Vuhuu, sain jopa toisenkin osan ulos heinäkuun aikana! Helpottaa huomattavasti, kun osia on ennättänyt loman aikana eteenpäin kuvailla, vaikka homma on alkanut viime aikoina vähän tökkimään. .-P Noh, minulla ei taidakaan enempää juttua olla tähän alkuun, menkääpä lukemaan osaa, ja jos kommenttia laitoitte, katsokaa myös vastaus siihen: 

VASTAUKSET EDELLISEN OSAN KOMMENTTEIHIN:

Jellu kirjoitti:
RIP Uuno :( Inhottavaa olla oikeassa...
Voi hitsin hitsi, oli niin hyvä osa, että pää tyhjeni. En keksi yhtään mitään sanottavaa. Edelleen oon tykästyny tohon veljesten riitatilanteeseen (niin kauhealta kuin kuulostaakin) koska se on sillai erilaista. Tosi useasti näissä LC-tarinoissa (tai ainakin niissä mitä mä oon lukenu) on sisaruksilla aina ollu sellaset ihan kivat/tosi hyvät välit. Ei mitään tuollasta rajua riitaa niinku Jounilla ja Kailla. Kauheet selitykset, mut varmaa meni perille mitä yritin sanoa? x)

Vastaus: Joskus ei tosiaan tee mieli hirveästi lesoilla oikeilla tiedoillaan, kun jotain kurjaa on käynyt. .-/ Ohoh, mielenkiintoista, että osa tyhjensi pääsi. .-D Mukavaa, että Kain ja Jounin tilanteesta on jollekin iloa. .-D Kunnon sisarusriidat taitavat tosiaan olla harvinaisempia tarinoissa. Ymmärsin hyvin. .-) Kiitos kommentoimisesta!



Jade Essence kirjoitti:
Oikein hyvä ja inspiroiva osa! Innosti miut kuvaamaan taas vähän Garpeja, heh. Ja vaikka tässä simien välillä olikin enemmän kitkaa kuin mitä olisi suhteille hyväksi, niin jostakin syystä tuli hyvä mieli. Johtuneeko hyvin rakennetusta juonesta? ;)
Heti alkukohtauksessa tuli heti selväksi mitä oli tapahtunut, ja selväksi tulivat myös Juulian ja Veikon vieläkin hieman huonoissa kantimissa olevat välit ja se missä Veikon mietteet oikein matkaavat. Uunon hautajaisistakin tuli hienosti lisämaustetta juoneen, kun Atson ja Jarnon välit kiristyivät - jälleen kerran väärästä syystä. Tästä näkyi myös hienosti valheen lumipalloefekti - yksi suuri johtaa toiseen pienempään, josta taas seuraa jotakin, josta irti päästäkseen joku saattaa taas valehdella.
Yksi kirjoitusvirhe vain pisti silmään: "Millainen lapsenlapsi jättää tulematta ukkinsa häihin?" Pelkkä ajatuserhe vain, mutta miun sisäinen äidinkielenopettajani tarttui siihen heti ;)
Toisaalta valheista saattaa seurata jotakin hyvääkin. Vaikka Benjamin olikin saanut numeronsa kohoamaan lehtoreita mielistelemällä, voi tämän neuvo välillä rennommin ottamisesta olla hyväksi Atsolle. Jos tämä vaikka löytäisi saman aineen opiskelupiirin ja sieltä joitakin mukavia kavereita, eiköhän se viitonen napsahda esikoisellekin ;)
Juulia ja Veikko ovat kyllä kummatkin omalla tapaansa oikeassa. Toisaalta se kyllä tuntuisi hyväksikäytöltä tehdä lopulle perheelle rahaa Uunon tekemistä myytävistä, mutta kyse on kuitenkin myös Uunon perheestä. Eikä paikkojen hylkääminenkään olisi kovin kunnioittavaa.
Ja Kai saa nyt kyllä miulta ainakin jonkinverran sympatiaa. Ei tunneasioita aina voi ajatella järjellä, siksi ne ovat tunneasioita. Ja vaikka järjellä voisikin tulla ns. "järkevä" päätös, ei ylijärjellistäminenkään (mikä sana) ole hyväksi. Sirjan puolesta toki harmittaa, kun tämä oli selvästi kiintynyt Kaihin. Kohtauksista myös kaksi lempikuvaani:
http://i.imgur.com/BDdaT2o.png
http://i1181.photobucket.com/albums/x431/imssiliini/Iloliemii008_zpsf587abe9.png
Miksi minusta tuntuu, että Virvasta tuli nyt lempisivuhahmoni? :D Kaksinaamainen ja manipuloiva enkä haluaisi tosielämässä törmätä, totta, mutta tarinan hahmoja jotenkin niin hieno! Ja Kai-parka on puhuttavissa syntipukiksi. Taas yksi lempikuva: http://i.imgur.com/egHAVCi.png
Ja tuo loppu perheajanviettoineen ja lopun ilmoituksineen oli kyllä niin kuin kirsikka kakun päälle :D
Jatkoa innolla odotellessa!
(Rennosti niin juu, sekin on olemassa...) Hyvää loppulomaa sinne! :)

Vastaus: Oi, mahtavaa, että sait innostusta omaan tarinaasi osastani. .-) Hee, kiinnostava tuo toteamuksesi, mukavaahan se vaan on, jos osa jättää hyvälle mielelle. ,-) Veikko ei tosiaan ole aivan mukana ympärillään olevista tapahtumista ja eipä avioparilla muutenkaan ole parhaimmat ajat menossa. .-/ Hautajaiset sattuivat ikävästi pilaamaan Atson ja Jarnon välit. Ja taas hienoja lumipallopohdintoja ja kaikkia sinulla! Voi että, nauroin ihan vedet silmissä kirjoitusvirheelleni, missähän ajatukset ovat olleet tekstiä kirjoittaessa, eikä oikolukukaan auttanut. x-D Atsolle voisi kyllä tehdä hyvää tutustua muihin psykan opiskelijoihin (Atson pääaineena oli psykologia, vaikkei se ole tainnut tarinassa käydä ilmi). Yhdessä pänttäämisessä on kyllä puolensa. .-> Hienosti olet löytänyt sekä Juulian että Veikon mielipiteistä pointteja! Iloliemen perheelle yrityksen rahat toki olisivat tulleet, jos putiikki olisi ehtinyt Uunon kanssa päästä alkamaan kunnolla. Hienoa, että puolustat ikävään välikäteen joutunutta Kaita. .-) Aina ei kyllä ole helppoa toimia järkevästi. Jeps, Sirja raasu. .-/ Mukavaa kuitenkin, että löysit lempikuvia! .-D Hehee, hienoa, että löysit Virvasta lempisivuhahmosi! Monia tyttö tuntuu ärsyttävän, mutta minusta on hienoa, että näet Virvan toimet kiinnostavina tarinassa. .-D Hehe, vanhemmat eivät kyllä ollenkaan olleet mukana veljesten väleissä, kun olivat menneet järjestämään ysteistä kivaa porukalle. .-D Loppuilmoitus ei kyllä lupaa hyvää tulevaisuutta. .-D Näitä osia saa melko nopsasti laitettua, kun on kuvannut valmiiksi, joten melko rennosti tämä etenee. .-) Kiitoksi lomatoivotuksista ja pitkän kommentin kirjoittamisesta!



Lumikristalli kirjoitti:
Uuno sitten lähti :( Ikävä tulee
Virva on saanu aikamoisen sopan aikaan.....
Jatkoa! (:

Vastaus: Niin, itsekin kaipaan Uunoa kovasti. .-( Virva on tosiaan sopan aineksista kitkerin. .-D Kiitos kommentista!



Pösö kirjoitti:
Olin jo kauemmin pelännyt tätä. Ja sinä ketale toteutit pelkoni! ;C
Tulee jännää seurata poikien yhteiseloa yliopistokämpässä.

Vastaus: Anteeksi, aina asiat eivät vain etene toiveiden mukaan. .-/ Varmasti tuleekin, kun vihamiehet joutuvat saman katon alle asettumaan. .-D Kiitos kommentistasi!



mel. kirjoitti:
Alkuun sellainen juttu joka aiheutti pienimuotoista hilpeyttä: tuolla alussa kun Atso raivoaa Jarnolle, on kirjoitusvirhe. Siellä lukee "Millainen lapsenlapsi jättää osallistumatta ukkinsa häihin?" tai vastaavaa :D Ne häät oli se pointti.
Mutta sitten itse asiaan. EIKÄÄÄÄ Uuno kuoli yää D: Oli se toki odotettavissa, että vanhukset kuolevat joskus, mutta silti... Ikävä tulee.
Jounille ja Kaille tulee vaikeat ajat yliopistolla, ei voi muuta sanoa.
Ja toi Virva on myös vähän ikävänpuoleinen tapaus, tai ainakin vastuuton. Voi Kai-parkaa, kai niin voi tässä tapauksessa sanoa.
Kiitokset osasta! Jatkele (:

Vastaus: Jep, itsekin nauroin vedet silmissä mokalle, kun ensimmäinen siitä huomautti. .-D Ihanaa, kun olen ajatuksella ollut mukana kirjoittaessani.. Vanhuksilla on yleensä tosiaan tapana menehtyä, ja Uunon aika koitti nyt. .-/ Vaikeuksia voi kyllä olla luvassa, kun kaksikon välit eivät ole parhaimmassa kunnossa. .-D Virvan käytös ei tosiaankaan ole mitään ihanteellisinta. .-P Jep, Kai on ikävään tilanteeseen joutunut. .-/ Hauska sana tuo "jatkele"! .-D Kiitos kommentoimisesta!



Mozzax kirjoitti:
Kiva osa! Harmi että Uuno kuoli. :( Mut yks virhe: Millainen lapsenlapsi jättää tulematta ukkinsa HÄIHIN? Tarkoitit varmaanki hautajaisia?

