"Äänitetty" 17.6.2013

F: Terve! Minä olen Fiku, nuorempi simssiliini.
K: (nauraa) Tää on hölmöä
F: (nauraa + sikaääni) Just hyvä
K: K on Kasa
F: ja F tarkoittaa Fikua
K: Katsoessamme Bonesin kommenttiraitoja ostamaltamme DVD:ltä saimme idean tehdä kommenttiraidan johonkin Iloliemen osaan.
F: Arpoutumalla tuli tulos, että teemme kommenttiraidan osasta 66 eli Bestoja.
K: Jep.
F: Ideanahan siis on, että kommentoimme osan tapahtumia ja kerromme sisäpiiritietoja kohtauksista ym. ylläpitäjän näkökulmasta.
K: tekijän
F: luojan. Voi kamala, miten pitkä tästä tulee.
K: Ja ollaan vasta alkupuheessa. Aletaan selata
F: Kasa keksi, että laitamme osanlukumusiikin soimaan taustalle. Ei kai se ole se kauhea...
K: Ei kai se se oo. Välillä kun ei ole ollut mielessä mitään biisiä, on täytynyt...
F: googlettaa
K: osaan liittyviä tunnelmasanoja. Ja niiden avulla on yleensäkin löytynyt biisi!
F: Kasa ei saa mielenrauhaa ennen kuin tulevalle osalle on tiedossa osanlukumusiikki
K: (nauraa) Siitä oikeasti tulee paljon parempi mieli, kun musiikin tietää valmiiksi!

 

 

Terve. Sain hiihtolomalla mukavasti kuvailtua tarinoita varten, ja minulla on jo seuraavaakin osaa varten jokunen kuva, eli pääsen kirjoittamisen alkuun senkin kanssa. .-) Vuodatuksen mokoma on mennyt hävittämään toivottavasti vain väliaikaisesti kaikki vanhat kommenttini, joten en valitettavasti ole saanut niihin vastattua vielä, pahoittelen. .-( Laitoin niille valitusviestiä, kun melkein viikko sitten hävinneiden kommenttien palauttamisessa ei ole tapahtunut edistystä.. Puuh, koko ajan tuntuu, että olisi pitänyt vain siirtyä bloggerin puolelle, mutta täällä kuitenkin yhä roikun. Toivottavasti vuodatus alkaisi vähitellen päästä näistä ongelmista eroon ja homma alkaisi pyöriä paremmin. Mutta, osaan sitten:

 

 

 
K: Sitten alkaa
F: Aah, hiihtoloma!
K: Todella ärsyttävää, kun noi kommentit hävis. Onkohan ne palannu?
F: En tiiä, pitäis varmaan mennä kattoon
K: Vuodatus ei kyllä ikinä tule pääsemään kaikista ongelmista eroon. Aina ne säätää vaan jotain.
F: (nauraa) No se on kyllä totta
 
KERTAUSTA
aJfFQ.png
Juulian ja Veivon vihanpito vauvoista ja abortista päättyi lopulta sovintoon. Veikko sai työtarjouksen Siniperästä, jolloin koko perhe päätti muuttaa sinne.
 
F: Mä muistan, kun kuvasin ton kohdan. Se oli kyllä hyvä idea, kun keksit, että noi vois muuttaa Siniperään. Seppoperään.
K: Oliks meil tossa vaiheessa vielä uutta konetta
F: Ei.
K: Eli ei ees tiietty, toimiiko simssi uudella koneella tuota kirjoittaessamme.
F: Mikähän olis ollu meidän varasuunnitelma, jos simssi ei olisikaan toiminut?
K: Oltais varmaan lavastettu joku uus paikka
F: Tai sitte ne ei ois muuttanu ollenkaan.
 
VEBbg.png
Atso ei kuitenkaan ollut mielissään muuttamisesta ja saikin lopulta luvan Juulialta jäädä asumaan vanhaan kotikaupunkiinsa biologisen isänsä Kustin luo.
 
F: Oliks tähän mitään syytä, miks Atson piti muuttaa Kustin luo?
K: Nii, mäkin mietin just.
F: Ainakin se oli sun idea, emmä sit tiiä
K: Oisko se johtunu siitä, ku Atso on ollu nii isossa osassa tarinassa tähän mennessä, että muutkin lapset sais vuoron.
F: Aaa
 
Gww7VFm.png
Muuttohässäkässä paperi Juulian ja Veikon (+Kustin) tekemästä isyystestistä päätyi Jarnon käsiin, jolloin poika sai päänvaivaa pohtiessaan, mitä epäselvyyttä hänen biologisesta isästään oli joskus aikoinaan ollut. Jarno alkoi epäillä, olisko Petra-mummin kuolinvuoteella sanomat väitteet paikkansa pitäviä, eikä Veikko olisikaan pojan isä.
 
K: Pieni kuva uudelta koneelta!
F: Noi oli vielä niitä tarkkoja, ennen kuin resoluutio kuoli.
K: Jarnon huone oli ihana. Ku Kai muutti sinne, sisustus tuli tylsemmäks.
 
67F7FqD.png
Osan lukumusiikki --->  Iloliemen osan lukumusiikkien soittolista ---> 
Juulia oli saanut herätä kerrankin hyvillä mielin energisenä, kun Jouni ei ollut tapansa mukaan karjunut häntä  ja Veikkoa hereille. Kun Juulia viimein heräsi, päätti hän syöttää Jounin aamupuurolla. Keittiöön päästessään Juulia havaitsi myös Jarnon ja Kain syömässä aamupalaa.
-Äiti! Kaapissa oli vain muroja ja maitoa. Minun olisi tehnyt mieli lättyjä, Kai parahti onnettomasti.
-Murot ovat ihan hyviä. En olisi edes osannut tehdä lättyjä, Jarno rauhoitteli veljeään.
-Ehkä minun pitäisi käydä kaupassa, niin saisitte mieluista ruokaa, Juulia totesi yrittäen peitellä kyllästynyttä ilmettään.
-Jee, Kai riemastui. Juuliasta oli uskomatonta, miten nirsoiksi talon miehet olivat tulleet! He olivat aina saaneet syödä Juulian herkkuruokia, minkä jälkeen pari päivää perusruokaa tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta.
 
K: Nyt avataan musiikki
F: Mä tiesin, et se oli tää, eiku en tiennykkää. Juulia ei oikeesti osannu tossa kohdassa tehdä mitään hienoa, ja sen takia ne söi vaan muroja.
K: Sit piti laittaa Juulia nopeasti opettelemaan ruoanlaittoa.
 
PSRyAgJ.png
-Täällä te vielä syötte, vaikka koulubussi on jo pihalla! Ihmettelinkin, mitä se siellä seisoi, paikalle ilmestynyt Uuno tokaisi ja istahti aamiaispöytään.
-Hupsis. Ei vaatteiden vaihdossa kauaa mene, Kai huudahti hiukan hölmistyneenä. Kai joi viimeiset maidot kulhosta, ja Jarno pisteli viimeiset lusikalliset suuhunsa.
-Muistakaa, oppivelvollisuus on tärkeä ja hieno asia. Koulutuksen avulla hankitte itsellenne hienot työt, ettekä ikinä jää huono-osaisiksi, Uuno kertoi taas omia vinkkejään.
 
F: Uuno vaan ilmesty tohon. Kuka tän kohan muuten kuvas?
K: Sinä
F: Aijaa. No joo, simssissä ne vaihaakin vaatteensa niin nopeesti. Aa, Uunon vinkit on ihania!
 
CxD7aEx.png
Juulia pudisti hymyillen päätään Uunon puheille.
-Voi elämällä olla muutakin sisältöä kuin työ. Sinun jatkuvan rahantulosi vuoksi olemme alkaneet elää kuin kuningasperhe. Enää eivät tavalliset murot kenellekään kelpaa, Juulia huudahti istahdettuaan pöytään. Juulia oli laittanut Jounin syöttötuoliin ja valmistanut tälle puuroa.
-Minusta on kunniallista elää ylellisesti, ja ruokaan kannattaa panostaa, Uuno totesi.
-Sinun ja poikien tulisi ottaa mallia Jounista. Hän on ainoa, joka ei valita minulle huonosta ruoasta. Onneksi edes yhdelle kelpaa, Juulia huokaisi. Samaan aikaan Jouni näytti puurolautaselle kieltä, ja poika pyyhki kädessään olevat puurosotkut housuihinsa salaa Juulian silmiltä.
 
