VASTAUKSET EDELLISEN OSAN KOMMENTTEIHIN:
Koska Vuodatuksen ketale hävitti kaikki 65 osan kommentit, totean turvallisemmaksi tavaksi jatkaa vanhalla tyylillä kommentteihin vastailua, nyt ne eivät ainakaan voi hävitä..

Aglaia kirjoitti:
APUA! SIMSTORVELO TARVITSEE KIPEÄSTI VIISAAMMAN PELAAJAN NEUVOJA! OLETHAN PELASTAJANI?

Aglaia kirjoitti:
Kurja tiedottaa osaasi, mutta minulla olisi ilmoitusta.

Vastaus: Hyvin tuntui ongelma ratkeavan ilman minuakin.



Windolyn kirjoitti:
Jounista tuli niin suloinen poika että! Ja Juulia jatkaa edelleenkin mielenkiintoisilla urilla elämänsä suhteen =D Hmm... Saapa nähdä mitä tästä uudesta uhkapeli-innosta seuraa...

Vastaus: Sievät ykkösnaama-piirteet valtasivat tosiaan myös Jounin, eikä häntä oikein muulla sanalla voikaan kuvailla kuin suloinen. .-D Juulian pelailuista on pian lisää luvassa, jos sen verran varovasti spoilin. .-D Kiitos kommentoimisesta!



Jade Essence kirjoitti:
Luikahdin kirjaston koneelle tarkastamaan päivityksiä ja huomasin, että täällähän on uusi osa :D
Onkos perheen miehistä tullut hieman nirsoja, kun ovat saaneet nauttia pitkään hienommista ruuista? Vaikuttaa hieman siltä. Ovathan ne murot ja puurotkin hyviä, sen lisäksi että vaihtelu virkistää ;)
Rupesi vain vähän mietityttämään, kun Veikolla meni murot väärään kurkkuun. Onkos mies nyt aivan sataprosenttisen rehellinen töistään?
Varpu vaikuttaa kyllä mukavalta tuttavalta, ystävällinen ja avoin näin ensivaikutelman perusteella. Asuukohan nainen miten lähellä Iloliemiä? Ja Kaikin sai heti uusia tuttavia, Pauli vaikuttaa aivan hyvältä kaverilta.
Kuulepas Uuno, minä kyllä väitän sinun tekevän liikaa hommia kasvimaalla. Puutarhatöissä pitäisi voida rentoutua, ja tuskinpa kasvit pahastuisivat hieman hitaammasta työtahdista.
"Äiti on syöttötuoli"? Voi Jouni, tämä sai minut heti hymyilemään :D
Pojasta tuli kyllä lapsenakin suloinen. Ja hyvä että Kai avittaa pikkuveljeään.
Peliharrastus vaikuttaisi ihan mukavalta ajavietteeltä Juulialle, kun nytkin nainen muisti pitää järjen päässä ja lähti ollessaan voiton puolella. Uuno kyllä suhtautuu asiaan hieman liian jyrkästi, eihän Juulia ole vielä mennyt mitenkään liiallisuuksiin.
Hmmh, Virva vaikuttaa kyllä mukavalta tytöltä, mutta näyttää siltä että Kai ja Jouni alkavat jo kilpailla tämän suosiosta. Pojat pojat! Antakaas tytön itsensä valita, jos valinta pitää tehdä!
Ihanan viihdyttävä ja monipuolinen osa oli taasen, mukava oli lukea :)
Itsellänikin on tosiaan hieman tiukka aikataulu, tämän ja seuraavan jakson aikana pitäisi tehdä kaksi tutkielmaa, 20 sivua :D Nytkin pitäisi alkaa kaivella taustatietoja punakhmereistä. Mutta viikonloppuja kohden ja tsemppiä sinnekin koulukiireisiin! ;D

Vastaus: Hienosti löysit osan, vaikken päässyt siitä mitään tiedottelemaan, kun Vuodatus oli hävittänyt kommentit enkä päässyt näkemään, kenelle pitäisi osasta tiedottaa. .-P Miehet tuntuvat tosiaan vähän nirsoilevan, ei sitä laatua aina haluaisi laskea, kun on parempaan tottunut. .-D Niinpä, olisivatpa pojatkin tajunneet asian vaihtelun kannalta! Veikko tosiaan lähetti jotain epäilynarvoisia singnaaleja puheen kääntyessä hänen työhönsä. Varpu on tosiaan osoittautunut mukavaksi naikkoseksi. .-) Paulistakaan ei pahaa sanottavaa löydy. .-D Uunoa vaivaa varmaan jokin perfektionismin turha täydellisyys puutarhahommissa, mutta ainakin talven ajan pappa joutuu lepäämään. .-) Hihi, mukavaa, että Jounin puheet ilahduttavat. .-) Suloinenhan poju kieltämättä on piirteiltään. ,-) Jep, toivotaan, että Juulia pelaa jatkossakin järjen kanssa, jos vielä suuntaa uudelleen pelihalliin. Sanos muuta, Uuno voisi pitää luentojaan aiheellisesta syystä eikä heti aloitta mäkätystään, mutta minkäs tuolle ärjyläiselle mahtaa. .-D Virva saattaa tosiaan joutua valinnan eteen, jos poikien kinaaminen tytön seurassa yltyy entisestään, eikä yhteisleikeistä tule mitään. Kiva kuulla, että osa viihdytti. .-) Yh, tutkielmat on ikäviä, voimia sinulle niiden tekoa varten! Toivottelempa minäkin sinulle viikonloppuja, kun tähän aikaan sopii hyvin. ,-) Kiitos kommentistasi!



Lumikristalli kirjoitti:
Jounista tuli suloinen niin kuin isoveljensäkin. Mahtavaa että Juulia löytää uusia ystäviä, mutta tuo peli juttu jäi mietittyämään, myös Veikon "loma" . (:
Jatkoa

Vastaus: Jeps, samanlaisia suloisia ykkösnaamoja kumpikin. .-D Ystäviä ei voi koskaan olla liikaa, mutta pelaamista on hyvä rajoittaa homman mennessä liiallisuuksiin. Katsotaan, miten Juulia toimii. ,-) Epäilyksiä Veikon työstä tulee useammaltakin taholta, niistä lisää myöhemmin.. Kiitos kommentoimisesta!



En kerro nimeäni kirjoitti:
Mietitytti vähän tuo Veikon "loma". Olin ihan varma että olisin unohtanut jotain viime osasta, mutta muistin lukeneeni sen ainakin yksitoista kertaa jonkin takia.. Olisi kivaa, jos kolmoseenkin tulisi joku leluntekokone. Pikkutiilikin saa hankittua ostotilasta jos on lemmikit-lisäri, mutta jos simit voisivat valmistaa niitä itse.. Ja kivaa varmaan nukkua tiili unikaverina xD
Isoveljeni yrittää aina estää minua lukemasta Iloliemiä, en ymmärrä häntä..
Ja miten simstarinoita tehdään? Olen monia kertoja yrittänyt saada kolmosen käynnistyssovelluksesta kuvia jonnekkin, mutta se valittaa aina jotain sähköposteista ja sisäänkirjautumisista... Tosin sinä teet tarinoita luultavasti muulla kun kolmosella, miksi muutenkaan valitan sinulle? =O
Mutta tosi ihana osa taas kerran, toivottavasti uusi ilmestyisi taas pian =) Ja sain Taikapölyn kiinni, jihhuu! =)

Vastaus: Jeps, Veikko käyttäytyy tosiaan hiukan kummallisesti työasioista puhuttaessa, joten ei ihme, että pohdintapiiri kokoontuu. .-D Huh, sinäpä olet ahkerasti lukenut! .-) Nuo koneet on tosiaan kivoja, sopishan ne kolmoseenkin. .-) Haha, Jounilla nyt on vähän kova unikaveri. .-D Nö höh, mikähän veljelläsi on? Minä teen tarinaani vain räpsimällä kuvia pelaamisesta ja kirjoittamalla kuvatekstit. Olen Simsseilyihin laatinut pienet ohjeet tarinan tekoa varten, jos haluat vilkaita, tässä linkki. .-) Hiili neuvoikin alemmassa kommentissa kolmosen kuvien etsimisen: "Electronic Arts -> The Sims 3 -> Screenshots". Kyllä minulla kolmonenkin on, että osaan jotain siihen liittyvääkin, jos tarve vaatii. ,-) Hienoa, oletkin ahkerasti lukenut tarinoitani. .-) Kiitos kommentin jättämisestä!



Hiili kirjoitti:
Löydät kolmosen kuvat sieltä Electronic Arts -> The Sims 3 -> Screenshots.
Tämä on muuten hyvä tarina! :)

Vastaus: Hienoa, kun olet täällä neuvomassa. .-) Hauskaa, että pidät. .-) Kiitos kommentoimisesta!



NeneKanerva kirjoitti:
Today... Nirsoilua and stuff.
Epäilyttää tuo Veikon työjuttu... Ja Juulian ei pitäisi jäädä liian koukkuun peleihin...
Mutta kyllä suosikkikohtani oli "Äiti on syöttötuoli".

Vastaus: Saa nähdä, mitä tulee tapahtumaan. .-) Mukavaa, että "Äiti on syöttötuoli" miellytti sinua. .-) Kiitos kommentista!



CristalCrystal kirjoitti:
En kerennyt viime kerralla kommentoimaan, mutta oikein kaunis talo ,tykkäsin itse.
Johan niistä miehistä on tullut nirsoja! Ei kelpaa murot kuin Veikolle... :D
Uunon viherpekaloisuus naurattaa... Eiköhän tuosta jokin bisnes tule..? :)
Mukava, että Juulia sai joitain ystäviä, kun Roosa ja Jessika on niin kaukana että. Epäilyttää nuo uhkapeli kaverit, vaikka Varpu (ko) vaikuttikin ihan mukavalta.
Toivottavasti Kai ei ala häpeämään Juuliaa, vaikka Juulia onkin työtön. Pauli lookki on erittäin... persoonallinen. ;D Mutta tykkäsin.
Saa nähdä saako Jarno selville totuuden... Ja hyvä, että sekin on saanut kavereita...
Jounista ja Virvasta tulisi söpö pari. Harmi, kun se Kai tuppautuu väliin koko ajan...
Tällänen kommenti tällä kertaa... Jatkoa!

