Heippa kaikille Iltsujen lukijoille!! .--) Taas on aikaa hieman vierähtänyt edellisestä osasta, ja olen pahoillani siitä Minulla on oikeasti ollut kauheasti kiireitä koulun kanssa, että ei vain ole ollut aikaa joka päivä tehdä näitä osia. .--p Kiireet eivät todellakaan ole loppumassa, minulla on tutkielman tekoa ja koeviikkokin on jo parin viikon päästä alkamassa... Mutta joo, tässä osassa sain käyttööni parempilaatuisia kuvia ja kaikki on mahtavan Yunin ansiota! <3 Käykää ihmeessä lukemassa hänen LC:tään. ,--) Osan alussa on n. 10 kuvaa vielä pelin kameralla kuvattu, mutta sitten laatu paranee. ,-) Tosin minun koneeni ei hienoista kuvista huolimatta pysty kunnon laatuun, mutta vähän parempi sentään on nyt. Ja koska kuvat nyt png muotoa, ne lataantuvat hitaammin. Toivon, ettei kukaan kärsi hitaasta netistä, muuten osan lukemisesta tulee tuskaa. .-/ Minä itse tiedän sen. Mutta, jos nettisi ei jaksa ladata kerralla kaikkia kuvia, ja tulee sellaisia rukseja, toimikaa näin: klikkaa kuvaa hiiren oikealla painikkeella -> valitse "näytä kuva" ja nyt kuvan pitäisi tulla näkyviin. ,--) Kerroin tämän siksi, koska olen huomannut, etteivät monetkaan tiedä tätä kikkaa. Mutta nyt minä päästän teidät osan kimppuun, mutta katsokaa toki, mitä olen kommentteihinne vastaillut. ,--) Ainiin, olin unohtaa: Osa on tällä kertaa pitempi, sillä en viitsinyt jättää kohtausta kesken. .--D

Ensinnäkin, kiitos kaikille ihanista kommenteistanne! <33 Monet olivat huomauttaneet, kun osa kertoi eniten Juuliasta. Tein niin siksi, etä silloin aiemmin, kun oli Jessikan koulu-jutut pääosassa, niin ajattelin Juuliaakin huomioida nyt enemmän. Tämä vain tämmöisenä huomautuksena. .-D

Giselle kirjoitti:
Hyvä osa jälleen. Kiva nähdä mitä Juulia päättää tuon baletin kanssa. =) Jatka samaan malliin!! Jatkoa odotellessa... =D

Vastaus: Jep, joskus se sitten nähdään, miten Juulia päättää toimia.. Jatkan. ,--)

Tuuli kirjoitti:
T-t-toka...? Uskaltaisin melkein väittää. :D
Hyvä osa, muutaman kirjoitus-/kielioppi-/välimerkkivirheen löysin. "Hän oli oppinut pitämään tunteet kurissa muiden ollessa paikalla, ja käyttäytyi kotona ainavan normaalisti, mutta yksinollessaan häntä oli vaikea herättää ajatusmaailmasta." Niin no, ajatusmaailma on tuossa ehkä vähän väärä sana. "Unelmistaan" olisi sopinut, tai vaikka "ajatuksistaan". Koska ajatusmaailmahan tarkoittaa vissiin tapaa jolla joku tyyppi ajattelee. Esim: Pekalla oli täysin erilainen ajatusmaailma kuin Liisalla. Tajusitko yhtään mitä selitin? ;D
Mutta eipäs siinä sitten muuta, jatkoa vaan tulemaan. (:

Vastaus: Hehe, viimeinkin väitösesi osui oikeaan, tokaksi pääsit, eikä kukaan julmimus ehtinyt kommentoida ennen sinua. .-D Tajusin, mitä tarkoitit, mutta mielestäni ajatusmaailmakin siihen sopii, ajattelin sen eritavalla. Kiitos kuitenkin parannusehdotuksesta. .--)

Hunajainen kirjoitti:
Kolmonen .-) Hyvä osa, suht perus Iltsu-osa (rimmaa .-D). Juulia löysikin paljon vapaamman tanssiryhmän. Toivottavasti hän ymmärtää vaihtaa siihen, kun kaveritkin ovat tuollaisia tiukkapipoja. Jenna ei kyllä ole kovin kaunis, aito Uuno-juniori .-D Perijäsuosikkini paikka on horjumaton.. Kivaa, että Iloliemille olisi taas tulossa koira! Jos et saa sitä eläinkeskuksesta, niin voit panna jonkun simisi vaikka myymään oman lemmikkinsä Iltsuille. Ja minusta Jessikan tai Juulian pitäisi kyllä saada adoptoitua lemmikki (Ainakin aikuisina), sillä Petra ja Uunohan olivat sen "päähoitajat" kun Jessika oli silloin vasta taapero ja Julsku joku vauva, kun ne vietiin. Tajusitko mitään?
Osassa vähän häiritsi, kun väilllä hahmot olivat aika tönkösti, esim. Juulia vain seisoa törrötti pokerinaamalla katsoessaan tyttöjen esiintymistä.
Tuo Petran ja Vuokon (Minun pelissä se ainakin on Vuokko.. Vai Vaula? En muista) oli hauska .-D
Mistä Iloliemien keksimatto? Jatkoa odotellen!

Vastaus: Jep, toivotaan, että Juulia tajuaa mietti omaakin hyvinvointiaan, ja valitsisi mieluisemman tanssin. .-) Mröh, jokainen sim on kaunis, kukaan ei ole ruma!! Mielestäni Jenna on tismalleen samannäköinen kuin Jessika. (Essikin erosi ulkonäöltään muista, aina tokasta lapsesta tulee erilainen jostain syystä .-o) Hih, oishan se lemmikki kiva saada takaisin, jotta voisi talossa edetä muukin kuin vain pelkkä simien suku. ,--) Tajusin minä, onneksi lemmikkejä saa hankkia sitten taas myöhemmin, vaikka kävisi tolleen ikävästi. .-) Nuo ilmeet on kyllä yksi tylsimpiä asioita, enkä aina jaksa niitä posepokseillakaan tehdä. .-D Ajattelin, ettei kukaan Juulian ilmeitä huomaa, hänhän oli taustalla, mutta nähtävästi olin jälleen väärässä... Noi nimethän vaihtelee, en kyllä yhtään muista tuon mummelin nimeä.. Lisäsin keksimaton Simsseilyihin. .-)

Raandom kirjoitti:
Kiva osa. Lisää lisää lisää lisää lisää :DD Hyvää ystävänpäivää muuten sinullekkin kanssa :D Jatkappa samaan malliin :D Niin, joo ja sitä meinasin, että Jessikasta tulee mieleen Petra nuorena, että molemmat olivat syjäytyneitä muusta perheestä. Tän hetkinen suosikki on ehkä.. No enpäs kerro ^^

Vastaus: Noniin, tässä tulee lisää lisää lisää. ,--D Kiitos, hyvää ystävänpäivää sinulle myös. (En ole yhtään myöhässä..) Jep, kummatkin oli syrjäytyneitä, pitäisi keskittyä enemmän luonteisiin, tunnun tekevän kaikista yksinäisiä syrjäänvetäytyneitä simejä .-< Noh, saa nähdä, miten suosikillesi tulee käymään, suunnitelmissa on joka tytölle jotain, ennen kuin perijä-äänestys alkaa. ,-)

Tohya kirjoitti:
Hyvä osa jälleen.
Muutaman kirjoitusvirheen minäkin huomasin, mutta eivät ne juurikaan lukemista haitanneet.
Jenna on todellakin Uuno-junior :D
Jatkoa vain, pidempää kommenttia en ehdi/voi kirjoittaa, kemian ope ei katso hyvällä... :)

Vastaus: No hyvä, enhän minä tahallani niitä virheitä sinne jätä, täytyis lukasta ne osat ehkä vielä kolmanteenkin kertaan, kun aina jää jotain huomaamatta.. .-p Jep, todellinen Uuno-junior (kuten Jessikakin..). .-D Mitä te oikein teette kemiantunneilla, kun aina koneella ootte? .--o

Star kirjoitti:
Hyvä osa jälleen kerran :)
muutamia kirjoitus virheitä mutta eipä se haittaa. Hauskaa että kerroit harrastuksista, niistä kun ei monissa LC kerrota.
Jatkoa pian ;)

Vastaus: Jee. .-) Hyvä, ettei virheet haittaa pahasti. .--) Joo, yritän kertoa kaikenlaista erilaista, ja muutenkin tehdä tästä tarinamaisemman kuin normi-lc:t. Kyllähän esim. Vapaa-ajan omistajat kertovat välillä harrastuksista, mutta eihän niistä tosiaan usein olekaan mitään. .-p

 
Jellu kirjoitti:
Jennastahan kasvoi ihan Jessikan kopio :D
Jännä toi Juulia btw, se on semmone peruskasvo Uunon nenällä! Nätti ja samalla aika persoonallinen. Nous kyllä mun lemppariks tän osan myötä. :)
Osasta puheenollen, se oli todella hyvä! Yhden ainokaisen kirjoitusvirheen huomasin:
"-Kuuntele tarkaan, pikkusisko."
Siis "tarkkaan" on vain yhdellä k'lla tuossa. Kyseessä on 4. kuvan teksti, jossa Juulia antaa Jennalle tuttipullon.
Oon ihastellu jo aiemmis osis tota Grant Imahara taulua x) Katot vissii Myytinmurtajia? Se o hyvä ohjelma 8)

