Hyvää kesää kaikille! Osan julkaiseminen viivästyi ikävästi kokeiden täyttämän toukokuun lopun vuoksi, ja kerkesin yhden viikon olemaan sairaanakin, joten minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa kuvata Iloliemiä eteenpäin. .-/ Nyt asioihin tulee kuitenkin toivon mukaan muutos, ja yritän loman aikana saada mahdollisimman paljon kuvattua sekä Iloliemiä että Taikapölyä! .-) Enköhän minä päästä teidät sitten lukemaan:

VASTAUKSET EDELLISEN OSAN KOMMENTTEIHIN

Windolyn kirjoitti:
Aivan maanmainio tilanne tuo Kain ja Sirjan ensimmäiset treffit! Poika oli vähän käyttänyt isänsä partavettä... Naureskelin tuolle ihan ääneen, sillä muistanpa omaltakin teini-iältä hetkiä, jolloin on meinannut poikien seurassa saada pahoinvointikohtauksia... =D
Suhteen alku vaikuttaa lupaavalta. Teinien rakkauksista vaan ei koskaan tiedä kuinka ne lopulta kestävät. Toivottavasti Kai ei polta näppejään tai toisaalta satuta suloiselta, vaikkakin vakavalta, vaikuttavaa Sirjaa.
Jouni ja Virvakin ehtivät teineiksi. Tuntuu hieman siltä, että Jouni tuntee enemmän kuin Virva... Voisiko olla, että Virvan kiinnostuksen kohde onkin toisessa veljessä... hmmm... Pidän siitä, miten jätät näitä koukkuja tuonne tarinaan, sillä tuossa kuviossa vielä voi asiat kääntyä ihan miten tahansa =)
Jarnokin lopulta sai kakaistua ulos mieltään painaneen asian ja hyvä niin. Varmasti on ihan hyvä asia sekin, että poika ottaa vähän etäisyyttä hetkeksi. Pystyykö hän ajan kanssa antamaan anteeksi? Mielenkiintoinen kysymys sekin...
Osassa tapahtui niin paljon, että tästä tulee kilometrin mittainen kommentti jos ihan kaikkea kommentoin, mutta pakko vielä sanoa: voi-voi Veikkoa. Menneisyyden "synnit" taitavat kuitenkin tulla aikanaan julki. Salaisuuksia täynnä tämä Iloliemien suku! =D
Tsemppiä sulle viimeisiin kouluviikkoihin!

Vastaus: Ihanaa, että Kain ja Sirjan treffit ilostuttivat ja toivat menneitä mieleen! .-D Jep, Kain ja Virvan suhde on oikein lupaava. .-) Jep, kasvuja ilmeni. Minä tykkään tehdä tarinasta hyvin monimuotoisen ja sinun sanojesi mukaan "jätän koukkuja tarinaan", jotta voin tarvittaessa muuttaa suunnitelmia, jos siltä tuntuu. .-D Totta, moni vaihtoehto on vielä mahdollinen Kai, Jouni, Virva, Sirja -jutussa. ,-> Jep, Jarno tosiaan päästeli höyryjä. En ole kauheasti miettinyt vielä, miten Jarno suhtautuu tulevaisuudessa vanhempiinsa, joten nähtäväksi sekin tilanne sitten jää. Kilometrin mittaiset kommentit ovat kivoja! On vain hauskaa, että sanottavaa riittää. .-) Olisin kyllä aika julma, jos jättäisin menneisyyden synnit kertomatta! Saa nähdä, mihin tulokseen päädyn. .-) Kiitos kovasti, tsemppiä minä näiden kiireiden keskelle tarvitsekin! Kiitos myös kommentistasi. .-)



Lumikristalli kirjoitti:
Hyvä osa! Uuno se vielä hengisä ♥ Hyvä että Kai ei enää haikaile Virvan perään..
Hieno tää ulkoasu !! (:
Jatkoa.

Vastaus: Uuno tosiaan yhä sinnittelee elävien joukossa mukana. .-) Jep, Kai löysi onnen Sirjan kanssa, eikä siihen ketään Virvoja enää kaivata! .-) Kiitos, kiva juttu, että uusi ulkka miellyttää. .-> Kiitos kommentistasi!



Jellu kirjoitti:
Veikko varmaan maksoi jollekin rikolliselle, et se sais Kustin vedettyä pois Juulian rinnalta! Oon aika varma asiasta. :DD
Oot taas hyvin lavastanu eri kohtaukset, esim. toi Veikon siivoojan työ.
Juonenkäänteitä jaksan aina vain ihailla, kuten Iloliemiä muutenkin. Hyvähyvä! :D

Vastaus: Jopas sinulla on raju näkemys asiasta! Tulevaisuudessa nähdään, olitko oikeassa vai väärässä. ,-) Hauskaa, että pidit lavastuksista. .-) Kiitos kaikista kehuista ja kommentistasi!



banssu kirjoitti:
Huh, miten hyvä osa! Veikon työongelmatkin alkaa vihdoin selvitä... Mitäköhän pahuuksia lienee se tehnyt. :s
Hyvä, että Juulia ja Veikko saivat lopultakin kuulla Jarnon mieltä painaneen asian. Että kehtasikin Veikko sanoa Jarnoa omaksi pojakseen vielä tässäkin vaiheessa, vaikka kukaan ei asiasta edes erikseen mitään maininnut! En oikeastaan ole ihan varma, toivonko Jarnon antavan anteeksi. Toisaalta ymmärrän, miten kamalalta vanhempien jatkuva valehteleminen varmasti tuntui, mutta saisipa Juulia ainakin rauhan, jos Jarno heltyisi. En Juulialle ja Veikollekaan toisaalta mitään pahaa kuitenkaan halua. :s
Kamalan surullista, miten Benjaminin ja Atson tiet alkavat selvästi eriytyä. Toivottavasti Atso löytää yliopistolta parempia ystäviä, jotka ovat enemmän hänen kaltaisiaan!
Virva vaikuttaa muuttuneen kamalan ärsyttäväksi. En enää edes tiedä, haluaisinko siitä ja Jounista paria. Ehkä Jouni löytää jonkun paljon paremman (niinkun Kaikin, jee, se ja Sirja on ihana pari! :3) ja vasta sitten Virva tajuaisi, mitä on menettänyt!
Koskahan Uunolle alkaa käydä jatkuva touhuilu liian raskaaksi? En usko, että tuollainen jatkuva töiden puurtaminen on hyväksi enää noin vanhalla iällä...
Hmm, tulipa sekava kommentti, jotenkin asia toisensa perään ladeltuna! :D No jaa, ei kai mulla tässä muuta, kun että tykkäsin ihan älyttömästi taas osasta niinkuin Iloliemistä yleensäkin! :3 Tsemiä viimesiin kouluviikkoihin! :)
-banssu

Vastaus: Veikon työkuvioita nähtiin tosiaan jonkin verran, mutta yhä jäi asioita hämärän peittoon. ,-) Veikon kommentti oli viimeinen pisara Jarnon ärsytyskynnyksen ylittämiseen, jolloin poika paljasti vanhemmilleen olevan asioista enenmmän perillä kuin nämä tiesivätkään. Jarno on tosiaan syystä katkera, mutta kurjaahan se Juulian ja Veikon kannalta olisi, jos isyys-asia jäisi pilaamaan heidän välinsä. .-/ Joskus ihmiset/simit vain kasvavat erilleen iän myötä. /-. Tekisi kyllä Atsolle hyvää hankkia välillä muutakin seuraa Benjaminin lisäksi. Virvakin on vanhetessaan hieman muuttunut, ja se saattaa vaikuttaa hänen ja Jounin väleihin. .-P Kai tuntuu olevan perheen ainoa, jolla on asiat hyvällä mallilla. .-D Mukavaa, että pidät Sirjasta. .-) Uuno on tosiaan rehkinyt yli oman suorituskykynsä jo monen osan ajan, mutta virtaa papassa ihmeesti silti on riittänyt. .-D Rauhoittuminen ei toki pahaa tekisi iäkkäälle simille. Oikein selkeä kommenttisi oli. .-> Kiitoksia, tsemppiä sinullekin! Ja kiitokset kommentoimisesta!



Tikru kirjoitti:
Ai että mä niin rakastan Iloliemiä! Aina jaksaa yllättää nämä hienosti tehdyt juonenkäänteet. :)
Ihana pari tuo Kai & Sirja! Sirja on tosi nätti, kelpaisi munkin simssiin. :)
Nyt kun Jouni ja Virva ovat teinejä, niin mun epäilykset sitä tyttöä kohtaan lisääntyvät. Minä kun en niin Virvasta vieläkään välitä.
Voi että mua niin harmittaa Juulian puolesta :( Jotenkin surullista, ettei oma poika vastaa puheluihin. :( Olihan Jarnon jo aikakin paljastaa, että hän tietää totuuden.
Veikko... Alkaa jotenkin epäilyttää koko mies (joo oon epäileväinen :D), koska jotakin hämärää menneisyydessä on pakostikkin tapahtunut...
Benjamin ja Atso alkavat pikkuhiljaa erota... :( Benkku taitaa olla aikamoinen bilehile, vai?
Uuno se jaksaa töitä tehdä. :D Ei varmaan ole kovin hyväksi tuolla iällä, vielä kohta kuolee. Ei, ei se saa kuolla, mitä mä tuollasta ajattelen! :( Uuno se vaan on niin ihana!
Tästä tulee ihan maratonviesti, ellen mä nyt lopeta :D Mutta iso kiitos, kun jaksat tuon kaiken koulun ja muun keskellä vielä pelaamaan simssiä ja tekemään vielä kaiken lisäksi uusia osia KOLMELLE sivulle... Jaksahan vielä vikat kouluviikot, niin pääsee lomalle! :) Mulla ei ole vielä niin kiireistä, koska oon alakoulun puolella (vielä :D).

Vastaus: Ilo kuulla, että Iloliemet ilostuttavat sinua. .--) Mukavaa, että juoneiluni uppoaa sinuun. ,-) Kai ja Sirja ovat tosiaan pidetty pari, ja mukava sim Sirja onkin. .-) Hehe, inhokeista löytääkin helposti ikäviä piirteitä. .-D Saa nähdä, seuraako teini-iästä mitään muita muutoksia. Ikävää tosiaan Juulialle, kun Jarno ei vihoittelultaan vastaa puheluihin. .-/ Veikko on kyllä viime aikoina alkanut useammissa lukijoissa herättää epäilyksiä puuhillaan. .-D Benjamin ja Atso ovat tosiaan hiukan eronneet kiinnostuksiltaan, jolloin poikien ystävyys on alkanut säröillä. .-/ Bilehile kuvaakin loistavasti Benjaminia. .--D Uuno on kyllä ollut elämänsä aikana niin aikaansaava. .-D Rauhoittuminen ei tosiaan tekisi pahaa vanhukselle, toivottavasti Uuno tajuaa sen ajoissa. .-P Uuno on tosiaan ihana, olen pitänyt hänestä paljon alusta asti. ♥ Useamman sivun pyörittämisessän on kyllä omat haasteensa, mutta kun homman aloitin, en viitsi keskenkään mitään jättää. .-D Koulu kyllä vie ikävän paljon peliaikaa, mutta kesä onneksi tulee pian. .-) Ah, ala-asteen löysät viimeiset viikot keväällä, toivottavastu nautit niistä nyt kunnolla. .-D Kiitoksia paljon kommentoimisesta!



