Hihhiii, sain osan valmiiksi! Viime aikoina on tullut tiheämpään tahtiin päivitystä sivuilleni, olen ylpeä saavutuksestani. .---D Saa nyt nähdä loppuuko vauhdikas päivitys tahti tähän, ensiviikolla on nimittäin koeviikko... Kauheasti kokeita, enkä ole vielä yhtään lukenut niihin... .---p Mutta kyllä minä aijon ainakin simssiä pelailla, oli kokeita tai ei. ,---D Mutta joo, alkakaas mennä jo lukemaan osaa. .-->

Vastaukset edellisen osan kommentteihin:

Jellu kirjoitti:
Ihanaa, uusi osa! En osaa mitenkään rakentavasti kommentoida, mutta voin sanoa, ettei ainakaan minun silmääni virheitä osunut. Osan juoni oli hyvä ja mua nauratti, kun toi rehtori ei suuttunu tytöille, vaikka ne teki tuhmuuksia. :D

Vastaus: Se on hyvä, että ainakin sinun silmissäsi olen onnistunut pitämään virheet poissa. .--) Eihän kukaan niitä tahallaan tee, mutta vahingossa niitä aina tuppaa tulemaan. .--s Kivaa, jos juoni oli mielestäsi hyvä, heh, onhan se aika huvittavaa. .---D

 
Yun kirjoitti:
Mietin vaan koko ajan että kuka mulkero oli sen suden ampunut D--:
(Ajattelin, että se olisi ollut Uuno .--O Mutta ei nyt sentään...)
Jännä osa. Enpä nyt saa muuta sanotuksi...
Mutta jatkoa tosiaan. Haluan tietää miten susille käy! .--D

Vastaus: Hyvä hyvä, muistit käyttää melkein koko kommentissasi yksisilmä hymiöitä. ,---D Se "mulkero" (x--D) saadan kyllä joskus selville, mutten vielä paljasta milloin. ,---) Jännä, oikeesti? .--D Hehhee, eiköhän se susien kohtalo tule vielä selviämään.. .--D

inu56 kirjoitti:
Taas kerran yksi hyvä osa!
Kiva että Jessika alkoi ajatella koulusta vähän positiivisemmin, vaikka se ottikin koville. Jonna ja Fiona ovat kyllä ilkeitä!
Ja vielä lisäksi, minäkin haluan noin rennon open, joka ei anna läksyä tai suutu mistään!
Mutta kuka kehtaa ampui pieniä susiparkoja? Eivät ne ole tehneet pahaa kenellekkään! Ampujan on parasta sitten saada kunnon rangaistus! Jatkoa odotellessa!

Vastaus: Oi, kiitos <3 Jep, onhan se mukava juttu, kun Jessikakin alkaa ajatella asioita toiselta kannalta. .--) Niinhän ne Jonna ja Fiona ovat, katsotaan nyt, tulevatko he ilkeilemään vielä lisää. ,--D Oishan tollaset rennot opet kivoja, sitten se voisi tehdä vielä lellittyjä kokeita, niin että kaikki osaisi, eikä niihin tarvis lukea. Mahtaakohan sellasia opeja olla muualla kuin simssissäni? .--D Sen verran sanon, että ampujasta tullaan kuulemaan vielä.. ,--)

 
Tuuli kirjoitti:
Neljäs! :D
Hyvä osa. Toivottavasti kummitukset alkavat vainota Jessikaa tai jotain, niin tulisi jännitystä tarinaan! Toivottavasti uusi osa tulee pian :)

Vastaus: Kiitos. <3 Siinähän olisikin juoni idea, hmmm.. .--D Minäkin toivon osan tulevan pian. .----D

 
Neyla 123 kirjoitti:
Ja taas loistava osa! Toi susi juttu oli niin surullinen. Mutta Uuno on kyllä musta hieman ääliö. ei pahalla! Mäkin oon aloitellut blogia toivottavasti kun tai jos julkaisen sen kävisit vilkasemassa. Henkilö kohtainen toive. :) Jatkoa odotellen pidän peukkuja

Vastaus: Vai että oikein loistava? .--D kiitos! <3 Juuh, kurjaa, kun pikkuinen sudenpentu oli tapettu. .'--/ Heh, minkäs sille voi, jos Uuno tuntuu ääliötä, ei hän minunkaan suosikkini ole. .--D Ja kävin vilkaisemassa blogiasi. <3

 
Jade Essence kirjoitti:
Wuu! Hieno osa taas, ihanaa että Jessika saa koulunkäyntiavustusta, nyt pitää vain pitää kokeet piilosssa Uunolta kunnes keskiarvo kohoaa hieman;)
Ja susikuvat oli hienosti käsitelty, seepiansävy sopii aina mielestäni takaumakuviin. Mutta voi sudenpenturaukkaa! :'(
Pitäisiköhän susien asuinalueen lähelle petustaa joku kaistale suojeltua metsää, jossa olisi metsästys kielletty? Ja ei kai susia saa edes kaataa ilman lupia - joita ei saa ilman että voidaan todistaa että susi on esim. hyökännyt kotieläimen kimppuun. Ainakin Suomessa on muistaakseni niin, mutta Simlandiastahan ei (ainakaan vielä) ihan tarkkaan tiedä.
Jos ne on salametsästäjiä? Hui. Tai sitten iyhan vain törppöjä joilla on aseet. Mur. Sakkoja sakkoja ja pyssyt pois.
En vielä käyttänyt tuota suosittelemaasi ´taustamusiikkikappaletta kun ehdin laittaa Werewolves of Londonin soimaan. Mutta pitääpä kohta ottaa uusinta tuon oikean musiikin kanssa ;) Jatka vain kappaleiden suosittelua!
Seuraavaa osaa innokkaasto odotellen Jade! ;D