Vastaus: Mukavaa, että osa miellytti. .-) Uunon menehtyminen oli tosiaan ikävää. .-/ Jep, minun pitäisi opetella kirjoittamaan. Kiitokset kommentoimisesta!



Sara kirjoitti:
Hirveetä ku se Uunoki ny sitte kuolla kupsahti.. On kyl jännää mite näihin hahmoihin, Mourun kissoihin ja kaikkee muuhunki virtuaaliseen kiintyy niiku oikeisiin. Tai ainaki mä :D Mut lukuhetkee piristi ku löysin tällasen asiavirheen: "Millainen lapsenlapsi jättää tulematta ukkinsa häihin?" Eikös sillä Uunolla ollu hautajaiset eikä häät? :D

Vastaus: Kurja juttu tosiaan tuo Uunon poismeno. .-/ Oho, en ole aiemmin osannut yhdistää sinua Mouru-Saraksi! .-D Noh, nytpä olen taas viisaampi! Jepjep, pikselimoskaan on helppo kiintyä ja pitää niitä yhtä tärkeinä kuin oikeita ihmisiä. .-3 Juhlat (vai voiko hautajaisia kutsua juhliksi?) olivat tosiaan menneet minulta sekaisin. .-D Kiitos paljon kommentoimisesta!



Hillosopuli kirjoitti:
Tämä on ehkä yksi parhaiten kirjoitettuja LC-tarinoita mitä internetin ihmeellinen maailma kantaa! Kateellisena napakasta alustasi ja jatkuneesta päivittelystä, tarinan aidosta (on yksi sana hukassa enkä lähempää nappaavaa keksinyt :D) tunnelmasta ja etenemisestä!
Aloitin itse uuden ja ensimmäisen Sims-tarinani, ja haluaisin mielelläni linkkien vaihdon? :)

Vastaus: Ooi, ihanasti sanottu, kiitos! ♥ Kiitokset myös paljoista kehuista, on mukavaa saada lukija viihtymään kirjoitelmani parissa. .-3 Linkitin sivusi. .-) Kiitos ihanasta kommentista!



Hattara kirjoitti:
Nyt sitten Uunokin on siirtynyt toisille maille yrittäjäksi:/
Ja hyi tuota Virvaa! Leikkii vain Kain tunteilla. En ainakaan jaksa uskoa että jättäisi jounis kun meni syyttämään Kaita:/
Hahaa, mitenkähän lienee pojille käykään yliopistossa:D en malta odottaa kun saman katon alla joutuvat vielä sielläkin asumaan!
Loistava osa jälleen kerran. Uutta osaa taas innolla odottelemaan ;)

Vastaus: Oletpa hauskan lauseen keksinyt Uunon poismenosta! Virva tosiaan käyttäytyi kurjasti Kaita kohtaan. .-/ Saa nähdä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu! Sama talo ja riitaiset veljekset, ei tosiaan hyvää seuraa! Kiitos kehuista ja kommentistasi. .-)



Tohya kirjoitti:
Voi Uunoa... Pääsi hän kuitenkin Petran luokse.
Hyvä ja mielenkiintoinen osa jälleen :)
Jarnoa käy sääliksi ja mielenkiinnolla odottelen, miten Jouni ja Kai pärjäävät keskenään yliopistolla. Ja ush, tuota Virvaa, en tyksi hänestä ollenkaan.
Jatkoa jään odottelemaan :)

Vastaus: Jep, eiköhän se Petra jossain miestään odota. .-) Jep, Ilolienten sisarusten välillä on hirveästi väärinkäsityksiä ja riitoja. D-. Kiitos kommentistasi ja kehuista! .-)



Vivy kirjoitti:
Anteeksi, kun luin tämän vasta nyt! Koneeni netti ei ole toiminut, ja varakoneeni on luonnostaan älyttömän hidas, mutta pääsin sentään joskus tänne... Ja isä tuossa ilmoittaakin korjanneen nettini, jihuu! =D
Surullista että Uuno kuoli... ja Virva voisi ottaa enemmän vastuuta! Ääk, piti kirjoittaa vielä jotain loistavasta osasta, mutta päähäni tuli oikosulku..
En muista, olenko jo ilmoittanut asiasta Hopeberryissä, mutta aloitin Rowanwoodit. Ikävä kyllä osoite on virheellinen, mutta englanninkieliset ruusut ja pihlajat menevät sekaisin! Osoite on siis tarinaroseberry tai tarinarosewood. En ole siitäkään varma...
Loistava osa kumminkin, kiitos mahtavasta lukukokemuksesta taas kerran! Koitan tulla lukemaan seuraavaa vähän nopeammin =D

Vastaus: Luit ja kommentoit osaa aivan sopivaan aikaan. On vain hauskaa, että kommentit hiukan hajaantuvat ja että niitä saapuu piristämään päivääni myöhemminkin kuin muutaman päivän osan julkaisun jälkeen. .-) Oi, tulit lukemaan Iloliemiä, vaikka sinulla oli vain hidas kone käytettävissä! Arvostan elettäsi kovin, sillä minunkin vanha koneeni on moraalittoman hidas, ja pystyn eläytymään tilanteeseesi. .-D Jep, osassa tapahtui kaikenlaista ikävää. .-/ En ole tainnut linkittää uutta tarinaasi. Katsotaan, jos löytäisin sivullesi. .-) Kiitos kommentista!



Tikru kirjoitti:
Ei! Eijeijei! Uuno kuoli! Mutta olihan tuo odotettavissa, Uuno kun oli jo sen verran vanha. Mutta Uuno oli ihana ja ihan oma persoonansa. Mutta pääsipähän Petran luo.
Voi noita teinejä... Atso ja Jarno yliopistolla huonoissa väleissä ja Kai ja Jouni huonoissa väleissa inhottavan Virvan kanssa. Mie en tykkää Virvasta, mut Sirja oli ihana, mutta Kai päätti sitten erota :(
Ei muuten taida Veikolla ja Juuliallakaan olla välit kovin hyvät. Mutta luistelu ja kalastuskuvat oli ihanat :)
Moni on tästä jo huomautellukki, mut "Millainen lapsenlapsi jättää tulematta ukkinsa häihin?", eihän Uunolla mun tietääkseni ollu häitä, vaan hautajaiset. Mut eihän tuo haittaa. Ihana osa taas kerran :) Uutta osaa odotellessa hyvää loppukesää ja lomaa!

Vastaus: Jep, minustakin Uuno oli aivan mahtava! Toisaalta on kiva, että aika liikkuu, ja uudet simit pääsevät muovaamaan persooniaan omanlaisiksi. .-) Jep, sisarusten välillä on melkoisia kipinöitä ollut! Virva tosiaan oli viime osassa moraaliton. Sirja taas vaikutti päällisin puolin mukavalta, mutta ehkä hänestäkin olisi jotain ikäviä puolia ilmennyt, jos hän olisi ollut tarinassa mukana pidempään. Veikolla ja Juuliallakin on omat murheensa. Onneksi sentään kalapäivänä harmit unohtuivat hetkeksi. .-) Hahaa, en ajatellut mitään, kun kirjoitin Uunon häistä. .--D Kiitos kommensistasi!



banssu kirjoitti:
Voi kamala, ei Uuno olisi saanut vielä kuolla! :'( Eieieeieieiii... Olihan se jo vanha, mutta silti liian nuori lähtemään! 8(
Miksiköhän muuten Juulia kutsui Uunoa kokoajan Uunoksi eikä isäkseen? Se tuntui jotenkin kamalan orvolta. :( En ikinä vois kuvitella kutsuvani omia vanhempiani nimeltä! :o
Kuolin tolle Veikolle; "Pihvit käyvät hyvin!" :DDD Kuulostaa ihan multa, ruoka vaan mielessä! :DD Mutta miksiköhän mies on ollut noin paljon omissa mietteissään... tänkin vyyhdin on parasta alkaa piakkoin selviämään, en jaksa enää miettiä ja arvailla! :D
Taas kerran Juulia ja Veikko valehtelivat lapselleen; tällä kertaa Atsolle. En voi uskoa, etteivät ne ole vieläkään oppineet, mitä siitä seuraa! >:( Ja pilasivat vielä näidenkin veljesten välit kun sälyttivät syyn kaikesta Jarnon niskoille, vaikka tiesivät hyvin sen johtuvan itsestään...
Atso-raukka ei kykene peittoamaan lieroa Benjaminia vaikka kuinka koittaa opiskella! :( Ja Benjamin vois heti alkuunsa luopua tollasesta nuoleskelusta, ei sillä kuitenkaan puusta pitkään loppujen lopuks pääse. Ärsyttävää! Toivottavasti rehtori saa tän jutun selville ja rankaisee ankarasti sekä Benjaminia että opettajia, jotka ovat tähän syyllistyneet! >:(
Toivottavasti Juulia-rukka ei ihan kokonaan masennu isänsä poismenosta, vaikka suru ymmärrettävää onkin. Veikko vaikuttaa kyllä kultaiselta yrittäessään auttaa samalla Juuliaa ja ja pitää Uunon yritystä pystyssä. Mutta kyllä, sillä on jotain luurankoja kaapeissaan ja mä vihaan sitä koska ääähh. Luulin sitä niin hyväksi ja yhyy, taas sama ulina kuin viime kommentissa! ;__; :D
Olen kyllä Veikon kanssa samaa mieltä siitä, että Uuno olisi varmasti halunnut työnsä kantavan hedelmää kaikesta huolimatta. Kunpa Juulia antaisi Veikon avata Uunon storen, Uuno olisi varmasti ikionnellinen jos näkisi jostakin pilvenreunalta kauppansa menestyvän! :) Sellainen uraohjushan se on aina ollut, rakastaa rahaa ja työntekoa... ;p
Voi Kai, Kai, Kai... Miksi menit jättämään sen ihanan Sirjan! :( En yhtään ihmettele jos Paulikin haluaa katkaista välit sen jälkeen. Mutta väärin, Kai; luulet tuhonneesi välit kahteen henkilöön, mutta unohdit banssun! En koskaan anna anteeks :'c Joten laske kolmaskin mukaan! >:(
Virva on ihan... HNNGHH. En kestä. Ihme kaksnaamanen manipuloija, kuitenkin haluaa vaan kummatkin pojat itelleen eikä ottaa jompaakumpaa ja elää onnellisena. :( Vaikka mieluummin mä silti toivoisin ettei se sais kumpaakaan ja jäis ihan yksinäiseks ;) Kunpa Kai sais jotenkin vakuutettua veljensä siitä, että Virva on valehtelija. Ehkäpä Kai ja Jouni vois lyöttäytyä yhteen ja antaa Virvalle kunnon opetuksen...
En voi uskoa että Kai todellakin antoi noin helposti anteeksi Virvan tempun.
En tiedä alkaako väsymys pikkuhiljaa iskeä vai mitä, koska apua toi kuva missä Juulia ja Veikko luistelee pidellen toistensa käsistä! :D Noi Juulian jalat näyttää jotenkin kauhean pitkiltä, ihanniinkun jonkun sammakon koivet :DDD Kuolen, söpöö!
Älä turhaan kysy mikä mun probleema on, vastausta et saa kuitenkaan ;)
Mietinpähän muuten myös noita Juulian korkokenkiä yhdistettyinä luistimen teriin... Voi käydä tasapainon säilyttäminen vähän hankalaksi :D
Vai että tuollaista oli Veikolla ja Juulialla mielessään! Saapa nähdä, joutuvatko vihamiehet tosiaan asumaan saman katon alla vai keksivätkö veljekset jotakin muuta, joka kenties hyödyttäisi molempia osapuolia... Tai ehkä - toivottavasti - ne sais sovittua riitansa (ja unohdettua Virvan!) ennen yliopistoon lähtöä? :)
I doubt it.
Ihanaihanaihana osa taaas jälleen kerran! 8)¨
-banssu

