Jipii, uutta osaa luvassa! Mietin varmaan kymmenen minuuttia, mitä tähän oikein kirjoittaisin, mutten saanut mitään kunnollista ajatusta päähäni! .-D Muista lukaista vastaus viime osan kommenttiisi ja edellisen osan pääkohtien kertaus, jos tunnet kaipaavasi muistinvirkistettä. 

KOMMENTTIVASTAUKSET:
mel. kirjoitti:
Ihan hyvä, että Kai pääsi eroon Virvasta, hirveän kiero nainen ): Mitähän hänen ja Jounin suhteesta oikein tulee, nyt kun siitä on lähtenyt jännittävä salarakas pois?
Oi, Atso ja Milka sopivat hienosti yhteen (: Mukavaa, että Atsollekin löytyi tyttökaveri.
Hilppa-parka ): Epäreilua, että sitä noin tuomitaan sen äidin tekojen perusteella. Kunpa jostain löytyisi ymmärtäväinen sairaala, ja Hilppa saisi taas opiskelumotivaationsa takaisin!
Mitäääää mihin Jarno napattiin???? O: Apua! Hui kauhea, mikä ninja! Nyt pelottaa.
Mukavaa, että Jarnosta tuli perijä, häntä olisin äänestänyt itsekin (: Kunpa nyt vain uudelle perijälle ei kävisi mitään!
Jään innolla odottamaan jatkoa! Paljon kiitoksia tästä!

Vastaus: Jep, eiköhän ole Kain kannalta parempi päätös lopettaa Virvassa roikkuminen, kun tämän lupaukset eivät koskaan täyttyneet + veljen kihlatun vikittely ei muutenkaan mitään suotavinta puuhaa ole. .-D Saa tosiaan nähdä, millaisia vaikutuksia tällä on Jouniin (vai onko mitään). Jep, löytyi lopulta Atsollekin sopiva tyttönen. .-) Kurjaa tosiaan Hilpan kannalta, että hänen mahdollisuutensa lääketiede-uralla saattoivat estyä kokonaan. .-( Suhteista on joskus enemmän haittaa kuin hyötyä työpaikan hankinnassa... Täytyy nyt toivoa että Hilpan motivaatio palautuisi. Eheh, Jarno tosiaan kaapattiin yllättäen. .-D Oij, sepä sitten kiva, että suosikkisi saatiin perijäksi automaattisesti. .-D Jarnon kohtalosta lisää myöhemmin.. ,-) Kiitoksia itsellesi kommentoimisesta!



Lumikristalli kirjoitti:
No tätä osaa olikin odotettu, oli mukavaa palata Iloliemien pariin. On se hyvä että perijänä on Jarno (: en olisi itse osannut kyllä valita ketä olisin äänestänyt.
NINJA. hui! nyt kyllä jännittää miten käy, mutta nyt olen kyllä malttamaton odottaessani seuraavaa osaa (:

Vastaus: Kova odottaminen näissä osiaan nykyään onkin. .-P Mukavaa, että Jarno kelpasi sinulle, perijä-äänestykset on itellekin usein kamalan vaikeita paikkoja, kun ei osaa valita lempparia. .-D Jarnon kohtalosta on pian luvassa jotakin. ,-) Kiitos kommentista!



Windolyn kirjoitti:
Juu, mukana ollaan lukemassa edelleen, vaikka ihan joka osaan en saakaan kommentoitua =)
Ihanaa kun ehdit tehdä uuden osan! Vatsa kipristellen seurasin mihin tuo kolmoisdraama johtaa ja vihdoinkin Kain silmät avautuivat näkemään minkälainen naikkonen tuo Virva on. Kun vielä Jounikin joku päivä näkisi naisen petollisuuden ja ymmärtäisi, että ei se kaikki vika omassa veljessä pelkästään ollut :-P
Hienoa, että Juulian valheet alkaa olla purettuna. Harmi vain, että se vaikutti Jessikankin elämään työpaikan menetyksenä ja näköjään sitä kautta myös tyttärensä tulevaisuuteen.
Enpä osaa sanoa kenestä olisin perijää tuuminut, mutta Jarno on taatusti hyvä valinta =) Mutta kuka sieppasi tulevan perijän???!!!! Hilfe...???
Ihan huikeaa miten saat monen simin vaiheita kerrottua yhdessä jaksossa ja keskityttyä heihin. Ehdit kuvata ja keksiä juonenkäänteitä. Itsellä siinä on vielä paljon petraamisen varaa. Esim. koululaisten kanssa kun päivät menee käytännössä siihen, että simit menevät kouluun ja tekevät läksyt, syövät ja hoitavat muut perustarpeet kuntoon, niin johan ne on niin väsyneitä että pakko passittaa suoriltaan nukkumaan. Yritä siinä nýt sitten keksiä jotain muuta kuvattavaa kuin pelkkää "pakkoarkea".... Sama tahtoo olla tuon yliopistonkin kanssa, kun sitä olen vihdoin päässyt testailemaan. Jos simit tahtovat minkäänlaisia arvosanoja saada, ei siinä paljon ehdi muuhun keskittyä kuin perustarpeiden hoitamiseen ja opintojen suorittamiseen :-/

Vastaus: Hee, kiva kuulla sinunkin yhä seurailevan. .-) Eihän sitä ihan jokaiseen osaan aina edes ehdi kommentoida eikä tarvitsekaan (ellei välttämättä halua). Jo pidempään paikoillaan jynnännyt kolmiodraama saikin uuden käänteen Kain irtautuessa leikistä. Olisi tosiaan reilua Jouninkin kannalta saada tietää totuus Virvan petollisuudesta ja antaa sitten uudelleen valita, vieläkö hän Virvasta välittää. Aika karua, että yksi tyttö on pilannut veljesten välit monen vuoden ajaksi. .-o Valheet ja salaisuudet eivät tosiaan Juulian kohdalla säilyneet, ja niiden paljastuminen aihettaa itse kenellekin ongelmia. Huonosti tosiaan kävi Jessikan ja Hilpan uraetenemismahdollisuuksille, kun Jessikan aiempia tekoja eivät sairaalan johtokunnan tyypit katsoneet hyvällä. .-/ Hienoa että Jarnon automaattinen perijäksi ilmaantuminen on sinullekin ok, perijä-äänestykset on joskus vaikeita, jos ei tiedä ketä äänestäisi. .-D Jarnon sieppauksesta kuullaan vielä lisää. ,-) Välillä tasapuolinen kertominen on jopa haastavaa, kun pojat asuvat kolmessa eri taloudessa, mutta toisaalta sitten on melko yksinkertaista pelailla vuorotellen jokaisella ja kuvata pieni kohtaus jne, jolloin kerronta on nyt yliopiston ajan pysynyt suhteellisen tasapuolisena. Nyt tosin alkaa homma painottua Jarnoon enemmän, kun tämä perijä on. .-) Kolmosessa nuo työ- ja kouluasiat vievät enemmän aikaa, ja siinä ei tosiaan paljoa sim-päivästä jää sellaista aikaa, jolloin kaikki olisi sellaisessa jamassa että ehtisi kuvaukset järjestää. .-P Itse antaisin vinkiksi että koitat vaan väkisin johonkin kohtaan päivästä tunkea kuvaukset ja kuvaat samaan syssyyn vaikka useamman etukäteen suunnitellun kohtauksen. Jos jotain simiä ei juuri tiettyyn kohtaan tarvita, voi tämän laittaa kohottamaan tarpeitaan, jotta sim olisi sitten reippaana oman kuvausvuoronsa koittaessa. ,-) Koodit ja sellaiset tietysti auttaisivat, mutta itse en kuitenkaan raaski LC:n sääntöjen vastaisesti niitä käyttää. Yliopistolla myös nuo eri aikaan ajoittuvat luennot vaikeuttavat kuvaamista. .-D Mutta suuret kiitokset kommentoimisesta!



Hattara kirjoitti:
Ihana osa näin ensiksi! :D
Jarno olisi ollut minunkin suosikkini perijäksi :) ihan vain sillä kun miettii millainen lapsuus yms pojalla oli:) mielenkiinnolla odotan, että miten talossa yhteiselämä luonnistuu kun poika ei äitinsä kanssa väleissä ole :D
Hilppa parka:/ inhottavaa, että äitindä nuoruuden hölmöilyt vaikuttavat tytön uraan ennen kuin se ehti edes alkaa :(
Jee, Kai hylkäsi Virvan♥ inhosin tuota simiä yli kaiken ja toivon että nyt myös jouko jättäisi tuon kaksinaamaisen simin :)
Atsoakin tuli nähtyä:) milka olisi hyvä valinta atsolle puolisoksi:) oikein muuta en osaa atsob elämästä tämän osan myötä sanoa:D
Olisihan tuota mukava kuulla/tietää mitkä tavoitteet yms simeillä olisi ollut:)
Jatkoa odottelen! Teet kunhan ehdit, luen kyllä vaikka vuosi menisi uuden osan tuloon :D

Vastaus: Hauskaa, että juuri sinun suosikkisi päätyi perijäksi! Monet muutkin ovat olleet tyytyväisiä Jarnoon. En tiennyt, että hänellä on niin paljon suosiota! .--D Mahtavaa! Jarnon lapsuuden tarina on tosiaan parhaiten suunniteltu tämän sukupolven pojista. Ehkä se menneisyys on juuri Jarnon suosion salaisuus. Jep, tuleekin haasteellista keksiä pätevä syy, miksi Jarno lopulta päättää asettua perijätaloon asukkaaksi. .---D Niinpä, Hilpan tilanne on tosiaan epäreilu. .-( Kailta oli tosiaan ovela veto tähän väliin jättää Virva! Saa nähdä vielä, mitä Jouni päättää tehdä. Atsosta tosiaan kerrottiin tosi vähän, eikä ole ihmekään, ettei sanottavaa hänestä meinaa keksiä. .-D Atso-juonet ovat oikeastaan aika lopussa jo, ja hänen prosenttiosuutensa koko osan tapahtumista alkaa pienentyä. Mahdollisimman vaikeasti ilmaistu asia. .--D Unohtui kaivella noita simien tietoja pelatessa, mutta jossain vaiheessa lupaan kyllä laittaa ne näkyville. .-) Kiitos että jaksat odottaa osia! Uskon, että päivitystahti alkaa parantua pian, kun kesäloma on edessä. .-) Kiitos kommentista!



Jellu kirjoitti:
Hyvä osa. Mitähän sille Ingmarille tapahtu? Kaapattiinko sekin? Jännittää Jarnon puolesta. On muuten ihanaa, että juuri hän perii, koska Jartsa on mun lemppari. :D
Ja Kai pääsi irti Virvasta, hyvähyvä!
Ja Jessika menetti siskonsa takia työnsä. Oikein "kiva" juttu Jessikalle ja Hilpalle, jonka unelmat on nyt murskana. Grr >:(

Vastaus: Eiköhän Ingmarin kohtalosta vielä kuulla. En raaski jättää hänestä kertomista vielä tähän. .-) Huhhuh, Jarnolla on kyllä jännät paikat! Mukavaa, että juuri sinun suosikkisi pojista valikoitui perijäksi. .-) Monet muutkin ovat pitäneet perijävalinnasta. En edes tiennyt, että Jarnosta pidetään niin paljon! Hyvä vain! .-D Jep, oli Kailta kyllä viisas veto jättää Virva. Meneillään ollut tilanne oli jo pidemmän aikaa ollut huono Kain kannalta. Jep, Juulian ja Veikon päähänpisto isyyden salaamisesta saikin epämieluisia seurauksia. .-( Minunkin sympatiani ovat Jessikan ja Hilpan puolella. Kiitos kommentista!



