Hellurei! Niin se kesäloma sitten alkoi, ja oi kun on kivaa. <3 Iloliemille on vain jäänyt vähemmän aikaa, kun piti tehdä Camp Rockiin osa (ja ne, jotka eivät ole sitä vielä lukeneet, voitte käydä katsomassa tämän osan luettuanne, jos kiinnostaa. Linkki löytyy sivulaatikosta "muut sivuni", joka sijaitsee tuossa vähän alempana.) Lisäksi Älyhidas netti hidastelee photiksen kanssa. Sain tämän osan kirjoitettua valmiiksi 13.6, ja vasta tänään kaikki kuvat ladattua. Oikeesti vihaan nettiäni... Juu, mutta toivotaan, ettei seuraavan osan teossa kestä yhtä pikään, kuin tämän osan. Hhaa, paljastanpa, että odottamanne vauveli syntyy tässä osassa (viimein), ja mitäs vielä paljastaisin.. Vauvan nimi alkaa J-kirjaimella ja... No, saatte lukea osan itse, en nyt ala selostamaan kaikkia sen tapahtumia tässä alkupuheessa. :D Joo, ja nyt saatte mennä lukemaan. :>

osan lukumusa ---> o
Sairaalasta päästyä Iina lukittautui heti hänen ja Junnun makuuhuoneeseen, kun oli niin järkyttynyt tohtorin epäilyksistä. Petraa huoletti hiukan Iinan käytös, mutta huomatessaan Uunon istuvan pöydän äärellä, Petralle tuli himo kertoa, miten neuvolassa oli sujunut.
-Tohtori kertoi, että vauvamme on täysin terve, Petra kertoi, mutta Uuno katseli vain muualle.
-Uuno! Kuunteletko sinä? Petra kiljaisi.
-Mitä? Uuno huudahti heräten ajatuksistaan.
-Mitä ihmettä oikein ajattelet, kun et kuuntele, vaikka vauvastamme puhuin? Petra tiedusteli.
-Öh, anteeksi. Töissä vain on mennyt viime päivinä erityisen hyvin. Tein tärkeän siirron firmassamme, ja nettosin yllättäen 25 000 simoleonia, Uuno kertoi.

-Ihanko totta? Olet perheemme oikea rahakirstu, Petra innostui.
-Kiitoksia, jos sinäkin pääsisit töihin, saisimme varmasti tupla määrän rahaa, Uuno tuumaili.
-Noh, ehdinhän minä vielä. Kunhan tämä köntti lähtee mahastani, voin palata töihin takaisin koska vain! Petra huomautti.
-Niin, ja muuten, mitä asiaa sinulla oli? Uuno kysäisi.
-Tohtori kertoi vauvan olevan terve, Petra kertoi.
-Sehän on hienoa, Uuno totesi ottaen Petran kädestä kiinni.

Vaikka Petralla ja Uunolla menikin tällä hetkellä mahdottoman hyvin, Iinan sairaus huoletti Petraa suuresti. Häntä kauhistutti ajatus, jos Iinan sairaus todettaisiinkin kovin vakavaksi. Epätietoisuus kalvasi molempia, mutta pahinta oli, ettei Petra voinut purkautua kellekään. Iina tahtoi pitää salassa sairautensa muulta perheeltä, etteivät he hermostuisi "turhaan", eikä Petra halunnut menettää äitinsä luottamusta.

Raskauden lisäksi salailu väsytti entistä enemmän, joten Petra tuntui tarvitsevan vain lisää unta. Uunoakin alkoi ihmetyttää Petran jatkuva väsymys, mutta hän ajatteli sen johtuvan raskaudesta, eikä ottanut asiaa esille heidän keskusteluissaan. Uuno uskoi kaiken olevan kunnossa, ja niin Petrakin yritti kaikille vakuuttaa.