Pösö kirjoitti:
Alkaa pelottaa että Uuno kuukahtaa pian T.T Jounista kasvoi aika Kain näköinen mutta Kai on silti komeampi. En myös meinaa erottaa poikia toisistaan. Jälleen mahtava osa, ois kiva jos jotain tyynenpää Jarnollekkin :)

Vastaus: Uunon villit puuhat alkavat tosiaan olla vanhukselle liikaa. .-/ Jouni ja Kai ovat kyllä aika samiksia piirteiltään. .-D En ihmettele, jos pojat on välillä vaikea erottaa toisistaan. Jarnolle voisi tosiaan toivoa tyynempiä aikoja, ehkä muutto kotoa helpottaa ainakin aluksi. .-) Kiitos kommentoimisesta!



En kerro nimeäni kirjoitti:
Iik, eikai Uuno palellu? Mies saisi levätäkkin välillä...
Harmi että Jarnolle, Juulialle ja Veikolle tuli riita, mutta onneksi Jarno sai kuitenkin tietää asianlaidan isästään.
Tekisin oman LC:n, mutten tiedä minne, sillä en osaa käyttää vuodatusta... Juoni-idea olisi kyllä jo valmiina.
Kiitos loistavasta osasta!

Apua! Tein Vuodatukseen minkälie tilin, mutten osaa tehdä osia =( Prologi olisi jo mielessäni valmiina ja eka (ehkä toinenkin) osa kuvattu. Mutta luulin, että siinä olisi joku yksinkertainen laatikko johon laitetaan tekstiä ja kuvia, ja sitten on joku sekamelska mistä en tajua pätkääkään =O

Olen saiis sama kuin En kerro nimeäni =D
Linkitys? Jos neuvot, miten linkitetään niin voin linkittää sut =D
Sain juuri prologin tehtyä, kun isosiskoni neuvoi miten Vuodatusta käytetään =D

Vastaus: Paleltumisriski on suuri, jos kukkuu ulkona talvella liian pitkään. .-P Lepo ei tosiaan tekisi pahaa Uunolle, mutta mies on tuollainen jästipää, jonka toimeliaisuudelle ei vaan mahda mitään. .-D Isyys-jupakka tuotti tosiaan riidan kolmikon välille, mutta hyvä kumminkin, että totuus on nyt Jarnonkin tiedossa. Uskon, että osaat käyttää Vuodatusta tai ihan mitä tahansa blogipaikkaa. Ne on tehty meidän kaltaistemme tavisten käyttöön, eikä ainoastaan superinsinööreille. ,-D Hienoa, että siskosi avusti prologin kanssa. .-) Linkit saa kätevästi "Linkkilista"-vimpaimella. Pikaohje:
http://i.imgur.com/PgDmrD7.png
^Mene blogisi "Vimpaimet"-osioon, ja klikkaa "Lisää vimpain"ta. Etsi tarjolla olevien vimpainten joukosta "Linkkilista"-vimpain ja klikkaa "Lisää".
http://i.imgur.com/QyBGSQU.png
^Luotuasi vimpaimen klikkaa muokkaus-vaihtoehtoa, jolloin kuvan kaltainen ikkuna aukeaa. Klikkaa "Lisää uusi URL". Kirjoita "Title"-kohtaan linkin nimi (LC Iloliemi) ja "URL"-kohtaan osoite (http://simssiliini.vuodatus.net/). Muista tallentaa! Toivottavasti selitin ymmärrettävästi, uuden Vuodatuksen terminologia on jotenkin kamalaa. .-D Minä linkitinkin jo tarinasi ja alan lukemaankin, kunhan saan lukujonoani lyhennetyksi. Kiitoksia kommentoimisesta!



Jade Essence kirjoitti:
Vai lähti Benjaminin ja Atson yliopistoaikakin alkuun. Benjamin näyttää ottavan kaiken ilon irti fuksien bileistä nyt kun kerran saa tilaisuuden. :)
Hmm, Paulin järjestämä deitti vaikuttaa sittenkin aivan toimivalta. Ainakin Sirja on ystävällinen ja kohtelias ja vaikuttaa pitävän Kaista. Kai vaikutti muutenkin piristyvän treffien jälkeen :)
Vaikuttaa jotenkin siltä, että vanhempi Virva olisi kasvamassa "ohi" Jounista. Toivottavasti näiden kahden välit eivät sentään ala viiletä, pidän nimittäin vielä kummastakin :)
Vai niin, Veikon työkuviot selvisivät sittenkin Juulialle. Mikäköhän tuo menneisyyden salaisuus on? Ja tapahtuiko se Siniperässä vai entisessä kotikaupungissa? Tulee jotenkin mieleen, että Veikko olisi halunnut Siniperään muutoa paetakseen menneisyyttään, mutta lienee myös mahdollista että tällä on Siniperässä jotakin hoitamattomia asioita. Hmm...
Jouni on kyllä jotenkin samaan aikaan komea että suloinen teini-ikäisenä! Pojan katse näyttää jotenkin tuimalta, taidan pitää siitä :) Virvakin taitaa tykätä, vaikka pikkaisen vaikuttaa siltä että tyttö ajattelisi Jounia enemmänkin "pelkkänä" ystävänä.
Olenkos mie liian epäluuloinen, kun ajattelen että Sirja vaikuttaa jo hieman liian täydelliseltä ja että Jeremiaalla olisi saattanut olla jotakin hyvinkin tärkeää kerrottavaa Kaille? No jaa, aika näyttää.
Vai sai Jarno sittenkin kerrottua tietävänsä. Ehkä tämä loppujen lopuksi puhdistaa ilmaa hiukkasen, kunhan molemmat osapuolet saavat ajatella asiaa omilla tahoillaan. Ainakin Juulian ja Veikon välille näyttää ilmaantuneen tulitauko.
Kittokset hienosta osasta, tätä luki taas mielellään! Odotan mielenkiinnolla miten tästä jatkuu. :)
P.S. Myös Kolumni Garpissa on uusi osa.

Vastaus: Vanhimmat pojat lähetin tosiaan jo yliopistolle. .-) Benjamin viihtyy tosiaan bileissä. .-D Pauli järkkäsi kyllä ihan hyvän seuralaisen Kaille, ja treffit olivat alkukankeudesta huolimatta molemmille mieluisa kokemus. .-) Kaikkien kaveruus ei välttämättä tule kestämään, jos joudutaan olemaan eri kouluissa, mutta eiköhän Virvaa tulla vielä näkemään jatkossakin. .-> Veikolla tosiaan on tuollaisia omia salaisuuksia, mutten niistä vielä tässä vaiheessa mitään paljastele, tulevat osat saavat kertoa asiasta tarkemmin. ,-) Hyviä arvailuja sinulla kyllä, yksi osui jopa lähelle totuutta.. ,-D Ohoh, Jouni tosiaan näyttää jotenkin tuimalta, nyt kun huomautit. .-D Kaipa se Virvuskakin edes jollain tasolla pojasta pitää, saapui kuitenkin tämän synttärijuhliinkin. .-) Eksien puheista ei koskaan tiedä.. Kaikki on ainakin tällä hetkellä hyvin Kailla ja Sirjalla. .-) Taidettaisiin tarvita kaiken maailman ilmanraikasteita, että Jarnon, Juulian ja Veikon välinen kiista saataisi kuntoon, mutta toivonmukaan tästä eteenpäin asiasta voitaisi keskustella rauhallisemmissa merkeissä (kirjoitin kaksi kertaa erkeissä, uuden koneen m-näppäin toimii huonosti. .-D) Hienoa kuulla, että tykkäsit lukea. .--) Kiitos pitkästä kommentistasi!



Mozzax kirjoitti:
Hieno osa :) Repesin tuolle yhdelle yliopistoruokalakuvalle, kun siellä oli joku lehmäpukuinen tyyppi (Luulin aluksi että se oli Junnu) :D (7. kuva osan alusta, jos oikein laskin!) Uuno se vielä jaksaa porskuttaa! Vanha herra on tosiaan, elänyt aika pitkään, kun Petra kuoli jo 4 osaa sitten, ja Iina ja Junnu kuolivat silloin aikoinaan peräkkäisissä osissa. Älä nyt siis käsitä väärin, en todellakaan toivo että Uuno kuolee!

Vastaus: Haha, hauskaa, että lehmä-maskotti viihdytti sinua. .-D Lehmuli olisi vaikka voinutkin olla Junnu, sillä nyt asennettuani simssin uudelle koneelle, pitäisi jossakin yliopistonaapurustossa elellä Junnun näköinen lehmä, se ei tosin taida olla Leutolaaksossa, missä Iloliemet asuvat. Teini-Uunohan muuten nähtiin tässä jokunen osa takaperin kassalla. .-D Mutta juu, tämä "vanha Uuno" se vaan sinnittelee hengissä osan kerrallaan. .-) Tuppaavat nuo simit usein kuolemaan samoihin aikoihin, kun palaavat yhtä aikaa yliopistolta. .-P Minäkin toivon, että Uuno elelisi vielä pitkään, olen hänestä aina pitänyt. .-D Kiitos kommentoimisesta!



Sara kirjoitti:
Sainpa nyt kipeenä ollessani tämänkin osan luettua. Miksiköhän se on välillä mulle niin rankkaa, vaikka nää on näin mielenkiintosia? :D Toi Veikon menneisyys jäi nyt niin epäselväksi, että ihan ärsyttää.. En kyl tajuu mite saat noist kaikist lavastuksist noin hienot ja kaikkee. Upeeta työtä! :)

Vastaus: Kurjaa, että olet ollut kipeänä. .-( Joskus on vaikeaa ryhtyä tekemään jotakin, vaikka tietääkin homman olevan loppujen lopuksi mukava. Voih, älä huoli, Veikon puuhista tullaan kyllä kuulemaan lisää, ettei sinun tarvitse loputtomiin olla ärsytyksesi vallassa. .-D Mukavaa kuulla, että lavastukseni miellyttävät, tulee niitä simejä ja tavaroita joskus aseteltua useampaankin otteeseen, jotta saan kuvista haluamanilaisia. .-) Kiitos kehuista & kommentistasi!



vupii kirjoitti:
BitsNTalesissa hullujenhuonehaasteen eka osa :)

Oikein mukavainen osa :) ihanaa kun Veikon ja Julian lapsoset muistuttavat paljon isäänsä niinkuin kyöstinkin lapset :)
Mutta ihana osanen ja mitäs se veikko on menneisyydessään oikein huseerannut?

