Kipsukka kirjoitti:
Olinko eka?Jessikasta tuli tosi nättii.Hauska osa!!
Vastaus: Olit eka. ,--) Niin tuli. Hauska kuulla! .--D
Tuuli kirjoitti:
Uuu... Jännää!
Mut kerropas mulle, mikä toi "yksisilmähymiö"-juttu on? :D
Vastaus: Hehee, jännää joo.. Noh, nämä yksisilmä hymiöt ovat minun ja Yunin (joka tosin ei ota tätä yhtä tosissaan kuin minä) hymiöitä. .--D Ne ovat joutuneet onnettomuuteen, ja menetäneet siinä toisen silmänsä. .--( Että sellaista. .--D
Jellu kirjoitti:
Mietin hetken, et mikä juju tossa lopussa oli, mut eikös se ollut niin, ettei Uuno aiemmin tienny, et Petra on ollu ihmissusi?
Hyvä osa jälleen! Ihanaa, että Jessikan ongelmat alkoivat järjestyä ja kylläpäs hänestä kuoriutuikin kaunis naisenalku :)
Jännityksellä odotan, että onko uusi tulokas tyttö vai poika :)
Vastaus: Juu, juuri se ihmissusi juttu oli ideana. Taas ajattelen vaan, että kun minä tajuan, niin kaikki muutkin ymmärtää, vaikkei se aina niin mene. Eli oikein päättelit. ,--) Kiva, jos oli hyvä osa. .--) Jep, Jessikalla meni vaihteeksi paremmin, ja hän pääsi eroon koulu ongelmien salassa pitämisestä. .--)
Nipsu kirjoitti:
Kiva osa :)) Uuuu, miten jännää :D <
Argh, toi ei ottanu mun koko kommenttia!!!!! Mut siis joo se ois jatkunu näin:
Tossa vikassa kuvassa vähä kelasin, et heiheihei, eikö Uuno tiennykkää, että Petra oli ihmissusi : D njoo, sitte muistin :)) Jesiskasta tuli nätti teini :) ♥
Hyvä osa ja jatkoo odotellen :)
ps. anteeks tuplapostaus :D
Vastaus: Hei, mä tiiän tuon, mullakin on kerran jäänyt osa kommentista pois, vähänkö vammainen juttu. .--D Niin, ei se Uuno nyt ihan kaikkea tiedä Petran menneisyydestä. ,--) Niin tosiaan tuli nätti. .--) Ei haittaa tuplapostaus, näyttääpä ainakin, että olen saanut paljon kommentteja. .'---D Joo, ... .--p
inu56 kirjoitti:
Jännittävää...
Jessikasta tuli oikein nätti. Kiva että hänenkin asiat järjestyvät.
Jaa että raskaana sitä ollaan. Tuleekohan tällä kertaa sitten poika ku ennen on tullu vaa tyttöjä.
Ja vielä lopuksi: GO PETRA, pelasta sudet!!!
Vastaus: Niin tuli. .--) Ja juu, niin on kiva, kun Jessikan asiat järjestyy. Niin tosiaan ollaan. .--D Olis kyllä kiva saada vaihteeksi poikiakin tähän tyttösukuun. .--D HYVÄ PETRAAA!! (minäkin kannustan .--D)
Neyla123 kirjoitti:
Oooo! Hyvä osa! Mä pidän petrasta jessikasta ja juuliasta. Uuno reilusti pois listalta! XD mitenköhän käy? Ai niin! Sakin tarinaan tulee tänään myöhemmin uusi osa! :)
Vastaus: Heh, Uuno pois vaan. .--D Pian se selviää. ,--)
Jade Essence kirjoitti:
Oii, miten kaunis Jessikasta tuli! Ihana kampaus ja tykkään siitä että tytöllä on kunnolla profiilia kasvoissaan. Toivottakaamme hänelle menestystä sairaalan siivoojana ja siitä eteenpäin.
Osasta jäi päällimmäisenä mieleen nuo viimeiset kohtaukset olohuoneessa. Uuno mokoma ei näe kuin puoliväliin omaa nokkaansa eikä ole ehkä niin tunneälykäs kuin perheen naiset. Hyvä että Jessika ja Petra saivat molemmat ilmaistua Uunolle suorin sanoin mikä heidän mieliään painaa, ja ehkä Uunoonkin hieman alkaa vaikuttaa kun kaksi temperamentikasta naista rähjähtää silmille. :D Tai sitten Uunon kohdalla pätee se "nomen est omen" ja mies todellakin on täysuuno.
Vielä tähän komppaan inu56a, että tulisikohan tällä kertaa poika ;>
Ja apua, pois susien kimpusta! WWF, Animalia, Greenpeace, ees joku?
Hmm, ehkä Petra vie Jessikan ja /tai Juulian tapaamaan susia tai sitten J&/J seuraa Petraa metsään ja auttaa Petraa puolustamaan susia.
Ja eikös joku Petran siskoksista, olikos se nyt *pikatsekkaus* Lilja pitänyt myös susista? Ja jos Maija opiskeli biologiaa yliopistossa ja rupesi opettajaksi, eikös tämä tietäisi aika paljon susista? Sisarusvoima jyllää! Essi vain ei tainnut pitää susista, ainakaan pienenä ei jos muistan oikein.
Mutta jatkoa odottaa Jade ;D
P.S. Hyvä taustamusiikki, nyt lähtee kuudes kerta...
Vastaus: Juuh, Uunosta saatiin hieman profiila. .--D Jep, menestystä Jessikalle! <3 Jooh, miksiköhän toteutin kaikki riita kohtaukset juuri olkkarissa..? .--D Luulisi nyt Uunon kyllä vähän miettivän, kun sai kaksinkertaisen "rökityksen" perheen naisilta. .--D Uuno kyllä on ihan täys uuno, nimeään myöten. .'--D Niin, voiskohan se vauveliini olla poika..? Heh, taas sinulla on noita juonisuunnitelmia kauheasti. Palkkaan kohta sinut keksimään juonia tarinoihini. .--D Ja jälleen ihailen mahti muistiasi, muistat jälleen ihan kaiken, jopa Maijan tavoitteen. .--D Eiköhän sisarus voima vielä pääse jylläämään. ,--D Hehe, kiva jos pidit musiikista. .--D Joo, tuttu juttu, jos osan luku musiikki loppuu kesken osan, niin alusta vaan uudestaan. .---D
Ciesse kirjoitti:
Jee! Uusi osa! :3. Olo tuli heti pirteemmäksi, kun luin tän osan. No kiva, että se Jessikan kouluongelmat tulivat ilmi. Muuten, toivottavasti tuleva lapsi ei peri koukkunenää. : D. Uuno on tyhmä, ei välitä susista ollenkaa >(. Nyt jännitän, että mitä Uuno sanoo vaimoonsa, joka onkin entinen ihmissusi? No mutta jatkoa odotellessa, mutta ei mitään kiirettä.
