Hei taas! .-) Eivätpä menneet edellisen osan yhteydessä toivotetut hyvät joulut hukkaan, sillä tämä osa ei ennättänyt julkaistua ennen joulua, vaikka paljoa ei puuttunut. Pahoittelen että osan julkaisussa on kestänyt, sillä olin joululomalla kipeänä ja koulujen taas alettua olen ollut enemmän tai vähemmän saamaton vähän kaikessa. .-P Pahoittelen myös sitä etten ole lukenut uusia osianne, kirin kyllä jossain sopivassa välissä taas tarinanne kiinni! Eipä tässä sitten enempää taida olla mitään pahoiteltavaa tai muutakaan, joten voitte siirtyä eteenpäin. --->

VASTAUKSET EDELLISEN OSAN KOMMENTTEIHIN:

Jade Essence kirjoitti:
♫Ensimmäinen osan kuva oli hienosti muokattu♫
Ja pidin sairaalan lavastuksista ja siitä, että tohtori harjoittelijoineen selvästi tiesi, mistä puhui. Tuo unihalvaus vaikka näin esimerkkinä, tulee taas mukavasti sitä relismia ♥ Ja laumasta sensaationhakuisia sopuleita ovella. Hyvä Juulia, heitä vain sillä kahvilla! Hetkinen, mitä Veikolle on tapahtunut? :O Vai sellaista... Veikko, ensin soitetaan poliisi, sitten vasta mennään muiden tappeluiden väliin. Ihan varmuuden varalta.
Ja miksi hämähäkkiaistini hälyttää tuosta paksusankaisia silmälaseja pitävästä miehestä? Toimiiko se vain ylikierroksilla?
Saa nähdä, miten haastattelu dokumenttia varten menee. Jarno-parka, kun arkeen palaaminen ei vaikutakaan olevan niin helppoa kuin nuorukainen luuli. Dekaani hoi, mietis edes jotakin vähän helpompaa kompromissia!
Whaa... Hämmästyin tosissani huomatessani blondiinin miekkosen Turman huoneessa, vaikka tajusin sitten että sama kuva oli ollut randomkuvia osasta -lodjussa. En vain silloin vielä osannut arvata oikeaa tapahtumaa. Ehkä Jarno on oikeassa muuttaessaan uuteen asuntoon, uusi ympäristö saattaa tehdä hyvää.
Haa, olit kyllä hyvin saanut käytettyä Maxisin kamoja tuon kuvausstudion kuvassa! Teleskooppi kamerana oli jotenkin niin osuva :)
Hei, kuka on murtautunut Iloliemille? Hämisaistini oli oikeassa! Epäilen paksusankaista miestä! Tyyppi on joko Kivinin rikoskumppani tai harvinaisen moraaliton reportteri joka haluaa skuupin hinnalla millä hyvänsä! *viuhtoo käsillään*
Wha? Veikolle taas sattunut jotakin? Heet-kinen, Veikkohan oli kerran sekaantunut siihen johonkin hämärään järjestöön... Paksusankainen mies on sieltä! Ja molemmat kaksi "onnettomuutta" olivat yrityksiä pelotella Veikkoa - elleivät sitten jo aivan murhayrityksiä! Liiga sai varmaan tietää Iloliemien asuinpaikan uutisista! *enemmän viuhtomista*
Ja sankamies vaani pimeässä (kyllä, hän on nyt tästä eteenpäin minulle sankamies). Ja tuo yöllinen kohtaus kadulla kuuluu hienosti lavastettujen sarjaan :)
Iloliemien sinisävyinen rantahuvila on suloinen ♥
What. Veikko palkannut palkkamurhaajan? Hei mies, kateus on yksi juttu ja murha ihan toinen! Olisit mielummin ilmoittanut sinne sosiaaliturvaan... Rakkaus on sokean lisäksi näköjään myös vailla seurauksien harkintaa. Yllätyin myös tuosta, miten Veikko oli tarkkaillut Juulian toimia noinkin manipuloivaan tapaan. Juulialla on näköjään vaarallinen miesmaku, yksi on väkivaltaan taipuvainen ja toinen sekä stalkkeri että välillisesti syyllinen murhaan... Taidan toistaa itseäni, mutta Ilolienten suvussa on tosiaan yllättävä määrä roistomaisia miehiä! Ehkä nämä sukuun syntyneet olisivat hieman järkevämpiä kuin sukuun avioliiton kautta liittyneet... Krhm, takaisin asiaan!
Hyvä että sisällytit tuon "muistutuksen", vaikka itselleni ainakin suurin osa Veikon edellisestä juonesta palasi tosiaan mieleeni tuon toisen "onnettomuuden" kohdalla. Ah niin, ja taas huomaa miten hyvin sekä otsikko että taustamusiikki sopivat osaan ja sekä Veikon että Jarnon tilanteisiin.
Osan what -kerroin: 4. Eli näin monta kertaa tuijotin typertyneenä näyttöä juonenkäänteen iskiessä vaikuttavasti kohdalle. Huomattava määrä, hatunnosto siitä!
Poikien tiedot oli myös hauska tietää, huomaa heti miten perintötekijät vaikuttavat luonteeseenkin ;) Heh, hyvää joulua sinnekin jo valmiiksi! Tämä osa oli kyllä niin vaikuttava, että riittää varmasti vaikka sinne jouluun asti jos niikseen tulee. Kiitos tästä aamuherätyksestä, kuljen nyt silmät selällään loppupäivän ;D