Ah juu ja piti ilmoitella että Bits N Talesissa on sekalaista sattumaa :)

Vastaus: Tässä sukupolvessa lapset ovat kyllä isänsä kopioita, pakko myöntää. .-D Atson ja Jarnon isä on muuten nimeltään Kusti, vaikka miehestä tulee kyllä se yksi Kyösti mieleen. .-D Veikon huseerauksista lisää myöhemmin. ,-) Ja minulle ei tarvitse ilmoittaa englannin kielisistä päivityksistä, huonokielitaitoisena en jaksa lukea hupilukemisena vieraita kieliä, vaikka siitä toki hyötyä olisi. .-P Kiitoksia kommentoimisesta!


Maroo kirjoitti:
Aloitin hullujenhuonehaasteeni laittamisen nettiin, kun niitä on ihan liian vähän täällä netissä, voitko linkittää? :>

Jalaville uusi osa :D!!!

Vastaus: Juu, linkitin ja luin. .-)



GreenPixy kirjoitti:
Huh, selvisin säikähdyksellä, luulin jo että nyt Uunoa vietiin! :O Ihmeen pitkään pappa on kyllä jo elänyt, mutta eikös se olekin päässyt jos aikamonen urankin huipulle, joten kai se on elänyt onnellisen elämän.
No niin, Veikkohan näyttääkin salailevan jotain vakavampaa kuin pelkkää työpaikan menetystä.. Kyllä mies varmaan Juulialle vielä kertoo salaisuutensa.
Hyvä että Kai ja Sirja löysivät toisensa :) Eipä tarvitse enää Kain ja Jounin tapella Virvasta. Virva vaikuttaa kyllä siltä, että kohta ei Jouni kiinnosta senkään vertaa, kun tyttö menee yläasteelle.. Atso ja Benjamin ovatkin jo yliopistossa, aika menee nopeasti. Atso taitaa tuntea olonsa vähän yksinäiseksi, toivottavasti Benjamin tajuaa sen, ja sen ettei koko yliopistoaikaa voi pelkästään bilettää.
Mukava osa jälleen, taattua laatua tekstin ja lavastusten suhteen! :) Odottelen innolla jatkoa.

Vastaus: Hauskaa, että onnistuin petkuttamaan sinua. .-D Kyllä se Uuno vielä elelee tyytyväisenä! Jep, Uuno ja Petra olisivat eläneet vanhalla koneella varmaan vaikka kuinka pitkään, kun he niin hyvän elämän olivat eläneet, mutta päätin lavastaa Petran kuolleeksi etuajassa, ja Uuno on elänyt niin pitkään nyt, sillä loin hänet uudestaan muun perheen mukana uudelle koneelle. .-) Kauhea selittäminen! .-D Itselläkin vielä hiukan mietinnässä nuo Veikon salajutut, vaikka idea onkin ollut pitkään mietinnässä. Saa tosiaan nähdä, kuinka kauan Veikko asioita vielä salailee. Jep, hyvä, ettei Kain ja Jounin tarvitse tapella enää samasta tytöstä. .-) Jep, ikäero saattaa hankaloittaa tilannetta, kun Virvalla ja Jounilla on erilaiset elämänvaiheet. .-/ Niinpä, aika menee lujaa. Pitää Iloliemiä taas pelauttaa yliopisto läpi. .-) Atso tosiaan on vähän yksinäinen, kun Benjamin haluaa vain juhlia ja Atso taas ei. .-( Minäkin toivon, että Benjamin tulee järkiinsä ja muistaa lukea jossakin vaiheessa! Mukavaa, että pidit. Kiitos kommentistasi! .-)



Tohya kirjoitti:
Hyvä osa jälleen :) Uuno on jotenkin omalaatuinen, hassu pappa... :D Ja pitkä ikäinenkin, näemmä.
Mahtoi olla Juulialle ja Veikolle aika shokki, kun Jarno ilmoitti tietävänsä biologisesta isästään... Ei kyllä mene hyvin nyt pariskunnalla, kun Veikolla on muutakin salattavaa...
Mutta hyvä, että Kai on löytänyt itselleen tyttöystävän :)
Jatkoa jään odottelemaan :)

jaaa vielä sen verran, että uusi osa Namuroilla :) lukaisetkos kun ehdit?

Vastaus: Jep, Uuno on kyllä ainutlaatuinen! .-D Jep, mahtoi olla rajua huomata, ettei Jarnon isän salailu ollutkaan tuottanut tulosta. Veikolla tosiaan lisää salaisuuksia. Olet oikeassa, eipä kovin hyvin mene. .-( Jep, tyttöystävä tuo Kaille varmasti iloa. .-) Juu, lukaisin osasi. .-> Kiitos kommentistasi!



SabSab kirjoitti:
Huh, menipäs aikaa että ehdin lukemaan ja kommentoimaan, jälleen kerran xd Mutta , täällä olen taas :)
Harmi kun Jarnon, Juulian ja Veikon välit ovat nyt niin tyrehtyneessä tilassa. Toivottavasti aika kuitenkin parantaa haavoja ja Jarno ymmärtää joskus, että ei kukaan hänelle mitään pahaa halunnut... Jounin uusi naiskuvio sitten starttasi hyvin, vaikka Sirjan eksän tapaaminen toi hieman hämäriä mielikuvia. Jaa a.
Hyvän osan olet taas väsännyt ja pakko kyllä taas kehua sitä, miten aktiivinen olet! 68 osaa, se on mahtava saavutus, eikä lopusta ole meidän onneksemme vielä tietoakaan :D Jatka samaan malliin! :)
-Sabrina

Uusi osa Hardwickeillä :)

Vastaus: Lue ja kommentoi vaan ihan rauhassa. .-) Jep, kurjaa, että Jarnon, Juulian ja Veikon välit huononivat. .-( Niin, ei kukaan pahaa tarkoittanut, mutta ei salailulla hyvääkään saatu aikaan. .-/ Jep, Kain ja Sirjan suhde lähti hyvin liikkeelle, vaikka Jeremia olikin aika pelottava! Kiitoksiapaljon kehuista. .-) Kyllä 68 osaa kertyy, kun tykkää siitä mitä tekee, eikä luovuta ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. .-) Juu, minä yritän jatkaa tarinaa vielä pitkälle tulevaisuuteen. .-D Luin osasi. Kiitos kommentistasi. .-)



Xerlian kirjoitti:
Luen kaikki tarinasi kiinni piakkoin, kunhan kerkeän, mutta nyt tulin ilmoittamaan Rowyjen uudesta osasta! Sain vihdoinkin tehtyä jotain edistävää :D

Vastaus: Juu, lue vaan ihan rauhassa osiani kiinni. Luinkin osasi. .-) Tarvitset varmaan nimiä Rowyille? Muistelen voittaneeni lapsien nimeämisen joskus. Voit laittaa lasten ulkonäköjä sähköpostiini tai Mourun yp-keskusteluun. .-)



Morame kirjoitti:
Mahtava osanen! :3 Jäi ny vaa n häiritsemään se että mikä se Veikko juttu oli :D
Mutta muutes onnea Juulialle Miss Sims kisaan!

Vastaus: Kiitos. Hyvä, että Veikko-juttu jäi mietityttämään. ,-) Onnea Juulia tosiaan kisaan tarvitseekin, kun meinasi pudota jo ensimmäisellä kierroksella! .-D Kiitos kommentistasi.



hattara kirjoitti:
Uutta osaa Vihurituulessa :)

Hitsi, en oo vielä ees osaakaan kommentoinu :O Luin kyllä osan heti ilmestyttyä, mutta kännykkä ei näköjään taas antanu julkasta kommenttiani :/
Atso sitten siirtyi yliopistoon. Poika on ainakin tunnollinen toisin kuin Benjamin, jota näyttää enemmän kiinnostavan juhliminen ja laiskottelu. Vähän huolettaa alkaako Atso jäädä syrjään ja ystävyys kärsiä näin yliopistona.
kai löysi ihanan tyttöystävän Sirjasta. Toivottavasti parin suhde toimisi ja nuoret olisivat onnellisia yhdessä ;)
Juulia reagoi kyllä täysin yli Veikon työasiasta. Antaisi miehen tehdä sitä työtä, mistä mies kerran nauttii :) Vähän alkoi myös huolettamaan tuo Veikon salaperäinen menneisyys, että mitähän siellä onkaan tapahtunut :O
Ja osan loppuun Jarnokin paljasti sittten tietävänsä tilanteen. Toivottavasti poika antaisi vielä joskus anteeksi vanhemmilleen (myös veikolle vaikkei mies biologinen isä olekaan). Mutta niinhän se on, että kaikki paljastuu aikanaan.
Uunokin se jaksaa vaan touhuta vielöä kasvien parissa. Alkaa vain tuntua, että ei pappa varmaan enää pitkään kyllä jaksa puuhastella kun miehellä ikääkin varmasti on jo melkoisesti:P
Uutta osaa jään taas innolla odottelemaan!

Vastaus: Luin osasi. .-) Voi ei, tyhmä Vuodatus tai kännykän tekniikka, kun jätti kommenttisi julkaisematta. .-< Olen todella kiitollinen tästä kommentistasi, todella ystävällistä kirjoittaa kommentti uudelleen edellisen hävittyä, vieläpä näin pitkä! Kiitos paljon. <3 Jep, yliopisto toi Benjaminille vapauden tuntua, mikä meinaa kärjistyä jatkuvan bilettämisen ja laiskottelun yhteydessä. En voi tosiaan kieltää, etteikö Benjaminin käytös vaikuttaisi poikien ystävyyteen huonolla tavalla. .-( Jep, Sirja on oikein mukava tyttö Kaille. .-) Toivotaan heille kaikkea hyvää! Veikko on tosiaan salaperäisempi, mitä olen antanut ymmärtää! ,-D Katsotaan, jos ajan kanssa selviäisi taustatkin. Jep, Jarno paljasti tietonsa biologisesta isästään. Anteeksianto olisi tosiaan varmaankin kaikille osapuolille paras vaihtoehto. Elämä vihan ja syyllisyyden keskellä voi olla aika rankkaa. .-( Monissa juonissa usein kaikki paljastuu, sillä muuten kokonaisuus voisi tuntua huonosti suunnitellulta. .-/ Pitäisi joskus varmaan jättää tahallaan jokin juttu paljastamatta, ettei aina voisi arvata tapahtumien loppu tulosta. ,-) Jep, Uuno se viihtyy kasviensa parissa. Jep, ikää alkaa jo olla, mutta toivotaan Uunon voimien kestävän vielä jonkin aikaa. .-) Kiitos kommentistasi!