F: Ihanat noi uudet huulikiillot.
K: Jounin pyjama on ihana.
F: Nii, sillä on ne puputossut. Just hyvä, kun Jouni pyyhkii noi puurosotkut housuihinsa.
 
crQx6eD.png
Juulia ja Uuno seurasivat vaitonaisina, miten Jarno ja Kai ryntäsivät bussiin käytyään pukeutumassa yläkerrassa. Kovassa kiireessä paita oli sujahtanut Jarnolla väärin päin, ja Kai oli ottanut epähuomiossa eri paria olevat sukat. Myös hiukset olivat pojilla siistiytymisen välistä jäämisen vuoksi hieman pörröllä.
-Millaisenkohan kuvan lasten uudet luokkatoverit saavat heistä tuon lookin perusteella, Juulia hymähti huvittuneena.
-Noh, ottavatpa pojat ainakin opikseen tämän aamuisesta. Minun täytyykin kiiruhtaa pian kasvimaani luokse, jotta saadaan yritys pian alulle, Uuno pohti.
-Sinä se saat voittoa syntymään vaikka eläkkeelläkin! Luulin, että olit saavuttanut jo tarpeeksi ja halusit viettää enemmän aikaa perheesi kanssa, Juulia puhui.
-Olen ollut liian pitkään toimettomana. Pojat ovat jo kasvaneet. Kokeilisit sinäkin töihin menoa. Silloin ymmärtäisit, mitä ajan takaa, Uuno ehdotti.
 
F: Toi Uunon ilme.
K: Sain inspistä kuvatekstin kirjoittamiseen, kun Fikulla oli joskus paita ollut väärinpäin koulussa.
F: (kohottelee kulmiaan) Oikeesti? Millo?
K: Joskus varmaan eskarissa (nauraa)
F: Ite olet aina eri parisissa sukissa tai sillo joskus ainakin, kun meillä ei ollu sukkia.
K: Uunon piti vihjailla Juulialle noista työjutuista, kun tällä oli uusi elämäntavoite uudessa simssissä. Myös Veikon uusi elämäntavoite vaati järjestelyjä...
 
ewMH4uH.png
Juulia jäi miettimään Uunon sanoja, ja päivän lehden haettuaan hän tarkasti sivusilmällä työpaikkailmoituksia, mutta sieltä ei löytynyt mitään kiinnostavan näköistä. Sen jälkeen Juulia jäi lukemaan lehteä Veikon heräämiseen asti.
-Nousithan sinäkin vaihteeksi, Juulia naurahti. Pari tuntia oli vierähtänyt, ja kello oli jo lähellä puolta päivää.
-Uusi patjamme on niin miellyttävä, että pystyn nukkumaan vaikka kuinka pitkään, Veikko kertoi vieläkin hiukan unisena.
-Olisihan se pitänyt arvata. Kelpaavatko nämä tavalliset murot aami.. tarkemmin sanottuna lounaaksenne, vai oletko sinäkin liittynyt muiden kuninkaiden joukkoon? Juulia naurahteli tekonaurulla.
 
F: Aah, uusi pehmeä patja. Minä pystyn nukkumaan kovallakin patjalla yli puolen päivän.
K: No se on kyllä totta. Oho, tulikin jo sanottua.
F: "No se on kyllä totta" on Nuuskamuikkusen repliikki yhdessä videossa.
 
EE2DSkF.png
-Ai häh? Nämä murot käyvät kyllä, Veikko oli hiukan ymmällään Juulian kuningas-puheista.
-Mietin vaan, kun talon muu miespuolinen väki on nipottanut "köyhästä" aamiaisesta. Pitäisi varmaan mennä kaupassa käymään, jotta saadaan raaka-aineita niihin Uunon kutsumiin ylellisiin ruokiin, Juulia pohdiskeli taitellessaan lehteä.
-Käväise vaan kaupungilla, minä voin vahtia Jounia sillä välin, Veikko lupasi.
-Milloinkas ne sinun työsi täällä muuten alkavat? Juulia uteli. Veikolla meni yllättäen ruokaa väärään kurkkuun, minkä seurauksena mies saikin köhiä hetken.
-Köh, ne työt alkavat vasta myöhemmin, tässä on aluksi vähän vapaata, Veikko selitti kyetessään jälleen puhumaan. Juulia nyökkäsi ja riensi sitten valmistautumaan kaupunkireissua varten.
 
K: Ensimmäisiä paljastuksia Veikon hämärähommista, joita tarkat lukijat kyllä huomasivatkin.
F: Noi kädet on niin sileet, nykyset kädet on aina niin moskasia.
K: Noh
 
---
 
TvnulCJ.png
Iloliemien uusi talo sijaitsi lähellä keskustaa, joten Juulia päätti lähteä jalkaisin kiertelemään kaupoissa. Ei Juulia ollut koskaan ollut erityisen kiinnostunut shoppailusta, yleensä hän oli vain tullut ystäviensä seuraksi ja makutuomariksi vaateostoksille, mutta nyt sellainen jäisi harvemmalle, kun Juulian lähimmät ystävät, Roosa ja Jessika, olivat jääneet Leutolaakson stadi-alueelle, mikä sijaitsi melko kaukana Siniperästä. Yllättäen Juulialle tuli kauhea ikävä kaukana asuvia ystäviään, joita ei pääsisi pitkään aikaan tapaamaan.
-Se tekee 600 simoleonia, kassapoika tokaisi, jolloin Juulia ajautui pois ikävistä ajatuksistaan. Nainen ojensi setelinipun kassapojalle, joka näytti Juulian mielestä jollakin tapaa tutulta. Ladottuaan ostoksensa paperikassiinsa lähti Juulia kaupasta.
 
K: Jes, Uuno on tuolla kassalla
F: Uunoo! Koitin ottaa ton kuvan vähän sivusta, ettei Uunoon kiinnitettäisi niin hirveästi huomiota. Aika hyvä kyllä. Sitten kun Uuno kuolee, on olemassa tollainen vara Uuno, ettei unohu ihan kokonaan.
K: Uunolla on samanlainen nenä kuin Koopa Troopalla.
F: Milloin me ollaan oikeesti lavastettu Iloliemiä viimeksi yhteisötontilla ennen uuden koneen ostoa? Olis se se, kun Iina kävi keilaamassa jossain osassa 7?
K: Olihan ne silloin yliopistolla Roosan kanssa yhteisötontilla.
F: Niinpä olikin. Miten musta tuntuu, että mulle tulee kaikki tyhmimmät repliikit? Tossa on välimerkkivirhe.
K: Anteeks, mä kirjotin.
F: No niin, mutta olis munkin pitänyt se huomata, kun luin läpi.
 
phAjN7Q.png
Ajatuksissaan Juulia ei tajunnut katsoa eteensä, ja hän oli törmätä kulman takaa vastaan tulevaan simiin.
-Jopas on paljon ostoksia! vastaan tullut nainen totesi.
-Öh, juu. Iso perhe ja monia suita ruokittavana, Juulia selitti hiukan kummissaan. Miksi jotakin ventovierasta tyyppiä kiinnosti, miten paljon Juulia kantoi ruokaa kaupasta kotiin?
-Noh, noilla pääsee ainakin alkuun, nainen jatkoi yhä keskustelua.
-Enpä tiedä. Meidän perheen miehillä on niin kovat vaatimukset ruuan laadusta. Eihän tässä paljon muuta ehdikään kuin passata niitä, Juulia tuhahti.
-Ymmärrän sinua paremmin kuin hyvin! Minä asun kimppakämpässä kolmen miehen kanssa, ja ne olettavat heti, että koska minä olen nainen, kuuluu ruuanlaitto ja siivous minun harteilleni, nainen huudahti.
 
K: Kerrotaan tosta Varpusta.
F: Mä en kyllä muista yhtään, miten se tapahtui. Jotain ongelmia siinä kyllä oli.
K: Tontille tullessamme arvoimme naissimeistä sen, kenestä tulisi Juulian kaveri. Näähän ei ikinä ees ollut kunnon kavereita. Varpu ei koskaan tykänny esim. Juulian kutituksista.
F: Mut toi teki aina ihan mahtavia ilmeitä, tossa kuvassakin.
K: (nauraa) Matkittiin Yunilta, että noita propseja voi käyttää yhteisötontillakin.
F: Nii, sit ku me käytiin laittamassa se tonne tontille, tallensin sen jossain idiootissa kuvakulmassa. Nyt aina, kun tontille tulee, kuvakulma on jossain takana. Tajuskohan kukaan mun selityksiä?
K: Ehkä joku onnekas
F: (nauraa) tai joku, joka on tehnyt joskus saman virheen. 
K: Otettiin Varvun taustoja Käenpesä-ohjelmasta, joka tuli tohon aikaan.
F: Toi kimppakämppä-kohta. Oliks siinä just ollu se jakso, jossa ne mietti miesten ja naisten tehtäviä?
K: Oli varmaan.
 
vKquQR2.png
-Jep, asun isäni, aviomieheni ja kolmen poikani kanssa ja tiedän, mistä puhut. Miehet, aina niin avuttomia, Juulia totesi.
Naiset naureskelivat hetken aikaa, kunnes uusi tuttavuus veti kasvoilleen kauhistuneen ilmeen.
-Voi kauhistus sentään! En kertonut vielä edes nimeäni, todella epäkohteliasta! Minun nimeni on Varpu Karhila. Kuka sinä olet? Varpu kysäisi leveästi hymyillen.
-Juulia Iloliemi. Hauska tavata. Muutin äskettäin tänne lähistölle, ja seura ei kyllä olisi ollenkaan pahitteeksi, Juulia selitti.
-Aivan! Te taisitte ostaa sen kalliin talon, josta huhu kuului. Ilmankos en tunnistanutkaan sinua, eikä nimesikään tuntunut tutulta, Varpu totesi.
-Niin, tule ihmessä käymään joskus, Juulia naurahti.
-Varmasti, mutta sitä ennen, otetaanko pieni erä kaupan uudella pelikoneella? Varpu ehdotti.
-Noh, ei minulla ole mikään kiire minnekään, Juulia myöntyi. Perhe pärjätköön vielä hetken keskenään.
 