Vastaus: Jep, Jeskun kopio tuli (kerrankin joku sanoo noin, kaikki ovat sanoneet Uunon kopio, vaikka onhan Jessikakin. .-D) Joo, koukkonokat peryityi kaikille.. Ahaa, jee, kannatti siis tehdä Juulia painotteinen osa, kun sait hänestä kerran lempparinkin. .-) Ah, ärsyttää tuommoiset hulimattomuus virheet. >.-p Katotaan, jaksanko joskus korjata. .--D Hihihii, joo, kyllä katson Myytinmurtajia, yksi suosikki ohjelmistani!! <3 Koska Grant on suosikkini sieltä, niin täytyyhän hänen kuvansa olla myös maalattavana simssissä. ,--D Ärsyttää vaan, kun Myytinmursut ovat olleet tauolla kohta vuoden. .--( Minulla ei ole mitään maksukanavia, mistä voisin katsoa, ärsyttävää. .-/ Mutta nauroin kyllä innoissani lukiessani kommenttisi loppua. .--D <3

Xaldin kirjoitti:
Osa!
Ihana osa =) Osaat mielestäni tehdä tarinaan mukavasti juonta ja on kivaa kun voi seurata Juulian baletti kerhoa ja tyttöjen koulun käyntiä välillä =) Jennasta tuli aika nätti ja toivotaan ettei Uuno lelli häntä pilalle ;) Jatkoa odotellen
~ Xaldin

Vastaus: Osapa juuri. ,-) Kivaa, kun juonet miellyttää, tykkään nähdä välillä vaivaakin tarinoiden eteen, ja lavastaa kaikkia turhakkeita. .--D Nättihän se Jennuska on. .--> Katotaan nyt, miten Jennan käy. .--DD

Ezme kirjoitti:
Hyvä osa jälleen. Ei tapahtunut mitään kummempia. Todellakin Juulia painoitteinen osa, mutta toivoinkin hieman lisää Juuliasta.

Vastaus: Eipä todellakaan tapahtunut mitään, tarina vaan junnaa paikoillaan.. Haluisin Jessikasta ja Juuliasta jo eroon (=heidän lähtevän yliopistoon .-D) No hyvä, sittenhän Juulia-osa tuli tarpeeseen. ,--)

inu56 kirjoitti:
Kiva osa! Oli kiva lukea Juulian baletista eikä aina vaan Jessikan ongelmista koulussa. Vaikka onhan sitäkin kiva lukea...

Vastaus: Juuh, ihan reiluuden vuoksi täytyi tehdä Juuliankin jutuista välillä jotain. .--> Kiva. .-)

Volarea kirjoitti:
Hyvä osa!
Mun täytyy vaan ihmetellä, että kuinka sä jaksat lavastaa noita tilanteita! Sen tanssikohtauksen lavastukset oli tosi hyvät, toivottavasti Juulia vaihtaa baletin tuohon moderniin tanssiin! Mulla on sellanen aavistus, että Jennasta tulee ärsyttävä lellikakara.--D
Edellisen osan kommentistani ja sun vastauksesta siihen: Laskin Jessikan iän siitä, kun sanottiin että se oli yläasteen ensimmäisellä luokalla, mutta tietysti ikäero ei sitten ole niin kauhea, jos Jessika onkin jo esim 16=)
Jatkoa pian!:--)

Vastaus: Heh, välillä ihmettelen itsekin, miten jaksan lavastaa tätä, mutta haluan tehtä tarinasta hyvän, ja vähän nähdä vaivaakin välillä. Tosin se tanssikohtaus oli aika pikaisesti lavastettu, mutta hienoa, jos se sinusta näyttää hienolta. .--) Hehehe, eipä vielä tiedä, millainen lellikakara Jennasta tulee. .--D Ihan tähän väliin vaan kerron, että minä itse olen just tommonen isin lellikki, ja saan tahtoni aina läpi. .-D No, en kyllä ihan aina.. .--p Jooh, sanoin jo silloin, etten simeille mitään kunnon ikiä anna, menisi monimutkaiseksi. Eihän se olisi. .-)

Yun kirjoitti:
Kiva osa. Tanssikohtaukset oli hienosti lavastettu. Hmm...
Oletko tehnyt jonkinlaista suunnitelmaa siitä, milloin aiot lähettää simejä yliopistoon tai jotain :---D
Sitä vaihto-oppilasjuttua ajatellen. Minulla on sen aika varmaankin joskus maalis-huhtikuussa :--)
Eipä tässä ihmeempiä :---------------D
***

Vastaus: Jee. .--> Äh, minä etenen niin hitaasti, pelkään pahoin, etten ehdi mukaan vaihto-oppilas juttuusi, vaikka haluaisin aivan hirveästi. .--/ Ens osassa (juonipaljastus! Sinähän tiedät kohta ensi osasta kaiken, kun laskee ne näkemäsi juoni-kuvat seuraavasta osasta. .--D) saatan saada Jessikan ja Juulian lähetettyä yliopistoon, mutta Jennaa en vielä aikoihin, ja vähän paha antaa kumpaakaan heistä ennen kuin perijä-äänestys on tehty. Tietysti voisin laittaa perijä-äänestyksen jo nyt, kun lapset on teinejä, mutta sitten tuskin kukaan äänestäisi Jennaa, kun hänen suuri osansa tarinassa ei ole vielä tullut. .--p Äääg, täytyy kiiruhtaa tarinan kanssa!

Juuuu kirjoitti:
Olihan tämä tosi kiva, mutta kertoi enimmäkseen Juuliasta:D Ja Jennastakin. Oli hauskaa lukea(: Hauskoja nuo tanssikohtaukset.

Vastaus: Niin kertoi, ja ihan tarkoituksella. Nyt Jessikan ja Juulian pitäisi olla pian tasoissa tarinassa näkymisen suhteen. .--) Hienoa, jos sinulla oli hauskaa!! .---)

 
Tiara kirjoitti:
Jee, taas uutta! Oot muuten aivan liian nopee näitten kanssa, ite oon vieläkin ihan uuden luvun alkuvaiheessa : ) (no, ainaki oon alottanu sen)
onneks baletissa ei oo oikeesti noin tiukkaa. En mä varmaan muuten kestäisi sitä viis kertaa viikossa : ) (erikoisluokalla Helsingin TOssa) Oli kiva vähän vaihteeks kuulla Juuliasta, toivottavasti Jennaki saa jotain vipinää sit jossain vaiheessa : ) Tääpä oli aika hymiötayteinen kommentti... Ai niin ja HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ! <3 (ihan kaikille:))

Vastaus: Anteeksi vauhtini, mutta pakko tehdä silloin kun on aikaa, kun sitten kuitenkin tulee aikoja, jolloin sitä ei ole, kuten vaikka nyt.. .-p Niin, onhan sekin jo jotain, kun on aloittanut. ,--D No hyvä juttu, ettei sinulla ole noin rankkaa baletissasi. .-) Kyllä minulla on Jennankin varalla suunnitelma, kun se nyt vaan enste kasvaisi.. .-D Kiitos, ja myöhäistä yp:tä sinulle myös! <3

 
Neyla123 kirjoitti:
Moe! Hyvää ysrävänpäivää! Hyvä osa! Hienot lavasteet! Uuno lellijä! Jenna lellikki! Missä Jessika? ;D

Vastaus: Kiitsis, samoin. <3 Ääh, minulla on liikaa simejä, en millään voi mahduttaa heitä kaikkia 50 kuvan osaan. .-D Tässä osassa nähdään jälleen Jessikaa, ehkä vielä enemmän Juuliaa, ja jopa Jennaa, joten sitten kaikki ovat mukana. ,--)

Jaxxu kirjoitti:
Hyvä osa! Toi baletti kohtaus oli kiva. Jennastahan kasvoi ihan nätti tyttö;D Omaa lemppariini en tytöistä vielä tiiä. Kaikki niin persoonallisii et ei niitä oikeen voi verrata. Muuten hyvää ystävänpäivää!<3

Vastaus: Jee. .-) Nätti on, olen samaa mieltä. .--) Joo, älä turhaan kiirehdi suosikkisi kanssa, ennen perijä-äänestystä tulee vielä osia, joiden aikana toivottavasti saan kaikkien persoonat esiin. .-) Kiitos, ja hyvää yp:tä vaan! <3

Jade Essence kirjoitti:
Nyt tykkäsi (taas) jostakin syystä<3 Arvasin heti tuosta lukumusiikista että liityisi Juulian balettiharrastukseen tämä osa. Jotenkin hyvin taas kuvailet eri näkökulmista asioita. Onkohan noiden balettikoulun opettajien ammattitautina tuollainen ylivääpelikompleksi? Onneksi ei varmaan oikeassa elämässä - tai jos on niin varmaan onneksi harvassa sellainen. Nuo Juulian tanssikaveritkin vaikuttivat aivan mukavilta, vaikka nuo toisen tanssiryhmänkin ihmiset olsivat varmasti mielenkiintoisia tuttavuuksia. (Psst; tuli jotekin mieleen että tuon toisen tanssiryhmän tanssimusiikkina olisi saattanut olla tämä : http://www.youtube.com/watch?v=HFGxDP62kQQ (; )
Mutta jatkoa odotellaan innostuneina ;D

