Vihdoin sain osan valmiiksi...kyllä oli kovaa! Netti oli julma, ja pelkkien kuvien siirtelyyn meni jo 5 tuntia! :O Lisäksi viimein keksin photobucket:n käytön, ja sen ansiosta kuvatkin ovat jättikokoisia. <3 No niin, menkäähän jo lukemaan!

 Osan lukumusiikki -> 

 

 

Photobucket

 

 

Iina oli saapunut yliopistolta vaatekaupan kautta suuren metsän reunalle. Sen tontin hän oli ostanut vähäisillä rahoillaan.
"Halvin, ja syrjäisimmällä paikalla sijaitseva tontti", Iina oli sanonut, ja tämän hän oli saanut.

 

 

Photobucket

 

 

-Kiinteistövälittäjälle on tullut vamasti jokin virhe, miten minä täällä vóisin edes asua? Tämä tonttihan on pelkkää metsää! Iina naureskeli. Hänestä asia oli huvittava

 

 

Photobucket

 

 

Samassa Iina kuuli takaansa murinaa, hän kääntyi ja kauhukseen näki suuren pedon.

 

 

 -Iik! Susi! Iina kiljui.

 

 

Photobucket

 

 

Susi pelästyi Iinan huutoa, ja lähti karkuun. Samassa Iina huomasi metsässä ihmisen.

 

 

-Hei, sinä siellä! Odota! Iina karjui.

 

Photobucket 

Mies pysähtyi ja Iina juoksi tämän luokse.

-Hei, mies tervehti.

-Moi, mä oon Iina, Iina esittäytyi.

-Minä olen Mika, mitä ihmettä sinä teet täällä keskellä metsää? Mika kysyi.

Photobucket

-Mä ostin kiinteistövälittäjältä halvan ja syrjäisen tontin, ja mä sain tämän osoitteen. Outoa, hänelle sitten tapahtui aikamoinen virhe, Iina selitti.

-Ai, sinäkö tämän tontin ostitkin? Mika kysyi.

 

Photobucket

 

 

-Tämänkö? Älä vaan sano, että ostin vahingossa metsän! Iina kauhistui.

 

-Ei, tonttisi on tämän metsän takana, noin kolmen km:n päässä, Mika kertoi.

-Miten mä löydän sinne? Iina kysyi.

-Helposti, seuraa vain polkua, niin pian löydät ostamasi tontin, Mika opasti.

-Kiitos kovasti, haluatko tulla katsomaan tonttiani? Iina kysyi.

-Enpä nyt kyllä ehdi, ehkä myöhemmin, Mika sanoi.

 

Photobucket

 

 

Mika jäi katselemaan Iinaa.

 

 

-En kyllä ymmärrä. Kuka ostaisi tonttinsa täältä? Keskeltä ei mitään! Mika mietti.

 

 

Photobucket

 

Lopulta Iina huomasi portaat, ja alkoi kiivetä jyrkkää rinnettä ylöspäin. Hän yritti pitää kiirettä, ja harppari aina kaksi askelmaa yhdellä askeleella.

Photobucket

Lopulta Iina löysi määränpäänsä.

-Eihän täällä ole mitään! Iina karjaisi.

Photobucket

Kaikesta huolimatta hänellä oli haluamansa: syrjäinen tontti. Täältä murhaaja ei häntä löytäisi.

-Paras soittaa Junnulle, hän varmasti ihmettelee, missä olen, Iina mietti näppäillen Junnun puhelinnumeroa.

Photobucket

-Moi Junnu, mä asun nyt Leutolaaksossa, Iina puhui.

-Mitä? Sunhan pitäisi olla opiskelemassa, Junnu ihmetteli.

-No niin, mutta kaikki ei mene aina niin kuin on suunnitellut. Tule mahdollisimman pian käymään luonani, mulla on tärkeää asiaa, Iina sanoi.

Photobucket

Junnu lupasi tulla pian, mutta matka yliopistolta oli pitkä. Iina meni tien luo odottelemaan Junnua, ja siinä samalla hän tervehti ohikulkijoita, jotka olivat sattumalla kulkeneet tontin ohi.

Photobucket

Viimein Junnu saapui, ja Iina riensi oitis halaamaan tätä.