CristalCrystal kirjoitti:
Unohdin...
Veikon työjuttu epäilyttää... "Lomalla"???

Vastaus: Hyvä, ettet viimeksi ehtinyt kommentoimaan, sillä Vuodatus hävitti ne kaikki! Iloista, että pidit talosta. .-) Hehe, on tosiaan kurjaa vaihtaa tavallisempaan ruokavalioon, kun on tottunut saamaan herkkuja. .-D Onneksi Veikko sentään syö. Mukavaa, että Uunon kasvijutut ja bisnekset naurattavat. .-) Jep, Juulian entiset ystävät jäivät kovin kauas, joten on kivaa löytää uusia kavereita. .-) Toivotaan, ettei Kai häpeile äitiään. Ah, Paulin moppipottakampaus on kyllä aivan mahtava! .-D Katsotaan, Jarnon isäetsinnöistä on juttua lähi aikoina. ,-) Virvalla tosiaan on ottajia! Saa nähdä, kumman hän valitsee vai valitseeko kumpaakaan. Veikon töistä en viitsi mainita enempiä. .-> Kiitos kommentista!



Turveltaja kirjoitti:
Ihana tuo talo. En nyt osaa äkkiseltän kommentoida muuta, sillä en ehdi nyt lukaista sen tarkemmin =D
btw Vuorisilla on uusi osa. Chat-boxi on kadonnut jonnekin =( tai olen vain sokea.

Vastaus: Kiitos, luet sitten paremmalla ajalla. .-) Chat tosiaan katosi, kun Vuodatus vammautti sivulaatikot. .-/ En ole saanut aikaiseksi hankkia uutta cboxia. .-/



FlameGirl kirjoitti:
Nunadakéilla ilmoitusasiaa :P

Vastaus: Kävin aikoinaan katsomassa. .-)



banssu kirjoitti:
Todellakin olen bloggeriin muuttamisen kannalla, vaikka tässä vaiheessa, kun oot ehtinyt julkaista Iloliemiä kaikenkaikkiaan jo 66 osaa, se tulisi olemaan aika raskasta. Itekin aloitin legacyni vuodatuksessa, mutta aika pian tuli kuitenkin todettua se blogger paremmaksi vaihtoehdoksi... No, jos vain jaksat tehdä sellaisen työn, niin harkitsisin sinuna kyllä vakavasti.
Anyway, tähän osaan...
Olinkin huomannut uuden osan jo vähän aiemmin, kun joskus tulin sattumalta käymään, mutta koska silloin ei ollut aikaa lukemiseen, se painui unohduksiin aika pikaisesti. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja nyt muistaessani tulin sitten hetimmiten lukemaan. :)
Voi Jounia ja Kaita, kun pitää molempien samasta tytöstä kilpailla. Jotenkin tuo Jounin viimeinen kommentti "Ah Virva, halataan" pisti hymyilyttämään. Ehkä Virva ei kohta enää halua olla kummankaan kanssa, kun noin kovasti yrittävät kummatkin saada tytön huomiota osakseen. :D
Jouni ja Kai ovat muuten molemmat ihan älyttömän suloisia poikia! Varmasti saavat enemmän kuin tarpeeksi huomiota tytöiltä sitten kasvaessaan vähän isommiksi...
Ääh, en mitenkään saa mitään järkevää kommenttia aikaan. Toivottavasti tämä nyt tulee edes näkyviin... Seuraavaa osaa odotellessa!
-banssu

Vastaus: Toivon, ettei Vuodatus voi mennä tätä huonommalle tasolle, joten tästä lähtien taival on toivottavasti ylämäkeä. .-D Blogger on tosiaan hyvä paikka, mutta toisaalta ei voi tietää, tuleeko sinne tulevaisuudessa jotain ongelmia. Hienoa, että muistit tulla lukemaan. .-) Jep, kaikki kävisi helpommin, jos Jouni ja Kai olisivat tajunneet valita eri tytöt, joita piirittää. .-D Iloista, että hali-repliikki hymyilytti. .-) On tosiaan vaarana, että pian Virva ei halua kumpaakaan. .-/ Totta, Kai ja Jouni ovat todella suloisia. .-> Kommenttisi oli tosi järkevä, ja hienoja huomioita olit löytänyt. .-) Kiitos siitä!



Morame kirjoitti:
Naureskelin tolle "äiti on syöttötuoli" jutulle:) Hyvä osa. Oon jo kahteen kertaan yrittänyt keretä lukea tän osan mut nyt vasta sain luettua:) Toivottavasti Kai ja Jouni nyt pahasti riitaannu.. Mulla muuten meni Kai ja Jouni sekasin kesken osan lukemisen.. Niin saman näkösiä ovat♥
I ♥ U Iloliemi

Vastaus: Haukaa, että nauratti. .-) Hienoa, että lukuaikaa löytyi lopulta. .-) Toivotaan, ettei poikien käytös tuosta mene pahemmaksi, vaikka huonolta näyttää.. .-s Voi ei, samannäköiset simit sekoittuvat helposti. Iloista, että fanituksesi on suuri. .-D Kiitos paljon kommentin jättämisestä!



Turveltaja kirjoitti:
Noniin, nyt sain luettua pari viimeisintä osaa.
APUVA! Odotan kauhulla miten Jounin ja Kain välinen kina Virvasta yltyy, varmaan repivät toisiltaan päät irti viimeistään teini-iässä =O
Haha! Unno-pappahan pisti bisnekset pystyyn. kuinkahan tuottoisaksi tuo lelujen ja kasvisten myynti ehtiikään kehittyä, ennen kuin ukko heittää veivinsä. Ehkä Veikko voisi sitten jatkaa sitä bisnestä? Kuulosti meinaan erittäin epäilyttävältä tuo "lomaa ennen töiden alkua" Ettei miekkonen vain olisi halunnut pois Leutolaaksosta kenties Kustin tai jonkin muun vastaavan takia, vaikkei tällä työpaikkaa ollutkaan tiedossa? Menneisyyden haamuja?
Juulialle voisi sittenkin olla "peliala" paras uravalinta, mikäli naikkonen töihin haluaa. Toivottavasti hänetsä ei tule nyt peliriippuvainen, joka onnistuu häviämään kaikki perheen varat johonkin kansanterveyteen tai jollekin teini-tyttöjä raiskaavalle pröystäilijälle. =D Sitten jäisi Ilolienten "kuninkaallisilta" jäseniltä gourmet-ruoat saamatta =DD

Vastaus: Ongelmia saattaa tosiaan olla luvassa, kun pojat ovat molemmat niin omistuksenhaluisia Virvan suhteen. Uh, ei muuten kovin kauas mennyt arvauksesi pään repimisestä.. Uuno on tosiaan melkoinen bisnes-pappa. .-) Eiköhän liike ainakin hetken aikaa ehdi pyöriä, ja toki valitsen jonkun jatkamaan yritystoimintaa sitten joskus, sen verran innoissani olen uudesta Kauppa auki -lisäristäni. .-D Veikolla kyllä olisi aikaa perehtyä yrityksen pitoon "lomansa" aikana. Veikon muuttohalun syynä saattoi tosiaan olla työn sijasta jotain muuta, saa nähdä, menivätkö arvailusi oikein asian suhteen. ,-) Juulia voisi tosiaan harkita pelaamista ihan uranakin, kunhan kohtuus pysyy mukana. Haha, aikamoinen viha kyllä varmaan Ilolienten perheessä syntyisi, jos Juulia hävittäisi rahat eikä hienostoruokiin olisi enää varaa. .-D Kiitos paljon kommentin jättämisestä!



Tikru kirjoitti:
Muistin kommentoida tänne vasta nyt, sori. ):
Mutta, ihana osa. Talon miehistä on tainnut tulla vähän nirsoja, kun ei murot kelpaa...
Äiti on syöttötuoli! Niin ihana, Jouni!
Jounista tuli ihan supersöpö. Miten musta tuntuu, että Kai ja Jouni on Veikon klooneja, mutta pienemmässä koossa? Niin samannäköisiä kuin isänsä.
Ai että Uuno meinaa myydä leluja ja kasviksia? Mitenkähän pitkään Uuno ehtii jatkaa toimintaansa, ennenkuin kuolla kupsahtaa...
Epäilyttää tuo Veikon työjuttu. Lomaa, vai jotain muuta?
Juulia taisi aloittaa uhkapelit. Toivottavasti ei stä jatka, ties tuhlaa perheensä varat niihin. En tykkää! ):
Jounilla ja Kailla taitaa olla riitaa Virvasta. Mitäköhän kaikkea tulevat vielä keksimään, että saavat tytön huomion itselleen? ;)
Teeppä pian uusi osa, niin olen tyytyväinen!! No ei sillä kyllä niin kiire ole, mutta on vain niin ihana LC, että ei voi muuta kuin odottaa... ;)

Vastaus: Hyvin ehdit nytkin, ei tarvitse pahoitella. .-) Jep, laadun laskeminen voi toisinaan aiheuttaa nirsoilua. .-D Jounilla on kyllä kiinnostava mielipide äidistään. .-D Voisihan Juuliaa melkein syöttötuliksi kutsua, hän kun Jounin usein ruokkii. .-D Kai ja Jouni ovat oikeita mini-Veikkoja, mutta kasvavat kovaa vauhtia. ,-) Oikein olet Uunon bisnes-suunnitelmat oivaltanut. .-) Toivottavasti Uuneli ei ihan heti ole kupsahtelemassa.. Veikkoapa nyt epäillään, mitä miehen töihin mahtaakaan liittyä. .-D Juulia kävi kokeilemassa onneaan rahapelissä, toivotaan, ettei kaikki Iloliemen säästöt siinä menehdy! Eivätköhän Kai ja Jouni ehdi vielä monenmoista kisaa vääntää Virvaan liittyen. .-D Teen parhaani päivitystahdin kanssa, useamman sivunylläpito vain hidastaa hommaa välillä. .-P Mukavaa, että olet odottavainen. .-) Kiitos kommentoimisesta!



