Uusi osa! Ennen kuin päästän teitä lukemaan, kerron vähän tiedotusasiaa, olen tehnyt osille laatikon, jossa ne ovat oikeassa järjestyksessä. Pidän niitä tuossa kuitenkin kategorioissakin. Lisäksi sain erään kaverini ansiosta tänne tuollaisen cbox:n, se löytyy, kun rullaatte sivua pikkaisen alemmas. :) Tarina äänestys on päättynyt, ja aloitan siis RKC:n. Kiitos kaikille äänestäjille, toivottavasti tulette seuraamaan sitä, ja myös nekin, jotka äänestivät jotain muuta kuin RKC:tä. Ilmoittelen täällä sitten, kun aloitan RKC:n. Mutta nyt lukemaan!
Aamulla Junnu oli herännyt aikaisin. Iina tuntui niin väsyneeltä. Junnu otti Essin kehdosta, ja päätti syöttää pikkuisen. Oli sitten Iinalla yksi homma vähemmän. Essi otti mielellään tuttipullon vastaan. Junnun lämmittämä maito oli parasta herkkua, mitä Essi tiesi.
Samassa Iina kipittikin jääkaapille nälkäisenä.
-Ai, sinä heräsit jo, Junnu huomasi.
-Niin, tuli kauhea nälkä. Muuten olisin kyllä nukkunut vielä pitkään, väsyttää kauhiasti, Iina kertoi.
-Ok, hoidin Essin ja lähden nyt töihin, Junnu kertoi.
-Okei, hyvää työpäivää! Iina toivotti.
Junnun lähdettyä Iina sai aamiaisensa valmiiksi, ja alkoi ahmia sitä hullun lailla. Iinan ilmeestä on vaikea päätellä, pitääkö hän ruoasta vai eikö: hänellä on toinen suupieli osoittaa ylös, ja toinen alas. X)
Junnu oli hölkännyt bussipysäkille, hän treenasi joka päivä jopa työmatkallaan. Kunto olikin päässyt huononemaan, sillä Junnu oli todella hengästynyt päästessään kimppakyytiinsä. Lisäksi Junnua ärsytti työvaatteensa. Hän olisi mieluisasti pitänyt vanhaa kunnon lehmäpukuaan, eikä tuollaista vamma laama-asua. Junnu inhosi laamoja!
Ruokailun jälkeen Iinan oli kiirehdittävä tapaamaan vessanpönttöä. Taas kerran oksentamaan.
Petra heräsi myöhään. Oli sunnuntai aamu, eikä tarvinnut mennä kouluun, Petran mielestä se on ihan hyvä asia. Koulussa ei ollut kivaa, siellä oli aivan sietämätöntä.
Laskujen maksaminen tapahtui aina silloin, kun oli pakko. Aina se jäi viimeisiin päiviin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Junnun ollessa töissä Petralla oli mainiota aikaa leikkiä susien kanssa metsällä. Mörkö oli aivan uusi tuttavuus.
-Hauska tavata, Petra sanoi ja silitti Mörön karheaa turkkia.
Illalla oli Essin synttärit. Iina halusi tietenkin kakun lellikilleen. Olihan Petrallakin ollut, ja on se nyt oikeus ja kohtuus, että Essikin saisi. Kakun ostettuaan olikin aika puhaltaa kynttilät ja kasvaa lapsuuteen.
Essi sai railakkaan kannustuksen, varsinkin Iinalta.
Junnu tuli juuri töistä, kun Essi oli kasvanut. Essi tuli Junnua vastaan.
-Mitäs sinulle on tapahtunut? Junnu kysyi.
-Minulla oli synttärit ja minä kasvoin! Essi kertoi hilpeästi.
-Saako isi halata synttärisankaria? Junnu kysyi.
-Saat, Essi sanoi.
-Onneksi olkoon, Junnu onnitteli ja halasi Essiä.
Essi oli iloinen saamastaan huomiosta. Hän rakasti suunnattomasti perhettään.
Hän ei ollut enää niin säikky kuin taaperona oli ollut. Hän teki leveän hymyn, kun kamera setä tuli ottamaan kuvan.