Vastaus: Minustakin oli tosi väärin, että Uunon aika tuli täyteen näin pian, mutta eipä sille mitään voinut. .-/ Minulle on ennenkin huomautettu tuosta, miten simini kutsuvat vanhempiaan nimeltä eivätkä "äidiksi" tai "isäksi". .-D En tiedä, ehkä ns. selkeyssyistä kutsun simejä nimeltä, että varmasti tiedetään kenestä puhutaan tai jotain. Täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota tuohon. .-) Tarkoitukseni ei siis ollut saada kuulostamaan Juulian ja Uunon välejä etäisiltä. Hah, mukavaa, että Veikon pihvijuttu huvitti! Veikko-jutut jäävät valitettavasti nyt taka-alalle viimeistenkin lasten kasvettua yliopistoikään, joten joudut jonkin aikaa valitettavasti odottamaan homman etenemistä muutaman osan verran. .-P Tuo on kyllä hyvin todettu, Juulialla ja Veikolla tuntuu turhankin usein olevan tarvetta keksiä valheita totuuden puhumisen sijaan. .-/ Atson ja Jarnon välit menivät tosiaan huonommiksi Juulian ja Veikon takia. .-( Itselläni on usein samanlainen tilanne kuin Atsolla, ettei koe menekään hyvin ahkerasta opiskelusta huolimatta ja joku laiskuri/opettajan lellikki saa paremman numeron. .-D Tasa-arvon vuoksi olisi kyllä reilua, että rehtori puuttuisi asiaan. Jeps, vanhemman menettäminen on kova paikka, mutta silti Juulian pitäisi yrittää jatkaa eteenpäin. Veikko osaa tarvittaessa olla avuksikin. .-) Ulise vaan, saat purettua vihaasi ja muutenkin minusta on kivaa saada lukijat suuttumaan tarinani henkilöille. .-D Niinpä, Uuno olisi varmasti halunnut tuotteensa myyntiin, sen verran rahan perään pappa oli viimeiseen asti. .-D Aw, Uunon store. ♥ Ja toinen aw kuvitelma Uuno kurkkimassa pilvenreunalta. ♥ Toivotaan, että Juulian mieli muuttuu vielä! Kai joutui vaikeiden ratkaisujen eteen, ja lopulta päätti jättää Sirjan, vaikka se sääli olikin. .-/ Sopivat yhteenkin niin hyvin, Kailla ja Sirjalla oli 2/3 yhteensopivuussalamaa! Mur, joku salasuhde niille olisi tehtävä edes tarinan ulkopuolelle, kun juoni heidät niin julmasti erotti. .-P Itseasiassa eilen aloitellessani Sirjan yliopistoa tuli kutsuttua Kai kylään ja siinä sitten tapahtui kaikenlaista.. .-D Kai oli kyllä ajattelematon, kun ei tajunnut, että niin moni loukkaantuisi hänen päätöksestään, ja vielä sinut unohti laskuista, hyi! Taas luen hymyillen Virva-vihailuasi. ,-D Virvan motiivit ovat vielä toistaiseksi pysyneet piilossa, mutta hyviä arvailuja sinulla, pakko myöntää! Kain ja Jounin voisi kyllä olla hyvä unohtaa veljesriitansa hetkeksi ja miettiä asioita, mutta se ei tunnu olevan helppoa. .-P Nyt kun mainitsit, niin nuo Juulian jalat näyttävät kyllä aika pitkiltä. .--D Minäkin aina naureskelen simssin logiikalle yhdistää luistintertä noin vain korkokenkien jatkoksi. x-D Juulian ja Veikon ylläri ei kyllä poikia pahemmin innostanut, kukapa haluaisi asua vihamiehensä kanssa saman katon alla. Sitähän nuo pojat ovat tosin tähän asti koko ajan tehneet, no mutta kumminkin.. .-D Sovinto toisi rutkasti helpotusta yhteiseloon, mutta kykeneeköhän Iloliemen nuoriso moiseen ponnistukseen..? Mukavaa, että osa miellytti. .-) Kiitoksia piiiitkästä kommentistasi!

KERTAUS:

twHMmdG.png
photo Iloliemii003_zps9c99d0e8.png
Uunon aika tuli täyteen, ja papan hautajaisia vietettiin lähisukulaisten kesken. Surun lisäksi Juulia joutui miettimään Uunon yritystä. Vanhus kuoli ennen kuin ehti kunnolla avata liikettään, joten nyt Juulian pitäisi päättää, haluaako hän alkaa pyörittää kauppaa vai ei.
NdrKZER.png
Jarnon ja Atson välit kiristyivät, kun Jarno ei ollut saapunut ukkinsa hautajaisiin. Oikeasti hän ei edes tiennyt isoisänsä kuolleen, sillä Jarno piti edelleen etäisyyttä vanhempiinsa, eikä ollut vastannut näiden puheluihin. Atson ollessa kovasti kiihdyksissä, ei Jarno saanut kysyttyä veljeltään erästä hänen mielessään ollutta asiaa.
photo Iloliemii008_zpsf587abe9.png
Kai näki parhaaksi erota Sirjasta, kun Virva-ihastus ei tuntunut hellittävän. Pari erosi ikävissä merkeissä.
w6OniF1.png
Jouni yllätti tyttöystävänsä Virvan yhdessä läheisissä tekemisissä Kain kanssa. Virva laittoi kaiken kuitenkin Kain syyksi ja väitti tämän lähennelleen häntä. Jouni uskoi tyttöä, jolloin veljesten vihanpito alkoi jälleen.
ohHF8Ez.png
Veljesriitaa ei helpottanut yhtään, kun Juulia ja Veikko paljastivat hankkineensa yhteisen opiskelija-asunnon Kaille ja Jounille.

OSA ALKAA:
Z53n6x6.png
Osan lukumusiikki --> Iloliemen osan lukumusiikkien soittolista -->
Juulia ja Veikko työskentelivät yömyöhään puutarhan parissa.
-Nyt kun lapset ovat lähteneet yliopistoon, täällä on niin rauhallista, Veikko huokaisi.
-Melkein ihan tuntee itsensä turhaksi. Minun ei tarvitse kokata enää kuin vain sinulle, Juulia naurahti.
-Sentään kasvimaa ja työ pitää meidät jollakin asteella kiireisinä, Veikko huomautti.
-Mitä jos lopettaisit ne siivoojan työt kokonaan. Ei sinun tarvitse esittää minulle enää, että viihdyt työssäsi, Juulia sanoi.
-Mutta juurihan sanoit, että meillä on paljon aikaa, Veikko kummasteli.
-Yritys vie paljon aikaa, kyllähän sinä sen tiedät, Juulia totesi.
-Yritys? Uunon yritys? Sinähän et halua avata sitä. Sanoit, että Uuno kuoli siksi, että hän pakersi yritystään liikaa, Veikko ihmetteli.
-Niinhän minä sanoin, mutta sinä puolestasi sanoit minulle, että Uuno olisi halunnut yrityksensä avattavan. Minä haluan isäni muistoksi ja kunniaksi toteuttaa hänen viimeisen toiveensa. Mitä muutakaan me tekisimme kaikilla näillä kasveilla ja leluilla? Sinusta tulee hyvä yrittäjä, ja minä avustan sinua, Juulia ilmoitti.
-Aivan varmasti, Veikko myönsi.

