Hei taas! Jälleen tein osan aikaisemmin, mutta tuskin se ketään haittaa. :D Hui jui, ensiviikolla tähän aikaan olen saapunut kotiin todistus kourassani, eli kesälomaan on enää viikko!! Voi ihanaa, sitten ehdin pelata simssiä joka päivä, ja kaikkea muuta kivaa tekemään. :D En kyllä vielä tiedä tuleeko päivitys tahti nopeutumaan, sillä haluan ehtiä lomailemaankin, mutta uskoisin, että ehdin päivitellä useammin, varsinkin jos saan nopamman netin, sillä tämän vammahitaanlaama netin sopimus loppuu joskus kesäkuun alussa, ja jos saisin sellaisen nopean netin voisin tehdä osan vaikka joka päivä! No ehkä en kuitenkaan ihan joka päivä, mutta useamman osan kuitenkin. Tämä viikko on täälläpäin ollut kauhean sateinen, toivotaan, että ensi viikolla paistaa aurinko, en halua sateista kesää. Mutta nyt päästän teidät lukemaan, olkaa hyvät! ;)

Oli rauhallinen syysaamu. Iina pelasi ikiomaansa, töistä saadulla flipperillä.
-Jee, pisteitä ja rahaa sataa tuosta noin vaan! Iina huudahti.
-Taidat olla kehittynyt tuossa pelissä, Petra tuumaili.
-Niin, kun tällaisia on pelannut töissä koko elämänsä, niin ehtii perehtymään kaikenlaisiin vempaimiin. Ja kun on tutustunut tarpeeksi, voittaa koko ajan. Töistä puheen ollen, milloinkas sinä olet sinne menossa, työvaatteisasikin olet, Iina pälpätti.
-Lähdemme Uunon kanssa aivan juuri, kun hän vain tulisi suihkusta, Petra tuumaili seuraillen kelloa.
-Kyllä se Uuno sieltä vielä tulee, älä huoli, Iina kertoi Petran noustessa ylös yökkäillen. Samassa tämä lähti pikajuoksuun vessaan päin.
-Kyllä se Uuno tulee ilman riehumisiasi, Iina huusi perään, mutta Petra ei känntynyt, jolloin Iina totesi:
-Ja vielä minun kasvattamani, ei kyllä uskoisi.

Petra ei kuitenkaan juossut samaan vessaan kuin Uuno, sillä ovi oli lukittu. Toisessa vessassa Junnu oli juuri siivoilemassa, kun Petran oksennus lennähteli jo päin huonetta.
-Jos edes sinne vessanpyttyyn yrittäisit tähdätä, vaikka pesinhän minä senkin juuri äsken, Junnu totesi murheissaan.
-Anteeksi, Petra pyyteli, minkä pystyi oksennuksen pullottaessa suusta ulos.
-Onkohan sinun nyt viisasta mennä sinne töihin, näytät jotenkin...sairaalta, Junnu huomautti.
-Pientähän tämä vain on. Ja sitä paitsi, minä pidän töistä, ja menen sinne, Petra kertoi, kun oli oksentanut kaiken, mikä oli tullut.

Petran palatessa takaisin olohuoneeseen, odotteli Uuno ho kärsimättömänä.
-Hah, ensin valittelit minulle hitaudestani, ja itse tälläydyt siellä vessassa turhan kauan, Uuno huomautti naurahdellen.
-Se oli kyllä tälläytymisestä kaukana, Petra kertoi pyyhkien oksennuksen jämiä suunsa lähettyviltä.
-Mitä sitten teit? Uuno tiedusteli.
-En mitään erityistä, mennään jo, ettei myöhästytä, Petra hoputteli.

Hetken päästä kimppakyyti saapuikin pihalle, jolloin Uuno ja Petra istahtivat kyytiin.
-Ihastuttavaa päästä töihin! Työnteko on mukavaa, Petra totesi.
-Varsinkin, kun olemme niin eteviä, ja saamme tehdä haastavia työtehtäviä, Uuno innostui.
-Totta, Petra huudahti.

Myös Iinalla ja Junnulla meni töissä hyvin, vanhukset hankkivat ylennyksiä toisensa perään.
-Kohtahan huippu jo häämöttää! Jos viimein pääsisin pian urani huipulle, Iina haaveili.

