Tuuli kirjoitti:
Ihan mukava osa. Iinalla tosiaan on lääkärikammo, kun ei uskalla sairaalasta tullutta kirjettäkään avata ;D
Jatkoa! :)

Vastaus: Kiva. :) Joo, niin tosiaan on. :D

Napu kirjoitti:
Uusi osa oli ihana <3 Jessikasta kasvaa varmasti suloinen tapaus :} Uuno oli aika sika kun tuolla lailla puhuu Petralle, mutta hyvin sopivat yhteen! Jatkoaaaaah <3

Vastaus: Juu, niin kasvaa, ja tässä osassa näettekin sen. :D Uuno nyt on mitä on, mutta toivotaan, että Petra kestää Uunon sikailut. :D Kyllä he sentään loppujen lopuksi sopivat yhteen jopa kahdella salamalla. :)

Spring kirjoitti:
Ihana osa :DD Miljoonannen kerran sanon, mutta luit taas ajatukseni osan ilmestymisen suhteen (:
Haluan nähdä jo Jessikan hieman vanhempana! 8)
Voi Iinaa, onhan tavallaan parempi elää epätietoisuudessa, mutta itse ainakin tulisin hulluksi, kun en edes kirjettä uskaltaisi avata, vaikka mieli tekisi.
Aavistelen, että Uunon öisen tähtientiirailun venymisen ja synnytyksen näkemis pakkomielteen takia olisi tulossa alienvauva :3 <3
Iinan karjaisu ilme oli kyllä upea 8D Ehkä hieman liian ajoissa varaili Jessikalle hyvän näköistä puolisoa.
Hahah, Iina liiankin innokas myös, kun tempaisi oven niin lujaa auki, että Petra meni siitä läpi :''''D
Jatkoa <3

Vastaus: Musta alkaa tuntua, että mulla tosiaan on jotain kykyjä. :DD Malta vielä hetki, pian näet! :) Niin, mutta jokaisella on oma tapansa käsitellä asioita, ja Iina valitsi epätietoisuuden. Hah, alienvauvaa mäkin kovasti odottelen, mutta saa nyt nähdä onnistuuko. Toivottavasti. <3 :D Joo, Iina tosiaan taitaa intoilla vähän liikaa niiden puolisoiden ja ovien kanssa. Petra parka joitui kärsimään oven välissä. D:

Hassumpi kirjoitti:
Kiva osa taas :) Nauroin Iinan karjaisulle ja tolle ekassa kuvassa näkyvälle kainalon raapijalle :D Ja tietysti myös ovesta läpi menemiselle :D Odotan jo miltä Jessika näyttää sitten vähän vanhempana :) Iloliemillä tosiaan on aika tyttöppainotteinen suku :D

Vastaus: Hah. :D Kun mä kirjotin osaa en edes huomannut sitä kainalonraapijaa, mutta kun huomautit asiasta repesin kun kävin kattomassa sen :D Juu, mullakin oli hauskaa niitä kuvia ottaessa. :D Pianpa näet Jessikan taaperona. ;) Joo-o, on huomattu. :D
 

Katja kirjoitti:
Olipas hauska osa :D
Jessikalla on äitinsä simmut! ^^ Nii ja eihän Veikko voi seurustella Jessikan kanssa, koska tona aikana se sääti Lilin kanssa! :--D Okei, okei :D Meinasitko Veikon sekottaa mukaan vai? ;)
Mä oon vaan kerran elämässäni saanu jonku simi ammattinsa huipulle. En mä jaksa säätää niide ystävyyssuhteiden kanssa :D
**
Joo ;o Täytyy ruveta väsäämään Lindewall:lle uutta kotia, toivottavasti Iloliemille ei käy niin!

Ai nii ja se ku Perta joutu läpi siitä ovesta :'D Muahhahhaa, että nauroin! : D
Olisin saanut tämän aikasemmin luettua, mutta meille tuli vieraita "juuri sopivasti" keskeyttääkseen lukuhetkeni. Sain kuitenkin luettua, vaikka mieltä jäi painamaan, kun kaveri veti herneen nenään ja lopuks sano, että "tolla lailla et tuu Koskaan löytämään miestä" :--D

Muistinkin vasta nyt, mitä muutakin piti kirjoittaa tuohon ylimpään kirjoitukseen :D
Että: toivottavasti Uuno ja Petra saisi pojan, ettei tuo tyttömabia jatku : D Toivon itse, että Veikko ja Lili saisivat poikia tai pojan, kun toisessa sukupolvessa tyttöjä tuli kolme :D

Niinpä, nyt tontti on tyhjempi kuin edellinen, eli nyt ei ole pelkoa, että bugi iskisi uudestaan lyhyen ajan sisään :D (Lindewall:han ovat vaihtaneet tonttia/ "tonttia" bugin takia nyt kahdesti)
Taloesittely ilmestyi tänään, käyppä kurkkimassa kun kerkiät ;)