---

ykiEuWP.png
Yliopistolla Atso oli liittynyt Benjaminin joukon jatkoksi, jotta hän voisi viettää enemmän aikaa ystävänsä kanssa. Porukka jutteli niitä näitä tulevista juhlista ja muusta keveästä, mutta Atso oli ihan hiljaa. Hänellä ei ollut oikeastaan mitään sanottavaa muille. Välillä hän koitti keksiä jonkin repliikin ihan vain Benjaminin mieliksi. Vaikka hän kuitenkin olisikin halunnut sanoa jotain, muut tuskin olisivat antaneet hänelle puheenvuoroa, tai ehkä he olisivat nauraneet. Jokainen tyyppi oli vain niin erilainen Atsoon verrattuna. Tapaamiset olivat aika tylsiä, ja Atso suorastaan odotti aina luentonsa alkua, jolloin hänellä oli hyvä tekosyy poistua muiden luota. Benjamin sen sijaan näytti viihtyvän. Hänestä oli hauskaa puuhastella ison porukan kanssa.
4nkKCOO.png
Seuraavana päivänä odotti toinen vastaava kokoontuminen. Atso olikin ehdottanut Benjaminille, että he menisivät sovittuun huoneeseen hiukan etuajassa, sillä Atsosta oli kivempi puuhastella kahdestaan. Benjamin kuitenkin halusi käydä vielä ensin vessassa, ja niin Atso jäi yksin pelaamaan. Jostain syystä Benjamin ei aivan heti palannut, ja jengiläisiä alkoi saapua.
-Moi, Atsohan sun nimi oli? paikalle ilmestynyt punapää kiljahti.
-Juu, Atso vastasi ja katsahti tyttöön.
-Mun nimi on Arja, hauska tutustua, tyttö esitteli itsensä.
-Benjaminia tulit varmaan tapaamaan. Hän saapuu pian, Atso selitti, kun hän ei muutakaan sanottavaa keksinyt. Hänestä tilanne oli melko ahdistava. Täysin vieras tyttö tuli hänen luokseen juttelemaan kuin he olisivat tunteneet aina.
itE8jJz.png
-En mä tänne Benjaminia ole tullut tapaamaan! Arja naurahti.
-Ai, no ketäs sitten? Atso kysäisi.
-Sua tietenkin, höpsö! Mä olen roikkunut Benjaminin porukassa ainoastaan sen takia, että näkisin sinua. En ole koskaan ollut kehenkään yhtä ihastunut kuin sinuun Atso, Arja paljasti hymyillen leveästi. Atson silmät laajenivat, ja pelin pallot riistäytyivät täysin hallinnasta. Hän ei voinut uskoa kuulemaansa. Benjamin oli vähän aikaa sitten kertonut kiinnostuneensa Arjasta! Miksi tämä tuli Atson luo kertomaan tunteistaan?
-Tämä ei todellakaan ole hyvä idea, Atso huudahti, ja hän poistui välittömästi huoneesta.
bJ7wTRE.png
Myöhemmin samana päivänä Benjamin oli istahtanut Atson seuraan lounaan ajaksi. Hän ei kysellyt, minne Atso oli hävinnyt. Todennäköisesti Benjamin ei ollut edes huomannut ystävänsä poissaoloa.
-Tiedätkö, Arja ei meinannut saada silmiään irti meitsistä! Se käy muhun niin kuumana. Nyt minun täytyy vain päättää, veisinkö Arjan syömään hienoon ravintolaan vai menisimmekö baariin bilettämään ensi treffiemme kunniaksi, Benjamin selitti innoissaan. Atson teki pahaa kuunnella toisen innostunutta puhetta, kun hän itse tiesi asioiden todellisen laidan. Kunpa Benjamin vain unohtaisi koko jutun, eikä menisi nolaamaan itseään Arjan eteen treffipyynnön kera. Turha toivo, Benjamin oli niin innoissaan, että hän tuskin luopuisi suunnitelmistaan noin vain.
TMHKmSC.png
Lopulta Atso ei nähnyt tilanteeseen muuta ratkaisua kuin kertoa Arjan todellisista tunteista Benjaminille. Hän ei halunnut, että toinen yrittäisi turhaan lämmitellä Arjaa. Benjamin pettyisi varmasti, mutta parempi kai se kuin että Benjamin joutuisi juoksemaan sellaisen tytön perässä, jolla ei ole tunteita miestä kohtaan.
-Mikähän Arjan lempiväri on? Voisin ostaa jonkin kivan korun hänelle lahjaksi, Benjamin puheli mietteliäänä. Benjaminin hiljentyessä Atso sai viimeinkin suunvuoron, mutta miten ikävän asian saisi kerrottua pahoittamatta toisen mieltä?
-Benkku, Arja ei ole kiinnostunut susta, Atso lopulta töksäytti totuuden sen enempiä pehmentämättä. Benjaminin suu loksahti auki ja lusikan päädyssä ollut juustopastanokare tipahti takaisin lautaselle.
zlr7z5A.png
-Mistä sä olet tollasta saanut päähäsi? Arjahan pörrää meitsin ympärillä jatkuvasti, kun hengataan kaveriporukan kanssa, Benjamin huomautti.
-Oikeestaan Arja on meidän kanssa, koska se on kiinnostunut musta, Atso paljasti. Benjaminin kulmat kurtistuivat ja mies tuijotti edessään istuvaa ystäväänsä vihaisen näköisenä. Atso laski katseensa vaivaantuneena ateriakulhoonsa.
-Mitä säkään mistään tytöistä tiedä, ethän ole koskaan edes seurustellut. Taidat vaan luulla itsestäsi liikoja. Vai kenties yrität uskotella mulle noin, jotta saat Arjan itsellesi! Benjamin tokaisi. Nyt Atsoa alkoi pelottaa. Ystävykset eivät olleet koskaan aiemmin riidelleet, mutta nyt Atsosta tuntui, ettei tilannetta saataisi korjattua rauhallisesti keskustelemalla.
-Ei, käsitit väärin! Mä olen sun ystävä, enkä halua, että joutuisit pettymään ja kerroin siksi, Atso vakuutteli.
1irDJMx.png
-Kehtaatkin vedota ystävyyteemme tällaisella hetkellä! Ystävät ei yritä vikitellä toistensa ihastuksia, Benjamin tuhahti ja nousi pöydästä kesken ruokailun. Atson olisi tehnyt mieli rynnätä kaverinsa perään, mutta asiasta keskustelu oli vaikeaa, kun Benjamin oli niin kiihtynyt, ja hän tuntui käsittävän kaikki Atson puheet väärällä tavalla. Benjaminin vihaiset askeleet veivät pois keittiöstä, ja Atso jäi onnettomana miettimään, miten hänen pitäisi toimia. Miten hän saisi Benjaminin uskomaan, ettei Atsolla ollut tunteita Arjaa kohtaan?
-Tietenkin! Atso yllättäen huudahti. Juustopastaa mussuttaessaan hän oli saanut idean: Jos Atso hankkisi itselleen tyttöystävän, olisi Benjaminin pakko uskoa, ettei hän ollut kiinnostunut Arjasta tippaakaan. Mutta mistä hän tyttöystävän hankkisi?
yn0mMQu.png
Vielä saman päivän aikana Atso päätti suunntata yhteen paikallisista baareista.
-Telkkarissa hahmot löytää aina sopivaa seuraa itselleen joistakin bilepaikoista. Luulisi sen toimivan tosielämässäkin, Atso oli päätellyt. Alkuillan Atso vietti suurimmaksi osaksi baaritiskin äärellä litkien erilaisia koktaileja ja mehupaukkuja. Miehellä ei pahemmin ollut kokemusta baari-illoista, joten hän päätti aluksi vain istuskella ja katsella vähän mallia muiden puuhailuista. Samalla tuli tyhjennettyä aika monta juomalasia, ja vähitellen alkoholin vaikutukset alkoivat ilmaantua kokemattoman juomarin kehossa.
5IaR0Lm.png
Monien rohkaisuryyppyjen ansiosta Atso uskaltautui lopulta siirtymään muiden simien seuraan biljardipöytien äärelle. Tavallisesti rauhallinen Atso asteli varmoin askelin kahden blondin naisen seuraan ja pyysi päästä mukaan peliin. Atsolla ei pahemmin ollut kokemusta biljardista, mutta miehen onneksi he eivät pelanneet rahasta, joten tappiot eivät ohentaisi Atson kukkaroa. Muutenkin lompsa oli tyhjentynyt baarimikon taskuun jo aiemmin. Atso yritti parhaansa mukaan tähdätä ohuella kepin päädyllä biljardipalloa, mutta ei siitä tullut oikein mitään, ja Atso sai osakseen vain kanssapelaajiensa naurut kehnoilla lyönneillään. Atson harmiksi hänen kanssaan pelanneet naiset ilmoittivat pelin päätteeksi lähteä.
nHhXH7o.png
Koska Atso ei biljardia pelaamalla päätynyt kuin naurunalaiseksi, päätti hän tehdä vaikutuksen tyttöihin jollakin muulla tavalla. Paikalle saapuikin sopivasti uusi yksilö, ja Atso riensi tämän luo.
-Uuh, miten noin kuuma typykkä voi pukeutua tollaseen toppatakkiin? Luulisi sun paistuvan hengiltä, kun mä kuumenen pelkästään katselemalla sua, Atso sammalsi outoja, mutta nainen vain nauroi.
-Tuolla ulkona on aika kylmä katsos, on talvi. Mut katotaan, jos tää takki käy turhaksi jossain vaiheessa iltaa, nainen vastasi silmää iskien. Atso ymmärsi vihjeen ja tuli naista lähemmäksi. Hetken päästä biljardipöydällä tehtiin jotain aivan muuta kuin pelattiin...
rYaaiaG.png
Atso heräsi ja tunsi valtavaa tykytystä päässään. Valonsäteet kävivät silmiin ikävästi ja päätään pidellen Atso nousi istumaan. Mahassa myllersi ikävästi ja päänsärky tuntui yltyvän koko ajan. Vaivalloisesti mies nousi istumaan ja katseli ympärilleen. Hänen vaatteensa lojuivat pitkin lattiaa, Atsolla ei ilmeisesti ollut illalla jaksanut viikata vaatteita siististi kaappiin. Mitä illalla oli oikeastaan tapahtunut? Atson viimeisimmät muistikuvat olivat, kun hän oli muhinoinut jonkun vieraan simin kanssa baarin biljardipöydällä, kunnes joku vartija oli tullut heittämään heidät ulos sopimattoman käytöksen vuoksi. Siitä eteenpäin Atson muistifilmi oli poikki, mutta sentään hän oli löytänyt tiensä takaisin omalle asuntolalle. Kova tykytys miehen päässä vain jatkui, ja hetken aikaa hän luuli loppunsa koittavan. Vähitellen kuitenkin selvisi, että tykytys olikin koputusta. Joku oli ovella!
4wih0LQ.png
Atso avasi oven vaivalloisesti, ja pian selvisikin, kuka innokas koputtelija oli ollut.
-Atso, voi ei! Enkai sentään herättänyt sinua? Kello kuitenkin on jo yli puolen päivän, ja luulin, ettei kukaan nuku enää tähän aikaan! Arja kiljahti heti pojan nähtyään.
-Oliko sinulla jotain asiaakin? Atso vastasi laiskasti takaisin. Suoraan sanottua Atsoa ei kiinnostanut nähdä naista, joka sotki hänen välinsä Benjaminin kanssa.
-Atso, mihin sinä katosit eilen? Yhtäkkiä sinulla oli kauhea kiire pois, Arja puhui jo hieman vakavammin.
-Minä en ole kiinnostunut sinusta, Atso töksäytti.
Jnqwl0N.png
Samaan aikaan Benjamin oli tulossa katsomaan Atsoa. Häntä oli alkanut kaduttaa eiliset puheensa, ja hän oli tulossa pyytämään anteeksi. Ovella oleva tilanne sai Benjaminin kuitenkin pysähtymään ja jäämään nurkan taakse piiloon. Miksi ihmeessä Arja oli Atson oven luona? Ja miksi Atsolla oli vain pelkät alushousut päällä?
-Usko nyt, sinun on lähdettävä! En halua kenenkään näkevän meitä yhdessä, Atso tokaisi.
-Minulle on ihan sama, kuka meidät näkee. Haluaisin vain viettää aikaa kanssasi. Ehkä ajatuksesi muuttuisivat, Arja ehdotti.
-Mene nyt, Atso komensi. Lopulta Arja lähtikin. Benjamin oli seurannut kohtaamista tarkkaavaisesti, ja hän oli kehitellyt omat tulkintansa: Arjalla ja Atsolla täytyi olla salasuhde. Arja oli viettänyt yönsä Atson luona, ja nyt nainen oli lähdössä omaan kotiinsa.
5DCSNSG.png
Atso oli juuri tallustelemassa huoneeseensa, kun Benjamin harppoi seinän takaa hänen luokseen.
-On siinäkin minulla ystävä! Olet iskenyt Arjan minulta salaa! Kaverin tyttöönhän ei kosketa! Senkin petturimainen sika! Benjamin karjaisi.
-Mistä sinä siihen tupsahdit? Minä en ole kiinnostunut Arjasta pätkäänkään. Ymmärsit kaiken väärin, Atso selitti. Hän oli niin yllättynyt Benjaminin tulosta, että lopulta kaikki selitykset saivat hänet näyttämään vain enemmän syylliseltä.
-Olet sinäkin säälittävä, kun et suoraan voi myöntää asioiden laitaa! Benjamin ärähti ja käveli tiehensä. Atso jäi paikoilleen pudistelemaan päätään. Asioiden korjaamisyritys oli saanut kaiken vain muuttumaan pahemmaksi.