Junnu kuitenkin huomasi jotain olevan vialla. Hän tunsi tyttärensä paremmin kuin kukaan, ja aavisti Petran salailevan jotain.
-Onko jotain sattunut, kun olet ollut niin hiljainen viime päivinä? Junnu tiedusteli.
-E-ei, enhän minä edes ole ollut mitenkään hiljaisempi kuin ennen! Petra huudahti.
-Aijaa. Oletko nyt aivan varma? Junnu tiedusteli luovuttamatta.
-Äh, synnytys vain hiukan jännittää... Petra totesi.
-Niin varmasti. Onneksi sinulla on kuitenkin niin pätevä aviomies, hän varmasti osaa auttaa parhaansa mukaan, Junnu lohdutti.
-Ehkäpä, ellei hän olisi koko ajan töissä, Petra sanoi niin hiljaa, ettei Junnukaan sitä kuullut.

Myös Iina pysyi hiljaisempana, varsinkin laboratoriosta tulleen kirjeen jälkeen. Hän tiesi kirjeessä olevan kerrottu arveltu elinikä ja taudin vakavuus, mutta pelkonsa vuoksi ei uskaltanut avata kirjekuorta. Lopulta Iina tuumasi olevan parempi elää epätietoisuudessa kuin tietää, milloin elämä jättää. Niimpä hän oli hävittänyt kirjeen avaamattomana, ja kertoa muille voivansa hyvin ja elävän pitkään, niin olisi kaikille parasta. Välillä nukkumaan mennessä Iina mietiskeli, olisikohan sittenkin pitänyt vain lukea kirje, mutta hän päätyi aina samaan tulokseen; tietämättömänä on paljon parempi olla.

Petraa taas tietämättömyys vauvan syntymisestä kalvasi.
-Ärnn, koska saan tämän köntin pois? Selkäni ei kerta kaikkiaan kestä painoa, Petra ujelsi.

Lopulta Petran toive kävikin toteen. Eräänä aamuna kesken vessareissun, vauva päätti syntyä, ja vielä juuri, kun Uunokin oli lähtenyt jo töihin. Petra ei tiennyt, mitä tehdä, jotain olisi kyllä pian keksittävä.

Lopulta Petra alkoi kiljua kurkku suorana.
-Iinaa! Junnuu! Jokuu! Vauva syntyy nyt! Auttakaa! Petra karjui, minkä pystyi.

Heti, kun Iina kuuli mahtiuutisen ensimmäisen lastenlapsen syntymästä, hän juoksi hullua vauhtia päin vessaa huutaen:
-Ei hätää, äiti tulee auttamaan!
Iina pamautti oven äkkiä auki, ehkäpä jopa liiankin suurella voimalla, nimittäin ovi meni Petra-raukan läpi. Hän ei sitä kuitenkaan huomannut, sillä synnyttämisen tuoma kipu oli paljon kovempaa kuin pikkuinen oven väliin jääminen.

-Petra, nyt heti autoon, jotta ehdimme sairaalaan ajoissa. Kotioloissa synnyttäminen ei ole herkkua, Iina kertoi muistellen omia synnyttämisiään, kun hänellä ei ollut mahdollisuutta päästä sairaalaan metsän keskeltä.
-Lähdetään vaan, heti kunhan autat minut pois täältä oven välistä, Petra sanoi huomattuaan olevansa jumissa.
-Missä välissä sinä ovenkin väliin päädyit? Voi hyvänen aika. Minä haen sahan, Iina suunnitteli.
-Pidä kiirettä, Petra komensi.

Hetken päästä Petra oli viimein saatu irti, ja matka sairaalaan saattoi alkaa.
-Laitahan se ovi nyt hiukan ripeämmin kiinni, meillä alkaa olla kiire, Iina komensi.
-Koko ajan, olisikin niin helppoa, Petra tokaisi kivuiltaan.

-Ja sitten nasta lautaan! Iina kiljaisi painaen kaasun täysillä pohjaan.
-Älähän nyt noin kovaa mene, ajat ylinopeutta, Petra huomautti.
-Älä viitsi leikkiä poliisia, nythän on hätätilanne, Iina kiljaisi.
-No hyvä on, pidä vain kiirettä, Petra kehotti tuntiessaan ikävän muljahduksen mahassa.