PS. Se sun toivoma esittely mun lempisimperheestä mun sims 3 blogiin ei tule, koska Beatyja ei ole enään olemassa. Mutta sinne olen suunnitellut yhden postauksen, ilmoitan sulle boksiin, kun se on valmis. (Kaikki halukkaat, klik mun nimestä, jos haluatte tutustua Yllätyspataan)
Vastaus: Kiva, jos piristin oloasi. .--) Niin, vihdoin ne tosiaan tulivat ilmi. .--) Hehe, niin, vaikka kivojahan koukku nenät on. <3 Niinpä, tyhmä Uuno. >.--/ Heh, pianpa se selviää. ,--) Joo, en tosiaankaan pitänyt kiirettä, kaaauhena pitkä päivitys tauko oli .--< Höh, harmi, jos ei sitä esittelyä tulekaan. .--/ Mutta voithan tehdä jostain muusta perheestäsi esittelyn? .--) Ja tosiaan, käykää kaikki Yllätyspadassa, linkin löydätte tuolta linkkilistastani ------>
Wendu kirjoitti:
Tosi hyvä osa! Jännää ja kiva kun Jessikankin nuo kouluongelmat lopulta selvisivät Petralle ja Uunollekin. Edelleen Uuno on mun mielestä tosi ärsyttävä, tollanen viisasteleva ja sellane... Itsepäinen ja sellanen. Mun mielestä oli kiva kun Jessika ja Petra uskalsi näyttää Uunolle mitä mieltä ne on ja oikein räjähtää. Se on vaan aina ollut mun mielestä niin ärsyttävä että se oli hyvä homma :D Toivottavasti sekin vähän siitä sitten laantuu ja alkaa ajatteleen enemmän niitä muitakin eikä ain vaan itteensä. Kiva osa, muutamia kirjotusvirheitä löysin mutta eipäs se niin lukemista haitannut kuitenkaan. Huhhuh, mitä Petra menikään sanomaan! Odottelen innolla, mitä Uuno tuohon sanoo :) Ja sori, ei ollut tarkotus painostaa. Älä siis ota mitään painei uuden osan tekemisestä, teet sillon kun ehdit :)
Vastaus: Kiitos. <3 Jep, oli pakko jo selvittää vähän ongelmia, kun niitä on tiedossa lisää.. .--D Niin, ei se Uuno mikään kaikista mukavin heppu ole. .--/ Jep, hyvä, kun tytöt sai sanottua suorat sanat Uunolle. ,--) Äh, yritän aina välttää kirjoitusvirheitä, mutta minkäs niille mahtaa. .--p Hyvä kuitenkin, jos niistä ei ollut haittaa. .--) Pianpa se selviää, mitä mieltä Uuno on Petran paljastuksesta.. ,--) Yritän olla ottamatta paineita, mutta pakostakin niitä alkaa tulla, jos osan teossa kestää ihan äly kauan, niin kuin nyt vaikka..
Yun kirjoitti:
Nonni. Paljon tapahtui. Jotenkin arvasin että Petra olisi raskaana jo viime osaa lukiessani. En tosin tainnut sitä silloisessa kommentissani arvailla .-D
Toivottavasti nuo kouluongelmat nyt selviäisivät, kun Juuliakin jää vähän varjoon. .--<
Mitäs minä arvailisin? Ero tai hyvin suuri riita toisi ainakin dramatiikkaa, mutten ehkä mene niin pitkälle. Veikkaan että riitaa syntyy, mutta pari pysyy yhdessä tulevan lapsen vuoksi. Tai jotain. .--D
Ja Petra jatkaa joka tapauksessa susien kanssa hengailua. Ja tulevasta lapsesta tulee ihmissusi (nyt menee jo liian villiksi tämä arvailu)
Että sellaista. En nyt saa mitään muuta viisasta aikaiseksi, mutta jatkoa sitten vaan. Saa nähdä meneekö arvailuni lähellekään oikeaa .-D
Vastaus: Paljon juu tapahtui. .--D Olihan se juu arvattavissa. Niin, Jessika on kyllä ollut pääosassa aika pitkään, noh, kyllä minulla on Juuliallekin oma juoni suunniteltu. ,--) Pianpa näet (ainakin osittain) menikö arvailusi oikein. ,--)
Ebby kirjoitti:
Nyt pääsin vasta kommentoimaan uutta osaa :D toi loppu oli hyvä, saas nähä miten Uuno sit suhtautuu tohon ihmissusi juttuun :) hyvä että nyt enää Uunon ei tarttee luulla tyttönsä olevan jotain mitä ei oo ja Jessikan ei tartte huijata enää :D vähän sekava kommentti mutta meen tästä pelailemaan simssiä :)
Vastaus: Kiva kun pääsit. .--D Kiva, jos loppu oli hyvä, tässä osassa selviää Uunon mielipide asiaan. ,--) Totta, Jessika saa nyt olla onnellinen, ettei tarvii valehdella. .--) Ei ollut sekava, hyvää simsseilyä sinulle!! <3
Juuuu kirjoitti:
Ihanaa! Uusi vauva(: Ois kyllä jo pojan vuoro;D Ja toi Jessikakin upea! Nii päivitys tahti on mahtava, kun siitä luki tuossa alussa:)
Vastaus: Niin on, haluun enemmän perijä ehdokkaita, jotta tulisi jännempi äänestys. ,--) Ois kyllä tosiaan jo vaihteeksi pojan vuoro. Äh, tulee paha mieli, kun kaikki ovat kehuneet päivitystahtia nopeaksi, ja nyt se on ollut ihan hidasta. .--p Mutta minun vikahan se on. Tai oikeastaan, sanotaan, että se on koulun vika. ,--)
Roosa kirjoitti:
Todella hyvä osa, pitkäkin. ^^
Olen odotellut kauan jo tätä osaa (;;
Jessikasta kasvoi kaunis :)
Ja tuo susijuttu on aika "jännä". :D
Vastaus: Jaa, ei mielestäni ollut mitenkään pitempi kuin muut osat, ehkä kuva tekstit oli pitkiä tai jotain. .--) Niin kasvoi. .--) Joo, tosi jännä x--D En vaan osaa tehdä mitään oikeasti jännää.. .--9
Tohya kirjoitti:
Uusi lukija :)
Osa todellakin oli pitkä ja hyvä, mielenkiintoinen.
Jätit myös aika mielenkiintoiseen kohtaan, saas nähdä miten Uuno suhtautuu Petraan jatkossa...
Uunosta en pidä, jotenkin ärsyttävä ja omaa asemaansa ajatteleva heppu.
Mutta, alan seuraamaan.
-Tohya-
Vastaus: Nam, uusi lukija! Älä pelkää, en aijo syödä sinua, riemun kiljahdukseni usein ovat vähän.. outoja. .--D Kiva, pian näemme, miten Uuno
suhtautuu asiaan. .--) Heh, yksi Uunon vihaaja lisää. .--D Hihii, kivaa, jos alat seurata. <3 Aina mahtavaa saada uusia lukijoita!!