K: reps toi Varpun sukunimi
F: Mikä se oli?
K: Lukee tossa, Karhila
F: (nauraa) Kuitenkin jonkun sukunimi on Karhila ja sitte pahastuu. Mutta hauskuus tulee siitä, että entisen musan open nimi oli Karhi.
K: sukunimi siis
 
fRelv40.png
Juulia oli jättänyt ostoskassin maahan odottamaan lähtöä, kun hän itse otteli Varvun kanssa flipperillä pelaten. Juulia ei koskaan ennen pelannut oikeastaan mitään, sillä hän oli käyttänyt koko elämänsä tanssimiseen ja kirjoihin. Flipperin pelaaminen tuntui kuitenkin yllättävän hyvältä, ja Juulia sai rivakkaan tahtiin hankittua pisteitä.
-Ei voi olla totta! Taas sinä onnistuit hankkimaan triplapisteet! Jos olisin tiennyt, kenet oikein olen haastamassa peliin, en koskaan olisi ehdottanutkaan! Minä kun luulin olevani taitava pelaaja, mutta sinä voitat minut helpolla, Varpu kiljui puoliksi innoissaan ja kauhuissaan.
-Hyvää tuuria vain. Tämä on ensimmäinen kerta, kun pelaan mitään, Juulia naurahti vaatimattomasti.
-Vau, olet varmasti luonnonlahjakkuus, Varpu kehui. Juulia naurahti, eikä ottanut kommenttia tosissaan. Jos hän olisi luonnonlahjakkuus pelaamisessa, luulisi, että hän olisi tajunnut sen jo aikaisemmin. Pelatessa aika kului melkoisella vauhdilla, ja pari tuntia oli nopeasti vierähtänyt.
 
F: Ooh, Juulian ensi kosketus pelikoneisiin! En alkuun ees muistanu, että Karhi...Karhila vei Juuliaa sinne pelihalliin.
K: Mä muistin. Sit se oli törkee, kun se lähti sieltä tontilta melkein heti.
F: Oliks se muuten tässä osassa?
K: En tiiä, varmuudeks kumminki kerroin.
F: Onks Varvulla taas joku hirvee ilme? No on.
 
jR6ypGv.png
Juulia käveli kotiin hyvillä mielin, eikä ostoskassi painanut yhtään.Varpu oli tehnyt hänen olostaan energisen. Vaikka kukaan sim ei voisikaan korvata Roosaa, oli Juulia silti iloinen saadessaan uuden ystävän. Ei hän olisi voinut arvatakaan, että juuri tämän päivän viheliäisellä kauppareissulla hän pääsisi tapaamaan todella mukavan naisen.
-Joko sinä tulit kaupasta? Uuno kysyi harventaen omenapuun ylikasvanutta oksistoa.
-Joko vai? Minullahan meni iäisyys. Ihan sama, nyt meillä on ruokatarvikkeita, ettei teidänkään tarvitse kestää "pahoja" liian arkisia ruokia. Ja pääsenpä minäkin kokkaamaan, Juulia riemastui.
-Sinä olet aina ollut niin näppärä sormistasi! Porkkanat olet silpunnut vaihdilla, ja ruoat valmistuvat nopeasti sinun sormillasi, Uuno selitti tyytyväisenä.
-Ai, kiitos siitä huomiosta, Juulia vastasi hymyillen ja suuntasi sisälle.
 
F: Noi varjot näyttää hyviltä noissa kuvissa. Tohon aikaan kiinnitti huomioita kaikkiin varjoihin ja iloitsi, että ne oli olemassa
K: Jep. Pitäiskö meidän luoda Roosa takas?
F: Sillä ei olis niitä silmiä. Pitäiskö pyytää Yunia lähettämään ne meille takas? Ku se latauslinkki hajos, josta oltiin ne vohkittu.
K: Koko ajan Yunista puhutaan.
F: Tossa porkkanan silpomis -kohdassa selvästi yritettiin tuoda esiin Juulian sorminäppäryyttä.
 
D3KT9ZB.png
Parin tunnin päästä myös koulubussi kaahasi pihaan, ja Kai pomppasi sieltä hymyssä suin. Uusi koulu oli ollut mieluista, ja uudet luokkakaverit olivat ottaneet Kain hyvin vastaan. Myös moppipää Pauli oli päässyt vierailemaan uuden ystävänsä luona. Kain hymystä ei meinannut tulla loppua. Opettajatkin olivat paljon mukavampia kuin edellisessä koulussa, vaikka isäähän kukaan ei pystynyt voittamaan.
-Odota tässä pihalla, käyn viemässä läksyvihkon sisälle ja kerron, että toin kaverin mukana, Kai infosi, jolloin Pauli nyökkäsi hiukset hulmuten.
 
K: Moppi-Pauli! Moppitukka-juttu tuli siitä, kun 7.-luokalla yhdellä mun luokan pojalla oli tollanen tukka, ja sitä sanottiin jälkeenpäin mopiksi. Kuka sitä tarinaa teki, jossa tota tukkaa kantavaa kutsuttiin nimellä Pottis?
F: Se oli se hauska tekijä, mutta en muista.
K: Oliks se O'Boy?
F: Joo, se oli sen tekijä. (hymyilee) "Pauli nyökkäsi hiukset hulmuten" Miten tommonen köntti hulmuaa? Kyllähän se tavallaan hulmuaakin silleen pienesti.
 
0Asg0Z0.png
Keittiössä kokkailevalla Juulialla ei ollut mitään sitä vastaan, että Kai oli tuonut kaverin kylään, päinvastoin: mukavaa, että poika oli heti ensimmäisenä päivänä tehnyt tuttavuutta luokkalaisiinsa. Kai kirmasi heti takaisin ulos ja tiedottaakseen hyvät uutiset kaverilleen.
-Äiti sanoi, että voit jäädä kolmeksi tunniksi. Se lupasi laittaa meille jotain välipalaa. Meidän äiti tekee tosi hyvää ruokaa! Kai lesosi.
-Aijaa. Onko se joku kokki ammatiltaan? Minun äiti työskentelee maineikkaassa lakifirmassa, Pauli paljasti.
-Ei kun.. Äiti on työtön, Kai sopersi hiljaa.Yhtäkkiä Kaista tuntui nololta myöntää, ettei Juulialla ollut työtä, kun kaverin äidillä oli.
-Mutta meidän suku on ollut varakas, ja me eletään suvun perintörahoilla. Ei silloin kaikkien tarvitse tehdä työtä, Kai lisäsi. Pauli näytti vakuuttuneelta ja jälleen moppitukka hulmusi pojan nyökkäillessä kiinnostuneena.
-Leikitäänkö rosvoa ja poliisia? Pauli ehdotti, ja siitä alkoikin kova tekopyssyjen pauke.
 
F: "Kai kirmasi" Sä varmaan kirjotit tän.
K: Jep.
F: Aika hyvä teksti.
K: Siitä tuli aika pitkä.
F: "tekopyssyjen pauke" Aivan mahtavia.
K: Hauskaa, että pidät niistä.
 
4vAA0MY.png
Ennen nukkumaan menoa Juulia puuhasteli Jounin kanssa kävelyopetusten merkeissä. Pienessä pojassa oli virtaa kuin täyteen ladatussa akussa, joten Juulia ajatteli taaperon nukahtavan paremmin, jos pojua rasittaisi hiukan. Villisti Jouni kipittikin äitinsä perässä paikasta toiseen, sillä jalat kantoivat jo paremmin.
-Tule mamin luo! Tule, tule! Nooooin, hyvä poika! Juulia kehui Jounia onnistuneesta kävelysuorituksesta. Jouni kihersi naurusta Juulian kutitellessa taaperoa kainaloista. Pikkuisen temmellystä seuratessaan Juulia oli onnellinen siitä, että oli tullut ulos kovasta kuorestaan ja liittynyt alkuvastusteluista huolimatta kuopuksensa elämään.
 
