Hei vaan taas, eipä minulla tässä alussa oikein mitään erityistä sanottavaa ole, joten menkäähän lukemaan!

 

 

 

 

Aamulla Petra oli herännyt aikaisin, Essi taas oli nukkunut pitempään, ja kun viimein heräsi, pääsi iso haukotus. Petraa ärsytti aivan suunnattoman paljon koko Essi, joten hän päätti avata suunsa:

 

 

-Et sitten yhtään viisaammalla ilmeellä tuotakaan voi tehdä, Petra pilkkasi, mutta Essi vain jatkoi haukotteluaan.

 

 

Petra päätti häipyä, hän ei jaksanut enää katsella Essiä. Essi oli muuttunut ihan sietämättömäksi, ehkä juuri sen takia, että Petra oli kateellinen siskolleen, vaikka hän ei siihen itse tahtonut uskoakaan!  Essin haukotus-ilme on kyllä aika mielenkiintoinen :D

 

 

Petran lähdettyä, pomppasi Essi sängyn päälle, ja alkoi miettiä alkavaa koulupäivää. Hän viihtyi koulussa, hänellä oli kavereita, ja opettajat olivat kivoja! Kotonakin oli kivaa, sisarukset olivat kivoja leikki tovereita, ja Junnua ja Iinaa Essi rakasti suunnattomasti. Essin tulevaisuus vaikuttaa erittäin valoisalta!

 

 

Tai sitten ei... Junnu oli mennyt leikkimään kylpyammeeseen, vaikka olisi pitänyt treenata työpäivää varten. Ken ties, ehkä joskus Essikin kuolee häpeästä isänsä touhuista... Junnulla olikin todellinen ongelma, hän halusi keskittyä uraansa, mutta Iina oli raskaana, ja vielä yksi lapsi ainakin tulossa.

 

 

-Minä en halua vauvoja! Minä en halua vauvoja! Minä en halua vauvoja! Minä en halua vauvoja! Minä en halua vauvoja! Junnu puhui itsekseen.

 

Pian Iina kuitenkin saapui vessaan, hänen suunnitelmiinsa kuului mennä aamu kylvylle, mutta Junnu seisoikin tiellä.

 

 

-Mitäs mölyä täältä päin kuuluu? hän kysyi.

 

 

-Ei mitään, olinkin menossa kylpyyn päin, Junnu selitti hädissään.

 

 

-Mutta itse asiassa, kun tulit siihen, niin... Junnu aloitti ja pomppasi pois kylpyammeesta.

 

 

-Mitäs vauvalle kuuluu, isi odottaa jo kovasti tuloasi! Junnu kertoi, kuin ei olisi koskaan edes puhunut äskeisiä puheitaan. Iina kuitenkin hymyili onnessaan, hän oli aivan varma, että Junnu odottaisi uutta tulokasta innolla.

 

 

Kun vessa operaatiosta oli selvitty, Junnu meni viemään vanhaa lehteä roskikseen. Samalla hän huomasi roskapöntön olleen nurin.

 

 

-Himputti niiden susien kanssa! Aina ne saastaiset eliöt kaatavat roskiksen! Junnu karjaisi ja nosti roskiksen pystyyn ja laittoi roskat sinne.

 

 

Koulupäivän jälkeen Essi toi mukanaan aina vain uusia kavereita. Tällä menolla hän olisi pian koulun tunnetuin tyttö. Essi tuli kaikkien kanssa hyvin toimeen, hän ymmärsi kaikkia, kun heitä harmitti, hän osasi iloita muiden puolesta, kun jotain mukavaa oli tapahtunut jollekkin. Hän ei ollut ollenkaan kateelinen, osasi vain olla oma ihana itsensä.

 

 

Petrakin sai jonkin verran uusia kavereita, mutta vain teeskentelemällä. Hän ei puhunut susista paljoa, vaikka sudet olivatkin suunnilleen ainoita puheen aiheita, tai ainakin asioita, joista hän tiesi paljon.