Mullahan siis kävi niin, että se toimi pitkän aikaa, mutta sitten se pelatessa se alko jumittelee normaalia enemmän ja sitte yhtenä kauniina päivänä värien sekamelska oli vallannu tonti :D
Toivottavasti Ilolienten uusi talo toimisi pitkään! :)
Lindewall:lla uusi osa :)

Vastaus: Kiva, jos oli hauska osa. :D Juu, ihmettelin kyllä miten Jessika peri siniset silmät, yleensä jos mulla vihreät silmät periytyy helpommin. Junnnullakin oli vihreät silmät, ja silti kaikille tytöille tuli siniset. Joku ihme juttu on käynyt Iloliemillä. :D Joo, mullakin kävi mielessä, että Veikko seikkailee myös sun tarinassa. :D Noo, enpä nyt tiedä tullaanko Veikkoa näkemään tulevaisuudessa, toivottavasti. ;) Kerran vaan? :o Mä oon aika montaki (joolesoleso) kertaa saanu uranhuipulle jonku. Ei niitten ystävien kanssa yleensä ongelmia tule, enemmän siinä kun pitää niitä taitopisteitä kasata. :D Ja ystäviä saa ihan helposti, varsinkin jos perheessä on monta simiä, niin riittää kun kaikilla on pari ystävää. Onneksi se Ilolienten uus tontti toimi, oon nii ilonen. :D Joo, mullakin oli hauskaa Petran jäädessä oven väliin. :DD No kiva, että sait luettua osan loppuun vieraistasi huolimatta. Okei. :D Joo, no tulis siitä vaihtelua ainakin jos tulisi poika, mutta ei mulla ole mitään tyttöjäkään vastaan. Hah, parissakin tulevien sukupolvien suunnitelmissa tarvittaisiin naissim perijäksi. Ei luulisi olevan kauhean vaikeaa toteuttaa niitä tällä menolla. :D Ei ku kohta kuitenkin käy niin, että alkaa syntyä pelkkiä poikia. :D Ja tosiaan toivon, että se tontti nyt toimisi, ja sulla kanssa. Suunnitteilla olisi, että Iloliemet asuisi sitten siinä samassa talossa sinne kymmenenteen sukupolveen asti, mutta saa nyt nähdä onnistuuko.
 

Waffle kirjoitti:
jee, vauva syntyi vihdoin! ;DD hassua kun perta alkoi synnyttää oven välissä :)
ja wihii koirillekkin tulee pentuja, millaisiahan niistä tulee? :D oottelen jo seuraavaa osaa :]

Vastaus: Juu, vihdoin se syntyi. :D Hah, ovenvälisynnytystä :D Juu, koirillekin pentuja luvassa, niitä nähdäänkiin tässä osassa. ;)

anni kirjoitti:
iha sairaa hyvä tää lc! mä löysi tä eile illal toisen mu seuraama lcn linkeist ja pääti kattoo. lui eka tä uusimma osa ja huomasi, et tosi mielekiintone juoni ja täs edetää ihana hitaast:D koukutui heti ja aloi lukee osii alust asti ja lui si puol viitee aamuyöhö asti(= tnä iltapvl jatkoi ja ny sai kaikki osat luettuu. oot sairaa hyvä kirjottaa ja sul riittää inspiraatioo! sait just uude lukija(=

Vastaus: Mahtavaa, jos olet tuota mieltä <3 Joo, tämä tosiaan etenee hitaasti, yli 30 osaa, ja vasta kolmannessa sukupolvessa mennään (lasken Iinan ekaksi sukupolveksi). En tiedä, jotenkin jäänyt tämmönen etanan vauhti päälle. :D Voi apua, en kai nyt sotkenut pahasti unirytmiäsi? Miten edes jaksoit lukea niin pitkään, ite oisin varmana nukahtunu kesken kaiken. :D No, kiitos nyt kehuista (heh) .. Ah, mahtavaa saada uusi lukija. <3 :)

simskisu kirjoitti:
Voi että sillä Iinalla on vauvakuume, no tavallaan ymmärrän sen =))menee vaan ehdottelee lapselleen ja sen miehel jos te voisitte hankii lapsen? hehee, ihme kun Petra suostui (= Veikkoki oli vaan o_O ai vauvan kaa seurustelisin? =DD olisin niin halunnut nähdä minkälainen tytsy Jessicasta kasvaa =DD

Vastaus: Niin, ainahan ne mummot haluaa nähdä lapsenlapsensa. Noo, Petra taisi olla ymmärtävällä päällä, toisin kuin Uuno. Veikosta ja Jessikasta tulisi kyllä mahtava pari, ikäero kun on niin pieni... :D Jos ootetaan, että Jessika kasvaa teiniksi, niin ehkä sitten. Jaksa vielä hetki odottaa, pian näet kasvaneen Jessikan. :D

Kipsukka kirjoitti:
Aivan huippu osa! Ootan innolla Jessikan kasvua!

