Vihdoin sain osan valmiiksi...kyllä oli kovaa! Netti oli julma, ja pelkkien kuvien siirtelyyn meni jo 5 tuntia! :O Lisäksi viimein keksin photobucket:n käytön, ja sen ansiosta kuvatkin ovat jättikokoisia. <3 No niin, menkäähän jo lukemaan!
Osan lukumusiikki -> ♫
"Halvin, ja syrjäisimmällä paikalla sijaitseva tontti", Iina oli sanonut, ja tämän hän oli saanut.
Mies pysähtyi ja Iina juoksi tämän luokse.
-Hei, mies tervehti.
-Moi, mä oon Iina, Iina esittäytyi.
-Minä olen Mika, mitä ihmettä sinä teet täällä keskellä metsää? Mika kysyi.
-Mä ostin kiinteistövälittäjältä halvan ja syrjäisen tontin, ja mä sain tämän osoitteen. Outoa, hänelle sitten tapahtui aikamoinen virhe, Iina selitti.
-Ai, sinäkö tämän tontin ostitkin? Mika kysyi.
-Miten mä löydän sinne? Iina kysyi.
-Helposti, seuraa vain polkua, niin pian löydät ostamasi tontin, Mika opasti.
-Kiitos kovasti, haluatko tulla katsomaan tonttiani? Iina kysyi.
-Enpä nyt kyllä ehdi, ehkä myöhemmin, Mika sanoi.
Lopulta Iina huomasi portaat, ja alkoi kiivetä jyrkkää rinnettä ylöspäin. Hän yritti pitää kiirettä, ja harppari aina kaksi askelmaa yhdellä askeleella.
Lopulta Iina löysi määränpäänsä.
-Eihän täällä ole mitään! Iina karjaisi.
Kaikesta huolimatta hänellä oli haluamansa: syrjäinen tontti. Täältä murhaaja ei häntä löytäisi.
-Paras soittaa Junnulle, hän varmasti ihmettelee, missä olen, Iina mietti näppäillen Junnun puhelinnumeroa.
-Moi Junnu, mä asun nyt Leutolaaksossa, Iina puhui.
-Mitä? Sunhan pitäisi olla opiskelemassa, Junnu ihmetteli.
-No niin, mutta kaikki ei mene aina niin kuin on suunnitellut. Tule mahdollisimman pian käymään luonani, mulla on tärkeää asiaa, Iina sanoi.
Junnu lupasi tulla pian, mutta matka yliopistolta oli pitkä. Iina meni tien luo odottelemaan Junnua, ja siinä samalla hän tervehti ohikulkijoita, jotka olivat sattumalla kulkeneet tontin ohi.
Viimein Junnu saapui, ja Iina riensi oitis halaamaan tätä.
-Kiva kun tulit näin nopeasti, Iina kiitti.
Iina kertoi koko pitkän tarinan murhaajasta, hän ei viitsinyt kuitenkaan puhua mitään Millasta, muuten Junnu olisi saattanut pitää häntä vainoharhaisena tai mielisairaana...
-Hei, lehdessä olikin ilmoitus, että jokin opiskelija-asunto oli räjäytetty, mutta en voinut aavistaakkaan, että se talo oli sun, Junnu kertoi Iinan lopettaessa.
-Milla siis puhui totta, Iina mietti.
-Tuo olikin todella tärkeä asia, Junnu sanoi.
-Itseasiassa, siinä ei ollut vielä kaikkea, mulla on vielä yksi pieni kysymys...Iina kertoi.
-No, kysy pois, Junnu sanoi.
-Öööö...mikä sun horoskooppi on? Iina keksi päästään.
-Oliko toi sun tärkeä kysymys? Junnu ihmetteli.
-Ei, se oli vain välikysymys, Iina sanoi.
-Okei, mä oon skorpioni, mutta mikä se oikea asia oli? Junnu kysyi.
-Ööö...kuinka paljon sulla on rahaa? Iina kysyi.
-Pikku hiljaa alkaa kertyä, sun ansiosta, mutta mikä tämä kysely on? Junnu kysyi.
Iina vetäisi henkeä, nyt hän tekisi sen, Junnu alkoi jo epäillä hänen viiväistelyjään.
-Muuttaisitko luokseni? Tänne, Iina kysyi.
-Täältä on pitkä matka yliopistolle! Mun pitää käydä luennoilla ja kaikkea! Junnu kauhistui.
-Jättäisit yliopiston kesken, et sinä sillä koulutuksella paljoa hyödy, Iina sanoi.
-No...Junnu aloitti.
-Kyllä mä suostun! Junnu kertoi ja halasi Iinaa.
-Ihanaa! Iina innostui.
-Etkö vieläkään luovu tuosta naamiosta? Iina kysyi.
-En, Junnu sanoi.
-Ei millään pahalla, mutta minusta se naamio ei koskaan pukenut sinua, Iina kertoi.
-Ehkä olit oikeassa, ja sitä paitsi naamion takia kärsin kuumasta, Junnu kertoi.
Iinan rahoilla (4800) ja myös Junnun (5600) saatiin aikaan oikein kiva talo. :)
ja mini keittiö!
-Onneksi saimme talon niin nopeasti valmiiksi, muuten olisin jäätynyt kalikaksi, Iina mietiskeli.
Kylvyn jälkeen Iina löysi Junnun lukemasta lehteä.
