Juhuu! Vihdoin lomani alkoi, yritän saada vielä ennen joulua päiviteltyä, mutta en ole ihan varma, milloin seuraava osa ilmestyy. Yritän myös saada RKC:heni ensimmäisen osan julkaistua joululomani aikana. :) Eli käykäähän sitten sielläkin kurkkimassa. Nyt kuitenkin lukemaan osaa!

 

Photobucket

 

 

Essi näki Anssia päivittäin, ja nyt he oleilivat sisälläkin eivätkä vain ulkona. Heitä ei häirinnyt kyyläävät ilmeet, Essille oli se ja sama tiesikö vaikka koko maailma, miten ihana Anssi oli.

Photobucket

 

Essin ja Anssin ensisuudelma <333

Photobucket

 

Essi päätti esitellä Anssin myös vanhemmilleen,jotta he näkisivät, hänellä olevan jo puolisoehdokkaan, ehkä Iina ja Junnu valitsisivat hänet sitten perijäksi. Iinan mielestä Anssi vaikuttikin oikein mukavalta. Hän uskoi, ettei Anssi vahingoittaisi Essiä edes vahingossa.

Photobucket

 

Kun Essi oli esitellyt Anssin vanhemmilleen oli Anssin aika hipsiä kotiin.

 

 

-Heippa sitten! Essi sanoi ja otti Anssin tiukkaan halaukseen.

 

 

-Heips, nähdäänkö taas huomenna? Anssi kysyi.

 

 

-Tietysti nähdään! Essi naurahti ja päästi Anssin otteestaan.

Photobucket

 

 

Ulkona olivat Petra ja Uuno, joiden välit ovat myös läheiset, mutta eivät kuitenkaan läheskään niin läheiset kuin Essillä ja Anssilla. Petra ei voisi kuvitellakkaan esittelevänsä Uunon vanhemmilleen, ja siksi he usein tapailivat illalla talon pihassa.

Photobucket

 

 

Petra ja Essi eivät olleet kovin vakuuttuneita poikien hiustyyleistä, lopulta he saivatkin tahtonsa läpi. Molemmille pojille tehtäisiin pieni hiusopetaatio.

 

 


Photobucket

 

 

Tässä Uuno uusissa hiuksissa. Aina, kun valmis simillä on tuo poninhäntä tukka, niin minun on pakko laittaa tämä tukka niille :D

Photobucket

 

 

Anssinkin hiukset ovat melko samantapaiset kuin ennen muutosta. Tuo hiustenväri sopii ihanasti tuohon kaulahuiviin<3 :D

Photobucket

 

 

 

Kello läheni puoltayötä, ja Petra hyvästeli Uunon. Pian Uunon lähdön jälkeen oli Törppö tullut taas moikkaamaan Petraa. Petra katsoi Törppöä, joka oli tänään jollain tavalla erilainen kuin yleensä. Sen silmät kiiluivat enemmän pimeässä yössä, se yritti aivan selvästi kertoa jotain, mistä Petra ei saanut kiinni.

Photobucket

-Haluaisitko rapsutusta? Petra kysyi ja istahti Törpön eteen. Törpön silmät kiiluivat entistä enemmän, ja Petra jäi  tuijottamaan silmiä lumoutuneena.

 

 

Photobucket

 

 

 

Yhtäkkiä Petra tunsi kipua sormissaan. Hän oli tuijottanut suden hohtoisia silmiä, suorastaan lumoutunut niihin. Törppöä se ei yhtään haitannut, hän vain oli odottanut sopivaa tilaisuutta tehdä Petrasta susien kaltaisen.

Photobucket

 

 

Petra kiskaisi nopeasti kätensä kauemmas.

 

 

 

-Aih! Miksi ihmeessä purit minua? Petra kysyi kummissaan, mutta Törppö oli vain hiljaa ja katseli Petraa. Purema oli sattunut oikeasti paljon, siitä vuoti verta ja näkyi suuren suuri pureman jälki.

 

-Mitä mä nyt sanon Junnulle, kun se huomaa tän? Se arvaa, että oon ollu susien kanssa leikkimässä, ja se pistää mut arestiin! Petra harmitteli, mutta Törpöllä pysyi vieläkin viekas ilme silmäkulmassaan.

 

 

-Kohta se tapahtuu, Törppö mietti.