Vastaus: Kiva. .-) No joo, huviksenihan minä tuollaista osan lukumusaa laitoin, ei olisi kyllä mitenkään voinut arvata. .--D Ainakin minun pelissäni baletti opet on tuollaisia, en oikeasta elämästä tiedä, kun en itse balettia harrasta. .-D Kyllähän sitä sanotaan, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän hankaloituu baletti jutut, ja siitä ei nauti enää niin paljon kuin lapsena. Tai jotain, en minä tiedä. .--p Kiintoisia tuttavuuksia juups. ,-) No äh, minun on pitänyt kuunnella tuo antamasi linkki, mutta aina unohdan, eikä nytkään ole aikaa. .--/ Noh, joskus kun kuuntelen, saatan lisätä sen toiseksi osan lukumusaksi tähän osaa, jos se oli hyvä. ,--)

 
Sönkkö kirjoitti:
Hyvä osa .-)

Vastaus: Lyhyesti ja ytimekkäästi. ,--)

 
Roskuliini kirjoitti:
Ihana osa! Toivottavasti Juulia liittyy niihin toisiin tyttöihin. :))

Vastaus: Kiva, kiitos. .-) Toivotaan niin. ,-)

 
Ebby kirjoitti:
Kiva osa taas! :) mäkin kommentoin nyt pitkästä aikaa :D toivottavasti Juulia alkaa niitten toisten tyttöjen kaveriks ja menee siihen tanssiin! :-D Tajusin vasta nyt että sullakin Jenna tässä lc:ssä! :D Tuleeko sit perijä-äänestys vai päätäkö ite perijän? Jatko ootan! :)

Ebby kirjoitti:
Ja piti vielä sanoo että hienosti oot noi balettiharkat lavastanu näytti et siellä ois ollu enemmän simejä tanssimassa ku noita peilejä oli! :D

Vastaus: Kiva, kun kommentoit! .-) Toivotaan niin, saa nähdä, kuinka Juulia aikoo toimia. .--) Heh, joo, minäkin kummastelin yhteensattumaa nimissä. .--D En siis muistanut yhtään, että sinun lc:ssä on Jenna, kun minun Jenna syntyi. .-o Kyllä, perijä-äänestys tulee, vaikka haluaisin valita oman suosikkini perijäksi, mutta annan lukijoiden kuitenkin vaikuttaa. .--) Hehe, peilit heijastaa. ,--)

Ciesse kirjoitti:
Hyvä osa(taas). Vaikka ei tapahtunut paljoa, silti tapahtui. Hmm, toi tehtävistä luistaminen kuulostaa tutulta :D. Olen kokenut samanlaisen tunteen, kuin Juulia(mutta keilailun parissa). Tässä osassahan keskityttiin aika paljon Juuliaan. Jennasta tuli... öö mielenkiintoinen. Juulia saisi ainakin minun perijäpisteet. Jotenkin noi balettitanssiasennot olivat outoja.

Vastaus: Jee. .-) Hehe, aika hyvin, ei tapahtunut, mitään, mutta silti tapahtui. .--D Hehe, tuttua on minullekin, nytkin voisin tehdä tutkielmaa, mutta täällä minä vaan näihin kommentteihin vastailen. ,--D Juu, tein välillä osan, jossa olisi Juuliastakin enempi. .-) Oikein mielenkiintoinen Jenna. .-) Heh, saattaa johtua siitä, että noi oli oikeasti taistelu-poseja, mutta minulla ei ollut muutakaan, joten käytin noita. .--DD
"Suuoomii, feeling in my heart forever" x---D <3

 
Napu kirjoitti:
Hihii, tykkäsin tosi paljon osasta! Ü Niinkuin aina, you know ;) Mutta siis ihana ihana ihana osa! Toi tanssi kohtausjuttu mikälie oli tosi kiva :) Hienosti olit sen lavastanu ja silleen! Ja yksi niistä tanssijoista oli myös samanniminen kuin minä ;D Toivoisin, että Juulia uskaltais pyytää päästä mukaan toisten tyttöjen kanssa tanssimaan! :) Ei muuta ku jatkooooooooooo <3

Vastaus: Kiva, jos tykkäsit. .-) Ja kiva myös, jos olin osanuut lavastaa ym. toteutukset hyvin tehdä. .--) Hei, niinpäs olikin. .-o En yhtään tajunnut nimetessäni kyseisen henkilön. .--D Se selviää joskus, miten Juulia toimii. ,--)

Fillip kirjoitti:
Tosi hyvä osa taas :D
Kauhee opettaja kyllä :/ Onneks Juulia tajusi että on muitaki tanssityylejä olemassa kun se perinteinen :D
Jatkoo!

Vastaus: Jee. .-) Jep, hirmu ope, onnesi Juulia tosiaan näki, mitä parempaa olisi tarjolla. ,--)

GreenPixy kirjoitti:
Hyvä osa taas. Balettitunti oli mielestäni kiva kohta :) (Opettaja ei kuitenkaan niin kiva...)

Vastaus: Jee, selvä. .---)

 
Wendu kirjoitti:
Kiva osa oli munkin mielestä taas :) Tässä tosiaan oli aika paljon Juuliaa, mutta eipä se niin haitannut, tämäkin tyttö on kiva yhtälailla kun siskonsa :) En oikeestaan enää tiiäkään kumman haluaisin perijäksi (Jennan ulkonäöstä en niin paljo tykkää), mutta toisaalta Jessikasta haluisin perijän sen takia kun sitä on noin syrjitty :/ Mutta Juulia on kuitenkin mielestäni kauniimpi siskoaan. Ainiin, huomasin nyt vasta, miten ihana tuo Iloliemien kylppäri on! Tosi hieno :)
Ää, Juulian baletinope oli kamala :( "Minä olen aina oikeassa!" Aika karu :( Toivottavasti tosiaan Juulia tajuaa vaihtaa siihen toiseen ryhmään, ite en ainakaan haluais kärsiä tollatteessa balettiryhmässä, kaveritkin oli tollasia ilkimyksiä :---( Tanssin pitäis olla huvia, ei pakkopullaa, niinko Juuliaki tässä totes kai. Mutta siis hirveitä noi kaveritkin, tai siis silleen että ei se oikeestaan Juulian vika ollut jos se myöhästy. Mitäs lähtivät edeltä. Sitten semmone asia että Danielalla on aivan ihanan väriset hiukset! Nuo sen kaverinkin (unohdin nimen, Katjako se oli?) hiukset on tosi mukavan väriset, mutta vielä enemmän tykkäsin Danielan omista :) Jenna on muuten hirveesti kyllä tosiaan Uunon näkönen! Ja sille tuli aivan ihana huone, tosin mua vähän ärsyttää toi Uunon liika lelliminen. Jotenkin toivoisin että Jenna niinko kyllästyis siihen lellintään ja yrittäis tehä kaikkee pahaa ettei Uuno enää lellis sitä niin paljo :D Vähänniinku siinä ku Jessika ja Juulia halus pois yksityiskoulusta. Mutta siis joo.
Petralla on kyllä aikas ihana ilme tossa viimisessä kuvassa :D Biletystä mummelin kanssa, villiä menoa varmaan :D
Jjoo en keksi enempää kommentoitavaa, tosi kiva osa niinko aina ja toivottavasti jatkoo saadaan opian kehiin :)
AINIIN! Heräs tosta Tuomaan-jutusta sellanen kysymys että mikä äikän kirja teillä sitten on/oli kun siellä tollanen oli?
Koska meidän kirjassa oli TÄYSIN sama juttu mikä ärsytti mua ihan hirveesti, koska mun mielestä Tuomaksen kuulostaa paljon järkevämmältä enkä vaan voi hyväksyä että se on "Tuomaan", koska se ei oo mikään Tuoma vaan Tuomas! :---D Joo, jokatapauksessa. Poistun takavasemmalle.

