Sinä päivänä Juulia oli herännyt aikaisin tehdäkseen aamiaista perheelleen. Juulia päätti paistaa munia, pekonia ja leipiä. Juulia oli itse niin nälkäinen aina vain kasvavan vauvan takia, että hänen olisi tehnyt mieli heittää kaikki mahdollinen ruoka suuhunsa aivan heti, mutta nainen yritti malttaa mielensä. Atsolla olisi tänään taas kouluaamu, ja hyvän päivän takaakseen Juulia halusi tehdä pojalle oikein täyttävän ja maittavan aamiaisen. Eipä silloin oppitunneillakaan tulisi nälkä!
Vihdoin ja viimein läjä aamiaista valmistui, ja Juulia asetteli lautasia pöydälle. Atso mutusteli jo täydellä innolla omaa annostaan, kun Veikkokin saapui täydellisen tuoksun ansiosta heräämään normaalia aikaisemmin.
Juulia naurahti ja istahti omalle paikalleen syömään. Täyteläinen aamiainen kutsui häntä kaikin tavoin. Juulia melkein arvasi, että pikku hiljaa koko perhe tallustelisi alakertaan aamiaiselle, kuten aina ennenkin. Hänen ajatuksensa kuitenkin keskeyttivät Atson kauhistunut huuto:
Sillä hetkellä Petra juoksi ruokasaliin, aivan kuten Juulia oli arvellutkin. Petran katse siirtyi nopeasti lattiaan ruoan luo, ja samassa vanhus kauhistui.
Petra nappasi tarjoiluastiasta heti itselleenkin lautasellisen ja siirtyi pöydän ääreen syömään muiden mukaan. Atso katsoi ällöten ensin mummiaan ja sitten tarjoiluastiaa, josta äsken Bansku oli ottanut muutaman haukun.
Juulia meni saattamaan Atsoa taas bussin luo, kun Petra itse jäi vahtimaan juuri herännyttä Jarnoa. Petra puki pojalle suloiset pienet vaatteet, minkä jälkeen Jarno ilmaisi itsensä nälkäiseksi. Petra taputti poikaa päähän ja haki tälle tuttipullon. Jarno oli lähtenyt seuraamaan mummiaan, mikä oli Petrasta hyvin ihanaa. Vanhus istahti pehmeällä lepotuolille ja vahti Jarnon maidon litkimistä. Nälkäisen äkäinen naama oli muuttunut iloiseksi hymyksi, ja pieni maiskutus vaan kuului. Pian pullo tyhjeni, ja poika pyysi kiltisti lisää, eikä Petran auttanut muu kuin antaa, kun kerran niin suloisesti oli pyydetty!
Myöhemmin samana päivänä ovikello kilahti, ja Juulia tuli avaamaan ovea. Pahaksi onnekseen hän törmäsi Kustiin, ex-mieheensä.
Atso oli kuullut yläkertaan asti ulko-oven kolahduksen ja ryntäsi portaat rymisten alakertaan, sillä hän kyllä tiesi, kuka heille tuli kylään joka tiistai iltapäivä. Vaikka Juulia ja Kusti eivät enää saman katon alla asuneetkaan, sai Kusti tulla kerran viikossa katsomaan poikaansa, ja välillä Atso puolestaan vietti viikonloppuja isänsä luona. Vaikka Veikko oli aivan mahtava isäpuoli, oli Kusti kuitenkin pojan ainoa oikea isä, jota poika rakasta valtavan paljon.
Kustin odotellessa Atsoa, alkoi mies yllättäen kuulla vauvan jokellusta. Miehen mielenkiinto heräsi, ja tämä suunnisti vanhaan tuttuun tapaan kohti vauvoille ja taaperoille tarkoitettua kehtohuonetta. Kusti yllättyikin kovasti huomatessaan lattialla leikkivän taaperon. Hän ihmetteli, miten ei aiemmin ollut törmännyt tähän pikkuiseen, vaikka oli usein vieraillut Iloliemillä Atsoa tapaamassa. Kusti istahti lattialle vaaleanpunaisella pupulelulla leikkivän Jarnon seuraksi.
Kusti nosti uteliaana Jarnon syliinsä tutkiakseen pojan piirteitä tarkemmin.
-Kuuluko minun yksityiselämäni muka enää sinulle, ei minun jokaisesta liikkeestäni sinulle tarvitse raportoita, Juulia raivosi ja otti pari askelta lähemmäs Kustia.