Sara kirjoitti:
Toi Virva on vaan niin ärsyttävän kaksnaamanen.. Onneks Kai sentään tajus jättää sen. Ninja oli hyvä idea tähän! Taas on jotain jännitystä tossa Jarnon kaappauksessa. Kurjaa, kun Hilppa joutuu kärsimään äitinsä takia :( Ja Jarno on oikein hyvä perijäksi :) Innolla jään odottamaan jatkoa

Vastaus: Virva on tosiaan inhottava, ja Kaikin tuntui viimein huomanneen sen tosiasian, ettei tämän lupauksiin kannata uskoa ja tajusi irtautua Virvasta. Hauskaa, että ninjakaappari miellyttää sinua. .-D Iloliemet tuntuvat kyllä keräävän poikkeuksellisen paljon kaikkia ikäviä sieppaajia ja murhaajia peräänsä.. .-D Oikeastaan jo intoilen perus arkijuttujen jälkeen päästessä vaihteeksi kuvaamaan näitä jännempiä toimintakohtauksia! Epäreilua ja kurjaa tosiaan, että Jessikan virheet suoraan periytyvät tämän tyttärelle, joka on aivan syytön kaikkeen tapahtuneeseen. .-( Jee, mukavaa että Jarnon perijyys miellyttää! Kiitoksia kommentista!



smileyface kirjoitti:
Hyvä Kai! vihdoinkin Kai pääsi tosta ilkeästä Virvasta eroon! Toivon et Jounikin tajuis kuinka kamla Virva on. Kun nyt vaan nuo ihanat veljekset sopis :< onnistuukohan se niin pitän vihanpidon jälkeen..? Tyhmä itsekäs Virva! kai kuullaan vielä miten Kaille Jounille ja Virvalle käy?
tuosta Jarnosta nyt sitten tuli perjä, mitähän sanoisi... No kyllähän siitä Jarnosta tulee varmaan hyvä perijä vaikka olisinkin toivonut Kaita perijäksi mutta Jarno on hyvä toinen vaihtoehto. Kunhan nyt vain ei kävisi hassusti tuon ninjan kanssa, hui D:
Voi hilppa rassua kun pitää Jessikan virheistä kärsiä :( Tai oikeastaan pääsyyllinen on Juulia joka painosti Jessikan tähän.. Juulia ei tajunnutkaan kuinka itsekkäästi teki ja nyt sekä Jessika että Hilppa kärsivät. Miksi Juulia ei vaan antanut olla.. uskon että Jarnolla olisi mennyt lapsuus ihan yhtä hyvin vaikka olisi tiennyt isänsä olevan Kusti.
Sitten viä Atsosta että vähän näytti toivottamalta kun Milka halusi vaan opiskella ja Nea ja Arjakin ahdistelivat, mutta ehkä ne nyt luovuttavat kun Atso on löytänyt uuden rakkaan ♥
Innolla jään oottelemaan et mitä tapahtuu ja varsinkin Jarnon tilannetta kun ninja sieppasi :o ja niinkuin aiemmin sanoin niin toivon että Kaista ja Jounistakin kerrotaan että miten sitten kävikään. Tykkään niin tällaisista 'suhdeongelmista' simssissä >:3
Kaikin puolin ihana ja jännä osa kuitenkin! ihanaa että jaksat jatkaa vaikka on kiireitä! Täällä odotellaan kyllä ♥

Vastaus: Jeaah, Kai on mahtava! Hyvä tosiaan, että mies viimein päätti jättää Virvan ja tämän lupaukset omaan arvoonsa. Olisi kyllä reilua, että Jounikin saisi kuulla totuuden kihlattunsa salapuuhista ja harkita seurustelua sitten uudemman kerran. Iloliemen nuorimpien veljesten välillä on tosiaan tuo viha vellonut useiden vuosien ajan, toivottavasti sovinto olisi vielä mahdollinen. .-) Juu-uh, vaikka perijä nyt jo selvisikin, tulen hoitamaan muiden veljesten keskenjääneet juonet loppuun ennen kuin kerronta vakiintuu pelkkään Jarnoon. .-) Harmillista etteivät kaikki lukijat päässeet perijään vaikuttamaan, vaikka ei äänestyksen lopputuloskaan olisi kaikkia täysin miellyttänyt. Kiva kuitenkin että Jarno oli mielestäsi hyvä valinta. .-) Ninjasta ja Jarnosta tullaan pian kuulemaan lisää.. ,-) Kurjaa tosiaan, miten Juulian ja Veikon tempaus isyyden salaamisesta aiheuttaa nyt ongelmia Jessikalle ja vieläpä Hilpalle, joka ei mitenkään ole osallistunut koko hommaan! .-/ Hyvinhän se Atsokin on pärjäillyt Kusti isänään, joten hyvä kysymys tosiaan, miksei Jarnolle annettu samaa mahdollisuutta, vaan poika on nyt elänyt lapsuutensa valheessa. .-( Atsolla ei tosiaan ole paljoa kokemusta noista naisasioista, mutta lopulta hän sai kerrottua Milkalle todelliset tunteensa. .-) Eivätköhän Nea ja Arjakin  tosiaan luovuta, jos Atson ja Milkan juttu syvenee. .-) Iloliemet ovat minulle sen verran arvokkaita, etten raaski tarinaa lopettaa vaikka mitä kiireitä ja muita kiusia eteen ilmaantuisi! Kiitos paljon kommentoimisesta!



Koiruliini kirjoitti:
Voi minä oisin halunnu, että Kaista tule perijä :( no mutta on jarnokin hyvä vaihtoehto! :) olen ihastunut noihin kain ja jounin hiuksiin kun ne on niii ihanat porkkanan väriset♥♥♥♥♥ ootan jo seuraavaa osaa!

Vastaus: Nämä perijän valinnat eivät valitettavasti kaikkia voi aina miellyttää, mutta kivaa että pidät myös Jarnosta, vaikka lempparisi olikin Kai. .-) Kai ja Jouni perivät tosiaan Veikon kirkkaan oranssit hiukset. .-D Kiitos että jätit kommentin!



Tohya kirjoitti:
Yay, hyvä osa jälleen! Toivoinkin Jarnoa perijäksi :D Mielenkiinnolla odotankin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ninja oli kyllä aika hyvä veto :D
Hienoa, että Kai jätti viimein Virvan, ush, inhosin häntä. Vielä kun Jounikin näkisi ruusunpunaisten lasiensa läpi...
Hilppaa käy kuitenkin sääliksi. Kukaan ei huomaa tytön murheita ja joutuu vielä kärsimään äitinsä ja Juulian tempusta. Toivottavasti Juulia tajuaa, kuinka typerästi on toiminut.
Jatkoa jään odottamaan :)

Vastaus: Hihii, sittenpä sattui sopivasti, että juuri Jarno valikoitui perijäksi. .-D Jarnon tilanteeseen saadaankin jonkinlaista selvennystä pian. ,-) Kai osasi onneksi vihdoinkin toimia järjellä tunteiden sijaan ja panna vastaan Virvalle lopulta jättämällä tämän. Jouni ei tosiaan tiedä Virvasta kaikkea, kiinnostaisi tietää miehen suhtautuminen kihlattuunsa jos tieto naisen salasuhteesta kaikuisi tämänkin korviin. Hilpan tilanne on tosiaan kurja, eikä muiden välinpitämättömyys ainakaan auta asiaa. .-( Juulian tuntien tämä puolustaa vääriä tekojaan viimeiseen asti, mutta olisi oikein jos tämä lopulta alkaisi katua aikaansaannoksiaan. Kiitos paljon kommentin jättämisestä!



Pösö kirjoitti:
MITÄÄÄÄS IHMETTÄ! Jarno? Joo tota.. Selvä. Tämä vasta yllätys :'D Mutta kuka sieppasi tulevan perijän? Voisikohan se olla ihan jopa joku kieroa kierompi lähisukulainen? Mutta miksi? Mitä pahaa tämä Jarno nyt on tehnyt? o_o
Kiintoisa jakso, täytyy sanoa.

Vastaus: Reaktiosi on hauska. .--D Hui, sieppaajasta saat kuulla lisää tulevissa osissa, mutta sen takaan, että sieppaaja on hyvin kiero! Hauskaa että kiinnosti. .-) Kiitos.



banssu kirjoitti:
Jeeee, viimein se Virva sai kuulla kunniansa! >:) Hyvä Kai!
Jos nyt vielä Jounikin tajuaisi jättää sen ja sitten veljekset pääsisivät ehkä taas sopuun keskenään :3
Voi Hilppa-raukkaa, miten käykin sääliksi pientä! :c Ihan hirveää, että se voidaan tuomita äitinsä virheistä, nehän on kaksi aivan eri ihmistä! Jälleen Juulia on onnistunut pilaamaan yhden läheisensä elämän, ehkä tietämättään mutta silti ._. Ymmärrän kyllä Kustiakin, kun se halusi sekaannuksen aiheuttaman simin vastuuseen, vaikkei tämän henkilöllisyydestä tiennytkään. Olihan se menettänyt sen takia poikansa nuoruuden.
Hui kamala, mikä ninja Jarnon oikein nappasi! Tällä täytyy olla jotain tekemistä Ingmarin mystisen poistumisen kanssa, olen varma siitä! :D Mutta mitä, siitä en kyllä osaa sanoa.
Jarno oli muuten oikeasti hyvä valinta perijäksi! Olin jotenkin ajatellut jompaa kumpaa Veikon pojista perimään, mutta nyt kun sitä tuli miettineeksi niin Jarno on sittenkin ehkä paras valinta :D
Saapa nähdä miten Jarno suhtautuu petturi-vanhempiensa suvun jatkamiseen :o
Jeee, Atso ja Milka sopii hienosti yhteen! Toivottavasti niiden suhde kestää, ne on niin suloisia :3
Flynneille on muuten nyt julkaistu osa 31, tervetuloa lukemaan! :)
-banssu

Vastaus: Jes, Virva tosiaan sai vaihteeksi kyytiä! Kauan vallinnut tilanne oli edullinen pelkästään Virvalle. Voi tosiaan olla mahdollista, että veljesten välit paranisivat, jos Virvasta luovuttaisiin. Ainakin toisen heistä pitäisi aidosti pystyä jättämään Virva taakseen, ehkä molempien, jotta sotakirveet voitaisiin haudata. Jep, tilanne on hyvin epäreilu Hilpalle. .-( Simit ovat ehkä vain herkkiä uskomaan, että tytär oppii äitinsä paheet. Esimerkiksi juuri se, että Hilppa on myös helposti ylipuhuttava, ja hän käyttää auktoriteettivaltaansa hyväkseen, vaikka tekoja ei ainakaan vielä ole. Kyllähän käyttäytymistavat voivat erotakin, mutta ehkä on turvallisempaa jättää petkuttajan tytär työllistämättä. En väitä, että olisit väärässä. Itsekin tahdon uskoa, etteivät geenit ja kasvatus vaikuta kaikkeen. Enkä tiedä mitä hörisen. .--D Juulia ei tosiaankaan odottanut, että hänen ja Veikon pikku valhe voisi pullistua tällaisiin mittasuhteisiin. Minäkin ymmärrän Kustia täysin, ja olisin toiminut hänen tilanteessaan aivan samalla tavalla. Haha, alun perin en ajatellut kaappaajaa ninjaksi, kunhan olin vain koittanut löytää peittävän asun. Ninjalta hän tosiaan kyllä näyttää. .-D Kyllä, Jarno on loistokas valinta, ja hänelle muodostuu parhaillaan hieno juoni! Joskus tajuaa vasta tapahtuman jälkeen, että näin sen pitää mennä. .-) Kyllä, tulee mielenkiintoista minulle, kun koitan keksiä uskottavan syyn, miksi Jarnon pitää muuttaa Juulian ja Veikon luokse. .--D Atso ja Milka ovat tosiaan suloisia yhdessä. .-> Kiitos kommentistasi!



GreenPixy kirjoitti:
Tsiisus sentään, mitä ihmettä Jarnolle tapahtui! :o Ninja-kohtaus oli hieno! Mahtaisikohan tällä tainnuttamisella/sieppauksella olla jotain tekemistä ihanaisen Ingmarin kanssa? Toivoisin niin, sillä olen erittäin vahvasti rakastunut siihen ruottalaispoikaan ja sen iiiiiiihanan ihkuun aksenttiin ♥ Tai toivottavasti sitä ees nähdään enää... Ninja-kohtaukseen liittyi myös suosikkikuvani: http://i.imgur.com/TKzQsHi.png
Oi, toivoinkin että Milka vastaisi Atson tunteisiin! Se toinen tyttö *nimimuisti pätkii kun vanhaks tulee* vaikutti jotenkin rasittavalta. Mutta juu, Milka ja Atso on oikein söötti pari :>
Heeeej, mahtavaa, vihdoinkin Kai sanoi sille heitukalle suorat sanat! :D Mitenköhän, mahtaakohan Virva nyt juosta takaisin Jounin syliin, vai etsiiköhän se "jännitystä" muualta...?
Sitten vuorossa kaikkien aikojen klisee: hyvä osa! :D Tykkäsin oikein paljon. Tavallaan olisin toivonut Kaista perijää, mutta Jarnosta tykkään myös kovasti, joten eipä ollut huono valinta! :) Jään odottelemaan jatkoa iloisena siitä, etät onnistuin kerrankin saamaan aikaan pitkän kommentin :P

Vastaus: Hauskaa että ninjakohtaus ja Ingmar miellyttivät sinua! .-) Sinun kommenttejasi on niin kiva lukea, kun aina hullaannut kaikkiin postipoikiin ja ingmareihin ja muutenkin huomaat kuvien taustoille piilotetut vitsit! .--D En usko, että raaskin jättää Ingmarin kohtalon pimentoon, joten onneksesi saat kuulla hänestä vielä lisää. .-) Jep, Milkalla ja Atsolla on kahden salaman yhteensopivuus, joten mielelläni tein kaksikosta parin. .-> Nea oli se baarissa tavattu ja Arja oli Benjaminin kaveripiirin jäsen, joka oli iskenyt silmänsä Atsoon. Toista heistä varmasti tarkoitit. Aika rasittavia olivat kummatkin. .--D Eikä noita nimiä tahdo muistaa! Hyvä kun muistaa Ilolienten veljesten sukunimet. .-D Aivan! Virvalla on tosiaan paljon mahdollisuuksia, joista saat kuulla lisää tästä osasta. .-> Haha, keksitpä hauskan tavan ilmaista "hyvä osa" -huomion. .--D Kaista saat varmaan kuulla vielä, kun saan väsättyä hänestä ekstraosan. Jarno on varmasti kelpovalinta. Pääasia, ettei perijäksi tullut itseä ärsyttävää tyyppiä. .--D Minusta sinun kommenttisi ovat aina hauskoja ja riittävän pitkiä! .-) Kiitoksia tästä kommentista!