Myös Pähkinä päätettiin panna töitä tekemään.
-Tuollainen villi ja kaiken tuhoava koira on pakko saada töihin kustantamaan edes puolet menetetyistä tavaroista takaisin, Junnu oli sanonut, joten Pähkinälle hankittiin töitä. Junnulla meni omalla urallaan niin mainiosti, että ehti kouluttaa koiralle ylennykseen vaadittavia taitoja. Pähkinä oli innokas oppija, ja hetken päästä teki, mitä Junnu pyysi.

Petrakin yritti parhaansa, muttei millään onnistunut pysymään yhtä innokkaampana ja eloisanpana kuin Pähkinä.
-Tunnen itseni niin väsyneeksi ja uupuneeksi kuin olla ja voi. Ei työn teko näin rankkaa ole ennen ollut, Petra tuumaili mennessään aikaisin nukkumaan. Heti kun hän oli saanut pään tyynylle, uni saapui.

Petran saapuessa unten maille, oli Uuno vielä aivan pirteänä tähystelemässä tähtiä.
-Olen varma, jos loogisuuteni lisääntyy, ylennyn helpommin, Uuno uskoi.
Ai että minulla on alienvauva-himo. :D

Pian Petran aamupahoinvoinnille ja väsymykselle löytyi selitys: hän oli raskaana.
-Noo, kai tämäkin käy, suunnittelimme vain hankkivamme lapset vasta sitten, kun olisimme uralla ylempänä. Onneksi Iina ja Junnu ovat apuna, ja pääsen heti vauvan syntymän jälkeen takaisin töihin, ehtiihän sittenkin, Petra tuumi.

Pähkinä jäi usein vähälle huomiolle, sillä kaikilla oli koko ajan kiireitä, eikä kukaan ehtinyt huomioida hauvelia. Niinpä se päätettiin antaa pois.
-Minä varmistan, että Pähkinä pääsee hyvään kotiin, eläintäti lupasi.
-Hyvä juttu, Petra sanoi.

No hah hah, ei Pähkinää oikeasti annettu pois, vaan eläintäti kutsuttiin paikalle, koska Pähkinälle hankittiin kaveri. Tässä pinkki koira, Tomaatti. Kuinka moni luuli, että Pähkinä lähtee? :D

Tomaatista tulikin heti Junnun lellikki. Aina töistä tullessaan Junnu ryntäsi ensimmäisenä katsomaan, oliko Tomaatilla kaikki hyvin.
-Kuinkas se minun Tomskuni on täällä yksinään pärjännyt koko päivän, kuti, kuti! Junnu hupsutteli rapsutellen Tomaatin massua.

Junnu päätti hankkia Tomaatillekin työn.
-Vaikka oletkin lellikkini, on sinunkin ansaittava itse ruokasi, Junnu kertoi Tomaatille, joka seurasi kiinnostuneena Junnun juttuja.
-Hmmm.. palvelua-ala? Junnu ehdotti, jolloin Tomaatti pudisti päätään.
-Eikö? No käykö turvallisuus-ala? Junnu kysyi, ja siitäkös Tomaatti innostui haukahtaen iloisesti.

Tomaatti oli myös Uunon suosikki, senhän näkee jo väreistäkin. :D He söivätkin usein yhdessä, ja joskus Uuno tarjosi ruuastaan myös Tomaatille, mutta vain silloin, kun Junnu ei ollut näkemässä. Hänen mielestään koirille ei kuulu simien ruoka.

Myös Pähkinä tuli hyvin toimeen Tomaatin kanssa.  Pentuja, pentuja!! ;D Mitäköhän hauvelit kuiskivat toisilleen..?

Raskaus ei estänyt Petraa käymästä töissä. Hän ei kuitenkaan jaksanut nousta niin ainakaisin, että ehtisi Uunon kanssa kimppakyydillä, joten hän tuli töihin myöhemmin autolla.
-Huh huh, kun väsyttää, taidan pian jäädä äitiyslomalle, on niin rankkaa tämä aamulla herääminen, Petra valitteli.

Uuno yritti tehdä parempaa tuttavuutta Iinaan, mutta se ei ollut niin helppoa. Iina tuntui olevan niin hiljainen, ettei Uuno keksinyt mitään puheenaihetta syntyneeksi. Iina ja Uuno olivat niin erilaisia mielenkiinnon kohteistaan, ettei yhteistä juttua tuntunut kehittyvän sitten millään. Aina, jos Uuno aloitti keskustelun, Iina kielsi sen heti kertoen, ettei pitänyt mammonaisista kertomuksissa. Iinalla ei edes tuntunut olevan mielenkiintoa tutustua Uunoon, vanhus istui vain hiljaa heikon näköisenä.