Pieni vauva syntyi melko nopeasti, jopa saman päivän aikana. Iina ja Petra palasivat vauva mukanaan kotiin.
-Täytyy mennä näyttämään häntä heti Uunolle, Petra suunnitteli ääneen.
-Teeppä se, Iina vastasi pidellen päätään.
-Mitä nyt? Petra kummasteli.
-Näen taas kaiken pinkkinä, Iina kertoi.
-Voivoi, mene toki lepäilemään, Petra komensi.

Petra jatkoi matkaansa yksin hänen ja Uunon huoneeseen.
-Kotona ollaan taas. Ajattelin sinun olevan täällä, kun missään muualla ei näkynyt, Petra kertoi.
Uuno ei sanonut mitään, tuijotti vain kummissaan Petran sylissä olevaa pientä ihmistä.
-Lainasitko tuon naapureilta? Uuno kysyi.
-Ehen, etkö jo tajua? Meidän pikku vauvelimmehan tässä, Petra kauhisteli.
-Nytkö se jo...? Miksen minä saanut nähdä synnytystä? Uuno karjaisi suuttuen.

-Olit silloin töissä, Petra totesi.
-No, olisit soittanut, niin olisin tullut heti töiden jälkeen sairaalaan, enkä kotiin nukkumaan! Uuno tuhahti.
-Ja näinköhän asiat olisivat menneet? Olet viime aikoina niin töissäoleva vauvasta ja minusta huolimatta, Petra huomautti.
-Pyh, olen ollut aivan juonessa mukana. Turha nyt esittää loukkantunutta, itse olet minua loukannut! Uuno kivahti.
-No, minkä minä sille mahdoin...! Petra kiljaisi, mutta lopetti lauseensa huomatessaan vauvan alkaen itkemään.
-Mitä me tässä riitelemme? Pääasia, että vauva syntyi iloksemme, Petra totesi.

-Katso suloista tyttöämme, Petra ehdotti, eikä Uuno pystynytkään olla katsomatta.
-Voi, sinä näytät niin Juulialta, eikös siinä olisikin sopiva nimi vauvallemme? Uuno tuumaili.
-Anteeksi, mutta nimesin hänet jo Jessikaksi, ethän pahastu? Petra kysyi.
-Noh...kun tarkemmin katsoo, niin tyttömme näyttääkin enemmän Jessikalta, Uuno kertoi.
-Onneksi ymmärsit, Petra huudahti.

Tässä oikein lähilähikuva Jessikasta, samalta näyttää kuin aikaisemmatkin vauvat, ainakin vielä. ;)

-Voi, että! Meidän pieni perhe! Petra riemastui, Uunonkin kasvoille levisi iloinen hymy. Nyt hän olisi isä ja kaikkea muuta kivaa.
-Miten mukavaa, nyt sinäkin voit palata töihin rahaa ansaitsemaan, Uuno tajusi.
-Tuliko sinulle työt ensimmäiseksi mieleen? Etkö aio hehkuttaa vauvaamme ensin? Petra järkyttyi, mutta päätti olla suuttumatta, joten vastasi kauniisti:
-Niin varmasti voinkin, olen varma, että Iina ja Junnu jäävät mielellään lapsenvahdiksi omilta urakiireiltään, Petra mietiskeli.
-Mammonatavoitteisen on vaikea olla ajattelematta työtä ja rahaa, Uuno totesi, ja Petrakin nyökytteli.

Pikku Jessika alkoi haukotella Uunon sylissä, ja niinpä he päättivät viedä vauvan nukkumaan. Lastenhuone oli laitettu kuntoon muutamaa viikkoa aijemmin, täytyihän kaiken olla valmiina, kun vauva syntyisi. Jessika nukahtikin heti päästyään pötkölleen.
-Katso meidän pientä vauvaamme, eikö hän olekin ihana? Petra uteli sivellen kädenselkämyksellään miehensä poskea.
-Maailman ihanin vauva, Uuno vastasi tarttuen Petran käteen.