 

 

Illalla oli pikkuisen Liljankin aika kasvaa. Iina katseli onnessaan hyppäävää Liljaa. Kasvattaminen oli aina niin kaunista!



Liljakin näyttää tulleen enemmän Junnusta kuin Iinasta.

 

 

 

 

Hetken päästä Iina jätti Liljan lattialle.

 

 

-Essi ja Petra, voisitteko katsella hetkeksi Liljan perään, kun menisin mielelläni hoitamaan parin pikku jutun tuonne? Iina kysyi.

 

 

-Kyllä me voidaan. Lilja on ihana! Essi lupasi ja teki leveän hymyn kasvoilleen.

 

 

Petra alkoi murjottaa vain entistä enemmän, hän ei jaksannut alkaa vahtia jotain kakaraa. Hänen mielessään olivat taas kerran vain sudet.

 

 

Essi tuli pois sängyn päältä ja käveli Liljan luo. Pian Essi kyyristyi Liljan eteen ja alkoi lausua hauskoja lasten loruja.

 

 

Lilja innostui kovin sanoituksesta ja nauroi veikeästi.

 

 

-Olet maailman ihanin pikkusisar! Essi kertoi taputtaen Liljan päätä. Lilja alkoi jälleen taas nauraa.

 

 

Samassa Iina käveli taas huoneeseen, hän hymyili, kun näki miten Essi leikki innoissaan pikkuisen Liljan kanssa. Oli se Essi vain niin ihana lapsi, otti kaikki huomioon.

 

 

-Voi Essi, kiitos kun vahdit Liljaa, Iina kiitti, eikä edes vilkkaissut murjottavaan Petraan päin.

 

 

-Mä voin kattoa Liljan perään tulevaisuudessakin! Hänen kanssaan on kiva leikkiä! Essi kertoi Iinalle, joka hymyili onnessaan jälleen.

 

 

Iina päätti alkaa opettaa Liljaa puhumaan, jotta tämä voisi pian puhua siskojensa kanssa. Essi oli piristänyt kommentillaan, ja vaikka Liljan olikin vaikea oppia sanomaan joitakin sanoja, Iina jaksoi silti jatkaa niin kauan, että Lilja osasi sanoa sanat, päivän paisteensa ansiosta!

 

 

Kauaa Iina ei kuitenkaan jaksanut opettaa, sillä häntä alkoi väsyttää tosi kovasti. Raskaus vei voimia, ja Iinan oli levättävä tarpeeksi. Niin Iina vaihtoi pyjaman päälleen, ja istahti sängylle.

 

 

Iinan mentyä nukkumaan täytyi Junnun opettaa Liljaa, olisihan se tärkeää, että pikkuinen oppisi jo varhain kaikki tärkeät asiat. Se ei kuitenkaan ollut helppoa. Kun Iina oli opettanut Liljaa, oli tämä osannut sanoja, mutta Junnun opettamat sanat olivat tosi vaikeita, eikä Lilja millään tahtonut oppia niitä. Junnukin vaipui jo epätoivoon.

 

 

Mutta lopulta Lilja tajusi sanojen salat, ja toisteli niitä innoissaan Junnun perässä.

 

 

Hetken kuluttua Lilja jo oppikin puhumaan, ja istui hymyillen lattialla. =)



Essi halusi olla kiltti tyttö, ja lupautui viemään likaiset lautaset roskiin. Outoja nuo simit joskus... Matkalla roskikselle Essi törmäsi Petraan, joka silitti sutta. Essi säikähti nähdessään mitä Petra teki.

 

-O..onko tuo susi? Essi kysyi pelokkaana, ja oli vähällä pudottaa lautaset kädestään.

-On, eikö olikin ihana? Petra kysyi.

-Minusta se on pelottava, Essi sanoi ja kiiruhti roskikselle.