Vastaus: Kiitos, Kasa muokkasi kuvan. Hänestä on tullut hikkephotoshoppaaja, ainakin minun näkökulmastani. .-D Jes, nyt realismi onnistui! Tuokin juttu oli Kasan idea. .-D Juulia on ihana, ja hän tosiaan osaa pysyä kovana lehdistön vaatimuksille! Sinä se sitten olet viisas ja osaat nähdä epäilyttävien tyyppien läpi, onneksi olkoon. .-D Eivät ne epäilykset tosiaan turhaan nousseet sankatyypistä. Hienosti oivalsitkin myöhemmin kommentissa koko tapahtumasarjan. .-) Täytyy myöntää, että olet sinä kyllä aikamoinen lukija! Arvostan sinua toden totta, kun osaat yhdistää asioita menneisiin tapahtumiin. Itse en kykene lukemaan varmaankaan mitään tarinaa samalla tavoin. Olet mahtava! <3 Jeps, elämässä ylipäätään olen huomannut, että kaikki menee aina vaikeammin mitä on osannut kuvitella. .-/ Jarno saa tuntea sen oivalluksen tuskan. .-D Tuo dekaani kyllä ajatteli enemmän omia järjestelykykyjään hoitaa asiat kuin Jarnon tilannetta. .-s Jep, blondi miekkonen tuli aika puun takaa. Haha, teleskooppikamera on mahtava. .--D Kun ladattua ei löydy, sovelletaan valmiskamaa. .-D Ihanaa että yökohtauksen kuvat olivat onnistuneet! Kerrankin saan lesoilla vähän omaa työtäni, sillä minä kuvasin kohtauksen. .-D Tosin kyllä Kasa siinä varmaan vähän sanoi omia mielipiteitään, mutta en nyt välitä niistä. .-D Hehe, mutta minä rakensin aika omin avuin sentään sen rantahuvilan! .-D Jep, Veikolla olikin sitten mielenkiintoinen menneisyys. Sinulla on tosiaan parempia vaihtoehtoja Veikolle kuin hänen oma toimintatapansa. .-D Hyvin todettu, Juulialla on vaarallinen miesmaku. Olen tainnut vähän suosia omia simejäni, enkä ole tehnyt heistä yhtä sekopäisiä kuin ulkopuolisista. Saa nähdä, korjaantuuko asia tässä sukupolvessa vai jatkanko hullujen puolisoiden/ym. turhien sivuhenkilöiden noukkimista tarinaan! Tai ehkä minä olen tiedostamattomasti miesrasisti. .-o Olin aivan varma, ettei kukaan muistaisi menneisyyden tapahtumia, joten lisäsin muistutuksen. Olin kuitenkin väärässä, sillä sinä tunnut olevan niin hyvin mukana kaikessa ettei mitään rajaa! .-D <3 Kiitos kiitos, otsikoita ja musiikkeja tulee mietittyä nykyään niin perusteellisesti! Hyvä että sopivat tähän osaan. .-) Sinä se sitten jaksat laittaa kivoja ja ihania kommentteja! <3 Kiitos aivan hirvittävästi taas! .--> Mukavaa että osa miellytti!


Jellu kirjoitti:
Aha! Mä arvasin, että Veikossa on jotain hämärää. MÄ NIIN TIESIN MÄ NIIN TIESIN. Missä mun palkinto? :DD
Osa oli hyvin kirjoitettu, lavastettu ja sitä rataa. :'D

Vastaus: Hyvin arvattu, valitettavasti minulla ei nyt ole sinulle mitään palkintoa varattuna tästä saavutuksesta. .-D Ilo kuulla että osa miellytti. .-) Kiitos kommentoimisesta!



Tohya kirjoitti:
Huu, kiva osa :) Hyvin avastettu ja toi Veikon muistelu kohta oli hyvä. En ees muistanutkaan noita kaikkia ja tulipahan miehestäkin vähän erilainen kuva, ush.
Mutta hienoa, että Jarno selvis ehjin nahoin kolarista ja muuttipa vielä Juulian ja Veikon luokse asumaan.
Ja Veikon sähellyksiä lukuunottamatta elämä näyttää rullaavan... :D
Joo tyksin kovasti osasta, jatkoa odottelen.
Niin ja hyvää joulua nyt varalta sinnekin :D

Vastaus: Mukava kuulla että pidit Veikon muistelukohdasta! Haha, eipä sitä voi olettaakaan että niin kaukaisia tapahtumia muistavat kaikki, joten sisällytin laajemman kertauksen kaikista Veikon pahisteluista, ja tässä kaikki taisi muutenkin tulla suoremmin selitettyä. Tai siis, aiemminhan Veikko on aina kierrellyt noista epäilyttävistä tilanteista tekosyiden turvin, mutta nyt hän ei peitellyt mitään. Veikko ei tosiaan vaikutakaan enää niin viattomalta tuon kaiken jälkeen.. Jarno tosiaan selvisi kolarista ja hänet saatiin jopa vihdoin perijätontille asumaan äitinsä ja Veikon luokse. .-D Eipä ollut turhaa nuo etukäteiset joulun toivotukset, sillä ikävästi tämä osan julkaisu taas venähti. .-P Kiitokset kommentistasi!