Yun kirjoitti:
Vihdoinkin sain tämänkin tarinan kiinni. Jotenkin vähän unohtuivat kaikki tarinat :/ Osittain voin syyttää Vuodatusta, joka ei turhan innokkaasti ilmoittele päivityksistä. Ilmoittaako ollenkaan, tiedä häntä.
Osasta kuitenkin. Yliopisto! Minulla on yliopistoinnostus päällä :D Siitä tuli mieleen, että pitäisi Jennan perheellä pelata taas... Tyttö joutaisi yliopistoon...
Olen vähän vahingoniloinen, kun Veikko paljastui valehtelijaksi. En edelleenkään pysty pitämään Veikosta :P
Ja kun Jarno näpäytti vanhempiaan... Jes! Muutenkin osa oli oikein toiminnantäyteinen ja hyvä. Jatkoa vain tulemaan :)
Muuten, milloin luvassa perijä-äänestys? Ja ketkä ovat mukana? (Toivottavasti näitä ei lue jossain isolla ja punaisella...) :>

Vastaus: Hienoa, että olet taas ajantasalla Iloliemien tapahtumista. .-) Uusi Vuodatus ei pahemmin ole minullekaan ilmoitellut päivityksistä, vaikka kerran yritin sen ilmoitus-jutun kanssa puuhastella. .-P Hihii, hauskaa, että sain tungettua osaan yliopistoja juuri sinun innostusajallasi. .-D Hyvä hyvä, pelaile vaan Jennan perheellä! Hauskaahan se vaan, jos Veikon ikävämpi puoli on sinulle mieleinen. .-D Jostain syystä itsekin tykkään järjestää Veikolle ongelmia, eh.. .-D Jarno tosiaan yllätti Juulian ja Veikon pahemman kerran! Osista tuleekin nykyään helpommin toiminnantäytteisiä, kun suurimmaksi osaksi vain tökin putkeen lavastettuja kohtauksia jättäen random-tapahtumat pois, mutta hienoa, että sinä tykkäät. .-) Ajattelin laittaa perijä-äänestystä vasta yliopiston loppupuoliskolla, jotta kaikkiin poikiin saataisi tutustutta jonkin verran heidän aikuisiässään. .-) Haha, ei tätä tietoa lukenut missään isolla ja punaisella, ja saahan aina itseään askarruttavia asioita kysyä. .-D Kiitokset kommentoimisesta!


mel. kirjoitti:
Luin kaikki osat lähes putkeen, mitä nyt pari nukkumataukoa ja muutamat yo-juhlat olivat välissä :D Aivan ihana LC ja ihanat hahmot! Tykkään Uunosta ihan hirveästi, vaikka en kyllä tajua, miten Petra hänen kanssaan jaksoi vuosikymmenten ajan, itse olisin menettänyt hermoni varmaan sata kertaa... Mutta häntä tulee ikävä, kun hänestä aika jättää!
Ei hitsi, mikä ihme salailija toi Veikko! Mihis hämärähommiin se on menny sekaantumaan... Hyvä, että Jarno sai tietää asioiden oikean laidan, vaikka onkin nyt vihainen vanhemmilleen (syystäkin kyllä).
Ja Kai löysi ikäistään seuraa, mikä on hyvä! Toivottavasti hänen ja Jounin välit paranevat pikkuhiljaa, kun ei tarvitse tapella samasta tytöstä (:
Ainoa asia, mikä minua häiritsee, ovat kirjoitusvirheet, kielinatsi kun olen... Mutta ehkä jotain kuitenkin kertoo se, että niistä huolimatta olen lukenut joka ikisen osan ja aion jäädä seuraamaan :D Joten älä murehdi niitä liikaa.
Ja hei, minäpä linkkaan tämän, saanko vastalinkityksen? (: Kiitos ja jatkele pian!

Vastaus: Vau, ihailen kaikkia, jotka vielä näinkin suuresta osamäärästä huolimatta ryhtyvät alusta asti lukemaan Iloliemiä. .-) Sinäpä olet vauhdilla lukenut, oho! .-o Aw, itsekin pidän paljon Uunosta. .-D Petralla oli tosiaan moneen otteeseen pientä kränää miehensä kanssa, mutta urhoollisesti nämä pysyivät yhdessä loppuun asti. .-) Uuno on kyllä varmasti ollut yksi Iloliemen erottuvimmista ja mieleenpainuvimmista henkilöistä, ja vanhuksen menehdyksen koittaessa suru on varmasti monen kohdalla suuri. Veikon menneisyys näyttää tosiaan sisältäneen jotain hämärähommia. Oikeinhan Jarnoa kohtaan oli saada tietää totuus, vaikka siitä vihaa simien välille syntyikin. .-P Nuorimpien veljesten välit toivon mukaan korjaantuvat, kun Sirjan astuttua kuvioihin kilpailu Virvan huomiosta loppui. .-) Äh, vaikka rakastankin pilkkuja ja äidinkielen kielioppikokeet ovat minulle tärkeitä, lipsuu noita virheitä osiin ahkerasta oikolukemisesta huolimatta, pahoittelen! Hienoa kuitenkin, että olet jaksanut lukea kaikki osat. .-) Linkitin sivusi, ja alan joskus sopivan ajankohdan koittaessa lueskella noita sinunkin osiasi. ,-) Kiitos paljon kommentoimisesta!

KERTAUSTA:


Atso ja Benjamin saapuivat yliopistolle. Poikien suhtautuminen opintoihin ja vapauteen oli erilaista: Benjamin viihtyi bileissä ja ison kaveriporukan ympärillä, Atso puolestaan kaipasi kahden keskistä aikaa ystävänsä kanssa ja toivoi tämän keskittyvän bileiden sijaan opiskeluun.

Pauli järjesti sinkkuystävilleen Kaille ja Sirjalle treffit, joiden seurauksena kaksikko alkoi tapailla myöhemmin lisääkin, eikä Kai ikävöinyt enää Virvan perään.

Veikon työkuviot aiheuttivat Juulialle hämmennystä, ja lopulta paljastui, ettei Veikolla ollutkaan väittämäänsä opettajan paikkaa Siniperässä. Juulia tenttasi mieheltään selitystä, mutta Veikko vaikeni asiasta ja menneisyydestään.

Jounista kasvoi teini!

Jarno paljasti yliopistollelähtöiltanaan Juulialle ja Veikolle tietävänsä totuuden biologisesta isästään. Tieto tuli aikuisille järkytyksenä, ja Jarno lakkasi pitämästä yhteyttä vanhempiinsa.

UUSI OSA ALKAA:

Osan lukumusiikki --> ♫ Iloliemen osan lukumusiikkien soittolista --> ♫
Yliopistolla Atso ja Benjamin olivat saaneet kutsun tukioppilaskeskusteluun. Ryhmään kuului lähellä sijaitsevien asuntoloiden opintonsa aloittaneita simejä. Atson omat opinnot olivat lähteneet käyntiin aivan mallikkaasti, mutta normaalit tutustuttamiset yliopiston tapoihin olisi silti käytävä läpi.
-Minä olen siis tukioppilaanne Kanerva. Haluan näin alkuun sanoa, että minulta saatte aina kysyä apua, jos teille ilmenee mitä tahansa ongelmia. Tässä ensimmäisessä tapaamisessa lähinnä tutustumme toisiimme, mutta luvassa on vielä kaikenlaista kivaa! Käymme esimerkiksi keskustassa katsomalla paikkoja, joissa voi opiskella, ja kerron teille hiukan sisäpiiriniksejä opiskeluun! Kaneva selitti innokkaasti. Itse ryhmäläisiä ei erityisemmin näyttänyt kiinnostavan tukioppilaan puheet. Simit lukivat huomisiin tentteihinsä ja kirjoittivat esseitään. Olihan törkeää laittaa turhanpäiväisiä tapaamisia vapaa-ajalle, kun tiedossa oli muutakin tekemistä!

-Aiotko sä nyt sitten toimia nää neljä vuotta meidän huoltajina? Just kun pääsin eroon äidistä, joka aina vastusti kaikkia mun tekemisiä, kuten hiusten värjäämistä, perimmäisessä penkissä istuva Benjamin huokaisi tylsistyneenä. Hän olisi halunnut olla vieressä istuvan Pekka-kaverinsa kanssa valmistautumassa illalla pidettäviin bileisiin, mutta Atso oli saanut heidät ylipuhuttua tulemaan kuuntelemaan tukioppilasluentoa. Atso oli huolissaan ystävästään, jonka lukujärjestyksen täytti luentojen sijasta erilaiset biletystapahtumat. Atso ei ylipäätänsä voinut käsittää, miksi kampuksella järjestettiin niin paljon bailaustapahtumia, jotka veivät huomion kokonaan pois opiskelusta. Opiskelemaanhan yliopistolle on tultu eikä juhlimaan.

Kanerva naurahti Benjaminin kommentille.
-Ehei, minä en puutu yksityiselämäänne ollenkaan. Olen eräänlainen oppaanne tämän ensimmäisen vuoden, ja siitä eteenpäin teidän on selvittävä sitten itse. Toki saatte tulla juttelemaan ja muuta, jos jokin asia askarruttaa, mutta pääosin minut on määrätty jakelemaan fukseille vinkkejä, Kanerva selitti. Benjamin helpottui kuulemastaan, ja alkoikin supista vieruskaverilleen jotain hömppää. Atso sen sijaan kuunteli kiinnostuneena Kanervaa, joka selvästi oli jo kokenut yliopistolainen. Kaikki vinkit kannattaisi hyödyntää, jolloin opiskelu sujuisi helpommin.

Päivä alkoi hiljattain hiipua iltaan päin. Benjamin oli käynyt suihkussa, ja Atso harjoitteli puheen pitämistä peilin äärellä.
-Kyllä on huonoja suihkuja! Vesi vaihteli koko ajan kylmän ja kuuman välillä, Benjamin ärähti.
-Tämä on vanha rakennus. On mahdoton ajatus, että kaikki laitteet toimisivat aina. Tehdäänkö jotain mukavaa tänä iltana? Voitaisiin vaikka lukea Kanervan antamia esittelylappuja yliopistosta, Atso puhui innoissaan.
-Onko semmonen susta hauskaa? Ihan oikeasti, minua tuommoiset jutut ei voisi vähempää kiinnostaa. Hankkisit jonkun toisen kaverin, jonka kanssa lukisit oppaita, Benjamin huokaisi.
-Mitä minä toisella kaverilla tekisin, kun sinä olet kaverini? Atso kysyi.