hattara kirjoitti:
Viimein sain osan luettua :)
Minusta hiukan alkoi tuntua sille, ettei Veikko saanutkaan sitä työpaikkaa minkä vuoksi halusi muuttaa :O Siihen malliin meni vaikeaksi aina kun Juulia asiasta häneltä kysyi.
Harmi, ettei Jarnosta kuulunut hirveästi mitään. Ajattelin jo, että hän olisi alkanut selvitellä biologisen isänsä taustaa uudestaan :)
Juuliaa taitaa alkaa kiinnostaa työnteko? Vai keskittyyköhän sittenkin pelailemalla rahaa hankkimaan. Vähän vain huolettaa, että milloinka sitten naisen onni kääntyy ja menettääkin suuren summan perheen varoista ;)
Tuli sitten perheen nuorimmille lapsille riitaa tytöstä :D Saa nähdä kumpi varastaa Virvan sydämmen vai valitseeko tyttönen jonkun kokonaan toisen ;D


hattara kirjoitti:
Uutta osaa vihurituulessa :)


Vastaus: Veikolla tuntuu tosiaan olevan jotain muita syitä muutolle kuin mitä hän perheelle on kertonut. Taidan edistää juonia liian hitaasti sinun makuusi. .-D Tässä osassa kuitenkin edetään sen asian suhteen vähän rivakammin. ,-) Työnteko voisi olla ihan hyvää vaihtelua Juulialle, nyt kun lapsetkin ovat jo kouluikäisiä. .-) Saa nähdä, tuleeko rahaa muualta kuin pelihallista, vai päätyykö kaikki lopulta sinne. Pojille tosiaan nousi pieni kilpailu Virvan huomiosta, ja nähtäväksi jää, kenet tyttö tulee valitsemaan. ,-) Kiitos kommentoimisesta! Luin osasi. .-)



GreenPixy kirjoitti:
Hmm, minulta on näköjään jäänyt pari osaa väliin, mutta sainpa otettua tarinan uudestaan kiinni :) Varmaan johtui siitä, kun et aluksi ollut tuolla Hardwick Shoren linkeissä Petäjien kuoleman jälkeen... Anteeksi siitä, minulle saa taas ilmoitella osista :D
Paljon on tapahtunut Iloliemillä sitten viime näkemän! Uusi talo on ihana :> Kysynkin nyt heti, etten vahingossakaan unohda: Mistä olet ladannut nuo Kain huoneen tapetit, jotka (ainakin muistaakseni) tulevat samassa setissä noitten Juulian ja Veikon vihreiden tapettien kanssa?! Ja mukana olisi vielä ne Jarnon entisen huoneen pinkit tapetit. Minä nimittäin rakastan niitä, ja olen yrittänyt etsiä niitä siitä asti, kun kaikki ladatut hävisivät! Olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa jos muistat mistä ne ovat! Kiitos kiitos kiitos jo etukäteen ihan vaan siitä, että sinäkin olet ladannut ne ♥
Mua epäilyttää toi Veikon työjuttu.. Ei kyllä ihan normaalilta kuulosta, että uuden työpaikan alkuun annetaan noin paljon lomaa.. Selvinnee varmaan jatkossa :) Samoin kuin tuo Jarnon ongelma.. Vähän kyllä luulen että hän saa vielä selville Kustin olevan oikea isänsä. Petra taisi kuolinvuoteellaan olla melko järjissään vielä.
Mukavaa että perheen elämä uudessa naapurustossa on alkanut hyvin. Odottelen jatkoa innolla! :)

Vastaus: Minä ilmoitan osasta kaikille, jotka ovat kommentoineet edellisen osaan tarinalinkin kera. Minulla ei ole tiettyä listaa ihmisistä, kelle pitäisi osasta ilmoittaa. Hyvä, että pääsit taas mukaan tahtiin. .-) Mukavaa, että pidät uudesta talosta. .-) Latasin nuo tapetit jostain ihme paikasta, ja pienen googlettelun jälkeen löysin jonkin sivun, josta kyseiset tapetit voi ladata. .-) Tästä pääset sivulle, ja latauslinkki on nimeltä Sims in Paris - Walls 1.rar. Minäkin tykkään noista seinistä kovasti, ja olin iloinen löydettyäni ne. .-> Veikon töistä en paljasta mitään, kaikki selkenee vielä jonain päivänä. .-) Jarnon pulman ratkaisua saat ainakin osittain lueskella tästä osasta. .-> Kiitos kommentistasi!



Roskuliini kirjoitti:
Jeijj, osanenhan se siinä! :D
Onko tuosta iloliemien uudesta talosta tullut joku taloesittely, tai oletko tekemässä sellaista? Olisi kivaa nähdä kunnolla, minkälaisen talon olet rakentanut (?) (::
Ja kai on ihana, varmaan lempparini ilolienten tämän sukupolven lapsista, minä niin toivon että kaista tulee perijä(:
Jounista taas en niinkään tykkää, jotenkin poika on niin 'suloinen pikkupoika'.. Anteeksi mutta jotenkin en vain tykkää tuosta pojasta, kai ja virvakin olisivat paljon parempi pari kuin jouni ja virva.. /:
Mukavaa, että Juulialla on uusia kavereita..tosin tuosta pelaamisesta en ole niin varma että onko se niin järkevää, mutta toivottavasti juulia nyt ei ainakaan suuria rahasummia pelaamisessa menetä...
Tuo Veikon työjuttu kyllä vähän epäilyttää kun murot menee väärän kurkkuun kun alkaa töistä puhumaan...tai sitten työt ovat jotain hämärähommia...jaa-a, enpä tiedä... ;o
Tuo uunon yritysidea on aika kiva(: toisi kivaa vaihtelua iloliemiinkin((: nauroin kyllä noille tiilikeille, ne on niin huvittavan yksinkertaisia että pelatessakin naurattaa katsella simien pöljäilyä tiilikeillä ;D
Jatkoa odotellen,
Rosku♥

Vastaus: Viime osan (65) lopussa oli taloesittely. .-) Ihanaa, että suosikkipojan olet löytänyt! Kai on kyllä mahti. .-> Ei sinun anteeksi tarvitse pyydellä, jos Jouni ei miellytä. Jokaisella saa olla mielipide. .-) Saa nähdä, kenestä tulee Virvan poikaystävä. Olisi tosiaan suotavaa, ettei Juulia tuhlaisi kaikkia rahoja peleissä. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo eteen! Hehhe, Veikko on tosiaan salaperäinen työhommiensa kanssa, mutta en ala vielä selittelemään miehen käytöksen syytä. .-) Jep, Kauppa auki on viimeisiksi asennettu lisärini, minkä vuoksi haluan kertoa sen ominaisuuksista tarinassa. .-) Lisäksi Uunolle sopivat kaikki yrityshomskelit. .-D Hauskaa, että tiilikit toivat sinulle iloa! Ovathan ne aika mahtavia. .--D Kiitos kommentistasi!




Pösö kirjoitti:
Jounista ja Virvasta tulis loistava pari. Jouni hurmaa Juulian syöttötuolilla ♥
Joukosta kasvoi oikea hurmuri. Odotan innolla miltä hän näyttää teini iässä. Ihan Kain kopio!

Pösö kirjoitti:
No voihan kökön automaatti kirjoitus. Piti kirjoittaa
Jounista kasvoi oikea hurmuri

Vastaus: Jounista ja Virvasta takuulla tulisi hyvä pari. .-) Hihi, Jouni on kyllä oikea syöttötuolihurmuri. .-D Jep, Jouni ja Kai ovat tismalleen samannäköisiä. .-D Juu, ei hätää. Kiitos kommentistasi!



KERTAUS:

Jarno sai muuton yhteydessä sattumalta käsiinsä Juulian ja Veikon isyystestipaperin, ja poika alkoi epäillä, oliko Veikko sittenkään hänen isänsä. Jarno ei halunnut jättää asiaa siihen, ja niinpä hän alkoi vaivihkaa selvittää asiaa.

Juuliaa kummastuttivat Veikon työasiat, joista mies ei mielellään puhunut vaimolleen. Alun perin Siniperään oli muutettu Veikon työn perässä, mutta nyt vaikutti siltä, että Veikko salaili jotain töihinsä liittyvää.

Jouni kasvoi lapseksi.

Uuno päätyi lopulta yrityksen perustamiseen, ja alkoi innolla kasvattaa kasviksia ja rakennella leluja myyntiin.

Juulia innostui pelaamisesta voitettuaan sattumalta sievoisen summan rahaa vedonlyönnissä. Uuno paheksui Juulian harrastusta, sillä hänen mielestään moinen uhkapelaaminen riskeineen ei ollut järkevää.




Vähitellen Iloliemet sopeutuivat Siniperään ja saivat uusia ystäviä. Kain ja Jounin välille syntyi kuitenkin pientä jännitettä kummankin kilpaillessa saman tytön, Virvan, huomiosta.




Osan lukumusiikki ---> ♫ Iloliemen osan lukumusiikkien soittolista ---> ♫

Jarno oli herännyt aamulla väsynein mielin. Hän oli herännyt hiukan normaalia aiemmin tänään käydäkseen suihkussa ennen koulubussin saapumista. Jarno haukotteli. Hän olisi mielellään jatkanut uniaan vielä pari tuntia. Viime iltana oli tullut hieman valvottua Jarnon pohdiskellessa löytämäänsä isyystestipaperia. Nyt peiliin katsoessaan Jarno sai ihan säikähtää, miten kalpea hän oli. Vaikka syksy alkoi painaa päälle, pitäisi kesän tuoma rusketus vielä näkyä. Ennen isyystestipaperin löytymistä Jarno ei ollut huomannut itsessään mitään poikkeavaa verrattaessa muihin perheen lapsiin, mutta epävarmuus sai miettimään monenlaisia vaihtoehtoja. Kylmät väreet alkoivat kavuta pitkin selkää, ja Jarno tuumaili, että hänen olisi aika mennä jo lämpimään suihkuun.