K: Mä en ikinä tiedä kirjoitetaanko nukkumaan meno yhteen vai erikseen.
F: Musta se kuulostaa erikseen, mutten sit tiiä. Taas näitä kuvia, kun vaan otin, enkä tienny, mitä siihen kirjoittais. Hyi "kutitellessa taaperoa kainaloista"
K: Eikös Juulian kädet ole tossa kuvassa Jounin kainaloissa?
F: Kidutusta. Jouni oli tossa kohtaa vielä vauva.
 
azlpyZY.png
Uuno havahtui hereille olohuoneen lattialta. Hän kohottautui varovasti istualleen kummastellessaan epätavallista nukkumapaikkaansa. Päässä tuntui pieni vihlaisu, jolloin Uuno painoi kätensä särkevään kohtaan. Vanhus epäili kolauttaneensa pään johonkin. Mutta miten kummassa Uuno oli päätynyt kovalle lattialle nokosille?
-En kai minä ole unissani tänne hoiperrellut? Ei, en usko. Viimeisin muistikuvani on kasvimaalla kitkeminen. Ilmeisesti väsymys valtasi minut kesken matkan huoneelleni. Hah, onneksi kukaan ei ollut näkemässä! Pitäisivät minua vanhana höperönä tai väittäisivät minun tekevän liikaa hommia kasvimaalla, Uuno pohdiskeli noustessaan ylös. Vanhus kävi hakemassa lääkekaapista särkylääkkeen pään jomotuksen takia ja kiiruhti sen jälkeen omaan makuukammariinsa.
 
K: Oliks Uuno tossa kohtaa vaan pyörtyny lattialle, eikä me huomattu mitään?
F: (mietteliäs ilme) kyl se saatto olla niin, kello oli ainakin tosi paljon tossa kohtaa. Minä pelasin. Nää kaikki kuvat on vissiin ollu samaa päivää.
K: Niin. Kohta alkaa mun kuvaama päivä... kai.
 
---
 
XtiIbHX.png
Eräänä aamuna Jarno heräsi varhain. Poika oli nähnyt jännää unta, mutta hän ei oikein osannut pukea unikuvia sanoiksi. Niinpä hän asetti maalaustelineeseen uuden valkokankaan ja ryhtyi nopeasti hahmottelemaan unessaan näkemäänsä maisemaa siveltimellä. Unilla on tapana hävitä mystisesti muistista ajanmittaan, joten kaikki oleellinen täytyisi ikuistaa työhön mahdollisimman nopeasti. Jarno oli jo lapsi-iässä ollut kiinnostunut piirtämisestä, ja hän olikin tyytyväinen siitä, että oli saanut suostuteltua vanhemmat ostamaan vehkeet maalaamistakin varten muuton yhteydessä. Aivan liian pian koulubussin tööttäily kantautui Jarnon korviin ja teini harmitteli luovuudenpurkauksensa keskeytymistä. Onneksi tänään olisi sentään kuvista, mikä on Jarnon mielestä kaikista paras kouluaine.
 
K: "Eräänä aamuna", oikeasti seuraavana aamuna.
F: Oli itse asiassa Jade Essencen ansiota, että Jarno alkoi maalaamaan, kun hän jossain osassa iloitsi, että Jarno on löytänyt kivan harrastuksen. Jarno oli maalannut jotain naisten kuvia Petralle sairasvuoteelle. Sitten myöhemmin kehittyi Jarnolle oma maalausjuoni.
K: Hyvä Jade!
 
x8iO09L.png
-Olisit tullut kymmenen sekuntia aikaisemmin, niin olisin välttynyt kauneusunieni keskeytymiseltä, Juulia murahti väsyneenä Veikolle, joka kirmasi kehtoja kohti. Jouni oli karjunnallaan herättänyt Juulian, eikä nainen ollut mielissään äänekkäästä herätyksestä.
-Olisi pitänyt rakennuttaa erillinen huone kehdoille niin kuin vanhassakin kodissa, Juulia huokaisi Veikon rauhoitellessa itkuista taaperoa.
-Ei Jouni sinua tahallaan häiriköinyt. Pikkuinen näki varmaan pahaa unta, mistä itku on luonnollinen reaktio herätessä, Veikko puolusti Jounia.
-No ihan sama. Minä menen nyt suihkuun, Juulia tiedotti.
 
F: Semmoset koti-isät on oikeesti ihan parhaita, ketkä osaa juosta. Joskus voi olla kiire potalle ym.
 
bIujJOV.png
Itku muuttui pian iloksi, eikä Jounista nähnyt ulospäin enää ollenkaan äskeisen kiukuttelun merkkejä.
-Opetellaanpa muutama uusi sana, joilla voit hurmata äidin aamupesun jälkeen. Ei hän ole sinulle vihainen, aikaiset aamuherätykset eivät vaan ole  Juulian juttu, Veikko puheli. Mies yritti kovasti saada Juulian innostumaan taaperoista, sillä Veikko ei ollut vielä täysin hylännyt ajatusta lisälasten hankkimisesta.
-No niin, sano "äiti on tosi kiva", Veikko opasti.
-Syötötuoli, Jouni tarjosi edellisellä puheharjoittelukerralla oppimaansa sanaa.
-Eh, hienon sanan sanoit, mutta yritäpä toistaa perässä. "Äiti on tosi kiva", Veikko maanitteli.
-Ääti on syötötuolli, Jouni tiedotti, jolloin Veikko ei voinut estää naurun tirskahdusta.
 
F: Sulla oli tässä joku hyvä sepustus
K: Äiti on syöttötuoli. Monet lukijat piti. Hihihi!
F: Just hyvä.
 
freX6cd.png
Juulia oli purkanut ärtyisän aamuheräämisen talon vessojen siivoamiseen, ja muutaman tunnin hinkkaustuokion jälkeen hänen olonsa oli paljon myönteisempi. Juulia oli juuri lopettelemassa pöntön pesua, kun Veikko riensi kylpyhuoneeseen Jounin kanssa kylvettääkseen tämän.
-Minulla on nyt paljon rennompaa kuin vanhassa kodissa, kun sinä olet kotona lapsia hoitamassa, minkä ansiosta minäkin saan omaa aikaa. Puhuit muuten ennen muuttoa, että olet saanut hyvän työtarjouksen. Milloin työsi alkavat? Juulia siirtyi asiasta toiseen. Olivathan he jo kohtuullisen ajan uudessa talossa eläneet, eikä Veikko töissä ollut käynyt.
-Tuota... töissä sanottiin, että minulla on aluksi lomaa, Veikko sanoi nopeasti yksityiskohtia kertomatta.
-Jo on! Ensin meidän piti kauhealla kiireellä muuttaa, ja nyt ilmenee, ettei sinulle olekaan tarjossa heti töitä, Juulia huokaisi.
-Mutta ainakin saimme nopeasti muutettua uuteen kotiimme. Täällä on hyvin viihtyisää, Veikko huomautti.
-Onhan se niinkin, Juulia tuumaili ja lähti pois huoneesta.
 
K: Sano nyt jotain tosta vessaharjasta, kun pidit siitä.
F: Se on niin puhdas ja tarkka. Ei vanhalla koneella tommossia ois voinu saada.
K: Veikko ei siksi mennyt niihin töihin, kun sillä ei ollut enää uutta työelämäntoivetta.
F: Mut sen ansiosta ne meidän juonisuunnitelmat loksahti paremmin paikoilleen.
 
neW00sI.png
Juulia oli suunnannut keittiöön kokkaamaan munia, pekonia ja paahdettuja leipiä aamiaiseksi. Lapset olivat ennättäneet jo kouluun, joten syöjiä oli sillä erää normaalia vähemmän.
-Tiedättekö, olen harkinnut vakavasti yrittäjäksi ryhtymistä. Siniperä on niin yritysystävällinen alue, ja jos puhujiin on luottamista, on täällä rutkasti ostajia. En jaksa koko loppu elämääni toimettomana olla, ja talomme pieni yrityshuone saisi käyttöä, Uuno selitti innoissaan.
 
K: Fikun lyhyt kuvateksti
F: Voi voi.
K: Ei tarvitse aina tehdä pitkiä. Mulla vaan on pakkomielle tehdä tietyn mittainen kuvateksti. Vähän niinkuin Hurtsit tekee yli 4 minuutin biisejä, jotka tuntuu joskus turhan pidennetyiltä.
F: Jännittävää.
 
CymnAiH.png
-Onkohan se nyt hyvä idea. Alat olla jo aika vanha, Juulia lannisti ja istahti pöydän äärelle.
-Minusta yrityksen perustaminen on hyvä idea. Mieti, miten hauskaa sellaisen pyörittäminen olisi! Joku meidän lapsistamme voisi myöhemmin jatkaa Uunon aloittamaa bisnestä, Veikko huudahteli tohkeissaan.
-Yrittäjyys on myös raskasta ja täynnä pitkiä päiviä. Isä ei ole enää yhtä tehokas kuin nuorempana. Mitä ihmettä edes myisimme? Juulia totesi.
-Tyttöni, minä olen elämäni kunnossa. Ajattelin myydä kasvimaan antimia, ja tilasin salaa lelunrakennuskoneen. Myisin myös omatekemiä lelujani, Uuno selitti.
-Minä voisin auttaa isääsi parhaani mukaan. Ei hän tule palamaan loppuun, Veikko sanoi.
-Vaikea minun on estääkään aikuista miestä, Juulia totesi.
 