mel. kirjoitti:
Huhhuh, Jarno selvisi kuin selvisikin kolarista hengissä! Hyvä näin :D Ja hyvä, että Jarno ja Juuliakin saivat välejään paremmiksi. Kai kaappaus ja onnettomuus siinä vähän edesauttoi.
Mutta voi ei, Turma meni ja löysi itselleen uuden miehen D: Höh. Jarno jos kuka tarvitsisi nyt valoa elämäänsä. Ei se sitten ilmeisesti ole Turma. Mokoma Perttu. No, toisaalta, saipahan Jarno nyt sitten vapaasti lähteä yliopistolta ja aloittaa elämisen.
Ei, Veikko, mihin ihmeeseen se oikeen on menny sotkeutumaan? Kauheeta kieroilua Juulian rahojen vuoksi! No okei, kaipa Veikko oikeesti Juulian kanssa naimisiinkin halusi, mutta hyi mikä hämärämies D: Kyllähän minä arvasin, että se jotain kieroilee, ja varmaan Veikon vaikutuksen takia Juuliakin on kieroillut (joukossa tyhmyys tiivistyy jne.), mutta että ihan palkkamurhaajia ja muita hämäräheeboja... Juulia saisi nyt juosta tuon miehen luota mahdollisimman kauas.
Paljon kiitoksia osasta, jään jälleen odottamaan jatkoa!

Vastaus: Hyvä tosiaan, että Jarno jäi henkiin auto-onnettomuuteen jouduttuaan. Hyvä huomio, kaikella tapahtuneella oli kyllä loppujen lopuksi vaikutusta siihen, että Jarno ja Juulia ovat jälleen puheväleissä! Oli kyllä kurjaa kirjoittaa Jarno ja Turma erilleen, tykkäsin itse enemmän Turmasta kuin Jarnon uudesta naisystävästä (joka ei ole vielä tarinassa siis esiintynyt .-D), mutta juonen mukaan heidät oli erotettava. .-/ Perttu vieköön. .-D Veikolta löytyi tosiaan vähän likaisempi historia, kun hän oli kieroillut Juulian itselleen. Totta, Veikolla on ollut vaikutusta paljon myös Juulian toimintaan (esimerkiksi isyystestissä huijaaminen), ja tuo sanonta on tilanteeseen kyllä osuva. Ole hyvä vaan, ja kiitos itsellesi kommentoimisesta!



Smileyface kirjoitti:
No huh, onneksi Jarno selvisi kolarista! Harmi vain että pojan pitkä poissaolo aiheutti niin paljon hankaluuksia. Voi rassukkaa kun Turma jätti ihanan Pertun takia :( Kamalia nuo naiset... Vaikka toisaalta, eihän Turma voinut tietää missä Jarno on tai onko palaamassa. Voi Perttu! Noh, ehkä tämä osoittaa että Jarno ja Turma eivät olleet toisiaan varten. Onneksi sentään Jarnon välit Juulian kanssa parantuivat.
Ihme juttuja tuo Veikko kyllä touhuaa... Että piti oikein mennä plakkaamaan palkkamurhaaja ja muita hämäriä tyyppejä. Huh, Veikko mihin se oikein meni stkeutumaan!? Onhan se vähän outoa jos pitää tappaa joku että saa naisen. Veikko ei olekkaan niin suloinen ja viaton sim.. Toivottavasti tule edes ilmi nämä Veikon hämärä puuhat ettei muut joudu niistä kärsimään!
Mahtava osa taas kerran! Jatkoa odotellessa :)

Vastaus: Jarnolla oli tosiaan onni matkassa ja kolarista selvittiin elävänä. .-) Ikävämmän puoleinen juttu tosiaan, että Jarnon poissaolon aikana Turma oli mennyt löytämään itselleen uuden miehen, voi Perttu tosiaan! Onnettomuus ja siitä toipuminen toi Jarnon kyllä lähemmäs taas muuta perhettään ja varsinkin Juuliaa, että sentään jotain hyvääkin. .-) Veikon menneisyydestä paljastui kyllä melkoisia asioita, kaikenlaisia diilejä ukkeli onkin sopinut ties keiden kanssa ja aiheuttanut itselleen ja muille ongelmia. Veikko on kyllä kaikkea muuta kuin viaton. .-D Eikös asioilla olee yleensä tapana tulla ilmi? Kröhöm, tarkoitan siis, että saa nähdä, tulevatko Veikon puuhat vielä muidenkin tietoon. .-D Kiitos paljon, ja kiva kun jätit kommenttia. .-)



CristalCrystal kirjoitti:
Minä ryntään turhia mukisematta suoraan Jarnon elämään (ei, Jarno ei ole lempisimini :D). Ihanaa, että Jarno selvisi ja herra Kivin sai ansionsa mukaan. *pahis naurua* Dekaani on kyllä yksi iso pas... nimeltä mainitsematon sim.
TURMA! *kiroaa* Aarggh... Inhoan tuota naikkosta. No jaa on se ihan ymmärrettävää kun Jarno oli niin kauan poissa, mutta silti... *on raivokohtauksen partaalla* Noh, olkoon Turma ja Perttu onnellisia ja niin edelleen...
Ei Jarnon elämä helppoa ole, mutta ainakin uusi alku. *ui pois kyynellammikosta*
Minulla on liika sanottavaa.. >.<
Huu, silmälasipäinen mies... Veikko Veikko Veikko... Mihin ihmeeseen sä oot oikein sekaantunut? :/
Whaat, ihme hämärähemmo Veikko. Ahneudella on hintansa... Mutta piti sitten palkkamurhaajiin asti mennä. -.-
Hmm, mitähän mä vielä keksisin..?
Uusi talo on muuten hieno :)
Ja ammattimainen tieto sairaalaopiskelijalta. *taputtaa*
No niin, taas oli hyvä osa ja jatkoa kuumeisesti odotellassa! :D *kipittää pois kommenteista*
Ai niin ja kivat noi tiedot pojista ♥