Jarno oli pukeutunut ja laittanut hiuksensa. Hän oli menossa odottamaan bussin saapumista. Alakertaan saapuessaan poika kuitenkin näki äitinsä rikkinäisen television kimpussa ruuvimeisseli valmiina taisteluun. Jarno pysähtyi paikoilleen. Hänellä olisi mahdollisuus udella äidiltään vaivihkaa perimästään. Jarno oli jo menossa, kunnes hänelle yhtäkkiä tuli tyhjä olo. Mitä hän sanoisi? Olisiko ylipäätänsä tyhmää mennä kyselemään jotain asiasta? Jos Veikko sittenkin oli hänen isänsä, ja Jarno olisi ymmärtänyt isyystestipaperista jotain väärin.

-Onko sinulla jotain asiaa? kuului yllättäen Juulian pirteä ääni. Äiti oli kääntynyt katsomaan poikaansa, ja häntä hieman ihmetytti seisoskelu. Jarno tajusi, ettei hän voisi enää perääntyä. Asia olisi kohdattava nyt.

-Mietin hiusten- ja ihonväriäni. Tarkoitan, mistä olen perinyt ne? Jarno kysyi, mitä hänelle ensimmäisenä tuli mieleen. Myöhemmin ajateltuna kysymys kuulosti todella hämärältä ja oudolta.

Juulia kaappasi nopeasti valokuva-albumin hyllyltä, ja hän istahti pehmeälle matolle viitoten Jarnoa mukaansa. Juulia selasi kuvia, ja lopulta hän löysi haluamansa.

-Katso, tässä on Iina. Olet perinyt geenit häneltä, Juulia selitti nopeasti. Hän oli jo sulkemassa kirjaa, kunnes Jarno kysäisi:

-Mitä sukua hän onkaan minulle? 

-Hän on isomummosi, minun mummoni. Erilaiset värisävyt pystyvät liikkumaan kauan suvussa, ennen kuin ne ilmenevät ulkonäössä. Minusta tuntuu, että olen kertonut sinulle liian vähän sukumme historiasta. Haluaisitko kuulla jonkin vanhan tarinan? Juulia puhui jälleen epätavallisen nopeasti. Jarno ei ennättänyt sanoa mitään, kun ympäriltä alkoi kuulua huutoa ja kahnausta.

-Sinun pitää antaa minulle tasoitusta! Minulla on lyhyemmät jalat. Kilpa on epäreilu! Jouni karjaisi.

-Haaveile sinä kuule vaan! Minä en luovu yhdestäkään askeleesta, Kai tiuskaisi takaisin yrmeän ilmeen noustessa kasvoille.

-Mikä kilpailu teillä on? Onko teillä noin hoppu kouluun? Juulia kysäisi.

-Se, joka ehtii ensimmäisenä bussiin, saa istua Virvan vieressä! Jouni huusi. Hymy nousi Juulian huulille.

-Voi noita lapsia. Täytyy vain kilpailla paremmuudesta. Eiköhän Virva joka tapauksessa halua olla kummankin kanssa ilman mitään kilpoja, Juulia naureskeli.

-Täytyypä minunkin varmaan lähteä jonon jatkeeksi odottamaan bussia, Jarno totesi.

-Heippa. Opiskele ahkerasti, Juulia totesi poikansa perään.

Lasten rynnättyä ulos antoi Juulia kasvoillaan kulissina olleen tekohymyn hälvetä, jolloin naisen todellinen mieliala paljastui. Juulia asteli hiukan poissaolevana keittiöön ja alkoi kerätä miesten aamiaissotkuja pöydästä.

-Aamupala pitäisi valmistaa aikaisemmin, jotta lapsetkin ehtisivät syömään ennen kouluun lähtemistä,Veikko pohdiskeli.

-Silloinhan jonkun pitäisi aina nousta kukonlaulun aikaan kokkaamaan! Kyllä nuo nuoret pärjäävät Juulian monipuolisella päivällisellä ja kouluruualla, Uuno kertoi kantansa. 

-Hei, onko jokin hätänä? Veikko kysyi huolestuneena. Viittaukset Juulian kokkailuihin saivat naisen aina äreälle mielelle, mutta nyt Juulia ei reagoinut asiaan mitenkään.

-Jarno... Hän tuntuu epälilevän jotain alkuperästään. Poika kyseli minulta äsken Kustilta perimistään piirteistä,  ja minä hätäpäissäni selitin niiden olevan peruja Iinalta, Juulia huokaisi.

-Hyvä. Olen varma, että Jarno ei enää epäile mitään, Veikko vastasi.

-Parempi olisi. Muuten se ketale-Kusti vie meiltä toisenkin pojan, Uuno murisi vihoissaan.

 

---

 

Oli menossa biologian toinen lukiokurssi. Yli-innokas opettaja jaksoi puhua pälpättää perinnöllisyydestä ja kaavioista, joiden avulla saadaan selville, millä todennäköisyydellä syntyy tietyn näköisiä yksilöitä. Jarnoa biologia ei erityisemmin kiinnostanut. Hän kävi tunneilla ainoastaan sen takia, että kurssi oli pakollinen lukion opintosuunnitelmassa. Tänään Jarnoa ei kuitenkaan pitkästyttänyt niin paljoa kuin yleensä. Hänestä koko aihe oli jollain tapaa ihmeellinen ja uskomaton. Ajatella, että pystyi tietämään etukäteen, millainen jälkipolven olisi mahdollista olla.

-Seuraavaksi saatte tehdä tehtäviä. Jos kaikki eivät ymmärtäneet vielä risteytyskaavioita, voimme käydä jonkin tehtävän vielä yhdessäkin. Yrittäkää kuitenkin itse ensin, Kaisa-opettaja puhui.

Jarno ryhtyi heti melkoisella vauhdilla työn touhuun. Vieressä istuva Aapokin ihan ihmetteli Jarnon tarmokkuutta. Vieruskaveri itse laski vain minuutteja tunnin loppumiseen, ja oli hämmentävää nähdä Jarno niin tehokkaana.

-En mä ole vielä siellä asti, Jarno vastasi. Aapo katsoi ystäväänsä hiukan kummissaan, mutta ei jaksanut välittää. Ei Aapo kyllä olisikaan jaksanut kirjoitella vastauksia, tarpeen vaatiessa hän voisi katsoa kaverinsa muistinpanoja tehtävien tarkistamisen aikana. Jarnon työntouhu sen sijaan jatkui. Kynä vain suhisi ja paperille ilmestyi tekstiä. Näytti kuin Jarno olisi tehnyt tehtäviä, mutta todellisuudessa hän teki aivan omia juttujaan.

-Oho! Tunti loppuukin. En meinannut ollenkaan huomata! Hihi. Tehkää tehtävät loppuun kotona. Ensi tunnilla tarkistamme ne, Kaisa huudahti yllättyneenä. Opettaja tuntui toisinaan elävän omissa maailmoissaan tai sitten hän innostuksissaan unohti ajankulun. Punatukkainen Irmeli oli poistumassa luokasta jo Kaisan puheen aikana. Tyttö oli monta kertaa kovaan ääneen ilmaissut, ettei biologia häntä ollenkaan kiinnostanut ja että hänen ainoa tavoitteensa oli päästä kurssista läpi. Irmeli oli ulkona luokasta samaan aikaan, kun eturivin bilsafanit olivat vasta lopettamassa.

Jarno ei ollut kuullutkaan opettajan sanoja, eikä hän tekemistensä lomassa tajunnut edes muiden luokkalaisten poistumisen aiheuttaman hälinän merkitsevän tunnin loppumista. 

-Hei, ootko sä tulossa? Aapo kysäisi ja läppäsi kaveriaan olkapäähän rystysillään. Jarno hätkähti ja laittoi nopeasti kätensä äsken raapustamansa paperin suojaksi huomatessaan Aapon kurkkivan sitä. Nopealla päänkäännöksellä Jarno havaitsi tunnin loppuneen, kun väki poistui kamppeineen paikalta.

-Öh, mee sä vaan edeltä, mä tulen kohta, Jarno vastasi saaden kaveriltaan kummeksuvia katseita. Lopulta Aapon ei auttanut muu kuin lähteä, kun Jarno tuntui liimautuneen penkkiinsä kiinni.

Jarno teki vielä viimeiset kynänvedot paperiinsa. Hän oli väkertänyt perheensä sukupuun Juulian aamulla kertomien yksityiskohtien perusteella. Jokaisen henkilön kohdalle Jarno oli merkannut heidän genotyyppinsä hiusten ja ihonvärin mukaan. Jarno kohotti katseensa ja hätkähti huomattuaan Kaisa-opettajan tulleen hänen eteensä seisomaan.

-Mitäs Jarno tykkäsi tästä periytymisaiheesta? Tuntuiko helpolta? opettaja tiedusteli uteliaana. Hän keräsi ahkerasti opiskelijoiden kommentteja opetuksesta ja teki muutoksia saamansa palautteen perusteella.

-Iiihan kiinnostava, Jarno vastasi ja pohti paperiaan hiplaten, uskaltaisiko ottaa asian puheeksi opettajan kanssa.

-Tuota Kaisa. Mä kehittelin tällaisen sukupuun ja haluaisin kysyä sulta yhtä juttua siihen liittyen. Voiko vaaleahiuksinen ja oranssitukkainen saada punahiuksisen lapsen? Entäs tuo iho, onko se voinut periytyä noin kaukaa sukupolvien takaa, kun vanhemmilla on tummempi väri?

-Näytäs, Kaisa pyysi ja nojautui pöytää vasten tukimaan paperia tarkemmin.

-Hmm... Riippuu siitä, ovatko nämä lapset hetero- vai homotsygoottisesti värinsä kantajia.. Punaisen värin periytyminen on aika epätodennäköistä, varsinkin, kun kellään muulla sukupuussa ei ole sitä.. Sanoisin kyllä, ettei tällainen ole mahdollista, sillä vaikka piirteet olisivatkin jääneet sukuun resessiivisinä, tarvittaisiin niiden ilmenemiseen kaksi samaa alleelia. Todella kiintoisa tehtävä kyllä, saanko ottaa tästä kopion ja käyttättää muilla oppilailla tehtävänä? Kaisa uteli arvelemansa vastauksen kerrottuaan.