Vastaus: Kiva, pian se kasvu nähdään. ;)

Yun kirjoitti:
Kiva osa :-)
Odotan innolla millaisia ihmis- ja koiravauvoja perheeseen tulee. En ikinä uskalla itse ottaa simieni puolisoiksi "oudon" näköisiä simejä -> kaikki näyttävät samalta :-D
Mutta jatkoa sitten vaan! :-)

Vastaus: Juu, tässä osassa nähdäänkin jo jotain. :) Okei. :D

Ja nyt osan pariin!

Osan lukumusiikki --> ♫

Petralla oli alkanut jälleen esiintyä aamulla pahoinvointia. Hän aavisteili sen johtuvan raskaudesta.
-Miksi suostuin Iinan pyyntöön, en ollenkaan muistanut, että tämä on näin ällöttävää, Petra mietti tuntiessaan illallisen vellovan mahassaan, mutta siellä se kuitenkin onneksi pysyi, vielä.
-Toivottavasti Iina on nyt iloinen, kun saa toisenkin lapsenlapsen, tämä raskauden alku on kyllä niin kärsimystä, ja synnytys varsinkin, jos sen joutuu tekemään ovenvälissä, Petra muisteli kauheita hetkiä.

Samassa Pähkinä tallusteli kerjäämään Petralta huomiota, ja pienen rapsutus tuokion jälkeen hän päätti alkaa opettaa koiralle sen uralla vaadittavia taitoja. Pähkinä olikin taitava koira, ja oppi nopeasti kuolemis-leikit.
-Onps Pähkinän maha kasvanut, ettei sille vain olisi tulossa pentuja, Petra huomasi kesken opettamisen.


Iina ja ja Junnu ovat kyllä iki nuoria, aina yhtä hupaisia. He keksivät joka päivä jotain uutta puuhaa, ja aina kummastelivat, miksei sitä aikaisemmin oltu tultu kokeiltua. Vanhetessa kaiken maailman ideoita oli selvästi ilmaantunut lisää. Tämäkin päivä aloitettiin tyynysodalla ja Junnun tanssiessa Iinan rummutuksen tahtiin. Oli myös mahtavaa, kun kummallakaan ei ollut kiire mihinkään. Vanhuksena oli sopivaa aikaa kuluttaa lomapäivät, jotka olivat jossain vaiheessa kertyneet.

Petra oli selvinnyt jo pahimmista aamupahoinvoinneistaan. Mahakin oli jo sen verran iso, että siitä näki Petran olevan raskaana. Uunokin yritti iloita uudesta lapsesta, ja jutteli Petran mahalle kaikkeä höpsöä. Iina ja Junnu odottivat kumpikin innolla toisen lapsenlapsensa syntymää. He olivat yllättyneitä huomatessaan saavansansa näin pian edellisen lapsenpsenlapsen syntymästä. Tai oikeastaan vain Junnu oli yllättynyt, Iinahan oli vähän järjestellyt asioita, mutta hän tietysti esitti yllättynyttä Petran kertoessa asiasta.

-Onpas ihana tuoksu! Iina ihasteli.
-Se tulee näistä lätystä. Kokeilin uutta reseptiä, Petra kertoi.
-Näyttävätpä herkullisilta, sinustähän voisi tulla isonkin perheen äiti, kun osaat kokata noin hyvin, Iina vihjaili.
-Iina! Mehän sovittiin, että tämä on vika lapsi tällä erää. Ja sitä paitsi onhan minulla ruokittavana myös sinä, Junnu ja Uuno. Siinä on minulle lapsia ihan tarpeeksi, Petra vitsaili.

Hetken päästä iso lapsi, Uuno saapuikin aamiaiselle Petran ja Iinan seuraksi.
-Junnu, tuletko sinäkin kohta jo aamiaiselle. Minulla alkaa työt kohta, ja olisi vielä kiva rupatella rahasta, Uuno kertoi.
-Että oikein rahasta, Iina mutisi pilkaten Uunon mielenkiinnon kohteita. Petra näki sen, ja pudisti äidilleen päätä.
-Aivan juuri, Jessikankin on saata myös aamiaisensa, Junnu huomautti katsellen pientä Jessikaa.
-Totta kai, kiitos, kun jaksat huolehtia vauvastamme, Uuno kiitteli.
-Olettekos muuten miettineet, kun rahaakin on ilmaantunut, voisimme ostaa uuden talon? Iina kysäisi yllättäen.
-Mistä tuollaisen kysymyksen keksit? Petra kummasteli.
-Tuli vain mieleen, voisitte miettiä asiaa, Iina sanoi.