F: "tilasin salaa lelunrakennuskoneen" Miten se sen kuljetti huoneeseensa muilta salaa?
K: Jätettiin Uunon huoneeseen tarkoituksella tyhjä kohta, jonne myöhemmin lisättäisiin jokin rakennuskone.
F: Uunon toiveiden mukaan. Ja se halus lelunrakennuskoneen.
 
4UVuZQJ.png
Kun Uuno ja Veikko olivat melkein saaneet Juulian suostumuksen, pystyivät he hyvillä mielin aloittamaan lelujen tuotannon. Uuno oli omassa päässään suunnitellut kivan tiilikki-lelun, joka olisi kyllin helppo valmistettavaksi alkuun.
-Tehdään niin, että minä teen näitä aluksi ja opetan sinulle samalla, millä tavalla näitä kannattaa tehdä. Jossain vaiheessa on sinun vuorosi ryhtyä hommiin, Uuno selitteli.
-On tämä kokeilukappaleesi kyllä veikeä! Minäkin haluan oppia valmistamaan näitä, Veikko kertoi silitellen tiilikkiä.
-Voi kuule. Me saamme tehdä näitä kyllästymiseen asti. Muista, että työskentelyyn tarvitaan kärsivällisyyttä ja avointa mieltä, Uuno kaikkitietävänä selitti. Niin alkoi Veikon ja Uunon yhteinen taival lelujen teossa.
 
F: Toi tiilikki on vieläkin Uunon huoneen lattialla
K: Veikon kädessä oleva tiilikki. Hitsi kun jäi kuvaamatta se kohta, jossa lapset on testaamassa Uunon tekemiä leluja ennen liikkeen avaamista, mutta lapset kasvo liian nopeesti teineiks.
 
iKcvrNz.png
Jarno oli ilokseen tavannut koulusta muutaman mukavan oloisen tuttavan, joiden kanssa hän vietti mielellään osan vapaa-ajastaan. Erityisesti Jarno viihtyi erään Aapon kanssa. He olivat sattumalta valinneet samat kurssit käytäviksi, ja tylsien oppituntien lomassa oli helppo tutustua vaivihkaa. Aapo myös kertoi Jarnolle paljon juttuja varottavista opettajista ja sisäpiiritietoa muista oppilaista. Aapon ansiosta Jarno pääsi hyvin mukaan, mistä poika oli erittäin iloinen.
 
F: Noikin oli vaan tommossia "muka kavereita". Ei ne ees ikinä tehny mitää yhdessä.
K: Aaposta vaan tuli Veikon kaveri myöhemmin. Joskus täytyy ottaa Iloliemille tommonen Aapo-naamanen sim. Joskus ilkeesti perijä-äänestyksen jälkeen perijälle puolisoksi.
F: Sulla aina on tollasia kieroja ideoita, mut just hyviä. 
K: (nauraa) Piti laittaa monta kertaa Jarnoa ihailemaan Aapoa, kun aina Aapon käsi uppos paitaan.
 
5ObFPtK.png
Tänään Jarno oli saanut erikoisluvan kutsua useamman koulukaverin kylään, sillä oli Jounin syntymäpäivät. Mitään suuria kekkereitä perheen kuopuksen kasvun kunniaksi ei järjestetty, ja Jarnon teinikaverit olivatkin ainoat paikalle saapuneet vieraat. Teinilauman + Juulian hurratessa synttärisankaria kannattelevan Veikon ympärillä tapahtui kynttilöiden puhaltaminen ja Jounin seuraavaan ikävaiheeseen siirtyminen.
 
K: Siellä Sirja näkyy. Ei sitten Sirjalla ja Kailla ollut ikäeroa muka...
F: Kenenhän ystävä toi Sirja oli?
K: Varmaan joku random-vieras kylässä.
F: Tästä kohdasta otettiin muuten onnittelukortti Aamutähdelle, joka voitti keskustelukisan.
 
UbVelst.png
Jouni kasvaneena.
 
F: Perus ykkösnaama
K: Että noi on sitten Veikon kopioita yliopistolla.
F: Vähän vaaleempi iho vaan.
 
UCyhJst.png
Isältään poika sai merkkipäivän kunniaksi lahjaksi veikeän tiilikki-lelun, joka oli Veikon ja Uunon lelujen rakentamisen yhteydessä jäänyt ylimääräiseksi. Oikeastaan Veikko oli alun perin halunnut ilahduttaa Juuliaa tekemällä naisen näköisen tiilikin, mutta valitettavasti Veikon "Juulia-Tiilikki" ei Juuliaa ollut erityisemmin innostanut. Jounille se kyllä kelpasi, ja kovasti poika ilahtuikin sievästä tiilikistä. Hän ajatteli sen olevan eräänlainen onnea symboloiva taikakalu jota olisi kohdeltava nätisti, jotta se toimisi oikein. Suloisesti poju silitteli ja taputtelikin tiilikkiään, ja varasi sille kunniapaikan sänkynsä unilelujen joukosta.
 
F: Ihana tollanen lissu-tiilikki lahjaksi.
K: Pojalle varsinkin
F: En ihmettele, ettei Juulia ilahtunut. Jokuhan lukija huomautti, että tiili unileluna! 
 
KLMbv7W.png
Kai saapui huoneeseen jatkamaan päivällä kesken jääneitä läksyjään, jolloin Jounikin päätti pitää taukoa tiilikkileikeistään. Jouni siirtyi veljensä lähettyville ja oli leikkivinään nallella mutta tarkkaili kuitenkin koko ajan  toisen pakertaessa koulutehtävien parissa.
-Vau, miten sä osaat tehdä noin sieviä kirjaimia! Jouni ihasteli veljensä käsialaa.
-Koulussa oppii. Sullahan se alkaa myös huomenna. Joko jännittää? Kai uteli.
-Eei... Mutta kuule, voisitko huomenna saattaa minut luokan luo ja muutenkin neuvoa, Jouni pyysi.
-Tietty, Kai lupasi, jolloin Jouni huokaisi helpotuksesta. Vaikka hänellä olikin onnea tuova tiilikki mukanaan, ei lisävarmistelut olleet koskaan huono juttu.
 
F: Voi kun ne näyttävät tulevan hyvin toimeen vielä tässä kohtaa.
 
wwg9mic.png
Muun perheen mentyä jo nukkumaan kyykki Uuno yhä kasvimaansa kimpussa. Rikkaruohot eivät katsoneet kelloa vaan ilmestyivät kasvi-parkojen ympärille häiriköimään mihin tahansa vuorokauden aikaan, ja siksi oli oltava jatkuvasti valppaana. Uuno halusi myyntiin tulevien vihannesten olevan mahdollisimman hyväkuntoisia, eikä hän siksi voinut jättää niitä hetkeksikään rikkaruohojen armoille.
-Tänne tarvitsisi valvontakamerat, joiden avulla osaisin paremmin tulla paikalle kitkemään, Uuno mutisi haukotellen. Vanhus hieraisi silmiään multaisilla käsillään ja jatkoi hommaa. Puutarha olisi saatava hyvään kuntoon huomista varten, sillä Uuno oli kutsunut puutarhakerhon arvostelemaan hänen istutuksensa. Muutenkin kasveista kiinnostuneelle Uunolle puutarhakerhon jäsenyys olisi hyvä.
 
F: Valvontakamerat on ehkä vähän liiottelua.
 
j0ZKFt4.png
Seuraavana päivänä Uuno tervehti väsyneenä kylään saapunutta Tittaa ja muita puutarhakehon jäseniä, joiden olisi tarkoitus arvostella Uunon kasvimaa. Vaikka nukkumaanmeno oli venynyt vanhuksella melko myöhään oli Uuno nyt tyytyväinen kasvimaan kukoistaessa rikkaruohottomuudellaan, eikä tuholaisötököitäkään ollut ilmaantunut edellisen myrkytyskierroksen jälkeen.
-Onpa hauska nähdä sinua pitkästä aikaa! Mukavaa, että noudatit kehotustani ja päätit hakea kerhoomme, Titta intoili Uunoa tervehtiessään.
-Ajattelin, että pidemmän päälle jäsenyys olisi edukseni. Yrittäjän on aina pyrittävä pienentämään menojaan, ja tarjouksenne halvemmista siemenistä kuulostaa lupaavalta, Uuno kertoi.
 
K: Oisin halunnut Uunolle ja puutarha-Titalle jonkin suhteen!
F: Uuno oli myös vaarassa joutua Virkkalan mummon vietäväksi, kun jompikumpi niistä toivoi "nai rikas sim".
K: Mutta Uuno pysyi uskollisena haudassa olevalle Petralle. Petrahan muuten ei kuollut koskaan oikeesti. Lainattiin Junnun mammonahautakiveä kuvan ottoa varten vanhassa osassa.
F: Niin. Aina kun niiden ikäpalkit olis tullut täyteen vanhuksina, ne aina nuorentui eivätkä koskaan kuolleet. Ei sitten jaksettu odottaa niiden kuolemaa, kun uudellekin koneelle haluttiin tulla. 
 
