Hei taas! Joka osa osalta on tullut uusia kommentoijia, joten olisi kiva, jos tässäkin osassa uudet lukijat (ja vanhatkin) kommentoisivat. Pitemmittä puheitta käykää osan kimppuun!

Osan lukumusiikki: ♫

Yön aikana oli satanut lunta, ja sitä oli jo iso kasa maassa. Iina heräsi täysin jäätyneenä.

-Tu-tulisipa jo kesä, Iina puhui itsekseen hampaat kallissen.

Nälkä kuitenkin yllätti hänet.

-Toivottavasti lämpimä ruoka edes hiukan auttaa, Iina toivoi.

Ruoan jälkeen hän päätti mennä maalaamaan. Rahaa olisi saatava, keinoilla millä hyvänsä. Siksi Iina päätti alkaa maalariksi, ja myydä kaikki maalauksensa. Ikävä kyllä, kovin hyvin Iina ei osannut maalata, eikä siitä ollut kuin pieni apu.

Kevät kuitenkin saapui ajallaan, ja sen Iina huomasi pihalle lentelevistä perhosista. Ja tosiaan, loppukoe oli edessä.

Loppukokeesta saaduilla rahoilla sai Iina viimein katon päänsä päälle. Toisinaan, tästä alkaisivat ilmat lämmetä, eikä katolla enää olisi ollut niin väliä, mutta onhan vielä hetken aikaa kylmää, ja luntakin on vielä maassa.

Iina sai rakennettua kaksi huonetta: olohuonemakuuhuonekeittiön, ja

WC:n.

Junnusta Iina ei ollut kuullut pitkään aikaan, mutta eräänä päivänä Junnu tuli yllättäen käymään.

Yhdessä he menivät sisälle keskustelemaan.

-Mitäs sulle muuten nykyään kuuluu? Iina kysyi.

-Ei kovin hyvää, tajuathan, että olet ainoa ystäväni? Junnu kysyi.

-Tottakai tajuan, kerro vain, Iina kehotti.

-No kun...Minua on kiusattu koko elämäni, ja halusin kostaa kaikille kiusaamalla heitä tässä valeasussa, mutta se johti siihen, että kaikki alkoivat vihata minua, Junnu kertoi onnettomana.

-Mutta enhän minäkään vihaa, Iina huomautti.

-Sä olet eriasia! No, kuitenkin, en enää halua mennä luennoille, koska en halua kuulla muiden pilkkaamaa naurua, Junnu kertoi.

-Aloita elämäsi alusta ilman naamiota, Iina kehotti.

-Enkä! Kaikki nauraisivat minulle! Junnu huudahti.

-No miten luulet pärjääväsi, kun et mene luennoille. Eikö opiskelu ole kauhen vaikeaa? Iina kysyi.

-Se tässä ongelma onkin, ja tulin tänne, koska...No, voisitko antaa minulle tuliopetusta? Junnu kysyi.

-No, hyvä on, autan mielelläni, Iina kertoi.

Yhdessä he menivät lukemaan tuleviin tentteihin. Yhdessä se oli tuplasti hauskempaa, ja Junnu oppi uusia asioita.

Illan tullen kaverukset hyvästelivät toisensa lämpimällä halilla.

-Tulen taas huomenna uudestaan, Junnu lupasi.

-Joo, soitan sitten, kun luentoni on loppunut, Iina kertoi.

Iina oli nähnyt tämän päivän aikana uusia piirteitä Junnusta, ja oikeastaan hän oli jo ihastunut Junnuun.

-Mitähän Junnu miettii minusta? Iina mietti harjoitellen hurmaavia ilmeitä peilin edessä.

Seuraavana päivänä luennon loppuessa soitti Iina Junnulle, niin kuin oli sovittukin.

Soiton jälkeen Iina huomasi katastrofin:

-Täällähän on kauhea sotku. Mitähän se Junnukin oikein ajattelisi, jos tämän näkisi, Iina mietti.

Lisäksi hän meni peilin eteen tälläytymään.

-Haiseekohan mun henki? Iina mietti.

Kun Iina totesi itsensä valmiiksi, oli Junnu jo pihalla.

