Tervehdys jälleen! Lupasinkin jo viime osassa tämän tulevan nyt etuajassa, loman ansiosta! En nyt keksi muuta, menkäähän lukemaan!
Iina heräsi. Hän oli ihmeissään, sillä ei muistanut milloin oli mennyt nukkumaan.Iina huomasi mahansa puuttuvan ja silloin hän muisti vauvan syntymän, jolloin oli ollut kovin heikkona, ja lopulta kaatunut maahan. Mutta kuka hänet oli tuonut nukkumaan? Ja miten vauva voi?
Iina nousi ylös, ja huomasi selkänsä olevan vähän kipeä kaatumisen vuoksi. Hän kuitenkin päätti mennä oleskelutilaan, ja huomasi iloiseksi yllätykseksi Junnun syöttämässä vauvaa.
-Junnu! Oletko se todella sinä? Iina kysyi.
Junnu katsahti Iinaan.
-Viimeinkin sinä heräsit! Arvaa, kuinka säikähdin, kun näin sinut lattialla makaamassa, kun tulin, Junnu kertoi.
-Ai, no, kuinka kauan oikein nukuin? Iina kysyi.
-Vain päivän, lääkäri sanoi, että se oli vain uupumusta synnytyksestä, eikä sinun tarvinnut mennä sairaalaan, Junnu kertoi.
Sitten Iina huomasi Junnun sylissä vauvan, hän päätti mennä tervehtimään tätä.
-Kukas se tämä pikkuinen oikein on? Iina kysyi hymyillen.
-Tyttövauva, en vielä päättänyt hänen nimeään, sinä saat kunnian päättää sen, Junnu lupasi.
-Mietitään sitä myöhemmin, saanko ottaa vauvan syliini? Iina kysyi.
Junnu ojensi tytön Iinalle.
-Voi, olet niin pikkuinen! Iina sanoi.
-Anteeksi, kun äiti silleen pyörtyi, ja sinä sait pelätä ja itkeä kauhuissasi, Iina pyyteli anteeksi.
-Ei se enää sitä ajattele, se on iloinen kun äiti on viimein herännyt, niin kui minäkin, Junnu kertoi.
Tässä lähempi kuva vauvasta, tarkkasilmäiset varmaankin jo huomasivat vauvan perineen isänsä hiukset ja äitinsä simmut, ja vanhempien väli-ihon. <3
Iina vei vauvan kehtoon, jonka Junnu oli ostanut. Iina peitteli vauvan, ja toivotti hyviä päiväunia.
Junnu oli sillä välin kokkaillut munakasta, ja Iinalla olikin jo nälkä kovan nukkumisen jälkeen.
-Meidän pitäisi varmaan päättää nimi, Junnu ehdotti.
-Olen samaa mieltä, olisiko sinusta Petra hyvä? Iina kysyi.
-Tietenkin on, pirteä nimi, kuten äitinsäkin! Eli hänestä tulee Petra Iloliemi! Junnu huudahti.
-Joo, mutta mä meen kylpyyn, Iina sanoi.
Iina oli ollut kylvyssä kauan, ja Junnu meni varmistamaan, mikä kesti. Avattuaan vessan oven Junnu sai vastauksen.
-Mitä sinä teet? Junnu ihmetteli.
-Sori, innostuin vain, jostain...Iina sanoi.
Hän pomppasi pois kylpyammeesta, ja meni Junnun luo.
-Ihanaa, kun kaikki on hyvin, Iina sanoi.
Yhdessä he menivät keittiöön.
-Mitäs sanoisit, jos mentäisiin porealtaalle viettämään iltaamme? Junnu ehdotti.
-Hyvä ajatus, Iina myösi.
Lumisen pihan porealtaaseen laitettiin vesi, ja siellä oli sitten oikein mukava lillua.
-Junnu, olen niin onnellinen! Iina kertoi.
-Samoin, Junnu vastasi.
Lopulta molemmat kömpivät peiton alle. Junnu tökki Iinan selkää, ja sanoi:
-En tiedä, miten kestäisin, jos olisit menehtynyt lopullisesti.
-Älä viitsi, itse olit paljon suuremmassa vaarassa, Iina muistutti.
Lopulta molemmat nukahtivat unten maille.
Yöllä Petra alkoi kuitenkin huutamaan.
-Minä menen, jatka sinä uniasi, Iina kehotti.
Iina otti vauvan syliin hauskasti.
-Olisin minäkin voinut hänet hoitaa, Junnu kertoi.
-Ei sun tarvitse, rakastan Petraa! Iina sanoi.
-Äidin pikku kullannupulla taitaa olla nälkä, Iina kuiskasi. Vauva rauhoittui saman tien.
Iina kävi syöttämässä vauvan, ja vei hänet takaisin nukkumaan. Junnukin nukkui jo silloin, selvästikin oli väsynyt vauvan hoidosta, hän ei vain halunnut myöntää sitä Iinalle.