-Kiva kun tulit näin nopeasti, Iina kiitti.

 

Photobucket

 

 

-Voisitko nyt selittää, mitä teet täällä? Junnu kysyi.

 

Iina kertoi koko pitkän tarinan murhaajasta, hän ei viitsinyt kuitenkaan puhua mitään Millasta, muuten Junnu olisi saattanut pitää häntä vainoharhaisena tai mielisairaana...

-Hei, lehdessä olikin ilmoitus, että jokin opiskelija-asunto oli räjäytetty, mutta en voinut aavistaakkaan, että se talo oli sun, Junnu kertoi Iinan lopettaessa.

-Milla siis puhui totta, Iina mietti.

-Tuo olikin todella tärkeä asia, Junnu sanoi.

-Itseasiassa, siinä ei ollut vielä kaikkea, mulla on vielä yksi pieni kysymys...Iina kertoi.

-No, kysy pois, Junnu sanoi.

Photobucket

-Öööö...mikä sun horoskooppi on? Iina keksi päästään.

-Oliko toi sun tärkeä kysymys? Junnu ihmetteli.

-Ei, se oli vain välikysymys, Iina sanoi.

-Okei, mä oon skorpioni, mutta mikä se oikea asia oli? Junnu kysyi.

Photobucket

-Ööö...kuinka paljon sulla on rahaa? Iina kysyi.

-Pikku hiljaa alkaa kertyä, sun ansiosta, mutta mikä tämä kysely on? Junnu kysyi.

Iina vetäisi henkeä, nyt hän tekisi sen, Junnu alkoi jo epäillä hänen viiväistelyjään.

Photobucket

-Muuttaisitko luokseni? Tänne, Iina kysyi.

-Täältä on pitkä matka yliopistolle! Mun pitää käydä luennoilla ja kaikkea! Junnu kauhistui.

-Jättäisit yliopiston kesken, et sinä sillä koulutuksella paljoa hyödy, Iina sanoi.

-No...Junnu aloitti.

Photobucket

-Kyllä mä suostun! Junnu kertoi ja halasi Iinaa.

-Ihanaa! Iina innostui.

 

Photobucket

 

 

Niin Junnu kasvoi, mutta hän vieläkin piti tuota lehmänaamiota.

 

-Etkö vieläkään luovu tuosta naamiosta? Iina kysyi.

-En, Junnu sanoi.

 

Photobucket

 

 

Kovan väittelyn jälkeen Junnu suostui lopulta ottamaan naamionsa pois. Ihan kivahan hänestä tuli. Junnun tavoite on mammona, ja elämäntavoite Elävä legenda (urheilu-ura)

 

Photobucket 

-Ei millään pahalla, mutta minusta se naamio ei koskaan pukenut sinua, Iina kertoi.

-Ehkä olit oikeassa, ja sitä paitsi naamion takia kärsin kuumasta, Junnu kertoi.


Photobucket

Iinan rahoilla (4800) ja myös Junnun (5600) saatiin aikaan oikein kiva talo. :)

 

Photobucket

 

 

Vessa

Photobucket

 

 

Iinan ja Junnun makuuhuone

Photobucket

 

 

Keittiön pöytä & tuolit. Junnu oli pöytäliinan valinnassa mukana. :D

Photobucket

 

 

Opiskelu nurkkaus

Photobucket

ja mini keittiö!

 

 

Photobucket

 

Iina juoksi heti sisälle. Hän päätti mennä lämpimään kylpyyn.

-Onneksi saimme talon niin nopeasti valmiiksi, muuten olisin jäätynyt kalikaksi, Iina mietiskeli.

Photobucket

Kylvyn jälkeen Iina löysi Junnun lukemasta lehteä.

-Mitäs luet? Iina kysyi.

-Vapaita työpaikkoja silmäilen, Junnu kertoi.

Photobucket

-Voivoi, ei löytynyt urheilua, Junnu harmitteli.

-Tehtäisiinkö jotain kivaa yhdessä, kun ei ole vielä työkiireitä, Iina ehdotti.

-En taida ehtiä, haluan opiskella uralleni jo valmiiksi, Junnu kertoi.

