-Kuulkaa, mulla on teille kerrottavaa, Lilja täräytti yllättäen.

-Sano pois! Petra kiinnostui.

-Mä tiedän, miks me muutettiin keskellä yötä, Lilja sanoi täristen, hän ei tiennyt oliko sittenkään hyvä idea kertoa toisille totuus.

-Kerro heti! Essi innostui.

-Meidän suvussa on roikkunu jo aika pitkään semmoinen murhaaja. Ensin se tappo Iinan vanhemmat ja nyt se aikoo tappaa meidät, Lilja kertoi.

Essi ja Petra eivät voineet uskoa koko juttua.

-Lähettiinkö me sen vuoks keskellä yötä livokkaan? Petra kysyi.

-Joo, se oli päässy meidän perään ja aatteli tuhota meidät lopullisesti. Mutta koska me muutettiin, emme kuolleetkaan, Lilja sanoi.

-Mistä sä tiiät ton kaiken? Petra kysyi. Hänen päänsä pursui kysymyksistä.

-Mä sain kaiken selville Iinan äidin päiväkirjasta. Sitten mä kysyin Iinalta suoraan, ja se myönsi kaiken, Lilja selitti.

Essi oli hiljaa ja kuunteli kauhuissaan juttuja. Hän oli säikähtänyt niin, että tuskin pystyi puhumaan! Oliko tuo kaikki totta? Essi ei voinut uskoa, että joku halusi tappaa heidät kaikki. Ja vielä äsken tytöt olivat puhuneet Iinaa ja Junnua mielisairaiksi, kun heidän piti lähteä niin kiireellä vanhasta talosta. Nyt Essi tajusi, miksi Lilja oli niin puolustellut vanhempia.

-Vielä yksi juttu; ettehän kerro vanhemmille, että kerroin tän teille? Lilja kysyi.

-Ei tietenkään, Petra lupasi.

Samassa Essi nousi sohvalta.

-Mihin sä meet? Petra kysyi.

-Mun täytyy soittaa Anssille, Essi vastasi.

-Sehän on koulussa! Lilja huomautti, mutta Essi käveli päättäväisenä puhelimen luo.

Essi näppäili Anssin numeron ja kuunteli tuuttaavaa puhelinta. Essille oli juolahtanut mieleen, jos Anssi tietäisi jotain kaikesta tapahtuneesta. Anssi oli ollut kovin outo viimeaikoina, varsinkin edellisenä iltana, jolloin perhe oli paennut. Puhelin piippaili, ikuisuuden ajan. Essi ei halunnut kuitenkaan luovuttaa, hän oli aivan sata varma, että Anssi tietäisi asiasta jotain. Essi ei voinut odottaa hetkeäkään, hän halusi jutella Anssin kanssa, heti. Haaveeksi se jäikin, puhelin vei vain vastaajaan, Essi sanoi:

-Nähdään niin pian kuin mahdollista.

Sanaakaa sanomatta muille, Essi suunnisti takapihalla olevalle nyrkkeilysäkille, jonka Junnu oli saanut uraltaan. Essiä ärsytti suunnattomasti, ettei Anssi vastannut ja nyt purki kiukkuaan säkkiin.

-On siinäkin poikaystävä, ei vastaa edes puheluihini! Essi vinkui, vaikka tiesikin syytösten olevan täysin aiheettomia, tuskin Essikään vastaisi kesken oppitunnin, jos Anssi soittaisi. Kaikki vain ärsytti, ihan sairaasti!

Tunnit kuluivat rivakasti ja pian Maijakin saapui koulusta. Numero ei noussut yhtään!

Maija rynttäsi kokeensa ja heitti sen maahan ja tallasi sen päälle.

-Koulu on syvältä! Maija karjaisi vihoissaan.

Onko tämä edes mahdollista? Iina ja Junnu vanhustuvat! Iina tunsi vanhuuden siirtyvän niveliin ja luihin pyörähtäessään ympäri.

Samaan aikaan vessassa kaikessa ahtaudessa Junnulle kävi samalla tavalla.

Iina vanhuksena.

Tässä Iinan asu.

Junnu vanhuksena

Junnun asu.