Juulia vaihtoi Jarnolle pyjaman ylle ja asetti taaperon kehtoon päiväunille.
Samassa Atso lennähti huoneeseen iloisin juoksuaskelin. Pojalla oli iloinen virne kasvoillaan ja onnistunut kertotaulukoe kädessään. Juulia ja Kusti kääntyivät molemmat katsomaan poikaansa hiukan hämmästyneinä. Toivottavasti Atso ei ollut kuullut riitaa!
Iltapäivällä Veikko palasi töistä kotiin, ja hän törmäsi Juuliaan vaatteiden vaihto -reissulla. Veikko huomasi heti, ettei Juulialla ollut kaikki hyvin, joten hän päätti jäädä vaimonsa seuraksi selvittääkseen, mikä oli hätänä.
Veikko istahti sängylle, ja Juulia antoi hänelle tilaa. Veikko selkeästi yritti kaikin tavoin pitää itseään rauhallisena, mutta pieni hermostuneisuus huokui silti Juulialle Veikon esitysten läpi.
Työpäivänsä jälkeen Petra tuli heti ensimmäisenä katsomaan Jarno-poikaa, joka näytti heränneen päiväuniltaan. Mummi otti lapsenlapsensa pois kehdosta ja ajatteli, että tässä olisikin sopiva tilaisuus opettaa taaperolle hiukan puheoppia. Jarno ei kuitenkaan ollut erityisen innokas oppimaan, ja hän jaksoi inttää ja itkeä vaikka loputtomasti. Petra arveli, ettei Jarno kestänyt paineita ja että hän odotti liikaa niin nuorelta pojalta. Suru muuttui iloksi, kun Petra toi palikkapelin ja yhdessä Jarnon kanssa rakensivat tornin.
Raskauden käydessä loppua kohti Juulia sai uudeksi ystäväkseen ekspressokoneen, jonka energinen kahvi auttoi väsynyttä Juuliaa pysymään pirteämpänä päivien läpi. Juulia huomasi myös juovansa päivä päivältä aina vain enemmän kupillisia. Kofeiini sai myös lapsenkin pirteämmälle mielelle, ja välillä tämä piti kunnon tanssiesityksiä itsekseen. Raskaus alkoi olla niin lopussa, että Juulia tunsi itsensä uupuneeksi suuren mahan kantamisesta, ja hän toivoi jo kovasti pääsevänsä synnyttämään vauvan ulos.
Juulia oli usein niin väsynyt, että hän meni aikaisin nukkumaan, jolloin Veikko sai aikaa esimerkiksi kirjojen lukemiseen. Veikko halusi olla hyvä opettaja, ja hän päivitteli tietojaan usein lueskelemalla kirjoja. Samalla hän keksi toimivia oppilasmenetelmiä. Uunostakin oli hauskaa tutustua Juulian mieheen paremmin, ja hänkin usein liittyi Veikon seuraan kirjojen ääreen.
Sattumoisin samana iltana synnytys lopulta käynnistyi, kun Juulia oli ennättänyt mennä jo nukkumaan. Atso oli tulossa katsomaan, olisiko Jarno vielä hereillä, mutta sattumalta hänen eteensä ilmestyikin tuskissaan oleva Juulia!
Pari päivää myöhemmin Juulia ja Veikko saapuivat kotiin upouuden poikavauvan kanssa. Juulia oli sen verran väsyksissä sairaalareissusta ja synnytyksestä, että olisi välittömästi halunnut päästä vuoteelleen pötköttelemään ja nukkumaan univelat pois, mutta täytyihän hänen esitellä kuopus vanhemmilleen ja Atsolle.
Pieni poikavauva sai nimekseen Kai.
Heti saatuaan luvan hoitaa Kaita, riensi Veikko hakemaan jääkaapista pullollisen maitoa, vauvalle oli varmasti ehtinyt tulla jo tyhjä lokonen massuun, sillä edellisestä ruokinnasta oli jo vierähtänyt tovi. Saatuaan tuttipullon naamansa eteen, tarttui Kai kiireesti kapineeseen kuin peläten, että se vietäisiin häneltä pois.Veikko naurahti pojan reaktiolle ja keinutteli hiljakseen Kaita samalla kun tämä litki pullosta maitoa massuunsa.Vaikka Veikko halusikin olla tasapuolisesti isä kaikkia Juulian ja hänen lapsia kohtaan, ei mies mahtanut mitään sille hienolle ja ylpeälle tunteelle, kun hän oli ensimmäisen kerran saanut Kain käsivarsilleen synnytyssalissa. Biologinen lapsi oli vain jollain tapaa hienompi asia. Lämmin maito ja kevyt keinuttelu tekivät tehtävänsä, ja pian Kain simmut alkoivat painua väkisin kiinni.