Jarno jätti paperinsa opettajalle, keräsi kirjat laukkuunsa ja otti eväsjuomansa mukaansa. Kaisa katsoi hiukan kummissaan pojan vaitonaista poistumista, mutta antoi kuitenkin asian olla. Hän ei jaksanut nyt puuhata mitään tärkeää, vaan asettui tapansa mukaan mukavasti istumaan tuolille ja laittoi lempipiirrettynsä pyörimään valkokankaalle. Seuraavan tunnin alkuun olisi sen verran aikaa, että Kaisa ehtisi viihdyttää itseään ohjelmia katselemalla. Jarno oli erittäin hämmentynyt, sillä opettajan kertomus oli ristiriidassa äidin aamulla kertomiin asioihin Jarnon perimästä. Valehteliko Juulia vai erehtyikö opettaja? Epäilykset isyystestin paikkansa pitämättömyydestä kasvoivat pojan mielessä. Kuka hänen biologinen isänsä oikeasti olisikaan? Jarno paloi halusta tietää totuuden, mutta hänellä ei ollut hajuakaan siitä, miten hän saisi asiasta varmuuden. Äiti ja Veikko tuskin ainakaan kertoisivat mitään, kun olivat valehtelulinjalla aloittaneet. Täytyisi keksiä jotain muuta.

---
 

Ilolienten perhe sai kokea iloisen yllätyksen, kun Kustin luokse asumaan jäänyt Atso tuli vierailemaan muun  perheensä luona.
-Oi Atso, ihanaa nähdä! Olisit ilmoittanut tulostasi, olisimme voineet tulla vastaan, sieltä Leutolaakson kaupunkialueeltahan on hirveän pitkä matka tänne Siniperään! Juulia päivitteli rynnässään halaamaan poikaansa.
-Osaan mä itsekin julkisilla kulkea. Sitä paitsi eihän mun tulo olisi mikään yllätys ollut, jos olisin etukäteen soittanut ja kertonut siitä, Atso naurahti.
-Nyt tulet sisälle ja saat kertoa ihan kaiken! Juulia määräsi.

Kaksikko asettui kuplapuhaltimen ääreen, ja Veikkokin liittyi heidän seuraansa.
-Kuinkas yhteiselo on sujunut siellä Kustin perheen kanssa? Veikko uteli.
-Ihan leppoisasti. Nyt kun me tullaan Jukan kanssa paremmin toimeen, ei ole sen suurempia ongelmia ollut. Kustin ja sen uuden vaimon, Saila-Tiinan lapset kasvavat hurjaa vauhtia ja mä ihan mielelläni leikin uusien velipuolieni kanssa, Atso selitti.
-Mukavaa, että teillä on sujunut siellä kaikki hyvin. Entäs jatko-opintosuunnitelmasi? Kai sinä olet niitä miettinyt? Juulia varmisteli.
-Toki, niistä mun pitikin puhua. Me ollaan Benjaminin kanssa mietitty yhdessä yliopistoon menemistä. Tietty tässä on vielä kaikki hakuprosessit ja muut hoidettava ensin, mutta muuten kaikki on jo aika selvää, Atso selitti ja sai tyytyväisiä nyökkäilyjä Juulian ja Veikon suunnilta.

Vaikka Jouni olikin saanut jo paljon kavereita, ja hän tuli opettajien kanssa hyvin toimeen, pilkisteli eräs tumma pilvi vaaleiden seassa. Jouni oli keskimääräistä opiskelijaa huonompi äidinkielessä. Poika ei ollut hyvä tavuttamaan, ja lukeminen tuntui niin vaikealta, ettei hänen tehnyt edes mieli yrittää lukuläksyjen tekemistä. Muut lapset osasivat lukea jo sujuvasti, ja he alkoivat oppia kirjoittamisen alkeita. Jouni ymmärsi, että hänen olisi yritettävä enemmän, mikäli hän haluaisi pysyä muiden joukossa. Vaikka kuitenkin tiesi, mitä pitäisi tehdä, oli toteuttamisessa aina omat haasteensa.

Onneksi Jounin kohdalla tilanne oli melko helposti korjattavissa. Veikko-isä oli työskennellyt koko työssäoloaikansa kouluissa, ja hän osasi neuvoa ja selittää asiat yksinkertaisesti ja innostavasti. Kun isän kanssa tuli käytyä kaikki epäselvät kohdat, huomasi Jouni pikku hiljaa osaavansa jo paljon. Lukeminen alkoi sujua, ja Jouni harjoitteli jo ahkerasti kirjoittamisen opettelua. Jouni oppi tapahtuman kautta, ettei kukaan voi olla luonnostaan taitava kaikessa, mutta kohtaloon ei tarvitse tyytyä. Aina jostain löytyy joku, joka osaa auttaa.
-Simit osaavat paljon enemmän kuin ovat tienneetkään, kunhan he haastavat itsensä, Veikko totesi huomattuaan, että Kai oli päässyt mukaan.

Juulia oli ottanut tavakseen pelihallilla käymisen, kun hänellä vain oli aikaa kotiaskareiden lomassa. Toisinaan pari tuntia irtosikin lasten ollessa koulussa, ja kotona löhöilyn sijaan oli mukavaa tulla pelihalliin tuulettumaan. Kävelymatkoilta kertyi liikuntaa, ja Juulia oli saanut monia ystäviä harrastuksen parista. Jopa Jarnon Kaisa-opettaja oli ilmentynyt peliharrastajaksi. Ystävien kanssa pelaaminen muuttui entistä hauskemmaksi, ja toistuvan pelaamisen kautta Juulia kehittyi koko ajan taitavammaksi ja ovelammaksi pelaajaksi. Tärkeintä kuitenkin oli, että Juulia nautti pelaamisesta.

Tällä kertaa eräs mies ilmestyi Juulian luokse.
-Kaipaatko peliseuraa? Juulia kysäisi ja laukaisi pallon pistesuoneen.
-Oikeastaan haluaisin vain katsella noita sulavia iskujanne. Olen jo pidemmän aikaa seuraillut pelejäsi, eikä vastaan ole pitkiin aikoihin tullut yhtä lahjakasta simiä.Yllätit minut kyvyilläsi, mies naureskeli.
-Kiitos! Vähän yllätyksenä nämä taidot minullekin tulivat. Käytkö useinkin katselemassa toisten peliä? Juulia totesi hymyillen. Hän ei itse ollut kiinnittänyt mieheen huomiota aiemmin. Imartelu tuntui oikeastaan hiukan hämmentävältä mutta ansaitulta.
-Itse asiassa kyllä. Etsin pelifirmaani taitavaa rämpyttäjää testaamaan valmistuvia pelejä. Tietenkin pääsisit edustustehtäviin pelipäivillä ohjaistamaan pelaamista, ja toisinaan pääsisit edustamaan firmaamme kilpailuihin ja muihin. Miltä kuulostaa? mies puhui pirteästi.
-Eh, olen hieman yllättynyt, Juulia kertoi.
-Tietenkin sinulla on aikaa vielä miettiä tarjousta. Tule vain toimistooni, jos haluat ottaa työn vastaan, ja täytämme työsopimuksen. Minun firmani voi olla sinulle ponnahduslautana kuuluisampien pelaajien pariin, ja ehkä voisit päästä etenemäänkin peliuralla. En halua, että tuollaiset lahjat menevät hukkaan, mies selitti.
-Uskon tietäväni jo nyt vastauksen, Juulia sanoi.

Niin siinä sitten lopulta kävi, että Juulia aloitti työnteon peliuralla. Kun kerran pelien pelaaminen oli naiselle mukavaa ajanvietettä ja hän oli siinä vielä lahjakaskin, ei Juulia keksinyt mitään syytä kieltäytyä. Mikäpä mukavampaa kuin pelailla päivät pitkät ja saada siitä jopa hyvää palkkaa! Juulia pystyi työskentelmään hyvin kotoa käsin, sillä pelit ja vehkeet sai kätevästi kuljetettua kotiin, mutta aina toisinaan hänen oli käytävä toimistollaan satunnaisia raportteja antamassa. Lapset olivat innoissaan äitinsä työpaikasta, ja hekin viihtyivät Juulian suosittelemien pelien parissa. Ainoa, joka suhtautui nihkeästi asiaan oli Uuno. Hänen mielestään yliopistoaikainen koulutus oli mennyt aivan hukkaan, kun Juulia oli valinnut moisen alan. Tai sitten pappaa suututti, kun lapset viihtyivät paremmin Juulian pelien parissa kuin Uunon tiilikkien.

Kain ja Jounin kiista samasta tytöstä, Virvasta, oli vähitellen siirtynyt sanallisesta riitelystä ja erilaisesta paremmuuskilpailemisesta fyysisemmälle puolelle. Usein poikien aloittaessa kinaamisen, astuivat nyrkit peliin jossain vaiheessa, ja pahimmillaan pieni töniminen muuttui raivokkaaksi läpsimiseksi tai jopa tappeluksi.
-Virva on mun kaveri enemmän kuin sinun! Jouni lesoili tahallaan ärsyttääkseen veljeään. Viha alkoi yltyä Kain sisällä, sillä tavallaan pikkuveli oli oikeassa. Koska Virva oli Jounin tukioppilas, saivat nämä viettää enemmän kahden keskistä aikaa koulussa. Kai ei kuitenkaan halunnut näyttää epätoivoisuuttaan, vaan jatkoi riidan haastamista.
-Ihan niin kuin Virva tuollaisesta heikosta nössöstä pitäisi, Kai lällätti pilkaten. Kommenttinsa jälkeen Kai sai Jounin nyrkistä iskun ylävartaloonsa. Kai päätti antaa samalla mitalla takaisin, ja hyökkäsi Jounin kimppuun alkaen repia tämän paitaa ja raapimaan. Jouni puolestaan otti nyrkkien lisäksi käyttöön myös hampaansa.