Photobucket

 

 

Petra nousi seisomaan. Sormeen sattui kamalasti.

 

 

-Miten pieni purema voi olla näin kipeä, Petra mietti ja samassa hän tunsi miten kipu alkoi levitä kädessä eteenpäin.

Photobucket

 

 

Mutta se kipu oli vain pientä siihen verrattuna mitä Petra hetken kuluttua koki. Polttava tunne levisi käsistä kasvoihin. Törppö oli mielissään saavutuksestaan.

 

-Mitä sä teit mulle?! Petra kiljui.

 

-Pian olet yksi meistä! Törppö sanoi.

Photobucket

 

 

Polttava tunne kävi aina vaan pahemmaksi, Petra luuli hetken jopa kuolevansa.

Photobucket

 

 

Hetken päästä Petrasta tuntui kuin koko hänen kehonsa olisi ollut tulessa.

Photobucket

 

 

Mutta niin äkkiä kuin kipu oli tullutkin, yhtä nopeasti se oli kadonnut. Petra katseli käsiään ja tunnusteli kasvojaan. Lopulta hän ymmärsi, että hänestä oli tullut ihmissusi.

Photobucket

 

 

Kun Petra yritti lähteä kävelemään, hän meinasi kaatua nokilleen, ja ihmetteli miksi kävely kahdella jalalla oli yhtäkkiä niin vaikeaa.

 

 

-Olet nyt yksi meistä, Törppö puhui. Petra katsahti Törppöön päin, ja näki sen vieressä toisenkin kiiluva silmäisen suden, Kasperin.

 

 

-Miksi teitte mulle tämän! Petra kysyi vihaisena.

Photobucket

 

 

-Olit hyvä ystävämme, ja halusimme sinusta kaltaisemme, Törppö selitti.

 

 

-Ette sitten yhtään miettineet, mitä Iina ja Junnu tästä ovat mieltä! Ja sitä paitsi, en mä halua olla nälkäinen ja näin karvainen! Petra vinkui.

 

 

-Usko pois, tulet nauttimaan sutena olemisesta. Saat kokea sen, mitä me sudet olemme, Törppö kertoi.

 

 

-No olisiko susta kivaa, jos mä tekisin susta ihmisen puoliksi? Petra kysyi.

 

 

Törppö ei vastannut mitään, se ja Kasper vain kääntyivät ympäri, ja riensivät metsää päin. Petra mulkkasi raivoissaan susiin päin ja päätti kävellä sisälle.

Photobucket

Petra huomasi Essinkin olevan vielä hereillä lukemassa kirjaa. Petraa epäilytti, mitä mieltä Essi olisi asiasta mieltä, mutta hänelle oli se ja sama näkisikö Essi nyt, jossain vaiheessa tämä saisi kuitenkin tietää asiasta, se oli varmaa.

 

-Olitko sä taas susien kanssa? Essi kysyi katse kirjassa, Petra ei kuitenkaan jaksanut vastata.

 

 

Photobucket

 

 

Essi nosti katseensa kirjasta, ja katsoi Petran vaikeita liikkeitä ja hänen suunsa loksahti auki.

 

 

-Mi-mitä sulle on tapahtunut? Essi kysyi sanojen töksähtäen.

 

 

-Törppö puras mua. Nyt mä oon ihmissusi, Petra kertoi kyllästyneenä.

Photobucket

 

 

Essi lopetti kirjansa lukemisen oitis.

 

 

-Mutta... Essi vaikeroi, hän ei vain pystynyt puhumaan, hän oli niin järkyttynyt Petran muodonmuutoksesta.

 

 

-Tiedätkö kuinka karvainen oot? Essi sai viimein sanottua.

 

 

-Kyllä mä tiedän, mä oon ihan sairaan kamalan näköinen! Eniten mua masentaa se, että menetin kaverini. Mä en haluu enää ikinä nähdä Törppöä, mun elämässä ei oo enää mitään! Petra parahti.

Photobucket

 

 

-Unohda ne sudet. Koulusta saa aina uusia kavereita, Essi yritti piristää Petraa, mutta turhaan.

 

 

-En mä voi! Ehkä kaikella on oikeasti tarkoituksensa. Jos mun kuuluu olla ihmissusi, Petra pohti.

 

 

-Mitä sä puhut, ei tietenkään kuulu! Mutta, miten sä kerrot tän kaiken Iinalle ja Junnulle? Ne ei oo varmastikaan tyytyväisiä, Essi huomautti.