Veikko kyyditsi nopeasti vauvan kehtoon, sillä siellä olisi parempi paikka nukkua kuin sylissä. Miehen saavuttua kehtohuoneeseen, konttasi Jarno heti isänsä jalkoihin huomiota kerjäämään.
Uusien vauvojen tapaan Kai sai paljon huomiota isovanhemmiltaan, ehkä jopa vähän enemmän kuin aiemmat vauvat. Petra oli huolissaan vauvan paleltumisesta, ja hankkikin heti Kaille oman pienen peiton lämmikkeeksi. Uuno puolestaan tuntui unohtaneen muut lapset ja lelli Kaita oikein kunnolla.
Vanhukset olivat kuitenkin sitä mieltä, että oli kaikkien etu saada enemmän aikaa olla Kain kanssa. Uuno oli innostunut uudesta vauvasta ihan tosissaan. Uuno oli niin raivostunut Kustiin, että tuntui paljon paremmalta hoitaa Veikon lapsia. Toki Uuno rakasti äärettömästi Atsoa ja Jarnoa, mutta tällä hetkellä Kai vei suuren osan miehen vapaa-ajasta. Petrakin oli iloinen, kun Uuno oli innostunut niin kovasti lastenhoidosta, mutta hän ei tiennyt innostuksen syytä. Atso puolestaan oli vähän kateellinen Kaille, sillä hänestä huolehtinut ukki ei enää viettänyt yhtä paljon aikaa hänen kanssaan kuin ennen. Atsoa ärsytti, kun kaikki hääräsivät Kain ympärillä, ja hänestä tuntui, etteivät muut enää välittäneet hänestä yhtä paljon kuin ennen.
Atso kumminkin etsi itselleen uutta leikkiseuraa. Myös Jarno oli jäänyt vähemmälle huomiolle, ehkäpä jopa vähemmälle kuin Atso itse. Niinpä poika päätti viihdyttää itseään ja pikkuveljeään leikkimällä tämän kanssa. Atso tykkäsi kurkistusleikistä, jossa hän välillä piilotti kasvonsa ja toi ne esiin. Lisäksi Atso luki joskus Jarnolle kirjoja ja etenkin äidinkielen lukuläksyjä. Yleensä kirjoissa oli erilaisia kertomuksia, joista Atso arveli Jarnonkin pitävän. Lopulta Atso ei tuntenut itseään enää niin syrjityksi, ja hänen oli pakko myöntää, että uusi vauva oli lähentänyt häntä ja Jarnoa.
Eräänä iltana Veikko löysi Juulian hinkkaamasta suihkua, vaikka heillä olikin palkattu siivooja. Veikko oli ajatellut käyvänsä suihkussa, joten hän yritti häätää Juuliaa hienovaraisesti, ettei tälle tulisi paha mieli.
-Kerro minulle, mikä huolettaa, Veikko pyysi katsellen, kun Juulia siirtyi lätäkön siirtämiseen viemäriin.
Veikko tarttui Juulian käsistä ja esti tätä tarttumasta enää luudan varteen. Veikon rauhoittava katse tehosi yllättävän nopeasti, ja pian Juulia pystyi taas keskustelemaan normaalisti.
Seuraavana päivänä Juulia soitti siskolleen Jessikalle, joka oli yliopiston jälkeen työskennellyt eri sairaaloissa jo vuosia, mutta lopulta hän oli onnistunut saamaan pysyvämmän paikan.
-Oikeastaan minulla oli toinenkin syy kuin kuulumisten kertominen, kun päätin kutsua sinut kylään, Juulia päätti mennä asiaan. Jessika näytti kiinnostuneelta kuulemaan lisää.
-Ja te meinasitte saada minut mukaan moiseen suunnitelmaanne? Ei käy! Jessikalla oli heti mielipide asiaan. Juulia huokasi ärsyyntyneenä, kun Jessika ei halunnutkaan tanssia hänen pillinsä mukaan. Jotain olisi kuitenkin tehtävä, Juulia ei voisi luovuttaa näin helpolla.