---

QtvcU5l.png
Jarno, hänen ystävänsä Birgitta ja Aleksanteri ja muut oppilaat tallustelivat iloisin mielin tunnilta. Koska asuntola oli rakennettu kuvataidetta opiskelevia varten, oli samassa rakennuksessa pari opetusluokkaakin.
-Harry Kivin on kyllä kivin kuvataiteen opettaja, mikä minulla on koskaan ollut! Birgitta hihkaisi iloisena. Seuraavaksi hän nauroi kommentilleen.
-Sanos muuta! Hän opettaa kaiken kiinnostavalla ja mieleen painuvalla tavalla, Aleksanteri kertoi huomionsa.
-Hän kyllä hoitaa työnsä ansioikkaasti, Jarno kehaisi.
-Hän vaatii meiltä paljon ja uskoo kykyihimme, minkä ansiosta me kaikki kehitymme aivan hirvittävän paljon. Hänen vinkkinsä saavat kaikki maalaukseni kukoistamaan. Hän vain aina tietää, mitä työstäni puuttuu, Birgitta selitti innoissaan.
-No huhhuh, hengitähän välillä, Aleksanteri naurahti.
Lniunm5.png
Kun luokan ovelta oli suurin tungos kaikonnut, asettui kaveruskolmikko aloilleen keskustellakseen päivänohjelmasta.
-Mitäs nyt, kun luennot on ohi tältä päivältä? Mentäiskö johonkin kahvilaan hengaamaan? Birgitta ehdotti.
-Kuulostaa kivalta, mutta mulla on tänään töitä, Aleksanteri pahoitteli.
-Mä puolestani aattelin mennä ostamaan yhden lehden, josta voisin hakea inspiraatiota maalauksiini, Jarno selitti.
-Höhlis. No, nyt Harryn mahtavan luennon jälkeen munkin voisi olla hyvä paneutua sen keskeneräisen maalaukseni kimppuun, jotta pääsen heti kokeilemaan äsken opittuja uusia kikkoja, Birgitta päätti. Lopulta kukin suuntasi omiin puuhiinsa.
Xpb7zij.png
Jarno oli tallustelut keskustan katuja jo melkein tunnin löytämättä etsimäänsä. Hän oli kyllä katsonut ennen lähtöään netin karttapalvelusta reitin lehtikaupalle, mutta ilmeisesti hän oli epähuomiossa kääntynyt jossakin risteyksessä väärään suuntaan. Turhautuneen Jarno potkaisi kohdallaan olevaa lyhtypylvästä, mutta sen seurauksena hän sai vain kipeän varpaan.
-Auts, ei kai tässä auta muu kuin kysyä neuvoa joltakin. Sen verran olen jo eksyksissä kuljeskellut, etten tällä menolla varmaan löydä edes asuntolalleni takaisin, Jarno pohdiskeli hiukan huolestuneena. Eihän pieni kampus mikään pahin sokkelo ollut, mutta Jarno nyt oli onnistunut eksymään, ja avunpyytäminen tuntui nololta.
4M0hj1c.png
Jarno päätti pysäyttää vastaan tulevan naisen ja kysellä tältä reittiohjetta.
-Moi, voisitkohan sä auttaa? Yritän päästä Lehmun lehtipisteelle, mutta jostain syystä kyseistä liikettä ei tunnu löytyvän, Jarno selitti tilanteensa.
-Kysyt oikealta similtä, mä olen myös menossa kyseiseen paikkaan. Voidaan mennä yhdessä, jos se sinulle käy, nainen vastasi.
-Saattaja kelpaa minulle kyllä paremmin kuin hyvin, eksyisin muuten varmaan taas, Jarno naurahti. Hän pystyi olemaan melko hyvin oma itsensä tämän vieraan naisen seurassa.
-Mennään sitten. Olen muuten Turma Mikala, nainen esittäytyi.
-Mä olen Jarno Iloliemi, Jarnokin kertoi nimensä.
PkBkLQG.png
Tietävän oppaan kanssa matka lehtikaupalle sujui nopeasti - ehkä jopa liian nopeasti. Jarno ja Turma olivat ehtineet jutustella matkan aikana kaikenlaista, ja ensivaikutelman perusteella Jarno oli tulkinnut naisen oikein mukavanoloiseksi tyypiksi.
-Täällä ollaan, Turma totesi kaksikon käveltyä liikkeen ovista sisälle.
-Niin. Mitäs lehtiä olet ajatellut ostaa? Jarno yritti pitkittää keskustelua ennen kuin Turma ennättäisi karata paikalta.
-En oikeastaan tiedä, vähän ajattelin selailla lehtiä. Yritän kovasti keksiä, minkä pääaineen valitsisin. Aloitin yliopiston nyt tänä syksynä, mutta pääaine on vielä päättämättä, Turma paljasti.
aCaDTCX.png
-Jaa, toivottavasti mieluisa pääaine löytyy, Jarno totesi vastaukseksi  kaksikon saavuttua lehtihyllyn luokse.
-Parasta olisi, muuten vanhemmat varmaan tappaa mut. Niiden mielestä on käsittämätöntä, etten vielä tässä vaiheessa tiedä, mihin ammattiin haluaisin, Turma huokaisi ja nappasi lehtihyllystä käsiinsä lehtisen lähempään tarkasteluun.
-Älä huoli, kyllä sä vielä löydät oman juttusi. Mä opiskelen kuvataideakatemiassa, ja tarkoitus olisi tulevaisuudessa ansaita elanto maalauksillani, Jarno kertoi. Turma nyökkäsi vastaukseksi, ja Jarno mietti, kiinnostiko toista ollenkaan hänen juttunsa. Oliko Jarno sanonut jotain väärää, kun Turma meni yhtäkkiä niin vaitonaiseksi?
TL5JFdM.png
Nuoret aikuiset selailivat lehtihyllyä vielä hetken aikaa, kunnes Turma ilmoitti luentonsa alkavan.
-Vai luento, Jarno mutisi itsekseen Turman kaikottua paikalta. Äsken tällä ei ollut muka vielä pääainetta valittuna, mutta luentoja tuntui silti olevan. Joko Turma oli valehdellut tilanteestaan, tai sitten tämä oli keksinyt tekosyyn päästäkseen poistumaan paikalta. Jarno nappasi mieleisensä lehden ja riensä kassalle maksamaan ostoksensa. Kaikesta huolimatta miehellä oli ollut hauskaa Turman seurassa, ja nainen jäi pyörimään Jarnon ajatuksiin. Tuskin he enää kohtaisivat, sillä Jarno ei ollut ennättänyt udella naisen puhelinnumeroa.
-Se tekee 15 simoleonia, kassatyttö herätti Jarnon pois ajatusmaailmastaan, ja mies antoi tytölle tarvittaman summan rahaa.
F8zPAk3.png
Ilta alkoi jo hämärtää, kun Jarno palasi vihdoin huoneeseensa. Huonetoverit moikkasivat toisilleen, ja Jarno sulki oven perässään.
-Aika kauan sinulla meni yhtä lehteä hakiessa, Aleksanteri totesi maalaillen huomaamattomia ääriviivoja uusimpaan teokseensa.
-Katsos, ensin sekoitin pari katua ja harhailin pitkään eksyksissä, ennen kuin löysin lehtipisteeseen, Jarno kertoi.
-Mutta sinullahan on kuitenkin lehti kädessäsi. Mitä tapahtui seuraavaksi? Aleksanteri kysäisi.
-Tapasin yhden tytön... Jarno aloitti.
-Tytön! Jaa hänen takiaan sinä myöhästyitkin, Aleksanteri nyökkäili virnistellen. Jarno istahti lähimmälle tuolille ja alkoi selailla ostamaansa lehteä.
Gdk7yFK.png
-Ei tässä ole mistään sellaisesta kyse. Hän oli tulossa myös ostamaan lehteä, ja niin päätimme kulkea matkan yhdessä. Kyllä seura yksinäisyyden voittaa, Jarno puhui silmät lehteä selaillen.
-Juu, ehdottomasti! Varsinkin, jos seura sattuu olemaan kaunista. Onko kyseisellä tytöllä nimikin? Aleksanteri kysäisi.
-Turma Mikala, Jarno vastasi.
-Hmm, Turma ja Jarno, sointuvat hyvin yhteen, Aleksanteri pohdiskeli.
-Sinun on ihan turha vihjailla siinä mitään. Emme näe enää koskaan. En tiedä hänen puhelinnumeroaan tai asuinpaikkaansa, Jarno ilmoitti.
-Miten saatoit jättää niin oleelliset tiedot kysymättä? Aleksanteri kauhistui.
-Voisin oikeastaan mennä jo nukkumaan. Kaupungilla ravaaminen selvästi väsyttää, Jarno huudahti väliin katkaissen keskustelun.
-Minä ainakin aion syödä vielä iltapalan, tule mukaan, Aleksanteri ehdotti.
-Jään nukkumaan, olen oikeasti väsynyt, Jarno vastasi. Aleksanteri lähti sitten yksinään, ja Jarno sai henkäistä syvään. Vihdoinkin rauha! Kyllä yksinäisyydessä on myös omat hyvät puolensa.
MyN9fM9.png
Jarno heitti päällysvaatteensa pois. Samalla hän otti farkkujen taskusta puhelimen käteensä ja katsoi, oliko puheluja tullut. Juulia oli jälleen kerran yrittänyt soittaa. Aluksi Juulia oli soittanut useita kertoja päivässä, mutta ajan kuluessa hän yritti tavoittaa poikaansa parin viikon välein. Jarno katsoi äitinsä nimeä näytöllä. Hän ei voinut olla miettimättä, oliko jatkuva vihanpito kovin aikuismaista toimintaa. Silti Jarnosta tuntui, ettei hän voisi antaa Juulialle ja Veikolle koskaan näiden tekoa anteeksi. Hiljaiselon aikana tosi moni asia oli kuitenkin muuttunut: Uuno oli esimerkiksi kuollut ja ties mitä muuta vielä tapahtuisi. Myös suhteet veljiin ja velipuoliin alkoivat katkeilla. Jarno nosti puhelimen korvansa juureen ja mietti, soittaisiko. Samassa hän kuitenkin laski kännykän pois. Ei hän nyt jaksaisi. Olisi aika jo nukkua.