Vivy kirjoitti:
Jes! Olinkin odottanut uutta osaa =)
Hienoa, että Kai katkaisi suhteensa Virvaan. Minusta tuntuu, että Virva ei oikeasti rakasta kumpaakaan veljeksistä, ehkä hän haluaa vain huomiota ja "jännitystä".
Isyysjupakkakin saatiin selvitettyä, mutta harmittaa Hilpan puolesta! Toivottavasti hän kuitenkin jatkaa opiskeluja, sillä eiväthän kaikki Simlandian sairaalat voi evätä häneltä työtä! Kai.
Hui, ninja! Mietin, liittyykö tapaus jotenkin Ingmariin, ehkä ninja on hän tai ninja on siepannut hänetkin tai jotain siihen suuntaan...
Itse en olisi millään keksinyt, kenet olisin halunnut perijäksi. Jarno on hyvä valinta, varsinkin kun suunnittelet juonta tämän varalle...
Loistava osa taas kerran! =) Hidas tahti oikeastaan haittaa, välissä ehdin hyvin lukea Fazereita, Vanamoita, Joutsenlampia ja Romanovin kiviä. Ja värkkäillä jotain omaan blogiinikin =)
Innolla odotan seuraavaa osaa =D

Vastaus: Jes, upeeta että odotuksiisi vastattiin! Vautsi, järkeensä käypä tulkinta Virvan tunteista Kaihin ja Jouniin! Kiva lukea tällaisia huomioita! .-D En tässä ala paljastaa "oikeaa" laitaa, ettei sinulta menisi lukuinto. .-D Totta, on ihan työnantajasta kiinni, haluaako nähdä äidin ja tyttären klooneina, jotka tekevät tismalleen samat virheet, vai eri simeinä. Minäkin haluaisin kannustaa Hilppaa opiskelemaan, mutta tarinassa joskus käy asiota, jotka eivät ole minullekaan mieleisiä. .-( Ninjajutuissa on pohtimista kerrakseen, ehkä saat muutamia vastauksia lähiosissa. Jokaiselle pojista olisi tullut omanlaisensa juoni, jos heidät olisi perijöiksi valittu. Nyt saan kertoa Jarnon juonen pitkän kaavan kautta. .-) Olisi minulla muillekin pojille ollut mielessä oma juonensa, mutta säästän niitä sitten jatkoon ja käytän sopivassa tilanteessa. .--D Ettei kukaan nyt tarinasta olisi tylsää tehnyt. .-D Mukavaa että pidit osasta. Niinpä, sinulla on oikea asenne! Kun odottelet minun osiani, ehdit samalla lukea muita tarinoita ja valmistaa omaa blogia! .-) Kiitos kommentistasi!



RedCrystal kirjoitti:
Hei! Olen lukenut blogiasi, sain vihdoin osat kiinni! =D Olen linkittänyt sinut sivuilleni, käykö vastalinkitys?
http://lcdream.vuodatus.net/

Vastaus: Tervetuloa Iloliemien pariin, mahtavaa saada uusia lukijoita. .-) Paljon lukemista Iloliemissä riittääkin kun osia on jo aika paljon ilmestynyt. .-D Linkittelin Dreamit Simsseilyihin (jonne johtaa linkki Iloliemien sivulaatikosta), sillä helpottaa elämää kun on yksi paikka missä kaikki linkkini sijaitsevat, ettet ihmettele kun tarinaasi ei täällä Iloliemessä näy. Minäkin lukaisin jo Dreamin osat läpi. ,-) Kiitos kommentista!




sari kirjoitti:
mahtavat osat luijin tässä kahtenä päivänä kaikki osat tähän päivä odotan seuravaa jo :)

Vastaus: Oi, ihanaa saada uusia lukijoita Iloliemille, ja vielä ihanampaa ovat sellaiset lukijat jotka jaksavat kaikki osat lukea läpi! Huh, oletkin urakoinut kun niin nopsasti ehdit kaikki osat lukemaan. .--D Kiitoksia kommentin jättämisestä!




Tikru kirjoitti:
Ääää, ollu kamala koeviikko vasta ja sen takia vasta nyt tää kommentti...
Mutjoo ihana kun Kai tajusi jättää sen kaksnaamasen kieron Virvan. Oon inhonnu sitä simiä AINA. Rikko sillon joskus veljesten välitkin. :/
Voe voe Juulia, olet sit sotkenu Hilpan ja Jessikan elämän sillä isyystestijutulla.. Harmittaa heidän puolesta, kun Jessikalta meni työpaikka jne. Huonoa huomiota näille.
Atso ja Milka(josta tulee mieleen suklaa :D) on ihana pari.
Ja Jarno on hyvä perijä.... mut mitä ihmettä?!? Ninja? Jännittävää!
Uutta osaa odotellessa hyvää kevättä! Eikä haittaa hitaammanpuoleonen päivitystahti, koska välissä ehtii hyvin lukea kaikkien muiden blogien osat ja muut kiinni ja vasta sitten tulee tänne uusi osa :)

Vastaus: Hyvin kerkesit lukemaan osan vaikka koeviikko sinua aluksi kiusasikin, eikä tässä mitään hoppua tarvitse pitää lukemisen ja kommentoimisen suhteen. .-) Oli kyllä kypsä päätös Kailta viimeinkin lopettaa Virvan kanssa salaa vehtaaminen. Sääli tosiaan, että yksi tyttö on pilannut Iloliemen nuorimman veljesparin välit noin pahasti useiden vuosien ajaksi. .-( Juulian ja Veikon isyydensalaustempaus vaikuttikin yllättävän monen simin elämään, kun Jessika sai sairaalan vihat niskaansa ja Hilppa menetti mahdollisesti työllistymismahdollisuutensa lääketiedeuralla. .-/ Haha, ihana tuo suklaa-huomiosi, täytyykin joskus Atson kutsua Milkaa omaksi namukseen tai jotain vastaavaa. .-DD Tuoreen perijän kohtalo jäi nyt vähän epäselväksi tuon ninjailijan takia, mutta eiköhän parin seuraavan osan aikana ala johonkin suuntaan selkiytyä.. ,-) Kiitokset, hyvää kesän odotusta sinulle! ♥ Hienoa että osaat hyödyntää saamattomuuttani ja lukea muiden tarinoita Iloliemille osia odotellessa. .-D Kiitos paljon kommentin jättämisestä!



Aijca kirjoitti:
Hauskaa, että kuvistunnit oli toteutettu elävää mallia maalaten =D Nimittän meillekin tulee koulussa toi maalauspuoli ihan juuri, nyt kun hiilipiirroksista päästiin eroon. Mutta siis hyvin onnistunut toi Harryn hahmo taiteen opettajana! Uskottavaa.
Ja Virva on kyllä aika bitch! Huolimatta siitä, että sillä on päällään toi kiva mekko, joka omasta pelistäni myös löytyy... Kailla sentään on vähän omantunnin rippeitä jäljellä ja onneksi osasi lopulta heivata naikkosen. Onneksi Atso on kuitenkin kaikista fiksuin ja osaa pitää Arjat loitolla Benjaminin vuoksi. Ja löysipä vielä itselleen mahdollisen tyttöystäväehdokkaan. Pidetään peukkuja, että Milka lämpenee kunnolla 8D Kiva osa jälleen, ja aika koukuttavaan kohtaan koko hoito jäikin. Ovelasti toi perijäin valintakin pääsi vaikuttamaan, kun ite päähahmo kaapattiin. Oli hauskaa päättää perijä mielivaltaisesti.
Ja loppuu vielä sellaista asiaa, että linkitin sims-sivusi SimsalaSims2 -sivulleni =)
Tässä vielä osoite sinne, jos kiinnostaa: http://simsalasims2.vuodatus.net/

Vastaus: Wihii, hauskaa että aloitat kommentin juonikiemuroiden sijasta puhumalla Jarnon kuvistunneista. .-D Ei tosin mikään ihme, kun aihe on sinulle ajankohtainen omien opintojesi suhteen. Minulla oli yhdellä kuviskurssilla lukiossa viime vuonna elävän mallin piirtämistä, ja muutenkin käytin omaa kuvisopeani mallina Harry-opettajaa luodessani. .-D Myös Harryn monet repliikit ja parannusehdotushuomiot ovat saaneet tästä irl-opettajastani vaikutteita, joten ehkä se vaikuttaa uskottavuuteen. .-D Tuo Virvan yllä oleva H&M-mekko on tosiaan kiva, toivotaan ettei ikävä sim jätä ikävää vaikutelmaa siitä. .-D Kain päätös jättää Virva oli kyllä järkevä, vaikka mies taisi enemmän ajatella siinä itseään, mutta varmasti omatunnollekin helpompaa kun ei tarvitse enää salaa tapailla Virvaa. Atso tuntuu tosiaan olevan vanhin & viisain veljeksistä, ja hän onnistuu jopa sosiaalisesti tasapainottelemaan pitäen Benjaminin tyytyväisenä. .-D Atsolla on noita ehdokkaita naisrintamalla tullut useampikin vastaan, mutta ensi kertaa mies tuntuu itsekin olevan kiinnostunut jostakin, eivätkä Arjan tapaiset vain vainoa häntä. .-D Jaa-a, ties vaikka Milka sulaisi lämmetessään tarpeeksi (olen innoissani edellisen kommentoijan Milka-suklaa - huomiosta .-D). Hehee jep, valitsit osuvasti Jarnon perijäksi, kun hänelle oli tuo jännempi juoni suunnitteilla, nyt pääsen toteuttamaan sen kunnolla. .-D Mielivaltaisuus on siistiä. .-D Kiitokset linkityksestä, itselläni on tällä hetkellä ainoa aktiivinen linkityspaikka Simsseilyissä, joten sieltä löytyy sinun Simsala Simssisikin. .-D Suuret kiitokset kommentoimisesta!




Simssipa kirjoitti:
Heippa!
Kyselisin että miten teit tuon sinun Osat-laatikon? Itsekin pidän pystyssä Lc:tä enkä osaa tehdä sitä.
Kertoisitko?
Kävisitkö myös kurkkaamassa?
http://lcpurnukka.vuodatus.net/
SimSipa

Vastaus: Laittelin sivullesi aiemmin ohjetta linkkilaatikosta ja hienosti näyt saaneen asiat kuntoon siltä osin. .-) En ole vielä ennättänyt tarinaasi lukea, mutta koitan viimeistään kesäloman aikana alkaa lukea aktiivisemmin toisten tarinoita. Paljon kiitoksia kommentin jättämisestä!



sebastiina kirjoitti:
Kyllä, edelleen, Iloliemi on mahtavaa luettavaa!
Ja ei mitään kiirettä niitten osien kanssa. Hyvä vain kuulla, ettet ole lopettamassa. Itselleni on ainakin aika lailla samantekevää kauanko osan ilmestyminen venyy jos vain tietää, että se on yhä tarinan kertojalle mieleinen ja tärkeä, mukava puuha, eikä hän ole dumppaamassa koko tarinaa roskikseen tai ahdistu sen teossa. :’(
On siis todella mukavaa, että viihdyt yhä tarinan parissa ja haluat viedä sitä eteenpäin, koska me lukijat ainakin tosissamme nautitaan siitä! :3
Ja mitä mitä sitten…
No, aloitetaan tärkeimmästä, elikkäs: Atso on loistoheppu. Se on fakta. Ja Benjamin on tosi söpöläinen jeps. Ihanata että ovat ystäviä keskenään, kaksi niin erilaista simiä. Koskaan en saa varmasti iloittua tästä asiasta kyllikseni! ♥
Kauhiaa kohellusta tuo kolmiodraama. xD Onneksi se tuli nyt tiensä päähän.
Hilppa parka, Tosi kurja tilanne hänellä! Ei kai siinä nyt auta kuin vaihtaa identiteettiä.. :I
Taidekoulun oppilaat on hyviä, Aleksanteri ja Birgitta. Aleksanterilla oikein hienot hiukset. Toivottavasti nähdään vielä Ingmariakin lisää. Mielenkiintoinen persoona vaikutti olevan...
Ja nyt kyllä kiinnostaa mitä kummaa Jarnolle oikein on luvassa! :D
Voimia opiskeluun & kirjoituksiin! Jaksaa vielä! >o<)/ Pidä kans hauskaa välissä. Kaikkea hyvää!