Vastaus: Siitä vaan, sana on vapaa ja voit kertoa asiasi missä järjestyksessä tahansa. .-D Hyvä tosiaan että Jarno jäi henkiin! Harry Kivin kyllä ansaitsee pahisnaurusi. .-DD Paluu arkeen ei kyllä mennyt Jarnolle mieluisasti, kiitos dekaanin ja Turman uuden poikaystävän Pertun.. .-/ Kaikki lähti kuitenkin jotenkin sujumaan, kun Jarno aloitti uuden elämän yliopistoalueelta poistuttuaan. .-) Veikolla on tosiaan varsin räikeä menneisyys ja kyseenalaiset toimintatavat. Ahneudella on hintansa, osuvasti todettu! Jeij, kiva kuulla että pidit talosta sekä lopussa olleista poitsujen tiedoista. .-D Kiitos paljon kommentoimisesta!



FlameGirl kirjoitti:
Uijui mikä osa! Onneksi Jarnolla ei ole mitään hätää ja kaikki saatiin selvitettyä. Tosin, Veikko on korviaan myöten veloissa "tilanne hallinnassa", ehkäpä ei.
Veikko on aika mustasukkainen ja ehkä hieman sekaisin oleva, ainaki sillon ollu kun Juulia suostu Kustin kosintaan. (muistan vieläki Veikon ilmeen sängyn alla.. xD ) Muttaniin, aivan mahtava osa, tee jatkoa kunhan ehdit. :)

Vastaus: Kiitos kiitos! Jep, Jarnon kävi loppujen lopuksi aika hyvin, onnekas hän tosiaan oli. Veikon tilanne on tosiaan huolestuttava. .-/ Ah, loistavaa että Veikon ilme Kustin kosiessa Juuliaa on jäänyt mieleesi! .--) Haha, ehtimisen lisäksi taitaa olla myös laiskuudella oma osansa, mutta vihdoin sain osan ulos. .-D Kiitos kommentista!



Tikru kirjoitti:
Ja tiedäthän sie jo sen, että mie en saa ikinä, kun olen osan lukenut, kommenttia aikaseks... Nytkin mie jouduin lukemaan tään osan uusiks, kun enhän mie muistanu reilun kuukauden (herranjumala, siitä on jo niin kauan) jälkeen mitään... :D Mutta osaan...
Haa, mie niin tiesin, ettei Jarno kuole tuossa!! Sairaala oli hienosti lavastettu, pidin siitä... en ihe osais tehä yhtä hienoa.
Haha, uutistoimittajia!! Heitä vaan kuule Juulia ne kahvit niiden niskaan :D Ja tuo sankasankari on... epäilyttävä? Kivaa realistisuutta tuo myös unihalvaus, en ihe tienny edes koko hommasta.. Ihellekin on tainnu käydäkin joskus noin.. ja sillon oli tunne että huoneessa on joku, joka haluaa pahaa, niinkuin Wikipediassa lukee..
Hyvä että Jarno pääsi tapahtuneesta edes jotenkin yli ja esim. tuo hissipelko on aikasta ymmärrettävää.. Harmi vaan, että miekkonen on jääny vähän yksin...
Veikko, whaat?! Okei.. vai sillä lailla. Sen ukkelin takia Juuliakin joutu muuttamaan muualle.. Voe Veikko, Veikko, Veikko. Ja haa, olin oikeessa tuosta sankasankarista! Se on kiero jätkä... niin kuin Veikkokin, vilunkipeli käyttöön vaan! Noo, sitä voi vaan toivoa, ettei järjestö (tai sie! ;D) keksi mitää hirvittävän järkyttävää viattomien heebojen pään ympärille...
Iloliemiä on muuten ihan älyttömän kiva lukea, koska tekstissä ei oo juuri kirjotusvirheitä.. terv. nykyään kielinatsiksi ilmottautunut Tikru...
Paitsi yhen kirjotusvirheen mie huomasin, mut mie en sitten löydä sitä mistään.. siellä tais olla kaks yytä, vaikkei olis tarvinnut olla kuin yks..
Tulikohan kaikki sanottuu, ku ehän mie muista mittään näillä miun kana-aivoilla! Noo, joka tapauksessa: Se on sitten terve!

Vastaus: Hyvin hän sinä saat kommentteja aikaan. .--) Sinulla on loisto vaisto! Kiitos, mukavaa että lavasteet miellyttivät. .-> Haha, uutistoimittaja olisi tosiaan ansainnut kahvit niskaansa! .-D Vaistosi on jälleen oikeassa sankasankarin suhteen, ihanan nimen olet miehelle keksinyt. .--D Pienet tietoiskut tarinassa ovat toisinaan ihan ok. Aika jännä että sinä olet kokenut unihalvauksen, ja nyt sait järkiperäisen selityksen jutulle. Jep, tuollaiset kokemukset jättävät traumoja, mutta onneksi Jarno selvisi aika vähällä. Haha, sinulla on hauska reaktio Veikosta! .-D Totta, minä voin laittaa kaikki pahat jutut järjestn syyksi, mutta tavallaan koko tarinan kulku on omaa syytäni. .-o Kiitos tästä hienosta oivalluksesta kommenttisi luvun jäljiltä! .-D Haha, minäkin olen sellainen kielinatsi, että kirjoitusvirheet pyritään pitämään minimissä. Tietenkin joitakin virheitä varmaankin aina jää, mutta tarpeeksi virheettömiä minun makuuni. .-D Oho, olipa käynyt nolo y-virhe! Kaikki tärkeimmät huomiot on varmasti tullut sanotuksi, et olisi voinut sellaisia unohtaa. .-) Eikä sinun jatkossa tarvitse ottaa paineita kommentin kirjoittamisesta. Ilahdun kommenteistasi joka tapauksessa. <3 Kiitos tästä kommentista! .-)