Illalla olikin pienen Jessikan kasvun aika.

Petra otti Jessikan syliinsä, ja käveli olohuoneeseen, jossa kukin perheenjäsen teki, mitä huvitti.
-Kiinnostaisiko ketään nähdä, millainen kaunokainen Jessikasta kasvoikaan? Petra huudahti, minkä jälkeen kaikkien päät kääntyivät kiinnostuneesti Jessikaan päin. Petra naurahti, onneksi Jessika pysyi perheen keskipisteenä.


Jessikasta kasvoi kovin Uunon näköinen, eihän moinen tietenkään haittaa. Näkyyhän hänessä myös paljon Petraisia piirteitä.

Iina saapui oitis katsomaan kasvanutta vauvaa. Petra ojensi Jessikan Iinalle, joka alkoi leikittämään pikkuista.
-Onpa mummin kullannupusta kasvanut suloinen! Meidän olisi pitänyt kyllä järjestää oikein kunnolliset pirskeet, mutta aika kuluu niin nopeasti, ettemme tajunneet, Iina totesi kauhistellen unohtamistaan synttäreistä.
-Ethän sinä meillekään mitään megabileitä koskaan järjestänyt, Petra muistutti, hänestä tuntui, että Iina huolehtisi enemmän lapstenlapsistaan kuin omista lapsistaan. Petra päätti jättää Iinan Jessikan kanssa kahdestaan, ja mennä itse kokkailemaan.

Iina alkoi heti opettaa Jessikaa kävelemään. Iina nosti Jessikan seisomaan, ja meni sitten vähän matkan päähän.
-Tule tänne, tule tänne mummin luo, Jessika, Iina kutsui, mutta Jessika seisoi vain hölmistyneenä paikallaan, eikä ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä.
-Mummi on täällä, tule, tule, Iina pyysi.
-Iina, ehkei kukaan vasta kasvanut osaa kävellä automaattisesti. Jos kerran haluat yrittää opettaa, ei kannata vaatia liikoja, Uuno tiuskaisi, kun opetuksesta ei meinannut tulla mitään.
-Mitä tuokin tuossa viisastelee? Kyllä Jessika luokseni kävelee, jos vain oikein tahtoo, ja pinnistää, Iina ajatteli.

Petra kuunteli keskustelua surullisena, Iina ja Uuno eivät sitten koskaan tulleet toimeen.
-Mikä täällä haiskahtaa? Junnu tuumaili tuntiessaan palaneen käryä siirtyvän hänen sieraimiinsa.
Samassa Petra heräsi ajatusmaailmoistaan, ja huomasi, kuinka herkku illallinen oli palanut mustaksi.
-Voi ei! hän kiljaisi onnettomana.

Uuno rohkaisi vaimoaan kertoen, että hänelle maistuisivat kaikki sapuskat, jotka Petra valmistaa.
-Et sinä kuitenkaan siitä tykkää. Se on kauhean makuista, Petra parahti.
-Tämä kelpaa minulle oikein mainiosti. Eihän tämä ole kuin vähän... tummunut, Uuno yritti piristää.
-Kelpaako se sinulle vain sen takia, kun olet nälkäinen vai pidät kokkailuistani? Petra tiedusteli, muttei Uuno vastannut.
-Koirille varmasti kelpaa ainakin, huudahti Iina, joka ei ollut edes uskaltanut tulla maistamaan Petran kokkauksia.
-Niin, kun ei muillekaan kelpaa, Petra totesi.

Kun Tomaatti kuuli puhetta ruoasta, juoksenteli se riemuisesti syömään koko lautasen tyhjäksi. Kun iso urakka oli suoritettu, Tomaatti hyppäsi tuolin päälle viettämään makoisat ruokaunet.
-Ainakin sait yhden perheenjäsenen onnelliseksi ruoasta, Uuno lohdutti, jolloin Petrankin kasvoille levisi suuri hymy.

Hetken päästä Jessika ja Iina alkoivat haukotella siihen tahtiin, että Petra näki parhaaksi saattaa molemmat nukkumaan. Iina nukahti yllättävän helposti, pikkuinen Jessika oli saanut hänet todella nopeasti uupumaan. Toista tuntui olevan Jessikan kanssa, tämä rupesi aina itkemään, kun Petra oli lähtemässä.
-Nukkuisit nyt, en raaskisi jättää sinua tänne yksin itkemään. Huomenna leikitään sitten oikein urakalla, Petra lupasi, mutta Jessika ei vakuuttunut. Vasta oikein väsyneenä, hän päästi Petran viimein nukkumaan.