Vastaus: Hienoa kuulla ettei tarinan taso ole (paljoa) laskenut. .-D Hyvä myös tuo asennoitumisesti tähän tilanteeseen. Ihanaa että minulla ymmärtäväisiä lukijoita, jotka eivät kärky pelkän uuden osan perään vaan muistavat että kirjoittajalla on omakin elämänsä, minkä vuoksi osien julkaisu voi välillä venyä. Viimeisen vuoden aikana on moni asia muuttunut koulusta ja asumisjärjestelystä lähtien, enkä vielä ole saanut rutiinia tarinoiden tehokkaaseen edistämiseen tällä "uudella tavalla", joten nyt vähän takkuaa, mutta kesäloman aikana pitäisi ehtiä taas paremmin panostaa sims-projekteihinkin. .-) Iloliemien tekeminen on suurimman osan ollut minulle miellekästä puuhaa, ja se on ehdottomasti oma suosikkini simsprojekteistani, joten en todellakaan ole lopettamassa tai kyllästymässä tähän. .-D Atso on tosiaan mahtava, salainen suosikkini tämän sukupolven edustajista. .-D Benjamin ja Atso ovat sen verran ihanat kaverukset etten raaski näitä toisistaan lopullisesti erottaa, vaikka erimielisyyksiä ja vähän isompiakin riitoja on näiden välillä ollut. Ihanaa miten iloitsen kaverusten puolesta. .-> Kolmiodraama-tilanteen luulisi nyt rauhoittuvan kun Kai jättäytyi porukasta. Hilpalle kävi kyllä kurjasti, kun Juulian ja Veikon isyystestihuijaus tahri Iloliemien nimen luotettavana sairaalan työntekijänä, kun Jessika joutui ottamaan syyt niskoilleen sotkusta. .-/ Täytyy nyt toivoa että Hilppa keksii jonkinlaisen toimintatavan, identiteetin muuttaminen ei välttämättä käy helposti. Mukava kuulla että olet kiinnostunut myös Jarnon taidekoulukavereista! Aleksanterin hiukset on tosiaan kivat, sain kerrankin käyttöä liiloille hiuksille. .-D Ingmar kerää lukijoiden keskuudessa huomiota vaikka on esiintynyt tarinassa aika vähän, mielenkiintoista. .-D Jarnolle taitaa tosiaan jotain kummaa olla luvassa, kannattaa olla kiinnostunut. ,-D Kiitoos, kirjoitukset on nyt omalta osalta onneksi hoidettu, tuloksia vielä odotellaan... Koulua ei onneksi ole enää kuin kuukausi jäljellä, täytyy taistella. Haha, hauskaa on pidetty kyllä vähän liiankin kanssa, täytyisi siirtää huomiota myös opiskeluun välillä, vaikka siihen tietysti pyrin aina. .-D Kiitos todella paljon pitkästä kommentistasi!




CristalCrystal kirjoitti:
Oho, mä oon näköjään menettänyt paljonkin! :D
Mutta näin alkuun: Jes, Jarno on perijä! :) Ihana, taiteellinen tyyppi! Toivottavasti seurustelu Turman kanssa johtaa pidemmälle! :)
Muahaha, Virva, sait maistaa omaa lääkettäsi! (Vaikka oli se kolmidraama suhdesoppa erittäin mielenkiintoista!) Onneksi (ja viimeinkin) Kai pääsi irti tuosta kierosta naikkosesta. Olen nyt vain iloinen!
Löysihän tuo Atso itselleen ihanan tytön! Milka vaikuttaa mukavalta similtä, toisin kuin Virva silloin aikoinaan. (Jostain syystä palaan Virvaan...)
Tso, tso, Juulia, mitä menitkään tekemään? Käy sääliks Hilppaa ja tietty Jessikaakin... Saisipa HIlppa innostuksensa takaisin! :)
Mutta tämä Jarnon mahdollinen (ja melko varma) kidnappaus oli todella hyvä juttu! (Siis juonellisesti, toki! :D) Jään innolla odottelemaan seuraavaa osaa ja mahdollista kohtaamista ninjan kanssa!
Se vielä, että Birgitta on kyllä nätti ja Aleksanteri vaikuutta huipputyypiltä! :)
- CristaCrystal
Muuten, minun on välillä hankala lukea tekstiä taustan takia... :) Voiko sitä muutta hiukan? :)

Vastaus: Jarno on kieltämättä hauska heppu! .-) Jarno ja Turma vaikuttavat onnellisilta, joten ainakin näillä näkymin suhteen luulisi kestävän vielä kauan, ties vaikka loppu elämän. .-) Haha, kaikissa tapahtumissa on aina hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta haluaisi, että Kai ja Jouni tajuaisivat jättää Virvan omaan arvoonsa, mutta heti tarinan mielenkiintotaso laskee. .--D Mutta ei hätää, kyllä minä jotenkin vielä onnistun mielenkiintoisia juonenkäänteitä kehittelemään ja toteuttamaan. .-) Kai teki kyllä hienon teon. Saa Virvakin huomata, ettei aina kaikki mene hänen suunnitelmiensa mukaan. .-D Haha, Virva on niin legendaarinen hahmo, että toki häneen täytyy palata. .-D No ei, mutta harmeja tuottanut. Toivottakaamme onnea ja pitkää suhdetta myös Atsolle ja Milkalle. .-) Jep, juonellisesti on kivaa laittaa simejä kärsimään. .-D Tässä osassa saat kuulla lisää Jarnon seikkailuista. Poistin läpinäkyvyyttä hitusen. Onko nyt yhtään helpompaa lukea? .-)



Yun kirjoitti:
Hääh, ai perijän valinta meni noin? Harmi, ettei valintaa tehty "normaalilla tavalla", kun ei minulla ole aikaa tehdä omiakaan osia saati osallistua kilpailuihin :O No, onneksi Jarno sentään valittiin, eikä kumpaakaan "nättinaamoista" ;)
Mietin jo ensimmäisessä ninjakuvassa, että hassustipa sattui tuo ninja lavastukseen, mutta sehän kuului asiaan! Vähän luulen, että Ingmar olisi ninja, mutten tiedä mikä olisi motiivi :D Ingmar kuitenkin liittyy asiaan jotenkin.
Kaaoksen rakastajana toivon, ettei tuo Virva/Kai/Jouni-kolmiodraama ole vielä ohi. Ja jos Kai nyt jättikin Virvan lopullisesti, Virva varmasti etsii jonkun toisen salarakkaan... Kun itsekin sanoi, että pitää jännityksestä.
Hilpan kohtalo surettaa. Toivottavasti tyttö saa vielä opiskella ja pääsee töihin haluamalleen alalle. Ehkä Hilppa löytää jonkun toisen alan, joka olisi sydäntä lähellä?
Hyvä osa taas kerran, mielenkiinnolla odotan jatkoa. :)

Vastaus: Tässä ehti olla parikin kilpailua joissa olisi ollut mahdollista voittaa perijän valitseminen palkintona (en tosin tainnut siitä silloin mainostaa Iloliemien sivulla, kun kisa ei tarinaan liittynyt), mutta harmi että olet ollut kiireinen simsprojektien kanssa. .-/ Hyvä kuitenkin että olet edes jollakin tasolla tyytyväinen perijään, kiva saada vihdoin sukuun muutakin kuin noita ykkösnaaman piirteitä. .-D Hahah, olitkin tarkkana kun huomasit ninjan etuajassa. .-D Mielenkiintoisia mietteitä ninjan henkilöllisyydestä, ja Ingmarinkin vedit mukaan juoneen, saa nähdä miten käy. ,-) Hehe, kaaos onkin mukava mielenkiinnonherättäjä tarinoissa. .-D Eiköhän sitä ole jatkossakin luvassa kun Virva pysyy mukana kuvioissa. .-D Hilpalle kävi tosiaan kurjasti, kun hänen työllistymisensä unelma-alalla ei välttämättä tule enää onnistumaan Iloliemien maineen mentyä lääkäreiden keskuudessa. Alan vaihto olisi tosiaan järkevä valinta Hilpalle, mutta ei tiedä osaako nainen motivoitua uuden alan opintoihin tarpeeksi suurella panostuksella. .-P Paljon kiitoksia kommentoimisesta!



Mesinen kirjoitti:
Vai tuli Jarnosta perijä... Itse olisin luultavasti valinnut Kain, mutta kaikesta päätellen Jarnon varalle on mielenkiintoisia suunnitelmia.. Kuka ja miksi sieppasi Jarnon? Liittyisiköhän tämä homma noihin Veikon ongelmiin vai sairaalan syytteisiin? Eihän Veikko miehen isä ole, mutta eihän kidnappaaja välttämättä tiedä?!
Hurraa! Kai pääsi eroon Virvasta, nyt vielä Jounin pitäisi... Tällä kun ei ollut kyse edes mistään yksittäisestä hairahduksesta, eikä tämä ollut edes salasuhdetta lopettamassa. Virvahan olisi todella halunnut pitää molemmat! Mikä soppa...Toivottavasti Kai alkaa nyt käyttäyttyä veljeää'n koohtaaan myötätuntoisemmin.. Jouni ei vain luultavasti tule antamaan helposti anteeksi veljensä petturuutta tämän kihlatun kanssa.
Oi voi... Hilppa ja Jessica! Toivottavasti Jarno saisi Kustin päähän taottua järkeä, kun eihän tämä halunnut tätiään ilmeisesti perikatoon syöstä. Kuten tekstissä luki, näpäyttää äitiään ja Veikkoa valehtelusta ja saada totuuden selville. Juulian pitäisi hiljalleen alkaa kantamaan vastuuta teoistaan nyt, kun valheet alkavat olla paljastettuina. Jarno varmasti ymmärtäisi äitiään, kun Juulia selittäisi millaisessa tilanteessa tämä kaikki (isyystesti hässäkkä- Kustille ilmaantunut poika yms.) tapahtui.. Ainakin se vähän selventäisi simnaisen käytöstä..
Hei Jei! Mä voin nyt sanoa, että mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa osaa ;) !

Vastaus: Näin alkuun haluan kiittää sinua kaikista lähettämistäsi kommenteista vanhoihin osiin. .-) Olen pahoillani, etten nyt vastaa niihin, sillä tapanani on ollut jo pidemmän aikaa vastata vain uusimpaan kommenttiin. .-( Jarnon varalle on tosiaan jännittävä juoni, ja olen jo hiukan suunnitellut hänen tulevaisuuttaankin. Kai ei kuitenkaan olisi ollut huono valinta, sillä varmasti olisin hänellekin saanut kehiteltyä jonkin mielenkiintoisen elämän. .-) Oletkin ensimmäinen, joka on tajunnut, että lääkärisyyte tai Veikon ongelmat voisivat olla syy sieppaukselle. Saatpa olla vielä hetken epätietoisuudessa. .--D Sekä Kaille että Jounille ja ehkä Virvallekin oli parempi, että Kai tajusi erota. Muuten Virva olisi varmaankin pyöritellyt molempia ties kuinka pitkään. .-/ Kain ja Jounin suhteessa on tosiaan vielä monia kielteisiä tekijöitä, ja anteeksi antaminen on varmasti vaikeaa. Kustin kosto tosiaan voi mennä hiukan yli, vaikka toisaalta hän on saanut kärsiä rankasti valheen vuoksi. Hän ei saanut viettää aikaa poikansa kanssa, ja tutustuminen pystytään aloittamaan vasta tämän ollessa aikuinen. Ehkä hän haluaa vain saada pois lääkärin, joka avusti isyystestin väärentämisessä ja sillä tavalla estää, ettei samaa käy jatkossa. Syyte varmasti auttaa sairaalaa olemaan tarkempi jatkossa. En kyllä väitä, että Kustilla olisi oikeus pilata Jessikan ja Hilpan elämä, mutta moraalikysymykset ovat vaikeita. Hyvin oivallinen huomio, että Juulian pitäisi myöntää ja selittää, miksi toimi kyseisellä tavalla! Jostain syystä ei ollut käynyt omassa päässä tämä ajatus. .--D Hienosti sait kyllä luettua osatahdin kiinni, ja kiitos vielä tästäkin kommentista! .-)

KERTAUS:

Isyystesti varmisti, että Jarno on Kustin poika. Kusti halusi haastaa sairaalan oikeuteen, koska testi oli aiemmin mokattu. Jarno kuitenkin vastusti ajatusta.

Hilppa sai selville Kain ja Virvan salasuhteen ja uhkasi kertoa Jounille, jonka kanssa Virva julkisesti seurustelee.

Hilppa ei kuitenkaan paljastanut asiaa Jounille, sillä hän masentui. Kustin oikeussyytteen takia Jessika, Hilpan äiti, joutui luopumaan työpaikastaan sairaalassa. Jessika tahri Iloliemien nimen lääkäreiden keskuudessa, mikä todennäköisesti tulisi vaikeuttamaan tai estämään Hilpan etenemisen unelmaurallaan, lääketieteen parissa.

Kai kyllästyi Virvan tyhjiin lupauksiin Jounin jättämisestä, joten hän otti ohjat omiin käsiinsä ja erosi Virvasta.

Atson naissäädöt alkoivat viimein olla ohi, kun hänen ja Milkan romanssi puhkesi kukkaan.

Osan loppupuolella uusi perijämme Jarno siepattiin!

OSA ALKAA!!

Osan lukumusiikki --> ♫ Ilolienten osan lukumusiikkien soittolista --> ♫
Ensimmäinen asia, mitä Jarno tunsi, oli kipu. Viiltävä tuska viuhahti hänen päänsä yli. Jarno voihkaisi. Hän sai vaivoin pidettyä silmiään auki. Yläpuolella näkyi vain harmaa katto. Jarno mietti, mitä hänelle oli tapahtunut. Ai niin, joku oli hyökännyt takaapäin asuntolan käytävällä. Jarnolla ei ollut mitään muistikuvaa, mitä sen jälkeen oli tapahtunut. Todennäköisesti hän oli menettänyt tajuntansa.