Samassa Iina saapui huoneeseen, ja Petra ja Uuno päästivät irti toisistaan.
-Anteeksi, jos pilasin hetkenne, Iina pahoitteli.
-Et sinä mitään pilannut, Petra vakuutteli, vaikka olisihan ollut ihanaa viettää hetki Uunon kanssa kahden vielä, kun se oli mahdollista.
-Ajattelin tulla katsomaan Jessikaa, Iina kertoi.
-Jessika meni juuri päiväunille, Uuno selitti. Iinan ilme synkkeni heti, joten Petra kiiruhti väliin:
-Mutta kyllähän Jessika aina jaksaa mummin kanssa leikkiä.

Heti saatuaan luvan, Iina riensi ottamaan Jessikan syliinsä.
-Taidan käydä työpaikalla katsomassa onko kaikki säilynyt ennallaan äitiyslomani aikana, Petra kertoi. Hänestä oli mahtavaa päästä taas takaisin työelämään. Uunokin poistui huoneesta, joten Iina jäi kaksin Jessikan kanssa.
-Mummi on niin onnellinen, että ehti tavata edes yhden lapsenlapsensa ennen kuolemaansa... Iina mutisi haliessaan Jessikaa pitkään.

Palattuaan töistä Petra suunnisti samantien nukkumaan. Vasta nyt hänelle tuli väsynyt olo synnytyksen jälkeen. Petra mietti Jessikaa kömpiessään peiton alle.
-Kyllä on hienoa olla äiti, vaikka se tuokin paljon vastuuta, Petra tuumaili tyytyväisenä.

Juuri sillä hetkellä Iina oli Uunon suostuttelupuuhissa.
-Eikös olekin mukavaa olla isä? Iina innosti.
-Jep, ihan ok, Uuno vastasi keskittyen pelaamiseen.
-Mutta eikös vain olisi kivempaa olla kahden tai useamman lapsen isä? Iina kysyi toivokkaana.

Uuno keskeytti pelinsä katsoen Iinaa tökerösti tajutessaan, mitä vanha mummeli ajoi takaa.
-Kuulepas nyt Iina. Minä ja Petra tahdomme keskittyä nyt töihin. Katsotaan asiaa uudelleen joskus... kymmenen vuoden päästä, Uuno totesi naurahtaen.
-Mutta... eikö uraa voisi hoitaa sitten kymmenen vuoden päästä, ja lapsia nyt heti? Iina ehdotti.
-Minkä ihmeen lapsenlapsivimman oletkaan hankkinut? Uuno ihmetteli.
-Uuno kiltti, jos nyt edes harkitsisit asiaa Petran kanssa...Iina aneli.

Silloin Uunon pinna paloi.
-Meille ei ole tulossa uusia vauvoja lähiaikoina. Koita jo käsittää, äläkä mourua! Uuno karjaisi, mikä sai Iinan hiljentymään.
-Olisi vain mukavaa nähdä lapsenlapsensa ennen kuolemaa, Iina kertoi.

-Odotas vain, kunhan puhun asiasta Petran kanssa. Hän kyllä on erimieltä kanssasi. Onhan hänkin mammonatavoitteinen, muttei sentään yhtä kohtuuton ja itseään ajatteleva, Iina murahti.
-Lopeta tuo jo, olemme Petran kanssa aivan samaa mieltä. Sitä paitsi, olet niin pirtsakka ja elävöivä mummo, tulet elämään vielä vuosia, Uuno huomautti, mikä sai Iinan vielä huonommalle tuulelle.
-Ehkä et tiedä minusta kaikkea, Iina sanoi hiljaa kääntyen takaisin pein kimppuun.

Iinan ei tehnyt mieli enää keskustella, mutta Uuno päätti yrittää saada Iinan kasvoihin vielä hieman hymyä.
-Olen varma, että Jessikasta on meille kaikille tarpeeksi iloa. Ellet muista omasta kokemuksestasi, lapset vievät hirvittävästi huomiota ja rahaa, Uuno viisasteli.
-Omasta kokemuksestani voisin sanoa, ettei lapsia voi ikinä olla liikaa. Mutta minkäs tuolle rahahimollesi mahtaa, Iina tiuskaisi.
-Sinun kanssasi on sitten turha keskustella mistään. Et ymmärrä minua ollenkaan, Uuno totesi lähtien katsomaan, miten Jessika voi.