-Moi Junnu! Iina huudahti eloisasti.

-Tosi kiva, kun pääsit tulemaan. Oli tosi hauskaa eilenkin, Iina sanoi flirttailevalla äänellä. Ei se harjoittelu ollut hukkaan mennyt!

-Onko opiskelu sinun mielestäsi kivaa? No, mennään jo, että päästään pian siitä eroon, Junnu sanoi ja lähti jo sisälle päin.

Nyt Iinaa potutti. Mitä Junnukin ajatteli hänestä?

Iina meni häpeissään sisälle opiskelemaan. Opiskelusta ei kuitenkaan tullut mitään, kun Iina mietti vain Junnua.

-Junnu, Iina aloitti.

-Niin? Junnu kysyi.

-Tiedätkö...mä, tuota...öö...Iina aloitti.

-Sano vain, Junnu kehotti.

-Se, mikä tapahtui ulkona...Iina aloitti.

-Niin, sehän oli vain sitä kevään flirttiä, kyllä mä tajuan, Junnu sanoi.

-Niin, Iina vastasi.

Hetken hiljaisuuden jälkeen:

-Junnu, mä pidän susta! Ihan vähäsen vain, tai oikeastaan kyllä aika paljon, Iina huudahti.

Junnu ei sanonut mitään, hän vain katsoi Iinaan päin.

-Voi ei, en näe hänen ilmettään tuon naamion takaa, Iina mietti hermostuneena. Jos hän olisi nähnyt Junnun ilmeen, olisi hän tietänyt, oliko Junnu iloissaan vai  vihoissaan.

Ehkä Iina ei voi nähdä Junnun ilmettä, mutta me voimme. ;)

Oikeastaan Junnu oli kyllä aika yllättynyt.

Iina katsoi kysyvästi Junnua.

-Voi ei, nyt hän suuttui, Iina mietti kauhuissaan.

-Moikka, Junnu sanoi ja lähti pois. Iina ei saanut sanottua sanaakaan, sanat takertuivat hänen kurkkuunsa.

-Idiootti! Miten sä saatoit päästää Junnun menemään? Nyt sä et näe häntä enää, miksi sä sitä paitsi edes aloitit tuollaisen keskustelun? Junnu ei halua nähdä sua enää ikinä! Iina syytteli itseään.

Hän meni masentuneena nukkumaan.

Herättyään hän oli entistä äkäisempi, eteenkin kun laamat tulivat pomppimaan hänen eteensä. Kaikki muistutti häntä Junnusta.

Luentonsa jälkeen illalla oli Junnu taas opiskelemassa. Iina ihmetteli.

-Mä kun luulin, ettei Junnu enää halunnut nähdä mua, Iina mietti.

-Mitä sä täällä teet? Iina kysyi.

-Mehän sovittiin, että opiskeltaisiin. Vai oletko muuttanut mieltäsi? Junnu kysyi.

-En tietankään! Iina huudahti.

-Mä käyn vain ensin vessassa, Iina kertoi ja häippäsi.

Hän meni vessaan.

-Ei mulla oikeasti mikään vessahätä ole, en vain halunnut nähdä Junnua, miten hölmöä paeta asioita, Iina ajatteli.

Iina ei huomannut, että Junnu oli tulossa sisälle päin.

-Iina, Junnu aloitti.

Iina kääntyi Junnuun päin.

-Se, mitä sä eilen sanoit...Junnu aloitti.

-Joojoo, kyllä ymmärrän. Etsä musta pidä, mä vain kuvittelin olemattomia, Iina sanoi.

-Itseasiassa...mun mielestä meillä vois olla mahdollisuus, Junnu kertoi.

-Oikeasti? Iina innostui.

-Joojoo, mutta edetään hitaasti, Junnu lupasi.

Iina pomppasi Junnun syliin.

-Kaikki menee täydellisesti! Iina ajatteli.

Yhdessä he menivät olohuoneeseen.

-Nyt kun me seurustellaan, niin käydäänkö samantien treffeillä? Iina ehdotti.

-No joo, mikäs siinä, Junnu sanoi.