GreenPixy kirjoitti:
No nythän Veikkoa vietiin oikein olan takaa! Kun se joutui jo toistamiseen sairaalaan, arvelin ettei nyt ole kaikki ihan kunnossa.. Veikko olikin aikoinaan ottanut kovat otteet käyttöön saadakseen Juulian itselleen, mutta kukapa olisi uskonut että hän olisi murhauttanut Vappu Pimeän :O Mutta niinhän ne sanoo, että sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua :P Minusta on kyllä aina tosi kiinnostavaa ja hauskaa, kun juonet ovat sillä tavalla kauaskantoisia, että tapahtumat liittyvät toisiinsa vielä monien osien päästä. Veikolla ei nyt tosiaan näytä olevan kaikki hallinnassa, mitenköhän hän pääsee tuosta noidankehästä eroon, vai pääseekö ollenkaan..? Minäkin toivon, ettei Veikon sotkuista koidu Jarnolle enää lisää hankaluuksia. Jotain hyvää tuosta murtautumisestakin koitui, nimittäin uusi talo on aivan ihana! ♥ Ah, jos joku simssin osa-alue minulla ei ole hallussa, niin se on kyllä rakentaminen D: Ehkä jonain pävänä olen itsekin yhtä hyvä kuin sinä 8)
Kiitoksia kovasti tästä osasta! Oli oikein mukava päästä taas näkemään Ilolienten elämään :)

Vastaus: Veikolle sattui ja tapahtui tosiaan kaikenlaista yhden osan aikana, ja aika hälyyttävää tosiaan oli, kun pappa hankkiutui useampaan kertaan sairaalakuntoon. Veikolta paljastuikin varsin pimeä menneisyys, ja hän oli tosiaan melko ronskeja keinoja käyttänyt haaliessaan Juuliaa itselleen. Mukavaa että kauaskantoiset juonet ovat mieleesi, onhan sellaisia tullut Iloliemillä useaan otteeseen käytettyä.. .-D Vaarana niissä vaan on etteivät kaikki lukijat välttämättä muista vanhimpia tapahtumia ja juonesta ei saa kaikkea irti. Veikon asiat ovat kyllä melko huonolla mallilla, eikä poispääsy tilanteesta tule ihan helppo olemaan, jos sen verran spoilaan. >.-D Sivullisten kärsiminen on niin väärin, täytyy toivoa ettei Jarno tai Juuliakaan joudu ongelmiin Veikkoa jahtaavien pahisten kanssa. .-s Heheh, kaikesta löytää kyllä jotain positiivista kun katsoo oikeasta näkökulmasta. ,-D Ilo kuulla että pidit uudesta talosta! Fiku sisusti ja rakensi, minä istuin lähinnä henkisenä tukena vieressä. .-D Ei tuo rakentaminen ole minunkaan vahvuuteni ja inhoan sisustamista, pelaaminen on kivempaa. .--D Kiitoksia itsellesi, mukavaa että viihdyit osan parissa. .--) Kiitos paljon kommentoimisesta!

KERTAUSTA EDELLISESTÄ OSASTA:


Jarno virkosi viimein oltuaan tajuttomana auto-onnettomuuden jäljiltä. Poikansa vuoteen vierellä ahkerasti vieraillut Juulia kertoi myös Veikon olevan sairaalassa tapaturman vuoksi. Äidin ja pojan välit lämpenivät hieman mutta Jarno ei siitä huolimatta halunnut palata kotiin.

Jarnon opinnot olivat keskeytyneet hänen ollessaan Harry Kivinin vankina, ja mies palasikin kampukselle tiedustelemaan, voisiko saada opiskelupaikkansa takaisin. Dekaani ja lehtori kuitenkin selittivät ettei paluu kesken lukukauden onnistuisi noin vain, ja lopulta Jarno päätti lopettaa opiskelun kokonaan.

Jarnon vakituinen seurustelukumppani Turma oli löytänyt uuden miehen Jarnon poissaollessa, eikä Jarno voinut muuta kuin toivottaa parille hyvää jatkoa vaikka ero kirpaisikin. Ymmärrettäväähän se oli, että toinen oli mennyt elämässään eteenpäin Jarnon kadottua mystisesti useiksi kuukausiksi.

Media oli erittäin kiinnostunut Jarnon selviytymistarinasta, ja lukuisten haastattelupyyntöjen jälkeen Jarno lopulta suostui osallistumaan erääseen projektiin, jossa hänestä kuvattiin dokumentti.

Eräänä yönä Juulia saapui peloissaan Jarnon oven taakse ja kertoi että hänen kotiinsa oli murtauduttu. Jarno lähti hakemaan taloon yksin jäänyttä Takkua turvaan, mutta matkalla hän törmäsi epäilyttävään hiippariin, joka vihjaili jotain outoa Veikkoon liittyen. Jarno yritti saada lisää tietoa Veikolta itseltään, mutta pappa vaikeni asiasta.