Hetken päästä Jessika nukkui kuin pieni tukki. <3 On pikkuinen niin suloinen nukkuessaan.

Keskellä yötä Junnu tuli Jessikan huoneeseen. Varovasti hän silitteli pinen tytön hiuksia, jolloin Jessika kuitenkin heräsi.
-Tuletkos papan syliin? Junnu kysyi, ja Jessika ojentelikin jo innoissaan käsiään Junnua kohti.
-En ehtinyt oikein vielä leikkiä kanssasi, kun Iina touhusi kanssasi koko ajan, mutta minäpäs tulen sitten joka yö pitämään sinulle seuraa. Se on sitten meidän kahden välinen salaisuus, en usko muiden ilahtuvan, jos he kuulevat minun valvottavan sinua täällä kaikki yöt. Eli suu pysyy supussa, lupaatko? Junnu kysyi tökäten leikkien Jessikaa poskeen, jolloin tyttö alkoi hihitellä.

-Onkos sinulla nälkä, Junnu voi antaa sinulle maitoa, Junnu lupasi, ja vei Jessikan keittiöön. Hän laski Jessikan lattialle, ja alkoi etsiä kaapista maitoa. Lopulta pullo löytyi.

Heti, kun Jessika oli saanut pullon käsiinsä alkoi kauhea ryystäminen. Jessika ei ollut saanut illalla mitään syötävää, joten nälkä olikin jo tullut. Pullo tyhjeni vauhdilla, ja sen jälkeen Jessikan masu olikin ihan täpö täynnä!

Aamun sarastaessa Junnu opetti Jessikalle viimeisiä askelia. He olivat harjoitelleet kävelyä koko yön, jo homma oli editynyt hyvin. Ensin Jessika oli oppinut kävelemään lyhyita matkoja, ja lopulta juostiin vauhdilla ympyrää huoneessa. Junnu pysyi kuitenkin perässä hyvin, olihan hänellä hyvä kunto urheilu työnsä ansiosta.
-Olisikohan muu väki jo herännyt? Luultavasti melusta päätellen... Menepä näyttämään äidille ja isille, mitä olet oppinut näiden yhteisten hetkiemme aikana, Junnu komensi.

Jessika lähti tallustelemaan kohti olohuonetta, ja pian löytyikin Petra-äiti pelaamassa flipperillä.
-Ää, Jessika äännähti, jotta Petra huomaisi hänet.

Petra kääntyi, ja yllättyi huomatessaan Jessikan osaavan kävellä.
-Mitä ihmettä? Onko minun pikku tyttöni oppinut kävelemään? Oletpa sinä taitava! Petra kehui kutitellen Jessikaa niin, että tämä lopulta menetti tasapainonsa, mutta onneksi Petra ehti ottaa tytön kiinni.
-Varo vähän, ei lapsia saa käsitellä kovakouraisesti, Iina torui katsellen vähän peloissaan Petran rajuja otteita.
-Mehän vain leikitään, ja ei nämä lapset mitään lasipatsaita, jotka menisivät rikki pienistä kaatumisista, Petra huomautti.
-Kutittaminen on kiusaamista, jos toinen ei sitä halua, Iina sanoi.
-Voitko lopettaa tuon? Jessikalla on hauskaa, ja hän nauraa! Petra sanoi kutitellen Jessikaa kainaloista, jolloin tyttö meinasi tikahtua nauruun.

Lopulta rauhoituttiin, ja Petra kävi istumaan Jessikan eteen lattialle.
-Kun sinä osaat kerran jo kävellä, nyt voisin opettaa sinua puhumaan! Petra keksi alkaen samantien luetella sanoja, mutta siitä ei tullut mitään. Jessika ei tajunnut yhtään, mitä Petra yritti tälle opettaa, ja alkoi kiukutella, kun ei osannut.
-Ei tästä tule mitään, Petra puuskahti lopulta, kun oli ikuisuus opeteltu, eikä mitään saatu aikaan.
-Minä voisin kokeilla, Iina ehdotti sohvalta.
-Voithan sinä kokeilla, en minä ainakaan jaksa enää opettaa, Petra puuskahti.