Volarea kirjoitti:
Uusi lukija:)
En nyt vielä osaa sanoa mitään ihmeempiä.. paitsi että Uuno on raivostuttava ihminen!:/
Hyvä osa!:)
Vastaus: Jee, toinen uusi lukija <3 Eipä sitä sanottavaa mitenkään erityisen paljon, kunhan jotain sanoo. .--) Kiitos <3
Waffle kirjoitti:
olipa jännä ja hyvä osa! Arvasin tietty heti et Petra on raskaana ;DD Kivaa kun Jessika kasvoi, siitä tuli tosi nätti, ja ihanaa jos sen kouluasiat selviää! Ehkä Jessika saa jotain ikäisiään ystäviäkin lähiaikoina? :))
Ja uuuups tuo Petran paljastus .. :o
Hei mut kivaa että tää tuli näin nopeesti :)
Ootan innolla seuraavaa osaa :D
ps. mistä Jessikan huoneen työpöytä on ladattu? se on ihana < 3 :)))
Vastaus: Kiva, kiitos. <3 Hehe, niinhän se oli helppo arvata. .--D Jep, Jessikasta kasvoi nätti. .--3 Toivotaan, että koulu ongelmat alkavat selkeytyä nyt, kun vanhemmatkin tietävät asiasta. Jaah, voipi olla, en ole ehtinyt Jessikan kaveri asioita yhtään pohtimaan. .--o Ja sen työpöydän pitäisi löytyä jostain päin tätä sivua, en nyt suoraa linkkiä valitettavasti ehtinyt katsoa..
Plinkk kirjoitti:
Hyvä osa C: Jessika on erikoisella tavalla kaunis, mikä ei ole huono asia, tykkään aina eniten niistä jotka ovat erikoisempia piirteiltään : D
Kiva muuten, että osasta ilmoitettiin, saa ilmoittaa jatkossakin : D Jatkoa sitten odotellessa ;3
Vastaus: Kiitos. <3 Juuh, kivaa, kun on välillä erilaisempia piirteitä simeillä.. kunhan ei liian erikoisia. .--D Toki ilmoittelelen sinulle osista. .--)
Sönkkö kirjoitti:
Uuuu... Jännää, en malta odottaa seuraavaa osaa :D
Vastaus: Noh, hyvinhän sinä maltoit. .--)
Neyla123 kirjoitti:
Tulin ilmoittamaan että joudun aloittamaan koko sakin tarinan alusta:( Syy. poistin blogin vahingossa kun piti poistaa toinen blogi- linkitän sit uudelleen (Laimea hymy)
julkasin uuden blogin. Jatkan sittenkin Tainaa!!! Jee! Linkitätkö? Linkitän sut taas!
Vastaus: No voi höhlä, kun poistit blogin vahingossa. .--/ Kiva kuitenkin, ettet luovuta, ja haluat jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta! <3
links of london kirjoitti:
ZHF_1987My Kickstarter project was fully funded this morning, and I’m looking forward
Vastaus: Öh..? .--p
Napu kirjoitti:
Muah! Luin osasi ja tykkäsiinnnn!!! :) Jessikalla ja Berryjen Netalla on samankaltainen tilanne, hassua :D Mutta hyvä että Jessika sai vihdoin purettua tunteensa :') Jatkoa niin pian kuin mahdollista, tää legacy on mun suosikki <3
Vastaus: Hihi, kiva. .--) Niin on, minäkin kummastelin asiaa kun luin Berryjen osaa. .--D Juuh, hyvä Jessika! Ihanaa kuulla olevansa jonkun suosikki. <3 Tai siis, enhän minä ole, vaan tämä lc.. .--D
Hunajainen kirjoitti:
Kokeilen kommentoida nyt, myöhässä tosin, mutta vielähän tässä aikaa on.
Ihana osa, Uuno tajusi vihdoin ja viimein mitä hänen perheessään tapahtuu , ja ettei eläkkään pilvilinnan kuninkaana :D . Jessikasta kasvoi tosi nätti, vahvoilla perijä-äänestyksessä. Vauveli tulossa, jei! Kuuden tytön jälkeen olisi hyvä tulla vaihteeksi poika. Se tummaihoinen heppu pyöri aika monessa kohtauksessa esim. Jessikan synttäreissä. Toivottavasti vaavi syntyy pian :)
Vastaus: Ei tässä ole mitään aikaa, milloin olisi myöhäistä kommentoida, voit kommentoida milloin vain tahdot. .--D Hihi, niinhän se Uuno tajusi. Hyvä tuo vertaus Taikapölystä. .--D Niin tosiaan olisi, mutta ei tiedä, miten tämän tyttösuvun kanssa käy.. Eh, niinpä pöyri, otin aika paljon kuvia juuri sinä päivänä, kun se heppu vieraili Iloliemillä. .--D
Xaldin kirjoitti:
=) Tää on kyl paras LC jota oon lukenu vaikka en nyt ole käynyt täällä pitkään aikaan. Mun mielest kannattaa yrittää saada Uuno kaapatuks! Olis kiva,että Iloliemen sukuun tulisi vihreä pieni Alien vauva =D
Miten muuten tuossa '' Kosto mielessä'' osan alussa Juulia ja Jessika olivat koulussa? Oli kai joku yhteis tontti tai sitten minulta on jäänyt paljon huomaamatta, mutta ois kiva tietää XD
Ja taas kerran hauska osa =)
Vastaus: Kiva kuulla <3 Höh, alappas nyt käymään useemmin, oon aina huolissani, kun rakas Xalduska ei olekaan kommentoinut. .--D Niin ois se kivaa saada alienkaappaus, mutta taidan jättää sen jonkun muun vaivaksi kuin Uunon. Pakko minun nimittäin on joskus saada Iloliemille alien <3 Ton koulu homman toteutin silleen, että rakensin uuden talon, ja sitten muutatin Petran ja lapset sinne. Ja kun palautin heidät taas kotiin, vähensin familyfundsilla 20000§, ettei tullut mitään hyötyjä. .--D
Neyla123 kirjoitti:
Mulla on joulutauko mun sivuilla.muuten: Hyvää joulunodotusta! T:Neyla123
Vastaus: Okkei. Pitäsköhän munki pitää joulutauko..? Ehkä ei, tarpeeksi hidasta tää päivitystahti muutenkin.. Samoin sinulle!! <3
Tiara kirjoitti:
Tosi hyvä osa taas!!
Olin jo ajatellu, et millon se Petra kertoo ihmissuteudestaan Uunolle: ) Toivon tosiaankin, että kaikki sudet selviivät ja että Petra keksii niille pelastuksen... On vielä pakko sanoo, että en yleensä pidä sims2 tarinoita hirveen suuressa arvossa, koska vähän aina tuntuu, että ns. "tusina- legacyissä" kuvat otetaan aina samassa talossa, enkä yleensä jaksa lukea sellaisia tarinoita, ja pysyttelen yleensä sims 3:ssa, jota itsekin pelaan (nykyään, olen pelannu kyllä kakkostakin: )), kun siinä on paljon enemmän paikkoja jne. Mutta olet oikeasti saanu tähän tosi hyvän juonen, kiinnostavia simejä, ihania ladattuja ja kuvat on otettu hyvin: ) En muista, oliko mulla enää muuta, joten siinä tais olla kaikki : )
-Tiara
Vastaus: Kiitos. .--) Nytpä sitten tosiaan Uuno sai tietää Petran salaisuuden. Toivotaan, että Petra keksii jotain susien pelastukseksi. .--) Noh, kyllä niitä poikkeuksia on. Sitä paitsi, itse tykkään enemmän pelata vain perheiden koti tonteilla, johtuu tietysti siitä, että peli yleensä jumahtaa jos menen yhteisötonteille. .--/ Mutta juonen kannalta on vähän pakko vaihtaa maisemia, sillä en jättänyt tarpeeksi lavastus tilaa Ilolienten koti tontille, niin joudun uusia rakentelemaan, sillä olisi aika työsää, jos kaikki tapahtuisi aina samassa paikassa. .--D Kiitos kovasti kehuista. <'3
Seu998 kirjoitti:
Hyvä osa, mut miten saat käyttöön ladattui esineitä? Kun jos mä pistän ne sinne downloads kansioo ne ei toimi.