Benjamin käveli ystävänsä luokse ja vaihtoi iloisemman ilmeen kasvoilleen.
-Tänään illalla järjestetään juhlat meidän asuntolassa. Tule mukaan, Benjamin ehdotti.
-Enpä tiedä. En minä kauheasti bileistä välitä, Atso selitti.
-Mistä voit tietää, kuinka hauskaa juhliminen on, kun et ole koskaan kokeillut? Ihan totta, tänä iltana on varmasti mahtava meininki. Sinulla olisi taatusti hauskaa, Benjamin yritti innostaa.
-Äh, bilettäminen ei oikein ole juttuni. Etkö sinä voisi välillä tehdä jotain minun kanssani? Juhlit joka ilta. Luulisi, että yhtet pirskeet voisit väliin jättää, Atso huomautti.
-Lupasin jo, että menen. Minua odotetaan jo nyt juhlavalmisteluissa. Tule alakertaan, jos muutat mielesi, Benjamin kehotti ja hän lähti.
-Ehkä minä sittenkin voin tulla, Atso huusi vielä perään. Kai sitä nyt yhden kerran pystyi lipsumaan omista tottumuksistaan kaverin vuoksi.

Illalla alakerrassa oli lennokas meininki. Musiikki pauhasi, ja stereoista lenteli kaikenlaisia uutuuskappaleita, joita Atso ei tuntenut. Huone oli täyttynyt tanssijoista. Osa simeistä otti kaiken ilosta irti lennokkain liikkein, ja toiset taas tanssahtelivat hiukan rauhallisemmin. Kaikilla näytti olevan hauskaa - lukuunottamatta Atsoa, joka istuskeli seinän vieressä ajan kulumista ja bileiden loppumista. Atso ei tiennyt edes kenenkään juhlijoiden nimiä, eikä kukaan tullut juttelemaan harvinaiselle näylle. Atso tunsi itsensä vain hölmöksi yksin istuessaan.

Kappaleen loputtua Benjamin juoksi katsomaan välillä Atsoa, jonka suupielille nousi samantien hymy ystävänsä nähdessään.
-Ekö olekin kova meininki? Mulla on aivan sairaan hauskaa, Benjamin huusi vasta alkaneen kappaleen päälle.
-Onhan täällä ihan kivaa, Atso mielisteli ystävälleen hymyssäsuin.
-Noniin, kyllä sun kannatti tulla tänne! Mähän sanoin, Benjamin naurahti riemuissaan. Hän ei huomannut ollenkaan Atson esityksen läpi. Samassa joku tuntematon sim hyppäsi mehumaatin luokse juoden nektariinia suoraan hanasta.
-Olethan jo maistanut juomapuolta? Aivan mahtavaa, eikö vain? Benjamin kysäisi.
-Juu, hyvää oli, Atso nyökytteli. Oikeasti hän ei edes tiennyt, kuinka vehkeestä sai kaadettua itselle juomaa.

-Näetkö tuolla tuon punatukkaisen tytön, jolla on villi tanssi meneillään? Benjamin kysäisi siirtäen katseensa puheensa kohteeseen.
-Enköhän, Atso totesi.
-Kuuma pakkaus, mä aion iskeä sen. Arja on muuten nimi, jos et sitä vielä tiennyt, Benjamin selosti suunnitelmansa.
-Jaa, Atso sai sanotuksi.
-Että toivota vaan onnea matkaan, Benjamin kehotti.
-Onnea, Atso sanoi. Oikeastaan Atso oli tilanteesta hiukan harmissaan. Jos Benjamin hankkisi vielä tyttöystävän, millä ajalla hän olisi Atson kanssa?

Atso katsoi sumeiden silmiensä läpi, miten Benjamin lähti reippain askelin lähestymään äsken mainitsemansa Arjaa, vaikka Atso mielessään pyysi ystäväänsä jäämään. Benjaminilla ei kuitenkaan tuntunut olevan ajatustenlukukykyjä, sillä tämä jatkoi vain kulkuaan ja kopautti tytön olkapäätä. Benjamin taisi kertoa jonkin todella hauskan vitsin, sillä hetken päästä Arja hehetti suureen ääneen. Sitten suora näköyhteys kaksikkoon katosi, sillä lähistöllä ollut oranssipaitainen poika siirtyi tanssimaan tielle. Atso painoi päänsä alas, ettei vain kukaan paikalla olija kiinnittäisi huomiota hänen kiiltävään silmäkulmaansa. Kyynel putosi Atson housuille jättäen niihin tumman läikän.
-En halua asioiden jatkuvan näin. Minun on keksittävä jotain, Atso päätti.

---


Kai oli herännyt myöhään, mikä oli hänelle tyypillistä viikonloppuisin. Hieraistessaan yhä hiukan unisia silmiään hämmästyi poika isoisänsä sännätessä ohi lujalla vauhdilla.
-Minne sä tuollaista vauhtia pingot? Sä juokset varmaan lujempaa kuin meidän liikkaryhmän pojat, Kai hämmästeli.
-Täytyy pitää kiirettä, että ehtii tehdä kaiken. Onhan tässä kova juokseminen, kun pitää ravata kasvimaan ja leluntekokoneen välillä. Liikkeen avajaiset lähestyvät, ja kaiken on oltava valmiina sitä varten, Uuno huohotti harppoen portaissa kaksi askelmaa kerrallaan.
-Hidasta vähän! Kyllä sä kaiken saat valmiiksi pienemmälläkin hoppuilulla, Kai huomautti, mutta Uuno oli jo kadonnut yläkertaan eikä tuskin kuullut Kain puheita.

Kai saapui keittiöön ja löysi sieltä Jounin mussuttamassa eilisiltaista spaghettia.
-Mitä sä tollasta syöt, eikö täällä ole muuta ruokaa tehtynä? Kai kummasteli, kun ei löytänyt työtasolta tarjoilukulhollista räiskäleitä, joita Juulia yleensä teki aamupalaksi.
-Juulialla oli jotain muuta puuhaa, niin ei se ehtinyt tulla kokkaamaan, Jouni vastasi, jolloin Kainkaan ei auttanut muu kuin ottaa edellisen päivän ruokaa lautaselle.
-Hei kuule, mä olen tosi iloinen siitä, että sä tapasit Sirjan, Jouni sanoi yllättäen. Kai kummasteli asiaa, sillä veljekset eivät olleet olleet missään parhaimmissa väleissä Virva-kiistasta lähtien.
-Noh, mäkin seurustelen nyt Virvan kanssa ja mietin, että me voitais pyytää tyttömme yhtä aikaa kylään ja puuhata jotain yhdessä. Sopisiko sulle? Jouni jatkoi yksinpuheluaan. Kai huomasi nyökkäävänsä, vaikkei häntä pahemmin olisi kiinnostanut ajanvietto pikkuveljensä kanssa. Jouni kai yritti korjata heidän välejään tai jotain.

-...mutta en nyt oikein käsitä. Mitä Juulian päässä oikein liikkui hänen liittyessä moiseen toimintaan mukaan? Veikko kummasteli.
-Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää. Lähdes nyt ja jätä meidät tytöt keskenämme hoitamaan tämä, Jessika komensi ja tyrkki Veikko makuuhuoneen ovea kohti. Saatuaan Veikon viimein ulos huoneesta laittoi Jessika oven lukkoon, jotta häiriötekijöiltä vältyttäisiin jatkossa. Juulia oli muutama päivä sitten kertonut ilmoittautuneensa mukaan missikisoihin, ja sitäkös Veikko oli ihmetellyt. Nyt Juulia oli - ilmeisesti taustatuekseen - kutsunut siskonsa paikalle tukemaan merkillistä päähänpistoaan.

Jessika asteli takaisin äskeiselle paikalleen huokaisten syvään.
-Jos totta puhutaan, niin on minunkin vaikea ymmärtää, miksi haluat osallistua missikisoihin, Jessika puhui suu irveessä.
-Älä viitsi äiti, minusta Juulian päätös kuulostaa ainakin ihan sika siistiltä, teiniksi kasvanut Hilppa hihkaisi.
-Viime aikoina minulla on ollut aikaa keskittyä oman itseni ajattelemiseen. Vietin äitinä niin monen monta vuotta elämästäni, etten ehtinyt toteuttaa omia toiveitani, Juulia selitti kokeillen erilaisia asentoja.
-Ja tämäkö on suurin unelmasi? Voi Juulia, olet niin vanhakin jo, mikä myöhäiskeski-iän kriisi sinua nyt vaivaa? Äänestääköhän kukaan edes sinua, Jessika puhui.
-Minä ainakin lupaan äänestää! Ei sitä tiedä, vaikka voittaisit, Hilppa hihkaisi.
-Minusta meidän tulisi pysyä realistisina, Jessika totesi.

-No niin, eiköhän aleta ottaa niitä kuvia karsinta kierrosta varten, Juulia komensi.
-Mitähän valokuvaajia muut kilpailijat ovat kisaan hankkineet? Kännykällä otetuilla kuvilla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä eteenpäin, Jessika parahti.
-Äiti lopeta! Eiväthän valokuuvaajat kisaan osallistu. Älä ole noin negatiivinen koko ajan. Juulia tarvitsee nyt tukea, jotta hän loistaa kilpailussa, Hilppa karjaisi väliin.
-No hyvä on. Minä lupaan pitää suuni loppu päivän kiinni. Toki minä kuvat otan, kun minulle se homma tyrkytettiin, Jessika sanoi.
-Käyn pienellä kävelylenkillä. Ottakaa te vain kuvia kaikessa rauhassa, Hilppa ilmoitti. Hän poistui huoneesta.

Hilpan astuessa ulko-ovesta pihalle sai hän kokea melkoisen yllätyksen. Kai kaappasi Hilpan kuristavaan otteeseen, ja samalla hän pyöritti nyrkkiä tytön hiuksissa. Kaiken lisäksi Jouni juoksi paikalle vesi-ilmapallo kädessään, ja hän heitti pallon suoraan Hilpan päälle.
-Hei, päästä irti senkin ilkiö! Hilppa kiljaisi raivoissaan. Kai ja Jouni vain nauroivat päälle. Kun kummatkin olivat löytäneet omat tyttöystävät eikä Virvasta tullut enää kinaa, saattoivat pojat toisinaan puhaltaa yhteen hiileen, vaikkeivat he mitään sydänystäviä olleetkaan.

Lopulta Kai malttoi päästää Hilpan vapaaksi.
-Te kaksi olette kyllä aivan mahdottomia! Todella törkeä ja alhainen temppu, Hilppa kivahti katsellen tuimasti poikia. Jounille tapaus tahtoi vieläkin tuottaa vahingoniloa, ja poika hihitteli salaa itsekseen.
-Mitä? Äiti kertoi, että olet tulossa meille tänään, emmekä voineet olla toivottamatta sinua tervetulleeksi, Kai totesi hymyillen.
-No hehheh, tosi hauskaa. Tehdäänkö jotakin, kun tänne asti tulin? Hilppa ehdotti. Hänen ärsymyksensä laantui yhtä nopeasti kuin se oli ilmestynytkin.
-Mennään uimaan, Jouni ehdotti. Kaikille sopi ajatus.