Essi kipitti ensimmäisenä sisälle. Hän halusi itselleen korean prinsessamekon. Hän toivoi olevansa jonain kauniina päivänä prinsessa.
Junnukin asteli pian Essin perässä sisälle, ja näki Iinan, joka ahmi Essin kakkua.
-Mikset voinut odottaa, että tulen kotiin ja vasta sitten olisi kasvatettu Essi, Junnu kysyi.
-No kun Essi on lellikkini, ja halusin kasvattaa hänet heti kun se oli mahdollista, Iina kertoi.
-No olisit silti voinut odottaa minua! Junnu sanoi vähän vihaisesti.
-Ei nyt riidellä, Essi, menkää te Petran kanssa jo nukkumaan, nyt on myöhä, Iina kehotti.
-Joo, Essi sanoi ja lähti hänen ja Essin yhteistä huonetta kohti. Rahan puutteen vuoksi tytöt joutuvat asumaan samassa huoneessa.
Junnu ja Iinakin päättivät mennä nukkumaan...
Aamulla lapset olivat heränneet aikaisin.
-Haluutko nähä yhen jännän jutun? Petra kysyi siskoltaan.
-Joo! Essi innostui.
-Okei, laitetaan ulkovaatteet päälle ja mennään pihalle, Petra komensi.
-Mennäänkö me pihalle? Siellä on pelottavaa pimeällä, Essi sanoi pelokkaana.
-No eikä oo, Petra sanoi.
-Ei kai sitten, Essi uskoi. Häntä houkutteli nähdä, mitä näytettävää Petralla olisi.
Pian tytöt olivat pukeneet, ja seisoivat pihalla.
-Missä se sun juttusi on? Essi kysyi.
-Tuolla, Petra sanoi ja osoitti metsään päin.
-Ei kai me metsään mennä? Essi kauhistui.
-Mennään, ala tulla jo! Petra hoputti ja lähti juoksemaan.
Essi seisoi paikallaan ja epäröi. Häntä pelotti mennä pimeään metsään. Siellähän voisi olla vaikka mitä petoja.
Lopulta Essi kuitenkin päätti lähteä Petran perään. Hän ei halunnut jäädä yksin tai edes jättää Petraa metsään ihan yksikseen.
Alhaalla Petra huuteli jotain nimiä, joista Essi ei ymmärtänyt mitään.
-Veera! Petra huusi.
-Kuka on Veera? Asuuko se metsässä? Essi kysyi.
Petra ei kuitenkaan vastannut, hän jatkoi nimien huutamista. Essiä alkoi epäilyttää koko touhu. Metsässä oli niin pelottavan hiljaista, vain pöllöt ääntelivät.
Samassa Essi kuuli epämääräistä rasahtelua.
-Mikä se oli? Essi kysyi pelosta kankeana.
-Mikä muka? Petra kysyi.
-Mä kuulin jonkun äänen! Joku varmasti tarkkailee meitä, Essi sanoi ääni vapisten.
-Ei täällä metsässä oo mitään pelottavaa, eikä täällä ketään liiku, Petra sanoi varmasti.
Petra taisi olla kyllä todella väärässä, hän ei voinut arvatakaan, että joku juuri sillä hetkellä tarkkaili heitä.
-No keitä sä sitten koko ajan huudat? Essi kysyi.
-Susia tietenkin! Petra kertoi.
-S-susia? Essi varmisti.
-No joo joo, Petra huudahti ärsyyntyneesti.
Häntä ärsytti, kun Essi oli tuollainen pelkuri. Sanojen jälkeen tuli hiljainen hetki, kumpikin katseli ympärilleen. Hetken päästä kuului jälleen iso rasahdus. Essi oli kauhuissaan, Petrankin ilme muuttui.
-Toisaalta, ei susia kyllä näy, mennään sittenkin sisälle, jooko? Petra kysyi.
Essi vain nyökkäsi, hän oli todella helpottunut Petran sanoessa niin. Essi oli saanut tarpeekseen metsästä jo nyt, hän pelkäsi koko paikkaa.