Ainiin ja tos viimises kuvas Uunon ilme on kyl paras :DD
Vastaus: Kiva. .--) Vastasin sinulle silloin tonne boksiin, mutta tähän yritin vähän tarkemmin laittaa ohjeita. Olethan muistanut mennä laittamaan asetuksista päälle muokattujen esineiden näyttämisen (paina sellaista "kukkasta" ja siitä muokatut esineet käyttöön tai jotain vastaavaa, en muista tarkalleen. .--p) Ja kai olet jotain purku-ohjelmaa käyttänyt, tietääkseni purkamattomina ladatut ei toimi. Syynä voi tietysti olla, että yksinkertaisesti koneellesi ei saa ladattuja, joillakin on ilkeät koneet. .--/ Mutta toivottavasti noista neuvoista oli apua. .--) Hehe, onhan se ilme aika hyvä .----D
Nyt pääsette sitten lukemaan! Kaikkihan jäi siis siihen, kun Petra paljasti olleensa ihmissusi. Nyt näemme, miten Uuno asiaan suhtautuu...
-Väität muka olevasi joku ihmissusi, älä viitsi! Naurettavuutesi menee jo yli rajojen, Uuno huudahti epäluuloisena.
-Siitä asiasta sinä et tiedä mitään! Olin silloin nuori, mutta kaiken ilon pilasi yliopistolla se kohtalokas vessareissu, jolloin jouduin sairaalaan, ja ihmissuteuteni leikattiin pois. Silloin unohdin sudet, mutta nyt olen palannut heidän luokseen, enkä jätä heitä pulaan! Petra kiljui koittaen saada Uunon vakuuttuneeksi sanoistaan.
-Siis mitä? Teininä muka muutuit ihmissudeksi ja olit yliopistoon saakka, et sitten minulle meinannut kertoa! Järjetöntä, yrität vain ärsyttää minua! Puhut niistä niljakkeistasi kuin jostain hyvistä ystävistäsi. En voi ymmärtää, miten olet saanut tämän kaiken aikaan! Uuno karjaisi.
-Turhaan edes riehut siinä, ethän edes usko, mitä puhun. Luulet taas olevasi oikeassa, sinä omahyväinen ja itserakas sim! Voisit joskus miettiä vähän muitakin, et voi aina olettaa olevasi oikeassa! Minulle on aivan sama, uskotko vai et, mutta minä aion pelastaa susiystäväni! He tosiaan ovat ystäviäni, vaikket tietenkään sinäkään usko. Lähden nyt, etkä sinä sitä estä! Petra karjaisi ilmeillen raivokkaasti.
-No lähde, aivan sama minulle! Ole poissa ihan rauhassa niin kauan kuin vain haluat. En halua nähdä sinua! Uuno huusi sammakoita Petralle suoraan päin naamaa.
Petra tunsi kyyneleiden kimpoavan silmistään, muttei halunnut itkeä Uunon nähden. Mies oli juuri haukkunut hänet lyttyyn, ja tehnyt aivan selväksi, ettei aikonutkaan ymmärtää tai auttaa susijahdissa. Petra lähti juoksemaan, hänellä olisi jo nyt kiire pelastaa uskolliset ystävänsä, Uunon kanssa keskusteluun oli mennyt vain turhaa aikaa. Uuno jäi vain katsomaan Petran poistuessa huoneesta ja ulko-oven paukahtaessa rajusti. Ei hänen pitänyt niin pahasti sanoa.
Petra ei epäröinyt hetkeäkään lähtiessään yöhön aivan yksikseen. Hänen oli pelastettava sudet, kaikki ei ollut kunnossa, ei hänellä muuten olisi näin levoton ja onneton olo. Petra kiristi juoksutahtiaan entistä kovemmaksi, hänestä tuntui, että jokainen menetetty sekunti oli arvokas. Metsälle ei ollut kovin pitkä matka, edes suuren suuri vauvamaha ei väsyttänyt jalkoja, Petra pisti kaiken peliin, ja kiiti kuin hänen henkensä olisi uhattu.
Sillä välin tytöt lukivat läksyjään melko tylsistyneitä. Äskeiset huudot ja riehumiset olivat kuuluneet yläkertaan asti vieden samalla kaiken läksynteko mielen.
-Mikähän tappelu niillä äskenkin oli meneillään? Jessika mietiskeli paneutuessaan vaikeaan matematiikan laskuun.
-En tiedä, mutta nyt ainakin tuli hiljaista. Mennäänkö katsomaan, mitä siellä tapahtui? Juulia kysyi.
-Odota, käyn ensin itse katsomassa, millainen tilanne siellä on nyt meneillään, kutsun sinut, jos vanhemmat ovat juttutuulella, Jessika kertoi.
-Tylsää, miksen mä voisi muka tulla mukaan? Juulia ruikutti.
-Kyllä sä saatkin, katson vain, ettei siellä ole mikään hullusti, Jessika lupasi, ja lopulta siskokin päästi hänet lähtemään.
Jessika käveli alakertaan, ja huomasi Uunon yksikseen mököttämässä sohvalla.
-Missä äiti on? Jessika kysyi.
-Meille tuli pientä eripuraa, Uuno tuhahti kuin ei olisi kuullutkaan kysymystä.
-Ai pientä? Se huuto kuului kyllä yläkertaan asti, Jessika huomautti.
-Sekin vielä... Nyt Petrakin on poissa, Uuno jaaritteli onnettomana.
-Minne hän lähti? Jessika yritti uudelleen.
-Metsään, Uuno vastasi.
-Metsään? Jessika ihmetteli.
Jessika istahti Uunon viereen sohvalle alkaen jututtaa tätä.
-Mistä te ylipäätänsä tappelitte? Jessika kysyi.
-En haluaisi puhua siitä, aikuisten asioita, Uuno vastasi tylysti.
-Mutta minähän olen aivan pian aikuinen. Puhu vain minulle, se helpottaa. Asioiden sisällä pitäminen ei ole helppoa, eikä yhtään hauskaa, Jessika yritti, mutta Uuno pysyi vaiti.
-Noh, päästit hänet sitten vain lähtemään. Naisen, joka on viimeisimmillään raskaana. Sinuna lähtisin etsimään häntä, Jessika kehotti, kun Uunon ilme mutristui entisestään.
-Turha siinä viisastella! Sinäkin olet vain nuori tyttö, joka ei ymmärrä tällaisista asioista mitään! Minähän en sen naisen perään lähde! Selvitkööt aivan itse, Uuno huusi.