Hilppa olisi voinut loikata altaaseen saman tien Jounin kasteltua hänet vesi-ilmapallolla, mutta tyttö kävi kuitenkin vaihtamassa ylleen mukaan ottamansa uima-asun. Hilppa oli pienestä asti kadehtinut serkkupoikien uima-allasta, sillä hänen kotinsa pihalle ei sellaista mahtunut. Siksipä jokaisella vierailulla altaasta täytyi ottaa kaikki ilo irti, joten uikkarit kulkivat aina Hilpan kassin pohjalla tätä tarkoitusta varten. Oli lämmin kevätpäivä, joten teinit viihtyivät altaassa kuin kalat vedessä. Hilppa päätti kostaa kaksin verroin vesi-ilmapallokiusan Jounille ja roiski pojan päälle vettä minkä ennätti.
-Hyvä on, hyvä on, sinä voitit, Jouni vinkui ja yritti turhaan suojata kasvojaan käsillään.
-Jouni hei, sä olet uima-altaassa ja yrität välttää kastumisen! Hilppa huomautti.
-Niin, mut ei ole kivaa, jos silmiin ja nenään menee vettä, Jouni tokaisi.
-Varokaa siellä alhaalla! Kai kuulutti ennen kuin päästi vesiliukumäen kaiteista otteensa irti. Kain molskahdus veteen kasteli sekä Hilpan että Jounin.

Parin tunnin kuluttua Juulia tuli kutsumaan teinejä sisälle syömään. Lämpimät juustoleivät katosivatkin uimareiden suuhun vikkelästi.
-Joko saitte otettua ne kuvat? Hilppa uteli.
-Juu, kuvat on nyt lähetetty ja jäädään jännittämään, mitä ne sieltä vastaavat, Juulia vastasi.
-Vitsi mäkin osallistuisin, jos ikä riittäisi, Hilppa haaveili ääneen.
-Se tästä vielä puuttuisikin, Jessika puuskahti silmiään pyöritellen. Pojat eivät tyttöjen lissu-juttuihin halunneet kommentoida, joten Jouni päätti vaihtaa puheenaihetta.
-Äiti, me aateltiin kutsua joku ilta Sirja ja Virva kylään, sopisko se? Jouni tiedusteli.
-Eiköhän se onnistu, voisin raahata Veikon vaikka kanssani pelihallille, niin saisitte olla rauhassa, Juulia lupasi.

Lopulta Jounin suunnittelemat iltamat päästiin järjestämään. Vaikka Juulia oli luvannutkin pysyä poissa, oli hän valmistanut muhkeat ruokavarat jääkaappiin, joten tarjoiluista ei ollut puutetta. Teinit olivat vuokranneet ohjelmaa varten muutaman elokuvan, joita porukka oli syömisen jälkeen änkeytynyt samalle sohvalle katsomaan. Kai ja Sirja kuhertelivat tapansa mukaan tiukasti toisiinsa kiinni liimautuneita, mutta Jouni ja Virva rajoittivat toimintaansa vain pitämällä toistensa kädestä kiinni. He olivat seurustelleen vasta vähän aikaa, ja muutenkin Virva tuntui välttelevän julkisia hellyydenosoituksia. Jouni ei ollut varma, häpesikö Virva alemmalla luokka-asteella olevaa poikaystäväänsä vai halusiko tämä vain edetä hitaasti. Jounia kadutti, ettei hän valinnut mitään kauhuleffaa, sillä se olisi ollut varma keino saada tyttö piiloutumaan pelottavia kohtauksia pojan kainaloon.

Kaikki olivat vähän tuntemattomia toisilleen, joten keskustelua ei juurikaan ollut, mitä nyt parit välillä kuiskuttelivat toisilleen jotakin. Kai ei ollut viettänyt vuosiin Virvan kanssa aikaa, jolloin tytöstä oli tullut hänelle lähes ventovieras tyyppi. Yllättäen kuitenkin Virva siirsi jalkaansa niin, että se osui vieressä istuvan Kain jalkaan. Kai kääntyi vaivihkaa katsomaan tyttöä, joka tuijotti tiiviisti television kuvaruutua. Joko Virva ei tehnyt sitä tarkoituksella tai sitten hän esitti, ettei huomannut mitään. Kai oli kääntämättä katsettaan takaisin elokuvan toimintajännäriin, mutta pää ei totellut. Poika huomasi tuijottaessaan, että hänen sydämensä alkoi sykkiä eri tavalla, ja jokunen perhonenkin heilautti siipiään Kain vatsan seudulla.
-Mitä nyt? Sirja nykäisi Kain kättä, kun huomasi poikaystävänsä huomion herpaantuneen elokuvasta.
-Eeei mitään, Kai supatti ja sai viimein päänsä kääntymään. Kai yritti tasata kiihtyvää hengitystään, mutta siitä ei tullut mitään. Hän oli ihastunut Virvaan. Edelleen.

Elokuvan päätyttyä teinit siirtyivät kuplapuhaltimen kimppuun.
-Tää on ollut lapsuuden vuosista mun suosikkilaite! On niin ihanaa lennellä, Virva huudahti innostuneesti.
-Te olette tainneet tuntea jo pitkään, Sirja totesi.
-Juu, olen tuntenut nämä pojuset siitä lähtien, kun he muuttivat tänne Siniperään, Virva selvensi.
-Minä olen tuntenut Kain vain ihan hetken aikaa, kun vertaa sinuun ja Jouniin. Kyllä suhde kuitenkin voi toimia lyhyemmälläkin tuntemuksella, Sirja totesei hymyillen. Samalla hetkellä Kai alkoi yskiä.
-Nielin vahingossa saippuaa. Käyn vähän huuhtelemassa suuta, Kai selitti ja lähti kiireellä keittiötä päin.

Keittiössä Kai kävi hakemassa lasin, ja hän kaatoi sen täyteen vettä. Kun poika kääntyi, oli yllättäen Virva aivan hänen edessään.
-Mitä sä täällä teet? Kai kysäisi hiukan ihmetellen.
-Tulin hakemaan juotavaa. Minulla on aivan kauhea jano, Virva selitti. Kai oli jo kääntymässä hakemaan Virvallekin lasin, mutta tytön sanat saivat hänet kääntymään.
-Oletko sä ihan tosissasi Sirjan kanssa?
-Ööh tietenkin, Sirja on tyttöystäväni, Kai sanoi asettaen vesilasinsa pöydälle. Aikaisempi suunnitelma unohtui vain yllättävän keskustelun vuoksi.
-Minä voisin väittää kyllä jotain aivan muuta, Virva totesi hymyillen.

Tyttö astui Kain luokse ja tarttui tämän käsistä kiinni.
-Kyllä mä näin, miten katselit minua tänään. Tiedän, että haluaisit olla kanssani. Meidän kahden tilanne on vain niin monimutkainen, ettet ole uskonut suhteemme mahdollisuuksiin. Meistä kahdesta tulisi kuitenkin hyvä pari. Minäkin toivon, että voisimme olla yhdessä, Virva alkoi puhumaan lempeällä äänellä. Kain ihokarvat nousivat pystyyn, ja hän jäi vaan toljottamaan Virvaa hölmösti hymyillen. Kai ei voinut kieltää, etteikö olisi ollut ihastunut Virvaan, ja nyt hän oli tuntenut uuden tunteiden heräämisen. Virvan ruskeat silmät tuikkivat, ja hän selvästi odotti vastausta. Kai avasi suunsa vastatakseen, kunnes kaikki oli yhtäkkiä ohi. Virva irrotti otteensa pojan käsistä ja väistyi sivuun. Kai ihmetteli mitä tapahtui, mikä rikkoi äskeisen kauniin hetken?

Samassa Kai huomasi keittiön ovella Sirjan. Poika oli ollut niin Virvan pauloissa, että hän oli unohtanut muun ympärillään olevan maailman eikä kai siksi huomannut Sirjan saapumista. Siinä tyttö kuitenkin seisoi siirtäen katseensa vuoronperään Kaihin ja Virvaan.
-Mitäs te vaan täällä seisoskelette? Sirja tokaisi. Kai huomasi olevansa todella ihastuksen lumoissa, sillä hänen tilanteentajunsa oli aivan sekaisin eikä hän edes erottanut Sirjan puheesta, oliko tämä vihainen vai neutraali. Hänen onnekseen Virva hoiti puhepuolen.
-Kai antoi mulle vettä, ja kunhan samalla rupateltiin, Virva valehteli kirkkain silmin ja otti Kain pöydälle jättämän vesilasin käteensä todisteeksi.
-No hyvä, Jouni alkoi laittaa tuonne jotain lautapeliä, Sirja tiedotti, jolloin Kain ja Virvan ei auttanut muu kuin lähteä toisen perään.

Juulia oli nukkunut koko viime yön levottomasti. Hän oli noussut varhain ylös osittain sen vuoksi, ettei häntä millään nukuttanut, ja lisäksi hän odotti malttamattomasti lehden saapumista. Juulia stalkkasi oven takana, ja postimiehen tullessa vihdoin tontille hypähti Juuliakin pihalle.
-Huomenta, poika sanoi pirteästi.
-Hei, kaunis päivä. Onko sinulla minulle päivän lehti? Juulia kysäisi malttamattomana.
-Toki. Odotahan, kun kaivan sen laukustani teille, postinkantaja puhui. Lopulta odotettu lehti oli Juulian kätösissä, ja nainen toivotteli hyvät päivänjatkot.

Sisälle päästyään Juulia vilkaisi tietyn sivun, minkä jälkeen hän kiljui muutamat ilonhuudahdukset. Jouni juoksi samantien paikalle.
-Mikä hätänä? hän kysyi.
-Ei minulla ole mitään hätää, päinvastoin. Sain juuri tietää, että olen päässyt missikisojen loppukilpailuun! Tänään lehteen oli määrä laittaa kaikkien osallistujien nimet, ja minun nimeni oli muiden joukossa! Eikö ole ihanaa? Juulia hihkaisi.
-Jaa, sellaista... Minä kun luulin jo, että keittiö syttyi tuleen. Olen niin nälkäinen, että toivoin sinun jo kokkaavan. Lähden tästä suihkuun, Jouni totesi. Juulia ei välittänyt toisen ankeasta mielentilasta, vaan hän jäi tuulettamaan omaa mahtavuuttaan vielä hetkeksi.