Kun käsissä viimein tuntui olevan voimaa, Jarno työnsi itsensä hitusen ylöspäin nähdäkseen paremmin olinpaikkansa. Vasta nyt Jarno oivalsi makoilevansa karvamaton päällä, ja taustalla näkyi kaikenlaista rihkamaa. Jarno ei tunnistanut paikkaa. Hän ei ollut ollut täällä koskaan aiemmin. Vanha kaappikello oli pysähtynyt, eivätkä muutkaan elektroniset laitteet näyttäneet toimivilta.
-Viimein heräsithän sinä, Jarno kuuli yllättäen puhetta takanaan. Oliko täällä joku muukin? Jarno oli varma, että hän oli kuullut saman äänen ennenkin, mutta hän ei vain kyennyt muistamaan sen alkuperää.

Jarno kääntyi nopeasti ympäri. Hän ei tiennyt olisiko pitänyt olla riemuissaan vai kauhuissaan.
-Ingmar! Jarno huudahti.
-Mitä sinä teet täällä? hän jatkoi heti. Jarno oli niin yllättynyt näkemästään, ettei tajunnut alkuunkaan miettiä, mitä edes hän itse oleskeli jossain vanhassa varastossa.
-Minä måålaan, Ingmar totesi. Sen Jarno kyllä tiesikin jo. Ihan kuin toinen jättäisi tahallaan hänelle asioita kertomatta.
-Nyt en kyllä ymmärrä ollenkaan. Sinähän lopetit koulun. Miksi maalaat yhä? En ylipäätänsä ymmärrä, miksi edes lopetit opiskelut, koska olet todella taitava. Ja miten minä tähän liityn? Jarno kysäisi ja asettautui paremmin istumaan. Jarnosta tuntui, ettei hän ymmärtänyt juuri mitään mistään.

-Nej, nej, nej. Minä lopettanut inte opintojani vapaaehtoisesti! Minut pakotettiin siihen! Ja minä måålaan, koska on pakko, Ingmar tokaisi ja kyykistyi Jarnon eteen. Jarnon päätä kivisti vieläkin.
-En ymmärrä, Jarno huokaisi.
-Joku tyyppi kaappasi minut ja pakotti minut allekirjoittamaan yliopiston keskeyttämislomakkeen. Sama kohtalo odottaa todennäköisesti sinua, Ingmar tuhahti. Hän oli selvästi vieläkin pahoittanut mielensä raskaasti. Eikä se ollut ihmekään ottaen huomioon, kuinka Ingmar oli panostanut koulutukseen ja laittanut kaiken sen edelle.
-Miksi? Jarno kysyi.
-Minä tiedän inte! Sitten käskivät he måålata, Ingar huudahti.

-Opettaja kyllä mainitsi sinun keskeyttäneen opintosi, mutta emme osanneet arvata, ettet lähtenytkään vapaasta tahdostasi vaan tällaisen sieppauksen takia... Mutta hetkinen, mitä meistä oikein tahdotaan? Miksi juuri meidät kaapattiin ja tuotiin jonnekin vangeiksi? Jarnon pää oli täynnä kysymyksiä.
-Minä tiedän inte tarkasti, mutta ilmeisesti taideopintomme liittyvät siihen jotenkin. Minun käskettiin måålata, ja måålaustelineiden määrästä päätellen tänne tuodaan vielä lisää opiskelijoita, Ingmar kertoi pohdintojaan.
-Mistä niin päättelet? Jarno kysyi hölmistyneenä. Hänen oli vieläkin vaikea käsittää koko tilannetta, joka tuntui jotenkin niin epätodelliselta. Ingmar huokaisi ja osoitti takanaan olevaa maalausteline rivistöä.
-Måålaustelineitä on kolme, joten varmaankin tänne hankitaan kolme måålaajaa, Ingmar selitti, jolloin Jarnoakin alkoi vähän pelottaa. Mitä oli tekeillä?

---


Kusti oli saapunut Ilolienten tontille, vaikka hän kyllä kokemuksesta tiesi, että riitaa ja huutoa siitä vain seuraisi, eikä mies ollut väärässä nytkään.
-Veit meiltä jo toisen lapsen, jätä meidät rauhaan! Juulia huusi tuohtuneena Kustille. Totuuden paljastuttua Jarnon biologisesta isästä toisella testikerralla olivat Juulia ja Veikko alkaneet inhota Kustia entisestään. He olivat kateellisia siitä, miten Jarno kaveerasi enemmän Kustin kanssa, eikä poika ollut edelleenkään paljastanut Juulialle ja Veikolle opiskeluasuntonsa osoitetta.
-Hei, minä en ole vienyt teiltä mitään. Itse pimititte minulta melkein kahdenkymmenen vuoden ajan tiedon siitä, että Ilolienten suvusta löytyy Atson lisäksi toinenkin minun poikani. En kuitenkaan tullut paikalle jauhamaan tästä asiasta, vaan minulla on huolestuttavia uutisia: Jarno on kadonnut, Kusti kertoi huolestuneena.

Tajuttuaan Kustin olevan aivan tosissaan, kutsuivat Juulia ja Veikko miehen sisälle, jottei joukkion tarvitsisi keskustella ulkona hytisemässä. Juulia astettui istumaan Kustin viereen samalle sohvalle, mutta Veikko jätti vähän väliä ja istahti yksinään viereiselle sohvalle.
-Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat Jarnon katoamisella? Poika on kotoa lähdettyään ollut melko itsenäinen eikä ole paljoa meillekään soitellut, Juulia totesi jättäen kuitenkin kertomatta sen yksityiskohdan, että Jarno oli katkaissut välit vanhempiinsa sen takia, että nämä olivat aiemmin pojalle valehdelleet.
-Nyt on kyse vähän isommasta asiasta kuin yhdestä puhelinsoitosta. Olimme etukäteen sopineet lounastapaamisen tälle viikolle, mutta Jarno ei saapunut paikalle, Kusti kertoi.
-En ihmettele, kuka sinun kanssasi haluaisi viettää aikaa, Veikko tuhahti, mutta Juulia hyssytteli miestä. Tämä oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun naisella oli tilaisuus kuulla Jarnosta jotakin.

Kusti jätti huomioimatta Veikon kommentin ja jatkoi omaa kertomustaan:
-Yritin tietenkin soittaa Jarnolle, mutta hänen puhelimeensa ei saa yhteyttä. Päivää myöhemmin lähdin käymään Jarnon asuntolalla, ja hänen kämppiksensä ilmoitti Jarnon keskeyttäneen opintonsa.
-Mitä?! Juulia ja Veikko huudahtivat yhteen ääneen.
-Reaktioni oli yhtä järkyttynyt kuin teidänkin. Tiedustelin myös Atsolta asiasta, mutta hänkään ei tiennyt Jarnon puuhista mitään. Atso kysyi myös Kailta ja Jounilta asiasta, mutta heillekin Jarnon opintojen keskeytys tuli täytenä yllätyksenä. Ilmeisesti Jarno on vain häipynyt ilmoittamatta kenellekään mitään. Toivoin teidän tietävän jotain asiasta, mutta koska Jarno ei ole edes teille kertonut suunnitelmistaan alan olla huolissani, Kusti huokaisi.

-Olet kyllä ihmeen rauhallinen, Juulia totesi tarkkaillen Kustin kasvoja. Mies kääntyi katsomaan entistä naisystäväänsä ihmeissään.
-Sinä olet kaiken tämän takana! Juulia sihahti.
-Mitä ihmettä sinä oikein selität? En todellakaan, Kusti huudahti heti takaisin.
-Itse syytit meitä siitä, kun et voinut tavata Jarnoa. Nyt haluat kostaa meille. Sieppasit hänet, jotta emme voisi olla enää yhteydessä poikaamme! Juulia karjaisi.
-Teidän poikaanne? Jo on aikoihin eletty... Jarno on minun poikani, ja minä tahdon hänelle ainoastaan hyvää. Miettikää nyt itsekin miten älyttömiltä kuulostatte! Jos minä olisin siepannut Jarnon, miksi ihmeessä tulisin keskustelemaan teidän kanssanne poikani katoamisesta? Kusti huokaisi.
-Sinä juuri sanoit sen! Tulit tänne siksi, ettei sinua voitaisi epäillä. Aika ovelaa, Veikko huomautti.
-Haluan poikani takaisin! Juulia vihastui ja oli aikeissa jo hyökätä miehen kimppuun, mutta tämä ennätti nousta tuolilta ensin.
-Minä en olekaan yhtä kiero kuin te kaksi. Ajattelin, että olisimme voineet yhdessä yrittää löytää Jarnon, mutta taisi olla erittäin huono idea tulla ehdottamaan sitä teille, Kusti ärähti ja lähti pois paikalta.

---


Jarno ja Ingmar olivat maalaamassa, kun käytävältä alkoi yllättäen kuulua kolahtelua ja vihaista huutoa. Miehet saattoivat vain arvata, että odotettu kolmas vanki oltiin tuomassa. Hetkessä aiemmin lukittu ovi avattiin, ja kauhukseen Jarno huomasi ystävänsä Birgitan heitettävän sisälle. Jarno ja Ingmar olivat aiemmin keskustelleet, yrittäisivätkö he päästä pakenemaan silloin, kun kolmas henkilö tuotaisiin. Ingmar oli kuitenkin ollut sitä mieltä, ettei pakeneminen olisi järin viisasta. Ei tietäisi, kuinka suuri joukko heitä oli vastassa, ja millainen aseistus heillä olisi. Täytyi olla jokin muu keino paeta.
-Te saatte vielä maksaa tästä! Birgitta kirkaisi. Olihan Jarno ehtinyt jo kaivata ystävänsä tulista luonnetta ja tapaa ilmaista voimakkaasti päässä pyöriviä ajatuksiaan. Silti Jarno ei olisi halunnut nähdä tätä, ei täällä. Kunpa Birgitta olisi saanut elää vapaana ulkomaailmassa elämässä onnellista elämää.

Kaikki tapahtui nopeasti. Yhdessä hujauksessa Birgitta tömähti puulattiaa vasten ja ovi naisen takana oli pamautettu jälleen kiinni. Jarno viskasi käsissään olevat maalausvälineet syrjään ja mietti, yrittäisikö rynnätä ovelle vai pitäisikö hänen auttaa Birgittaa. Maassa makaava ystävä veti sillä hetkellä Jarnon huomion, ja hän kiiruhti Birgitan vierelle. Oven takaa kuului ääniä ja kolinaa, minkä Jarno arveli johtuvan oven telkeämisestä ulkoa päin.
-Birgitta, oletko kunnossa? Jarno huudahti polvistuen tytön viereen lattialle. Birgitta säpsähti kuullessaan mainittavan oman nimensä, ja nainen yllättyi entisestään tunnistaessaan puhujan.
-Jarno ja Ingmar? Mitä on tekeillä? Birgitta tenttasi miehiltä. Jarnon nostaessa Birgittaa ylös, huomasi kaksikko, että joku tarkkaili heitä ovessa olevasta ikkunasta.

Tarkkailijasta ei paljoa osannut sanoa heikon näkyvyyden vuoksi. Hänen ruumiinrakennetta tai pituutta ei pystynyt päättelemään, eikä huiveilla ja hupuilla peitetyistä kasvoista ollut ihoa näkyvissä juuri ollenkaan. Hahmon nauru kaikui ohuen oven läpi vankilahuoneeseen, mutta ääntä ei pystynyt tunnistamaan, sillä huppuhepulla oli ilmeisesti jokin äänenmuuntaja.
-No niin, nyt kun olette kaikki täällä, aion selittää teille vähän asioita, möreä koneellinen ääni kantautui opiskelijoiden korviin.
-Selityksiä vähän kaipaankin! Mitä pilaa tämä oikein on? Birgitta ärähti. Jarno yritti pitää kipakan tytön aioissa, mutta Birgitta ryntäsi hakkaamaan ovea nyrkeillään.
-Älä viitsi pilata käsiäsi, tarvitset nimittäin niitä. Teidän tehtävänne on maalata vaatimuksieni mukaisia maalauksia laatimassani aikataulussa. Saatte kohtuullisen ruokatarjoilun päivittäin, huppuheppu selitti.

-Minä en tuollaiseen järjestelyyn suostu! Haluan pois! Birgitta ulvahti vihaisesti.
-Minä sanelen ehdot, ja teidän on noudatettava niitä. Hankkiudun teistä kyllä eroon, jos ryhdytte oikutteleviksi, ja on teidän turha kuvitellakaan pääsevänne takaisin entiseen elämäänne. Tarvitsen vielä uusimmalta naispuoliselta tulokkaaltamme allekirjoituksen opintojen keskeytyslomakkeeseen, huppuheppu murahti.
-Sinä siis lavastit Jarnon ja Ingmarin opintojen päättymisen? En todellakaan aio kirjoittaa nimeäni mihinkään paperiin! Birgitta uhmasi.
-Nej Birgitta, se on parempi että teet niin kuin käsketään, taaimpana seisova Ingmar käski. Tämä oli ollut pisimpään vangittuna ja tiesi kyllä, ettei vastaanpanemisella tehnyt hallaa kuin itselleen.
-Siinäs kuulit. Kehotan teitä siirtymään maalaustelineidenne eteen, surrealismitöiden palautuspäivä on kahdeksan päivän kuluttua, huppuheppu sanoi ennen lähtemistään.