Photobucket

 

 

-Mä en tosiaan tiedä! Tää kaikki on kauheeta! Pitäisköhän mun mennä asumaan susien kaa, ei kukaan hyväksy mua tän näkösenä! Petra kysyi.

 

 

-Et nyt lähde minnekkään, kyllä vanhemmat tajuu, Essi lohdutteli.

 

 

-No eikä tajuu! Mä en voi mennä enää ikinä töihin, enkä kouluun, enkä minnekkään! Petra huudahti. Samassa Petra tajusi, että puremakohtaan alkoi särkeä. Kipu alkoi jälleen levitä.

 

 

-Ei kai taas? Petra sanoi.
-Mitä? Essi kysyi.

Photobucket

 

 

Petran ympärille ilmestyi oranssihtava kerros, joka vain paksuni entisestään. Essi katseli peloissaan Petraa, joka huusi kivusta. Essiäkin alkoi sattumaan, kun hän näki, miten sisarensa joutui kärsimään. Lopulta Essi laittoi kädet korvilleen, ja sulki silmänsä tiukasti. Hän ei halunnut nähdä eikä kuulla mitään.

Photobucket

 

 

Essi uskalsi avata silmänsä vasta sitten kun hän kuuli Petran riemuisat äänähdykset.

 

 

-Mä oon ennallani! Petra kiljaisi katsellen kauniita karvattomia käsiään.

 

 

-O-onko kaikki nyt ohi? Essi kysyi.

 

 

-Ja mä kun surin, miten mä kerron tän kaikille, mutta ei mun tarvii! Voi että oon oikeesti iloinen! Mun elämä ei päättynytkään tähän! Ihanaa olla normaali! Petra kiljui innoissaan.

 

 

Lopulta myös Essi sai puheen vuoron:

 

 

-Miksiköhän sä edes muutuit normaaliksi?

 

 

-Emmä tiiä, ehkä en vaan soveltunut sutena olemiseen, ja muutuin itselläni ihmiseksi, Petra arveli.

 

 

-Ihanaa, kun olet normaali! Essi huudahti ja halasi onnellisena sisartaan. Petran iloinen ilme oli saanut Essinkin riemuitsemaan.

Photobucket

 

 

Liljakin oli herännyt varhain. Hän halusi löytää peliuran jo teininä, kuten myös muutkin siskonsa. Niinhän se sitten löytyikin heti ensimmäisenä päivänä! :) Jo on kummaa, että kaikilla teineillä työt löytyivät heti, mutta Junnulla ei sitten millään. Samalla Lilja luki koko lehden läpi kotaisin, kun kaikki kirjat oli jo luettu.

Photobucket

 

 

Lehden luettuaan Lilja päätti alkaa siivota taloa ylimääräisistä lehdistä.

 

 

-Luin muuten tosi jännittävän kertomuksen Sim-sanomista! Lilja lesosi.

 

 

-No mitä siinä kerrottiin? Essi kysyi.

 

 

-Ihmissudeksi voi oikeasti tulla! Olisitteko uskoneet? Lilja huudahti.

 

 

Essi ja Petra vilkaisivat toisiaan.

 

 

-Mitä muuta siinä kerrottiin? Petra kysyi.

 

 

-Ihmissusien elämää! Aika jännää, ne muuttuu aina yöllä ihmissusiksi ja päivisin ne on ihmisten näköisiä. Ei voi oikeesti tietää, kuka on ihmissusi ja kuka ei. Ties vaikka joku kavereistani ois, tai täältä perheestä! Joo, tuskin on. Ihmissusia on kuitenkin hirmu vähäsen, Lilja kertoi.

Photobucket

 

 

Kumpikaan ei kuitenkaan sanonut mitään. Petra tajusi, ettei ollutkaan päässyt ihmissuteudestaan eroon, hän joutui kokemaan muuttumisen aina kaksi kertaa päivässä, mikä sattui todella paljon.

Photobucket

Liljaa ihmetytti, miksi molemmat olivat olleet niin vaisuja. Hänestä juttu oli ollut ainakin hyvin kiinnostava. Lilja ajatteli, ettei Essiä ja Petraa oikeasti edes kiinnostanut, he halusivat olla vain kohteliaita, eivätkä sanoneet juttua tylsäksi.