-Ihan tyhmä toi Essi, Petra jutteli sudelle.

 

 

 

Vietyään lautaset roskiin Essi tuli vielä Petran luo.

 

-Eikö pitäisi mennä jo sisälle? Essi kysyi.

 

-No mene sä pelkuri sisälle, mä ainakin leikin susien kanssa, Petra huusi. Essi lähti sisälle. Häntä harmitti riita Petran kanssa. Aina Petra suuttui hänelle ilman syytä.

 

 

Aamulla kaikki kurjat asiat kuitenkin olivat unohtuneet, ja Essi tanssahteli iloisesti ympäri taloa. Iina hymyili katsellessaan tyttärensä onnea.

 

 

Iinan päivät kuluivat jälleen syöden ja nukkuen, ja aina jossain välissä piti vessassakin käydä. Onneksi tavaraluettelosta löytyi paljon kakkua, muuten Iina ei ehkä selviytyisi raskaudesta.

 

 

Välillä Iina voi jopa niin hyvin, että jaksoi opettaa Liljaa. Iina on nähnyt tosi paljon vaivaa Liljan opettamiseen, ettei vain olisi tulossa Iinalle uusi lellikki? Oli miten oli, kauaa ei Iina jäksanut opettaa Liljaa, kun maha murisi nälästä, ja Iinan täytyi jälleen syödä.

 

 

Petralle oli kertynyt aikamoinen kasa läksy kirjoja. Hän piti niitä piilossa metsässä, sillä jos vanhemmat saisivat tietää läksy kasasta Petra joutuisi arestiin.

 

 

Eräänä iltana Petran oli aika kasvaa teini-ikään. Nyt jo? Kuluupa se aika nyt nopeasti, vastahan Petra syntyi. <3

 

 

Ulkonäön muokkauksen jälkeen Petra näyttää tältä. Hän ei enää halunnut pitää hiuksia rusetilla, se oli liian kiltin näköistä ja liian lapsellista Petran mielestä. Petra alkoi tavoitella mammonaa, kuten isänsäkin. Elämäntoiveena Petralla on vielä joskus olla talousnero. Mieltymyksiä en kunnolla muista, mutta ainakin hän piti blondeista, ja inhosi hajuvettä. Lisäksi Petra fanittaa Lady Gagaa. :D

 

 

Tässä vielä kuva Petran asusta. Iina pelkäsi kovin, että Petra oli valinnut jonkun ruman asun, eikä alkuun edes uskaltanut katsoa Petraan päin. Lopulta hän uskalsi kurkata, ja huokaise helpotuksesta.

 

Kun turhat synttäritoimet oli hoidettu, Petra kiiruhti pihalle kertomaan ystävilleen kasvustaan.



Kun Lilja ei vielä osannut syödä kakkua, Iina tuli ojentamaan tälle tuttipullon, jota Lilja söi innoissaan.

 

 

 

Herättyään aamulla aikaisin, vauva päätti syntyä. Ei ollut kiva heti herättyään alkaa synnyttämään, mutta minkäs teet. :P

 

 

Lopulta tuska oli ohi, ja Iina katseli vauvaa, joka oli jälleen tyttö. Kiva tyttösuku tulossa, mutta ei siinä mitään. :) Uusi vauva sai nimekseen Maija. Maija näyttää samalta kuin Petra ja Lilja, hänellä on samat perimät. Katsotaan nyt, että onko edes yksi lapsista saanut Iinan nenän.

 

 

Iina katseli onnessaan uuteen lapseen.

 

 

-Olette te vauvat kyllä niin suloisia... silloin, kun teillä ei ole märkää vaippaa, Iina sanoi käpertyessään Maijan vierelle.