Birgitta tihrusteli pölyisen ikkunan läpi, miten tummaan asuun pukeutunut huppuheppu lähti kävelemään kapeaa käytävää pitkin pois päin. Nainen käännähti ympäri ja kohtasi Jarnon ja Ingmarin katseet.
-Sanokaa nyt, että tämä on jokin pila! Mistä lähtien aprillipäivää on vietetty tammikuussa? Birgitta tenttasi.
-Tämä ei valitettavasti ole mikään meidän keksimämme pila, vaan nyt on tosi kyseessä. Tuo heppu on vanginnut meidät tänne maalaamaan taideteoksia, Jarno selitti.
-Minähän en rupea maalaamaan mitään tauluja tuollaisen hullun seiniä koristamaan! Birgitta sanoi päättäväisesti.
-Häntä on parempi totella. Minä jouduin olemaan useamman päivän ilman ruokaa kun en totellut aluksi. Käytöksesi voi olla vaaraksi meille muillekin, joten olisi parempi jos miettisit asioita vähän pidemmälle, Ingmar tokaisi.

Birgitta vaikutti viimeinkin ymmärtäneen pointin ja lopetti kiukuttelun.
-Onko tämä nyt sitten tuleva kohtalomme? Nököttää päivät pitkät jossakin lukitussa huoneessa? Birgitta huokaisi.
-En usko. Olen melko varma, että jos tottelemme määräyksiä tarpeeksi kauan, meidät päästetään pois. On vain oltava kärsivällinen, Ingmar mietti.
-Kuinka kauan oikein olette olleet täällä? Opettaja kertoi teidän kummankin keskeyttäneen opinnot, mutta se olikin valetta! Birgitta kauhisteli.
-Täällä on vaikea hahmottaa ajan kulkua, sillä käytössämme ei ole minkäänlaista kelloa tai kalenteria. Jarno tuotiin tänne ehkä pari päivää minun jälkeeni. En muista sieppaushetkeä kunnolla, mutta se tapahtui keskellä kirkasta päivää. Minut huumattiin nukutusaineella, ja seuraavan kerran tulin tajuihini täällä Ingmar kertoi kokemuksestaan.

-Miksi juuri meidät tuotiin tänne? Tapahtuiko teille jotain erityistä viimeisenä päivänä ennen sieppausta? Jarno pohti ääneen. Jos he keksisivät syyn kaappauksille, pystyisivät he ehkä myös päättelemään, kuka kaiken takana oikein oli.
-Minulle ei ainakaan tapahtunut mitään erikoista. Tai no, Harry Kivin kyllä kehui teoksiani kauhean paljon, Birgitta lesoili ylpeänä.
-Itse asiassa antoi Harry positiivista palautetta minun elävän mallin työstäni sieppauspäivänä, Ingmar totesi.
-Liittyykö Harry Kivin tähän jotenkin? Minullekin hän sanoi, että olen kehittynyt viime aikoina valtavasti, Jarno tuumaili.
-Ei ikinä! Harry Kivin on kivin ja paras opettaja! Ei hän tekisi mitään tällaista! Sieppaukseen on jokin toinen syy. Emme vain ole keksineet sitä vielä, Birgitta huudahti vastaan. Nainen pahoitti mielensä niin, ettei hänen tehnyt mieli jatkaa keskustelua. Jarno alkoi itsekin miettiä muita vaihtoehtoja, mutta ainakin jossain määrin taide ja maalaaminen oli varmasti vankina olon tarkoitus. Mutta kuka hyötyisi tästä?

---


Atso oli ilmoittanut saapuvansa Kain ja Jounin opiskelija-asunnon luokse keskustelemaan viime aikaisista tapahtumista. Porkkanapäät eivät tietenkään olisi halunneet olla toistensa kanssa tekemisissä, mutta Jarnon katoaminen askarrutti heidänkin mieltään niin, että he näkivät paremmaksi puhua asiasta.
-Minun käy sääliksi Jarnoa. Äiti ja Veikko ovat koko hänen elämänsä ajan valehdelleet Kustin isyydestä. Ja nyt Jarno on kadonnut, Atso harmitteli.
-Ehkä Jarno vain tarvitsee aikaa sulatella tuollaista. Ehkä hän halusi jättää kaiken taakseen ja vain miettiä. Lähtihän hän yliopistoonkin aluksi kertomatta meille ollenkaan olinpaikkaansa. Hän haluaa varmasti vain olla yksinään, ja mielestäni meidän pitäisi kunnioittaa sitä päätöstä, Jouni totesi. Atso nyökkäili. Jounin selitys oli ihan järkeensäkäypä.

-Harmi vain että harmiton Jarno katosi. Olisipa mieluummin joku muu hävinnyt... Kai totesi.
-Vihjaatko, että olisit halunnut ennemmin minun katoavan? Myönnän, etten minäkään pahemmin seurassasi viihdy, mutta en silti toivo sinun hukkuvan ulottumattomiin. En voi uskoa, että sinä olet meistä se vanhempi. Käyttäydyt todella lapsellisesti, Jouni ärähti.
-Jos itse olet niin herra aikuinen, niin miksi sitten intät vastaan? Onhan tämä sentään niin vakava asia, Kai huokaisi liioitellun huolestuneesti.
-Minä ainakin osaan pitää mölyt mahassani! Jouni huomautti.
Atso katseli sivusta veljesten riitelyä eikä meinannut uskoa korviaan. Heidän veljensä oli juuri kadonnut. Eikö nyt pitäisi kaikista eniten ymmärtää veljeyden merkitys ja yrittää pysyä sovussa? Elämä on arvaamaton, ja anteeksipyydölle ei välttämättä tule enää mahdollisuutta, kun on valmis katumaan. Milloin veljien välit edes menivät noin huonoiksi? Atso hipsi paikalta vähin äänin, eivätkä veljekset tuntuneet edes huomaavan hänen lähtöään.

Atso palasi asuntolalleen. Astuttuaan ovesta sisälle Atsosta tuntui kuin hän olisi saapunut jonkinlaiseen sirkukseen: Käytävän poikki viuhahti vähäpukeinen sim ja viereisestä hupihuoneesta kantautui erilaisia peli- ja musiikkiääniä. Välillä elämä asuntolassa erilaisten simien kanssa kävi hermoille, ja Atso kadehti Kaita ja Jounia, joiden asumisen vanhemmat olivat kustantaneet. Saivatko nuoremmat jonkinlaista erityiskohtelua siksi, että Veikko oli heidän biologinen isänsä ja halukas rahoittamaan "täysin omien" lastensa asumisen? Äskeisestä sanaharkasta päätellen yhteiselo ei kuitenkaan vaikuttanut olevan niin saumatonta kuin voisi luulla, ja siksi Atso päätti tyytyä nykyiseen järjestelyyn. Sitä paitsi täällä hän näki parasta kaveriaan Benjaminia päivittäin! Siinä samassa Atso huomasikin Benjaminin rynnivän portaita alas kovaa vauhtia. Atso riisui ulkovaatteensa ja jätti ne oven vieressä olevaan naulakkoon ja lähti sitten Benjaminia vastaan.

-Atso, Atso! Jotain kamalaa on tapahtunut! Benjamin karjui täyttä kurkkua tarraten Atsoa kiinni paidan kauluksesta. Lähettyvillä esseitään rustaava opiskelijajoukkio katsahti paheksuvaan sävyyn kovaäänistä Benjaminia, joten Atso näki parhaaksi rauhoitella kaveriaan.
-Hei rauhoitu ja kerro mikä on hätänä, Atso tokaisi irtautuessaan toisen kuristavasta otteesta.
-Minun lehtorini vaihtuu! Benjamin huudahti. Atso katsahti ystäväänsä otsa rypyssä.
-Ja se on jokin ongelma? Kuule, minun veljeni on kadonnut, joten tuo sinun uutisesi on sen rinnalla aika mitätön, Atso tuhahti.
-Niin mutta tässä on nyt eräs mutkikkaampi juttu... Minä nimittäin olen aiemmin saanut hyvät arvosanani kaveeraamalla lehtorini kanssa, eikä sama homma toimi tämän uuden tapauksen kanssa! Yritin kysyä voinko korvata tentin kahvittelutapaamisella, mutta hän ei suostunut moiseen järjestelyyn. En ole käynyt luennoilla puoleen vuoteen enkä todellakaan tiedä miten pääsen läpi viimeisistä loppukokeista, Benjamin suri. Atso tuijotti Benjaminia silmät suurina.
-Siis... olet koko yliopiston hoitanut läpi tuolla tavalla? Ehkä nyt sitten olisi viimein aika tarttua koulukirjoihin, Atso vastasi ja lähti paikalta vihaisena. Ilmankos Benjaminilla oli ollut niin paljon aikaa löysäillä, kun hänen ei ollut koko opintojensa aikana tarvinnut nähdä vaivaa opiskelun eteen ollenkaan? Epäreilua!

Ei Atso kuitenkaan voinut olla Benjaminille kauaa vihainen, sillä kaikesta huolimatta tuon loisija-bilettää-ulkokuoren alla oli hänen paras ystävänsä, eikä Atso voinut jättää tätä pulaan. Tukioppilastaustansa ansiosta Atso osasi jakaa sopivia opiskeluvinkkeä Benjaminille, ja välillä hän järjesti tukiopetustilaisuuksia, jonne kutsui sekä Benjaminin että tyttöystävänsä Milkan, jonka kanssa Atso oli alkanut seurustella virallisesti pian parin ensimmäisten staditreffien jälkeen. Välillä Benjaminia ärsytti olla paikalla kolmantena pyöränä seuraamassa kaksikon kuhertelua, mutta kolmikko tuli muuten ihan hyvin toimeen keskenään. Jopa aluksi mahdottomalta tuntuva opiskelu alkoi sujua Benjaminilta joten kuten, kun hän pääsi vauhtiin. Muita menoja Benjamin joutui harmikseen karsimaan: Enää ei voinut olla bileissä myöhään yöhön asti, jos aikoi nousta aamuluennolle. Atso seurasi ylpeänä ystävänsä kehitystä ja Benjaminkin löysi itsestään tunnollisen opiskelijan puolen.

---


Jarno, Ingmar ja Birgitta olivat alkaneet tajuamaan, ettei heitä oltu päästämässä pois vankihuoneesta. Aina kun he saivat yhden maalauserän valmiiksi, antoi kasvoton huppuheppu heille ohjeet uutta maalausta varten. Meno oli jatkunut näin jo useiden viikkojen ajan, ja Ingmarin laskujen mukaan he olivat olleet vangittuina jo ainakin kuukauden verran, eikä kierteelle tuntunut tulevan loppua.
-Kamalaa ettei kukaan tunnu kaipaavan meitä! Miksei meitä jo löydetä? Birgitta huokaisi kolmikon pitäessä ruokataukoa.
-Sieppaajamme on planeerannut kaiken niin oveasti. Hän otti nimikirjoituksemme opintojen keskeytyspapereihin, jolloin tulee sellainen vaikutelma, että olemme omasta vapaasta tahdostamme jättäneet opinnot kesken ja häipyneet, Ingmar järkeili. Jarno mutusteli suussaan olevaa ruuanpalaa mietteliäänä.
-Meidän on otettava ohjat omiin käsiimme! Pakkohan täältä on voida paeta, Jarno sanoi päättäväisesti.

-Jarno puhuu asiaa, olemme olleet tottelevaisia orjia jo tarpeeksi kauan! Seuraavan kerran kun meille tuodaan ruokaa te kampitatte ruokalähetin ja minä sotken hänen naamansa maalilla, Birgitta oli juonessa mukana.
-Tyst! Oletteko miettineet, että meitä saatetaan salakuunnella? Tänne on voitu kätkeä mikrofoneja. Meidän on oltava varovaisia puhuessamme tämmöisiä, Ingmar hiljensi ääntään kuiskaukseen.
-Mitä jos yrittäisimme tehdä seinään reikää? Birgitta sanoi ääneti huuliaan liikutellen.
-Se toimisi jos sinulla olisi räjähteitä mukana. Vai siveltimelläkö meinasit seinää kaivertaa? Jarno supisi.
-Se kannata inte. Tiiliseinä on paksu emmekä tiedä mitä sen toisella puolella on. Saatamme olla maan alla tai keskellä jotain järveä, jolloin hukuttaisimme itsemme, Ingmar huomautti.
-Älä ole aina noin tuollainen! Hmm, entäpä jos yrittäisimme lähetellä hätäviestejä vessan kautta? Meillähän on paperia ja kyniä vaikka kuinka, Birgitta innostui keksimästään ideasta toisten pudistellessa päätään.