---
u5mo2MN.png
Jouni ja Kai olivat vihdoin päässeet asettumaan taloksi uuteen yliopistoasuntoon. Miesten yllätykseksi joukkoon oli vielä viime hetkellä liittynyt Juulian sisarentyttö Hilppa. Kun tämä kerran oli poikien kanssa samaan yliopistoon päässyt, olisi ollut taloudellisesti epäkannattavaa laittaa naista eri taloon. Hilppa tuli hyvin toimeen Kain ja Jounin kanssa, ja pitihän aina sukulaista auttaa. Niinpä Jessika oli hoitanut puolet talon kalusteista, ja lopulta kolmikolle oli valmistunut asumiskelpoinen paikka. Kain ja Jounin onneksi jokaiselle asukille oltiin saatu raivattua oma makuunhuone. Hilppa oli intoa täynnä yliopisto-opintojen alkamisesta ja kimppakämpässä asumisesta serkkujensa kanssa, mutta Kai ja Jouni sen sijaan yrittivät parhaansa mukaan vältellä toistensa seuraa. Pojat olisivat mieluummin halunneet kumpikin oman asunnon, mutta vanhemmat olivat suostuneet kustantamaan vain yhden asuinpaikan, joten vaihtoetoja ei ollut.
lXVTDaS.png
-Mitäs sanotte, jos pidettäisi tänään illalla tuparit? Hilppa hihkui ja seurasi, miten Jouni tonki jääkaappia.
-Ihan sama. Mulla alkaa nyt luento, Kai vastasi ja oli mielissään siitä, että pääsisi hetkeksi eri tilaan veljensä kanssa.
-Jouni? Hilppa odotti hyväksyntää nuoremmalta serkultaan.
-Kai se käy, Jouni mutisi salaattia valmistaessaan.
-Varo vähän sen veitsen kanssa, sulla on kohta jäljellä vain neljä sormea vasurissasi. Ihan niin kuin sä et olisi ennen kokkiveistä pitänyt kädessä! Hilppa naureskeli.
-Itse asiassa tämä on mun eka kerta, kun laitan ruokaa. Meillä äiti on aina hoitanut ruuanlaiton. Päätin suosiolla jättää paistohommat väliin, etten heti polta uutta asuntoamme, Jouni tunnusti. Hilppa ei voinut muuta kuin nauraa mahaansa pidellen. Eihän kukaan aikuinen voinut olla yhtä toivoton ruuanlaittaja!
v9xOhI3.png
Pienestä sähellyksestä huolimatta Jouni sai lopulta aikaiseksi tarjoilukulhollisen salaattia. Tyytyväisenä poika asettui pöydän ääreen mutustelemaan vihreää lounastaan.
-Eikö odotettaisi Kaita ja syötäisi kaikki sitten yhdessä? Hilppa ehdotti.
-Mä syön silloin kun on nälkä, riippumatta siitä, kuka on paikalla ja kuka ei, Jouni tiuskaisi. Hilppa tuijotti toista hämmentyneen, mutta nappasi lopulta itselleenkin annoksen salaattia ja asettui Jounin seuraan.
-Nyt saat kyllä selittää, mistä on kyse. Sun ja Kain välillä on selvästi jotain eripuraa, ja mä haluaisin teidän kämppiksenä olla tietoinen asiasta, Hilppa huomautti. Jouni huokaisi ja alkoi kertoa serkulleen siitä illasta, kun hän oli yllättänyt veljensä ja tyttöystävänsä Virvan yhdessä läheisissä merkeissä.
-Kai on aina juossut Virvan perässä, mutta en mä olisi uskonut, että se yhä haikailee Virvan perään. Seurustelihan se sen Sirjankin kanssa, Jouni lopetti kertomustaan.
emp7z1B.png
Jonkin ajan kuluttua Kai palasi asunnolleen luentonsa päätyttyä. Jouni päätti saman tien kaikota omaan huoneeseensa vihamiehensä seuraa, mutta Hilppa jäi keittiöön rustaamaan essettään. Nälkäinen Kai löysi pian jääkaapista valmiin salaattiannoksen ja asettui pöydän ääreen ruokailemaan.
-Ei yhtään hassumpaa. Säkö kokkasit? Kai uteli Hilpalta.
-En, vaan Jouni, Hilppa tokaisi. Kokin henkilöllisyyden paljastuttua Kain leuat lakkasivat äkisti jauhamasta salaatin paloja suussa.
-Taidan sittenkin syödä leipää, tähän tuli vähän kitkerä maku, Kai tokaisi ja kävi kippaamassa annoksen biojätteisiin. Hilppa seurasi Kain touhuja vihoissaan.
-Ettäs kehtaat vikitellä veljesi tyttöystävää! Jouni kertoi kaiken sun petollisuudesta, Hilppa luennoi.
-Ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia. Mulla olisi asiaan toisenlainen näkökanta, Kai vastasi.
-Älä jaksa! Sä olet syyllinen välirikkoon veljesi kanssa, eikä siihen mitkä tahansa selitykset kelpaa, Hilppa huudahti ja poistui paikalta vihoissaan.
tpCi9aW.png
Vaikka talon asukkaiden välillä vallitsikin hiukan kireä ilmapiiri, saatiin Hilpan toivomat tuparit järjestettyä jo samana iltana. Kavereiden ja kavereiden kavereiden saapuessa paikalle, oli pieni yliopistoasunto tupaten täynnä väkeä. Juhlat jouduttiin järjestämään melko pienellä budjetilla, joten viihdykkeenä toimi pääasiassa radio, jonka ympärille Hilppa onneksi sai hankittua väkeä tanssimaan ja joraamaan musiikin tahdissa. Tarjoiltavaakaan ei pahemmin ollut, joten koko ilta olisi tultava toimeen purkkiherkuilla, joita Jouni oli asettanut tarjolle.
H5n1V6q.png
Paikalle olivat saapuneet myös Atso ja Jarno, ja muodon vuoksi Kai ja Jouni tulivat tervehtimään isoveljiään, vaikkeivat he näiden kanssa läheisimpiä ystäviä olleetkaan. Atson kanssa oli etäännytty tämän muutettua biologisen isänsä Kustin luokse asumaan viimeisiksi lukiovuosiksi, eikä Jarno ollut pahemmin pitänyt yhteyttä kotiin kampukselle lähtönsä jälkeen, joten veljesten välit olivat viilenneet.
-Moi, kivaa kun pääsitte tulemaan, Kai tokaisi innottomasti ja heilautti laiskasti kättään tervehdykseksi.
-Jo on Juulia ja Veikko panneet rahaa tähän teidän hökkeliin. Mä ja Jarno vaan joudutaan asumaan tunkkaisissa asuntoloissa. Varmaan Veikon idea, sehän on aina mua vähän syrjinyt siksi, että Kusti on isäni, Atso pohdiskeli.
-Ei me tätä vanhemmilta pyydetty. Mieluummin oltaisi itsekin omien varojen mukaan menty kumpikin eri asuntoloihin, Jouni tokaisi ja lähti viemään tyhjää herkkupurkkia roskikseen.
NXe1Ckd.png
Myös Kai katosi jonnekin, minkä vuoksi Atso ja Jarno jäivät seisomaan hölmistyneinä paikoilleen. Kaksikko ei ollut perillä pikkuveljiensä riidoista, ja he saattoivat vain ihmetellä toisten kiittämättömyyttä.
-Muuten Atso, ethän ole minulle enää vihainen? Minä todella välitän perheestäni, Jarno puhui, kun sopiva tilaisuus oli koittanut.
-Kyllä minä tajuan, mikset tullut. Hautajaisissa on aina niin surullinen tunnelma, ja sinä olet herkkä ja taiteellinen sim. Taisin itsekin suhtautua asiaan silloin aivan liian tunnepitoisesti, Atso kertoi.
-Eh, juuri niin. Kyllähän sinä minut tunnet... Mietin vain, voisitko järjestää tapaamisen meille ja isällesi? Jarno kysäisi hiukan vaivaantuneesti.
-Haluatko tavata Kustin? Mistä lähtien? Atso kummasteli.
-Onhan hänkin osa perhettämme... sinun kauttasi! Emmekä ole koskaan ennen viettäneet yhdessä aikaa. Eikö siinä ole hyvä syy? Jarno puhui.
-Enköhän minä jonkin tapaamisen onnistu järjestämään, Atso lupasi, ja Jarnon suu kääntyi pieneen hymyyn.
rf7pL2v.png
Vaikka pieni talo alkoi olla jo täynnä, tuli yhä väkeä ovesta sisään. Tällä kertaa sisälle astui eräs odotettu tyttö. Jouni riensi nopeasti tervehtimään erityisvieraansa.
-Virva, mukavaa, että pääsit tulemaan! Minulla alkoikin olla sinua jo vähän ikävä, Jouni leperteli tyttöystävälleen ja tarttui tämän käsistä kiinni.