Aamulla Junnu heräsi hyvin nukutun yön jälkeen. Kyllä oli helpompaa, kun Iinakin oli auttamassa vauvan hoidossa.
Junnu vaihtoi pikaisesti vaatteet päälle, ja meni pihalle hakemaan uuden lehden. Jos vaikka tänään löytyisi unelmien ammatti!
-Terve, ja hyvää huomenta! Junnu tervehti postinkantajaa, mutta tämä ei sanonut mitään, lähti vain pois.
-Onpas töykeä, varmaan ärsyttää, kun sen täytyy käydä syrjäisimmilläkin alueilla vain yhden talon vuoksi, Junnu mietti syyksi.
Junnu meni sisälle tutkimaan koko lehden läpi, mutta vieläkään tarjolla ei ollut urheilutyötä.
-Ärsyttävää, olen etsinyt ties kuinka kauan, mutta mitään ei ole vieläkään tarjolla! Junnu murisi vihaisena. Häntä suorastaan ärsytti koko töiden haku.
Sillä välin Iinakin oli herännyt ja kokannut itselleen aamiaista. Junnu istahti Iinan seuraan.
-Mistä noin surkea ilme? Iina kysyi kummissaan.
-En vieläkään löytänyt työtä... Junnu sanoi.
-Olen etsinyt joka päivä tänne muuttoni jälkeen töitä lehdestä, mutta ikinä siellä ei ole urheilua, Junnu kertoi apeana.
-Älä luovu toivosta, enhän mäkään ole vielä löytänyt työtä, Iina yritti piristää Junnua.
-No sä et olekaan mammonatavoitteinen, mulle työnteko on elämä! Ja tarvitsemme rahaa, varsinkin nyt, kun Petrakin on syntynyt. Nyt hänelle täytyy osta vaatteita, ja leluja, ja... Junnu luetteli.
-Mietitään sitä sitten kun se on ajankohtaista, nyt Petra pärjää pelkillä vaipoilla, Iina sanoi.
-No, olet ehkä oikeassa, Junnu myönsi.
-Mietin muuten viime yönä asioita, ja arvaa mitä ajattelin?! Iina kysyi yhtäkkiä pirteästi.
-No mitä? Junnu kysyi kyllästyneesti. Hänen mielessään oli vain työ.
-Mietin vanhempieni kuolemaa. Heidät murhattiin juuri ennen yliopistoon lähtöäni, ja silloin poliisi tutki asiaa, mutta kun he eivät löytäneet mitään syytä, niin asian annettiin vain olla, Iina kertoi.
-Mitä sitten? Junnu kysyi. Hän ei ymmärtänyt miksi Iina alkoi puhua asiasta.
-Ehkä poliisit eivät olleet tarpeeksi tarkkoja, heiltä jäi varmasti tutkimatta joku asia, mikä olisi selittänyt murhan, Iina mietti.
-Siksi ajattelinkin, että nyt aion selvittää murhan! Iina huudahti.
-Mut... tuskin säkään mitää siitä saisit selville. Poliisit ovat sentään alan ammattilaisia, kyllä he olisivat saaneet murhan selville, jos se olisi mahdollista, Junnu järkeili.
-Minä olen aivan yhtä järkevä kuin poliisi. Selvitän murhan ja näytän sinulle! Iina sanoi päättäväisenä.
-No, miten ajattelit aloittaa tutkimuksesi? Junnu sanoi ivallisesti. Hän luuli, että Iina vain pelleili.
-Ajattelin käydä vanhempieni talolla, ehkä sieltä löytyisi jokin vihje.
-Ja jäisinkö mä sitten yksin Petraa hoitamaan? Junnu kysyi. Hän tajusi, että Iina todella aikoi käydä vanhempiensa talolla.
-Nythän sulla on aikaa, kun ei ole työkiireitäkään, Iina vastasi.
-Mut... Tai, olet oikeassa. Mene käymään siellä talolla, Junnu lopulta suostui.
-Ei Iina kuitenkaan sieltä mitään löydä, ja kyllästyy sitten, Junnu mietti.
Aamiaisen jälkeen Iina soitti taksin, ja lähti kohti bussipysäkkiä. Ilma oli jo lämmin, eikä Iina ottanut takkia mukaan. Kevät oli saapunut.
Iinan lähdön jälkeen Junnu alkoi tehdä kotitöitä. Ensiksi hän tiskasi Iinan aamiaislautasen.
Kun ei ollut töitä, ei ollut myöskään rahaa. Ja jos ei ole rahaa, ei voi maksaa laskuja. Ja jos ei maksa laskuja, tulee ulosottomies. IIK!
Ja kaunis ulosottomies tulikin :D Hänellä on kuitekin pahat aikeet. Ulkonäkö voi pettää...
Hän tuli rohmuamaan kalliin teleskoopin. :(
Junnu ei huomannut kuitenkaan mitään (onneksi, muuten hän olisi tintannut ulosottomiestä :D) , koska oli niin keskittynyt Petran kylvetykseen.