Hetkessä Birgitta olikin jo kirjoittanut lyijykynällä hätäviestin, jonka hän oli sitten vahvistanut voimakaspigmenttisellä mustalla maalilla. Birgitta tiputti lapun vessanpönttöön ja veti. Ingmar oli seurannut naista pelkästä uteliaisuudesta hokien:
-Ethän sinä oikeasti tee sitä?
-Noin! Hätäsanoma lähti matkaan ja odottaa jo nyt löytäjäänsä! Birgitta hihkaisi.
-Ingen järki! Paperi selviää inte kaikkien vesipuhdistuslaitteiden läpi! Vaikka joku näkisikin lapun, katsoisi inte hän kirjoittamasi teksin, Ingmar tokaisi.
-No ainakin minä yritän keksiä selviytymiskeinoja! Itse olet vain pessimistinen etkä edes yritä auttaa. Luulisi sinun jo tajuavan, että emme pääse täältä ikinä pois, jos vain odotamme tekemättä mitään, Birgitta ärähti.
-Minä olen ollut täällä pidempään kuin sinä. Olen tutkinut koko huoneen. Täällä on inga pakomahdollisuutta, Ingmar kertoi.
-Mikä tuo on? Jarno kysäisi. Hän oli ollut ajatuksissaan eikä ollut edes tietoinen toisten kinastelusta. Birgitta ja Ingmar hiljentyivät samantien.

Kun Jarno oli onnitunut saamaan toisten huomion itselleen, hän kopautti pari kertaa kädellään harmaan ruostuneeseen rautaiseen hökötykseen.
-Tuoko? Sen täytyy olla vanha hissi, mutta se toimii inte, Ingmar kertoi.
-Niinkö? Siinä tapauksessa vain korjaamme hissin ja pakenemme täältä! Jarno totesi.
-Oletko sinä helt varma? Me olemme taiteilijoita ja me osaamme inte mekaniikkaa. Oletteko te opiskelleet sitä aikaisemmin? Ingmar kysäisi. Jarno ja Birgitta pudistelivat päätään.
-Mutta itse sanoit, ettei täällä huoneessa ole pakoreittejä. Tämä hissi on ainoa toivomme! Eihän korjaamisesta helppoa tule, mutta meidän kannattaa kuitenkin yrittää, Birgitta huomautti.
-Niin. Jos meitä ei muutenkaan aiota päästää pois, on kai parempi yrittää omin voimin yrittää löytää pakoreittiä sen sijaan, ettemme tekisi mitään. Silloin ainakin olisimme täällä ikuisesti vankina, Jarno huomautti.

Kolmikko ryhtyi siirtämään vaivihkaa tavaroita pois hissin edestä.
-Apua, mitä jos ne nyt tulevat ja arvaavat, että aiomme korjata hissin? Birgitta hätäili.
-He tulevat inte just nyt. Äsken toivat he ruokaa. He palaavat inte tuntikausiin, Ingmar totesi. Hänen täytyi olla oikeassa. Eivät he koskaan aikaisemminkaan olleet yllätyskäyntejä pitäneet.
-Kun kuulemme heidän askeleensa, ehdimme laittaa tavarat paikoilleen, Jarno sanoi.
-Oh, minä tässä juuri fundeerasin, että eihän meillä ole edes työkaluja, Ingmar huokaisi.
-No me keksimme jotakin! Luovuus ja uuden kehittely on voimavaramme. Näytetään niille, että olemme parempia kuin ne luulevatkaan! Birgitta huudahti.

Ingmar sai hissin oven avautumaan, ja miehet astelivat heti sisälle pieneen tunkkaiseen koppiin. Ingmar näpytteli hissin seinustalla olevia komentonappuloita, mutta rakkine ei reagoinut siihen mitenkään. Birgitta seisoi hissin ulkopuolella huolestuneena.
-Onko tuo turvallista? Mitä jos hissi romahtaa yhtäkkiä kun näpyttelet miten sattuu? nainen huomautti.
-Ei tämä tästä mihinkään lähde, hissin numerotaulun mukaan olemme nimittäin pohjakerroksessa, Jarno totesi osoittaen oven yläkulmassa olevaa ykköstä.
-Rakennus ole inte korkea, siinä näyttää olevan vain två kerrosta. Tai ainakaan hissillä ei pääse muualle, Ingmar päätteli. Jarno katseli ympärilleen mietteliäänä. Hänellä ei ollut hajuakaan siitä, miten he pystyisivät hissin kunnostamaan käyttökelpoiseksi, mutta ainakin tämän päiväinen oli luonut poispääsemisen uskon jopa Ingmariin, joka tavallisesti tyrmäsi kaikki Birgitan ehdotukset karkaamiseen liittyen.

---


Pimeän laskeuduttua kampuksen ylle, kömpi Hilppa ulos huoneestaan, jossa hän tavallisesti vietti kaikki päivät yksinään. Jouni ja Kai olivat aluksi tulleet huhuilemaan Hilpan ovelle, mutta lopulta he tuntuivat luovuttaneen Hilpan suhteen ja antoivat tämän olla rauhassa. Vain öiseen aikaan muiden nukkuessa Hilppa tuli hakemaan keittiöstä jotain syötävää. Nainen ei ollut tehnyt elettäkään pääaineen vaihdoksen suhteen, sillä hänellä ei ollut samanlaista kutsumusta mitään muuta kuin lääketiedettä kohtaan, mutta sillä uralla hän ei todennäköisesti tulisi työllistymään, joten opiskelun jatkamisessa ei olisi järkeä. Kaikki tuntui niin turhalta mutta Hilppa ei jaksanut välittää, vaikka päivä toisensa jälkeen meni hukkaan naisen mököttäessä yksin huoneessaan. Jääkaapin himmeä valo häikäisi hämärään tottuneen Hilpan silmiä, ja nainen nappasi nopeasti hyllyltä ensimmäisenä käteen osuneen mehupurkin ja paiskasi oven hennosti kiinni.

Hilppa oli istuutumassa pöydän ääreen, mutta hänen vetäessä tuolia esille, avautui takaovi yhtäkkiä. Hilppa jähmettyi paikoilleen kuin ajatellen, ettei häntä huomattaisi jos hän ei liikkuisi. Hämärässä huoneessa ei kuitenkaan ollut niin pimeää etteikö siellä olisi hahmottanut asioiden ääriviivoja.
-Hilppa, sinäkö se olet? Hilppa kuuli Jounin äänen takaansa. Salamannopeasti Hilppa lähti liikkeelle kuin säikähtänyt eläin. Hän ei halunnut selitellä onnetonta tilannettaan muille ja kerjätä sääliä, mieluummin hän kärsisi yksinään.
-Hilppa hei, odota! Jouni komensi, mutta nainen ei totellut.


Hilppa ehti ottaa muutaman askeleen kunnes hän tunsi kylmän käden puristavan rannettaan. Jouni oli ollut naista nopeampi ja saanut tämän kiinni. Hilppa värähti Jounin kiertäessä toisenkin ulkoilun jäljiltä kylmänkohmeisen kätensä naisen ympärille tiukentamaan otettaan. Hilppa yritti rimpuilla irti, mutta hän onnistui äkkinäisellä liikehdinnällään vain lipsauttamaan mehupurkin irti otteestaan.
-Päästä irti, Hilppa sähähti, mutta Jouni vain tiukensi otettaan.
-Nyt saat kyllä luvan kertoa, mitä sinulle on tapahtunut. Miksi vietät kaikki päivät huoneessasi etkä ole enää minkäänlaisissa yhteyksissä ulkomaailmaan? Jouni kyseli.

-Ihan kuin sinua muka kiinnostaisi, Hilppa totesi kylmästi, kuten hän oli aina ennenkin kuulumistensa kyselyihin vastannut. Hilppa ei tiennyt, miksi hän vastasi niin. Tuolla tavalla hän oli vain karkoittanut kaikki, vaikka oikeasti hän olisi halunnut vain lohtua ja ymmärrystä. Vai voisiko kukaan koskaan ymmärtää?
-Älä sano noin. Totta kai minua kiinnostaa. Olet minulle rakas enkä halua, että olet allapäin, Jouni vastasi lempeästi. Ne sanat saivat Hilpan tukahdetut tunteet pintaan, ja nainen kääntyi nyyhkyttäen halaamaan Jounia. Hilppa kertoi kaiken surun siitä, kuinka hän ei tulevaisuudessa tulisi saamaan töitä lääketieteen alalla äitinsä mokien vuoksi. Kaikki ajattelisivat, että Hilppa tekisi itse samalla tavalla ainoastaan sen vuoksi, että hän oli Jessikan tytär. Sana kiertää sairaalasta toiseen, eikä kukaan suostu palkkaamaan petturin tytärtä.

Jouni ei ollut keskeyttänyt kertaakaan. Hän oli vain kuunnellut ja katsonut Hilppaa surullisella katseellaan.
-Älä luovuta vaan pidä kiinni unelmistasi. Tiedän että sinusta tulee hyvä lääkäri. Olen varma, että joku työnantaja antaa sinulle mahdollisuuden. Ainahan voit mennä ulkomaille töihin tai perustaa jonkin yrityksen. Älä luovuta nyt kun et tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Jouni puhui. Hänen kasvoissaan ei ollut iloa mutta ymmärrystä ja uskoa. Käsittämättömällä tavalla Hilppa löysi sanoista aivan uudenlaista voimaa.
-En ollutkaan ajatellut asiaa tuosta näkökulmasta. Anteeksi että avauduin tälleen. Kerro mitä sinulle kuuluu. Olitko Virvan kanssa treffeillä, kun näin myöhään tulit kotiin? Hilppa yritti vaihtaa puheenaihetta pyyhkien kyyneliä.
-En. Minä ja Virva erosimme. En halua nähdä häntä enää koskaan, Jouni vastasi.
-Olen... Olen kovin pahoillani, Hilppa huokaisi. Olikohan Jouni saanut tietää Virvan ja Kain suhteesta?

Yllättäen Jouni painoi huulensa Hilpan huulille. Hilppa ei pannut vastaan, sillä juurihan Jouni oli kertonut päättyneestä suhteesta. Jounin sanat olivat rohkaisseet ja saaneet Hilpan säpäleissä olleelle elämälle jälleen ehjäksi. Suudelma meinasi viedä jalat alta, ja samassa Hilppa tajusi pitävänsä Jounista enemmän kuin ystävänä. Menneet kesät ja yhdessä vietetyt ajat palasivat mieleen, ja oikeastaan Hilppa oli aina ollut hiukan ihastunut Jouniin. Silloin vain hän ei ollut tosin tiedostanut asiaa, eikä hän olisi edes voinut tehdä aloitetta Virvan olemassaolon vuoksi. Mutta nyt Jouni oli vapaa, eikä kumpikaan pistänyt lainkaan pahaksi, että yhteinen lohdun kaipuu elämän tuomiin mutkiin oli saanut kaksikon löytämään toisensa.

---


Vangittuna ollut kolmikko oli nyt saanut muutakin tekemistä maalaamisen lisäksi, kun Jarno oli ehdottanut hissin kunnostamista pakenemista varten. Varsinaista tietämystä kenelläkään ei ollut hissin toimintamikanismeista, mutta erilaisia pienkokeita ja omia viritelmiä tehdessä heille pikkuhiljaa valkeni asioita, joista pitkällä tähtäimellä olisi ehkä hyötyä. Omia työkaluja joukko oli saanut muovattua varastohuoneen antimista: esimerkiksi vanhasta lintuhäkistä irrotetuista kaltereista, sohvan jousista tai pysähtyneen kaappikellon osista pystyi  hyvin muovailemaan eri tarkoituksiin sopivia työkaluja. Hyötykäyttöön otettiin myös ateriavälineistöä, kuten haarukoita ja lasisia pulloja, joita he aina ruokinta-aikoina saivat paikalle. Vaikka moinen urakka aloittelijoille melko mahdoton olikin korjattavaksi, tuotti lisämotivaatiota se ajatus, että tämä olisi ehkä heidän ainoa mahdollinen pakokeinonsa. Pääosin työt hoiti Jarno, ja Birgitta valvoi tarkkaavaisesti tämän puuhia. Ingmar oli vähän vastahakoisemmin mukana, sillä hän edelleen epäili suunnitelman toimivuutta, mutta kävi tämäkin välillä katsomassa Jarnon edistymistä.

Korjaushommat piti kuitenkin keskeyttää välittömästi, kun lähistöltä alkoi kantautua askeleita vankihuonetta kohti. Kaikki piti nopeasti palauttaa normaaliksi. Jarno veti hissin edessä olleen suojaverhon takaisin paikalleen, ja Birgitta kätki työkalut lattialla olevan karhuntaljan alle.
-Snabbare snabbare! Meidän täytyy olla maalaustemme kimpussa tarkastajan tullessa! Ingmar hosui ja säntäili ympäri huonetta maalausvälineet käsissään.
-Joo, ehdimme kyllä, Jarno vakuutteli. Mies asetteli vielä verhon kohdilleen ja potki muutaman tavaran Birgitan kanssa hissin edustalle.