Vastaus: Ah, Jaden mega kommentti! <33 Kiitos. <3 Heh,tuohan on hyvä idea, toivotaan, ettei Uuno saa tietää asiasta mitään. ,--D Enpä mä niitä kuvia miteenkään erityisemmin käsitellyt, väriä vaan muutin, ainoa muokkaus jonka edes osaan. .--p Mutta kiva, että pidit siitä! .--)Niin, voi pientä sudenpentua. .'--( Jaah, enpä itse edes tiennyt mitään tuollaisista "susi säännöistä", nythän tää käy jännäksi. .--D Noh, et menetä paljoa vaikket lukisikaan osaa tuolla suosittelemallani kappaleella, ei se ole edes mitään erityisen hyvä. .--D Ja aattelin tosiaan jatkaa noitten osan lukumusiikkien kanssa, ainakin niin pitkään kun keksin niitä. Tähän osaan sentään keksin, mutta seuraavasta ei taas tiedä.. .--)

Sönkkö kirjoitti:
En nyt keksi mitään järkeen käypää sanottavaa... Hyvä osa =)
"Ööh, etkö itse ole huomannut vallannutta kuumuutta talossamme. Eihän kukaan ole säätänyt pattereita?" =D

Vastaus: Ei tarvitkaan, pääasia, että kommentoit. .--) Hehee. .---D

 
Ebby kirjoitti:
Jee uus osa täällä! :--) Toi koulujuttu on mun mielestä jotenkn mukava, niin toivottavasti tossa koulu rakennuksessa vielä jatkossakin nähtäis joku kohtaus? (: Susi juttuun kanssa ootan jatkoa! Kiva kun oli siihen takaumaan laitettu seepia kuvat. En nyt osaa mitään parempaa kommentoida :D ainiin, laita vaan jatkossakin niitä musiikkeja osiin! :--)

Vastaus: Kiva jos pidit koulu jutusta. .--) Olisi kyllä tosiaan kiva toteuttaa siellä useampiakin osia, mutta tarina jäisi rullaamaan paikalleen, sillä en pidä ikääntymistä päällä koulutontilla, koska siellä en pelaa aivan sääntöjen mukaan, joten sitä ei tavallaan lasketa tarinan etenemiseksi. Mutta iloksesi voin kertoa, että yksi pikku juttu tullaan vielä koulutontilla toteuttamaan. ,--) Susi juttu on jatkumassa.. .--D Ja tosiaan, laitan noita musiikkeja aina mieleen tulee joku biisi joka sopis osaan hyvin. .--)

 
Giselle kirjoitti:
Ja jälleen hyvä osa! Jatkoa odotellessa. =)

Vastaus: kiitos. <3

 
Wendu kirjoitti:
Hyvä osa taas, mulla ei oo nyt mitään järkevää kommentoitavaa :D Toivottavasti seuraava tulee nopeemmin :)

Ainiin, kiva kun Jessika saa tuolta sitten apua :) Sehän mun ainakin piti sanoa.

Vastaus: Kiitos. <3 Apuva, toit minulle kirjoitus paineita, mutta ainakin nyt sain kirjoitettua tämän osan mielestäni nopeammin. .--D Niinpä Jessika saakin, hyvä kun muistit sanoa. .--D

Waffle kirjoitti:
oon ihan sairaan pöljä; mä näin sun kommentin ja tulin tänne sivulle ja luin ton sun vastauksen mun viime kommenttiin, ja sit ilmeisesti lähin lukematta osaa koska tänää ku tulin tänne ni olin siillee oho, en ookkaa lukenu tota! ;o n.n"
No mut siis. Hyvä osa oli, toi Petran muistelma juttu oli ehkä vähän sekava, mut ei se paljon haitannu :') Kivaa jos Jessikalla alkaa sujua. Noihaamut on ihan sairaan rasittavia kun ne yöllä kulkee tontilla ja sit kaikki elektroniset laitteet menee päälle jne x.x" tuun hulluks niitten kaa...
Mut siis lisää pian! :D
(Mulle saa kyl laittaa tietoo seuraavasta osasta, käyn tääl vaik en nyt osaa tekiskään) :]

Vastaus: Oho, olipas outo juttu. .--D  Tajusit sentään nyt tulla lukemaan. .--) Saatoihan se olla sekava, mutta hyvä, jos se ei haitannut paljoa. .--D Niin, toivotaan, että Jessikalla alkaisi koulu sujua. Joo, niin on. Sain niistä kyllä ihan tarpeeksini, kun yhdellä tontilla pelasin äskettäin, niin yksi haamu oli kai joten vammautunut, koska se säikytti yhtä simiä tosi monta kertaa ihan putkeen, ja lopulta se sim kuoli säikähdykseen. Sit kun toin toisen simin sinne anelemaan armoa viikatemieheltä, ni se haamu säikytti senkin hengiltä, että kivat vaan.. .--/ Mutta joo, totta kai ilmoittelen sinulle osista. .--)

Ciesse kirjoitti:
Tosi hyvä osa, tähänastinen lempparini : ). Toi susikohtaus oli musta todella taitavasti lavastettu. Totta pitää se sanonta, että kakkosella hyvät tarinat tehdään, mutta kolmonen on pelaamista varten. Toivottavasti tunnistatte minut eri nimimerkillä. Ja nyt kiitän vielä, että Yllätyspata on siellä linkeissä. : )
-

Vastaus: Oi, oikeasti? .--) Kiitos <3 Vou, tässä tulee ihan mahtava olo, kun noin kehut. .'--) Jaah, voi olla. Ite kyllä tykkään enemään pelata kakkosella, mitä johtuu tietysti siitä, etten edes omista kolmosta. .--D Juuh, kyllä tunnistetaan. ,---) Ja juu, muistin senkin linkittää silloin. .--) Kiitos  itsellesi, kun näitä tarinoitani ole sivullesi linkittänyt. .--)

Kipsukka kirjoitti:
Hauska osa! :DD Repesin ku rehtori ei millään suuttunu tytöille vaikka ne mitä teki.Ihana juoni täs.Innolla odotan jatkoa. :D