(Voihan.... tässä oli 2 kuvaa, mutta toinen on nyt mystisesti kadonnut, tai unohdin ladata sen... No, eipä voi mitään, yhdistin kuvatekstit. :)) Jessika tosiaan tarvitsi hoivaamista. Vaippa haisi erittäin epäilyttävälle, joten fiksuna Uuno päätti vaihtaa sen.
-Huh, onpas hurjaa touhua tämä vaipan vaihto. Sain ison kunnian; vaihtaa vaippa ensimmäisenä, Uuno virnisteli.
Vaipan vaihdon jälkeen Uuno jäi keinuttelemaan pikkuista Jessikaa käsivarsilleen.
-Oletpa sinä suloinen. Haluan kyllä lisää tällaisia, mutten vielä pitkään aikaan. Nyt ura on tärkein, Uuno jutteli Jessikalle, joka kuunteli ihmeissään isänsä juttuja. Pohjimmiltaan Uuno on kyllä ihan kelpo isä. :)

Heti Petran herättyä päivänokosiltaan, Iina kiirehti tyttärensä luokse.
-Ettekö te Uunon kanssa voisi hankkia nyt heti lisää lapsia? Iina sanoi suoraan asiansa.
-Ajattelin kyllä panostaa uraani enemmän, Petra toppuutteli Iinan vauhtia.
-Mut... Eihän sitä koskaan tiedä, milloin kuolen, kun minulla on se flkgizl<ö624out-tautikin, ja...
-Mutta ethän sinä välttämättä siihen kuole, Petra sanoi.
-Olisit nyt kiltti... Iina sanoi haikeana. Hän ei olisi arvannut, että tyttö oli näin paljon asiaa vastaan.

-No hyvä on, Petra lopulta suostui nähdessään Iinan kurjan ilmeen.
-Voi, tiesin, että ymmärtäisit! Iina kiljui ja syöksyi halaamaan Petraa.
-Mutta enää yksi lapsi. Sitten minun on jo päästävä töihin, Petra sanoi.

Iinan mentyä Petra alkoi katumaan lupaustaan.
-Mitä minä juuri äsken menin lupaamaan? Uuno ei varmasti ole kovin mielissään tästä, mutta kai minä saan hänet suostumaan tähän järjestelyyn, Petra tuumi miettien myös, miten kertoisi asiasta Uunolle. Miten Uuno suhtautuisi asiaan? Petra tiesi, että Uunosta olisi tärkeintä molempien käyvän töissä, ja tienata mahdollisimman paljon rahaa. Kyllähän Petrakin sitä halusi, mutta tällä  kertaa hän oli päättänyt suostua Iinan pyyntöön.

Pian Junnu saapuikin töistä, ja Petralla oli kiire esitelä Jessika hänelle.
-Vai tämmöisiä täällä on tapahtunut sillä aikaa, kun minä oli töissä, Junnu naureskeli.
-Kyllä vain. Onneksi ehdimme Iinan kanssa sairaalaan ajoissa, Petra kertoi aamusta Junnulle nostaessaan varovasti Jessikan kehdosta.
-Hupsis, unohdin kokonaan, että nyt on Jessikan ruoka-aika! Ettehän te silloin ehdi tutustumaan, Petra hokasi.
-Minä voin kyllä syöttää Jessikan, Junnu ehdotti, ja Petra suostui ilomielin, nyt hänellä olisi enemmän aikaa valmistella yllätystä Uunon suostuttelua varten.