Photobucket

Junnu osti heti kuntolaitteen, ja meni treenailemaan. Ilmeestä päätellen ei ole kauhean mukavaa...

-Eikä! Lunta! Tällaiselle kukkulalle tietenkin sataa lumet ensimmäisenä, ja varmaankin sulaa viimeisenä, Junnu ajatteli.

 

Photobucket

 

 

Iina nautintotavoitteisena ei jaksanut opiskella uralleen, vaan hän päätti pitää hauskaa vieraiden kanssa porealtaalla.

 

Photobucket

Pian lumisade kuitenkin yltyi niin pahaksi, ettei Iina enää viitsinyt olla porealtaalla. Junnu kuitenkin jäi treenailemaan: häntä eivät pienet vastoinkäymiset kaataisi.

-Olikohan viisasta muuttaa Junnun kanssa yhteen, kun hän ei edes halua viettää aikaa kanssani, Iina mietti mutustaen hampurilaista.

 

Photobucket

 

 

Hetken päästä koko kukkula ja metsä olivat lumen peitossa.

 

 

Photobucket

 

 

Samassa puhelin alkoi soida, ja Iina kiiruhti vastaamaan.

 

-Iina Iloliemi, Iina sanoi pirteästi.

-Hei, haluatkos lähteä mun ja kavereiden kanssa keskustaan? puhelimesta kysyttiin.

-Anteeksi, mutta kuka olet? Iina kysyi.

-Etkö nyt minua muista? Olen kaverisi yliopistoajoilta, puhelimesta sanottiin.

-En kyllä muista sua, mutta voinhan mä tietysti tulla, ehkä mä tunnistan sut sitten, kun näen sut, Iina sanoi.

-Voi olla, hei, Stadissa 19.00? puhelimesta kysyttiin.

-Okei, Iina sanoi.

 

Photobucket

 

 

Iina sulki puhelimen.

 

-Mielummin lähden tuntemattoman kanssa keskustaan, kuin kyllästyn täällä kotona! Iina mietti.

 

Photobucket

 

 

Iina puki ulkovaatteet päälle ja lähti oitis bussipysäkille. Matka oli niin pitkä, että hänen täytyi valmistautua ennen muita.

 

 

Photobucket

 

 

Pimeän koittaessa Iina oli ehtinyt pysäkille. Hänellä oli todella kylmä, pakkasyö tulossa.

 

 

Photobucket

 

 

Hän päätti kuitenkin tehdä maahan iloisen lumienkelin.

 

 

Photobucket

 

 

Lopulta kyyti kuitenkin saapui, ja Iina suunnisti kohti Onnenkantamoista.

 

 

Photobucket

 

 

Pitkän taksi matkan päätyttyä Iina oli saapunut Onnenkatamoiselle.

 

-Kaikki muut ovat varmaan jo tulleet, Iina mietti pamauttaen taksin oven kiinni.

 

Photobucket

 

 

Muut huomasivat Iinan tulon, ja tulivat tervehtimään Iinaa. He olivat melkein kaikki Iinan yliopisto kavereita.

 

 

Photobucket

 

 

Mukana oli myös tämmöinen komistus <3 Harmi että Iinalla on jo mies, harvoin sattuu vapaa-ajan ryhmään noin kauniita simejä.

 

 

Photobucket

 

 

Kaikki menivät Iinan luo, mutta yksi jäi kauemmaksi. Hän katseli Iinaa.

 

"Nyt tiedän miltä näytät, ja osoitteesikin sain. Odota vaan tyttö, pian sinulle käy köpelösti. Harmi että täällä on niin paljon väkeä, muuten voisin tuhota sinut vaikka samantien, mutta hyvää kannattaa odottaa...." Tämän mies lähti pois.

Photobucket

Kaikki menivät sisälle pelaamaan korttipeliä, mutta Iina ei halunnut pelata rahasta. Iivanaksi esittäytynyt komistus jäi pitämään Iinalle seuraa.

-Näytät vähän apealta, eikö sinulla ole hauskaa? Iivana kysyi.

Photobucket

-On mulla, Iina sanoi ja hymyili tekohymyä.

-Näen ettei sinulla ole kaikki kunnossa, voit kertoa murheesi minulle, Iivana sanoi.