Vastaus: Hehe, kiva. .--D Kiitos, kiitos. <3

 
Plinkk kirjoitti:
No niin, olen tässä lueskellut näitä osia, muutama taitaa olla vielä lukematta mutta ehtiihän tässä : D Kuitenkin.
Tosi mukava lc on kyllä kyseessä :3 Tykkään. Mutta vielä tästä osasta, hyvä osa ;D Kiva että olet taustamusiikinkin etsinyt.
Jatkoa odotellen <3

Vastaus: Wow, on aina upeaa huomata, kun joku taitava kirjoittaja ilmoittaa seuraavansa tarinoitani. .---D Juuh, eipä niitä osia nyt mikään kiire ole lukea. .--D Kiitos. .--3 Jep, taustamusiikinkin onnistuin etsimään. .--)

Ja osan luku musiikki tulee tässä ---> ♫ Laitoin pinkillä sen takia tuon, koska jos joku ei lue vastauksia kommentteihin, hän ei välttämättä huomaisi tätä, kun vaan selaa äkkiä osaa lukemaan, ja alkupuheeseen en viitsi laittaa, koska jos joku lukee kaikki kommentit, niin siinä se musiikki menisikin, ja se olisi enemän "kommenttien luku musiikki". Heh, yli pitkä lause.. Mutta nyt pääsette lukemaaaaaan!

Petra nousi ylös eräänä aamuna varhain monen tunnin pyöriskelyn jälkeen, uni ei ollut vain tullut. Paha olo velloi hänen vatsassaan, ja vaikka häntä kuinka väsytti, ei hän siltikään pystynyt nukahtamaan. Petran mielen olivat vallanneet parit töissä hänelle tarkoitetut projektit, joita ei ollut sattuneesta syystä vielä aloittanutkaan. Petra livisti nykyään usein kesken työpäivän metsään susien juttusille, hän oli alkanut tuntemaan, milloin näillä oli hätä. Petra ei itse tiennyt, mistä tämä johtui, hän vain tunsi, ettei kaikki ollut hyvin. Petra vilkaisi vieressään nukkuvaa Uunoa, minkä jälkeen nousi mahdollisimman äänettömästi seisoolleen ja pois huoneesta.

Petra käveli suoraan vessaan samalla, kun mahakipu paheni sietämättömäksi tuskaksi. Petra piti käsiään mahan päällä silitellen kohtaa, muttei mikään tuntunut auttavan.
-Mistä ihmeestä olen saanut tämmöisenkin riesakseni? Stressiä ja pilaantunutta ruokaa, ei mikään kiva yhdistelmä, Petra puhui hiljaa itsekseen. Hän kaivoi kaappien kätköistä muutaman särkylääkkeen, nieli ne ja aloitti töihin valmistautumisen enempiä miettimättä.

Päivä kuluikin yhdessä hujauksessa Petran mietiskellessä susia ja rästiin jäämiä juttuja. Hän ei kerta kaikkiaan vaan tajunnut, kun seisoi jo talonsa pihassa. Hetken päästä Juulia vipelsi pihalle vauhdikkaasti, ja samassa tyttö oli jo halannut äitiään.
-Moi äiti! Sä oot tosi kiva, vaikka usein omissa maailmoissasi oletkin! Juulia huudahti pirteästi.
-Mi-mistä sinä noin päättelit? Petra kysyi säikähtäen sanoja.
-Nytkin sinä olet ihan outo! Juulia totesi.

Petra pelkäsi Uunon jatkavan Juulian aloittamaa keskustelua. Jopa lapset olivat tajunneet Petran mietiskelevän omiaan, varmasti Uunokin sen olisi keksinyt. Petra harmitteli mielessään, miksei hänellä ollut kunnollisia näyttelijän taitoja, kun Uuno asteli hänen eteensä. Petra veti syvään henkeä valmistautuen keskusteluun.
-Tiedätkö Petra, minusta tuntuu, etteivät lapset pidä minua yhtä tärkeänä kuin sinua, Uuno harmitteli.
Petran ilme muuttui pelokkaasta mietteliääksi. Mistä Uuno oli yhtäkkiä tuollaista saanut päähänsä? Pääasia kuitenkin oli, ettei mies ollut kiinnittänyt yhtään huomiota Juulian äskeiseen kommenttiin.
-Mistä sinä nyt noin päättelet? Petra kysyi hiljaisuuden jälkeen.
-Sen huomaa kaikesta. Äskenkin Juulia tuli halaamaan pelkästään sinua, vaikkei ollut nähnyt minuakaan koko päivänä, Uuno perusteli.
-Äh, älä vaivaa päätäsi tuollaisilla. Hän varmasti välittää sinusta yhtä paljon kuin minusta, Petra sanoi. Hetken päästä hän lähti kävelemään sisälle päin, Uunokaan ei viihtynyt kauaa yksin, joten hän seurasi vaimoaan.

Sillä välin Juulia ei tuntenut pientäkään katumusta, ettei ollut tervehtinyt isäänsä. Hänellä oli lystiä erään toisen balettikerholaisen kanssa. Tytöt olivat tutustuneet pikkuhiljaa, ja heistä oli tullut erottamattomat ystävät. Oli helppo puhua jollekin, jonka kiinnostukset ja aatteet olivat täysin samanlaiset. Tytöt kävivätkin toistensa luona hyvin ahkeraan, he puhuivat usein baletista tai harjoittelivat vaikeita liikkeitä. Yhdessä kaikki haasteet tuntuivat voitettavilta!

Lisäksi Juulialla oli monta muutakin uutta kaveria balettikerhosta, jopa yksi poikakin. Nämä eivät vain käyneet Iloliemillä niin usein.
-Juulia, eikös sinun pitäisi tehdä jo läksyjäsi? Uuno kysyi paikalle saavuttuaan.
-Joo, Juulia totesi vaisusti. Hyvästeltyään kaverinsa hän juoksi takaisin sisälle.