 

 

Junnulla ei ollut mitään hajua vauvan syntymästä, hän vain ärisi pihalla kylmissään. Hän oli joogannut koko yön, sillä täksi päiväksi hänen oli määrä hankkia yksi uusi kuntopiste. Junnu oli ajatellut, että sisällä hän ei saisi täydellistä rauhaa. Hän ei edes ollut huomannut pihalle tulevaa sutta, joka muuten töllötti Junnua kummissaan.

 

 

Sillä välin Iinalla oli kiirus hoitaa Liljaa. Iina vei tytön kiireisesti potalle, mutta Lilja ei suostunut olemaan siinä.

 

 

-Minulla on nälkä äiti, minä en halua olla potalla ennen kuin olen saanut syötävää, Lilja kertoi.

 

 

Ei siinä sitten oikein muu auttanut. Iina otti Liljan pois potalta, ja toi tälle tuttipullon.

 

 

Kun Lilja oli saanut syötävää, hän kapusi potalle mielellään jopa itse.

 

 

Kun koulu oli loppunut, Petra tuli iloisin mielin pois bussista. Ensimmäinen päivä uudessa koulussa oli mennyt paremmin, mitä Petra ei ollut voinut edes kuvitella. Suuremmassa koulussa hän oli löytänyt nopeasti saman kaltaisia kavereita, ja monet pitivät myös susista. Tyytyväisenä Petra kuljetti kirjojaan.

 

 

Petra oli tuonut koulusta mukavan kaverin, Olavin. Heillä juttu luisti mainiosti ja heistä tuli nopeasti kaveruksia. Olavilla oli kovin samankaltainen perhe kuin Petrallakin. Heidän perheessään oli myös paljon porukkaa, paitsi kaikki lapset olivat vain poikia.

 

 

Junnukin oli saapunut töistä, ja tuonut sieltä kaverin. He olivat menneet tutustumaan porealtaalle. Pikku Lilja kuuli pihalta isän ääniä, ja päätti mennä katsomaan Junnua, mutta Junnu jutteli niin innoissaan kaverinsa kanssa, ettei kuullut Liljan ääniä, jase suretti Liljaa. :(



Samassa Liljan suru unohtui, kun Petran kaveri tuli juttelemaan hänelle. Kiva lumikasa tuossa... :D

 

 

 

 

Iina kuuli Liljan äänet pihalta, ja kiiruhti äkkiä pikkuisensa luo.

 

 

-Näpit irti Liljasta! Miksi olet tuonut hänet ulos, täällä on kylmä, eikä hänellä ole edes ulkovaatteita päällä! Iina luennoi.

 

-En minä sitä tuonut ulos.. Olavi yritti selitellä, mutta turhaan.

 

Iina hätisti Olavin pois, ja hali Liljaa.

 

 

-Nyt mennään sisälle, täällä on liian kylmä sinulle. Miksi se Petra tuo niin ilkeitä kavereita koulusta? Iina mietti kantaessaan Liljaa sisälle.

 

 

Myöhään illalla Mörkö oli tullut moikkaamaan Petraa. Petra silitti sen turkkia.

 

 

-Mitä minä tekisinkään, jos minulla ei olisi teitä? Olette maailman rakkaimpia asioita! Petra kertoi Mörön katsellen Petraa suoraan silmiin.

 

 

-Olet ainut laatuinen, tuota me sudet emme ole kuulleet vuosiin, Mörkö vastasi.

 

 

Samassa molemmat kuulivat askelia.

 

 

-Petra, Olavi sanoi.

 

 

-Mitä? Petra kysyi kääntyessään ympäri Olavin puoleen.

 

 

-Eikö täällä ulkosalla tule aika kylmä? Olet ollut täällä jo monta tuntia. Annas, niin lämmitän sinut, Olivi ehdotti, mutta Petra alkoi  huitoa käsillään Olavin edessä.

 

 

-Ei täällä ole kylmä, älä suotta, Petra komensi yrittäen olla samalla kohtelias.

 

 

-Häh? Etkö halua, että halaan sinua? Olavi ihmetteli.