Tappelun tuoksinnassa huoneesta kantautuva kolina koriste-esineinen kaatuillessa ja rumien sanojen ilmoille pääseminen sai naapurihuoneessa olevan Jarnon paikalle. Teinin avatessa lastenhuoneen oven, oli Kai päässyt tappelussa johtoasemaan isomman kokonsa ansiosta ja saanut Jounin kaatumaan. Jouni ei silti halunnut luovuttaa tappelunvoittoa veljelleen, ja hän yritti päästä pystyyn Kain potkiessa tätä selkään.
-Mitä täällä tapahtuu? Jarno kiljaisi poikien tappeluäänten ylitse, jolloin Kai ja Jouni jähmettyivät paikoilleen ja käänsivät varovasti katseensa ovella olijaa kohti.
-No? Jarno tiukkasi odottaen selitystä.
-Jouni yrittää omia Virvan! Kai laittoi kaiken Jounin syyksi.

Jarno lukitsi oven ja astui avain mukanaan lastenhuoneeseen.
-Nyt asia on niin, että teistä kumpikaan ei poistu tästä huoneesta ennen kuin olette pyytäneet anteeksi toisiltanne. Jos se sujuu ilman ongelmia, voin olla kantelematta välikohtauksestanne vanhemmille. Ei yhden tytön takia kannata tuhota yhtä elämän tärkeimmistä asioista, sisarussuhdetta, Jarno puhui viisaita.
-Entä jos tulee vessahätä? Kai kysyi. Hänellä ei ollut aikomustakaan pyydellä anteeksi mitään, kun hän mielestään oli syytön kahakkaan.
-Se on voi voi. Minulla on kyllä aikaa odottaa, Jarno totesi ja asettui tuolille istumaan mukavasti. Jouni oivalsi, että anteeksipyynnöllä pääsisi tilanteesta pois kaikista helpoiten.
-Anteeks, Jouni sanoi ja halasi veljeään. Irvistys pojan kasvoilla kertoi kuitenkin, ettei poika ollut tosissaan.
-No sori, Kaikin sanoi yhtä tarkoittamattomasti. Jarno taputti tyytyväisenä käsiään yhteen ja antoi pojille luvan poistua.

Lapset pinkaisivat huoneesta nopeasti pois, ennen kuin Jarno jostain syystä muuttaisi mielensä. Kumpikin mulkoili toista varuillaan poikien kävellessä kapealla käytävällä vieretysten. Tilanne oli tulenarka, ja pienikin kipinä saisi riidan syttymään uudelleen. Vasta Kain ja Jounin kulkureittien erkanimisen hetkellä väliaikainen rauha palasi. Pojat olivat sen verran järkeviä, etteivät aloittaneet uutta sotaa Jarnon ollessa kuulomatkan päässä, sillä he eivät halunneet jäädä vanhemmille kiinni tappelemisesta, siitä seuraisi kuitenkin jotain ikävää arestia.
-Ei yksi mitätön anteeksipyyntö korjaa mitään. Tämä taistelu tulee jatkumaan niin kauan, kunnes saan nujerrettua hänet ja Virva on minun, kumpikin poika ajatteli.

Samaisena aamuna Uuno näki herättyään ikkunasta omenasadon saapuneen, minkä vuoksi vanhus pinkaisi suorinta reittiä puun juurelle. Uunoa ei haitannut, vaikka tuuli hiukan kylmästi ja jalat paleltuivat, sillä hän oli niin tohkeissaan omenapuun antimista. Nopeasti omenat tyhjenivät puusta koriin. Jälkikäteen omenat näyttivät hiukan happamilta ja kituneilta, mutta Uuno ei antanut moisen häiritä. Olihan kyseessä hänen ensimmäinen omakasvattamansa sato, ja tulevan yrityksen hyllyt saivat omenoista hiukan täytettä. 

Jarno oli myös käynyt ulkoilemassa, ihan liikuntamielessä, ja matkalla hän oli sattumalta törmännyt mukavanoloiseen tyttöön, jonka oli tuonut mukanaan sisälle taloon. Jarno kuljetti tytön Kain ja Jounin luokse uskoen ratkaisevansa kaksikon veljesriidan sillä sekunnilla.
-Törmäsin sattumalta Vaulaan ja tuumailin, että jompikumpi teistä voisi leikkiä hänen kanssaan. Tällöin teidän ei tarvitsisi tapella jatkuvasti Virvasta! Eikö olekin loistavaa! Virva ja Vaula, nimetkin rimmaavat, Jarno selitti innoissaan. Jounin pää pysyi kirjassa.
-Minua kiinnostaa tämä kirja enemmän, Jouni totesi.
-Olet kyllä täysi idiootti, Kai huokaisi. Jarno jäi seisomaan hetkeksi hämmentyneenä. Ei tilanteen näin pitänyt mennä! Nolona hän joutui lähettämään Vaulan kotiinsa.

Jouni oli juuri ennättänyt mennä vessaan, kun puhelin pirahti soimaan. Kai heitti äkkiä kirjan sivuun, ja hän juoksi nopeasti vastaamaan puhelimeen. Puhelimeen vastaamisesta oli hiljattain kehittynyt melkein yhtä iso kilpa kuin bussiinmenosta, sillä Virva saattoi soittaa. Ja tällä kertaa tyttö soittikin.
-Hei Virva! Kiva,että soitit. Jouniko? Ei, hän ei todellakaan ehdi juuri nyt puhelimeen. Minulla kuitenkin on aikaa, voit jutella minulle! Kai totesi samantien, vaikka hän tiesi, että Jouni olisi mielellään jutellut Virvan kanssa. Tyttö vaihtoi sitten kuulumisensa Kain kanssa, vaikkei se alkuperäinen suunnitelma ollutkaan. 

Illalla Jarno oli tulossa iltapalalle, kunnes selvisi, ettei Juulia tänä iltana ehtisikään kokata tavalliseen aikaan venyneen pelituokion vuoksi. Niinpä Veikko hoiteli siivoamista.
-Tarvitsetko apua? Jarno kysäisi.
-Kyllä tämä tästä, Veikko sanoi. Hiljaisuus valtasi huoneen hetkeksi. Jarno oli hiukan huolissaan pikkuveljiensä Virvan omimisyrityksistä, eikä hänestä käytös ollut enää normaalia. Jarno rohkaisi itsensä ja päätti puhua Veikolle asiasta, jotta saisi aikuisen selvittämään tilannetta. Missä vaiheessa vanhemmille puhuminen oli muuttunut niin hankalaksi?
-Kai ja Jouni kilpailevat nykyään niin paljon. He kilpailevat yhden tytön suosiosta, ja kerran aamulla löysin heidät toistensa kimpusta, Jarno tokaisi yllättäen saadakseen asiansa ulos.
-Jos tytöstä on kyse, niin ei pidä olla liian huolissaan. Tytöistähän tosi miehet aina kilpailevat. Kyllä se siitä ajan kanssa laimenee, Veikko totesi kevyesti. Hän itse muisti vielä hyvin hetket, kun hän ja Kusti taistelivat Juulian huomiosta. Jarno lähti huoneesta pois hiukan ihmeissään. Jarnosta itsestään asia oli aika vakava.

Veikko laittoi likaiset lautaset astianpesukoneeseen ja alkoi pohdiskella, mitä valmistaisi iltapalaksi. Yhtäkkiä pihalta kuului Uunon kovaääninen rääkäisy, jolloin Veikko säikähti todenteolla. Vaihdilla hän kiiruhti ulos hätänumero valmiiksi näppäiltynä katsomaan, minkä kohtauksen vanhus oli saanut. Veikko sai kuitenkin hämmästyä löytäessään Uunon täysissä voimissa kykkimällä kasvimaallaan.
-Mitä se äskeinen ääni oli? Veikko tiedusteli.
-Minä vain riemuitsin onnistuneesta sadosta! Katso nyt, paloautonpunaisia, kukoistavia tomaatteja!
-Jaa, minusta onnenhuutosi kuulostivat enemmän tuskaisilta, Veikkoa alkoi huvittaa tilanne. Mies riensi hakemaan sisältä takin ja pidemmät housut kylmän sään vuoksi ja jäi auttamaan Uunoa puutarhan kanssa.

Aamuyöstä Juulia ja Veikko heräsivät epämääräisiin ääniin, ja Veikko lupasi käydä katsomassa, mitä oli tekeillä. Yllätyksekseen Veikkoa vastaan tuli juuri portaat ylös kömpinyt Uuno, vieläpä täysissä pukeissa.
-Sinäpä olet varhain liikkeellä, Veikko sai sanotuksi hämmästykseltään, ja Juuliakin vilkuili sängyn toiselta puolelta käytävään.
-Vastahan minä olen nukkumaan tulossa! Päätin kasata kaikki sadot yöpakkasilta turvaan, etteivät työni hedelmät suotta mene pilalle. Hommaahan siinä oli, mutta tuskin olisin saanut unta, jos olisi pitänyt pelätä punaisten palleroiteni puolesta, Uuno puhisi pirteänä, vaikka miehen olemuksesta paistoi selvästi väsymys ja uupumus.
-Jaa no, hyvää yötä sitten vaan, Veikko totesi ja sulki hänen ja Juulian makuuhuoneen oven.

Veikko katsoi vihaisenoloista vaimoaan hampaat irvessä, tämä ei selvästi ollut pitänyt Uunon äskeisistä selityksistä.
-Isä on aivan mahdoton! Eihän tuollainen yömyöhään rehkiminen ole enää edes normaalia. Minun olisi vain heti pitänyt toppuutella häntä yrityksen perustamishaaveissa, Juulia voihkaisi vihaisena ja huolestuneena. Veikko kiiruhti ottamaan naisen halausotteeseen rauhoitellakseen tätä.
-Uuno on ollut elämänsä aikana sellainen työmyyrä, että hänen on nyt vanhana vaikeampi asettua aloilleen. Jos vain haluat, minä voin kyllä vähän pitää Uunoa silmällä ja autella raskaimmissa hommissa. Hän kuitenkin elää unelmaansa simoleoneja tienatessaan, Veikko selitti.
-Voi, sinä olet aina niin kultainen kun ajattelet muiden parasta! Auta Uunoa ihmeessä, kunhan se ei omaa työntekoasi häiritse, Juulia vastasi ja sipaisi nopeasti huulillaan miehen poskea.
-Aikaa, minulla kyllä on... Veikko vakuutti.