-Yritin vain auttaa... Jessika sanoi hiljaa.
Samassa Juulia ilmestyi heidän viereensä.
-Tulin vain varmistamaan, ettei isi häädä siskoa niin kuin äitiä, Juulia selitti.
Jessika pudisti päätänsä, Juulia oli selvästi salakuunnellut heidän juttujaan.
-Minä en ole ketään häätänyt! Paitsi teidät omiin huoneisiinne. Antakaa minun olla rauhassa, älkääkä puuttuko asioihini! Uuno karjaisi, mistä tytötkin säikähtivät. Niin he sitten lähtivät ennen pahempia harmeja, isä ei todellakaan ollut juttutuulella.
Tässä kohtaa laittakaa osan lukumusiikki soimaan. --> ?
Lopulta Petra oli päässyt metsälle asti. Hän ei edelleenkään hidastanut vauhtia, vaikka pimeydessä oli joka paikassa kompastuskohtia ja muita vaaroja. Petran mielessä olivat vain susi-ystävät ja heidän pelastaminen. Petra pelkäsi olevansa myöhässä, sillä susista ei näkynyt jälkeäkään. Onneksi mitään metsästäjiäkään ei näkynyt, se olisi hyvä merkki.
-Voi sudet, missä olette? Petra puhui hiljaisella äänellä, sillä hänen kurkkuaan kuivasi kova juokseminen, jolloin ääni ei toiminut kunnolla. Sudet kuulisivat kyllä hänen puheensa tarkoilla korvillaan. Petra luuli jo olevansa eksynyt, sillä ei hän metsiä ulkoa tuntenut, ja pimeässä joka paikka näytti aivan samalta, jolloin ei ollut mitään tietoa suunnasta. Joku sai vain Petran jalat liikkumaan eteenpäin, ja tämä antoi jalkojensa viedä.
Juuri kun Petra oli luopumassa toivosta, hän alkoi kuulla ääniä. Petra lähti ottamaan askeleita ääniä kohti ja onnekseen lopulta näki etsimänsä henkilöt täysin terveinä; sudet olivat linnoittautuneet pesänsä viereen. Petra ei voinut edes ymmärtää, miten hänen oli ollut niin vaikea löytää seisomalleen paikalle, nyt ne ihmissuden tarkat ja pimeännäkö silmät olisivat olleet kätevät. Sudet vilkaisivat Petraan päin hetkeksi, mutteivat kuitenkaan tehneet elettäkään tämän tervehtimiseksi, ne vain olivat paikoillaan.
Petra oli samaanaikaan helpottunut, peloissaan, huonovointinen ja jännittynyt. Hän ei edes tiennyt, miksi hänen oli niin vaikea avata suutansa ja sanoa asiansa. Hetken pohdiskelun jälkeen Petra sai sanotuksi edes jotain järkevän oloista:
-Me-meidän pitää lähteä... täältä. Tunnen, ettei kaikki ole hyvin, ja minusta tuntuu koko ajan, että joku tulee tänne pian, joku metsästäjä. Olen niin huolissani, uutisissakin puhuttiin uudesta iskustanne keskustassa, onneksi tiedän, ettei se ole totta. Lähdettäisiin nyt vaan, Petra puhui hiukan sekavasti mielentilastaan johtuen.
-Grr! Tule sinä siihen viisastelemaan. Mehän emme lähde minnekään! Niillä metsästäjillä ei ole rohkeutta tallustella elinalueellemme. Jos he tulevatkin tänne, me hyökkäämme heidän kimppuunsa, ja tapamme kaikki, valkea susi murahti.
-Ei, niin ette saa missään tapauksessa tehdä! Silloin simit saavat ainakin perustellun syyn tuhota teidät. Pysykää vaan metsässä, niin kuin tähän asti, Petra kehotti.
-Lopeta jo tuo jaarittelu! Itse hylkäsit meidät, ja tulimme etsimään sinua kaupunkiin. Nyt simit haluavat tappaa meidät, kaikki on sinun syytäsi! susi karjaisi.
-Ei, en minä tahallani! Meidän piti vain muuttaa... ja unohdin teidät väliaikaisesti. Nyt haluan vain auttaa, Petra puolustautui. Hän ei ollut itsekään varma, kävikö todellakin tätä keskustelua susien kanssa, kaikki tuntui niin epätodelliselta. Ainakin hän pystyi vaistoamaan susien mielentiloja. Ihmettelyn keskellä kuului yllättäen laukaus, joka tuli aivan selvästi pyssystä. Lisäksi kuului kaukaista juttelua ja naureskelua.
-Nyt ne tulevat! Petra karjaisi säikähtäen.
-Menkää! Meidän on paettava täältä ja pian! Petra huudahti lähtien juoksuun.
-Minä tiedän yhden hyvän vuoristopolun, sen kautta pääsemme nopeasti ulos metsiköstä, ruskea susi ilmoitti lähtien johtamaan porukkaa.
-Hienoa, juoskaa minkä jaloistanne pääsette, minä pysyn kyllä mukana! Petra ilmoitti läähättäen, vauvamasu tosiaan oli tiellä, ja se vei runsaasti energiaa. Petra ei kuitenkaan halunnut ajatella nyt tulevaa vauvaansa, vaan susiystäviensä pelastamista.
Ennen kuin Petra huomasikaan, johti hän joukkoa, jostain syystä hän ei pystynyt hidastamaan vauhtiaan, vaikka häntä väsytti aivan käsittömästi ja jalkoja särki.
-Hidasta vähän, nuorimmainen ei jaksa juosta tahdissasi! vaalea susi tiuskaisi jälleen.
-Mutta meidän on silti mentävä! Olemme liian helppo syötti metsästäjille! Petra kannusti.
Puhe ja laukaukset kuuluivat kokoajan vain kovempina, eikä Petra tiennyt, olivatko miehet jo saaneet jonkun susirukan elävältä.
-Onko tästä vielä pitkä matka? Petra kysyi.
-Ei kovin pitkä, tarpeen vaatiessa pystymme kyllä koventamaan vauhtiamme, ruskea susi ilmoitti pikkuisen puolesta.
-Ei kun mennään vaan lujempaa, kyllä minä jaksan, pentu kertoi käheällä janoavaisella äänellä.
-Ei missään nimessä! Meidän ei tarvitse kuunnella häntä, hän vain pilaa kaiken, vaalea susi ärähti.
Silloin Petra pysähtyi paikoilleen, ja puolustautui suden kohtuuttomalle väitteelle:
-Kuules nyt. Älä koko ajan pilkkaa minua ja tekemisiäni. Haluan vain auttaa, enkä ymmärrä, miksi sinun täytyy kaivella niitä vanhoja asioita! Eikö pääasia ole, että olen tässä nyt, ja haluan auttaa?
-Kuuletko, ne ovat aivan selvästi tässä lähellä äänistä päätellen. Ammunko?
-Ammu.
Ei kuulunut kuin pieni luodin ohisuhahtamisen ääni, mutta se sai Petran jo säikähtämään aivan tarpeeksi. Hän kääntyi ympäri yrittäen nähdä, mistä laukaus tuli. Petra otti kauhukseen pari askelta taakse päin, ja oli jo valmis huutamaan vainoajille suorat sanat. Ikävä kyllä ne pari askelta olivat kohtalokkaat, Petra astui harhaan, ja menetti samantien tasapainonsa.