Iloliemen perhe muutti uuteen rantahuvilaan asumaan. Myös Jarno tuli mukaan, sillä hän oli huolissaan Juulian turvallisuudesta Veikon perässä ryntäilevien hiippareiden takia.

Veikon menneisyydestä paljastui yllättäviä asioita liittyen Kustin ja Juulian eroon. Mukana oli niin yksityisetsiviä kuin palkkamurhaajia, joille Veikko oli nyt jäänyt paljon velkaa, mutta hän ei pystynyt maksamaan. Katso edellisen osan loppu jos haluat tarkemman muistutuksen Veikon menneisyydestä!

UUSI OSA ALKAA!

Osan lukumusiikki -> ♫ Iloliemen osan lukumusiikkien soittolista -> ♫
Jarno istui eräänä tiettynä tostaiaamuna sohvalla puoliksi väsyneenä ja ahdistuneena. Tänään hänestä tehdyn dokumentin ensimmäinen osa näytettäisiin televisiosta. Jarno toivoi, ettei kukaan hänen tuttunsa näkisi dokumenttia, tai ainakin edes hän itse olisi jättänyt jutun katsomatta, mutta Juulialla oli ollut hiukan toisenlainen näkemys asiasta. Tämä oli kertonut jokaikiselle kohtaamallensa simille, kuinka hänen pojastaan tehtiin dokumentti ja kuinka kaikkien se olisi katsottava. Nytkin Juulia juoksenteli levottomana pitkin taloa ja kiikutti dipattavia herkkuja mukanaan. He kuulemma tarvitsisivat katseluherkkuja.
-VEIKKO! Nyt ylös sieltä pöntöltä ja tule laittamaan tuo digiboksi tallentamaan! Minä kun en ymmärrä tuosta nykyteknologiasta! Juulia karjui. Jarno pudisti päätään. Kunpa koko dokumenttia ei oltaisi koskaan tehtykään.

Kyllähän se dokumentti lopulta lähti käyntiin. Jarnosta tuntui inhottavalta katsoa omaa naamaansa, kuulla omaa ääntänsä tai saada selville tekijoiden tulkintoja tilanteesta.
-Älä ole Jarno niin vaatimaton! Ajatella että sinä pääsit telkkariin! Se on hieno saavutus! Juulia hihkaisi. Jarno näki asian pikemminkin huonojen yhteensattumien ketjuna, Hän oli vain tavallinen sim, joka siepattiin ja pääsi vapaaksi ja jonka elämän kauniit asiat turmeltuivat kaappauksen seurauksena. Hänessä ei ollut mitään esillepanemista. Siinähän se aamu kuitenkin meni, eikä kahden seuraavan osan katsominen myöhemmin tuntunut enää yhtä ahdistavalta.

Jarno oli yrittänyt jo pidemmän aikaa löytää itselleen töitä, mutta ilman kunnollista koulutusta se oli haasteellista. Mies oli lähettänyt kymmeniä hakemuksia, mutta vastauksena oli useimmiten aina sama korulause, jossa kiitettiin kiinnostuksesta muttei kuitenkaan tällä erää voitu palkata töihin. Edes mihinkään paikalliseen kauppaan ei tarvittu kassalle tai hyllyjen täyttöön työntekijöitä. Kirjautuessaan taas sähköpostiinsa Jarno hämmästyi saatuaan yhteydenoton joltakin aivan tuntemattomalta similtä. Tämä kertoi bonganneensa Jarnon dokumentista ja tarjosi yritystilaansa kohtuullisella vuokralla Jarnon käyttöön maalausten esittelyä varten. Taidenäyttelyn pitäminen toisi kieltämättä pientä vaihtelua arkeen, ja Jarno saisi samalla hyvän tekosyyn viimeistellä pari keskeneräistä maalausta. Jarno näpytteli vastausviestin samantien ja kyseli lisätietoja yritystilan vuokraamisesta.

Juulia oli innostunut myös kuullessaan tulevasta näyttelystä, ja myhäili tyytyväisenä "mitäs minä sanoin" -asenteella dokumentin hyödyistä. Juulia oli ollut auttamassa Jarnoa valikoimaan töitä näyttelyyn, kunnes puhelimen pirinä keskeytti hommat hänen osaltaan.
-Juulia, tule heti! Täällä on hätätilanne! Juulian sisko Jessika ulvoi langan toisessa päässä ennen kuin Juulia oli ehtinyt edes tervehtiä.
-Mitä on tapahtunut? Juulia kysyi hämmentyneenä. Siskon panikointi sai pienen huolestuneisuuden hänellekin pintaan. Jessika sanoi selittävänsä tilanteen sitten paikanpäälla, joten Juulian ei auttanut kuin lähteä matkaan.

Juulia säntäsi pieneen juoksuun etsiessään päälysvaatteita ja autonavaimia käsiinsä kiireessä. Vanhuksen hoppuilu kiinnitti yksinään tanssahtelevan Veikon huomion.
-Mihin sinulla on tuollainen kiire? Veikko huudahti musiikin yli Juulian viipottaessa hänen ohitseen.
-Jessika soitti ja pyysi minua käymään. Meneillään on kuulemma jokin hätätilanne, Juulia selitti.
-Mistä on kyse? Haluatko että tulen mukaasi? Veikko vakavoitui Juulian sanojen jälkeen.
-Hän ei selittänyt tarkemmin. Toivottavasti mitään vakavaa ei ole sattunut. Seura kyllä kelpaa, täältä on pitkä ajomatka Stadiin, Juulia selitti. Veikko sammutti nopeasti radion ja otti juoksuaskeleita saavuttaakseen Juulian.