Saatuaan Jessikan syliinsä Junnu suunnisti jääkaapille.
-En olekaan pitkään aikaan hoitanut tämmöisiä pikkuisia, mutta eivät nämä taidot ole mihinkään kadonneet. Junnu tuuditti Jessikaa samalla syöttäessään, ja pian pikkuinen olikin ummistanut silmänsä. Junnu yritti ottaa tuttipullon irti, mutta Jessika piti suuta niin tiukasti kiinni, ettei se ollut helppoa.
-Miten sinä saat pidettyä siitä niin lujasti kiinni, eihän sinulla ole vielä edes hampaita, Junnu kummasteli.

Petra oli päättänyt yllättää Uunon valmistamalla herkullista ruokaa. Kello kävi, mutta Uunoa ei vain kuulunut kotiin.
-Missä ihmeessä se Uuno viipyy, ruoka on jo ihan kylmää, Petra harmitteli.
-Toivottavasti mitään vakavaa ei ole sattunut, Uunon tapoihon ei kuulu olla ulkona näin myöhään, Petra alkoi jo huolestua, mutta päätti kuitenkin odottaa vielä hetken.

Jos Petra olisi vaivautunut avaamaan ulkooven, hän olisi nähnyt Uunon, joka oli erittäin kiinnostunut tähtien tähystelystä, eikä ollenkaan huomannut ajan kulua. Mitä myöhempi ja pimeämpi tuli, sitä paremmin tähdet näkyivät, ja Uuno jumittui teleskoopilleen.

Puoli kahdeltatoista Uuno viimein tuli sisälle. Nähtyään Petran, hän todella ylättyi.
-Mitä sinä täällä valvot, ja vielä tähän aikaan? Uuno kysyi.
-Voisin kysyä sinulta missä olet itse ollut näin myöhään, Petra esitti oman kysymyksen jättäen vastaamatta Uunon kysymykseen.
-Tähystelin tuolla pihalla teleskoopilla tähtiä, tarvitsen urallani logiikka pisteitä, Uuno kertoi.
-Pelkäsin, että sinulle oli sattunut jotain. Onko sinulla nälkä? Petra kysyi siirtäen katseensa ruokiin, jotka oli lämmittänyt useaan kertaan Uunoa odotellessa.

Uuno kävi istumaan Petran valmiiksi kattamalle paikalle.
-Mistä keksit järjestää meille tällaisen yö-ruokailun? Uuno ihmetteli.
-No, sen piti olla ihan vain tavallinen illallinen, mutta herra ilmestyi paikalle myöhässä, Petra vastasi.
-Anteeksi, Uuno oli pahoillaan.
-Muuten... Iina sanoi minulle... Petra mietti, miten selittäisi asian.
-Ei kai hän yrittänyt kääntää sinunkin päätäsi uuden vauvan suhteen? Junnu huudahti.
-Itseasiassa yritti, ja myös onnistui siinä, Petra vastasi.
-Ei voi olla totta! Uuno karjaisi.
-Iina vain pitää kovasti lapsenlapsista. Jos hankkisimme nyt vielä toisenkin lapsen Jessikalle leikkikaveriksi, ja sitten keskittyisimme uriimme, Petra yritti suostutella.

-No, mitäpä minulla siihen asiaan on vastaan sanomista. Sinähän siitä kärsit, kun joudut jäämään äitiysomalle, Uuno suostui pienen mietintä hetken jälkeen. Uunon sanat loukkasivat Petraa vähän, ihan niin kuin lapset olisivat joku rangaistus hänen mielestään, mutta Uuno oli Uuno, eikä muuksi muuttuisi.
-Kiva, kun suostuit. Tämä on tärkeää Iinalle, Petra sanoi.
-Tällä kertaa haluan kuitenkin nähdä synnytyksen, Uuno kertoi tomera ilme kasvoillaan.
-Saat nähdä, Petra lupasi, häntä suorastaan ihmetytti, miksi Uunolle oli niin tärkeää nähdä synnytys.

Ruuan jälkeen siirryttin makuuhuoneen puolelle, mutta suunnitelmissa ei ollutkaan heti mennä nukkumaan... ;)


Lattialla nukkuva Tomaatti päätti poistua paikalta Petran ja Uunon alettua pitää meteliä.