Petra tipahti ryminällä kalliota pitkin kohti alhaalla olevaa kuoppaa. Tuntui, kuin häntä olisi isketty miljoona kertaa suuriin kiven järkäleisiin. Petra oli kuitenkin niin sokissa, ettei tuntenut suurempia kipuja. Hetken putoamisen jälkeen hän tunsi maan jälleen allaan, ja huokaisi helpotuksesta. Petra oli luullut jo kuolleensa.
-Kuinkas tässä nyt näin kävikään? Petra puhui itselleen ääneen kömpien istualteen, vaikka joka paikkaan sattui suunnattomasti. Petra oli nousemaisillaan jo seisomaan, kunnes tunsi jalassaan jotain suurempaa kipua.
-Et voi nyt jäädä tähän! Sudet tarvitsevat apuasi! Petra sähisi itselleen, muttei saanut mistään voimaa päästäkseen pystyyn. Jalkakipu vei kuitenkin voiton, ja Petran oli jäätävä paikoilleen.
Laukauksen kuultuaan sudet olivat sännänneet pois näkösältä ja piiloutuneet. Ne odottivat, kunnes metsästäjien jalkojen töminä loittoni, ja alkoivat sitten puhua.
-Pitäisikö meidän auttaa Petraa? ruskea susi kysyi.
-Ei tietenkään, sehän olisi aivan liian riskialtista! Metsästäjät saattaisivat palata, ja silloin meillä ei olisi mitään pakoreittiä, valkoinen susi huomautti.
-Sitä paitsi, Petra varmaan toivoo meidän pelastuvan, pentukin ilmaisi mielipiteensä.
-Eli lähdetään, valkoinen susi komensi, ja toiset lähtivät sen perään.
Petra istui kuopan pohjalla täysin tietämättömänä susien aikeista. Lopulta hän kuitenkin tajusi, koska susista ei kuulu mitään, ne olivat häipyneet. Petra ärsyyntyi, miten hänen ystävänsä olivat saattaneet hyljätä hänet? Ilman häntä ne eivät olisi edes ehtineet lähteä ajoissa karkuun. Petra kuitenkin tajusi, että hänen oli hyväksyttävä tilanne sellaisena kuin se oli, ja keskityttävä nyt enemmän itseensä. Jalkaa särki aivan hirveästi, se olisi varmasti murtunut. Vaivoin Petra sai vaihdettua jalkojensa asentoa, sillä jalat puutuivat, jos niitä piti pitkään samassa asennossa.
Vasta silloin Petra muisti raskautensa, ja säikähti hirmuisesti, mitä jos vauvalle olisi käynyt jotain pahaa? Petra alkoi silitellä masuaan, toivoen, ettei putoaminen olisi aiheuttanut mitään vakavia tapaturmia.
-Voi, kunpa tänne tulisi joku ja pelastaisi meidät, äidin jalat ovat niin huonossa kunnossa, ettei äiti pääse täältä omin avuin ylös, Petra selitti pikkuiselleen hieroen massuaan.
Yllättäen hänelle tulikin suuri pelko, mitä jos hän ei pääsisi koskaan pois, kuolisi vain vauva mukanaan? Samassa Petra alkoi tuntemaan yllättävää kipua alavatsassa, ja hetkessä lapsivesi lorahti maahan.
-Ei kultapieni, sinä et saa vielä syntyä... Et saa vielä syntyä! Petra karjaisi niin lujaa kuin vain pystyi yrittäen saada supistusten tuomaa kipua pienemmäksi, mutta turhaan. Kyynel vain vierähti silmästä, hän oli aivan yksin, lähes rampana, miten ihmeessä hän tulisi selviämään?
Petra nosti katseensa ylös avun toiveessa, ja yllättäen hänen silmiinsä osui eräs erittäin tuttu henkilö.
-Eii! Vauva!! Tällä kertaa et synny ilman minun läsnäoloani!! Uuno karjaisi, että ihan metsä raikui samalla.
Petran olisi tehnyt mieli huutaa Uunolle jotain rauhoittavaa, eivät ne lapset niin nopeasti syntyneet. Petra päätti kuitenkin säästää pienet energian rippeensä synnytykseen, tämä ilta oli ollut fyysisesti raskas ja vielä pahenpaakin on tulossa... Oli suorastaan onni, että Uuno sattui paikalle juuri sopivaan aikaan, Petra ei edes muistanut heidän aiemmin käytyjä keskusteluja.
Petra katsoi kauhukseen, kun Uuno loikkasi noin vain kallion reunalta alas. Petraa pelotti, että pahimmassa tapauksessa heitä olisi kohta kaksi potilasta pienen avuttoman vauvan vierellä. Uuno näytti vain niin varmalta, häntä ei pelottanut mikään, hän vain naureskeli ja hymyili onnessaan aivan kuin mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Hetken päästä Uuno meni kuitenkin liian pitkälle, Petra oli saada sydänkohtauksen huomatessaan, kuinka miehensä alkoi vääntämään voltteja kohti taivasta. Kehtasikin vielä leikitellä, vakavat asiat kyseessä. Silloin Uuno ei vaan mahtanut itselleen ja käytökselleen mitään, kaikki tapahtui kuin suunnitellusti, muttei Uuno mitään ollut ajatellut. hän ei edes koskaan ole osannut tehdä vastaavia liikkeitä, automaattisesti ja yllättäen ne vain tulivat.
-Olen maailman onnekkain isä! Olen niin onnellinen! Näen syntymän! Tätä hilpeää päivää olenkin saanut odottaa monia vuosia! Voi, olen niin innoissani! En malta odottaa... Uuno hoki monenmoisia ilolauseitaan.
Uhkarohkean hypyn päätteeksi Uuno pomppasi jaloilleen, ja pinkaisi nopeaan juoksuun Petran hätiin. Petra ihmetteli myös moista vauhtia, eihän Uuno ollut koskaan juossut autolleen noin nopeasti myöhästyessään kimppakyydistään. Petra hymyili ja irvisti samaan aikaan, perhe taisi sittenkin olla tärkeämpi miehelle kuin töissä ravaaminen.
Päästessään Petran eteen Uuno jatkoi kovin mielenkiintoisia puheitaan:
-Voi Petra, kiitos, että soit minulle tällaisen kunnian. Tiedät hyvin, kuinka olen aina halunnut nähdä synnytyksen ottaen puolet tuskastasi itselleni. Palvon sinua, teen ihan mitä haluat...
-Ole sitten hiljaa edes hetken! Tarkoitan,olen erittäin onnellinen, että olet siinä nyt, mutta voisitko hiukan rauhoittua, ja istua maahan puhumatta turhia, kyllä minä kerron, kun tarvitsen apuasi, Petra tiuskaisi suurien kipujensa valloittamana.
Unelmamiehenä Uuno totteli, ja istahti vaimonsa viereen.