-Tietenkin minä tulen. En malttaisi olla päivääkään sinusta erossa, Virva naurahti ja virnisti. Kai seurasi rakastavaisten touhua kauempaa, ja hän tuijotti Virvaa paheksuvasti. Tämä selvästi huomasi katseet, muttei välittänyt niistä.
kNOFLh2.png
Jouni ohjasi Virvan omaan huoneeseensa, jossa kaksikko toivoi saavansa hetken rauhaa. Toisin kuitenkin kävi, kun jotkut seköpäät olivat alkaneet huiskia toisiaan nyrkeillä.
-No niin, painukaa pihalle tappelemaan! Minä haluan saada rauhaa omassa huoneessani silloin, kun haluan, Jouni karjaisi. Riitapukarit vilkaisivat saapujia, ja lopulta he suostuivat lähtemään.
-Oi, olet hankkinut parivuoteen! Täällä meille tulee makoisia hetkiä, ja voin jäädä toisinaan luoksesi yöksi! Virva hihkaisi. Virva oli jo istahtaa sängylle, mutta Jouni nosti hänet hennolla otteella takaisin pystyyn.
8jqk8O5.png
Jouni asettui polvilleen ja sanoi pehmeällä äänellä:
-Virva, olet minulle kaikki kaikessa. Rakastan sinua, enkä voisi elää elämääni ilman sinua. Olemmehan me tunteneet jo lapsuudesta asti. Siksi haluaisinkin kysyä sinulta, tulisitko vaimokseni.
Jouni kaivoi pienen mustan rasian taskustaan ja avasi sen. Timantti säkenöi kauniisti, eikä Virva meinannut saada auki pongahtanutta suutaan suljettua.
-Olen varma, että sinä olet elämäni nainen. Haluaisin jakaa elämäni kanssani, koska saat minut joka päivä tajuamaan, että elämä on elämisen arvoinen. Sano nyt jotain, Jouni puhui. Virva ei tosiaan tiennyt, miten hänen kannattaisi toimia. Hän seurusteli julkisesti Jounin kanssa, mutta salarakas-Kai oli myös hänelle tärkeä.
-Onpa iso timantti, Virva totesi ihaillen sormusta.
-Vain parasta sinulle, Jouni sanoi jo hiukan hermostuneena.
5u4BzkP.png
Tuijotettuaan avonaisessa rasiassa kimaltelevaa sormusta ikuisuudelta tuntuneen ajan Virva siirsi katseensa maahan polvistuneeseen Jouniin. Silloin Virva tajusi, että tilanteeseen olisi vain yksi ratkaisu. Hän nosti sormuksen rasiasta vapisevin sormin ja asetti sen nimettömäänsä. Huojentuneena Jouni nousi ylös ottamaan tyttöystävänsä rutistusta vastaan.
-Huh, mä jo luulin sun torjuvan mut, Jouni paljasti.
-Höpsö, tietenkin mä haluan sun kanssa naimisiin! Tää vaan tuli yllättäen ja multa kesti hetken tajuta sun oikeesti kosineen mua, Virva hymyili ja painoi sitten kasvonsa pojan olkapäätä vasten.
-Haluisitko sä jäädä yöksi? Jouni kysäisi varovasti.
-Kysytkin vielä! Täytyyhän meidän harjoitella avioparina olemista ja samassa sängyssä nukkumista! Ja voitais ehkä tehdä jotain muutakin, Virva vihjaili saaden Jounin heti juoneen mukaan.
9JrEtu2.png
Seuraavana aamuna Kai ja Hilppa olivat varhain jalkeilla. Hilppa siivosi edellisen illan bilesotkuja, ja Kai valmisti aamiaista.
-No niin, heräsihän tuo laiskuri veljenikin lopulta, Kai tokaisi kuullessaan Jounin huoneesta liikehdinnän aiheuttamia ääniä. Hänen yllätyksekseen paikalle saapui Jounin lisäksi myös Virva.
-Huomenta, onpa ihana aamu! Jouni huudahti ja asteli reippaasti muiden luo Virva käsipuolessaan.
-Mä en tiennytkään, että sulla oli yövieras, Kai lausahti eikä meinannut saada silmiään irti Virvasta.
-Kutsu häntä ennemmin kihlatuksi kuin vieraaksi. Mä kosin Virvaa eilen! Jouni ei malttanut olla paljastamatta. Kai oli pudottaa paistinpannun järkyttyessään veljensä uutisista.
pX34c6F.png
Hilppa riensi välittömästi onnittelemaan serkkupoikaansa ja asettui sitten Virvan viereen nähdäkseen tämän sormuksen.
-Vau, Jouni on kyllä saanut panna tohon kiveen koko elämänsä viikkorahat, Hilppa tuijotti toisen sormessa kimmeltävää sormusta haltioituneena.
-Jounilla on pakkomielle hemmotella mua, Virva naurahti ja kohotti katseensa vieressä seisovaan Jouniin hymyillen aurinkoisesti.
-Oi että, saisinpa mäkin joskus kannatella tuollaista. Olen muuten Hilppa, näiden porkkanapäiden serkku, Hilppa esittäytyi.
-Hauska tavata, mä olen Virva Vuotala, Virvakin kertoi nimensä.
TiTP0T8.png
Kai oli siitynyt pannunsa kanssa hellan ääreen ja kuunteli ärsyyntyneenä toisten keskustelua. Jokainen Virvan Jounille suuntaama leperrys viilsi ikävästi Kain sisinsä. Poika tunsi olonsa petetyksi. Vielä muutama viikko sitten Virva oli vakuutellut hänelle jättävänsä Jounin sopivan tilaisuuden tullen, mutta nyt vaikutti siltä, ettei tytöllä ollut aikomustakaan erota Jounista.
-Hei Kai, tuu säkin katsomaan tätä sormusta, Hilppa huikkasi innokkaana.
-Ei pahemmin kiinnosta, Kai tokaisi ja kaatoi viimeisen paistamansa räiskäleen paistinlastaa apuna käyttäen tarjoilulautaselle.
-Kannattaisi, osaat sitten pistää paremmaksi ja hankkia isomman helyn tulevaisuudessa omalle kullallesi. Tosin Jounille on kyllä paha ryppyillä tän timantin jälkeen, Hilppa naureskeli.
DUWx3cQ.png
Kain olisi tehnyt mieli viskoa kädessään oleva tarjoilukulho räiskäleineen lattialle, niin vihainen hän oli. Ärsytti Jounin jatkuva ihannointi ja Virvan kaksinaamaisuus. Parhaansa mukaan Kai kuitenkin kätki sisällään mylläävän raivokohtauksen ja alkoi asetella lettusia pöydälle.
-Mä nyt päihitän Jounin koska vaan. Nytkin tein paremman aterian kuin Jouni eilen, Kai tokaisi.
-Ymm, no se on kyllä totta. Ihana tuoksu! Jouni ihasteli.
-Mun täytyy käydä vielä vessassa ensin, Virva tiedotti ja hipsi yläkertaan. Kai seurasi tytön menoa ja huomasi tilaisuutensa tulleen.
-Ei mulla ookaan nyt nälkä, menen huoneeseeni, Kai huudahti nopeasti ja ryntäsi ryminällä portaat ylös.
Nb5yXmW.png
Kai ennätti saada Virvan kiinni ja työnsi jalkansa oven väliin juuri kun Virva oli sulkemassa vessan ovea. Tyttö ei tuntunut olevan moksiskaan vessaseuralaisestaan vaan alkoi peilailla kuin ei olisi huomannutkaan Kaita. Poika varmisti, ettei kukaan ollut seurannut häntä ja sulki sitten hieman ovea.
-Mitä tää nyt on? Sä vannoit jättäväsi Jounin, mut nyt te oottekin kihloissa! Kai ärähti.
-Enhän mä nyt voinut kieltäytyä, kun Jouni tyrkytti sitä sormusta mulle. Sehän olisi alkanut epäillä muuten jotain, Virva huomautti.
-Voi hyvänen aika. Siinähän sulla olis ollut tilaisuus jättää Jouni, mutta nyt te seurusteletta entistäkin virallisemmin! Eroamisesta tulee entistä vaikeampaa, kun teidät on kahlittu yhteen noilla sormuksilla, Kai huomautti.
u7guohs.png
Virva tajusi Kain pahastuneen hyvin syvästi, joten hän koitti saada tilanteen rauhoittumaan. Nainen asteli salarakkaansa taakse ja vetäisi kätensä tämän ympäri.
-Kai, tämän typerän sormuksen ei tarvitse muuttaa mitään. Kyllähän sinä tiedät, että välitän sinusta ja haluan olla kanssasi. Jatketaan vaan samalla tavalla kuin tähänkin asti, Virva puhui.
-Minä en halua jatkaa samalla tavalla! Mistä minä tiedän, välitätkö minusta ollenkaan, kun koko ajan laitat Jounin minun edelleni?! Tiedät aivan hyvin, että haluan julkisen suhteen, Kai ärähti ja riuhtaisi itsensä irti.