 -No, kaikki alkoi kun... Iina alkoi kertoa yliopisto ajasta, ja miten Junnu oli tänään häntä kohdellut.

Photobucket

 -Jos se Junnu ei arvosta sinua niin maailmassa on monia miehiä, jotka arvostaisivat, Iivana sanoi.

-No niin, mutta mä koitan saada välini silti kuntoon Junnun kanssa, Iina kertoi.

-Ihan kuinka haluat, Iivana sanoi.

-Kiitti kun kuuntelit, Iina kiitti.

-Tosi ystävä auttaa aina, Iivana sanoi.

Photobucket

-Mennäänkö pelaamaan muiden kanssa korttia? Iivana ehdotti.

-No kun... Mulla ei oo rahaa... Iina tunnusti nolona.

-No, potkitaanko sitten vaikka footbagia? Iivana kysyi.

-Joo, se kuulustaa kivalta, Iina sanoi.

Niin he alkoivat potkia.

Photobucket

 Kun oli potkitti tarpeeksi Iivana meni käymään vessassa, ja Iina katsahti kelloaan.

 -Apua! Onko se jo noin paljon? Mitä Junnukin mahtaa ajatella, kun en ole vielä kotona? Iina kauhistui ja ryntäsi oitis tilaamaan taksia.

 

Photobucket

 

 

Pian myös Iivana saapui ulos.

 

 

-Mitä sinä täällä yksin olet? Iivana kysyi.

 

 

-Mun on aivan pakko lähteä nyt, Iina sanoi.

 

 

-Nyt jo? Iltahan on vasta nuori, Iivana yritti estellä.

 

 

-Kyllä mun on nyt mentävä, kotiin on pitkä matka, Iina kertoi.

 

 

-No ihan kuinka tahdot. Soittele jos haluat vielä jutella, Iivana kehotti ja ojensi Iinalle lapun jossa oli hänen numeronsa.

 

 

-Kiitos, Iina sanoi ja laittoi lapun taskuunsa.

 

Photobucket

 Pitkän taksi matkan jälkeen Iina saapui pysäkilleen.

-Ja sitten on vielä käveltävä 3 km, Iina mietti harmissaan.

Photobucket

Ei siinä auttanut muu kuin lähteä tarpomaan syvässä lumihangessa.

-Toivottavasti Junnu ei ole ollut minusta huolissaan, Iina mietti. 

Photobucket

Lopulta Iina saapui kotiin, ja kun hän avasi oven... Hän näki Junnun joogaamassa keskellä huonetta.

-No, eipä ainakaan ole ollut minusta huolissaan yhtään, Iina mietti mennessään nukkumaan. Hän oli kovin väsynyt Stadi reissun jälkeen.

 

Photobucket

 

 

Junnu vain joogasi.
-Olinkohan Iinalle ilkeä, kun en halunnut olla hänen kanssaan? Mutta ura on kyllä tärkeä, ehdimme Iinan kanssa sitten viettää aikaa yhdessä kun meillä on enemmän rahaa, nyt tärkeitä on keskittyä ylennysten hankkimiseen, Junnu mietti. 

 

 

Photobucket

 

 

Kyllä se koko päivän kuntoilu alkoi näkyä, tai ainakin Junnu väitti lihastensa kasvaneen.

Photobucket

 

Lopulta Junnu väsyi, ja tuli hänkin nukkumaan.

-Iina, nukutko sä? Junnu kysyi tökäten Iinaa olkapäästä, mutta Iina oli vain hiljaa.

-No, hyvää yötä vaikka nukkuisitkin, Junnu sanoi, ja painoi päänsä tyynyyn ja nukahti heti.

 

Photobucket

 

 

Mutta Iina valvoi. Hän oli esittänyt nukkuvaa, sillä ei halunnut puhua Junnun kanssa.

 

-Teinköhän hyvän valinnan, kun pyysin Junnua muuttamaan tänne? Iina mietti.

 

 

Selvittävätkö Iina ja Junnu välinsä?

 

 

Kuullaanko Iivanasta vielä?

 

 

Kaikki selviää seuraavassa osassa!

 

 


Siinä oli tämän kertainen osa ja muistakaa kommentoida ja äänestää, minkä tarinan aloitan!