Juulian joudutta läksyjen pariin, jäi Jessika kuitenkin pihalle. Tyttö vietti nykyään paljon aikaa yksin, sillä Juulialla oli omat kaverit baletti harrastuksensa takia, eikä Jessika saanut mistään ystäviä. Yksityiskoulun lissuihin hän ei halunnut tutustua, ja vanhat kaveritkin olivat lopettaneet yhteydenpidon Jessikan vaihdettua koulua.

Jessika vietti lähes kaikki päivät talon takapihalla sijaitsevalla leikkialueella milloin mitäkin puuhastellen. Jessika yritti uskotella itselleen, että pärjäisi kyllä ihan hyvin yksinkin. Hän ei kuitenkaan mahtunut  mitään, kun kyynel vierähti poskelle kesken keinumisen, kun kukaan ei ollut antamassa vauhtia, tai kun kukaan ei liukumäen yläpäässä huutanut kesken laskun: "pois alta tai jäät alle!". Jessika ei kuitenkaan voinut asialle mitään, tai ei ainakaan omasta mielestään.

Eräänä keväisenä iltapäivänä Petra koki suuren yllätyksen lopetettuaan puhelun pomonsa kanssa. Hänen mahansa venyi aivan silmissä, ja Petra tuijotti järkyttyneenä, että mitä nyt tapahtuu. Pian maha kuitenkin asettui aloilleen, muttei se silti ollut normaali. Petra kuitenkin tiesi, mitä oli tekeillä.

-Olen raskaana! Hän huudahti iloisena. Ilo ei kestänyt kuitenkaan pitkään, kun Petran mieleen palasivat äskeisen puhelun jutut. Pomo oli huomannut Petran välillä olevan poissa töistä, ja muutenkin siellä olleessaan olevan muissa maailmoissa. Samassa Petra tajusi: kun hän on raskaana, ei tarvitse käydä töissä, ja hän saisi rauhassa keskittyä äitiyslomalla töitä tärkeämpiin asioihin, susiystäviinsä. Hän nappasi samantien luurin kouraansa, ja soitti pomolle ilmoittaen jäävänsä lomalle.

Seuraava vaihe olisi kertoa asiasta Uunolle. Olisi aika noloa, kun pomo huomauttaisi ohimennen asiasta Uunolle töissä. Uuno ei varmasti olisi kovin tyytyväinen, jos saisi tietää, että Petra oli kertonut asiasta pomolleen ennen häntä. Uuno löytyikin yläkerran käytävästä täysin uppoutuneena shakki-peliin. Mies ei reagoinut mitenkään, kun Petra narisutti tuolia istuessaan siihen.

-Uuno, meidän on puhuttava, Petra sanoi.
-Mmmm, Uuno vain mumisi miettiessään ratsulle sopivaa paikkaa. Silloin Petran pinna paloi, ja hän kasasi kaikki nappulat pois laudalta.
-Heeei! Mitä sinä teet!? Uuno ärähti vihaisena.
-Keskustelen kanssasi, eikä se onnistu kun sinä vain pelaat, Petra naurahti. Hän ei odottanut Uunon suuttuvan noin tämmöisestä pikku jutusta.
-No sano äkkiä asiasi, minun on harjoiteltava logiikkaa. Pomo vihjasi, että hankkimalla itselleni pari logiikka pistettä, voisin saada ylennyksen, Uuno ylpeili.

Petra päätti jättää turhat kiertelyt ja kaartelut väliin, ja sanoa suoraan asiansa. Niin se olisi kaikista nopeimmin hoidettu.
-Olen raskaana.
Niiden sanojen jälkeen oli huoneessa hiljaista. Petra tarkkaili Uunon ilmeitä, jotka vaihtelivat hämmästyneestä kärttyisiin. Ei ollut varmaa, johtuivatko ne vauva-uutisesta, vai pelin keskeytyksestä.

Lopulta kuitenkin Uuno muodosti kasvoilleen hymyilevän ilmeen.
-Tuohan on upea uutinen! Hämmästyin vain aluksi, kun luulin, ettei meille tulisi enää vauvoja, Jessika ja Juuliakin ovat jo aika vanhoja, niin ikäeroa lapsille tulee. Mutta eivätköhän hekin innostu ajatuksesta. Lisäksi saisimme hankittua tulevan vauvamme yksityiskouluun, ja saisin taas yhden ihailtavan lapsosen! Ja tällä kertaa haluan nähdä synnytyksen! Uuno alkoi puhumaan innoissaan, vaikka asioiden puhejärjestys ei ollutkaan paras mahdollinen. Petran mieli keveni, Uuno oli selvästi ottanut asian hyvin.
-Tietysti saat nähdä sen kauan odottamasi synnytyksen! Ja mitä lapsen kasvatukseen tulee, sinulla on siihen vapaat kädet! Petra huudahti enemmän kuin onnellisena.

Vielä samana iltana Ilolienten perhe sai seurata Jessikan kasvamista teini-ikään. Kaikki katsojat seisoivat tönkköinä paikoillaan, Jessika taas vain odotti muun perheen alkavan hurrata ja kannustaa hänelle, mutta mitään ei tapahtunut. Jessikaa ei olisi millään huvittanut suorittaa kasvua, tai tavallaan kyllä, mutta ajatus pelotti häntä. Jos lapsuuskin oli yhtä kurjuutta, niin mitäköhän teini-iässä mahtaa sitten odottaa? Kasvaminen ja uusi ikävaihe voisivat

toisaalta tuoda ihmeitä aikaan, mutta Jessika alkoi olla jo liian vanha uskomaan niihin. Olihan hän odottanut nytkin ties kuinka kauan, muttei mikään ollut ikinä tapahtunut. Kaikki unelmat olivat aina jääneet haaveiksi, eikä edes omalle perheelle voinut avautua huolista.

Mielessään Jessika kuvitteli unelmaperheen, joka juuri nyt hurraisi hänelle täyttä kurkkua, heillä olisi käsissään torvia ja kaikenlaisia heiluttimia. Jessika ajatteli myös unelma-minäänsä, joka olisi hyvä koulussa, taitava, jolla olisi täytettä elämässä, eikä muutenkaan koskaan luovuttaisi. Mutta ei hän ollut sellainen, ei myöskään hänen perheensä, kaikki olivat vain vakavia, eikä millään ollut mitään intoa.