Muutaman tunnin kuluttua koitti lasten heräämisaika. Vaitonaisina pojat sijasivat vuoteensa. Nykyisin he eivät pystyneet keskustelemaan ollenkaan riitelemättä, ja sitäkin pojat olivat yrittäneet välttää sen jälkeen, kun Jarno oli saanut heidät kiinni tappelemasta keskenään ja uhannut kertoa vanhemmille asiasta.
-Ai niin, tänään on mun syntymäpäivä, Kai totesi lähinnä itselleen ääneen, mutta Jouni osasi vetää siitäkin hyödyt omaan suuntaansa.
-Niin, ja sen jälkeen sä et enää voi olla Virvan kanssa, koska me ollaan eri kouluissa, Jouni ilkkui ja näytti kieltä veljensä selälle.
-Pahus, Kai kirosi. Hän ei ollenkaan ollut ajatellut, että kasvu ja yläasteelle meno muuttaisi asioita, eikä hän voisi enää tavata Virvaa.

Pojat säntäsivät alakertaan, ja aamiaisen jälkeen alettiin viettää sunnuntai aamua mukavissa merkeissä: Kai ehti pulahtamaan viileällä aamu-uinnilla, minkä jälkeen hän saapui sisälle lukemaan kirjaa, kun taas Jouni pelasi Veikon kanssa shakkia.
-Katso isi, ulkona on vaaleanpunainen pilvi! Jouni hämäsi ja osoitteli ikkunasta ulos.
-Oletkohan sinä katsellut liikaa Muumeja? Veikko huokaisi mutta kääntyi kuitenkin katsomaan. Kyllä hän tiesi, että Jouni vaihteli nappuloiden paikkoja Veikon katsellessa muualle, mutta täytyihän hänen antaa lapsen voittaa.
-Ohhoh, kas kun en huomannutkaan, että tornisi väijyi kuningastani! Voitit taas, Veikko sanoi ja alkoi keräillä nappuloita.
-Pelataan vielä yksi peli, Jouni aneli.
-Minun pitäisi mennä tekemään leluja Uunon kanssa, etkö voisi pelata Kain kanssa? Veikko ehdotti, mutta idea sai sekä Jounin että Kain pudistelemaan päitään.

-Virva tuli käymään, Juulia kertoi saapuessaan huoneeseen. Kai ja Jouni pinkaisivat sanaakaan sanomatta Juulian ohitse vastaanottamaan vierasta.
-Outoa. Kun äsken ehdotin poikia pelaamaan yhdessä, kumpaakaan ei halunnut, mutta nyt niin sopuisasti lähtivät yhtä matkaa. Taidankin soittaa yhden kappaleen. Uuno varmaankin nukkuu eilisyön valvomisen jälkeen, Veikko totesi ja alkoi taitavin ottein soittaa kaunista kappaletta.
-Minä taidan pelata erän shakkia, vähän aivojumppaa aamuun! Juulia sanoi.
-Saanko liittyä seuraan? Jarno kysäisi.
-Mikä ettei. On hauskempi pelata kaksisteen vastuksen kanssa kuin yksinään, Juulia naurahti. Jarno hymyili ja istahti äitinsä seuraksi. Hetken aikaa kaikki huoneessa olijat olivat hiljaa, ja Veikon soitto kaikui.
-Äiti, mietin, että voisimme pitää isot juhlat Kain syntymäpäivänä. Olisi hauska nähdä pitkästä aikaa sukulaisia, etenkin Jessikaa ja Kristiania perheineen, Jarno ehdotti varovaisesti.
-Ei huono ajatus, minä soitan Jessikalle ja kysyn, pääsevätkö he näin lyhyellä varoitusajalla. Hauskaa, että haluat pitää lämpimät välit sukulaisiisi, Juulia tuumaili pohdiskellen samalla loistosiirtoa. Jarno hymyili ja toivoi tosissaan, että Jessika pääsisi.

Sattumoisin kävikin niin hyvä tuuri, että Jessikalla oli juuri sillä hetkellä pienoinen loma, ja Jessikan Kristian-mieskin sai työasiansa hoidettua siten, että vierailu onnistui toteutumaan. Myös avioparin Hilppa-tytär oli tyytyväinen parista ylimääräisestä vapaapäivästä ilman koulua. Stadista oli pitkä matka Siniperään, minkä vuoksi oltiin sovittu Jessikan perheen majoittuvan hetkeksi aikaa Juulian ja Veikon taloon.
-Kivaa, että pääsen leikkimään Jounin kanssa, Hilppa hihkui pihalla talon edessä.
-Huhujen mukaan ukki on rakennellut leluja yritystään varten, ja saatatte päästä testaamaan niitä, Jessika kertoi.
-Oikeasti? Vähänkö kivaa! Hilppa huudahti riemuissaan saaden Jessikan naamalle loistamaan myös hymyn.

Juulian Jessika-siskon lisäksi Kain juhliin oli kutsuttu pari muutakin tuttavaa, ja yhdessä vieraista tuli aikaan oikein iso hurrausjoukko. Kai ei kuitenkaan ollut tyytyväinen vieraisiinsa. Hän oli odottanut erästä tiettyä tyttöä juhlimaan kasvuaan, mutta tämä olikin ilmoittanut, ettei pääsisi paikalle. Myös Jouni murjotti nurkassa. Häntä ei kiinnostanut hurrata veljelleen. Tietenkin veljen kasvu saisi kilpaa kääntymään Jounin omaksi eduksi, kun Virva jäisi lapseksi hänen kanssaan. Ajatuksen juoksu loppui siihen paikkaan, kun heiluttimet ja torvet alkoivat ulvomaan kannustushuutojen lomassa.

Tällainen ilmestys Kaista kasvoi.

Kakun syönnin jälkeen Hilppa pääsi kuin pääsikin Jessikan arvioiden mukaisesti kokeilemaan Uunon rakentamia leluja. Isoisä itse istui lastenlastensa kanssa lattialla katsellen näiden puuhia ja nauravia suita. Jouni pyöritteli Pelleboksin vipua, ja kerta toisensa jälkeen lapsukainen ilahtui pellen hypätessä laatikosta esiin.
-Ukki, sä olet niin taitava! En ole eläissäni nähnyt näin kauniita leluja! Ihan itsekö näitä tosiaan teet? Hilppa kysyi ihmeissään leikkien Tiilikin kanssa. Uuno vain nauroi tyytyväisenä. Tuntui hyvältä saada oman lapsenlapsen kehuja vastaan!
-Ihan itse. Olen tehnyt laskutoimituksia, että itsetehdyillä leluilla säästän enemmän tukusta ostamisen sijasta, Uuno selitti.
-Ei mistään voi saada yhtä hienoja leluja kuin sinun tulevasta kaupastasi! Hilppa kehui.
-Voit vaikka pitää tuon Tiilikin näytekappaleena, Uuno lupasi.
-Sinä olet paras! Hilppa kiljaisi ja tuli halaamaan Uunoa.

Uunon leikkiessä lasten kanssa leluilla olivat aikuiset kerääntyneet sohville jutustelemaan. Teinejä ei kiinnostanut olla aikuisten seurassa, ja siksi he olivat sulkeutuneet kakun syönnin jälkeen omiin huoneisiinsa. Asia kummastutti hiukan Juuliaa, Jarnohan oli itse itse toivonut sukukokousta, eikä poika nyt halunnutkaan viettää aikaa näiden kanssa. Oli jo sen verran myöhä, että vain Jessikan perhe oli paikalla muiden vieraiden lähdettyä jo kotiin. Sisarukset eivät olleet nähneet pitkään aikaan, joten keskusteltavaa riitti.
-Roosa ja Eerik menivät muuten naimisiin, Jessika tiedotti.
-Harmi, etten päässyt tulemaan paikalle. Minulla on viime aikoina niin paljon hommia uuden peli-urani kanssa. Nyt kun olen vähitellen päässyt ylenemään pelitestaajasta muihin tehtäviin, olen samalla joutunut kouluttautumaan mukana ja opiskelemaan, Juulia kertoi.
-Vähän sama asia kuin minulla, kun minun täytyy lääketiedeurallani jatkuvasti omaksua uutta tietoa, Jessika naurahti.

-No entäpä sinä Kristian, mitä teet työksesi? Veikko kysäisi saadessaan suunvuoron sisaruksilta.
-En minä mitään ihmeenpiä.. Kristian totesi salaperäisesti.
-Kristian on rikollisuusuralla, eikä hän mielellään hämärähommistaan halua kertoa. Teille kuitenkin voi sanoa, kun ette ole poliiseja, Jessika paljasti.
-Melkein yhtä salaperäistä kuin Veikon hommat. Muutimme tänne hänen työnsä perässä, mutta tässä on nyt ollut vain jotain lomaa, Juulia kertoi.
-Ei niistä nyt tarvitse puhua, Veikko toppuutteli.
-Missä täällä on muuten vessa? Jessika kysäisi ja nousi seisomaan.
-Alakerran vessa lainehtii, pitäisi joku putkimies kutsua korjaushommiin. Mutta mene tuosta portaat ylös ja kulje käytävän päähän, niin löydät etsimäsi, Juulia opasti.

Jessika kipusi portaat ylös ja oli juuri pääsemässä vessan luo, kun valot yhtäkkiä sammuivat.
-Outoa, sähkökatkosko nyt tuli? Ei, alakerrasta tuikkii yhä valo, lamppu varmaan reistailee, Jessika pohti. Pimeässä suunnistaminen vieraassa ympäristössä ei ole helppoa, ja Jessika yritti parhaansa mukaan hapuilla ovenkahvaa jostakin. Samassa Jessikan valtasi tunne, ettei hän ollut pimeässä käytävässä yksin. Nainen pysähtyi hetkeksi, ja viimeistään silloin vaimea askelten ääni hänen takaansa paljasti, että paikalla oli joku muukin. Sydän alkoi tahtomatta hakata lujemmin ja suolet tuntuivat menevän solmuun mahassa pelkäämisen vuoksi.
-Mitä minä oikein pelkään? Tämähän on sentään siskoni talo eikä mikään kummitusten täyttämä kartano, Jessikaa alkoi huvittaa pelkoreaktio. Siitä huolimatta nainen päätti palata takaisin alakertaan ja käydä vaikka sitten siellä vuotavassa vessassa.