Essiä ei kovin kiinnostanut vanhempien kasvu, hänen mielessään pyöri edelleen Anssi ja murhaaja. Kirjautuessaan meseen Essi näki Anssinkin olevan online-tilassa. Essi alkoi kirjoittaa viestiä.

Essi sanoo:

Moi, tuu meille. Mulla on tärkeetä asiaa, jossa menee kauan…

Anssi sanoo:

Mulla on iltavuoro kaupalla, täytyy mennä. Moikka!

Essi oli aivan äimänä! Miten Anssi kehtasi kohdella häntä tällä tavoin? Ihan kuin Anssi välttelisi Essiä. Essi väänteli Anssin kuvalle mitä vihaisempia ilmeitä.

-Mä vihaan sua! hän karjaisi.

Petra ei tiennyt Essin raivopurkauksista mitään. Hän oli mennyt vain hänen ja Essin huoneeseen. Petra oli oppinut ajan, jolloin muuttuisi ihmissudeksi ja osasi aina livahtaa huoneeseensa piiloon, ettei kukaan näkisi karmivaa ulkomuotoa.

Petran kököttäessä yksin huoneessa muut pitivät hauskaa. Iina oli kutsunut hiukan kavereitaan synttäribileisiinsä. Lilja tutustui illan aikana kahteen, kenties tulevaan mieheensä.

Maijakin innostui Iivanan seurasta. Iivana kertoi kaikista nuoruuden seikkailuistaan ja Maija kuunteli kiinnostuneena, saisipa hänkin matkustaa joskus ulkomaille.

Maijasta Iivana vaikutti hauskalta tyypiltä.

-Mennäänkö me isoina naimisiin, niin kuin iskä ja mami? Maija kysyi Iivanan naurahtaessa kysymykselle.

-Sitten muutetaan isoon taloon sun rahoilla, Maija määräsi.

-En minä nyt niin rikas ole, Iivana korjasi, mutta Maija jatkoi keskustelua innoissaan.

Lopulta Iivana huomautti kellon olevan jo paljon, ja hän käski Maijan menemään nukkumaan.

-Iivana on kyllä paras, Maija ajatteli vilkuttaen Iivanalle hyvästiksi. Maija oli aivan varma, että Iivana haluaisi mennä hänen kanssaan naimisiin.

Kun kaikki muutkin olivat menneet nukkumaan, hiippaili Petra yöpalalle.

-Mulla on kauhea nälkä, oikea suden nälkä! Petra mietti ja naurahti, hänhän oli susi! Aika vaikealta näyttää tuo leivonnaispaketin kantaminen…

Seuraavana päivänä koulun jälkeen oli teineillä isot bileet. Petra soitti rumpuja, jonka tahdissa Essi ja Lilja tanssivat ja kiljuivat innoissaan.

Ilo kuitenkin loppui lyhyeen, teinien työt alkoivat. Niin kaikki astelivat räsäiseen kimppakyytiin jutelleen edelleen, kuinka “upeasti” olivat tanssahdelleet.

Maijankin koulupäivä päättyi lopulta ja numero oli laskenut!

-Onneks mä kasvan tänään ja sossut ei saa mua vietyä pois, Maija ajatteli raivoissaan. Kaikki opettajat vihasivat häntä, vaikka Maija kuinka yrittäisi pysyä mukana tunneilla ja ymmärtää asioita. Läksytkin hän aina teki, ja meni kouluun hyvin voivana. Onkohan pelissä jokin bugi, kun numero vain laskee, muttei nouse? Toivottavasti numero paranisi, sillä niin alhaisella numerolla ei pääse yliopistoon. L

Maija kertoi asiasta surullisena kavereilleen. Kaikilla muilla numero oli hyvä ja kaikki luokkalaisista aikoivat hakea yliopistoon. Maijalla oli paha mieli, jos hänen arvosanansa ei riittäisi yliopistoon saakka.

Essi oli tuonut töistä kaverin, Merin, joka oli aivan saman tyylinen kuin Essi. He pitivät samoista asioista ja olivat muutenkin saman näköisiäkin, pinkki paita ja blondit hiukset. Essi vuodatti uudelle ystävälleen Anssista ja Meristäkin Anssi oli ollut aivan kohtuuton!

-Jätä se! Se ei ole sun arvoinen, se ei ansaitse sua, Meri painosti.