Jessika heräsi ajatuksistaan kuullesaan Uunon kyllästyneen hengähdyksen. Niin hän puhalsi äkkiä kynttilät kakusta ja kääntyi ympäri. Jessikan takaa kantautui pieniä elottomia taputuksia, sekä muutama Juulian kannustus, mutteivat nekään tuntuneet missään. Kukaan ei oikeasti jaksaisi seisoa siinä, kaikki lähtisivät, jos kehtaisivat. Jessika tunsi voimakkaasti perheensä hylänneen hänet.

Hetken päästä Jessika oli onnistunut kasvamaan, hänen olonsa oli vieläkin onneton, mutta ainakin parempi kuin äsken. Eli tämmöinen hänestä kasvoi, tavoitteekseen tyttölle päätyi tieto ja elämäntavoite selkeytyi sairaalanjohtajaksi.

Tässä vielä parempi kuva Jessikan vaatetuksesta.

Kun Jessika palasi maistamaan synttärikakkuaan, sama vanha tunnelma jatkui. Muu perhe oli jo syönyt haluamansa sillä aikaa, kun Jessika valitsi itselleen sopivia vaatteita.
-Olihan tämä jotenkin arvattavissa, Jessika mietiskeli haikein mielin laittaen yhä voimakkaammin ja raivokkaammin kakkua suuhunsa. Jessika yritti pitää itsensä vahvana, mitä vanhemmatkin nyt ajattelisivat, jos heidän "täydellinen" tyttärensä itkisi omina syntymäpäivinään?

Yksi pala tuntui riittävän, Jessika ei tuntenut itseään enää nälkäiseksi. Raskain askelin hän käveli sisälle siivoamaan muutkin lautaset, eipähän muulla perheellä enää sen jälkeen olisi hänelle mitään valitettavaa. Yllättäen Uuno juoksi keittiöön puhuen:
-Täällähän sinä oletkin. Yritin löytää sinut kaikkialta. Muistahan hakea vielä tämän päivän aikana stipendit, haluan jo lesoilla kavereilleni, kuinka etevä tyttö minulla on!
-Äh, enhän minä varmaan edes saa mitään, Jessika sanoi hiljaa.
-Korkeasta keskiarvosta ainakin, jos et muusta! Uuno kannusti.
Ikävä kyllä sanat eivät tuntuneet yhtään kannustavilta, enneminkin ahdistavilta. Jessika ei edes muistanut vanhempien pitävän häntä hyvänä koulussa.
-Okei, tiskaan vaan eka nämä astiat, Jessika vastasi katuen heti sanomisiaan, mitä hän oli luvannutkaan?

Vapisevin käsin Jessika tarttui puhelimen luuriin näppäillen yliopiston numeron.
-Iltaa, täällä Jessika Iloliemi. Haluaisin tiedustella stipendi asioista. Tai siis oikeastaan kysyä, mitä stipendejä saan.
-Stipendeihin vaikuttavat monet asiat. Onko sinulla jotakin harrastusta, kuten tanssia tai ufo-juttuja? Tai miten on taitopisteidesi laita, jos olet 7 tasolla jossakin niistä tienaat stipendin. Sitten on tietysti hyvä koulumenestys ja työ kokemus, joista voi saada stipendejä.. puhemisesta kuului naisen ääni. Jessika ei jaksanut edes kuunnella loppuun mitä tämä selitti, sulki vain puhelimen luurin. Hän tiesi jo valmiiksi, ettei tulisi saamaan mitään stipendejä.

Uuno vietti edelleen monia öitä teleskooppinsa kanssa. Hän oli kuitenkin alkanut epäillä, olisiko kaappaus sittenkään hyvä asia. Hänenhän pitäisi jäädä töistäkin lomalle raskauden takia, ja se ei vaikuttaisi hyvin uraan. Lisäksi lasta saatettaisiin kiusata tulevaisuudessa oudon ihonvärin takia, ja Uuno ei todellakaan haluaisi sellaista tulevaisuutta lapselleen. Lisäksi hän oli alkanut miettiä, että koska heille tulisi Petran kanssa vielä yksi lapsi hän näkisi synnytyksenkin, jolloin kaikki olisi hyvin. Niin Uuno haikein mielen silitteli teleskooppia kertoen, ettei enää tulisikaan joka ilta käymään.
-Hyvästi alienit, ystäväni! Se on nyt loppu, tapailumme nimittäin, vaikkemme koskaan ehtineetkään sitä aloittaa... Uuno huusi teleskoopin luota katsellen taivasta kohti. Vaikka hän ei kuullut vastausta, olo muuttui kuitenkin levolliseksi. Aivan kuin oliot olisivat kuulleet ja hyväksyneet kaiken, Uuno oli tehnyt oikean ratkaisun. Päättäväisin askelin hän palasi sisälle hymyssä suin.

Aamu valkeni, ja Jessika oli varhain jalkeilla. Hänen ajatuksensa olivat selkeytyneet yön aikana.
-En halua tuottaa pettymystä vanhemmilleni, ja siksi aion saada hankittua edes jonkun stipendin. Koulu numeroille tuskin mahdan mitään, ja taitopisteiden opiskelu ei innosta (ihme ajattelua tietotavoitteiselta.. .--o) mutta jos hankkisin jonkun työpaikan, ehkä saisin sitten stipendin, Jessika haaveili käyden läpi netissä olevia työpaikka ilmoituksia. Samassa hänen silmiinsä osui Lääketiede työ, joka sopisi mitä parhaiten hänelle! Jessika naputteli kiireesti työhakemuksen, ja jo samanpäivän aikana sai vastauksen, että hänet oli hyväksytty sairaalaan töihin!