Samoihin aikoihin eräs mies istuskeli pehmeällä sohvalla lukien aamulehteä. Kahvi höyrysi sirosta posliinikupista, ja tunnelma oli kaikin puolin rauhallinen. Tuuli heilutteli ikkunaverhoa, ja raikasta ilmaa tulvi sisälle. Mihinkään ei ollut kiire. Sai kaikessa rauhassa istua ja lukea lehteä.
-Iloliemi, varsin harvinainen sukunimi. Taidan vihdoin päästä etsimäni henkilön jäljille, mies päätteli ja hymy nousi hänen huulilleen. Mies nappasi kahvikupin sohvapöydältä ja hörppäsi siitä oikein nautiskellen. Tämän paremmin päivä ei olisi voinut alkaa!

Vihdoin tuli päivä, jolloin oli määrä valita missikisojen lopullinen voittaja yleisöäänestyksellä. Juulia oli valmistautunut päivään ostamalla kalleimman mekon, minkä löysi ja tunkemalla erilaisia muotoilutuotteita hiuksiinsa saadakseen niistä mahdollisimman tuuhean näköiset.
-Olen juuri saanut tiedon voittajasta. Hetken päästä joku näistä kauniista naisista palkitaan Missi-tittelillä. Teillä oli mahdollisuus vaikuttaa tässä haastavassa valinnassa. Kaikki neidot olivat tietenkin kauniita, mutta yksi heistä sai reippaan enemmistön äänistä muihin verrattuna. Vuoden 2013 missi on... juontaja selosti jättäen ikuisuudelta tuntuneen tauon. Kaikki kilpailijat odottivat jännittyneinä ja toivoivat voiton osuvan juuri heidän kohdalleen.

-Jenni Kallio! Vuoden 2013 missi on siis Jenni Kallio! Onneksi olkoon! Meillä on voittaja! juontaja karjahteli innoissaan. Juuri mainitun Jennin suupielet nousivat loisteliaaseen hymyyn. Hän oli voittanut! Juulia huomasi heti toisen ilon ja katkeroitui suuresti. Hänen olisi kuulunut voittaa, eikä minkään valmiskasvoisen massasimin. Tietysti kaikki halusivat äänestää ykkösnaamaa voittoon, sillä simit olivat niin ahdasmielisiä, eikä kukaan arvostanut erilaisia piirteitä. Tietysti voittajan oli pakko seisoa juuri Juulian vieressäkin! Juuliahan ei jäisi katsomaan toisen voitonriemua. Hän häipyisi.

Juulia pinkoi näyttämöltä alas katkeruuden kyyneleiden pilkottaessa silmäkulmasta. Hän halusi vain päästä mahdollisimman nopeasti pois paikalta, hävittää typerän vaaleanpunaisen prinsessamekkonsa ja piileskellä seuraavat viikot kotona neljän seinän sisällä välttääkseen kaikki mahdolliset haastattelupyynnöt missikilapailuun liittyen. Muut kisaan osallistuneet naiset olivat jääneet innokkaina poseeraamaan kameroille voittajan ympärille, eikä kukaan tuntunut kiinnittävän huomiota lavalta karanneeseen yksilöön. Juulia katui sitä, ettei ollut antanut Veikon ja Jessikan puhua häntä ympäri aiemmin, jolloin koko tämä nöyryyttävä kilpailuun osallistuminen olisi voitu välttää.

-Pitikin kokea näin kantapäänkautta, etten ole kauneuskisatyyppiä. Erosin joukosta jo pelkästään siksi, että olin yli kymmenen vuotta muita vanhempi, eikä tällainen kauneushömppä muutenkaan sovi minulle, Juulia huokaisi. Juulian olisi tehnyt mieli juosta, mutta tiiviin väkijoukon keskellä liikkuminen oli vaikeaa, varsinkin vastavirtaan mennessä. Yleisö yritti mylviä eteenpäin, sillä kaikki halusivat ihailla voittajaa mahdollisimman läheltä. Yllättäen Juulian eteen ilmestyi mies, joka kantoi mukanaan suurta kimppua vaaleanpunaisia ruusuja. Naisen hämmästykseksi mies pysäytti hänet ja tyrkkäsi kimpun Juulian käsiin.
-Mitä ihm..? Juulia hämmästeli.

Juulia yritti tyrkätä kukkia miehelle takaisin, ei hän moista lahjusta ansaitsisi.
-Olen pahoillani, mutta en voi ottaa näitä vastaan, Juulia ilmoitti. Mies kuitenkin vain hymyili takaisin.
-Minusta sinä olit kaikkein kaunein. Sääli, ettet voittanut, mies paljasti. Juulia oli hämmentynyt ihailusta, mutta vähitellen hänenkin kasvoille kohosi hymy. Yhtäkkiä äskeinen tappio ei tuntunut enää missään ja Juuliasta tuntui, että hän oli sillä hetkellä onnellisempi kuin lavalla ison fanilauman edessä keikistelevä voittaja.
-Kiitos, tämä merkitsee minulle paljon, Juulia sanoi onnellisena.
-Tulemme tapaamaan vielä, mies sanoi salaperäisesti ennen kuin liukeni paikalta.
-Tuskinpa, Juulia naurahti itsekseen ja keskittyi nauttimaan kukkapuskan ihanasta tuoksusta.

Juulia oli lähtenyt suorinta tietä kotiin. Hän oli tilannut taksin, joka toi hänet kotiovelle hetkessä. Juulia oli haistellut kukkien ihanaa tuoksua koko matkan ajan hymyssä suin. Kun Juulia astui taloonsa, sai hän huomata, että koko perhe oli odottamassa häntä eteisessä.
-Tosi kurjaa, ettet päässytkään ensimmäiselle sijalle, Kai harmisteli.
-Jo on kumma, kun edes rahan voimilla voittanut. Turhaan ostit niin kalliin mekon, ja tekstiviestiäänestyksessäkin perheellämme meni paljon rahaa hukkaan! Uuno totesi.
-Minä ainakin äänestin 20 kertaa sinua. Harmi, ettei se riittänyt, Jouni selitti.
-Älkää näyttäkö noin surkeilta. Ei tämä niin paha juttu ole, Juulia huudahti leveästi hymyillen. Käskyn voimasta myös muille perheenjäsenille nousi hymy huulille.

Juulia asetti ruusukimppunsa lipaston päälle. Hän ryhtyi pöyhimään hiuksiaan.
-Kauhean ahdistavaa, kun nämä hiukset hulmuavat vapaasti silmille. Taidan laittaa takaisin vanhan kampaukseni, Juulia tuumaili. Veikko seuraili vaimonsa puuhia sivusta, kun muu perhe alkoi hipsiä muualle. Juulia oli lähtenyt matkaan niin voiton varmalla mielellä, että kaikista oli kummallista, ettei nainen ollut ollenkaan masentunut.
-Sinua ei tunnu haittaavan, vaikket voittanut, Veikko sanoi.
-Kyllä minä voitin, en missikisaa, mutta erään nuoren miehen ihailun. Fanini tuli antamaan minulle kimpullisen ruusuja, ja hänen mielestään minä olin kaikista kaunein, Juulia selitti aurinkoisesti.
-Minustakin sinä olisit ansainnut voiton, Veikko kertoi.
-Tietenkin ajattelet noin, koska olen vaimosi. Ajatella, että joku satunnainen mies oli samaa mieltä. Sen miehen sanat osoittivat, että minä oikeasti olen todella kaunis, Juulia totesi.

-Lähdenkin äkkiä hakemaan ihanille ruusuilleni vettä, etteivät ne kuihdu, Juulia totesi saatuaan saparonsa valmiiksi. Juulian mentyä etsimään vesiastiaa, Veikko siirtyi mietteliäänä tarkastamaan kukkakimppua lähempää. Hänestä oli kummallista, että jonkun ventovieraan sanat olivat saaneet vaimon niin sekaisin. Kieltämättä ruusut näyttivät koreilta. Samassa miehen silmiin osui kortti, joka pilkisti kukkien joukosta. Veikko nappasi lappusen käteensä, ja luettuaan tekstin "Olen jäljilläsi. -J" hänen silmänsä pullistuivat kauhusta.

-Olisikohan tämä sopiva maljakko? Vai tarvitsiko kimppu jykevämmän vaasin? Juulia huudahti pirteästi, jolloin Veikko säpsähti pelästyneenä ja tipautti käsissään olleen lappusen lipaston päälle. Juulia tuijotti miestä hiukan kummissaan, tämä näytti säikähtäneen pahemman kerran.
-Tuo käy ihan hyvin, Veikko vakuutti, jolloin Juulia alkoi asetella kimppua maljakkoon mahdollisimman edustavan näköiseksi.
-Tuota, minkä näköinen se sinun ihailijamiehesi oli? Veikko kysäisi. Samalla hän myös nosti viestilapun pöydältä ja sujautti sen taskuunsa piiloon.
-No jos välttämättä haluat tietää, niin aika lyhyt ja tummatukkainen mies. Tilanne meni ohi niin nopeasti, etten paljoa ehtinyt jäädä katselemaan. Älä sinä nyt kuitenkaan turhaan ole mustasukkainen, tummat porkkanapäät ovat enemmän minun makuuni, Juulia vastasi silmää iskien.

Lintujen viserrys kantautui vaimeasti Kain korviin raollaan olevasta ikkunasta. Hän oli Sirjan luona, ja pari köllötteli lähekkäin Sirjan pienehköllä vuoteella. Jounin järjestämissä iltamissa tapahtuneen välikohtauksen jälkeen Kai oli ollut aivan sekaisin tunteidensa kanssa. Hän ei halunnut tehdä mitään hätiköityä liikettä ja toivoi Virva-ihastuksen menevän ohi, mutta melko pian hän oli tajunnut sen olevan toivoton haave. Virva oli ja pysyi pojan mielessä. Sirjan silmiä hipova söpö otsatukka ei enää herättänyt Kaissa kiinnostusta, ja sulkiessaan silmänsä häntä tuijottivat takaisin Virvan ruskeat suklaasilmät. Kai tiesi, ettei voisi jatkaa näin, mutta hän ei myöskään halunnut jättää Sirjaa.

-Kai? Sirja lausahti yllättäen, jolloin poika palasi ajatusmaailmastaan Sirjan vierelle.
-Niin? Kai sai ääntään kuuluviin. Sirja nosti päätään pojan rintakehän päältä ja katsoi tätä silmiin.
-Oothan sä hereillä. Luulin sun nukahtaneen, kun olit niin hiljaa, Sirja naurahti ja alkoi sukia pojan hiuksia.
-Kumpa tämä koko sekava tilanne voisikin olla vain unta, Kai ajatteli mielessään suukottaessaan tyttöystävänsä päälakea.
-Kulta, onhan kaikki hyvin? Oot ollut tavallista vaisumpi viime aikoina, Sirja kysäisi.
-Joo joo, tietty. Pari kouluprojektia vaan stressaa, ei muuta, Kai koitti keksiä nopeasti mahdollisimman vakuuttavia selityksiä. Sirja tuntui nielleen valheen kuin tyhmä kala koukussa olevan syötin ja lupasi tulla joku päivä auttamaan poikaa läksyjen kanssa. Ja Kaille tuli toisen hyväksikäytöstä entistä kurjempi mieli.