Ensiksi Iina päätti hieroa Junnun harteita. Ne olivat ihan jumissa kovasta opiskelusta.

Kesken kaiken Iina polvistui Junnun jalkojen eteen.

-Mä tiedän, että meidän piti edetä hitaasti, mutta mennäänkö kihloihin? Iina kysyi.

Kaikesta huolimatta Junnu kuitenkin suostui.

Loppu treffien ajaksi nämä kaksi menivät porealtaalle viettämään iltaa.

Treffien päättyessä ja Junnun lähtiessä kotiin meni Iina nukkumaan onnellisena.

-Enää mikään ei voi mennä pieleen! Iina ajatteli ennen nukahtamistaan.

Samssa Iina näki itsensä pihallaan leikkimässä perhosten kanssa.

-Tulkaa purkkiin! Iina komensi.

Yhtäkkiä hänen eteensä tuli Milla.

-Sinäkö taas! Älä tule tänne pilaamaan onneani, mä pärjään ilman sua! Iina karjaisi.

-Rauhoitu, en mä ole tullut tänne tuhoamaan onneasi! Mutta se tuhoutuu, jos et kuuntele mua, Milla pelotteli.

-Ole hiljaa! Mä pärjään mainiosti ilman sua! Iina karjaisi.

-Sun täytyy kuunnella. Mä en vainoa sua, mulla on sulle kerrottavaa! Milla puhui järkeä.

-Mä en enää vainoa sua, tällä kertaa mulla on sulle oikeaa asiaa: Se murhaaja on sun perässä. Sun täytyy paeta, Milla kertoi.

-Puhutko sä totta? Valehtelithan sä viimeksikin, kun väitit olevasi kuollut, Iina huomautti.

-En mä olekkaan kuollut, mä elän, mutta en samassa maailmassa, kuin sinä, lähde täältä, mä pyydän, Milla kehotti.

-Mistä voin tietää, että puhut totta? Iina kysyi.

-En voi todistaa sitä, mutta sinun täytyy vain uskoa. Olen sinun puolellasi. Ja aina kanssasi. Kuuntele nyt minua, Milla sanoi.

-No minne mä muka menisin? Asuntolaanko? Iina kysyi.

-Ei, vaan lähdet pois yliopistolta. Mene asumaan jonnekkin syrjäiselle tontille elämään. Muista, pidän puoliasi. Tulen varoittamaan sinua, jos sinulla uhkaa jokin vaara. En jätä sinua, muista, olen aina kanssasi, vaikken voi elää enää samalla tavalla, kuin ennen, Milla kertoi.

-Kiitos, uskon sinua, Iina sanoi.

-minun täytyy nyt mennä, mutta lähde heti seuraavana päivänä pois täältä yliopistolta, Milla käski.

-Nyt lähden, Milla kertoi.

-Ei, älä mene! Haluan vielä keskustella! Iina karjui.

Mutta turhaan, Milla oli jo kadonnut. Samassa Iina muisti Millan sanat. "Olen aina kanssasi", vaikka Milla ei olekkaan aina hänen silmissään, niin hän on silti aina mukana.

Samassa Iina heräsi.

-Minun täytyy totella Millan tahtoa, hän ajatteli.

Niin hän soitti, ja keskeytti opintonsa.

Lopulta taksi saapui pihaan, ja Iina astui sisään.

Seuraavana päivänä Sim-Sanomissa:

Opiskelija-asunto räjäytetty. Onneksi talossa ei ollut ketään juuri sillä hetkellä. Poliisi ei ole saanut vielä vihiä tihutyön tekijästa, mutta rikollista epäillään samaksi, joka oli murhannut nuoren opiskelijatytön noin kaksi vuotta sitten. Poliisi kehottaa kaikkien opiselijoiden hankkivan varashälyyttimen asuntoonsa. Jos jollakin on aiheesta lisätietoja, olkoon hyvä, ja ilmoittakoon viranomaisille, jotta tuo rikollinen saataisiin pian telkien taakse.

 

Siinä oli osa kolme, ja kun alussakin kehottelin, niin laittakaa kommentteja! Kiitos!