 

-Kyllä mun siskot on ihania, hän ajatteli.

 

Photobucket

 

 

Sillä välin sisällä Essi ja Petra keskustelivat.

 

 

-Mä jo luulin, että se tiesi sun ihmissuteuden, Essi kertoi.

 

 

-Niin mäkin, tuskin mä muutuinkaan normaaliksi, Petra sanoi pettyneenä.

 

 

-Mutta onhan sekin parempi, että päivisin saa olla tavallinen, Essi huomautti.

 

 

-Niin, mutta mitäköhän mieltä Uuno on? Petra mietti.

 

 

-Kyllä se ymmärtää, Essi sanoi, mutta Petra ei ollut kuitenkaan niin varma asiasta.

Photobucket

 

 

Lopulta myös Junnun ja Iinankin työpäivä alkoi.

 

 

-Kyllä on kivaa, kun lapset ovat jo niin isoja, pääsemme molemmat töihin! Iina innostui.

 

 

-Niin, onhan se, Junnu myönsi.

Photobucket

 

 

Samana päivänä oli Liljankin ensimmäinen työpäivä. Matka töihin oli kovin pitkä,  Lilja meinasi melkein nukahtaa.

Photobucket

 

 

Petra tunsi itsensä kovin nälkäiseksi.

 

 

-Miksi sä vaan syöt? Maija kysyi.

 

 

-Mulla on nälkä, Petra vastasi. Petra tiesi susien syövän enemmän ruokaa kuin ihmiset, kun hän oli ihmissusi, hänkin tarvitsisi enemmän ruokaa.

Photobucket

 

 

Essi oli kovin huolissaan Petran tilasta, mutta hän halusi silti viettää aikaa Anssin kanssa kaikesta huolimatta. Essi osasi peittää omat murheensa, mutta Anssi ei tuntunut osaavan. Essi huomasi heti, kun jollain jokun on vialla.

 

 

-Mikä sua vaivaa? Essi kysyi.

 

 

-Ei mikään! Miten niin? Anssi kysyi tekohymy kasvoillaan.

 

 

-Näenhän mä, ettei sulla oo kaikki ok! Essi huudahti.

 

 

-Usko mua, kaikki on hyvin. Mun täytyykin varmaan lähteä tästä pikku hiljaa, kello käy, Anssi sanoi.

Photobucket

 

-Okei, Essi sanoi haikeana.

 

-Jäisit yöksi, hän jatkoi.

 

 

-Ei täällä riitä tilaa mulle. Teillä on aika pieni koti, Anssi huomautti.

 

 

-Mä keksin, mä voin tulla sun kotiin! Enhän mä oo ees käyny teillä! Essi tajusi.

 

 

-Ei meille käy, mutta mä lähden, Anssi sanoi ja kääntyi.

Photobucket

 

 

Hetken kuluttua Anssi kääntyi takaisin Essin puoleen.

 

 

-Essi, olethan varovainen? Anssi kysyi.

 

 

-Hä? Mistä sä tuollaisen kysymyksen sait päähäsi? Essi kysyi.

 

 

-Äh, varmistin vain. Täällä metsän keskellä, kun vaaroja riittää, Anssi sanoi.

Photobucket

 

 

Lopulta Anssi kääntyi ja lähti kävelemään.

 

 

-Miksi mä en voi tehdä asialle mitään? Anssi ajatteli surullisena maahan katsellen.

Photobucket

Essi jäi katselemaan Anssin elottomia askelia. Mitä hän oli tarkoittanut? Anssilla oli selvästikin jokin asia, jonka hän olisi halunnut kertoa, mutta jostain syystä hän ei kertonutkaan. Essiä harmitti, kun Anssi ei halunnut kertoa huoliaan. Essi jos kuka osasi auttaa ja ratkaista ongelmat haukaksi.
Photobucket

 

 

Illan koittaessa Petra muuttui jälleen ihmissudeksi. Tällä kertaa kipu ei ollut enää niin suuri, Petra toivoi, että jossain vaiheessa muuttuminen ei enää sattuisi lainkaan. Hän oli päivän kuluessa innostunut oikeastaan jo olemaan ihmissusi. Oli mukavaa olla lähempänä susia. Ainut huono puoli oli vain, että salailu kävi hankalaksi.