Petra lähti nopeasti juoksuun, ja Essi seurasi tätä niin nopeasti kuin vain pystyi. Petra oli säikähtänyt ääniä myös, hän ei vain halunnut myöntää sitä. Hän halusi olla rohkea, eikä mikään arka jalka. Petra ja Essi olivat niin erilaisia.
Ylhäälle päästyään Petra otti Essin käsistä kiinni, ja sanoi:
-Et sitten kerro kenellekään, että oltiin metsässä, Petra sanoi varmistaakseen, ettei Essi kerro heti Junnulle tai Iinalle.
-Mutta m-miksi? Essi kysyi vieläkin ääni väristen.
-Ne rankasee meitä! Sitten ei päästä enää ikinä tekemään mitään mitään kivaa. Jos sä kerrot, niin mä näytän sulle, ja lupaan: saat kärsiä, eli suu pysyy supussa? Petra varmisti.
Essi nyökkäsi, ja sanoi:
-Mennään jo sisälle!
Hetken päästä aurinko nousi ja valaisi jälleen kaiken.
Tässä nyt on samantien talo ylhäältä päin katsottuna, kun en ole aikaisemmin näyttänyt siitä kuvaa :D Anteeksi talossa oleva sotku, Junnu ja Iina ovat molemmat saastaisia luonteeltaan, ja siis myös lapsetkin, ja he jättävät aina kaikki tavarat lattialle, ja pedit petaamatta, ja ovat laiskoja puhdistamaan huonekaluja, kunten voi kylpyammeesta nähdä. Perheellä olisi kyllä varaa isompaan taloon, mutta säästän sitä, ja teen sitten kerralla suuren muutoksen, eli joudutte kestämään tuota taloa vielä jonkun aikaa. Itse olen siihen jo täysin kyllästynyt :D
Aamulla koululaisten oli aika lähteä bussipysäkille. Junnu saattoi lapset pysäkille, ja hänenkin työnsä alkaisivat pian. Petra tuli toisten perässä, hän ei halunnut kävellä Junnun vieressä. Essi katseli ympärilleen, suunnilleen tässä kohtaa he olivat eilen kuulleet niitä outoja ääniä, mutta päivän valossa paikka ei ollut enää pelottava.
Essiä kuitenkin häiritsi olla kertomatta viime öisestä ulkoilusta Junnulle, mutta hänen oli pakko totella Petraa, ei hän voisi pettää lupaustaan.
Pian he olivat pysäkillä ja koulubussi saapui. Petra antoi Essin mennä ensin. Essiä jännitti, olihan tänään hänen ensimmäinen koulupäivänsä. Onneksi Petra kävi samaa koulua, niin ei tarvinnut mennä yksin.
Iinakin oli herännyt aamulla, mutta kaikki ei ollut hyvin.
-Hyi kun mahaan sattuu, Iina vaikeroi naama irveessä.
-Ehkä lämmin kylpy auttaa, Iina mietti ja laski vettä ammeeseen. Hän lisäsi suosikki kylpyvaahtoaan sekaan ja katseli miten ammeeseen muodostui satoja kuplia veden valuessa ammeeseen.
Kylvyn jäleen Iinalla oli parempi olo, ja hän kaivoi kirjahyllyn takaa vaaleanpunaisen kirjan. Se oli hänen äitinsä päiväkirja, jonka Iina oli löytänyt viimeksi talolla käydessään. Nyt hän päätti alkaa lukea sitä, sieltä löytyisi jotain vihjeitä vanhempien murhasta.
Iina tiesi, että viimeisimmät merkinnät auttaisivat häntä selvittämään murhaa, mutta hän ei voinut vastustaa kiusausta lukea kirjaa alusta, missä oli juttuja hänen lapsuudestaan.