Heti, kun Iina alkoi opettaa, alkoi homma luistaa.
-Sano tuttipullo!
-Tutipullou! Jessika toisti.
-Hienoa, taas opit uuden sanan, hyvä tyttö! Iina kehui. Iinan alettua opettaa Jessikaa, oli Petra siirtynyt sohvalle istumaan, ja Uunokin oli sinne jostain saapunut. (Tossa muuten meni oikeesti noin, että kun Petra opetti, ei Jessika osannut yhtään, mutta heti Iinan sanottua ekan sanan, Jessika osasi. :D)

Jonkin ajan kuluttua Petran ja Uunon huomio kiinnittyi enemmän toisiinsa kuin Jessikan opetuksen seuraamiseen.
-Onneksi vanhempasi auttavat opettamisessa. En millään jaksaisi olla kärsivällinen opettamisessa, jos Jessika ei tuntuisi koskaan oppivan, Uuno kertoi.
-Kyllä Iina ja Junnu osaavat, ovathan he minut ja sisarenikin opettaneet, Petra huokaisi.
-Niin, ja me voimme keskittyä vain toisiimme sillä välin, kun toiset hoitavat likaiset työt, Uuno kuiskasi.
-Ei se heistä kamalaa ole, katso nyt, kuinka onnellinen Iina onkaan, Petra komensi.

Hetken päästä myös Junnukin ilmestyi, ja rupesi pelailemaan flipperillä, jolloin Uuno ja Petra nousivat seisomaan.
-Noniin Uuno, mennäänpä kunnostamaan keittiö, ja kokataan jotain aamiaista, Petra huudahti.
-Hä? Luuletko tosiaan, että viettäisin vapaapäiväni kotia siivoillen, kun täällä on vanhuksiakin, jotka sen voisivat tehdä? Uuno kysyi.
-Iina ja Junnu ovat lellineet meitä ja varsinkin sinua aivan liikaa. Voimme mekin joskus jotain hyödyllistä tehdä, Petra puhui, mikä sai Uunonkin ymmärtämään.
-Hyvä on, mutta sinä kokkaat ja minä siivoan. En semmoisiin naistenhommiin ryhdy, Uuno kertoi.
-Siivoa sitten, mutta ei nykyään mitään naisten ja miesten hommia ole, Petra muistutti.

Niin sitten tehtiin. Uuno kasasi pöydätä edellis illan jäljiltä jääneet lautaset, ja Petra alkoi valmistaa ruokaa.
-Petra kiltti, voisitko olla vispaamatta tuota taikinaa koko ajan lattialle? Uuno kysyi närkästyneenä.
-Teenpä sinulle hiukan siivottavaa, Petra naurahti.
-Mutta vasta äskenhän siivosin ne edellisetkin, Uuno huomautti.
-Itsepä halusit siivota, Petra naurahti.
-Ährnmurpur, ensi kerralla kyllä kokkaan! Uuno tuhahti.
-Eikö se ollutkaan naisten juttu? Petra ärsytti.
Uuno puuskahti kyllästyneenä mennenen vessaan pesemään likaiset lautaset.

Pian oli Petran kokkaama aamiainen valmis.
-Iinaa! Junnuu! Tulkaa syömään! Petra huuteli kattaessaan pöytää.
-Juujuu, opetan vain ensin Jessikalle pari uutta sanaa, Iina kertoi.
-No... missäs Junnu on? Hän oli täällä varmasti juuri hetki sitten, Petra kummasteli.
-Sanoi menevänsä kylpyyn, pitkään, rentouttavaan vaahtokylpyyn, Iina kertoi.
-Vaatoktlllpy, Jessika toisti.
-Hieno tyttö! Mitenkäs se syöttötuoli meni? Iina muistutteli.
-Jaah, taisimme minä ja Uuno jäädä sitten kahdestaan syömään, Petra totesi.

Uuno liittyi Petran seuraan, ja alkoi syömään sanaakaan sanomatta. Petrakin alkoi kauhistuttavaan ahmimiseen, mikä sai Uunon yököttelemään.
-Petran suku on sottapyttyisä, onneksi Jessika peri minun siisteyteni (Jessikasta ei tullut saastalaamaa. Saatte nähdä tarkemmat pisteet sitten perijä-äänestyksessä.) , toivon mukaan myös tuleva vauva periytyy minusta, Uuno haaveili, joskus häntä kuvotti koko Ilolienten perhe.
Kesken Uunon ajatusten Junnukin saapui kylvystään.
-Ruokaa, Petra huomautti, mutta Junnu vain pohdiskeli omiaan.
-Aivan kuin tuolta ulkoa kuuluisi ääniä. Eivätkai ne koirat tappele, kun Pähkinä ulvoo niin onnettomana? Junnu pohdiskeli.
-Menen katsomaan, Junnu kertoi lähtien pihalle.

Ulkona oli meneillään kuitenkin jotain aivan muuta kuin tappelu. Pähkinällä oli totiset paikat kyseessä, maailmaan yritti päästä koiranpentuja. Joku ilkeä kulkukoirakin meni varastamaan Pähkinän puruluun. :( Tosi reilua, yrittäisi nyt olla toisen tukena.

