Aluksi...

Tervetuloa lukemaan lc Ilolientä! Haluan ensiksi ilmoittaa, että osat tulevat olemaan lyhyehköjä, koneeni on aika hitaan puoleinen, jam sen vuoksi en viitsisi tehdä kauhean pitkiä osia. Pelaan myös muilla perheilläni, enkä vain tarinaperheelläni, joten älkää ihmetelkö, jos osia ei tule joka päivä. 2 osan kuvat on kyllä suunnilleen jo otettu, että se tulee sitten joskus ajallaan. Ladattuja voitte kysellä, ja koitan muistella, mistä ne on hankittu. Opin vasta vähän aikaa sitten lataamaan, joten joudutte näkemään vähäsen peruspelin krääsää...Toivottavasti se ei häiritse kauheasti. Minut saa linkittää. Ei tarvitse erikseen kysyä, saako linkittää, vaan voi linkittää suoraan, olisi kyllä mukava, jos ilmoittaisitte, että linkititte, jotta voisin linkittää takaisin Omistan lisäosat: yliopisto, yöelämää, lemmikkielämää ja vuodenajat + kamasetit: teinienkamasetti & HM. Toivottavasti nautitte tarinastani, nyt se alkaa!

Osan lukumusiikki: ♫

Tyttö istui maassa, keskellä ei mitään. Mennään katsomaan häntä!

Kun tulimme lähemmäs, havaitsemme, että hän itkee. Mutta miksi?

-Voiko tätä kukaan uskoa? Eilen kaikki oli vielä hyvin! Ja nyt kaikki on säpäleinä! tyttö suri.

Mitä on tapahtunut? Palataanpa hetkeksi eiliseen...

Kaksi nuorta aikuista oli saapunut yliopistolle. Siinähän se meidän surullinen tyttömme onkin! Mutta tässä hän näyttää vielä iloiselta. Annetaanpa hänen esittäytyä.

 -Moi, mä oon Iina Iloliemi! Oon yhtä hilpeä, kuin mun sukunimenikin! Mun tavoite on nautinto, ja ois siistii päästä joskus peliuranhuipulle! Mutta sitä ennen mun täytyy opiskella, siksi mä olenkin täällä yliopistolla. Mun mieltymykset on muokatut hiukset ja uikkarit, ja mä inhoon blondeja! Vanhempani kuolivat vähän aikaa sitten, enkä jaksanu jäädä kotiin suremaan, vaan lähdin tutkimaan maailmaa! Mutta mä en ole yksin...

-Tässä on mun paras kaveri, Milla! Mä en vois elää ilman häntä! Me ollaan oltu parhaita kavereita lapsista asti, Iina kertoi.

-Niin just! Milla huudahti.

-Kaikki näkee, että ollaan kavereita, onhan meillä samanlainen tyylikin! Iina kertoi

 Kaverukset muuttivat pieneen hökkeliin yliopistolla, onhan se vähän ahdas, mutta kyllä he siinä elävät, kun ei suurenpaankaan ollut varaa.

-Eiks oo mahtii, ollaan täällä viimeinkin! Iina huudahti.

-Nii just! Mä oisin jo heti yläasteen jälkeen halunnu tulla tänne, mut lukio piti käydä ensin, Milla kertoi.

-Vihdoin ollaan täällä, ja mä aionkin opiskella täällä tunnollisesti, Milla kertoi.

-Niinhän sä sanoit lukion alussakin, mutta parin viikon päästä saatiin selville sun laiskuus, Iina muistutti.

-No se oli silloin! Nyt on nyt! Milla huudahti.

He alkoivat muistella muitakin Millan lupauksia, ja naureskelivat niille.

-Katos, aika rientää, mun luento alkaa kohta, Iina kertoi.

-Tänään jo? Mulla on eka vasta huomenna, Milla kertoi.

-Niin, sulla, mut mun pitää nyt mennä. Tehdään sitten jotain kivaa illalla, Iina lupasi.

-Joo, Milla vastasi.

 Iina lähti jännittyneenä ensimmäiselle luennolleen. Paikka oli ihan lähellä, joten Iina saattoi mennä sinne ihan vain kävellen.

Milla päätti mennä lukemaan kirjaa huoneeseensa. Ei asunnossa oikeastaan muuta tekemistä ollutkaan.

Samassa ovi kävi.

Millakin kuuli sen.

-Nytkö sä jo tulit. Olipas se lyhyt luento, Milla huusi.

-Mikset sä sano mitään? Milla kysyi.

Samassa Milla näki tulijan.

-Ääääääää!! hän kiljui.

Vasta illalla Iinan luento loppui oikeasti.

-Mitä ihmettä? Onko Milla unohtanut oven auki? Iina ihmetteli kävellessään sisälle.

Iina käveli kohti Millan huonetta.

-Hei, kuule, ovi täytyy kyllä aina laittaa kiinni, ties kuka rosvo tuolta olisi voinut tulla...Iina aloitti.

-Hui kauhistus! Iina huudahti.

Iina hätääntyi.

-Voi ei, miten tässä on näin käynyt? Mitä ihmettä on tapahtunut poissa ollessani? Iina mietti.

Milla makasi tajuttomana maassa.

Iina polvistui Millan viereen.

-Milla herää! Mitä sulle on tapahtunu? Iina ravisteli Millaa hereille.

Samassa Milla avasi silmänsä.

Milla yritti nousta istumaan, mutta joka paikkaan sattui.

-Heräsithän sä, kerro mitä on tapahtunu! Iina huudahti.

-Mun pää...Milla piti tuskissaan päästään kiinni.

-Kuka tänne murtautui? Iina tiedusteli.

-Se...se jahtaa sua...lähde täältä heti, se luuli mua suksi, ja yritti tappaa mut...Lähde ennen kuin on liian myöhäistä! Milla komensi.

-No en varmana jätä sua yksin tossa tilassa, Iina karjaisi.

-Lähde, mä pyydän! Milla sanoi heikolla äänellä.

Sitten hän menetti taas tajuntansa ja kaatui maahan.

-Mitä mä teen?! Iina parahti.

Iina kipitti keittiöön, jossa puhelin sijaitsi. Kaikista viisainta oli soittaa ambulanssi.

Sen jälkeen Iina lähti juosten pois talosta kunnioittaen Millan tahtoa. Kyllä lääkärit pystyisivät parantamaan Millan ilman Iinaa.

-Milla selviää, vaikken mä sen luona oiskaan nyt. Yhdessä me paetaan siltä korstolta, Iina ajatteli.

-Ja tässä sitä ollaan! En tiedä miten Milla voi, enkä tiiä miten mä selviin tästä. En ottanu mitään mukaan, ja mulla on sairas nälkä. En syöny mitään eilen, eikä mulla taskussakaan satu rahaa olemaan, Iina murehti.

Siinä oli osa. Ensi osassa näemme, miten Iinan ja Millan käy.

Mutta ennen ensi osaa toivoisin, että kommentoisitte osaa. Voitte kertoa kommentissanne esim.

• Osa oli: Hyvä/OK/Huono  Miksi?
• Aijotko jäädä seuraamaan: Joo/Ehkä/En
• Voit kertoa myös omia ajatuksiasi: Mitä parannettavaa? Tai kaikkea, mitä mieleesi juolahtaakaan!

Olisi mukava, kun jokainen osan lukija jättäisi edes jonkun elon merkin itsestään. Etenkin ensimmäisen osan kommentit kiinnostaisivat minua.