Junnun kanssa juttu sujui paremmin, vaikka joskus Uunoa ällöttikin kaikkien Iloliemien saastaisuus.
-Miten he voivat hotkia noin? Junnu ei edes yrittänyt käyttää syömiseen tarkoitettuja tikkuja. Jotkut ovat omituisia. Toivottavasti meidän vauvamme on perinyt minun siisteyteni, jotta saataisiin edes jotain järkeä tänne huusholliin, Uuno mietiskeli. Pääasia kuitenkin oli, että Junnu oli vanha kokenut urataituri, jolta irtosi hyviä ja käyttökelpoisia vinkkejä töihin.

Petran masu kasvoi vauhdilla, eikä hän enää jaksanut käydä töissä. Uunon vapaa-aika väheni koko ajan enemmän ylennysten ohessa, kun tärkeitä tehtäviä ilmaantui rajuun tahtiin. Petra ymmärsi miehensä työhulluuden, olihan itsekin mammonatavoitteinen, mutta pikku hiljaa hermot alkoivat mennä, kun Uunoa ei tuntunut yhtään kiinnostavan, miten Petra itse tai vauva voi.
-Lähden tänään sinne neuvolaan, oletko varma, ettet tahdo tulla mukaan? Petra varmisti ihan hiukan haaveillen Uunon päättävän sittenkin tulla mukaan.
-Ikävä kyllä minulla on niitä töitä, joista olen kyllä maininnut, Uuno huudahti.
-Luulisi että sinua kiinnostaa tietää, onko vauvallamme kaikki kunnossa, Petra tuhahti.
-Olen pahoillani, muttaminulla on iltapäivällä todella tärkeä kokous, ja pomo ei varmasti olisi mielissään, jos peruisein sen, Uuno selitteli.
-Kai minun on sitten mentävä yksin... Mutta entä jos matkalla käy joku onnettomuus, jos vaikka kompastun, ja lennän viemäriin, Petra kauhisteli.
-En usko että mahtuisit sinne, Uuno hekotti.
-Hei! En minä niin iso ole! Petra esitti loukkaantunutta.


Petra meni istumaan Iinan seuraksi ruokapöytään.
-Oletko käynyt vielä siellä tohtorin juttusilla oireitesi vuoksi? Petra kysyi heti istahtaessaan.
-No...en, mutta eivät nämä pienet flunssanpoikaset vaarallisia ole, ohi menevää, Iina sanoi katsellen poispäin.
-Ai muka ohi menevää? Olet sairastanut tautia jo useita kuukausia, ja kun kerran et itse kykene varaamaan aikaa, tein sen puolestasi! Petra hihkaisi.

-Siis teit mitä? Ei minulla mitään ole, huono vastustuskyky vain, Iina uskotteli.
-Hah hah, tiedämme molemmat, ettei tuo pidä paikkaansa. Sattumalta aikamme ovat samaan aikaan, joten ehdin tukemaan ja kannustamaan sinua menemään tutkimuksiin, Petra puhui.
-Ei sinun lapsi rakas minusta tarvitse huolehtia, tiedän kyllä parhaani, Iina tokaisi.
-Mehän menemme sairaalaan tänään! Sittenpä pystyt ainakin todistamaan minulle, jos sinulla ei ole mitään vakavaa. Kannattaa puuttua asioihin ennen kuin on liian myöhäistä, Petra järkeili.
-Hyvä on sitten, Iina totesi kyllästyen sanaharkkaan.

Tunnit vierivät nopeasti, ja pian oli jo aika lähteä sairaalaa kohti. Iina värisi ja tärisi pelosta kankeana niin paljon, että Petra päätti mennä suosiolla kuskin paikalle.
-Älä jännitä suotta, hyvin se menee, Petra kannusti.
-Enhän minä jännitäkään! Keskity sinä vain vauvasi hyvin vointiin, ja unohda vanhat mummelit, Iina tiuskaisi.

Petrakin istahti paikalleen katsoen Iinaa.
-Keskityn, keskityn, mutta en voisi ikinä olla huolehtimatta rakkaasta äidistäni, Petra kertoi.
-Petra, olet niin hieno tyttö, ihanaa, kun kaikki kriisisi ovat ohi, Iina sanoi.
-Mistäs sitä vielä tietää, Petra totesi painaen kaasua.