Jessika sai paikan sairaalan siivoojana. Se sopi tytölle oikein mainiosti, työ oli yksinkertaista, eikä siinä tarvinnut käyttää edes paljon aivoja. Ja mikä parasta, Jessika pääsisi tutustumaan sairaalan elämään, josta varmasti olisi hänelle hyötyä sitten aikuisena uran hankinnassa. Ihan kylmiltään Jessika ei kuitenkaan uskaltanut uudelle työpaikalleen lähteä, vaan luki pari lukua siivous kirjasta, jotta saisi selville mikä pesuaine sopisi parhaiten sairaalan

lattioille.

Pian koittikin Jessikan ensimmäinen työpäivä, ja hän käveli hermostuneena kohti kimppakyytiään. Tyttö oli aivan hermona, ja liikutteli käsiään miten sattui. Lisäksi häntä nolotti kulkea työasussaan, joka oli erittäin epämukava haalari. Seistessään auton edessä Jessikan olisi tehnyt mieli juosta pois, mutta sai hillittyä itsensä.
-Hyvin se menee, työnantaja ja työtoverit ovat varmasti mukavia, ja neuvovat minulle kyllä kaiken. Ja vanhempanikin ovat ylpeitä, kun käyn töissä, Jessika koitti kannustaa itseään.

Juulia oli täysin tietämätön siskonsa stipendi ongelmista, ja oikeastaan kaikesta, mitä tämä oli kasvunsa jälkeen tehnyt. Tytöt eivä enää nykyään keskustelleet asioista toisilleen. Juuliaa se ei haitannut, hänellä oli baletti harrastuksensa ansiosta ystäviä paljon. Juulian koulu oli alkanut rullaamaan ihan hyvin tämän ymmärrettyä, että asioita kyllä oppii, jos yrittää. Ei hänkään mikään huippu oppilas ollut, tavallinen kasin tyttö. Se kuitenkin riitti Juulialle hyvin.

Lasten ollessa koulussa ja Uunon töissä, vietti Petra yksinään aikaa kotona, ja poikkesi hän välillä myös susiystävien luona. Raskauden tuomat "oireet", kuten nälkä pitivät kuitenkin Petraa päiväpäivältä enemmän kotona, sillä hän ei yksinkertaisesti jaksanut tarpoa metsään huonovointisena. Erään metsäreissun jälkeen Petra huomasi postin tulleen, ja kurkisti laatikkoon. Siellä oli kaikkea tavallista, laskuja enimmäkseen, mutta yksi kirje osui Petran silmiin erityisesti.
-Tässähän on yksityiskoulun leima, mitäköhän se nyt tiedottaa, Petra hämmästeli.

Petra meni sisälle, eikä mennyt kauaakaan, kun hän uteliaisuutensa takia repi kuoren auki. Vain Petran silmät liikkuivat vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle tämän lukiessa kirjeen sisältöä.

-Vai tällaista... Petra sanoi yllättyneenä.

Eikä aikaakaan, kun Petra jo keskusteli kirjeestä Uunon kanssa. Uuno kuunteli tarkkaavaisena, kun hänen vaimonsa selitti rehtorin lähettämästä kirjeestä. Kun Petran puhe viimein keskeytyi, alkoi Uunokin puhumaan:
-Olen kyllä niin järkyttynyt jä pettynyt, etten osaa olla edes vihainen.
-Uuno! Ei meidän kuulukaan olla vihaisia, vaan tukea ja kannustaa Jessikaa, nyt hän tarvitsee sitä enemmän kuin koskaan. Ei tuollaisista asioista ole helppoa puhua. Onneksi pulma selvisi edes nyt, Petra huudahti.Uuno näytti pohtivalta ja siirsi katseensa jalkoihinsa.

-On vain niin vaikea uskoa siitä meidän kympin oppilaasta, Uuno harmitteli hetken päästä.
-Ehkä Jessika ei olekaan ollut koskaan niin hyvä, mitä olet olettanut. Ei hän ikinä tuonut koulustakaan kokeita kotiin, eivät kuulemma todistuksiakaan ikinä saaneet, Petra huomautti, milloin Uunollakin välähti.
-Tarkoitat siis, että nämä ongelmat ovat olleet hänellä koko ajan? Miksei hän kertonut minulle, olisin antanut tukiopetusta, Uuno tuumaili.
-Ehkä Jessika ei vain kerta kaikkiaan uskaltanut kertoa. Sinäkin häntä koko ajan kehuit, eikä hän lopulta vain pystynyt, Petra puhui kuin mikäkin tietäjä. Jostain syystä hän oli onnistunut eläytymään Jessikan rooliin, ei hänen oma koulunkäyntikään herkkua ollut. Petra oli saanut sanottua asiansa jopa niin hyvin, ettei Uunokaan ollut kertaakaan menettänyt malttiaan.

Hetken päästä Jessika saapui töistään kotiin, ja hänen pelkonsa kasvoi nähdessään Petran ja Uunon yhdessä noin vakavan näköisinä.
-Jessika, siinähän sinä oletkin. Meillä olisi hiukan keskusteltavaa, Petra sanoi yrittäen näyttää mahdollisimman tyyniltä.
Jessika nielaisi peläten pahinta, mutta päätti silti jäädä kuuntelemaan vanhempiensa asiaa.
-Saimme kirjeen rehtorilta, ettet kuulemma pärjää koulussa. Onko tämä totta? Uuno kysyi ennen kuin Petra ehti avata suutansa.Juuri tätä hän oli pelännyt, vanhemmat olivat saaneet kirjeen! Arvattavissahan kaikki oli, pakko heidän olisi joskus saatava tietää.
-Uuno! Annetaan Jessikan puhua, Petra komensi, mutta Uuno ei kuunnellut.