Sillä välin Iina oli saapunut vanhempiensa talolle, lapsuuden kotiinsa. Iina käveli ovea kohti.
Iina avasi saranoivan vanhan oven. Hänen silmiinsä osui tuttu näkymä.
Iina asteli sisälle, hän katseli vanhanaikaisia huonekaluja, silloin kun ei oltu keksitty vielä ladattuja, eikä niillä sisustettu taloja. Kaikki oli kuitenkin samanlaista kuin ennenkin, mikään ei ollut muuttunut.
Iina istahti sohvalle, ja katseli ympärilleen. Paljon muistoja tuli mieleen.
-Tuossa on barbie-kokoelmani, muistan, kun sain ensimmäisen. Hypin riemusta, ja halasin isää ja äitiä, Iina ajatteli.
Vanhempien muistelu tuotti kurjan olon.
-Miksi maailmassa on vääryyttä niin paljon? Vanhempani olisivat taatusti riemastuneet Petran syntymästä, ja tulleet vaikka väkisin käymässä katsomassa pikku palleroistani, olin heidän ainut lapsensa, eivätkä he saaneet koskaan nähdä lapsenlapsiaan, Iina ajatteli.
Samassa Iina muisti, miksi oli paikalla. Hänen piti selvittää, kuka murhasi hänen rakkaat vanhempansa. Joku saisi maksaa tekonsa, ja kalliisti. Iina nousi tuolista.
Iina päätti tutkia hiukan kirjahyllyä, mutta ei löytänyt mitään vihjeitä sieltä.
-Voi harmi, Iina ajatteli.
Iina päätti käydä katsomassa vanhempiensa makuukammarista, peti oli petaamatta, ja Iina päätti oikaista sen.
Vanhempien salaisesta lipastostakaan ei löytynyt mitään vihjeitä.
Seuraavaksi Iina suuntasi omaan huoneeseensa. Hän poimi lattialta auton, hänelle tuli entistä pahempi olo.
Iina istahti lattialle, ja katseli ympärilleen.
-Voi että, vanhempani kokivat elämässään niin paljon vääryyttä. Iina katsahti huoneessa olevia kahta kehtoa.
-He kertoivat minulle, että äiti odotti kaksosia, ja vain minä selvisin...He eivät raaskineet poistaa huoneesta toista kehtoa, sillä he kuvittelivat aina kaksoisveljeni nukkumassa siellä, Iina ajatteli.
Sitten Iina istui lattialla pitkään, ihan hiljaa. Hän vain muisteli vanhempiaan. Lopulta hän kuitenkin katsahti kelloon.
-Hupsista, olenpa ollut täällä pitkään. Täytyy varmaan palata kotiin, Iina tuumasi ja nousi seisomaan.
Hän lähti pois talosta, tänään hän ei ollut saanut mitään aikaan, mutta huomenna vihjeitä löytyisi varmasti.
Iina ei huomannut, että häntä tarkkailtiin.
-Ai, ai, ai, että selvittämässä vanhempien kohtaloa, saa pian nähdä, että on itsekkin tuhonoma! Hahhahaa!! joku nauoi.
Kodin pihaan päästyään Iina tunsi mahaansa koskevan.
-Hyi, en syö koskaan enää munakasta, mahani ei taida sulattaa sitä, Iina ajatteli naama irveessä.
Iina asteli sisälle.
-Hyvä, kun tulit, voitkin auttaa minua siivouksessa, Junnu sanoi oven käydessä.
-Okei, Iina sanoi.
Niin molemmat tarttuivat tuttipulloihin, ja veivät ne roskikseen.
Siivousten jälkeen Junnu halusi kuulla Iinan päivästä.
-No, löysitkö mitään uutta? Junnu kysyi.
-En vielä, tänään vaan muistelin vanhoja aikoja. Huominen tuo vamasti vihjeitä mukanaan, Iina sanoi.
-Ai huominen? Junnu ihmetteli.
-Niin, kai käy, että menen sinne huomennakin? Iina varmisti.
-Joojoo, kyllä me Petran kanssa pärjäillään, Junnu lupasi.
Iina oli innoissaan, Junnulle oli ok, että hän käy tutkimassa vanhempiensa kohtaloa. Lisäksi Junnu hoiti mielellään Petraa, ainakin niin kauan, kun työtä ei ollut vielä löytynyt. Iina oli aivan varma, että ajan kanssa saisi selvitettyä, miksi vanhemmat tapettiin.
Iina lähti joka aamu käymässä vanhempiensa talolla...
Tuleeko Iina löytämään mitään?
Siinä oli osa 7, toivottavasti piditte, ja laittakaa kommentteja niin tulen onnelliseksi! Ja sinä, joka et ole äänestänyt, mitä tarinaa alan tehdä, käy ihmeessä kertomassa mielipiteesi. :)
Kommentit