TSSFPdA.png
Kun Uuno jutusteli puutarhakerholaisten kanssa, saapui Juulialle samaan aikaan vieras.
-Hei Varpu! Mukava nähdä sinua taas, Juulia huudahti iloisesti nähtyään ystävänsä tulon.
-Päätin tulla vilkaisemaan hiukan taloasi, kun pyysit minua käymään. Oikein kauniin kodin onnistuitte löytämään, Varpu kehaisi hymyillen.
-Kiitos kovasti! Kun perheelleni oli varoja kertynyt, ajattelin voivani käyttää ne hyvään tarkoitukseen. Laatu ennen kaikkea. Tule, voin esitellä sinulle taloa sisältäpäin, Juulia ehdotti.
-Kuulostaa hyvältä, Varpukin innostui.
 
K: Tuliks Varpu tossa kohdassa ihan itellään?
F: Voi olla. Tuskin me sitä kesken Uunon kuvauksien oltais kutsuttu, ku ei ees ollut mitää järkevääkuvattavaa. Piti esitellä muka uutta kotia, mut oikeesti ne oli vaan pihalla. 
 
LAZfXaC.png
Uuno seisoskeli pihalla, jos vaikkapa joku arvostelijoista olisi halunnut kysyä häneltä jotakin. Puutarhakerholaiset eivät kuitenkaan paljoa kyselleet. He vain kirjoittelivat kiivaaseen tahtiin muistiinpanoja kaikesta oleellisesta. Uunoa hiukan jännitti, minkälaisen tuomion hän puutarhastaan saisi ja olisiko hän sellainen henkilö, jollaista kerho etsi. Lopulta Titta tuli kertomaan lopullisen tuomion. Uuno pääsi puutarhakerhon jäseneksi! Titta ylisti hyvin hoidettuja kasveja, mutta hän kehotti miestä somistamaan pihamaata enemmän. Uuno otti hymysuin uutisen vastaan ja oli iloinen erityisesti kerhon tarjoamista alennetuista siemenistä.
 
F: Muistat sä mistä noi valitti?
K: Ainakin maisemointi oli huono ja koristeita liian vähän.
F: No mut mitä väliä, ku Uuno kuitenki pääs sisään. Ei se kaivo ois mahtunu noiden pihaan.
K: Tossahan toi lukeekin.
 
GmlB57D.png
Kun Juulia oli saanut esityskierroksensa päätökseen, pulahti hän Varvun kanssa pihan uima-altaaseen polskuttelemaan. Vesi virkisti mukavasti, ja samalla tuli suoritetuksi päivän kuntoilutuokio.
-Pelihalli Piiparisessa järjestetään tänä iltana kunnon peliturnaus, josta lahjakkailla pelaajilla on mahdollisuus tienata rutkasti rahaa. Tuletko seurakseni? Varpu kysäisi uinnin lomassa.
-Heh, enpä tiedä. Ei minulla tietenkään tekemistä ole tiedossa, että minulla ainakin olisi mahdollisuus tulla, Juulia pohdiskeli.
-Noniin, mitäpä sitä enempää jahkailemaan. Olet siis tulossa? Varpu vielä varmisti.
-Katso äiti englannin sanakoettani! Sain kaikki oikein! paikalle pyrähtänyt Jarno huudahti innoissaan.
-Jarno! Etkö näe, että minulla on nyt vieraita? Katson paperiasi myöhemmin, Juulia kivahti äkäisesti. Jarno huokaisi ja lähti pois.
-Tuossa oli siis poikani Jarno. Mutta niin, olen tulossa, Juulia lupautui lopulta. Varpu oli asiasta iloinen.
 
F: Aina meidän tarinoissa joku syrjitty tulee kertomaan numeroistaan, mutta vanhemmat ei välitä.
K: Pitää keksiä uusia syrjintätapoja. Toikin oli oikeesti pelihalli Piipparinen eikä Piiparinen. Ei oltu muistettu oikein.
F: Musta tuntuu, että olin tohon aikaan aina lukenut sen väätin.
 
JZHSMvQ.png
Illalla naiset kävelivät pelihallin ovesta sisään. Juulia katseli paikkaa lumoutuneena. Milloin viimeksi hän oli muka pitänyt hauskaa jonkun ystävänsä kanssa yhteisötontilla? Siitä oli aivan liian pitkä aika. Lapset olivat aina syöneet suuren osan ajasta, ja Juulia oli onnellinen päästessään vihdoin jonnekin lasten kasvettua.
-Käytkö täällä useinkin? Juulia kysäisi ystävältään.
-Aina silloin tällöin tulen tänne rentoutumaan, mutta tänään aion tienata käteistä, ja ostan itselleni uuden laukun! Varpu naurahti innoissaan. Juulia hihitti ystävänsä vastaukselle.
-Toivottavasti onnestaa, hän totesi.
 
F: Toi takasim on läpinäkyvänä. Pinkkiasubileet!
K: Harmi, ettei saatu Varpua ja Juuliaa kävelemään vierekkäin sisälle.
 
c4ZhTfv.png
Juulia ja Varpu kävelivät hetken aikaa paikan ympäri, kunnes Varpu tiedotti haluavansa pelata Juulian kanssa ensimmäisen pelin. Koska Juulia oli ensikertalainen, antoi Varpu tälle luvan valita pelin. Juulialla ei ollut mitään  erityistä peliä mielessään, mutta hän päätti valita televisiopelin, kun sellainen oli sillä hetkellä vapaalla. Joku Varvun tuttava Riina ilmoittautui innokkaasti kannustusjoukoksi. Niin ottelu käynnistyi, ja Juulia heilutti ohjainta ja rämpytti nappuloita täysillä. Ohjattu lumilautailija teki paljon temppuja, ja Juulia tienasi suuret pistemäärät.
-Onpa sinulla taitavat kädet! Niin vikkelät ja ovelat! Olisipa minullakin, Riina huokaisi kateellisena. Juulia naurahti mielestään hassulle kommentille.
 
F: Toi leopardikuviosta saa paljon paremmin selvää uudella koneella. Onko toi ees leopardi? Eiku seepra.
K: (nauraa)
F: Mulla on ongelma puhua väärin. Kerran kun mun piti sanoa "mä maalasin laamaa", sanoinkin "mä laamasin". En mieti yhtään, mitä alan selittää. "Onpa sinulla taitavat kädet! Niin vikkelät ja ovelat! Olisipa minullakin" Muistan kun keksin ton tossa kuvatessa.
K: Heilutteliks se tossa sormia?
F: Joo.
 
errpSrP.png
Hetken päästä peli päättyi Juulian voittoon, ja Varpu tuli leikkimielisesti tökkimään Juulian olkapäätä.
-Taitaa minulta saada se laukku saamatta, kun tällä tavalla rökitetään! Varpu huudahti muka vihoissaan.
-Voi, pidä vain rahasi. En minä niitä tarvitse, Juulia totesi ystävällisesti.
-Ja pöh! Itse olin niin hölmö, että haastoin sinut. Kyllähän voittaja palkkionsa ansaitsee, Varpu tokaisi ja työnsi simoleonipinon Juulian käteen.
-Mene ihmeessä haastamaan noita vakioasiakkaita flipperin luota peliin. He ovat niin itsevarmoja ja ylimielisiä taidoistaan, että tietämättään lyövät vetoa suurista summista. Kyllä sinä heidätkin päihität, Varpu tirskui osoitellen kohdetta.
-Noh, kai minä tämän kerran voisin yrittää. Ainakin minulla on varaa maksaa takaisin, jos en vaikka voitakaan, Juulia suostui kokeilumielessä.
 
F: "Taitaa minulta saada se laukku saamatta" Onpas tyhmästi sanottu. Toisto-virhe. 
K: Se oli niin hyvä, kun kaikki luuli, että Juulia sekaantuu uhkapeleihin
F: Sanotaan suurin osa, etteivät ihmiset pahastu. 
 
DZRm3y3.png
Varpu ja Riina jäivät pitämään peukkuja syrjemmälle Juulian astellessa flipperillä pelaavan naisen luokse haastamaan tätä.
-Kuinka kokenut pelaaja sinä olet? En muista aiemmin sinua nähneeni täällä, nainen uteli.
-Olen ensikertalainen, eikä pelihistoriani kovinkaan laaja ole, Juulia vähätteli, jolloin nainen Varvun puheiden mukaisesti ehdotti kohtalaisen suurta rahasummaa panokseksi. Hiukan Juuliaa epäilytti, halusiko menneiden sukupolvien väki Juulian tuhlaavan heidän raha-ansionsa pelaamiseen, mutta moiset mietteet jäivät taka-alalle hänen pelivuoronsa koittaessa. Juulian onneksi kyseessä oli tismalleen sama peli, jota hän oli Varvun kanssa pelannut naisten ensitapaamisella ruokakaupassa, joten Juulialla oli jonkinlainen tuntuma pelistä. Juulia nappasi hyvät pisteet, ja jäi jännityksellä seuraamaan vastapelaajansa tulosta. Tämä oli kuitenkin sen verran hämmentynyt Juulian hyvistä pisteistä, että epähuomiossa mokasi helpossa kohdassa ja hänen pistemääränsä jäi Juulian pistemärää huonommaksi.
 