"Tänään Iina oli laittanut työsalkkuuni tuttipullon, ja minulla oli juuri ollut laukussa tärkeä esitelmä joka minun piti antaa pomolle juuri siksi päiväksi. Työpaikalle päästyäni huomasin pahaksi onneksi, että esitelmä oli aivan pilalla, sillä maitopullon kansi oli ollut lössösti kiinni, ja esitelmä oli litimärkä..." Iina luki ja nauroi samalla
-Hih, olenko mä tosiaan ollut niin hömelö silloin, Iina naureskeli ja jatkoi lukemista."...Onneksi Ilmari kuitenkin ymmärsi, "
-Hetkonen, kuka on Ilmari? Iina kummasteli, mutta ajatteli sen olevan vain joku äidin työkaveri, ja jatkoi lukemista.
Iinan lukiessa päiväkirjaa aika riensi, ja pian oli jo lasten aika tulla koulusta. Junnun työt loppuivat samaan aikaan, ja hän tuli lapsia vastaan. Ensimmäisenä bussista tuli Essi.
-Kuinkas ensimmäinen koulupäivä meni? Junnu kysyi.
-Tosi hyvin! Mä sain jo monta uutta kaveria, ja meidän koko luokka on tosi kiva, ja opettajat on ihania, Essi kertoi innoissaan.
-Sehän on mukavaa, Junnu sanoi hymyillen.
Essi ja Junnu lähtivät vain kävelemään pois, eivätkä jääneet odottamaan Petraa. Essi katsoi metsään päin.
-Isi, miksi me asutaan täällä metsän keskellä? Essi kysyi.
-Mmmm... Se on pitkä tarina, Junnu sanoi. Eihän lapsille voisi kertoa mahdollisesta murhaajasta, joka saattoi uhata koko perhettä.
Petra tuli bussista hymyillen. Hilpein askelin hän käveli bussin ovelle ja loikki portaat alas. Mistäs moinen ilo?
Petra otti taskustaan paperin, ja katsoi sitä hymyillen. Hän oli saanut matikan kertotaulu kokeesta kympin!
-Nyt Iina ja Junnu on kyllä ylpeitä musta! Petra mietti.
Petra lähti innoissaan juoksemaan Junnun ja Essin perään. Petraa ei edes harmittanut, kun he eivät olleet odottaneet häntä.
Mutta vaikka Petra juoksi kuinka kovaa, hän saavutti Junnun ja Essin vasta portaiden luona.
-Kattokaa, mä sain kympin kertotaulukokeesta! Petra huusi riemuissaan, mutta Junnu ja Essi vain jatkoivat matkaa, eivätkä kuulleet hänen huutojaan.
-Ei sitten, Petra sanoi murheissaan. Hän oli luullut Junnun ilahtuvan hyvästä numerosta, mutta tämä ei ollut edes kuullut kun Petra oli kertonut asian.
Petra ei halunnut mennä kotiin, joten hän meni susi ystäviensä luo.
-Te ootte aina niiin kivoja! Petra sanoi jo iloisemmalla äänellä. Susien läsnäolo sai Petran aina hyvälle tuulelle.
Aika kuluu välillä liiankin nopeasti hyvässä seurassa, ja surullisin mielin Petra nosti maastaan läksykirjat ja vei ne sisälle päin.
-Mä haluisin muuttaa susien luo, pitäisköhän mun karata kotoa? Petra mietti.
Lopulta Petra oli talon luona, hän avasi oven, ja huomasi Essin ja Junnun leikkimässä taputusleikkiä. Tuskin kumpikaan edes huomasi Petran tuloa tai sitä, että hän oli ollut poissa, leikkimässä susien kanssa. Kukaan ei enää kiinnittänyt häneen huomiota, kaikki vain lellivät Essiä.
Iina oli lukenut kirjaa niin ajatuksella, ettei ollut kuullut edes pienen Liljan itkua. Lilja paralla oli ollut vaippa haisevana koko päivän, ja nyt kärpäset lentelivät vauva raukassa. :(
Junnun kuultua itkun, tuli hän oitis hoitamaan vauvaa.
-Kyllä minä vielä sinut jaksan hoitaa, olethan viimeinen lapsemme! Junnu puhui ääneen tyytyväisenä.
Lilja hymyili tyytyväisenä. Viimein hän oli saanut hoitoa.
Kun Junnu meni hoitamaan Liljaa, Essille tuli tylsää, ja hän saapui hänen ja Petran huoneeseen, siellähän se Petrakin töllötteli telkkaria.