Vastaus: Kiitos megakommentistasi, sen kirjoittamiseen meni varmaan aikaa. .-D Just ajattelin, että pitäisi Juuliastakin enemmän tehdä, kun Jessika on ollut enemmän pääosassa. Ja tiedotan, että Jenna on tismalleen Jessikan kopio, kun tuosta ulkonäöstä mainitsit. Tai niin minä ainakin olen katsellut. .-) Kumpi kylppäri? Liilasta pidän, mutta mustassa on hienot taulut seinällä. x-D Ehkä muuten tarkoititkin sitä liilaa, se muistaakseni näkyi edellisessä osassa.. Joo, kauhea se opettaja kyllä on. .-/ Juulian pitäisi päästää vanhasta irti tosiaan, mutta se ei tule olemaan helppoa, kuten tulemme näkemään. ,----) Ai, hee, kivaa, jos pidit hiuksista. .--) Onhan ne joo kivan väriset. .--D Hehe, katotaan nyt, jos Jenna kyllästyisi lellikin asemaan. Lellikkinä on kyllä kivaa, nimimerkillä isin lellikki. ,--D Jep, oikeat mummobileet. .--D Petra oli ilman lupaani mennyt sinne, miksiköhän baaritiski kiehtoo simejä..? Joku kirja, en muista enää, siitä on jo aikaa. .--D Mutta tosiaan, Tuomaan, se kuulostaa niin idioootilta. x--D

EMILIA kirjoitti:
kuvat on tosi hyviä.
näitä on ilo lueskella !! Mahtava osa taas :---)

Vastaus: Hienoa kuulla! ,--)

Ja sitten osan pariin. ,--) ---->

 

Itse Uuno oli saanut aloittaa lääketiedeuransa pienempi palkkaisista hommista, mikä alkuun tuntui inhottavalta Uunon tottumuksia arvostetusta asemasta, joka myöskin lähti liikkeelle pohjalukemista uranvaihdoksen vuoksi. Moinen ei kuitenkaan Uunoa harmittanut enempiä, hän tiesi kaiken olevan vain väliaikaista. Uuno pystyi näkemään itsensä jo sairaalan johtajana käskyttämässä alamaisiaan. Hänellä oli suuret suunnitelmat, mutta hän uskoi pystyvänsä toteuttamaan ne jonain päivänä. Eniten Uunoa hävetti kivikautinen kimppakyytinsä, hän oli niin tottunut limusiiniinsa.

Työnsä lomassa Uuno sai patistella myös Jennaa ja Jessikaa koulujensa kanssa. Jessika oli saanut koulunsa menemään jo huomattavasti parempaan suuntaan, muttei se johtunut hänen yli-innokkaasta isästään. Entisen koulun rehtori, Armas oli saanut Jessikan todellakin taistelemaan hyvien arvosanojen jahdissa. Jessikalla oli mielessä vain Armaansa sanat heidän tulevaisuudestaan, joka saisi alkunsa yliopistolla. Jessikan oli suorastaan painettava kovempaa tehoa, hänen päämääränsä oli suorittaa lukio mahdollisimman korkein arvosanoin, jotta pääsisi yliopistoon. Armas suostui antamaan tiukan paikan yllättäessä vieläkin tukiopetusta, vaikkei Jessika enää koulun oppilas ollutkaan. Jenna taas halusi saada isänsä kunnioituksen, minkä vuoksi yritti parhaansa.

Jessikalla olikin alkanut lukio mainiosti. Vanhat syrjinnät oli unohdettu, ja Jessika oli saanut monia uusia ystäviä. Lukiossa kaikki olivatkin kypsenpiä, eikä niin mitättömistä syistä kuin opettajan lellikkinä olo, saanut enää kiusaajia kimppuun. Eikä Jessika mikään lellitty enää ollutkaan, hän oli onnellinen saadessaan aloittaa aivan kaiken puhtaalta pöydältä. Hänellä oli kavereina niin tyttöjä kuin poikiakin.

Nytkin hän oli onnistunut hankkimaan kaverin, joka tahtoi tulla kyläilemään koulun jälkeen. Poika oli kuitenkin innokas uimari, ja oli ihan unohtaa Jessikan veden lumoissa. Onneksi Veikko lopulta huomasi nähdä ystävänsäkin.
-Hei, oletko sä muuten se tyttö, jota jokun Iina Iloliemi yritti naittaa? Sä olit silloin vauva, Veikko muisteli innoissaan.
-Ööh, Iina on mun mummo. Mitä ihmettä? Eihän se oikeesti sanonut niin? Jessika kysyi tirskuen.
-Joo, oikeen innoissaan yritti parittaa meitä, vaikka sä olit silloin joku vauva! Veikko hihitteli.

-Eikä vähänkö noloa! Jessika naureskeli.
-No, eihän se sun vika ollut, että sulla on, kröhöm, kovin viisahko mummo! Veikko totesi, minkä jälkeen kaksikko revähti hillittömään nauruun.Myös Juulia oli sillä hetkellä onnistunut tulemaan pihatöihin lehtiä haravoimaan alkaneen syksyn kunniaksi. Keskittyminen puuhasta oli kuitenkin kaukana hänen seuraillessaan siskonsa ja tämän ystävän juttuja.

Juulialla olivat edelleen samat baletti-klubi kaverinsa, eikä hän pahemmin ollut lukion alettua tutustunut uusiin simeihin -varsinkaan poikiin! Hänellä ei koskaan ole ollut kunnollisia poikakavereita, puhumattakaan seurustelusta. Sekin saattoi osin johtua hänen kavereitaan, sillä heille tärkeintä oli baletti, eikä millekaan poikaystäville olisi aikaa, ja Juulia kulki heidän päätöstensä mukaan. Mutta Veikon nähdessään Juulia tunsi oudon tunteen, oliko hän ihastunut ensisilmäyksellä?

Juulia odotti Jessikan lähtevän töihinsä, hänen olisi pakko keskustella Veikon kanssa ja selvittää, millainen poika on, eihän ulkonäkö kerro kaikkea. Vasta illan hämärtyessä Jessikan työt alkoivat, ja Juulia tajusi viimein tilaisuutensa tulleen. Hän lähestyi Veikkoa pannen merkille pojan olevan vaihtanut taas arkivaatteet päälleen. Ilmeisesti kylmän ilman vuoksi, Leutolaaksossa heti syksyn alettua säät alkoivat kylmentyä nopeasti.
 
Juulian viimein saavuttua Veikon luo hän tajusi, miten tyhmä oli ollut: hän ei ollut miettinyt yhtään, mitä tälle sanoisi! Siinä he sitten seisoivat ja tuijottivat toisiaan, eikä kumpikaan sanonut mitään. Juulia tunsi itsensä aivan idiootiksi seistessään Veikon edessä, ja hänen olisi tehnyt mieli juosta pois paikalta, mutta sai pidettyä itsensä aloillaan. Pois lähteminen mitään sanomatta vasta tyhmää olisi ollutkin.
-Potkitaanko footbagia? Veikko lopulta ehdotti.

 
Juulia nyökkäsi, ja piti itseään vielä idiootinpana lupautuessaan potkuleikkiin, eihän hän edes osannut mitään pallopelejä! Aluksi pallo putoili melkein koko ajan, mutta Juulia oppi tekniikan nopeasti. Kun kaikki huomio ei mennyt enää palloon, rohkeni Juulia alkaa jutella Veikolle. Tämä oli oikeastaan mitä mainoin tapa tutustua: kun täytyi pitää katse pallossa, ei tarvinnyt pitää katsekontaktia yllä, mistä ainakin Juulia oli helpottunut. Hän tunsi itsensä tomaatiksi katsoessaan Veikon ihania vihreitä silmiä. Ihastus tunki esiin koko ajan vain enemmän ja enemmän.

Lopulta Juulia ja Veikko alkoivat olla niin sekaisin pallon kanssa, että heidän oli pakko lopettaa. Pallo hypähti mihin sattui, ja juttu alkoi mennä niin villiksi ja hauskaksi, että pallon mukana pitäminen olisi mennyt liian monimutkaiseksi ja vaikeaksi. Molemmat nauroivat runsaasti ja täysillä edellisille jutuilleen.
-Mentäisiinkö vaikka sisälle, ja käytäisiin syömässä jotain? Tekisin mielelläni meille pientä purtavaa, Juulia ehdotti pystymättä olla flirttailematta.
-Mikäs siinä, loisto ehdotus, Veikko naurahti hymyillen jälleen ihanasti.
Iina seurasi nuorten juttuja sivusta hymyillen tyytyväisenä, hän oli heti ensinäkemästään tiennyt, että Veikko sopisi jonkun Petran tytön mieheksi. Iinasta oli ihanaa katsella Juulian kukoistusta ja iloisia kasvoja, ja lisäksi Iina oli erittäin ylpeä itsestään, mikä sattuma Juulian ja Veikon kohdatessa sattumalta ja ihastuvan toisiinsa sillä silmäyksellä.

-Ainiin! Veikko huudahti heidän ollessa kävelleet jonkin aikaa.
-Mitä? Juulia kysyi yrittäen näyttää hiukan vakavammalta, muttei vain voinut.
-Muistin, että minun piti toimia lastenvahtina naapurissa, en ehdi jäädä enää hetkeksikään, olen jo nyt myöhässä, Veikko harmitteli.
-Ei se mitään. Tykkäätkö lapsista? Juulia kysäisi.
-Joo, toki! Ja haluan hoitaa velvollisuuteni, vaikka viettäisin iltani kyllä paljon mielummin jossain paremmassa seurassa, Veikko vastasi iskien silmäänsä.
-Tottakai sä meet! Ne lapset tarvitsevat sinua, Juulia totesi samaan aikaan pettyneenä ja iloisena, Veikko tosiaan oli hänelle täydellinen. Juuri sopiva isä hänen tuleville pienokaisilleen.
-Nähdään, Veikko hyvästeli tullen yllättäen halaamaan Juuliaa, joka yllättyi pahemman kerran, mutta onnellisesti. Juulia sulki silmänsä ja kuvitteli hänestä ja Veikosta onnellisimman parin ikinä. Hetken päästä Veikon kuitenkin oli lähdettävä, Juulia jäi vain seisomaan paikoilleen liikuttuneena.