---

dKMzUZd.png
Atso oli yksinään yhdessä asuntolan lukuhuoneessa. Toisia opiskelijoita ei tuntunut kiinnostavan tenttikirjojen pänttääminen perjantai-iltapäivänä, mutta Atso näki aiheelliseksi lukaista hänelle hiukan epäselviksi jääneet kappaleet kertauksen vuoksi uudelleen. Täysin odottamatta Atson tukioppilas Kanerva saapui paikalle.
-Moikka Atso! Haluaisitko jutella jostakin opiskeluun liittyvästä asiasta tai muusta sellaisesta? nainen kysyi pirteästi ja istahti läheiselle sohvalle oman kirjansa kanssa. Atso jopa hieman yllättyi siitä, että hänelle tultiin puhumaan. Benjaminin kanssa tapahtuneen välirikon jälkeen Atso oli joutunut viettämään melkein kaiken vapaa-aikansa yksinään.
-Opinnot on ihan kunnossa, mutta eräs toisenlainen asia kaihertaa mieltä, Atso kertoi.
m7vIRmH.png
-Minulle saa kyllä avautua muistakin kuin tukioppilaille kuuluvista asioista. Älä pidä mua minkään opettajan kaltaisena, vaan vaikka sun ystävänä, Kanerva kehotti. Kun toinen oli kerran antanut luvan, päätti Atso vuodattaa mieltään painaneen välirikon Kanervan tietoon.
-Minä uskon sinua. Benjamin vain sattui paikalle huonoon aikaan ja ymmärsi meneillään olevan tilanteen väärin, Kanerva kommentoi Atson lopetettua.
-Kiva kuulla, että edes joku ymmärtää. Olen vain huolissani. Olemme Benkun kanssa olleet ystäviä aina, mutta yliopistoon tulon jälkeen kaikki on mennyt ihan sekaisin... En tiedä, saammeko välejämme enää korjattua, Atso suri.
-Minä voin olla ystäväsi. Emme ole tunteneet hiekkalaatikolta asti, mutta tästä asti kyllä, Kanerva sanoi, jolloin Atsollekin tuli parempi mieli.
362fmQU.png
Atso taisi olla ainut, jota häiritsi asuntolan pihan villiksi elänyt pensasaita. Niinpä hänet saattoi löytää toisinaan karsimassa ylikasvaneita oksia. Oli varhainen kevät, ja lumet olivat jo sulaneet, mutta ilma tuntui Atson makuun kovin kylmältä.
-Atso, oletko se sinä? kuului ääni miehen selän takaa. Atso yllättyi, minkä vuoksi jättisakset lennähtivät hänen kädestään. Kun Atsolta oli mennyt välit poikki Benjaminin kanssa, ei kukaan ollut tullut hänen kanssaan puhumaan. Kanervallakin oli juuri meneillään luento. Lopulta Atso kääntyi nyökkäillen hiukan hämmentyneenä. Hän ei muistanut nähneensä nuorta neitoa aikaisemmin. Kuinka tämä tiesi hänen nimensä?
CGuBEQk.png
-Atsohan se siinä! Pidät edelleen tuota samaa talvitakkia, muuten en olisi varmaankaan tunnistanut sinua! nainen naurahti.
-Anteeksi, mutta en muista sinua, Atso sopersi hieman nolona.
-Eh, olen Nea, nainen esittäytyi. Atso ei edelleen muistanut, missä oli Nean tavannut.
-Tapasimme siellä baarissa talvella. Muistatko sen vihaisen ovimiehen, joka ajoi meidät ulos, kun meno kävi hiukan sopimattomaksi...? Nea selitti. Atson suu pongahti auki yllätyksestä.
-Niinhän se olikin, Atso sanoi vaivaantuneena.
-Annoin sinulle puhelinnumeroni. Et kuitenkaan soittanut minulle takaisin, Nea totesi selvästi harmistuneena. Atso tunsi punan nousevan kasvoilleen.
-Noh, taidanpa jatkaa tästä matkaani, Nea sanoi ja oli jo lähtemässä, kunnes Atso tarttui hänen käteensä.
-Odota! Älä mene. Tule vain sisälle taloon, niin voimme jutella, Atso ehdotti. Nean kasvoille kohosi hymy, ja hän suostui ilomielin pyyntöön.
kmgmmGN.png
Atso etsi rauhallisen huoneen, ja niin kaksikko istahti yhden käytössä kuluneen sohvan päälle juttelemaan kuulumisistaan. Lyhyessä ajassa Nea osoittautui oikein mukavaksi ja puheliaaksi tapaukseksi. Hän opiskeli ahkerasti, mutta silti hän onnistui järjestämään aikaa hauskanpidolle ja baari-illoille. Atso kuunteli mielellään naisen kertomuksia, ja aika kului nopeasti. Lopulta Nean oli aivan pakko lähteä luennolle, joten kaksikko vaihtoi nopeasti puhelinnumeroita. Atso vakuutti, ettei tällä kertaa kadottaisi lappusta, ja Nea hymyili.
0TuY1U7.png
Nean kanssa oli tullut vietettyä useampi tovi, ja naisen jähdön jälkeen Atso huomasi vatsansa murisevan vaativasti. Hän oli menossa hakemaan helpotusta tilanteeseensa keittiöstä, mutta mies pysähtyi huomatessaan Benjaminin ruokasalissa. Hetken Atso harkitsi paikalta poistumista, mutta tajusi sellaisen toiminnan olevan typerää, varsinkin kun hän oli jo saapunut huoneeseen. Atso kulki kohti ruuanjakelupistettä ja vilkuili samalla varovasti Benjaminin pöytään päin. Toisella tuntui olevan hauskaa kaveriporukkansa kanssa. Atso asettui istumaan mahdollisimman kauaksi Benjaminista, mutta silti Benkun kovaääninen nauru kantautui Atson korviin saakka kaiken muun puheensorinan läpi. Atso latoi juustopastaa lusikallinen kerrallaan suuhunsa, mutta ruoka ei mennyt alas, vaan takertui miehen kurkkuun ikäväksi palaksi.
-Olimme ystäviä vuosia ja koimme yhdessä vaikka mitä, mutta hän tuntui päässeen kaikesta yli niin nopeasti. Eikö ystävyytemme merkannutkaan hänelle koskaan mitään? Atso mietti kyyneliään pidätellen.
fKRr5by.png
Atso säpsähti toisen juustopastakulhon kolahtaessan pöytää vasten. Varovasti mies nosti katseensa ja näki edessään Kanervan, joka veti juuri tuolia esille päästäkseen paremmin istumaan.
-Terve, sopiiko tähän istua? Kanerva kysyi.
-Siitä vaan, ei ainakaan ole liian täyttä, Atso vastasi, jolloin nainen asettautui istumaan. Atson surullinen mielentila oli helposti havaittavissa, joten Kanervakin huomasi, ettei toisella ollut kaikki hyvin.
-Benjaminiako mietit? Kanerva kysäisi, jolloin Atso nyökkäsi.
-Kuule, vanhasta voi olla vaikea päästää irti, mutta minusta sinun pitäisi siirtyä eteenpäin. Ihmissuhteet ovat monimutkaisia, eikä niitä pysty korjaamaan, jos molemmat osapuolet eivät halua sitä. Katso asioita uudesta perspektiivistä ja huomaat, että sinusta välitetään, Kanerva puheli, jolloin Atso jäi miettelijääksi.

Nyt on sitten saatu yliopisto käyntiin Kain ja Jouninkin osalta. .-) Tässä osassa oli aika paljon Atsoa, mutta muistakin saadaan enemmän kerrontaa vielä. Laitelkaapa taas mielipiteitänne osasta kommenttien muodossa tulemaan. .-)