Matka sairaalaan ei ollut pitkä, joten Iina ja Petra pääsivät nopeasti perille. Iina katseli paikkaa kammoten, hän sai tavattomasti kylmiä väreitä pelkästä tiirailusta.
-Petra, en pysty tähän, Iina sanoi yllättäen.
-Mitä? Pystythän, älä heitä tilaisuutta hukkaan. Lupaan olla tukenasi, Petra kannusti.
-Pelottaa, Iina kertoi.
-Meitä kaikkia pelottaa joskus, mennään rohkeasti vain, Petra ehdotti, jolloin Iinakin otti pari askelta.

Petra ja Iina istahtivat suurehkolle sohvalle alkaen keskustella.
-Minun aikani on hiukan ennen sinun aikaasi, Petra kertoi.
-Niinkö? Iina kysyi.
-Mutta muistakin mennä, kun sinua kutsutaan, Petra kehotti.

Iina katsahti edessä olevaan seinään vastaten:
-Lupaan. Sitten kumpikin istui vain hiljaa katsellen odotushuoneen seinillä olevia lappusia, ja kaikkea muutakin, mitä huoneessa oli.

-Numero 2, kuulutettiin.
-Se onkin minun numeroni, Petra huomasi, ja nousi ylös.
-Pärjääthän nyt varmasti? Petra varmisti.
-Ky-kyllähän minä, mene sinä vaan jo sinne tohtorin luo, Iina komensi.

Petran mentyä Iina nosti katseensa kattoon, ja löi siinä samalla päänsä seinään.
-Aih! Iina vaikeroi tarttuen kädellään päähänsä. Hän tunsi sydämensä raivokkaan tykytyksen.
-No niin Iina, hengitä syvään ja rauhallisesti. Hyvin se menee, ei sinulla oli mitään kuolemantautia... Iina yritti rauhoitella itseään.


Iina ei pystynyt istumaan paikallaan, hänen oli pakko liikkua. Vatsaan koski jännityksestä, ja olo oli muutenkin kamala.
-En voi mennä sinne! Mitä jos minulla onkin jokin vakava sairaus? Iina mietti aivan paniikissa.

-Numero 3, kuulutettiin.
Iina katsahti pelästyeenä ovea, jonne hänen pitäisi seuraavaksi mennä.

-E-en minä pysty... En voi mennä sinne, Iina parkui. Hän nipisteli käsiään toivoen kaiken olevan vain pahaa unta, mutta se ei ollut. Iinalle jäi kädet täyteen kipeitä punaisia pilkkuja.

Seisottuaan paikallaa jonkin aikaa, Iina nappasi odotushuoneen pöydältä sanomalehden, ja piiloutui sen taakse.
-Sovitaan, etten kuullut kutsua, Iina hihitteli lehden takana.

Sillä välin Petra oli onnellisesti selviytynyt oman lääkärinsä luokse.
-Onpas masu kasvanut viime näkemästä, tohtori totesi kätellen tervehdykdeksi.
-Niin, alkavat nämä vaatteet alkavat käydä jo ahtaiksi, Petra totesi.
-Tosiaan, mutta aloitetaanpa ne tutkimukset, tohtori päätti.

Tohtori aloitti tutkimuksensa tunnustelemalla Petran mahaa.
-Vauvastanne tulee varmasti kova juoksia, kun noin potkii, tohtori arvali.
-Huh, Petra äänähti.
-Kaikki tuntuu olevan päälisin puolin oikein hyvin, seuraavaksi voisit mennä makuullesi tuohon penkille, tohtori selitti.

Petra istahti käskystä tuolille.
-Minulle tulee kyllä tylsä ilta, ei yhtään asiakasta, mutta joudun silti päivystämään, tohtori kertoi.
-Ohhoh, mutta saatat kyllä pelastaa silloin monia, hätätilanteet tulevat aina niin yllättäen, Petra vastasi.
-Niin, en kyllä usko sellaisen tapahtuvan. Viime aikoina on ollut niin rauhallista, tohtori kertoi.

-Mutta katsotaanpa sitä vauvaa, menen kohta tarkkailemaan tietokoneelta, sekä lisäilemään uusimmat tiedot, tohtori ilmoitti.Hän alkoi koputtelemaan Petran mahaa sanoen:
-Pysy rentona vain, tämä ei kestä kauaa.

Hetken päästä Petra saapui tutkimuksista kummastellen, missä Iina oli.
-Kestääkö se lääkärikäynti näin kauan? Petra puhui itsekseen.
-Täällä minä olen, Iina huudahti paljon leppoisamman näköisenä.