-Mutta Jessika! Veikko on miljoona kertaa parempi isä Jarnolle kuin Kusti! En halua, että Kusti alkaa ramppaamaan täällä vain useammin kahta poikaansa tapaamassa, sillä aina nähdessäni sen miehen, palaa mieleeni ikäviä muistoja hänen petturuudestaan. En saa mielenrauhaa, kun pelkään sen miehen joka viikkoisia vierailuja ja sitä, että hän joskus saa tietää Jarnon olevan hänen lapsensa. Sinäkin petyit Armakseen, ja varmasti minun tilassani yrittäisit keksiä keinoja, joilla päästä eroon petollisesta ex-miehestäsi, Juulia huomautti. Jessika hiljentyi pidemmäksi aikaa Juulian lopetettua puheensa, ja hetken Juulia jo katui sitä, että oli ottanut Armaksenkin mukaan juttuun.
Riemu oli kuitenkin kaukana sairaalan odotushuoneessa, jonka yhdelle penkille Juulia, Veikko, Kusti ja Jarno olivat sulloutuneet. Kusti oli heti innostunut, kun Juulia oli ehdottanut isyystestiä, sillä mies oli varma, että olisi Jarnon biologinen isä. Niin sairaalasta oli varattu aika testin tekoa varten, ja täällä sitä nyt oltiin. Juulian jalat tutisivat jännityksestä, sillä hän pelkäsi koko ajan jonkin menevän mönkään heidän suunnitelmansa kanssa. Miehetkin istuivat vakavina ja jännittyneinä Juulian molemmin puolin. Vain Juulian vieressä istuskeleva Jarno hihitteli itsekseen omille leikeilleen. Viimein vastaanottohuoneen ovi avautui, ja ensimmäinen testiin tulija kuulutettiin sisälle. Kusti nousi odotushuoneen sohvalta ja lähti kävelemään vastaanottohuonetta kohti.
Kustin mentyä Juulia kääntyi Veikon puoleen.
Tulokset tulivat odotettua nopeammin, vaikka puolitoista viikkoa olikin tuntunut pidemmältä kuin koskaan aikaisemmin. Juuliaa hiukan pelotti avata kirjekuori, joka oli tullut postissa, mutta sen avattuaan hän tiesi pelänneensä turhaan.
-Mikä ihme sinua vaivaa? Luulisi, että olet onnellinen minun ja Veikon puolesta! Veikko on paljon parempi isä Jarnolle kuin petturi-Kusti, Juulia kuiskasi äidilleen äkäisesti.
Samana iltana oli myös Jarnon syntymäpäivät. Ylpeä Veikko vale-biologisena isänä sai hoitaa kakun puhallukset poikansa kanssa. Veikosta oli mukavaa saada viimein rauha niin itselleen kuin Juuliallekin, ja vihdoin kukaan ei enää änkisi hänen ja Jarnon väliin. Pieni Jarno puhalteli sujuvasti kynttilät Veikon hiukan avittaessa.
Tämän näköinen poju Jarnosta kasvoi.
Jarnon pinkihkö huone.
Jarno saikin kokea melkoisen yllätyksen, kun Veikko oli hankkinut hänelle lahjaksi ihka oman papukaijan! Jarno oli todella kiitollinen isälleen hienosta lahjasta, eikä halunnut ollenkaan laskea lintua kätösistään. Papukaija sai nimekseen Nokkava johtuen juurikin siitä, että se alkoi ärsyyntyessään nokkia simejä sormille. Jarno ei kuitenkaan ollut moksiskaan linnun nokkailujen aiheuttamista jäljistä, vaan oli varma, että ajan kanssa lintu oppisi luottamaan häneen paremmin, kunhan sen kanssa viettäisi tarpeeksi aikaa. Jarno ryhtyikin heti opettamaan Nokkavalle joitakin helpohkoja sanoja, ja lintu toisteli niitä sujuvasti. Jarno oli niin tohkeissaan linnustaan, ettei malttanut olla hetkeäkään erossa siitä, ja hän jätti jopa synttärikakun toiselle sijalle saadakseen olla linnun kanssa. Atsokin halusi uteliaana, ja ehkä hieman kateellisenakin nähdä pikkuveljen uuden lemmikin.
Jarnon synttärikakkua kokoontuivat syömään vain Juulia, Uuno ja Veikko. Lapset leikkivät Jarnon uuden linnun kanssa, ja Petra puolestaan ilmoitti, ettei ollut nyt juhlatuulella. Niinpä ruokasaliin jääneet saivatkin hotkia kakkua niin paljon kuin vain jaksoivat. Keskustelu pyöri edelleen testi-tuloksissa.