-Ethän sä ollut äsken pihalla susien kanssa? Essi varmisti.
-No mitä sitte, vaikka oisinkin ollu? Leiki sä pelkuri vaan sen Junnun kanssa! Petra kivahti suutuksissa.
-Ei se ainakaan Junnua kiinnosta, hän lisäsi.
Essiä harmitti Petran käytös. Tämä oli koko ajan vihainen, vaikka siihen ei ollut mitään syytä, ainakaan Essin mielestä. Essi petasi petinsä ja pomppasi sen päälle.
Molemmat alkoivat katsella telkkaria. Huoneesta ei kuulunut muuta kuin telkkarin äänet. Kumpikaan tytöistä ei halunnut puhua toistensa kanssa. Essi unohti pian riidan Petran kanssa kun hän eläytyi kivaan pupuohjelmaan. Petra oli kovin kyllästynyt, mutta Essi oli ottanut kaukosäätimen itselleen.
Kun pupuohjelma loppui, oli läksyjen aika.
-Autatko sä mua läksyissä? Essi kysyi.
-No en todd! Petra rääkäisi.
Junnu kuuli Petran vihaisen huudon, ja Junnu saapui paikalle.
-Mitäs täällä tapellaan? hän kysyi.
-Isi, Petra ei auta mua läksyissä, se vain karjuu mulle vihaisesti. Nää on tosi vaikeita, enkä mä osaa, Essi kertoi surkeana.
-Petra, miksi et halua auttaa siskoasi? Junnu kysyi.
-No ei sekään auttanu mua silloin, ku mä en osannu! Petra tiuski.
-Älä ole lapsellinen, Essihän oli silloin taapero, miten hän olisi muka voinut auttaa sinua? Junnu kysyi.
-Auta kuule ite lellikkiä! Petra komensi.
-En minä ketään lelli! Älä viitsi kokoa ajan räyhätä siinä! Junnu komensi.
-Sä oot ihan tyhmä! Petra kiljaisi ja paiskasi läksyt lattialle, ja meni huoneeseensa ovia paiskoen.
Illalla Junnu oli opiskelemassa, ja Iina lukemassa kirjaa. Yhtäkkiä Iina nousi tuolista ja laittoi kirjan lattialle. Kun Iina nousi seisomaan, ja hänen mahansa kasvoi.
-Voi että, ja niin kun me ovittiin, ettei enää vauvoja, no ei voi mitään, Junnulle täytyy kertoa, Iina ajatteli.
-Junnuuuu! Iina huudahti.
-Mitä? Junnu kysyi ja nosti katseensa kirjasta.
-Mä tota siis me saadaan vielä lapsi, Iina kertoi.
-Aha, Junnu sanoi ja käänsi katseensa jälleen kirjaan.
-En saa ikinä keskityttyä uraani, kun koko ajan tulee lapsia, jotka joudun hoivaamaan, Junnu ajatteli.
Mitä tuleekaan tapahtumaan!
Anteeksi hirveästi, tulette varmaan kyllästymään tällaisiin "ei tapahdu mitään" osiin, mutta minusta on hauska edetä hitaasti, ja saada teidät, lukijat tutustumaan paremmin lapsiin, ja tälleen. Juonta on suunniteltu kyllä, mutta seuraava iso käänne tulee tapahtumaan vasta silloin kun lapset ovat isompia. :)
Lisäksi kyselisin vielä rkc:hen liittyviä asioita.
Oletko iloinen, kun aloitan rkc:n?
Tuletko seuraamaan sitä?
Lisäksi, kun en ollut varma, aloitanko rkc:n vai en, niin en ole kasannut vielä ladattuja siihen. Eli siis, jos tiedät jonkun hyvän sivuston, josta saisi erikoisia esim. ihoja, asuja, siipiä, tai mitä vaan, joka liittyy fantasiaan, niin voitko kertoa sivustoja, joista löytäisin niitä? Tarina alkaa sitten, kun olen saanut kaikkea tarpeeksi kasattua. Kiitos!
Mutta nyt on kommenttien aika!
Kommentit