Uuno nousi ylös sohvalta viittoen Petralle, että hän hoitaisi puhuttelun. Petran ei auttanut muu kuin jäädä istumaan ja toivoa, että Uuno ei nyt rähjäisi Jessikalle kauheasti. Jessika otti vaistomaisesti pari askelta taakse päin Uunon tultua hänen luokseen.
-Puhu nyt! Kerro, onko se totta, että sinulla on vaikeuksia koulussa, Uuno tivasi, milloin Jessika nyökkäsi vaitonaisena katsoen isäänsä suoraan silmiin. Vastauksen hän osasi lukea jo Uunon silmistä, tämä oli vihainen ja pettynyt kympin tyttöönsä -jota ei koskaan edes ollut olemassa, Uuno oli luonut mielikuvitus Jessikan taloon, joka kuitenkin oli paljon emmän esillä kuin oikea Jessika.

-Miksi et kertonut mitään ongelmistasi? Uuno jatkoi kyselyä. Silloin Jessika viimein alkoi puhua, mutta yllättävän hyökkäävällä äänensävyllä.
-Arvaa olisiko tehnyt mieli? Arvaa oliko kivaa, kun aina hehkutit kaikille minun olevan tosi hyvä, vaikka oikeasti en osaa mitään! Ei, se ei ollut kivaa. Yritin kyllä kertoa teille, mutta en osannut järjestellä sanoja järkevästi, ja lopulta päätin, että tulisi vähemmän huolta teille, kun voitte kuvitella minun tilalleni hyvän opiskelijan. En halunnut tuottaa teille pettymystä, mutta te tuotitte minulle. Ette hyväksy virheellisiä yksilöitä, kuten minua! Jessika päästi viimein ulos sisältään sen kaiken, mitä oli halunnut kertoa. Uuno kuunteli ymmällään Jessikaa, hän ei osannut odottaa tällaista kohtausta aina niin rauhalliselta Jessikalta.

-Tietenkin hyväksymme sinut, miksi edes epäilet sellaista? Rauhoitutaan nyt, ja keskustellaan asioista asiallisesti, okei? Uuno varmisteli. Jessika nyökäytti jälleen päätään, mutta tällä kertaa hän ei katsonut isäänsä.
-Kaikki päättyi kuitenkin hyvin, rehtori lupasi, että saat kuitenkin jatkaa yksityiskoulussa. Siellä saat varmasti laadukasta opetusta, ja pian olet yhtä hyvä kuin muutkin ikäisesi. Silloin Jessika tönäisi Uunon pois tieltään lähtien juoksemaan pois.

-Juuri tuota tarkoitin! Haluat täydellisen tyttären, mutta valitettavasti et saa sitä minusta. Sinulle on tärkeintä, että oma maineesi säilyy; olet kehunut tytärtäsi kaikille, ja olisikin noloa, kun hänet yhtäkkiä pudotettaisiin pois hienosta yksityskoulusta sen takia, ettei hän pärjää. Nyt maineesi säilyy, kun saankin jatkaa yksityiskoulussa, eikä kukaan osaa aavistaa mitään ogelmallisesta tytöstä. Oppimisvaikeuteni ovat sen verran vakavia, etten tuskin koskaan tulen saavuttamaan ikäisteni tasoa. Teidän on ymmärrettävä, että minä jään tällaiseksi. Vaikka saisinkin erikoisopetusta, en voi saavuttaa "normaalia" osaamista ehkä koskaan, koita hyväksyä se asia ja ajattele välillämuitakin kuin itseäsi! Jessika huusi suunnatessaan kohti portaita.
-Hmmm, vai sillä tavalla. Anna minä puhun Jessikalle, Petra sanoi. Uuno ei sanonut mitään, Jessikan sanat olivat laittaneet hänet miettimään asioita.

Petra lähti Jessikan perään, ja löysikin tytön lopulta omasta huoneestaan.
-Kopkop, saanko tulla? Petra kysyi varovasti. Pöydän luota kuului pieni niiskahdus, Jessika ei kuitenkaan sanonut mitään kertoakseen, saisiko Petra jäädä. Petra huomasi Jessikan pyyhkivän silmiä, jotka suru ja kyyneleet täyttivät. Tyttö täytyi saada paremmalle mielelle, silloin Petra päätti jäädä, vaikkei ollut erillistä lupaa saanutkaan. Hän otti pari askelta eteemmäs, ja päätyi sisälle huoneeseen.

-Isäsi osaa välillä olla hiukan hankala, eikä aina mieti sanoja, joita suustaan päästää. Jotkut ovat sellaisia, ja heidät on opittava hyväksymään. Ethän sinäkään halua muuttaa ketään toisenlaiseksi jonkin ikävän luonnepiirteen vuoksi? Petra puhui rauhallisesti.
-Muuttaa? Sanopa edellinen lause uudestaan, ja mieti, kuka on muuttanut ketäkin! Isä ei toimi reilusti noin! Hän itse ei hyväksy minua sellaisena kuin olen! Jessika huudahti purskahtaen uudestaan itkuun.
-Voi sinua, tules tänne, Petra kehotti avaten kätensä halatakseen.

Jessika nousi, ja rutisti äitiään niin kovaa kuin vain pystyi. Yllättäen siitä tuli hyvä olo, ja Jessikan kasvoille ilmestyi taas onnellinen hymy.
-Kyllä me sinua rakastamme, myöskin tuemme kaikissa vaikeissa ongelmissasi. Muista se. Emme kanna kaunoja, ettet kertonut tästä aikaisemmin, pääasia on että tiedämme nyt. Vaikka joskus tunnumme ikäviltä, haluamme vain sinun parastasi. Ja isäsi mielestä sana "paras" meinaa koulutusta. Kyllähän sinä ymmärrät, olet viisas tyttö, Petra puhui ystävällisellä äänellä.
-Kyllä minä tiedän, tuollainen käytös vaan ärsyttää välillä. Ihan kuin hän käyttäisi meitä hyväksi saadakseen oman tahtonsa läpi. Yritän toki sietää häntä, ei hän sitä varmasti tahallaan tee. En tajua, mikä minuun meni, Jessika selitti hiukan häpeissään.
-Älä syytä itseäsi. Toki saat purkaa kiukkuasi monenkin vuoden edestä, jos siltä tuntuu. Sinulla on oikeus näyttää tunteesi. Ole oma itsesi, Petra kannusti. Sanat tuntuivat ihanalta, ja Jessika pääsi sinä päivänä nukkumaan hyvillä mielin.