Petra oli niin pahastunut huijatusta isyystestistä, että päätti jättää perheen kanssa yhteisen herkutteluhetken välistä mielenosoitukseksi. Vanhus oli jo saanut pyjaman ylleen, kunnes hän yllättäen tajusi, ettei ollut käynyt vielä toivottamassa hyvää yötä perheen nuorimmaiselle, Kaille. Petran saapuessa kehtohuoneeseen, jokelteli Kai vielä hereillä, ja siitäkös riemu syntyi, kun tutut mummin ryppyiset kasvot ilmestyivät pojan naaman eteen. Vauvan innostunut vastaanotto sai Petrankin paremmalle mielelle, ja hän silitteli pienen Kain paljasta päälakea. Petra alkoi pohdiskella, kasvaisiko Kaille yhtä tumma tukka kuin aikaisemmille lapsenlapsille, vai perisikö nuorimmainen enemmän Veikon porkkanampaa sävyä päähänsä.
Arki lähti taas vähitellen rullaamaan normaalisti eteenpäin. Uuno oli alkanut arvostaa Veikkoa enemmän kuin ennen, ja juttu luisti oikein loistokkaasti näiden kahden simin välillä. Uuno sai myös neuvottua Veikolle ovelia ylenemiskikkoja, olihan vanhus aikoinaan kivunnut monen eri uran huipulle, joten kokemusta oli erilaisista työpaikoista. Tällä kertaa miesten keskustelu opiskelun ohessa koski kuitenkin vähän erilaisia asioita.
Juulia oli luvannut Jessikalle, että tämä oli tervetullut koska vain käymään ja vaikka syömään lounaita, kun sisko oli tehnyt niin suuren avun hänelle, eikä Juulian ruokakutsuista voinut kieltäytyä! Jessika olikin poikennut kerran aamupalalle ennen töihin menoa. Juulia hallitsi ruoanlaiton niin hyvin, että tavallinen leipäkin alkoi maistua taivaalliselta parilla pienellä lisämausteella. Kepeä tunnelma kuitenkin keskeytyi, kun Petra saapui myöskin maistamaan aamupalaa.
Mitkään konstit eivät kuitenkaan pystyneet rauhoittamaan ärtynyttä Petraa, ja kipakka vanhus lähti pois huoneesta. Yllättäen hyvä leipä muuttuikin pahaksi, ja nälkäkin oli yllättäen kadonnut. Jessika näytti hiukan harmistuneelta, joten Juulia päätti lohduttaa siskoaan.
Aikaisemmin perheeseen hankittu Parsakaali-koira osoittautui melkoiseksi maanvaivaksi ikävillä tempauksillaan. Roskapönttö lensi nurin melkein joka päivä Parsakaalin tutkiessa, löytyisikö sieltä parempaa murkinaa kuin ruokakulhoon laitetaan. Parsakaalilla oli muitakin pahoja tapoja, kuten ärhentely toisille koirille tai pihan täyttäminen kuopilla. Iloliemen perhe oli ollut melkoisen kiireinen lastenhoidon ja muiden asioiden kanssa, jolloin koirien koulutukslle ei edes ollut jäänyt tarpeeksi aikaa. Parsakaali ei tahallaan käyttäytynyt tuhmasti, vaan kenelläkään ei ollut ollut aikaa kouluttaa ja opastaa koiraa hyville tavoille, ja siksi se mellasti sillä tyylillä, minkä itse koiran aivoillaan katsoi oikeaksi.
Uuno sai lopulta tarpeekseen koirien jatkuvasta kinastelusta ja päätti ottaa tilanteen haltuun. Koirasuvun jatkuminen oli tärkeää Uunolle, olihan hän aikoinaan suurella vaivalla heille hankkinut Mansikan takaisin, ja olisi sääli, jos hilpeä täpläkoirasuku kuolisi sukupuuttoon. Uuno aloitti koirien tulehtuneiden välien selvittämisen valvomalla näiden leikkejä. Jos hommat menivät hitusenkin tappelun puolelle, saapui Uuno torumaan koiria, jolloin niiden suhde alkoi pikkuhiljaa kohota parempaan suuntaan. Lopulta koirat itsekin ihmettelivät, miksi alun perinkään oli haastettu riitaa. Bansku oli kokenut Parsakaakin jonkinlaiseksi uhaksi, eikä halunnut päästää tätä reviirilleen outoine tapoineen, mutta nyt Bansku päätti jo harkita, josko sallisi tämän viehättävän tyttökoiran viettää seuraavan yön samassa kopissa kanssaan...
Kommentit