 

 

-Ei millään pahalla, mutta en! Me tavattiin vasta tänään, Petra esteli.

 

 

Olavi kääntyi surullisena pois, hän oli kuvitellut Petran olevan helppo tapaus, mutta ikävä kyllä Petra oli juuri toisen lainen.

 

 

Sisälle mentyään olavi huomasi Iinankin nukkuvan pöydän ääressä.

 

 

-Tämä perhe on kyllä todella kajahtanut, Olavi ajatteli ja lähti kotiinsa.

 

 

Junnun kaverin lähdettyä, oli aika joogata jälleen, tällä kertaa Junnu teki sen kuitenkin ulkovaatteissa, ettei jäätyisi jälleen.

 

 

-On kyllä todella vaikea keskittyä töihin ja perhe-elämään samaan aikaan, Junnu ajatteli tehdessään mitä vaikeampia asentoja.

 

 

Seuraavana päivänä Junnun ollessa töissä, ja lapsien koulussa samaan aikaan, kun vauvat vielä nukkuivat, soi Iina aikaa itselleen lueskellen kirjaa. Hän oli edennyt muistelmissa jo pitkälle. 

 

 

"Tänään Iina täytti 12-vuotta. Olen niin ylpeä tytöstäni, harmittaa vaan, kun en ole saanut sovittua Ilmarin kanssa riidoistamme. Hän oli niin vihainen, vannoi, että saamme vielä katua, vaikka se oli onnettomuus..."

 

 

Iina ihmetteli tekstejä, kirjassa ei ollut kerrottu lainkaan mistään onnettomuudesta. 

 

 

Iina käänsi seuraavalle sivulle, ja yhtäkkiä kasa kirjeitä vierähti pöydälle.

 

 

-Mitäs nuo ovat? Iina ihmetteli.

 

 

Iina katseli pöydällä olevia kirjeitä. Ne olivat tarkoitettu hänen äidilleen, olisiko Iinalla lupa katsoa niiden sisältö? Ajatus kyllä kiehtoi kovasti, mutta Iina ei ollut varma, viitsisikö lukea kirjeet.

 

 

Lopulta hän teki päätöksensä. Sisältö kiinnosti häntä niin kovasti.

 

 

-Kuka tietää, ehkä täällä on vain onnittelukortti nimipäivän johdosta tai ehkä kenties saan selville murhaajan, Iina ajatteli suurien vihjeiden toivosta. Jos kirjeistä ei löytyisi mitään, niin Iina ei tietäisi, mistä jatkaa murhan selvittämisessä.

 

 

Iina katseli päälimmäistä kirjekuorta, joka oli peräisin Ilmarilta. Hän otti varovasti paperin kuoresta, ja alkoi lukea.



Iina luki hetken, ja järkyttyi.

 

-Tämä ei voi olla totta! hän kiljaisi.

 

Mitähän kirjeessä luki?

 

Puuh, lääh, huhhuh, vihdoin osa valmiina! Olkaa kilttejä, ja kommentoikaa! Arvostaisin sitä. :)

Kohta saan luotua viimeisetkin perheet RKC:ssä, ja henkilöesittely saapuu pian, tai sitten ei. Ongelmana on, etten löydä mistään sopivaa sivupohjaa! Myönnetään, olen joskus hiukan nirso, minkä takia pohjan löytäminen on vähän vaikeaa, mutta nyt se ei kyllä johdu oikeastaan siitä. Kaikissa ihan hienoissa sivupohjissa kuvat pomppivat yli, enkä löydä millään mitään. Olen käyttänyt jo monta tuntia sivupohjien etsintään, mutta en millään löydä mieluisaa! Kohta täytyy varmaan tyytyä vain sellaiseen sivupohjaan, jossa kuvat eivät pompi yli, mutta kun niitäkin on jo vaikea löytää. :(

Kuolettavan tylsän loppupuheen jälkeen, saatte viimein kommentoida!