Niin elämä lähti liikkeelle taas normaaliin tahtiin. Kaikki oli päälisin puolin hyvin, mutta Petra tunsi olonsa yhä enemmän ja enemmän oudommaksi. Jokin hänen sisällään kuohui, muttei hän saanut selvää, mikä asian aiheutti. Raskaus edistyi rajua tahtia, ja masu kasvoi hurjaa vauhtia. Petra ajatteli uuden perheenjäsenen aiheuttavan tämän kaiken, selvästi innokas ja merkittävä, kun saa sellaisen olon äidilleen!

Eräänä iltana koko perhe oli kokoontunut telkkarin äärelle viettämään hauskaa iltaa, kerrankin täysin sovussa. Jessika kertoi silmät loistaen uudesta vaikeammasta opiskelusuunnitelmastaan, kun vanha oli suoritettu moitteettomasti, vieläpä etuajassa. Uuno ei oikein kuunnellut toisten keskusteluja, hän käytti suurimman osan ymmärryksestään lempiohjelmansa pariin.
-Olenko muuten muistanut mainita teille tästä uudesta vauvasta, joka kasvaa massussani? Petra kysyi hieman hömelön kysymyksen.

-No johan otit asian puheeksi! Äiti, tiedoksi vaan, emme me ole sokeita, ettemme näkisi tuota! Jessika huudahti naureskellen.
-Eh, niin.. Jotenkin emme vain osanneet ottaa asiaa puheksi kanssanne aiemmin, Petra selitteli.
-No, koska on laskettu aika? Jessika uteli. Näki aivan selvästi, että raskaus oli jo pitkällä.
-Se on ihan pian, Petra kertoi.
-Eiköhän teidän lasten olisi aika mennä tekemään läksyjä, jotta ehditte joskus nukkumaankin, Uuno huomautti.
-Isi, ei vielä! Juulia aneli, mutta Uunoa oli toteltava.

Lasten mentyä alkoi telkkarista uutiset.

Petra kuunteli järkyttyneenä uutisia, hetkessä hän oli ymmärtänyt kaiken!
-Miksen tajunnut sitä aikaisemmin, outo oloni on johtunut siitä, ettei susilla ole kaikki hyvin. Olenhan minä ennenkin vastaavissa tilanteessa tuntenut samoin, miksen heti tajunnut? Voi, miksi vasta nyt? Raskaudella ei ole mitään tekemistä outojen olojeni kanssa, olen niin tyhmä! Petra mutisi kauhuissaan. Hän kuuli sisällään susien pelokasta ulvontaa, kaikki tarvitsivat hänen apuaan.
-Sanoitko jotain? Uuno kummasteli katsoen Petraan päin.

-Minun on mentävä, nyt heti! Petra huudahti nousten ylös niin nopeasti kuin vain pystyi ison mahansa kanssa.
-Lähdettävä minne? Uuno kysyi. Petra oli alkanut yhtäkkiä puhumaan tajuamattaan ääneen, eikä Uuno ymmärtänyt tietenkään mitään tämän puheista.
-Metsään, Petra vastasi kunnolla edes ajattelematta, mitä puhui Uunolle.

-Metsään? Keskellä yötä! Älä naurata, siellähän on niitä haitallisia susiakin, voisit loukkaantua, Uuno huomautti. Petra oli vastaamassa, mutta sulkikin nopeasti suunsa ennen kuin sieltä ehti kuulua pihaustakaan. Nainen selvästi mietti, mitä vastaisi.

(Ei, Uuno ei paljasta salaisia alien-juttujaan, vaikka siltä näyttääkin. .--D)
-Tarkoitin siis, että menen kävelylle ulos.. Heh, jäi tuosta uutisesta vain metsä mieleen, ja sekosin sanoissani, Petra yritti kuulostaa vakuuttavalta, mutta Uunoon se ei purrut.
-Ethän sinä koskaan käy iltakävelyillä, ja kellokin on jo paljon. Kerro nyt, mistä kiikastaa. Petra huokasi. Hänen olisi kerrottava totuus. Tai ainakin osa siitä, ehkä se riittäisi.
-Olen huolissani susista. En halua, että niitä vahingoitetaan, Petra vastasi.

Uuno nousi ylös.
-Voi minun eläintensuojeliaani, miksi ihmeessä luulet susien olevan vaarassa? Ja entä sitten, jos susia ammutaan, mikä siinä sinua muka liikuttaa? Emmehän mahda asialle edes mitään. Minun mielestäni ainakin susien tuhoaminen olisi hyvä ajatus, sillä ne ovat riehuneet kaupungilla, ja tehneet kaikenlaista ilkivaltaa, Uuno muistutti.
-Eivät ne tee sitä tahallaan! Simit ovat kohdelleet niitä väärin, metsiä on kaadettu aivan liikaa, ja susilla ei ole muuta paikkaa, milloin niiden on tultava kaupunkiin hankkimaan ruokaa, Petra keroi kaiken, mitä sudet hänelle olivat kertoneet.
-Sinulla on mielenkiintoinen mielikuvistus, Uuno hihitteli.

Silloin Petra pimahti.
-Et varmasti nauraisi siinä, jos olisit itse ollut joskus ihmissusi! Silloin osaisit käsittää, miten viattomia luntokappaleita ne ovat! Mutta sinä olet vain julma ja paha, etkä ymmärrä minkään kauniin elävän päälle! Mietit aina vain rahaa ja menestystä, etkä oikeita ongelmia! Olet aivan samanlainen kuin ne typerät muutkin simit, jotka haluavat tappaa sudet sisimmissään. Mutta he eivät tule onnistumaan siinä, minä estän sen! Petra huusi tajuamatta ollenkaan, mitä juuri paljasti Uunolle.

-...