Photobucket

 

 

Petra päätti viettää yöt ulkona. Petra oli myös käskenyt Essin tuoda hänelle välillä ruokaa pihalle. Petraa ei edes nukuttanut milloinkaan, tuntui kuin energia vain lisääntyisi ihmissudeksi muuttuessa.

Photobucket

 

 

Eivätkä Junnu ja Iinakaan olleet tajunneet mitään! He menivät vain tietämättöminä nukkumaan nähden mitä kummallisimpia unia...

Photobucket

 

 

Iina näki jälleen Millan.

 

 

-Milla! Hauska nähdä taas, emme olekaan nähneet aikoihin! Iina huudahti ja meni parhaan kaverinsa luokse.

Photobucket

 

 

-Tervetuloa! Ihanaa, että päätit piipahtaa, Iina huudahti.

 

 

-Tällä kertaa saavun ajoissa, Milla sanoi.

 

 

-Mitä tarkoitat? Iina ihmetteli.

 

 

-Muistathan sen kakun, en ehtinyt ajoissa ja nytkin aika on jo vähissä, Milla kertoi.

 

 

-Mikä aika? Iina kysyi.

Photobucket

 

 

-Se murhaaja... hän on päättänyt tehdä sinusta ja perheestäsi selvää tänä yönä. Teidän on paettava, Milla paljasti.

 

 

-Usko minua, hän on jo pian matkalla tänne, hän aikoo räjäyttää talonne, Milla jatkoi.

Photobucket

 

 

-Tuohan on ihan järjetöntä! Miksi hän tulisi tänne keskellä yötä? Miten hän edes tietää asuin paikastani? Iina ihmetteli.

 

 

-Hän on ovela. En ehdi nyt selitellä. Sinun on herättävä ja vietävä perheesi pois täältä, Milla sanoi.

 

 

-Mutta minne muka menisimme? Olemme tosi iso lössi, Iina huomautti.

 

 

-Minne vain, kunhan ette ole täällä silloin kun murhaaja saapuu, Milla sanoi.

Photobucket

 

 

-Sinun on aika herätä ja minun lähteä, Milla sanoi ja käveli ovelle.

 

 

-Muista, teidän on lähdettävä heti herättyäsi, Milla muistutti ja Iina nyökkäsi.

Photobucket

 

 

Millan mentyä Iinan mielen valtasi pelko. Miksi aina hänen perheelleen käy näin? Iina tajusi, että hänen on oikeasti pantava kiirettä murhaajan kiinni saamiseksi. Kaikki on ihan käsittämätöntä!

Photobucket

Sillä hetkellä Iina heräsi ja nousi oitis sängystä. Heidän on kai parasta lähteä. Olihan Milla viimeksikin oikeassa.
Photobucket

 

 

-Junnu! Herää! Iina kiljaisi. Hetken päästä Junnun pää nousi tyynystä.

 

 

-Mitä? hän kysyi unen pöpperössä.

Photobucket

 

 

Iina kiiruhti Junnun luo, ja kertoi nopeasti tarinan kokonaan. Hän kertoi kuinka Milla oli varoittanut häntä viimeksikin, ilman Millaa Iina olisi jo kuollut ja haudassa. Junnu kuunteli hiukan ihmeissään Iinan kertomusta.

Photobucket

 

 

-Mikset kertonut tästä minulle aiemmin? Junnu kysyi.

 

 

-Pelkäsin, että pidät minua jonain mielisairaana, kun puhun kuolleesta ystävästäni, Iina selitti.

 

 

-Miksi olisin niin ajatellut? Tämä pako juttu on vain aivan älytön! Junnu huudahti.

 

 

-Mutta meidän on pakko lähteä, usko minua! Iina kiljaisi.

 

 

-Mehän emme lähde täältä minnekään keskellä yötä! Junnu ärähti.

 

 

-Mutta aamulla on jo liian myöhäistä! Iina huomautti.

 

 

 

Saako Iina Junnun uskomaan Millan sanoja?

 

 

Siinä tämä osa, tuli valmiiksi muuten myöhään!  Kuinka moni innostui Petran muuttuessa ihmissudeksi? Itse olin jo melkein varma, etteivät teinit voisikaan edes muuttua, mutta toisin kävi! Kommentoikaa ja viettäkää kivaa lomaa, joilla se on jo alkanut, ja voimia niille, jotka joutuvat menemään kouluun vielä ensi viikolla.