Jessikan käännyttyä ympäri häntä odotti odottamaton näky. Yhtäkkiä hänen edessään syttyi valo, ja nainen joutui pienoisen paniikin valtaan, kuin peura ajovalojen valaisemana keskellä tietä eikä tulevan auton alta ehtisi enää paeta.
-Ja-Jarno, mitä sinä teet? Jessika änkytti hahmotettuaan edessään pojan taskulamppua pitelemässä.
-Haluan kuulla totuuden. Tiedän, ettei Veikko ole oikea isäni. Minulla on hallussani paperi isyystestistä, mutta sen tekemisessä on ihmeisesti tapahtunut jokin virhe, sillä en ole voinut periä näitä geenejä Veikolta. Testipaperissa mainittiin testihetkellä paikalla olleen henkilökunnan jäsenet, ja siellä oli myös sinun nimesi. Kerro, kuka oikea isäni on, Jarno painosti.
-Mitä sinä höpötät, tietenkin Veikko on isäsi, testissähän se todettiin. Älä vaivaa päätäsi tällä asialla. Anteeksi nyt vain, mutta minun pitää poistua, Jessika tokaisi ja ryntäsi portaat alas.

Jessika viiletti portaat alas ja syöksyi keittiöön iltapalaa valmistavan Juulian luokse.
-Sinullapa kesti, ei kai kukaan lapsista ollut laittanut wc-istuimeen pikaliimaa? Juulia naureskeli huomattuaan nopealla vilkaisulla keittiöön tulijan olleen Jessika.
-Miesten alkoi tehdä mieli marjapiirakkaa, joten minut passitettiin kokkauspuuhiin. Hirveitä sokerihiiriä nekin, vasta äskenhän söimme synttärikakkua, Juulia totesi taikinaa vatkatessaan.
-Juulia... Jarno tietää, ettei Veikko ole hänen isänsä, Jessika sai lopulta sanotuksi.
-Mitä!? Juulia hätkähti ja oli pudottaa kädessään olevan taikinakulhon järkytyksestä.

-Kerroitko hänelle? Juulia tivasi.
-En! Hän itse tiesi isyystestistä. Yritin kyllä uskotella, että Veikko on hänen oikea isänsä. Toivottavasti hän uskoi selitykseni, Jessika selitti hätäisesti.
-No toivottavasti. Jarno ei nimittäin saa ikimaailmassa saada selville, että Kusti on hänen oikea isänsä. Minun ja Veikon pitää keksiä jokin hyvä suunnitelma, jolla karistamme vääränlaiset luulot, Juulia puhui hermostuneena. Naisilta jäi kuitenkin huomaamatta, että Jarno oli seurannut Jessikaa ja kuunteli nyt oven suulla. Pinnan alla kuohui pahemman kerran. Jarnon epäilyt olivat ilmentyneet aiheellisiksi. Pojasta oli pöyristyttävää, että häneltä aiottiin pimittää hänen oikea isänsä. Jarno häipyi oven luota vihaisin mielin. Hän halusi aikaa rauhoittua ja selvittää päätä, ennen kuin hän ottaisi asian puheeksi vanhempiensa kanssa.

Juhlatunnelma sen illan osalta oli lopullisesti päättynyt. Jessika ja Kristian olivat majottuneet olohuoneeseen nukkumaan, kun taas Hilppa oli saanut Jounin ja Kain huoneesta mukavan nukkumapaikan. Ennen nukkumaanmenoa Jouni leikki pari erää taputusleikkiä isänsä kanssa, kuten oli yleensä tapana tehdä. Jounin raikuva nauru ei saanut Juuliaa paremmalle tuulelle.
-Onko pakko leikkiä juuri siinä? En saa petiä pedatuksi, Juulia ärähti vieressä.
-Mitä suotta sitä on enää pedata, kun kohta kuitenkin menisimme sinne? Veikko kysäisi, mutta Juulia piti kantansa. Veikko lähetti pian Jounin nukkumaan, jotta hän saisi puhuttua vaimonsa kanssa.
-Mikä on? Alat aina stressaantuneena siivota, Veikko huomautti. Juulia kertoi isyystestin löytymisestä ja kuinka Jarno nyt epäili, ettei Veikko olisikaan hänen isänsä.
-Otetaan ihan rauhallisesti. Kyllä saamme epäilyt vielä tyrehtymään, Veikko vain sanoi turhankin rauhallisesti. Pian talonväki meni peiton alle ja nukahti.

Aamulla odotti koulupäivä, jonka aikana Jessika perheineen lähtisi takaisin kotia kohti. Teinit ja Jouni sen sijaan joutuivat istumaan koulubussin kyytiin. Kain mieltä kuitenkin vaivasi suuri masentuneisuus
-Älä viitsi. Naurettavaa, että itket jonkun lapsen perään, kasvanut ja hiustyylin muutoksen kokenut Pauli huokaisi ystävänsä ruikutteluille.
-Virva ei ole kuka tahansa tyttö. Nyt Jouni saa omittua hänet kokonaan itselleen. Et sinä voi ymmärtää. Sinulle ei ole koskaan tapahtunut mitään samankaltaista, Kai totesi.
-Enkä kuule haluakaan, että tapahtuu. Teiniys on elämän parasta aikaa! Nauti siitä, Pauli käski laittaen kätensä pään taakse rentouttavasti. Kain ilme ei kuitenkaan värähtänytkään parempaan suuntaan.

Yhtäkkiä Pauli rupesi tekemään omituisia naurahduksia, ja hän kohotteli kulmiaan typerän virneen tahdissa.
-Mikä sulle tuli? Kai kysyi.
-Tiedän ratkaisun ongelmaasi! Kun löydät ikäistäsi seuraa, unohtuu joku pikku tyttö tuossa tuokiossa, Pauli huudahti.
-Oletko ihan varma? Kai kysäisi.
-Tietysti. Älä ole noin ennakkoluuloinen! Minä hankin sinulle kiinnostavaa ja hyvännäköistä tyttöseuraa. Vakuutan, ettet tule katumaan, Pauli totesi tyytyväisenä kuningasideaansa. Kai katsahti vielä epäuskoisena ystäväänsä, mutta ehkä tämä tiesi kuitenkin, mitä tekee. Ei teinin ja lapsen jutusta kumminkaan voisi tulla mitään, joten miksipä Kai ei suostuisi ehdotukseen. Asia kuulosti hyvin yksinkertaiselta.
-Voihan sitä yrittää, Kai totesi.
-Hienoa! Kyllä me sinulle tyttöystävä hankitaan! Pian et edes muista kenenkään Virvan olemassaoloa! Pauli naurahteli.

Koulun jälkeen Jouni rynni bussista ulos sellaisella vauhdilla, että kanssamatkustajilla oli lapsen menossa ihmettelemistä. Eteisessä poika viskoi takkinsa kiireessä lattialle ja kaivoi koululaukustaan lappusen, jonka kanssa jatkoi matkaansa syvemmälle taloon vanhempiaan etsimään. Olohuoneeseen saavuttuaan poju löysikin heidät. Veikko näpytteli jotain koneella ja Juulia puolestaan purki huolestuneisuuttaan Jarnoon liittyen edelleen siivoamiseen.
-Äiti ja iskä, katsokaa! Ope piti sanelun, ja tällä kertaa sain siitä 8/10 pistettä! Isän antamasta tukiopetuksesta oli hyötyä, Jouni hihkui hyvälle suoritukselleen.
-Mahtavaa! Veikko, sinähän voisit kysyä, tarvitaanko Jounin luokalle tukiopetusta antavia opettajia, sinulla kun olisi entisestä ala-asteopettajakaudestasi varmasti asiat muistissa. Edes väliaikaisesti, kunnes ne oikeat työsi alkavat, Juulia ehdotti.
-Täytyy katsoa, Veikko mutisi hiljaa.

Lumi ja talvipakkaset eivät saaneet pidettyä Kaita pois uima-altaalta, ja usein poika kylmyyttä uhmaten kävi pulahtamassa hyiseen veteen. Tällä kertaa myös joku random-vieras oli liittynyt Kain seuraan ja roiskautti vettä pojan naamalle hypätessään ponnahduslaudalta veteen. Kai ei kuitenkaan jaksanut välittää asiasta, sillä hänen päässään pyöri vain Paulin lupaama treffiseuralaisen hankinta. Poikaa mietitytti, pystyisikö hän unohtamaan tunteensa Virvaa kohtaan, vaikka uusi tyttö astuisikin kuvioihin. Ei olisi reilua toista tyttöäkään kohtaan, jos Kai tätä tapaillessaan haaveilisi toisesta. Kai lillui vedessa vielä hetken aikaa, ja poistui sitten sisälle lämmittelemään.

Jarno pakoili vanhempiaan ja muutenkin perheen kanssa yhdessä vietettävää aikaa omaan huoneeseensa. Hänen olisi tehnyt mieli mennä sanomaan suorat sanat vanhemmilleen, mutta vaikka poika olikin syystä katkera, hän ei osannut nostaa asiasta metakkaa. Sen sijaan Jarno purki vihaansa maalaamiseen, jolloin negatiiviset tunteet tuntuivat siirtyvän siveltimen välityksellä valkokankaalle luoden aivan erityistä ja persoonallista taidetta. Poika oli joutunut aloittamaan itsensä tutkiskelun aivan uudelta taholta saadessaan tietää Kustin olevan hänen isänsä. Ajatus tuntui kaikesta huolimatta epätodelliselta ja oudolta, olihan teini koko ikänsä pitänyt Veikkoa isänään. Jarno ei ollenkaan tiennyt, miten hänen olisi tästä jatkettava, ja halusiko hän edes tutustua biologiseen isäänsä.