Hetken päästä ulos pääsivät kaksi suloista haaleanvaaleanpunaista koiranpentua. Pähkinä meni heti puskemaan toista pennuistaan. Sillä välin toinen pakeni, minkä huterilla jaloillaan pääsi. Junnu oli pakahtua onnesta, ei hän olisi arvannut, että syntyy vielä kaksi vauvaa ennen Petran ja Uunon lasta.

Uuno kiiruhti jahtaamaan toista pentua, ja saikin sen kiinni nopeasti. Junnu nosti koiran syliinsä, ja oli kuolla, kun pikkuinen karvapallo katsoi häntä niin suloisesti.
-Olettepa suloisia. Minun täytyy näyttää teidät muulle perheelle. Ja meille tulee lystiä yhteisinä vuosinamme. Miksemme hankkineet Iinan kanssa aikoinaan koiria? Junnu mietiskeli.

Tomaattikin ilmestyi paikalle, se halusi olla hyvä isä. Sitä kiinnosti pentujensa syntymä, ja puski pikkuisia innoissaan. Tomaatti hymyili innoissaan haukahtaen muutaman tervehdyksen pennuille, jotka ääntelivät pientä kitinää iskälle.
Huh, kun nuo pennutkin näyttää isoilta, kun Tomaatti ja Pähkinä ovat pieniä koiria.


Pennut nimettiin Mustikaksi (uros) ja Mansikaksi (naaras). Niistä tuli aivan samannäköisiä, enkä tiedä sitten ollenkaan, kumpi on kumpi, mutta kasvamisen jälkeen laitan paremmat kuvat. Silloin niissä varmasti on ainakin pieni ero.


Mustikka ja Mansikka tulivat mainiosti toimeen keskenään, ja leikkivät joka päivä toistensa kavereina. Pähkinä ja Tomaattikin katselivat tyytyväisinä sohvalta pikkuisten riemukkaita hetkiä.
-Kyllä meille sitten syntyi hienot vauvat, Tomaatti haukahti.
-Sanos muuta. Hei Mustikka, irti Mansikan korvasta! Pähkinä murahti yllättäen.
-Hehän vain leikkivät, Tomaatti naurahti.
-Äidit vain ovat huolehtivaisia, Pähkinä kertoi.

Toisillakin oli hiukan ärjyntää mukana.
-Minä halusin opettaa Jessikan potalle! Iina karjaisi raivoissaan, kun juoksi huoneeseen. Tietysti hän pamautti jälleen oven niin voimalla ja yllättäen, että Petra jäi jumiin.
-Sinua ei näkynyt, joten minä päätin tehdä sen, Petra kertoi yrittäen päästä vapaaksi ovesta.
-En kyllä suostu sahaamaan toistakin ovea halki pelastaakseni sinua, kun et edes Jessikaa anna tavata, Iina kiljaisi.
-Kyllähän sinä saat Jessikaa tavata, ja itse törkit minut oven väliin. Onko sinun aivan pakko vaittaa koko ajan? Petra kysyi.
-Hyvähän sinun on siinä viisastella. Olet vielä nuori... ja terve. Kuolen pian, eikä kukaan välitä, Iina huudahti onnettomasti.
-Saat leikkiä Jessikan kanssa pottailun jälkeen. Ja kerroit olevasi jo paremmassa kunnossa. Olet tärkeä osa perhettämme, Petra sanoi, jolloin Iinan kasvoille levisi jälleen hymy. Hän hankki sahan, ja rikkoi jälleen yhden ovista.

Suurin riemu alkoi, kun Jessika pääsi viimein potalta, ja Iina opetti pikkuiselle sanoja.
-Olet valtavan taitava, opit pian puhumaan sujuvasti, Iina kehui.
-Iina on kiva, Jessika kertoi, mikä sai Iinan liikuttumaan.
-Sinä taidat todella välittää mummista, Iina arveli, jolloin Jessika nyökkäsi rajusti.
Jälleen Iina ymmärsi perheensä arvokkuuden. Jessika ainakin piti hänestä, ja varmasti muutkin perheenjäsenet. Aina sitä ei ollut vain helppoa tajuta, mutta sisimmissään jokainen tarkoitti varmasti hyvää.

Hetken päästä Iinan opetus tuotti tulosta, kun Jessika oppi kaikki kuulustelun sanat. Nyt Jessika osasi sekä puhua, että kävellä. Kaikki oli nopeaa opettaa, kun oli niin kärsivällisiä simejä opettamassa, ja ennen kaikkea, hyvä oppija.

Vauva Petran mahassa kasvoi hirmuisella vauhdilla, ja Petra tajusi, että pian se jo syntyisi.
-Onpas aika rientänyt, vastahan kärsin aamupahoinvoinnista, ja nyt olen jo viimeisilläni raskaana! Pian vauva syntyy, ja sitten pääsen viimein töihin! En malta odottaa sitä, Petra mietiskeli katsellen suurta mahaansa.