Essi jäi todella miettimään, mitä tekisi. Miksi hänen täytyisi jaksaa yrittää, kun Anssikaan ei yritä? Anssikin varmaan haluaisi lopettaa tapailun, mutta hänellä ei vain ole pokkaa kertoa asiasta Essille ja siksi vältteli tätä.

Samana iltana Petra meni keskustelemaan Iinan kanssa.

-Mä aattelin lähtee yliopistoon, kun sain sieltä jo paikanki! Petra kertoi innoissaan.

-Kai sinun täytyy sitten, niisk, lähteä, Iina suri esikoisensa uutisia.

-Joo, mä aloitan sieltä uuden elämän ja kaikkea! Petra kertoi.

-Onnea matkaan, Iina toivotteli.

Petra oli jo tilaamassa taksia, kun Iina sanoi:

-Jäisit nyt edes vielä Maijan synttäreiksi.

-Öh… tota… mielummin menisin jo nyt, Petra keksi jotain hätäisesti, jos hän jäisi vielä hetkeksikin niin hän ehtisi muuttua ihmissudeksi, ja sitä Petra ei halunnut Iinan ja muiden näkevän.

-Hyvästi sitten, Iina sanoi ja vilkutteli.

Essi tuli saattamaan Petran ulos.

-Heippa, me tullaan pian perässä, Essi lupasi.

-Joo, olkaa kiltisti, Petra komensi ja Essi nyökkäsi. Pian Petra oli taksin kyydissä matkaten kohti yliopistoa!

Essin saavuttua sisälle, oli Maijan synttäreiden aika. Maija oli juuri puhaltamassa kynttilöitä kakusta.

Tässä Maija kasvettuaan. Hänen tavoitteekseen tuli perhetavoite <3. Elämän tavoitteeksi Maija himoitsee opetusuran huippua. Mieltymyksiä en taaskaan kunnolla muista, mutta ainakin harmaista hiuksista Maija piti. Varokaa papat, Maija tulee! ;D Maija inhoaa hyväkuntoisia simejä.

Tässä kuva vielä Maijan vaatetuksesta.

Seuraavana aamuna teinien lähdettyä jo kouluun Iinalla ja Junnulla oli bileet.

-Voi, katso Junnuseni nyt, miten nopeasti aika kuluu. Eilen Petra lähti jo yliopistoon ja aika kuluu niin kiireellä, että pian muutkin ovat jo siellä ja sitten lukijat päättävät perijän, ja kyseinen henkilö palaa yliopiston käytyään ja näemme lapsenlapsemme… Iina haaveili ääneen.

-Jos olemme vielä elossa silloin, Junnu huomautti.

-Miksen olisi? Minä ainakin olen pirtsakka mummeli! Iina karjahti.

-Mutta, jos se murhaaja löytää meidät, Junnu huomautti.

-Ei hän meitä löydä, vastahan muutimme pois, Iina ärähti.

-No, kippis sitten rauhalle ja onnelle! Junnu julisti.

-Tuo kuulostaa paremmalta puheelta, Iina innostui.

Vanhukset viettivät mukavaisen aamiaisen.

Tunnit kuluivat vauhdilla ja kaikki teinitkin pääsivät koulusta.

-Vitonen! Maija parkaisi.

-Miksei mun numero nouse? hän kysyi allapäin.

Asia suretti Maijaa. Hän pelkäsi, ettei pääsisi yliopistoon tai saisi kunnon työpaikkaa surkealla koulutuksellaan.

Onneksi Maijalla oli sentään maailman ihanin perhe! <3

-Älä itke Maija, kyllä se numero siitä paranee, Lilja lohdutti.

-Ei parane, se ei tuu koskaan nousemaan, Maija parkui suruissaan.

-Älä ajattele noin! Mä ainakin voin antaa tukiopetusta, mä pärjään koulussa, Lilja lupasi.

-Kiitti Lilja, sä oot paras! Maija kertoi.

Onneksi Maijan sosiaalinen elämä loisti. Hän toi koulusta kavereita ja oli hauskaa. Yhdessä he juoruilivat tyhmistä opettajista ja vähän kaikista ja nauroivat innokkaasti.

Osan loppuun vielä kuva, jossa Junnu bilettää teinien kanssa. :D