-Oho, enpä huomannutkaan sinua. Miten se lääkärikäynti sujui? Petra kysäisi heti.
-Ööh, Iina äänähti.
-Oliko sinulla mitään vakavaa? Petra jatkoi kyselyjänsä.
-Ääh, Iina vuorostaan sanoi.
-Saitko edes mitään lappusta käynnistäsi? Petra kysyi.
-Petra, turha kai minun on sinua juksata. En pystynyt menemään sinne, jänistin, Iina kertoi nolona.


Iina ihmetteli, kun Petra ei suuttunutkaan, meni vain mystisen näköiseksi huudahtaen:
-Ei hätää, voimme vieläkin mennä lääkärin juttusille.
-Tuskin, lääkärilläni on jo uusi potilas, Iina kertoi.
-Minunpa tohtorillani ei! Hän valitti tylsästä illasta, ja olisi onnellinen paneutuessaan sinun ongelmiisi! Petra kiljaisi.

-Hyvin se menee, Petra kannusti yrittäen antaa halia, mutta Iina ei innostunut.
-En halua, pelkään! Mitä jos minulla oikeasti on jokin vakava tauti, ja tohtori sanoo, että kuolen heti seuraavana päivänä, Iina parahti.
-Sitten otat ilon irti tästä päivästä, eikä asia välttämättä ole mitään noin tradikaalia, Petra sanoi.
-Mentäisiin nyt vaan, en aio lähteä täältä minnekään ellet mene tohtorille. Voin tulla mukaasi, Petra kertoi.
-Äh, no hyvä on sitten, Iina luovutti.

Iina ja Petra kävelivät oitis tohtorille.
-Saitkin heti uuden potilaan, äidilläni on ollut pitkäaikaista flunssaa, josta hän tulee nyt juttelemaan, Petra paljasti katsoen, kuinka tohtorin ilme innostui saadessaan uutta tutkittavaa.
-Istahda tuolle penkille, niin keskustellaan, tohtori kehotti.

-Minkäs laisia oireita sinulla on ollut? tohtori kysyi.
-Noh, päätä särkee ja tuolleen... Iina kertoi.
-Lisää? tohtori aavisti.
-Noh... välillä näen kaiken pinkkinä, varpaankynteni kasvavat 5 cm yhdessä yössä, menetän hiuksia, tunnen kovaa ahdistusta ja pelkoa, unohtelen asioita, puhun mitä sattuu... Iina luetteli.

-Siinä taisi olla kaikki, osaatko kertoa, mikä minulla on? Iina kysyi odottaen tohtorin selailevan papereita ja katsellen tietokoneen näyttöä.

-Sinulla taitaa olla oireitesi perusteella flkgizl<ö624out-tauti, tohtori puhui kummia.
-Mikä on flkil<ö624out-tauti? Iina ihmetteli.
-Tarkoitat siis flkgizl<ö624out-tautia. Se on melkä äsken todettu maassamme, mutta yleistynyt reippaaseen tahtiin, tohtori kertoi.

-Miten voin parantua siitä? Iina kysyi.
-Tällä hetkellä flkgizl<ö624out-tautiin ei ole parannuskeinoa. Tietysti en voi olla täysin varma, mutta arvelisin niin. Käydään kohta vielä laboratoriossa selvittämässä pari tutkimusta. Annan sinulle kuitenkin jo pillereitä, jotka pidentävät elinaikaasi. Tauti pahenee nimittäin nopeasti, kun siihen kohtaan etenee, tohtori kertoi.


Iina ei pystynyt sanomaan mitään, häntä kauhistutti ajatus. Petrakin näytti vakavaa naamaa, kyseinen tauti ei vaikuttanut mukavalta. Mitä jos Iina ei parantuisikaan?
-Nonniin, mennäänpä sitten sinne laboratorioon, tulokset tulevat parin viikon kuluttua, ja niistä saamme selville, missä vaiheessa tautisi etenee, tohtori komensi.

Siinä oli osa. Ettepä nähneet vielä vauvelia, enkä kyllä itsekään ole sitä vielä nähnyt. :D Kun pelasin viimeksi Iloliemillä 2 päivää putkeen, niin Petran maha ei kasvanut yhtään, tai mitään. :0 Toivottavasti se ei ole jotenkin jumissa.. No, en usko, on se peli ennenkin jostain kumman syistä pidentänyt simien raskausaikaa, joten toivotaan, että kaikki on kunnossa, ja seuraavassa osassa saataisiin se vauva syntymään. :) Mutta jättäkää kommettia taas. :)

Ja tietääkö kukaan, minne Cartio on kadonnut? Hänen sivunsa (Freedom Freaks ja Saga-Sophie) on poistettu. :o