Seuraavat päivät Juulia liitelikin aivan omissa maailmoissaan. Hänellä oli niin huippuihana fiilis Veikon ansiosta, ettei jopa tavanomainen lukeminenkaan enää maittanut, ei edes tanssiharkat, vaikka Neiti Sillamsuun mäkättävää ääntä sai kuunnella entistä enemmän. Juulia tunsi itsensä tarpeeksi riittoisaksi sellaisenaan, eikä nähnyt tarpeelliseksi opetella enää uusia taitoja. Siksi hän kuluttikin aikaansa haaveillen Veikosta milloin missäkin. Suosituimmaksi salapaikaksi Juulia löysi leikkitilan, jossa Jennakin kävi harvoin leikkimässä, silloin pystyi olemaan rauhassa. Harmikseen Juulia tajusi, ettei ollut tajunnut pyytää Veikon puhelinnumeroa, mutta jokin sai hänet silti olemaan murehtimatta. Juuliasta tuntui, että jokin ihmeellinen lanka vetäisi heidät vielä yhteen.

Toki Juulia sisälläkin vietti aikaa, ainakin pakosti päivittäin läksyjä lueskellessa. Onneksi Juulialla ei mennyt niissä läheskään niin paljon aikaa kuin Jessikalla, joka joutui pakertamaan vaikeiden tehtäviensä parissa huomattavasti pidempään. Vaikka Jessikalla menikin nykyään paremmin koulun suhteen, eivät arvosanat silti yltäneet aivan keskiverto koululaisen luokkaan. Juulia ei kuitenkaan jaksanut sääliä siskoaan, hän oli siihen aivan liian onnellinen!
 
Jenna taas otti koulun paljon rennommin. Hän ei jaksanut tehdä läksyjä kunnolla, kunhan jotenkin sinne päin oli tehty, ettei opettaja voinut huutaa hänelle. Jenna tykkäsikin kuulua tyttöjen keskeiseen pahisjengiin ollen siellä kuitenkin vain sivullinen osallistuja, joka saattoi astua aina syrjään joukon jäädessä kiinni. Hänellä oli siis kiltin ja vastuullisen tytön maine, muttei todellakaan ollut niin viaton. Aamuisin Jenna loikkasi heti pyjamasta arkiasuun, minkä jälkeen olikin juostava jo koulubussille myöhään nukkumisen vuoksi.

Jos Jenna oli jostain syystä herännyt hiukan aikaisemmin, eikä saanut yhtään nukutuksi, hän tuli suorittamaan keskeneräiset tai kokonaan aloittamattomat tehtävät. Jos Jenna ei ehtinyt tehdä niitä aamulla, hän teki ne bussissa tai koulun pihalla. Liiallisen lellimisen takia Uuno ei pystynyt patistamaan Jennaa läksyjen pariin kuten muita tyttöjään, sillä isä ei pystynyt pahoittamaan Jennan mieltä. Vaikka ennen Uunolle olikin ollut tärkeää, että lapset menestyivät koulussa hyvin, jostain syystä hän ei kuitenkaan Jennaa komennellut. Lellikki sai aina tahtonsa läpi joka asiassa. Jenna esitti

mielellään heikkoa ja herkkää pikkutyttöä, joka ei kestäisi saadessaan kaikkea haluamaansa. Ei Jenna kuitenkaan pitänyt isäänsä tyhmänä, tämä oli parasta, mitä hän tiesi! Isä oli aidosti rakas ja ihana, ja lahjat lisukkeineen olivat vain kiva lisä.

Koulussakin Jenna sai tietenkin ihailtavan pahistytön maineen, ja toi koulusta kavereita lähes päivittäin. Jennan ystäväksi oli hankkiutunut erityisesti Ilari Aalto, joka oli yhtä rento ja seikkailumielinen hänen kanssaan. Yhdessä he keksivät mielellään pientä kiusaa opettajien päänmenoksi, mutta tekivät sen niin ovelasti, etteivät ne pöntöt pystyneet koskaan arvaamaan syyllisiä. Jokainen temppu teki kaveruksista entäistä läheisemmät ja rakkaamat toisilleen, kuitenkin vain ystävä mielessä.

Jenna juoksenteli aina innoissaan halaamaan isäänsä tämän työpäivän päättyessä. Uuno tietenkin arvosti huomiota pitäen tyttöään jälleen ihananpana ja kiltinpänä. Sattumalta myös Petra saapui töistä samaan aikaan normaalia aikaisemmin.
-Arvaas mitä, Petra huudahti.
-Tiedän, Jenna on tosi ihana, mukava, ihmeellinen ja nätti, Uuno vastasi.
-Hehe, tietysti sitäkin kaikkien muidenkin tyttöjen lisäksi, mutta oikeasti asiani oli, että sain tänään ylennyksen, ja kohosin talousneroksi! Unelmani toteutui! Petra hehkutti.
-Vau, sinulla on varmasti tyhjentävä olo, oletko miettinyt jo seuraavaa askeltasi? Uuno kysäisi päästäen Jennan vapaaksi leikkeihinsä.
-Mitä tarkoitat? Petra kysyi.
-Uutta uravalintaa tietenkin! Kai sinäkin haasteita kaipaat, Uuno huomautti, mikä sai Petran tosiaankin pohtimaan. Uuno sitten heti alkoi tuollaisiakin miettimään, Petra ei tosiaan tiennyt, mitä aikoisi tehdä loppuelämällään.

Illalla Uuno pänttäsi ahkerasti mekaniikka kirjaa, jotta saisi vakuutetuksi pomon työpaikallaan, että Uuno olisi kyllin pätevä astumaan askeen ylemmäs uratasolla. Lääkärin hommat olivat lähteneet sujumaan Uunolta yllättävän hyvin, vaikka hänen yliopisto-opintonsa olivatkin suunnanneet enemmän taloudelliselle puolelle. Uuno kuitenkin uskoi, että vanha koirakin oppisi uudet temput, kunhan yrittäisi tarpeeksi. Uuno keskeytti kuitenkin lukemisen kuultuaan heleän äänen kutsuvan hänen nimeään. Jennalla olisi asiaa.
-Mikä hätänä, Jennaseni? Uuno kysyi kohottaen katseensa kirjasta.
-Koska mä saan sen koiran, jonka sä lupasit hankkia mulle jo aikoja sitten? Jenna tivasi.
-En ole vielä ehtinyt soittaa lemmikki palveluun, mutta lupaan hoitaa homman pian, Uuno selitti.

Jennan mentyä epätoivo valtasi Uunon mielen. Hän oli soittanut lemmikkien adoptiopalveluun jo samana päivänä, kun Jenna oli koirastaan maininnutkin. Sieltä kuitenkin ilmoitettiin, ettei Iloliemien perheellä olisi mitään asiaa lemmikkien hoitajiksi, viimeksikin ne olivat olleet nälkäkuoleman partaalla. Käytännössä Uunolla ei siis ollut mitään keinoa hankkia Jennalle tämän toivomaa koiraa, mutta eihän Uuno voisi pahoittaa pienen tytön mieltä.
-Minähän hankin sen koiran keinolla millä hyvänsä! Uuno päätti tomerasti.

Juulia toimi oikeastaan kodin emäntänä; hän siivosi, valmisti ruuat, sekä hoiti ruokaostosten tilaamisenkin. Uunon ja Petran elämä oli niin täynnä työkiireitä, kuten keillä tahansa mammonatavoitteisilla. Ei Juulia tietenkään valittanut asemaansa, hän oli jo tottunut. Eniten Juuliaa inhotti ruokalähetin tutkiva katse Juulian vastaanottaessa lähetystä. Ties vaikka se luuli Juulian olevan joku yksin asuva teiniäiti, kun niin paljon ruokaa tilasi. Tai vielä

pahempaa, ehkä lähetti epäili Juulian karanneen kotoa nuorena. Koskaan kukaan ei kuitenkaan ääneen kysellyt mitään, lähti vain heti maksun saatuaan pois.
-Tee pian illallista, mulla on kamala nälkä! Töissä sapuskat on hirveen makusia! Jessika irvisteli saavuttuaan iltavuorostaan.
 
Juulia kiiruhti sisälle luvaten valmistaa ruuan pian. Odotellessaan Jessika meni työkaverinsa Pietarin kanssa juttelemaan. Pietari on Jessikan paras ystävä, jolle hän pystyy avautumaan melkein kaikesta. Muutenkin Jessika on ystävystynyt enemmän poikien kuin tyttöjen kanssa, muiden tyttöjen juoru-jutut eivät häntä yksinkertaisesti kiinnosta. Poikien kanssa tunnelma oli mukavampaa, vitsailtiin, ja joskus jopa kilpailtiin urheiluun liittyvissä lajeissa. Jessikalla kun oli hyvä kunto, hän päihitti useinkin pojat.