Hetken päästä ovessa olevasta ikkunasta kurkisteli jälleen kasvoton huppuheppu. Jarno ja kumppanit olivat onnekseen ehtineet juuri palata maalaustelineidensa äärelle ja näytti siltä, kuin he olisivat olleet siinä koko ajan.
-Hmm, työskentelytahtinne on hidastunut viime aikoina. Ennen saitte maalaukset nopeammin valmiiksi, huppuheppu mutisi epäilevänä pyydettyään jokaista näyttämään ikkunan edessä maalaustaan.
-Me vain teemme huolellista työtä, Jarno yritti keksiä nopeasti jonkin syyn hitauteen.
-Tarvitsen töitä nopeammin! Jos ette saa niitä maalauksia pian valmiiksi, ette saa lisää ruokaa kolmeen päivään. Onko selvä? huppuheppu uhkaili.
-Ja, me ymmärsimme, Ingmar vakuutteli.

Huppuhepun poistuttua kolmikko laittoi jälleen siveltimet syrjään ryhtyessään pitämään palaveria.
-Inte bra. Emme saisi herättää minkäänlaisia epäilyksiä, tai korjausprojektimme voi paljastua, Ingmar mutisi huolestuneena.
-Mutta emme ehdi panostaa sekä maalaamiseen että korjaamiseen yhtä aikaa, Birgitta parahti.
-Ingen panik. Minä voin yrittää edistää sekä omaani että Jarnon maalausta yhtä aikaa. Silloin Jarno ehtii pakertaa hissin kanssa enemmän, Ingmat lupasi.
-Voisitko todella tehdä niin? Hienoa, se kyllä auttaisi, Jarno innostui Ingmarin ehdotuksesta. Pakeneminen tulisi vaatimaan joustavuutta ja panostusta kaikilta, ja kolmikon yhteistyö alkoi vihdoin muovautua sopivaan suuntaan.

---


Hilppa kuljeskeli vuoron perään omassa huoneessaan ja asunnon kirjahyllyn luona etsiskellen luentovälineitään. Hän oli saanut Jounin sanoista uutta voimaa. Tänään hän aikoisi palata opintojen pariin luennon merkeissä.
-Kannattaako sinun nyt jatkaa lääketieteen opintojasi? Voisit vielä vaihtaa pääainetta ja kouluttautua jollekin alalle, josta saisit työtä, Kai totesi pinoten pöydälle jääneitä lautasia. Epävarmuus alkoi jälleen kalvaa Hilpan mieltä. Mieluummin hän olisi luovuttanut, mutta jokin voima sai häntä taistelemaan vastaan.
-Sairaiden hoitaminen on minun kutsumukseni. En halua tehdä mitään muuta. Valitsisitko itse jonkin muun työpaikan tiedealan sijasta? Hilppa kysäisi.

Kai käveli tiskikoneelle ja asetteli lautasen paikoilleen.
-Tiedeala on se, joka minua kiinnostaa eniten. Tarvittaessa voisin kuitenkin tehdä joitakin muita töitä. Täytyy minun pystyä elättämään itseni, Kai totesi. Hilppa ei enää jaksanut väitellä. Kai osasi olla niin itsepäinen, ettei hän luovuttaisi ikinä vaan jankuttaisi vastaan. Ovi kolahti kiinni. Tiskikone näytti olevan vielä puolillaan, mutta Kai päätti silti käynnistää sen. Heillä alkoi olla jo puhtaista lautasista pula. Minimibudjetilla satsasi mielellään muuhun kuin lautasiin. Samassa ovikello pirahti. Kai huokaisi. Hilppa oli säntäillyt koko illan etsiessään luentokamppeitaan. Hän oli takuulla unohtanut sekä jonkin oleellisen asian että kotiavaimensa. Kai kipaisi ovelle.

Yllättäen oven takana seisoikin Virva.
-Jouni ei ole kotona. Voit tulla myöhemmin tapaamaan häntä, Kai sanoi kylmästi. Hiljaisuus oli kestänyt vain muutaman ikuisuudelta tuntuneen sekunnin, mutta silti tilanne tuntui kiusalliselta. Kai oli sulkemassa ovea, mutta Virva keskeytti suunnitelman laittamalla kätensä eteen.
-En minä Jounia etsi. Minulla on asiaa sinulle. Minä jätin Jounin. Haluan olla sinun kanssasi, vain sinun, Virva kertoi katsoen suoraan Kain silmiin. Mies jähmettyi paikoilleen.
-Onko teillä ketään? Haluan vain puhua kanssasi rauhassa, Virva sanoi, ja ihan Kain huomaamatta neito oli jo kävellyt sisälle yhtä kauniina kuin aina.

Kai jäi vain katsomaan Virvaa.
-Oletko tosissasi? Haluat olla minun kanssani, Kai huokaisi. Äsken hänen elämänsä oli täynnä tylsyyttä, mutta yhtäkkiä pieni valonpilkahdus tai toivo oli vallannut hänen mielensä.
-Tajusin, että olen hukannut liian monta vuotta elämästäni Jounin kanssa. Minä haluan olla sinun kanssasi. Minun ja Jounin eron jälkeen olen vain käyttänyt nämä viimeiset päivät vain miettien. Minä olen muuttunut, Virva kertoi lempeällä äänellä ja tarttui Kain käsistä. Leveä hymy levisi miehen kasvoille. Hänet ja Virva oli vain luotu yhteen.
-Pyydän sinulta vain pientä palvelusta. Pidetään näin aluksi matalaa profiilia. Tiedät etten toivo Jounillekaan pahaa, vaikka erosimmekin. Mutta tämän hiljaisen alun jälkeen voin olla kanssasi julkisesti, Virva ehdotti. Kai nyökkäsi tyytyväisenä. Tällä kertaa hän ei päästäisi Virvaa menemään.

---


Birgitta istui vessanpöntön edessä ja tuijotti likaista pytyn sisäpintaa harmistuneena. Nainen oli jälleen laskenut päivittäisen hätäsanomalappusen vessanpöntön kautta alas, mutta hiljalleen simin usko avun hankkimiseen tällä keinolla alkoi olla hupenemassa. Mitä hyötyä siitä loppujen lopuksi olisi jos joku onnistuisi lapun saamaan käsiinsä? Kukaan vangeista ei tiennyt heidän tarkkaa olinpaikkaansa, joten apua ei välttämättä saataisi oikeaan paikkaan vaikka hätäsanoma eteenpäin pääsisikin. Birgitta puisteli päätään sysätäkseen negatiiviset aatteet pois mielestään. Jos hän uskoisi tarpeeksi suunnitelmaansa, se tulisi takuulla toimimaan! Ehkä...

Laiskasti nainen nousi ylös lattialta ja tallusteli pois vessanurkkauksesta. Hänen olisi palattava taas maalauksensa pariin, mutta moinen ei häntä kiinnostanut tippaakaan. Ingmar sen sijaan maalaili kiireellä vuoroin omaa ja Jarnon työtä eteenpäin. Jarno oli puolestaan viettänyt jo useamman tunnin hissin kunnostuksen parissa sinä päivänä.
-Apua ei vaan kuulu vaikka ahkerasti lähetän hätäviestejä, Birgitta huokaisi ääneen.
-Eikö se ole aika itsestään selvä asia? Kuka oikeasti jäisi lukemaan jotain jäteveden mukana kulkevia lappusia? Ingmar tokaisi piikittelevästi mutta hymyili samalla, sillä  Birgitan hölmö idea oli kieltämättä aika huvittava. Birgitta olisi puolustautunut kipakasti ellei olisi itsekin ollut sitä mieltä, ettei vessaviestien avulla pitkälle pötkitty.

Jarno sörkki hissin koneistoa taittuneella haarukalla niin keskittyneesti ettei kiinnittänyt huomiota ollenkaan Ingmarin ja Birgitan keskusteluun. Jarno yhdisteli eri johdonpätkiä toivovan jonkin yhdistelmän saavan virtaa hissiin. Jarnosta tuntui että hän oli kokeillut jo ainakin miljoonaa eri tapaa, mutta siitä huolimatta mikään ei saanut hissiin eloa. Mutta sitten aivan yllättäen Jarnon seuraavan säädöksen jälkeen hissin koneisto päästi käynnisymisenääniä ja hallintapaneeliin syttyivät valot. Jarno hätkähti aikaansaannostaan ja pudotti kädessään olevan haarukan, ja sen kilinä sai Birgitan ja Ingmarin kääntymään Jarnon puoleen.
-Minä taisin onnistua, Jarno henkäisi.
-Skoja inte, Ingmar huokaisi mutta tuli kuitenkin katsomaan Birgitan kanssa Jarnon aikaansaannosta.

Asian oikea laita valkeni lopulta muillekin, kun Jarno näytti toimivaa koneistoa.
-Lähdetään heti pois täältä! Birgitta huudahti rynnien Ingmar kintereillään hissin sisään. Jarno antoi hissin ovien sulkeutua ennen kuin kääntyi katselemaan edessään olevia komentonappuloita.
-Menemme siis ylempään kerrokseen, Jarno puhui ääneen painaessaan nappulaa toisten tuijottaessa tätä herkeämättä. Hissi päästeli epämääräisiä ääniä komennon saatuaan mutta alkoi sitten kohota täristen pikkuhiljaa ylöspäin.
-Kaapelit tuntuvat olevan vähän huonossa kunnossa, ne ovat varmaan aika vanhat, Ingmar mietiskeli.
-Pääsia että pääsemme pois, Birgitta intoili.

Hissi oli ehtinyt kohota jo melkein huoneen katonrajaan asti, kun yksi kaapeli yllättäen katkesi ja romahdutti hissin valtavalla vauhdilla takaisin alas. Pudotusmatka oli niin lyhyt että se oli ohi sekunnin sadasosissa, eikä kukaan ehtinyt varautua nopeaan putoamiseen kunnolla. Jarno lennähti voimalla hissin seinämää päin, mutta Ingmarin onnistui tarrata toisella kädellään kaiteeseen kiinni. Birgittalle kävi kaikista huonoimmin, sillä hän lennähti suoraan Jarnon yli ja mätkähti vankilahuoneen puiselle lattialle. Ingmarin ote lipesi ja hän lennähti Jarnoa päin, jolloin miehet kuin Birgittaa seuraten luiskahtivat lattialle.

Lattialle töhmähtämisen jälkeen Jarno kääntyi vaivalloisesti ympäri pystyäkseen testaamaan käsillään, onko hän vielä yhtenä kappaleena tai törröttääkö jostakin kohdasta jokin ylimääräinen objekti. Joka paikkaan koski, mutta se ei edes ollut tilanteen ikävin asia. Kaikista kauheinta oli, että pieni toivo oli ehtinyt jo syttyä pakoonpääsystä, mutta se haave oli murtunut kuin katkennut kaapeli hissistä. Samassa Jarnon korviin kantautui vauhdikas askelten töminä.
-Voi ei! Ne tulevat tänne. Meidän täytyy äkkiä peittää hissi ja laittaa kaikki tavarat paikoilleen, Jarno totesi ja nousi samantien ylös kivuista huolimatta. Jarno kiskaisi nopeasti verhon hissin eteen, ja samalla Ingmar siirteli istualteen siirrettyjä tavaroita entisille paikoilleen.

Birgitta oli mennyt pudotuksesta aiheutuneesta iskusta tajuttomaksi, eikä tämä reagoinut miesten ravisteluihin. Ingmarin ehdotuksesta he raahasivat Birgitan taljan päälle makaamaan, jolloin näyttäisi että hän vain nukkuisi. Tarkemmin naisen vointia ei ehditty tarkastella, kun ikkunaluukusta pilkotti jo vangeille ennestään tuttu, kasvoton huppuheppu.
-Mitä se melu oli? huppuheppu kysyi entistäkin möreämmällä äänellä.
-Me vain... kaadoimme vahingossa maalausvälineitä sisältävän kaapin, Jarno keksi hätävalheen.
-Siinähän se nököttää omalla paikallaan pystyssä, huppuheppu kommentoi, jolloin Jarnokin tajusi väitöksensä typeryyden.
-Me nostimme sen jo takaisin paikalleen, Ingmar lähti tapojensa vastaisesti mukaan peitetarinan kertomiseen. Miehet saivat huokaista helpotuksesta, kun huppuheppu näytti uskovan kertomuksen ja lähti pois paikalta sen enempiä kyselemättä. Jos kolmikko olisi jäänyt kiinni pakoyrityksestä, olisi huppuheppu kätyreineen varmasti rankaissut heitä jotenkin, mutta kaikki oli nyt hyvin - ellei otettu huomioon sitä, että ainoana pakoreittinä toimiva hissi oli juuri hajonnut käyttökelvottomaksi.

Minulla oli oikein kiva vappuloma, sillä tilaamani Sherlock-koira - boksi saapui postissa, ja olen siitä muutaman jakson katsellut. Itse asiassa sain inspiraation tähän Jarnon juoneen yhdestä sarjan jaksosta. Kuinkakohan monta vuotta siitä tosin on? Ehkä kaksi kesää sitten. Mitäs te teitte vappuna, ja kommentoikaa toki osastakin jotain, jos maltatte. .-D Kommentteihin vastaaminen on ihanaa!