-Hyvä Petra, hyvä Petra! Ponnista. Ponnista kovemmin! Uih, kun tämä on jännittävää! Uuno kannuti naureskellen joka toisen sekunti, hyvä ettei mies kuupahtanut maahan jännityksestä.Uuno tosiaan oli aivan seonnut, Petraa alkoikin epäilyttämään, olisiko hän selvinnyt paremmin synnytyksestä ilman Uunoa ja turhia häirintätekijöitä. Petra päätti olla välittämästä Uunosta, kyllähän miehen reaktion ymmärsi. Petra vain ei olisi koskaan voinut arvata, miten paljon synnytyksen näkeminen oli ilahduttanut Uunoa.
Monen tunnin pinnistelyn jälkeen Uunon sylissä köllötteli aivan tuore tyttövauva. Tunnelma oli hyvin rauhallinen ja turvallinen, vaikka he olivat pimeässä metsässä keskellä yötä. Kumpikaan ei saanut sanotuksi mitään, molemmat vain katselivat pikkuista vauvaa lumoontuneena. Petra tunsi itsensä niin väsyneeksi ja uupuneeksi, mutta pieni katse tuohon suloisuuteen sai hänet paremmalle ja vahvemmalle mielelle.
-Tyttösuku jatkukoon, Petra totesi.
-Mitäh? Uuno heräsi ajatuksistaan.
-Sitä vaan, että Ilolienten sukuun on syntynyt pelkkiä tyttöjä. Minkä annamme pienokaisen nimeksi? Petra kysyi.
-Kävisikö Jenna? Uuno ehdotti, mihin hän sai Petralta nyökkäyksen. Näin vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen tyttövauva nimettiin Jennaksi.
Petra yritti vaihtaa asentoaan mukavampaan jalkakivusta huolimatta. Se ei kuitenkaan ollut enää Petran suurin murhe, vaan se, miten Uuno suhtautuisi häneen jatkossa. Petra tiesi asian selviävän vain kysymällä, joten niin hän syvän hengenvedon jälkeen sanoi:
-Miten toimimme nyt jatkossa, siis meidän suhteessamme? Ymmärrän kyllä, jos et halua enää jatkaa, minähän olen valehdellut sinulla kaikki nämä vuodet, ja sitä ei ole helppo antaa anteeksi. Petra piti pienen tauon odotellessaan vastausta. Sitä ei kuitenkaan kuulunut, jolloin Petra tulkitsi, ettei Uuno voisi antaa anteeksi hänelle tätä kaikkea. Kyynel vierähti naisen poskelle, hän kuitenkin rakasti Uunoa todella.
-Pyydän, ajattele edes lapsiamme, ero ei olisi hyvä asia. Ja olemme samassa työpaikassakin, näkisimme kuitenkin päivittäin, ja...
-Sanoinko muka, etten antaisi anteeksi? Uuno murahti. Petra säpsähti, tarkoittiko Uuno todella, että voisi antaa vielä mahdollisuuden Petralle? Uuno siirsi katseensa sylissään makaavaan Jennaan, ja alkoi hymyillä.
-En ikinä jättäisi sinua ja ihania lapsiamme, olette tärkeintä minulle maailmassa, Uuno vastasi. Petra tunsi silmiensä jälleen kostuvan, mutta tällä kertaa ne olivat onnenkyyneleitä. Jos hänen jalkaansa ei olisi sattunut, hän olisi juossut miehensä kaulaan, mutta kipu piti hänet paikoillaan.
-Kuule Uuno, miten me mahdamme päästä pois täältä? Petra viimein kysyi, kun jalkakipu alkoi käydä sietämättömäksi. Uuno oli niin onnessaan Jennasta, ettei ollut muistanut kertoa Petralle kaikkea.
-Ainiin tosiaan, matkalla tänne soitin ambulanssin tulemaan, etsitäänköhän meitä vielä, vai ovatko he luovuttaneet? Uuno pohti. Samassa kallion reunalle ilmestyi joku hahmo.
-Rikhard, tule tänne, taisin löytää etsimämme henkilöt!
Hetken päästä kaksi ambulanssimiestä laskeutui kuopanpohjalle, tosin hiukan turvallisemmalla tavalla kuin Uuno tai Petra. Lopulta Petra oli saatu paareille pitkäkseen, ja hänelle annettiin kipulääkettä, jolloin jalkakipu hälveni vähitellen. Uuno piti visusti Jennaa sylissään suojellakseen vauvaa kaikelta pahalta.
-Onneksi osasitte tulla tänne, Petra näyttääkin olevan melkoisen heikossa kunnossa, Uuno totesi kiitollisena.
-Voi, ei se ollut vaikeaa. Kuuntelimme vain täältä kanatutuvia ääniä, toinen lääkäreistä ilmoitti.
Uunon naamalle levittyi hölmistynyt ilme, hän tosiaankin toivoi kaikkien äänien olleen Petran tuskaisia synnytyshuutoja, oli Uunokin nimittäin karjunut pariin otteeseen oikein kunnolla.
Uuno heräsi ajatuksistaan lääkärin siirtäessä katseen häneen ja vauvaan.
-Laitetaanpas tuo vauvakin nukkumaan äitinsä vierelle paareille, tohtori ehdotti.
-Äh, mitä suotta. Pikkuinenhan vain pelkäisi suotta, kyllä minä osaan oman lapseni turvallisesti ylös kantaa, Uuno tiuskaisi hiukan loukkaantuneena.
-Selvä, kiipeile sitten varovaisesti ylös, tohtori vielä muistutti.
Uuno käänsi päätänsä pois koko tyypistä, pitikö tämä häntä idioottina? Tottahan toki hän kantaisi lapsen ylös turvaan, vielä ensimmäinen, jonka syntymän hän oli nähnyt omin silmin aivan vierestä.
Monta ovelaa liikettä saatiinkin tehdä, että Petra pääsi ehjänä ylös. Raukka oli niin väsyksissä, että oli torkahtanut.
-Viekää hänet nopeasti sairaalaan. Petralla on varmaan kohta nestehukka ottaen huomioon, että hän juoksi taloltamme tänne asti, ja vielä synnytti kaiken kukkuraksi, Uuno hoputteli. Häntä suorastaan ärsytti tohtorien hitaat ja onnettomat mietiskelytauot.
-Toki, pian kaikki on hyvin, tohtori kertoi.
-Niin, kunhan nyt edes tapahtuisi jotain... Uuno totesi.
-Meidän täytyy arvioida tilanne tarkkaan, ei tämä ole niin helppoa, tohtori puolustautui.
-Isin pikku kulta, kaikki on pian hyvin, kunhan pääsemme eroon noista, Uuno kuiski Jennan korvaan.
Samassa Petra alkoi haukottelemaan ja heräsi.
-Hienoa, luulimme jo antaneemme sinulle liian kovat kipulääkkeet, tohtori sanoi.
-Aha, mutta voitaisiinko jo lähteä. Haluan pois täältä metsästä, Petra pyysi.
-Toki, tohtori lupasi.
-Minähän jankutin tästä iät ja ajat, Uuno tuhahti.
Päästäisiinpä viimein jo lähtemään.