Eräänä iltana Uuno oli harjoittelemassa karismaa vessassa, kun Petra saapui sinne Jessikan kanssa.
-Et kyllä arvaa, mitä oli tapahtunut? Petra arvuutteli.
-No enpä taida, Uuno vastasi keskittyen enemmän karisman harjoitteluun.
-Koiran pennut olivat pissistelleet makuuhuoneemme lattialle, ja tämä veijari oli ehtinyt mennä sotkemaan itsensä siellä, Petra kertoi.
-Aha, miten tapahtuma minuun liittyy? Uuno kysyi kauhistellen asiaa. Oliko Jessikassa sittenkin jotain saastaisuus geeniä?
-Asia liittyy sinuun siten, että nyt sinun on kylvetettävä hänet, Petra määräsi.
-Minunko? Sinähän yleensä hoidat tuommoiset jutut, Uuno huomautti.
-Siksi nyt onkin sinun vuoro. Olen väsynyt, ja haluan nukkumaan, Petra sanoi.
-Mutta minä haluan harjoitella karismaa! Uuno äksyili, mutta suostui opulta kylvettämään Jessikan.

Ei siinä sitten muu auttanut.
-Senkin sottapytty, lupaa, ettet enää koskaan leiki tuollaisia saastaleikkejä. Koirillekin pitäisi opettaa kuria, ja mattokin täytyy pestä, Uuno raivostui entistä enemmän, kun muisti, mitä tuhoja oli tapahtunutkaan.
-Yh, että haiset pahalle! Uuno vinkaisi, jolloin Jessika naurahti.
-Lätäköissä on kiva pomppia, Jessika kertoi.
-Eikä ole. Jos vielä kerrankin joudun kylvettämään sinut sen vuoksi, saat ison rangaistuksen, Uuno kiristi.

Pitkän kylvyn jälkeen Uuno vei Jessikan kehtoonsa.
-Nyt kyllä tuoksut niin hyvälle, ja olokin on varmasti paljon mukavampi, Uuno arveli.
-Joo, Jessika vastasi haukotellen.
-Hyvää yötä sitten. Minulle jäi vielä karisman hankinta kesken, kiitos temppusi, Uuno kertoi, ja lähti pois huoneesta sammuttaen samalla valot. Jessika nukahti heti, ja nukkui tyytyväisenä aamuun saakka.

Pian aamu tulikin, ja tyytyväisen pirteä Petra tuli herättämään.
-Ihme, että sain Uunon suostuttelemaan kylvettämään meidän oma pikku sottapytty. Hän on yllensä niin sivistynyt ja siisti. Ihanaa kuitenkin, että hän suostui, jotta sain viimein nukuttua kunnolla, Petra pölisi.
-Huomenta vain, Petra toivotteli samalla, kun nosti käsiään kurkottavan Jessikan pois kehdosta.

Jessikalla olikin jo kova pottahätä, mutta onneksi tämä etevä tyttö oli oppinut senkin itse tekemään. Hiukan vaikealta touhu potalla kyllä näyttää, mutta pääasia kuitenkin on, että edes jotenkin sujuu. Petrakin tunsi vessahätänsä yltyvän, joten jätti Jessikan yksin leikkimään huoneeseensa.

Petra ei kuitenkaan ehtinyt edes pöntölle istua, kun uusi vauva halusi päästä jo pois masusta.
-Ääh, ei taas vessa synnytystä! Petra parkui.
-Iinaa! Petra kiljui, mutta alkoi sitten miettiä olisiko se hyvä idea. Viimeksikin Iinan saapuminen oli ollut vain haitaksi, mutta koska Uuno ja Junnu olivat kumpikin töissä, ei Petran auttanut muu, kuin turvautua Iinan apuun.

Tällä kertaa Iina avasi oven hiukan rauhalisemmin, ja Petra huokasi helpotuksesta, kun huomasi, ettei jäänytkään ovenväliin tällä kertaa.
-Nyt nopeasti autoon, käyn vain viemässä Jessikan naapuriin hoitoon, Iina suunnitteli.
-Mut.. auh, en pysty liikkumaan, Petra sanoi. Silloin Iinakin tajusi, ettei sairaalaan enää ehdittäisi. Edessä olisi rankka kotona synnyttäminen.

Ja näihin jännittäviin tunnelmiin päättyy tämä osa. :D Tiedän, olen hirveä, kun jätin synnytyksen ensi osaan, mutta 50 kuvaa tuli täyteen, joten koittakaa jaksaa odottaa. Nyt ainakin tuli "jännä" loppu. :DD Jättäkää kommenttia. Katotaan, jos seuraava osa tulis nopeemmin, kun on nopee netti nyt. :)