F: Kiva ilme tolla pinkkipaidalla. 
K: Se tuli mun aloittajamiehen kumppaniksi soolo-lc:ssäni
F: Sun pitäis tehdä blogi-kirjoitus mun soolo-lc:een vaikeuksista. Se oli kyllä hurjaa menoa.
 
sg4aukX.png
Juulian peli oli herättänyt monien paikallaolijoiden kiinnostuksen ja useat olisivat halunneet ottaa vastustajakseen Juulian, mutta tämä päätti viisaana kieltäytyä.
-Minun täytyy mennä laittamaan illallista perheelleni. Tässä on jo ihan tarpeeksi voittoja tälle erää, Juulia ilmoitti. Varpu jäi Riinan kanssa vielä pelailemaan Juulian lähdettyä.
-Tarvitsen ne laukkurahat. Tästä taitaa tulla pitkä ilta, Varpu oli sanonut naisten hyvästellessä toisiaan. Taksia tilatessaan Juulia ei voinut olla hivelemättä pullottavaa taskuaan, jonne oli voittorahat juuri ja juuri saanut tungettua. Hän ei millään malttanut odottaa kotiin pääsyä ja voitosta lesoilemista perheelleen.
-Tänne voisi tulla jatkossakin viettämään aikaa, Juulia pohdiskeli astuessaan taksin kyytiin.
 
K: Oikeasti Varpu ja Riina olivat lähteneet jo pois tontilta.
 
NaOlXZU.png
-...ja niin se nainen joutui luovuttamaan 10 000 simoleonia minulle, Juulia päätti kertomustaan peli-illastaan. Muu perhe oli kokoontunut pöydän ääreen kuuntelemaan Juulian kertomusta - ja odottamaan ruokaa.
-Tuo pelaaminen kävisi ihan työstä, jos joka kerta saisi yhtä hyviä tienestejä kasaan, Juulia naurahti ojentaessaan spaghettilautasta Uunolle.
-Ei uhkapelien pelaaminen räkälässä mitään työntekoa ole! Rahan ansaitsemisen eteen on tehtävä paljon hommia, eikä mikään satunnainen onni takaa voittoja joka kerralle, Uuno kivahti. Työmyyränä hän ei voinut ymmärtää Juulian vertaavan pelaamista työhön.
-Eivät ne mitään uhkapelejä olleet, ja Pelihalli Piiparisen asiakkaat olivat muutenkin kaikki hyvin pukeutuneita ja sivistyneitä, ettei paikkaa sitä paikkaa ala-arvoiseksi kannata väittää, Juulia puolusteli
 
K: Juulialle tai Ilolienten perheelle ei oikeasti lisätty voittorahoja. Kuvattiin tämä kohtaus kahdessa erässä. Myöhemmin piti lavastaa kaikki takaisin samoille paikoille.
 
HHt4snF.png
-Hei, ette lasten kuullen viitsisi puhua tuollaisista, Veikko yritti toppuutella.
-Ei kun kerro äiti! Mitä se uhkapeli tarkoittaa? Jouni perheen nuorimmaisena uteli.
-Aikuisten juttuja, joista lasten ei tarvitse tietää mitään, Veikko huudahti väliin ja yritti viestittää katsellaan Juuliaa ja Uunoa vaikenemaan asiasta.
-Hmph, Uuno aloitti keskustelun väärään suuntaan viemisen. Saattaahan isipappa olla kateellinen, kun minä tienaan yhden illan aikana saman verran kuin Uuno vuoden eläkkeillään kolmelta uraltaan, Juulia naurahti. Uuno nosti koukkunokkansa ylvästi pystyyn ja totesi melko äänettömästi, ettei hänen bisneksissään ollut koskaan häviämisen mahdollisuutta.
 
F: Koska minä menin ottamaan kuvan, johon mitään ei ollut tiedossa. En tajua, miten Kasa jaksoi kyyliä kaikkien paikat kohdalleen.
K: Oliks Kai tolla paikalla äsken? Oli se.
 
pCOmVqC.png
Seuraavana päivänä ilma oli viilentynyt niin kovasti, että Uuno oli joutunut vetämään ylleen lämpimän takin aamuista tomaattikatsaustaan varten. Uuno oli kovin huolissaan kylmenevistä päivistä. Toivottavasti tomaatit eivät vain paleltuisi kuoliaiksi! Tomaattimatka jäi yllättäen kuitenkin lyhyeksi, kun Uuno katsahti maassa köllöttelevää roskapönttöä, jonka jätteet oli levitetty maahan.
-Jo on ihmisillä nykyään köyhä elämä, kun tulevat toisten roskia levittelemään. Ei kukaan normaali, tasapainoinen sim tällaista ilkivaltaa tekisi. Varmasti joku seko pelihullu! Uuno äksyili nostaessaan pönttöä takaisin pystyyn. Ainakin pihan komposti sai uutta "roskaruokaa" sulatettavaksi.
 
F: Kuka ton oli kaatanu?
K: Jeremia eikun Antero Martinmaa, Juulian vihamies
F: Varmaan jossain toisella tontilla tapellu. Oikeen "maassa köllöttelevää roskapönttöä", "Varmasti joku seko pelihullu" Uuno vaan on niin mahtava.
K: Niin.
 
7Y5iBu5.png
Juulia tuli juuri vessasta hammaspesun jäljiltä. Raikas minttu tuoksui Uunon nenään asti, mutta Uunon suu pysyi vihaisella mutrulla.
-Heräsitkö kenties väärällä jalalla, vai mikä vetää naaman tuollaiseksi? Juulia kysyi tirskahdellen.
-Sinun ei pitäisi pelailla uhkapelejä eikä tapailla hulluja pelisimejäsi! Joku niistä oli roskapöntönkin potkaissut kumoon, Uuno murahti.
-Älä viitsi. Tämä alkaa olla naurettavaa! Miksi kukaan minun pelikaverini menisi tekemään jotain tuollaista? Pelien pelaaminen ei tee simistä huonompaa, vaan he ovat yhtä sivistyneitä kuin sinä. Kyseessä oli varmaan jonkun teinin pila, Juulia tokaisi vastalauseen.
-Sinulle on aivan turhaa puhua mitään järkipuhetta, kun kaikki vinkkini menevät aina kuuroille korville. On sinusta vaan aina hauskaa taistella minun näkemyksiäni vastaan, Uuno karjaisi ja poistui paikalta.
 
F: Jos Uuno olis kolmosessa, sillä olis luonteenpiirteenä kärtty.
K: Vois luoda Iloliemet kolmoseen joskus.
F: Sit laitettais kuvia simsseilyihin.
 
jguVzUZ.png
Uunon raivokohtaus ei kuitenkaan hetkauttanut Juulian hyvin alkanutta päivää, ja hetken päästä koko keskustelu oli täysin unohdettu. Juulia ja Veikko päättivät ottaa yhteisen turnauksen, mutta hetken päästä koko tilanne oli siirtynyt Juulian vinkinannoksi.
-Pahus! Veikko karjaisi menetettyään pallon hallinnan.
-Hihi, sinun olisi pitänyt iskeä tuo laukaus meni 15 astetta pieleen, Juulia naureskeli.
-Kuka tässä on nyt asteita laskenut? Et voi olla tosissasi, Veikko ärähti.
-Kyllä olen. Ei lukion pitkä matematiikka minultakaan hukkaan mennyt! Opin käsittelemään asteita ja laskemaan todennäköisyyksiä. Se on menestykseni salaisuus! Lasken päässäni iskujen onnistumisten todennäköisyyksiä ja oikeita iskukulmia. Ei se ole kovin vaikeaa, Juulia totesi kepeästi.
-Ei tuollaisia asioita voi muistaa lukioajoilta! Siitähän on järjettömän pitkä aika. Olet kyllä nero, Veikko ihmetteli Juulian hihitellessä.
 
F: Tossa lukion pitkä matikka mielessä.
K: Ja tossa iässä vielä, mä en muista mitään mistään geometriasta...
F: Eiks se oo todennäköisyyksistä?
K: En mä niitäkään muista
F: Juulialla on pohjattomat aivot, mitä ikinä tarkottikaan. Se on niin viisas, ettei se unohda mitään. On noin viisas ja tuhlas koko elämänsä kotona olemiseen. Musta vaan on käsittämätöntä, että joku pystyy laskemaan päässä vaikeita laskuja ja hirveen nopeella temmolla. Mut Juulia onkin tollainen hikke.
K: Kannattaa olla
F: Kasa kerran sanoi mulle: "Oo tyhmä, älä oo laiska. Tyhmästä voi tulla viisas, mutta laiskasta ei, koska se ei jaksa yrittää". Sairaan hyvin sanottu.
K: Miten sekään nyt tähän liittyy?
F: Koska Juulia on tollainen hikke.
 