-Mitäs luet? Iina kysyi.
-Vapaita työpaikkoja silmäilen, Junnu kertoi.
-Tehtäisiinkö jotain kivaa yhdessä, kun ei ole vielä työkiireitä, Iina ehdotti.
-En taida ehtiä, haluan opiskella uralleni jo valmiiksi, Junnu kertoi.
Junnu osti heti kuntolaitteen, ja meni treenailemaan. Ilmeestä päätellen ei ole kauhean mukavaa...
-Eikä! Lunta! Tällaiselle kukkulalle tietenkin sataa lumet ensimmäisenä, ja varmaankin sulaa viimeisenä, Junnu ajatteli.
Pian lumisade kuitenkin yltyi niin pahaksi, ettei Iina enää viitsinyt olla porealtaalla. Junnu kuitenkin jäi treenailemaan: häntä eivät pienet vastoinkäymiset kaataisi.
-Olikohan viisasta muuttaa Junnun kanssa yhteen, kun hän ei edes halua viettää aikaa kanssani, Iina mietti mutustaen hampurilaista.
-Iina Iloliemi, Iina sanoi pirteästi.
-Hei, haluatkos lähteä mun ja kavereiden kanssa keskustaan? puhelimesta kysyttiin.
-Anteeksi, mutta kuka olet? Iina kysyi.
-Etkö nyt minua muista? Olen kaverisi yliopistoajoilta, puhelimesta sanottiin.
-En kyllä muista sua, mutta voinhan mä tietysti tulla, ehkä mä tunnistan sut sitten, kun näen sut, Iina sanoi.
-Voi olla, hei, Stadissa 19.00? puhelimesta kysyttiin.
-Okei, Iina sanoi.
-Mielummin lähden tuntemattoman kanssa keskustaan, kuin kyllästyn täällä kotona! Iina mietti.
-Kaikki muut ovat varmaan jo tulleet, Iina mietti pamauttaen taksin oven kiinni.
"Nyt tiedän miltä näytät, ja osoitteesikin sain. Odota vaan tyttö, pian sinulle käy köpelösti. Harmi että täällä on niin paljon väkeä, muuten voisin tuhota sinut vaikka samantien, mutta hyvää kannattaa odottaa...." Tämän mies lähti pois.
Kaikki menivät sisälle pelaamaan korttipeliä, mutta Iina ei halunnut pelata rahasta. Iivanaksi esittäytynyt komistus jäi pitämään Iinalle seuraa.
-Näytät vähän apealta, eikö sinulla ole hauskaa? Iivana kysyi.
-On mulla, Iina sanoi ja hymyili tekohymyä.
-Näen ettei sinulla ole kaikki kunnossa, voit kertoa murheesi minulle, Iivana sanoi.
-No, kaikki alkoi kun... Iina alkoi kertoa yliopisto ajasta, ja miten Junnu oli tänään häntä kohdellut.
-Jos se Junnu ei arvosta sinua niin maailmassa on monia miehiä, jotka arvostaisivat, Iivana sanoi.
-No niin, mutta mä koitan saada välini silti kuntoon Junnun kanssa, Iina kertoi.
-Ihan kuinka haluat, Iivana sanoi.
-Kiitti kun kuuntelit, Iina kiitti.
-Tosi ystävä auttaa aina, Iivana sanoi.
-Mennäänkö pelaamaan muiden kanssa korttia? Iivana ehdotti.
-No kun... Mulla ei oo rahaa... Iina tunnusti nolona.
-No, potkitaanko sitten vaikka footbagia? Iivana kysyi.
-Joo, se kuulustaa kivalta, Iina sanoi.
Niin he alkoivat potkia.
Kun oli potkitti tarpeeksi Iivana meni käymään vessassa, ja Iina katsahti kelloaan.
-Apua! Onko se jo noin paljon? Mitä Junnukin mahtaa ajatella, kun en ole vielä kotona? Iina kauhistui ja ryntäsi oitis tilaamaan taksia.
Pitkän taksi matkan jälkeen Iina saapui pysäkilleen.
-Ja sitten on vielä käveltävä 3 km, Iina mietti harmissaan.
Ei siinä auttanut muu kuin lähteä tarpomaan syvässä lumihangessa.
-Toivottavasti Junnu ei ole ollut minusta huolissaan, Iina mietti.
Lopulta Iina saapui kotiin, ja kun hän avasi oven... Hän näki Junnun joogaamassa keskellä huonetta.
-No, eipä ainakaan ole ollut minusta huolissaan yhtään, Iina mietti mennessään nukkumaan. Hän oli kovin väsynyt Stadi reissun jälkeen.
-Olinkohan Iinalle ilkeä, kun en halunnut olla hänen kanssaan? Mutta ura on kyllä tärkeä, ehdimme Iinan kanssa sitten viettää aikaa yhdessä kun meillä on enemmän rahaa, nyt tärkeitä on keskittyä ylennysten hankkimiseen, Junnu mietti.
-Iina, nukutko sä? Junnu kysyi tökäten Iinaa olkapäästä, mutta Iina oli vain hiljaa.
-No, hyvää yötä vaikka nukkuisitkin, Junnu sanoi, ja painoi päänsä tyynyyn ja nukahti heti.
Siinä oli tämän kertainen osa ja muistakaa kommentoida ja äänestää, minkä tarinan aloitan!
Kommentit