Niin Juulia ja Veikko sitten saapuivat kiireesti Jessikan talolle, ja nainen johdatti kaksikon suoraan ongelman ytimeen.
-Jouni, mitä sinä täällä teet? Juulia huudahti heti nähdessään kuopuksensa.
-Hän on juuri osa ongelmaa! Kristian on vartioinut, ettei nuoriso pääse karkaamaan. Istukaa alas, Jessika selitti. Juulian ilme tuli heti totiseksi. Jouniko oli aiheuttanut hätätilan? Kristian puolestaan hymyili vaikeana, sillä hän ei oikein tiennyt, kuinka olisi pitänyt olla. Juulia ja Veikko istahtivat tuoleille lopulta annetun ohjeen mukaan, ja he todellakin halusivat saada selityksen, mitä oikein oli tekeillä.

Hilppa ja Jouni tuijottivat vaitonaisina pöydän puista pintaa Jessikan asetuttua heidän eteensä. Myös Juulian ja Veikon katseet olivat nuorisossa, ja isompi yleisö teki tilanteesta entistä epämukavamman.
-Hilppa ja Jouni ovat alkaneet seurustella. Nämä ymmärtämättömät nuoret ovat tekemässä elämänsä virheen, ja meidän osn estettävä väistämätön katastrofi! Jessika huudahti tuoden ongelman esille.
-Äiti lopeta, me tiedämme kyllä mitä teemme, Hilppa tiuskaisi väliin.
-Minähän sanoin ettei suhteemme julkistamisesta tule muuta kuin harmia, Hilppa mutisi Jounille. Tilanne oli kieltämättä nolo ja ahdistava molemmille.
-Hiljaa! Nyt jakaudumme ryhmiin selvittämään tätä tilannetta. Kumpikin ottaa käsittelyyn oman lapsensa, Jessika määräsi.

Juulia, Veikko ja Jouni siirtyivät olohuoneeseen, kun taas Hilppa vanhempineen jäi keittiöön.
-Ehkä sinun ja Hilpan kannattaisi tosiaan miettiä vielä uudemman kerran suhteenne järkevyyttä. Onhan se nyt outo ajatus, että serkukset seurustelisivat naimisiinmenosta puhumattakaan. Maailmassa on varmasti monia kivoja tyttöjä, Juulia selitti.
-Mutta kun minä en halua ketään muuta kuin Hilpan! Jouni ärähti.
-Kuules nyt. Kyse on kuitenkin serkustasi. Mitä jos minäkin olisin ruvennut seurustelemaan vaikkapa tätini Rasmus-lapsen kanssa? Täyttä hulluutta, Juulia huudahti.
-Oletkohan sinä nyt vähän liian ankara? Jos nuoret oikeasti rakastavat toisiaan, ei kukaan pääse heidän väliinsä. Et edes sinä eikä Jessika. Minun mielestäni meidän pitäisi luottaa Jouniin ja Hilppaan, Veikko huomautti.

Hilppa tuijotti onnettomana ovea, josta Jouni vanhempineen oli hetki sitten poistunut. Äiti ja isä olivat asettuneet istumaan hänen molemmille puolilleen kuin varmistaakseen ettei Hilppa pääsisi karkaamaan paikalta. Saarnaajana toimi tosin pääosin vain Jessika, eikä Kristian tuntunut osaavan kertoa omaa mielipidettään tilanteesta vaan myötäili hiljaisena vaimonsa puheita.
-Käytä nyt järkeäsi! Kyllähän sinä lääketiedettä lukeneena tiedät, miten läheisten sukulaisten keskenään hankkimilla lapsilla on suurempi riski saada synnynnöllisiä epämuodostumia tai suvuissa piileviä geenisairauksia? Minunkin isoäidilläni Iinalla todettiin flkgizl<ö624out-tauti*, joka on hoitamattomana vaarallinen, Jessika luennoi etusormi nuhtelevaan sävyyn ojossa.
-Tiedämme kyllä mihin olemme ryhtymässä! Emme aio hankkia lapsia, Hilppa huudahti puolustukseksi ja paukautti nyrkillään pöytää sanojensa painoksi.
-Ettekö? Jessika tokaisi yllättyneenä ja ehkä jopa hieman helpottuneena.

*Katso osa 30.

Kun kummatkin vanhemmat olivat jutelleet lapsiensa kanssa, kokoontuivat kaikki samaan tilaan puimaan aiempia keskusteluja. Hilppa ja Jouni katselivat toisiaan mutta kumpikaan ei uskaltanut lähestyä toista vanhempien valvovien silmien alla. Veikko rykäisi puheenvuoron varatakseen, jolloin kaikkien katseet kohdistuivat häneen.
-Serkusten välisiä suhteita ei välttämättä katsota aina hyvällä, mutta se on kuitenkin lain mukaan täysin sallittua. Nuoret ovat löytäneet onnen eikä meillä ole minun mielestäni oikeutta erottaa heitä. Kielloilla vaan yllytämme heitä, ja kaikki on lopulta heistä itsestään kiinni. Meidän ei pidä tuomita vaan antaa mahdollisuus. Jokainen elää itseään varten, eikä kukaan saa tehdä päätöstä toisen puolesta, Vekko selitti muiden kuunnellessa vaitonaisina. Hilpan kasvoille kohosi hymy hänen kuunnellessaan Veikon puhetta. Vihdoinkin joku ymmärsi tuomitsemisen sijaan. Jessika nosti kätensä ilmaan pyytäessään puheenvuoroa, ja kaikkien yllätykseksi hän lupasi antaa siunauksensa tyttärensä ja Jounin seurustelulle.