Tomaatti meni koppiin Pähkinän kanssa.... ;)

Seuraavana päivänä kaikilla oli töitä, mutta Iina lupautui jäämään kotiin lapsenvahdiksi. Hän vietti oiken mielellään aikaa Jessikan kanssa, niin kauan kuin se vain olisi mahdollista. Iina oli kuitenkin huomannut vointinsa vähän paremmaksi; enää ei joka aamu tarvinnut leikata 5 senttiä kasvaneita varpaankynsiä, riitti kun sen teki joka toinen aamu.
-Olen varmasti pian paranemassa, Iina uskoi.

Päivä kuluikin sutjakasti Jessikan kanssa kahdestaan kotona, ja pian Junnu saapuikin töistä.
-Iina, arvaas mitä? Minusta tuli Elävä legenda, eli pääsin urheilu-uran huipulle! Junnu hihkaisi innoissaan.
-ÄÄÄÄÄÄÄKKKK!!!! Iina karjaisi.
-Ei kai se nyt noin kamalaa ole? Junnun kummasteli Iinan reaktiota.
-Ei, en minä sen takia huutanut, vaan..

-... koska löysin juuri mitä parhaimman puoliso ehdokkaan Jessikalle! Iina selitti. Kaunis Veikko hymähti Iinan sanoille, vai parhaimman ehdokkaan.
-Oho, niin kyllä onkin komea poika, Junnukin ihasteli.
-Mahtaa sitä Jessikaa nolottaa, kun kuulee vanhempiensa etsivän hänelle puolisoa, taitavat olla vähän vanhanaikaisia vanhempia, Veikko tuumi.

-Haluaisitko tavata lapsenlapsemme, Jessikan? Iina meni suoraan.
-Ai lapsenlapsi.. Luulin teidän puhuvan omasta tyttärestänne, Veikko kummasteli.
-Ehei, puhuimme Petran tyttärestä, joka syntyi eilen! Iina oivallutti, jolloin Veikon ilme pongahti moiseen mietteliääseen ilmeeseen.
-Kiinnostaisiko sinua tavata Jessika? Iina kysyi.
-Äh, sori, mutta mä en seurustele vauvojen kanssa, Veikko kivahti nyrpistäen nenäänsä.
-Tyhmä poika, etpä tiedäkään, mistä jäät paitsi! Iina raivostui lähtien sisälle vihoissaan.

Hiukan myöhemmin oli myös Iinan vuoro mennä töihinsä, josta hän tulikin kotiin ylennyksen kera.
-Ihhihihihhihii! Toteutin viimein koko elämänlaajuisen unelmani; olen viimein pelien suunnittelija, ja urani huipulla. Kyllä nyt Uunokin kateudesta vihertyy. Pärjään töissäni, vaikka kasvatinkin neljä reipasta tyttöä, täytyy sekin mainita sille oudolle tyypille, joka ei vauvoista piittaa, Iina tuumaili, taisi kyllä vanhukselta lähteä ilostelut väärälle suunnalle, kun alkoi muita syyttelemään.

Siinä se, mitäs tyksitte? :) Olisin saanut Jessikan kasvun tähän osaa, jos olisin halunnut, mutta päätin ihan teidän kiusaksenne jättää sen seuraavaan osaan. :D hahaaa! Kauhea tyttösuku tulee Iloliemistä tätä menoa, kaikki syntyneet vauvat ovat tyttöjä. :D Ei se siis haittaa, mietin vaan, kun Taikapölyyn ei synny tyttöjä sitten millään, ja täällä niistä ei todellakaan pulaa ole. Katselinpa myös huvikseni Leutolaakson nättien teini poikien nimiä, ja repeilin niille. :D Miksi kaikki nimet siellä on ei-niin-tavallisilia, kuten Junnu, Uuno, Ukko, Veikko, Veli... Tulisi pian poikiakin mukaan sukuun, ehkä tytöille löytyisi vähän kivempia nimiä.  Eipä tässä kai sitten muuta, jättäkää kommenttia. :) <3