Aamun sarastaessa taksi toi Uunon, Petran ja Jennan takaisin tutulle kotiovelle. Petran jalkaan olikin ilmestynyt vain pieni hiusmurtuma, eikä mitään vakavampia. Jennakin todettiin mainiosti voivaksi, samoin Petra, kunhan molemmat olivat saaneet syödä vatsansa täyteen ruokaa. Tunnelma oli edelleen hiljainen ja vaivaantunut riitelyn jäljiltä, vaikka asiat olivat tavallaan jo sovittu. Vielä illalla kummatkin olivat tunteneet viihaavansa toisiaan, toisaalta Petra tunsi
Petra heräsi ajatuksistaan huomatessaan Jessikan ja Juulian tulevan talosta ulos. Hän ei ollut edes ajatellut, että lapsille pitäisi kertoa, missä vanhemmat olivat olleet koko yön. Mutta olisiko kertomus synnytyksestä keskellä metsää, syvän kuopan pohjalla liian raju lapsille?
-Uuno, ei kerrota heille sitten kaikkea, Petra supisi. Uuno nyökkäsi vastaukseksi, hänkin oli pohtinut samaa.
-Äiti ja isä! Me oltiin niin huolissamme! Juulia kiljui rynnätessään halaamaan Petraa.
-Ei mitään hätää, me olimme vain.. Petra puhui yrittäen keksiä jotain.
-Sairaalassa, synnyttämässä. Tai siis Petra synnytti, minä vain katselin, Uuno sepitti satua.
-Mistä metsästä sinä sitten illalla oikein puhuit? Ja mikä Petran jalassa on, kun hän ontuu? Jessika kummasteli. Tyttö oli jo niin vanha, ettei niellyt tekaistuja juttuja helposti. Petra ja Uuno olivat neuvottomia, kunnes Petra lopulta huomautti kouluun valmistautumisesta, ja tytöt tietenkin tottelivat.
Kun Jessika ja Juulia oli saatu kouluun, sekä Jenna-vauva päiväunille, istuskelivat Uuno ja Petra sohvalla. He olivat sopineet aloittavansa kaiken puhtaalta pöydältä, ilman valheita. Petra oli nyt onnellisempi kuin koskaan, hän oli alkanut arvostaa miestään enemmän kuin aikaisemmin ja oli varma, että tästä eteenpäin kaikki jatkuisi hyvin.
Uunon mieltä kalvoi kuitenkin eräs asia. Hän ei ollut kertonut Petralle mitään menneistä alienvauva -suunnitelmistaan, eikä hän tiennyt pitäisikö. Juurihan he olivat sopineet kertovansa toisilleem aivan kaiken. Mutta se alien-juttuhan on jo vanha asia, tarvitsisiko sitä muka kertoa? Pohdiskellen näitä asioita, Uuno nousi.
-Minne sinä menet, Petra kummasteli Uunon noustua niin nopeasti.
-Menen..postin hakemaan, Uuno keksi.
Jotta Uuno ei olisi valehdellut, hän kävi hakemassa lehden, ja palasi sitten takaisin. Petra seurasi Uunon ilmeitä tämän lukiessa etusivun otsikoita.
-Ei voi olla totta, Uunolta pääsi.
-Mitä siellä sanotaan? Petrakin kiinnostui. Uuno avasi sivun, jossa koko juttu luki.
"Susien metsästys lopetetaan ennen toimenpiteen alotustakaan. Viime yönä metsässä ollut lenkkeilijä loukkaantui pahoin pudotessaan kalliolta säikähtäessään laukausta.."
-Vai lenkkeilijä? Petra tirskaisi väliin.
-Malta nyt! "Pudonnut nainen oli paikallisen lääkärikeskuksen mukaan kaiken lisäksi vielä raskaana, ja synnytti kallion vierellä olevan kuilun pohjalla lapsen. Eläintensuojelujärjestö hankki käsiinsä nämä salametsästäjät, ja pistinät nämä maksamaan 100 000 §:a uhanalaisten susien tappoyrityksestä. Myös välikohtauksessa loukkaantuneelle naiselle luvataan suuret vahingonkorvaukset." Petra, me olemme rikkaita! Uuno karjaisi.
-Mutta en halua niitä rahoja, Petra totesi.
-Nyt tiedän! Lahjoitan nekin eläintensuojelujärjestölle, varsinkin kaikkien susien hyväksi! Petra kiljaisi melkein samantien.
-Mutta Petra... Uuno yritti kääntää vaimonsa päätä, mutta tämä pysyi suunnitelmassaan.
-Ja mikä parasta, susien metsästys on lopullisesti saatu päätökseen! Minä tein sen, pelastin heidät! Petra huudahti riemuissaan, hyvä ettei hän noussut
-Kai sinun sitten on saatava tehdä rahoillasi, mitä haluat... Uuno totesi haikeana.
-Älä murjota, kyllä meillä rahaa riittää, Petra huomautti.
-Kuule Petra, kun me äsken sovimme, ettemme enää valehtele toisillemme.. Niin minullakin olisi eräs salaisuus, jota en sinulle aikonut kertoa, Uuno aloitti.
-Mmmm, no, mitä? Petra sai sanottua ruuantäytteisestä suustaan. Petra näytti olevan enemmän kiinnostunut syömisestä kuin miehensä asiasta.
-Kun en nähnyt lasteni syntymiä, päätin hankkia itselleni alienvauvan, jotta kerrankin saisin kokea synnytyksen näkemisen. Hylkäsin kyllä suunnitelmani heti, kun kerroit olevasi raskaana, sillä olin varma, että näkisin sen syntymän. Ethän ole minulle vihainen? Uuno kysyi selitettyään koko jutun. Petra lopetti samantien syömisen, ja laski lautasensa pöydälle.
-Mikä siinä on noin hauskaa? Uuno kysyi, kun Petra sai vähennettyä nauruaan.
-No, kun kerroit asian, mieleeni muodostui heti kuva aivan sinun näköisestäsi simistä, paitsi että hän oli vihreä, thih! Petra tirskui vieläkin.
-Pitäisikö minun loukkaantua? Uuno sanoi, muttei hänenkään pokkansa enää pitänyt Petra kertomuksen jälkeen. Hetken hekotettuaan Uuno kysyi:
-Et siis ole minulle vihainen?
-En tietenkään, Petra vastasi.
Illalla oli hyvä mennä nukkumaan, kun kumpikin oli paljastanut salaisuutensa toisilleen, ja niihin liittyvät asiat oli puhuttu selviksi. Nyt ei mieltä enää painanut huono omatunto, eikä valehtelun taakka. Tämän paremmin asiat eivät enää voisi olla!
Valvoin eilen yönä (=tänään) kahteen saadakseni kaiken valmiiksi. Mutta niinhän minä sainkin. Nyt voin viimein ylpeillä, että avaan Simsseilyt taas kaikkien nähtäville! Lisäksi kirjoittelin Eilen Camp Rockiin osan myös, joten sen seuraajat saavat luettavaa myös. ,--) Taikapölyyn en mitään saanyt tehtyä, harmi silleen, haaveni olisi ollut saada uusi osa joka sivulleni, mutta en onnistunut. .--/ Mutta nyt, hyvää joulua kaikille ihanille lukijoilleni! Jättäkää kommenttia. .--)
Kommentit