Juulia valmisteli aamiaista ja Veikko hääri muuten keittiössä putsaillen paikkoja. Rasva ritisi paistinpannulla ja astiat kilahtelivat Veikon latoessa niitä astianpesukoneeseen. Yhtäkkiä ilmoille levisi palaneenkäry, joka rikkoi rutiininomaisen hetken.
-Voi minua tumpeloa, Juulia parahti ja yritti toivottomasti saada savun hajun pois puhaltamalla.
-Kaikillehan tuollaista sattuu, Veikko yritti lohduttaa, mutta Juulia jatkoi kiukutteluaan.
-Mutta ei minulle! Kaikki on ollut niin sekaisin Jarnon lähdön jälkeen! Jos vain saisimme jotenkin yhteyden poikaamme... Juulia vaikeni nyyhkytyksen murtaessa naisen kuoren. Veikko asteli hellan luokse ja sammutti sen.
-Mene sinä lepäämään. Minä hoidan kokkaamisen silläkin uhalla, että saan muun perheen kiukut niskaani vähäisillä ruuanlaittotaidoillani, Veikko sanoi saaden Juulian jo vähän hymyilemään.

---


(Nyt menemme ajassa taaksepäin siihen kohtaan, jolloin Jarno saapui kampukselle.)
Jarno asteli tulevan asuntolansa käytävillä ihastellen paikkoja. Tuntui edelleen niin uskomattomalta, että hänet oli todella hyväksytty tähän maineikkaaseen Kuvataideakatemiaan opiskelijaksi! Vaikka vanhempien hyvästely ei ollut sujunut parhaalla mahdollisella tavalla pojan paljastettua olevansa tietoinen biologisesta isästään, ei asia nyt harmittanut Jarnoa. Mitä enemmän kilometrejä hänen ja kodin välille oli tullut, oli vanhempien kanssa käyty ikävä keskustelu jäänyt taka-alalle Jarnon mielessä ja tilalle oli tullut jännitys yliopistoon saapumisen vuoksi. Samassa puhelin värähti Jarnon housujen taskussa, ja kyllästyneenä Jarno kaivoi kännykkänsä esille. Näytöllä vilkkui äidin nimi, ja Jarno hylkäsi puhelun. Hän ei halunnut kuulla Juulian typeriä selityksiä tai anteeksipyyntöjä juuri nyt. Äiti oli yrittänyt sitkeästi ottaa yhteyttä poikaansa, mutta jatkuvasti Jarno oli hylännyt tämän puhelut.

Jarno päätti laittaa puhelimensa pois päältä jatkaa asuntolahuoneensa etsimistä. Poika oli päättänyt jakaa huoneensa jonkun toisen opiskelijan kanssa, jolloin vuokra olisi pienempi, ja jännittyneenä Jarno pohti, miten tulisi toimeen kämppiksensä kanssa. Lopulta oikea huone löytyi, ja Jarno asteli rohkeasti sisälle. Oven toisella puolella häntä oli vastassa liilatukkainen poika, joka liikutteli sivellintään valkokankaalla varmoin ottein.
-Terve, sä oot varmaan mun kämppis? Mä olen Aleksanteri, liilatukkainen poika esittäytyi.
-Moi, mä olen Jarno, Jarnokin esittäytyi ja oli ojentamassa kättään tervehdykseksi, kunnes tajusi, ettei toinen nyt ehtisi kättelemään, kun tällä oli maalausvehkeet käsissään. Kumpikin naurahti vapautuneesti tilanteelle. Jarno astui pari askelta eteenpäin, jotta hän näkisi huoneen paremmin. Toinen puoli huoneesta oli täytetty piirristuksin, Aleksanteri oli varmaan vallannut sen puolen omakseen.

-Olet varmaan jättänyt tämän puoliskon huoneesta minulle, Jarno totesi hymyillen uudelle tuttavalleen.
-Kyllä, asetu taloksi vaan. Huoneessa on vain yksi vaatekaappi. Laitoinkin sinne jo omat vaatteeni, mutta siellä on kyllä hyvin tilaa sinullekin, Aleksanteri selitti. Jarno heitti laukkunsa sängylleen ja katsahti vaatekaapin sisälle. Hän alkoi lastata omia vaatteitaan sinne.
-Oletko ollut täällä jo pitkäänkin? Jarno kysäisi hetken hiljaisuuden jälkeen.
-En, eilen saavuin. Kaikki on vielä ihan uutta, Aleksanteri kertoi. Lopulta kaikki vaatteet oli siirretty, ja Jarno sulki kaapin oven.
-Oletko valmis? Haluaisitko lähteä aamiaiselle minun ja ystäväni kanssa? Aleksanteri kysyi.
-Juu, mikäpä ettei, Jarno vastasi.

Jarno seurasi Aleksanteria, joka käveli lähellä olevan huoneen luokse. Liilatukka kopautti pari kertaa oveen, ja hetken päästä joku tyttö tuli avaamaan.
-Moi, huonekaverini saapui tänään. Tässä on Jarno ja tämä tässä on Birgitta, Aleksanteri selosti.
-Hauska tutustua, Birgitta totesi.
-Hei vaan, Jarno virnisti tervehdykseksi.
-Ajateltiin, että tulisit kanssamme syömään aamiaista, Aleksanteri sanoi.
-Ai että te päätitte minun asioistani? No ei siinä mitään, on minulla jo nälkä, Birgitta naurahti. Yhdessä kolmikko lähti kulkemaan ruokasalia päin.

Aamiaiseksi oli tarjolla räiskäleitä. Olihan ruoka vähän mauttomampaa ja laaduttomampaa, mihin Jarno oli tottunut, mutta se ei haitannut. Ainakin seura oli ystävällistä ja mukavaa, eivätkä uudet tuttavuudet varmasti olisi valhtelijoita...
-Oletteko te tunteneet toisenne kauankin? Jarno kysäisi, kun hän ei enää jaksanut muistella menneitä. Tästä alkaisi hänen uusi ja parempi vaiheensa elämässään.
-Tapasimme toisemme lukiossa. Kävimme samoilla kuviskursseilla, ja siinä samassa tuli sitten tutustuimme, Aleksanteri kertoi.
-Kuvataide on aina ollut lähellä sydäntämme, ja päädyimme molemmat hakemaan tänne Kuvataideakatemiaan, Birgitta jatkoi. Jarno hymyili toisten jutuille. Hänestä oli kivaa, että ystävykset olivat heti pyytäneet häntä mukaansa ja ottaneet omaan joukkoonsa. Vaikka Jarno olikin tavannut kaksikon vasta äskettäin, tunsi hän silti kuukuvansa porukkaan.

---


Uuno asteli talon itäisessä päädyssä sijaitsevaan putiikkihuoneeseensa. Sormet hapuilivat pimessä vaivatta kassakoneen vieressä olevan pöytälampun valokatkatkaisijan, ja hetken päästä hento loiste valaisi huoneen. Uuno asteli tuotehyllyjen luokse luettelointilista mukanaan ja alkoi käymään läpi hyllyköillä olevia tuotteita. Homma sujui rutiininomaisesti, sillä Uuno oli tehnyt saman tarkastuksen jo useaan kertaan, mutta koskaan ei voisi olla liian huolellinen. Uunon liikkeen avajaiset olisivat seuraavana päivänä, ja vanhus halusi kaiken olevan kunnossa niitä varten.
-Leijoja on kaksi, samaten pellebokseja. Tiilikkejä ja paloautoja on puolestaan kuusi kappaletta myynnissä... Uuno mutisi ääneen vetäessään rukseja kunkin tuotteen kohdalle.

Käytyään listan loppuun Uuno jäi hetkeksi paikoilleen katselemaan tuotoksiaan. Ehkä ahkerien tarkastelukäyntien taustalla oli myös pieni omien töiden ihannointi. Uuno nosti yhden hyllyllä olleista piipalan paloautoista kätösiinsä ja hiveli sormenpäillään sen muotoja ja tarkasteli jokaista pientä yksityiskohtaa, jotka hän oli aivan itse luonut leluja rakentaessaan. Uuno oli ylpeä kättensä jäljistä, ja odotti malttamattomana seuraavaa päivää, jolloin liike viimein avattaisiin. Valmisteluprosessi oli ollut pitkä ja välillä rankkakin, mutta Uuno oli nauttinut joka hetkestä. Mammona oli aina ollut miehelle eräänlainen pakkomielle, ja Uuno iloitsi siitä, ettei eläkeiän ylittäminenkään estänyt hänen rahasuonensa virtaamista oman yrityksen perustamisen ansiosta.

Uunon käsissä ollut piipalan paloauto pääsi jälleen muiden klooniensa joukkoon hyllylle, ja Uuno valmistautui lähtemään vähitellen nukkumaan. Avajaispäivästä tulisi varmasti kiireinen, joten täysinäiset energiavarannot eivät olisi pahitteeksi. Uunon käännähtäessä ympäri hän tunsi yllättäen outoa huimausta. Vähitellen näkökenttäkin peittyi mustista pisteistä, eikä Uuno lopulta nähnyt muuta kuin mustaa. Kylmä hiki valui otsalta alaspäin ja hengittäminen tuntui normaalia raskaammalta. Tuoteluettelolista tipahti vanhuksen kädestä tartuntaotteen löystyttyä. Uuno yritti tarrata tiskin kulmaan saadakseen tukea, mutta käsi osui ohi ja vanhus mätkähti selälleen lattialle menettäen tajuntansa.

Minulla on ilmeisesti jokin pakkomielle päättä osat vanhusten kaatumiseen. .-P Juulia osallistui muuten ihan oikeastikin tällä sivulla pidettäviin missikisoihin, ja häntä tai jotakuta muuta ehdokasta saa käydä seuraavan kierroksen alettua 9.6 äänestämässä. Äänimäärällä Juuliaa ei ensimäisellä kierroksella pilattu, joten näissä kisoissa Juulia ei taida nähdä finaalia, niin kuin tässä osassa. .-D Ehdinkin hyvin julkaista tämän osan jo nyt, kun Myytinmurtajat tulevat jostain syystä tosi myöhään tänään. .-P Ihanasti muuten nyt kesän alettua palailee seuraamiani ohjelmia tauoilta, jee. .-D Taidan siitä huolimatta tilata vähän lisäkatseltavaa lomailloille cdon.comista.. ,-) No juu, nyt saa riittää turhat loppupölinät, päästän teidät kommentoimaan, kaikkihan niin tunnollisesti aikovat tehdä?