Pietari ei ehtinyt jäädä pitkäksi aikaa, oli jo sen verran myöhä. Jessika suunnisti kylpyhuoneeseen. Hän heitti inhottavan työhaalarinsa pesukoriin käyden pikaisessa suihkussa. Työpäivien jälkeen olo oli jotenkin inhottavan tunkkainen. Suihkusta tultuaan Jessikan silmiin osui nurkassa oleva potta, jota ei oltu tyhjennetty. Jessika sulloi potan sisällön pieneen pussiin tuijottaen sitä ärjyllä ilmeellä. Jo nyt on kumma, Jennan taapero-ajoista on jo pitkä aika, eikä kukaan ole pottaa tyhjentänyt! .--D

Samana iltana Juulia valmisti perheelleen illallista tuttuun tapaan. Joskus häntä mietitytti, miten erilainen hänen elämänsä olisi, jos hän saisi olla vielä teinin asemassa, eikä "perheen äitinä", joka kokkasi ja siivosi. Elämä olisi silloin varmasti joutilasta, olisi kamalasti vapaa-aikaa, mikä taas olisi pidemmän päälle tylsää. Tällä hetkellä Juulian ajatuksissa liikkuivat kuitenkin jotkut ihan muut kuin ruoanlaitto, tyttö ei olisi ikinä voinut uskoa, kuinka joku voi sekoittaa hänen päänsä noin vain.
-Nam, tuoksuu hyvälle! Sä teet paljon parempaa ruokaa kuin äiti! Jenna kehaisi.
-Öh, kiitos. Koska äiti sulle on ruokaa tehnyt? Juulia kysyi vaivaantuneena.
-Silloin ihan pienenä, kun te kävitte Jessikan kanssa jo koulua mun ollessa kotona, Jenna selitti Juulian nyökkäillessä välillä.

Molemmat istahtivat pöydän äärelle istumaan alkaen sen tehtyään syömään. Hetken päästä myös Uuno istahti kaksikon seuraksi. Juulia kiinnitti huomiota Jennaan, joka näytti hetki toisensa jälkeen aina vain pettyneemmältä ja pahoinvoivalta.
-Perun sanani. Äiti tekee sittenkin parempaa ruokaa, Jenna kertoi yökäten. Juulia siirsi oitis katseensa nuorempaan sisareensa kummastellen, Juulia itse ei ollut huomannut mitään eroa ruoassa normaaliin verrattuna.
-Tässä on ihan liikaa suolaa! En syö! Jenna tiuskaisi vetäen kätensä puuskaan.

-Juulia, kuinka saatoit lisätä Jennan annokseen liikaa suolaa? Uuno kysyi ottaen haarukkansa käteensä.
-Uskaltaako tätä edes maistaa? hän jatkoi epäilevasti tiiraillen ruokaa.
-En syö! En syö! Jenna karjaisi juosten keittiöstä.
-Katso nyt, mitä teit! Uuno torui maistaen itsekin ruoka-annostaan.
Hän söi sitä hetken, kunnes Uunon kasvoille levisi tismalleen samanlainen ilme kuin Jennalla äsken.
-Ei mikään ihmekään, että rakas tyttäreni järkyttyi, tässä on varmaan viiden kertainen määrä suolaa normaaliin verrattuna! Uuno huudahti.
 

-Anteeksi, en tahallani tehnyt tätä, Juulia selitti ihmetellen, miksei itse ollut huomannut mitään erikoista. Nyt kun asia tuli puheeksi, huomasi Juuliakin suolan ylimääräisyyden, kummaa, ettei hän aikaisemmin ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.
-Pitäisiköhän sinun keskittyä enemmän opiskeluun, ja jättää kaikki muu ylimääräinen pois? Olet aivan holtiton! Ruoanlaiton jaloon taitoon sinun on parasta perehtyä hiukan enemmän, Uuno torui.
-Anteeksi, mutta opiskelu ei oikein maita tällä hetkellä, Juulia tiuskaisi takaisin.
Miksi aina hänen täytyi muka olla täydellinen, eikä minkäänlaista virhettä saanut ilmaantua? Turha Uunon oli aukoa päätänsä, itse ei kokannut ikinä. Ja yhden pienen virheen sattuessa Juulialle ruikutetaan kuin hullulle, kiittämättömät. Olisivat tyytyväisiä, että heillä oli niin avulis tyttö kuin Juulia, joka hoiti kotityöt. Toisaalta hänellä oli kyllä ihan muut mielessä suolaa kaataessaan...

Sillä välin Petra oli tyhjentelemässä talon roskiksia kaikkien täyttyessä uhkaavaan tahtiin... Viemässä viimeisiä pussillisia moskaa Petra huomasi omituisen hiipparin takanaan. Kylmät väreet nousivat Petran selkään, mutta hän päätti olla vain rauhallinen, ja jättää epämääräisen tyypin omaan arvoonsa. Ehkä tämä lähtisi Petrankin kadotessa sisälle. Saatuaan roskat yleiseen pönttöön Petra kiristi tahtiaan lähtien kävelemään reippaasti sisälle päin, kunnes mies tarttui hänen kädestään.
-Odotas, mies sanoi hiukan sekavalla äänelle.

Miehen ote oli sen verran luja, ettei Petra päässyt siitä irti. Itseään rauhoitellen Petra kääntyi ympäri, ja näki miehen. Se ei selvästi ollut täysin selvinpäin, ja Petra alkoi mittailla askelten määrää ovelle, jos täytyisi tehdä äkkilähtö.
-Mitä asiaa? Petra kysyi möreällä äänellä, jottei kuulostaisi pelokkaalta. Hän veti molemmat kätensäkin nyrkkiin, jotta olisi valmis mahdolliseen tappeluun.
-Haluaisitko sä ostaa bilenappeja? Nää on tosi hyviä ja käteviä, voin antaa ensimmäisen satsin halvemmalla, mies selitti raottaen paidantaskuaan, jolloin sieltä erottui muovipussi.

-Anteeksi nyt vaan Bilenappi-setä, mutta mä en käy bileissä, enkä tarvitse sun pillereitäs, Petra sanoi nopeasti. Selventääkseen olevansa tosissaan, Petra mättäsi Bilenappi-setää nyrkillä päähän, ja lopuksi potkaisi mahaan. Bilenappi-setä lensi maahan, ja kipitti vähin äänin pois päästyään jälleen jaloilleen.
-Kauhea minkälaisia hulluja täälläkin liikkuu... Onneksi se olin minä, joka vei roskat, eikä kukaan lapsista, tuo huumehörhö olisi vaikka voinut kaapata tyttäreni, Petra mietti kauhuissaan Bilenappi-sedän mentyä.

Illalla nukkumaanmeno aikaan Jessika saapui Juulian huoneen ovelle. Jessika oli pistänyt ruokapöydässä merkille Juulian mokan liian suolan kanssa, ja muiden perheenjäsenten tapaan ihmetteli siskonsa käytöstä. Juuliahan oli aina niin tarkka ja huolellinen tekemissään asioissa, mutta nyt oli jokin vialla. Jessika tosin arveli tietävänsä, mistä oli kyse. Hänen mielensä oli Armekseen ihastumisen takia välillä ihan muualla kuin keho, ja nyt Jessika oli päätellyt, että Juulia olisi ihastunut johonkuhun.
-Saanko tulla juttelemaan kanssasi? Jessika kysyi Juulian huoneen ovelta, ja toinen nyökkäsi hyväksyvästi.

Jessika astui huoneeseen, ja jäi seisomaan paikoilleen odottavan näköisenä.
-Mitä? Juulia kysyi, kun siskon ainainen tuijottava katse alkoi häiritä.
-Jos sä tulit siitä suola-jutusta valittamaan, niin olen pahoillani, en mä tarkoituksella teitä yrittänyt janoon tappaa Mä vain... Tai siis, mulla on vähän muuta mietittävää ollut viime aikoina, Juulia selitti asetellen tyynyään sopivaan asentoon.

-Mitähän sun päässäsi sitten on mahtanu liikkua, kun tuollaisia ennennäkemättömiä mokia olet tehnyt, Jessika naurahti. Hän huomasi, miten Juulia hätkähti, aivan kuin olisi tajunnut jääneensä kiinni jostakin. Jessikaa huvitti tilanne, pikkusiskoa oli kiva härnätä, ja pian hänen täytyisi tunnustaa Se henkilö, jonka syytä kaikki tuo hajamielisyys oli.

-Mmm.. Mulla on tanssi harkoissa vähän kiireitä.. Meillä on parin viikon päästä tanssiosuus yhdessä teatterissa esitettävässä näytelmässä, ja Sillamsuu on tavallista pahemmalla päällä. Se valittaa oikeesti ihan pikku asioista, niin vähän stressaa toi, mut muuten kaikki on ok, Juulia keksi. Tottahan tuo äskeinen oli, muttei se ollut mikään syy siihen, mitä Jessika haki. Jessika huomasi Juulian välttelevän hänen katsettaan, ja arvasi, ettei sisko ollut kertonut kaikkea.
 
-Kuule Juulia, susta näkee jo kaukaa, että sä olet ihastunut! Jessika huudahti, minkä seurauksena Juulia putosi sängyltä. Näkyikö se niin selvästi? Niin kun Juulia oli yrittänyt toimia normaalisti, oli joku tajunnut sen. Jessika tuli hihitellen lattialla makaavan Juulian viereen ja istahti alas. Nyt kun Jessikan arvelut olivat osuneet oikeaan, ei hän aikonut jättää siskoaan rauhaan ennen kuin tämä paljastaisi ihastuksenkohteensa.