5yNCOwy.png
Pelaamisessa vatsa tyhjeni yllättäen, joten Veikko ja Juulia menivät kokkaamaan. Juulia teki kaikki haastavat osuudet, ja Veikko oli henkisenä tukena katseluapuna.
-Tuoksuupa hyvältä! Olet kyllä niin taitava kokki! Ei varmaan ole mitään asiaa, jota et osaisi, Veikko arveli.
-Voi kuule, minulla on vielä monta taitoa maksimoimatta. Jokin minuun on kyllä tullut. Olen muuttunut tai jotain. Ennen vietin kaiken aikani kirjojen äärellä, mutta nyt tuntuu kuin elämä olisi luisunut hukkaan, Juulia kummasteli.
-Ei sinun elämäsi ole hukkaan mennyt, ja on sinulla vielä aikaa toteuttaa haaveitasi, Veikko huomautti.
-Niinpä kai. Eivätköhän nämä ole valmiita, Juulia puhui kurkattuaan uuniin.
 
F: "henkisenä tukena katseluapuna" Sulla on aina niin hyviä tekstejä.
K: Onks toi muka mun teksti? En ainakaan muista.
F: Aijaa.
 
Ty5wahC.png
Pian jo koulubussi kaahasi pihaan. Vaikka Kai ja Jouni olivatkin eri vuosiluokilla koulussa, oli kummallakin sattumoisin tänään lyhyt yhden päivä. Tällä kertaa koulusta oli saapunut poikien yhteisenä kaverina Virva-tyttönen, jonka aurinkoinen hymy sai kenen tahansa paremmalle tuulelle. Virva oli Jounin oma tukioppilas, joka tutustutti ekaluokkalaisia koulun tapoihin. Virva hengaili usein Jounin kanssa välitunneilla, ja eräänä päivänä Kaikin oli liittynyt porukkaan tajuten tytön hauskuuden.
 
K: Voi että, kun oli ala-asteella tommonen kummioppilas-järjestelmä.
F: Tai ainakin meidän koulussa oli.
K: Virvan ensi esiintyminen! Ihanan paljon keltaista. Kai ei sovi joukkoon.
 
l7gCtDJ.png
Bussin lähdettyä meluamasta Jouni kääntyi veljensä puoleen ja sysäsi tämän vähän sivumme kahden keskistä juttutuokiota varten.
-Muista sitten, että Virva on MINUN kaverini. Minä saan päättää, mitä me teemme, ja haluan leikkiä välillä hänen kanssaan kahdestaankin, Jouni laati ehdot.
-Epäreilua, missä isoveljen oikeudet ovat? Kai vinkaisi. Hän oli kovasti toivonut, että saisi tämän vieralun aikana tehtyä tyttöön vaikutuksen, mutta ei se onnistuisi pikkuveljen hengittäessä niskan takana.
-Enhän minäkään tuppaudu sinun kavereidesi joukkoon heidän ollessa kylässä, Jouni perusteli.
-Hei pojat, leikitäänko jotakin yhdessä? toisten supinan kuunteluun kyllästynyt Virva kysäisi.
 
F: Tääkin kohta sai innoitusta Salkkareista, kun Severi oli just tavannu sen, mikä se oli... Kaislan.
K: Aina, kun Jouni ja Kai keskusteli, niille tuli vihaisia ilmeitä.
F: Toi lapsiriita oli aivan ihana. Harvoin meidän tarinoissa sisarukset on huonoissa väleissä, tää sukupolvi oli jotenkin ainutlaatuinen.
 
qqoZMl0.png
Pojat kääntyivät salaman nopeasti Virvaan päin alkaen kumpikin ladella leikkiehdotuksia.
-Minä osaan seisoa käsilläni, haluatko nähdä? Kai lesoili ja asettautui nopeasti seisomaan käsiensä varassa Jounin paheksuvista katseista huolimatta.
-Äh Kai, ei ketään kiinnosta. Tule Virva, haluan näyttää tiilikkini sinulle! Mennään huoneeseeni katsomaan sitä, Jouni ehdotti ja tarttui tyttöä kädestä.
-Ei nyt, mä haluan katsoa kun Kai temppuilee, Virva kuitenkin kieltäytyi ja irtautui Jounin otteesta.
-Osaan myös tehdä kärrynpyöriä ja voin näyttää niitäkin, Kai lupasi Virvan taputtaessa innoissaan pojan taidokkuudelle. Jouni sen sijaan tuijotti veljeään murhanhimoinen katse silmissään. Miten toinen kehtasikin pilata kaiken, vaikka Jouni nimenomaan oli kieltänyt?
 
K: "mä haluan katsoa kun Kai temppuilee" Repliikki keksittiin jo osaa kuvatessa, ja lopulta se päätyi tekstiinkin. 
F: Milloin me muuten kuvattiin tätä?
K: Varmaan joskus hiihtolomalla, mitä siinä alkupuheessakin oli.
 
GSz5Po9.png
Jounin pelastukseksi Veikko saapui pihalle puhelin mukanaan.
-Kaaiii! Sinulle on puhelu. Pauli soittaa, Veikko tiedotti. Kai harmistui, miksi toisen täytyi soittaa juuri nyt? Poika jäi seisomaan paikoilleen haluttomana menemään vastaamaan, mutta Jouni käytti tilaisuutta hyväkseen ja patisteli veljeään matkaan.
-Mene nyt jo, me voidaan sillä aikaa käydä katsomassa sitä tiilikkiäni, Jouni hoputti ja tyrkki Kain selkää saadakseen tämän liikkeelle.
 
F: Toi oli just hyvä, kun kesken kuvausten Jounille... eikun Kaille hups, tuli puhelu. Silloin Jouni voitti ton erän. Veikko siirrettiin pihalle puhelimen luota.
 
wOJKJtK.png
Veikon kutsuessa toistamiseen Kai lopulta lähti kulkemaan puhelinta pitelevän isänsä luokse.
-Ah Virva, halataan! Jouni huudahti tahallaan kovaan ääneen, jotta Kai varmasti kuulisi ja tulisi kateelliseksi. Kai puraisi huultaan pidätellessään sisällään mylväämää kiukkuaan. Hänen olisi tehnyt mieli käydä veljensä kimppuun, mutta ei niin voisi tehdä isän ja varsinkaan Virvan nähden. Vaikka tyttö oli alemmalla luokalla kuin Kai, oli tämä poikkeuksellisen tietäväinen ikäisekseen ja Kai viihtyi Virvan seurassa muutenkin.
-Odotas vaan, tämä ei jää tähän, Kai sihisi hampaidensa välistä.
 
K: Joko tää osa loppuu?
F: Kauan täs menikin. Kai ei näytä yhtään vihaselta.
K: Sori.
F: Ai sori, sä kuvasit. Vaikeeta lapsille on saadakin ilmeitä. Eiks poseilmeet toimi?
K: Ei.
 
Eipä minulla ole sen kummempaa sanottavaa tähän loppuun. Laittakaa kommenttia, jos ette pelkää vuodatuksen hukkaavan niitä.. Pitäisi varmaan palata siihen vanhaan järjestelmään, että kopsin kaikki kommentit ja vastaan niihin aina osan alkuun, niin ei vuodatus pääsisi havittämään niitä. Katsellaan, jos näiltä koulukiireiltä ehdin kuvailla Iloliemien seuraavaa osaa eteenpäin. Miksi loman jälkeen tuntuu, että koulussa tulee ihan hirveästi kaikkia tehtäviä, eikä niitä ehdi tehdä.. Taistelkaamme kohti viikonloppua!
 
F: Sit tähän loppuun meidän pitää keksiä jotkin hienot loppukiitokset, kuten Bonesissakin.
K: Kiitos kaikille osan lukeneille ja tämän ns. kommenttiraidan läpiselanneille.
F: Niinpä, musta ainakin tuntuu, ettei kukaan tätä jaksa lukea. 
K: Oli ihan kivaa tehdä.
F: Mitäs mä sanoisin. Minäpäs haluan ylistää Kasaa, joka aina keksii niin ovelia juonenkäänteitä. 
K: Keksithän säkin.
F: Mitähän mä olisin keksiny semmosta oikeen hyvää viime aikoina? 
K: No ei sillä väliä kuka keksi, kunhan keksii.
F: Kiitos myös lukijoille.
K: Heihei
F: Kertokaas muuten, pidittekö kommenttiraita-ideasta, että aletaanko tehdä näitä enemmänkin? Paitsi jos tietenkin itse haluamme tehdä, niin meitähän ei estä kukaan!
K: Voitte myös jättää toiveosia, josta haluaisitte kuulla meidän kommentteja.
F: Joskus olisi myös siistiä saada joku lukija/lukijat kommentoimaan osiamme tälleen.