-Noh, Jessika tuhahti katsellen siskoaan, joka näytti kummastuneelta.
-Mitä "noh"? Juulia kysyi takaisin.
-Hmp. Varmasti tiesit, mitä sun olis kuulunut vastata! Jessika huudahti, mutta hänen siskonsa näytti edelleen jotenkin häkeltyneeltä.
-Kuka se on? Jessika selvensi. Nyt Juulian olisi pakko ymmärtää ja kertoa ihanalla, uteliaalle siskolleen totuus.

-Eh, ei kukaan erityinen, ei sua kuitenkaan kiinnosta, Juulia vastasi yrittäen saada keskustelun pois itsestään.
-Kyllähän kiinnostaa! Kerro nyt! Jotain tuntomerkkiä! Jessika pyysi.
Juulia huokaisi sanomatta kuitenkaan mitään. Joskus hän ei voinut ymmärtää siskoaan, miksi Juulian muka pitäisi kertoa Jessikalle yhtään mitään? Hänen ei tarvitsisi, paitsi jos halusi päästä keskustelusta nopeammin eroon. Ehkä Jessika luovuttaisi, jos pikkusisko kertoisi jonkun pienen ja tunnistamattoman seikan.
-Okei, se käy meidän lukiota, Juulia paljasti.

-Uuh! Kuka niistä? Onko kyse siitä kovispojusta, Laurista? Vai ootko ruvennut kattelemaan sitä matikkahikke-Seppoa? Vai Sepon veljeä, Teppoa? Jessika arvaili, minkä pystyi.
-Joo, ei kuulu sulle! Juulia puolustautui.
-Hmp! Kerro nyt, kun kerran aloitit! Jessika murahti leikkisästi tehden kasvoilleen anelevan ilmeen.
Juulia huokaisi, tällaista piirrettä hän ei ollut koskaan aikaisemmin huomannut siskossaan.

-Mä voin kyllä yksitellen luetella meidän lukion kaikki pojat, siinä saattaa vaan vähän kestää... Jessika pulisi.
-Okei, okei. Mä kerron, ei sun tarvitse arvailla tai tehdä mitään muutakaan, Juulia huudahti, mikä sai Jessikan kasvoille nousemaan saman tien leveän, kiinnostuneen hymyn.
-Kerro toki, tiesin sun tietävän, että muhun pystyy luottamaan, Jessika naurahti kuin olisi oikeasti ollut unelmasisar.
Juulia huokaisi jälleen, tähän tilanteeseen sitten oli päättynytkin. Mietittyään hetken hän kuitenkin ymmärsi, ettei välttämättä olisi edes väliä, saisiko Jessika tietää. Hän ja Veikkohan olivat kavereita, ehkä siitä olisi hyötyä.
 
-Okei, se on Veikko, Juulia singautti.
-Ahaa, Veikko! Miten mä arvasin? Jessika hihitteli. Juulia pyöräytteli silmiään.
-Jos kerran arvasit, miksi edes kysyit? Juulia kysyi kummastuneena.
-Hei, älä oo aina niin vakava! Halusin vaan kuulla sen sanan sun suustasi, Jessika perusteli vinkaten silmäänsä.
-Nyt tiedät, kovan painostuksen jälkeen. Eli, voisitko nyt vaan poistua? Juulia kysyi hiukan ärsyyntyneenä.

-En niin kauan, ennen kuin me ollaan keksitty, miten saataisiin teidät kaksi yhteen, Jessika naurahti.
-Oikeesti! Et voi olla tosissasi, jotain rajaa! Juulia huudahti.
-Hei, mä haluan vain auttaa! Saisinko? Mä vaan haluan sun olevan onnellinen, Jessika selitti jälleen anovalla ilmeellään.
-Noh, ihan miten haluat... Saatkin luvan sitten auttaa, Juulia tuhahti.
-Pyydä se treffeille! Jessika ehdotti.
-Eh, enpä tiedä. Enhän mä edes tiedä, mitä Veikko tykkää tehdä tai... Äh, pitäisiköhän vain unohtaa koko juttu, Juulia pohti.

-Älähän nyt suotta! Ei kannata jättää mitään mahdollisuutta kokematta! Järjestän mielelläni meille kaikille jotain yhteistä puuhattavaa, Jessika lupasi.
-Sinä? Meille kaikille? Juulia ihmetteli.
-Tietenkin! Tiedän, mistä Veikko tykkää, ja samalla näen teidän romanssinne etenevän! Jessika hihitteli jälleen.
-Hei... Hyvä on. Mitä sitten tulemme tekemään, Juulia kysyi vieläkin hieman epäluuloisena.
-Se on yllätys, tulet sitten näkemään, Jessika naurahti.
-Tää ei oo reilua! Kyllä sunkin täytyy kertoa mulle, mitä suunnittelit! Jäit sen velkaa Veikko-jutusta! Juulia kiljaisi.
-Hyvää yötä vaan, siskoseni! Jessika naurahti nousten seisomaan. Hän lähti samantien omaan huoneeseensa päin jättäen Juulian ihmettelemään.

Juuliaa ärsytti suunnattomasti siskonsa tekemä temppu, mutta päätti olla ajattelematta sitä turhia. Pääasiahan oli, että tämä halusi auttaa, jos Juulia oli siis oikein ymmärtänyt. Juulia huokaisi syvään kömpiessä peiton alle nukkumaan. Ehkä hän ajattelikin vain turhan vakavasti, miten Jessika oli äsken väittänyt. Tuskin pienet yllätykset hänen elämäänsä pilaisivat, ehkä...

Seuraavana aamuna Jessika oli suorastaan tullut riehtomaan Juulian ylös sängystä turhan aikaisin, minkä vuoksi Juulia oli hyvin kärttyisä. Juuliasta hänellä oli täysi oikeus saada nukkua, milloin vain haluaa, hänhän aina heräsi aikaisin kokkaamaan muille aamupalaa ja siivoamaan. Ja sen yhden kerran, kun Juulia olisi halunnut nukkua, hänet kiskottiin ylös väkisin. Ei siinä vielä kaikki, Jessika oli kaiken lisäksi pyytänyt hänet uimaan kanssaan!
 
-En osaa uida hyvin! Ja tiedät sen kyllä ihan hyvin! Juulia tiuskaisi.
-Ja sehän tarkoittaa sitä, että nyt on jo aika opetella! Hei, olet jo lukiolainen, etkä vieläkään osaa uida kahta metriä kauemmas! Jessika hihitti.
-Hyvähän sinun on nauraa, olet loisto uimari! Olisiko sinusta reilua, jos käskisin sinut mukaan Neiti Sillamsuun tunneille? Juulia karjaisi.
-Minä en ole koskaan haaveillutkaan baletti-harrastuksesta, Jessika naurahti.
-Enkä minä uimisesta! Miksi sinulla on muka oikeus päättää, mitä minä teen? Juulia huudahti.
-Usko minua, kohta sinulla on syy uimiseen, Jessika naurahti vinkaten silmäänsä.

-Hei tytöt! Veikko karjaisi altaan toiselta puolelta.
-Mitäs minä sanoin, Jessika naurahti Juulian hämmentyessä vain enemmän.
-Mutta, en minä voi uida! En osaa ja Veikko nauraa minulle! Juulia kauhistui.
-Hehe, sittenpähän voit ainakin esittää hukkuvaa, ja Veikko voi pelastaa sinut kuin prinssi prinsessan, Jessika hihitteli.
-No hehheh, onpa hauskaa. Millaiseen tilanteeseen olen joutunutkaan? Ja kaikki on sinun syytäsi! Juulia raivostui.
-Hei, relaa! Jessika ehdotti.
-En, Juulia tiuskaisi takaisin.

-Mitäs te vielä kuhnitte? Uima-allas odottaa! Veikko huudahti hilpeästi vaihdettuaan pikaisesti uimahousut jalkaan.
-Toki, Juulia odottaa veteen pääsyä innoissaan! Jessika huikkasi siirtäen katseensa Veikkoon hetkellisesti.
-Enhän! Juulia kuiskasi siskolleen, miten tämä saattoi olla niin ilkeä?
-No joopas, menet nyt vain, ja näytät olevasi ylväs Iloliemi! Jessika huudahti.
-Hyvähän sinun on sanoa, tämä ei ollut ideani! Juulia kuiskasi jälleen.
-Tuletteko? Veikko huudahti uudelleen ollessaan jo altaassa.
-Tullaan, tullaan! Jessika karjaisi takaisin. Yhdessä he lähtivät kulkemaan kohti ponnahduslautaa.


-Hei Jessika, en mä oikeen tiedä tästä.. Juulia vaikeroi, mutta Jessika ei jäänyt kuuntelemaan Juulian ruikutusta, vaan asteli reippaasti ponnahduslaudalle.
-Väistä Veikko, mä tulen nyt! Jessika kiljui ponnistaen ponnahduslaudan reunalla. Taidokkaan ilmalennon jälkeen Jessika laskeutui veteen tikkusuorassa. Veikon kehuessa Jessikan loikkaa Juulia laskeutui vaivihkaa uimatikkaita pitkin altaaseen. Häntä nolotti, kun muut olivat hypänneet ponnahduslaudalta, mutta hän ei uskaltanut.
 
Pian kaikki uiskentelivat altaassa. Aluksi Juulia roikkui koko ajan kiinni altaan reunassa, mutta vähitellen hän oppi tekniikan katsellessaan Veikon ja Jessikan liikkeitä. Juulia huomasi Jessikan tahallaan uivan kauemmaksi hänestä ja Veikosta, ihan kuin sisko yrittäisi jättää hänet ja Veikon kahdestaan.

-Saanko mäkin tulla uimaan? Kuului altaan reunalta ilonen Jennan hihkaisu.
Uimareiden päät kääntyivät kummastuneina äänen suuntaan, kukaan ei ollut huomannut pikku-Jennan tuloa paikalle. Jessika ja Juulia huokaisivat pitkään ja kuuluvasti.
-Et, tää on isojen käytössä nyt, Jessika vastasi nopsasti, mikä sai Jennan ärjylle tuulelle.
-Tää on ihan epistä, miksi minä en saa tulla uimaan? Jenna polki jalkaansa potkien maassa olevia pikku kiviä.
-Ethän sä edes osaa uida kunnolla, Jessika tiuski, oliko pikkusiskon tultava tänne häiritsemään?

Yllättäen Veikko kuitenkin meni juttelemaan Jennalle.
-Minä voin opettaa sinulle uintia, Veikko lupasi kasvoillaan innostunut ilme.
-JOO! Jenna huudahti heti.
-Äh, Veikko, ei sun tarvii, Jennalla on muuta tekemistä, Jessika esteli nousten vedestä.
-Eikä oo! Jenna kiljaisi kääntäen murhaavan katseensa siskoonsa.
-Mä tykkään touhuta lasten kanssa, ja onhan tärkeää, että Jenna oppii jo pienenä uimaan hyvin, Veikko selitteli.

Ei siinä auttanut muu kuin antaa Veikon auttaa. Jessika ja Juulia kävivät istumaan altaan reunalle katselemaan Veikon oppeja.
-Hyvä, laita nyt kädet eteen, ja ponnista! Veikko neuvoi, ja Jenna toimi ohjeiden mukaan.
-Jos sä haluat, mä voin pyytää Veikkoa antamaan sullekin oppitunteja, Jessika virnisti.
-No et todellakaan! Sä olet pilannut mun päiväni muutenkin, Juulia tiuskaisi.

-Miten niin? Ellet muista, mä järkkäsin Veikon tänne, jotta te voisitte tutustua, Jessika huomautti.
-Hyvin toimii juu, nytkin Veikko leikkii ala-aste ikäisen ipanan kanssa, eikä edes vilkaise tänne päin. Noh, sainpahan selville, ettei Veikko ole kiinnostunut musta, joten voin hukuttaa tunteeni, Juulia mutisi apena.
-Miten niin ei ole kiinnostunut? Just äskenhän se vilkuili suhun päin, Jessika naurahti.
 
-Mitä, kattoko? Juulia hätkähti.
-Joojoo, usko vaan, Jessika sanoi silmää iskien. Juulia keskittyi pitämään katseensa Veikossa, joka juuri tällä hetkellä näytti Jennalle, miten mahaliuku kannatti tehdä, ettei maha iskeytyisi kipeästi veteen.
-Ota oppia Veikon ohjeista, jotta seuraavalla uintikerralla osaat, Jessika supatti.
-Mitään seuraavaa kertaa ei tule, Juulia sanoi painottaen ei-sanaa.
Jessika pyöritteli silmiään nostellen kulmiaan, hän ei uskonut siskonsa sanoja. Juulia sen sijaan kyllästyi siskoonsa, ja käänsi katseensa takaisin Veikkoon.

Juulia ei voinut ymmärtää, miten pitkät hermot Veikolla mahtoi ollakaan! Kukaan ei kestänyt ärsyttävää Jenna-siskoa viittä minuuttia kauemmin, paitsi tietenkin Uuno, mutta häntä ei laskettu... Veikko taisi oikeasti pitää hurjasti lapsista, tai sitten tätä viehättivät vain kaikki Ilolienten blondi-tytöt. Juulia naurahti ajatuksilleen.
-Katso, näin otat suuria harppauksia. Laita kätesi suoriksi eteen, minkä jälkeen pyyhkäise ne takaisin luoksesi voimalla, Veikko selitti innoissaan.
-Onko uimatekniikallakin väliä? Jenna kysyi ihmeissään.
-Toki, tällä tavalla pääset huomattavasti nopeammin, Veikko kertoi, minkä jälkeen Jennakin halusi kokeilla Veikon opettamia liikkeitä.

Siskokset eivät olleet jutelleen altaan reunalla mitään vähään aikaan, Jessika kyllästyi ainaiseen hiljaisuuteen.
-Työni alkavat kohta, lähden tästä valmistautumaan, Jessika kertoi, Juulia ei kuitenkaan kiinnittänyt moiseen mitään huomiota.
-Puhu Veikon kanssa, Jessika lisäsi vinkaten silmäänsä ja nostaen peukalonsa pystyyn.
-Ai, mitä? Juulia heräsi ajatuksistaan kuullessaan Veikko-sanan.
-Eipä paljoa mitään, onnea iskuyritykseen! Jessika huudahti hihitellen.
Juulia loi siskoonsa vaivaantuneen katseen, pitikö tämänkin vetää aina vitsiä Veikosta? Kaipa on parempi, että sisko on vähän liiankin kiinnostunut toisen elämästä, kuin että tämä ei yhtään olisi mukana kannustamassa ja tukemassa.

Juulia jäi seuraamaan opetuksia, kunnes heidän seuraansa liittyi neljäs osapuoli.
-Jenna, täällä sinä vain leikit, vaikka läksyt ovat kokonaan tekemättömät, näin kirjasi huoneessasi, Uuno torui.
Juulia käänsi katseensa isäänsä kuullessaan tämän äänen, hän melkein kiljaisi riemusta, Uuno häätäisi Jennan Veikon seurasta, jolloin Juulia saisi jäädä ystävänsä kanssa kahdestaan. Hetken haaveiltuaan Juulia tajusi Uunon olevan vieläkin unelmallisissa ankka-pöksyissään, miksei tämä ollut vaihtanut niitä, vaikka kello oli paljonkin yli puolen päivän. Juulia tunsi punan hehkuvan poskillaan, nyt Veikko pitäisi varmasti koko Iloliemen porukkaa

täysin sekona...
-Ääh, Jennalta pääsi, mutta kaikesta huolimatta tyttö totteli isäänsä, ja nousi pois vedestä.

-Mutta isä, minulla oli niin kivaa! Veikko on mahti tyyppi, hän opetti minua uimaan, pääsen jo tosi lujaa! Enkö voisi jäädä leikkimään hänen kanssaan vielä hetkeksi? Lupaan lukea koko loppu päivän koulujuttuja, Jenna aneli.
-Ei makeaa mahan täydeltä. Sinun on ymmärrettävä, ettei minkäänlainen ärsyke saa tulla koulunkäynnin tielle. Ehdittehän opetella uimaan myöhemminkin, on monta tärkeämpää taitoa kuin uinti, ja sinun on keskityttävä niihin ensisijaisesti, Uuno selitti kuin mikäkin asiantuntija.Jennaa loukkasivat Uunon sanat uinnista, tytöstä uiminen oli paljon mielekkäämpää kuin jotkut tylsät koulukirjat. Entä, jos uiminen olisikin hänestä tärkeämpää kuin koulu? Jenna ei kuitenkaan viitsinyt sanoa mitään, seurasi vain isäänsä tottelevaisena sisälle opiskelemaan, parasta olla vain hiljaa, ja

säilyttää hyvä asema.
-Autan mielelläni läksyissäsi, haluan sinun olevan koulunne paras oppilas, Uuno sanoi vielä Jennan huokaillessa.

Veikko puki päälleen takaisin aiemmin riisuneensa hupparin, minkä jälkeen tallusteli Juulian luokse.
-Ai, täällä sinä vielä olitkin, en meinannut huomata, kun meillä oli niin mukavaa siskosi kanssa! Veikko huudahti iloisesti. Juulia yritti saada kasvoilleen jotain hymyn tapaista. Ei Veikko ollut häntä koskaan katsonutkaan, Jessika oli keksinyt kaiken omasta mielikuvituksellisesta päästään.
-Minunkin täytyy tästä ruveta lähtemään, nähdään vaikka koulussa tai jossain, Veikko sanoi, ja halasi ystäväänsä samantien. Siinä tilanteessa Juulia ei voinut olla enää hymyilemättä.
 
Veikon lähdettyä Juulia kiiruhti heti yläkertaan tekemään läksyjään. Askeleet olivat hiukan masentuneet ja harmilliset, tuskin Veikko edes haaveili seurustelusta. Tämä leikki ennemmin jopa Jennan kanssa ennemmin kuin oman ikäistensä kanssa. Ehkä pitäisi vain unohtaa kaikki haaveet, ei mistään kuitenkaan tulisi mitään. Pitäisi vain keskittyä opiskeluun, kuten ennen, sillähän kaikki murheet unohtuisivat. Juulian pitäisi vain keskittyä talon ylläpitämiseen ja stipendien hankintaan. Sillähän kaikki korjaantuu, vai korjaantuisikohan?

Vaaalmis, mitäs tykkäsitte? .--) Kertokaa mielipiteenne kommenttien avulla, rohkeasti kaikki vaan kirjoittaa kommentin, eiks je? ,-)