Kun Hilppa ja Jouni olivat varmoja siitä ettei Jessika pilaillut yhtäkkisellä mielenvaihdoksellaan, riensi nuori pari halaamaan toisiaan. Jessikalle muistui äkkiä mieleen oma nuoruutensa ja kielletty suhde opettaja-Armaaseen, joka oli lopulta kaatunut. Aika näyttäisi, ovatko Hilppa ja Jouni tarkoitettu toisilleen.
-Eiköhän keitetä kahvit nuoren parin kunniaksi, Jessika huudahti ja alkoi Kristianin kanssa valmistella kahvitteluhetkeä. Juulia ja Veikko sen sijaan katselivat yhä onnellisia Jounia ja Hilppaa.
-Teimme oikean ratkaisun. Nuo kaksi kuuluvat toisilleen selvästi, Veikko puhui tyytyväisenä. Juulia myötäili miehensä sanoja mutta oli jollain tasolla kuitenkin yhä hämmentynyt serkusten seurustelusta. Mitähän muut sukulaiset sanoisivat asiasta? Mikä vika siinä Virvassa oli, hehän ehtivät kihloihinkin seurustelusuhteensa aikana. Jos tämä pari menisi kihloihin, herättäisi se varmasti enemmän keskustelua kuin entisen kihlauksen purkautuminen, Tietenkin Juulia halusi pojalleen hyvää, mutta tämä suhde vaatisi vähän enemmän sulateltavaa.

---


Vihdoin koitti ilta, jolloin olisi Jarnon taidenäyttelyn avajaiset. Jarno oli vuokrannut tilan useammaksi kuukaudeksi käyttöönsä, joten maalaukset tulisivat riippumaan gallerian seinillä pidemmän aikaa. Vuokraisäntä oli toivonut Jarnon saapuvan ensi-iltaansa, ja tietenkin Jarno oli suostunut tulemaan. Häntä kiinnosti kovasti, mitä taiteenystävät pitivät hänen aikaansaannoksistaan. Viimeksi hän oli saanut palautetta maalauksistaan opettajaltaan Harry Kiviniltä, mutta miehen paljastuttua huijariksi ei Jarno oikein tiennyt pystyikö luottamaan tämän arvostelukykyyn.
-Oho, täällä onkin paljon väkeä! Luulin että lähinnä sukulaiset tulisivat säälistä piipahtamaan näyttelyssä, Jarno pohti ääneen astuessaan äitinsä ja Veikon kanssa sisään näyttelytilaan.

Juulia seisahtui oven edessä olevan ilmoitustaulun kohdalle ja tajusi pian syyn tungokselle.
-Kuuntelepa tätä Jarno: "Dokumentin kautta julkisuuteen noussut Jarno Iloliemi laittaa nyt esille synkimmätkin ajatuksensa taiteensa muodossa. Tule tapaamaan taiteilijaa hänen näyttelynsä avajaispäivänä", Juulia luki päälimmäisenä olevaa mainospaperia. Jarno oli ymmällään. Oliko joku mitätön dokumentti saanut simit kiinnostumaan hänestä? Samassa yritystilan johtaja saapui Jarnon eteen käsi ojossa.
-Illan tähti on saapunut! Tervetuloa Jarno Iloliemi! mies kailotti niin kovaan ääneen ettei keneltäkään paikallaolojalta varmisti jäänyt asia kuulematta. Jarnoa alkoi hiukan ahdistaa kaikkien käännettyä katseensa häneen.
-Älä ihmeessä jää siihen ovenpieleen seisomaan vaan tule pitämään maljapuhe! yritystilan pomo hosui ja tyrkki hämmentynyttä Jarnoa peremmälle.

Jarno nappasi käteensä maljan, ja vieraat ottivat mallia. Jarno vilkaisi nopeasti ihmislaumaa, jonka jokainen yksilö tuijotti häntä takaisin ja odotti selvästi hänen puhettaan. Mutta ei Jarnolla ollut mitään sanottavaa! Omissa ajatuksissaan hän ei ollut antanut edes pienintäkään mahdollisuutta joutua tällä tavoin huomion keskipisteeksi. Tässä sitä joka tapauksessa oltiin, ja jotain improvisoitua olisi parempi pian keksiä.
-Hei, tervetuloa taidenäyttelyni avajaisiin... Olen ihan yllättynyt että näin moni saapui tänne ja on kiinnostunut teoksistani... Jarno selitti ottaen katsekontaktia lähinnä eturivissä seisoviin sukulaisiinsa ja lievittäen omaa jännitystään. Ei tästä tullut yhtään mitään.
-Maalasin osan näyttelyn teoksista vankiaikojeni loppupuolella, ja uusimmat teokset olen tehnyt niiden tunteiden pohjalta, jota kaappaus minussa herätti. Minun on vieläkin vaikea käsittää, mitä olen kokenut ja ylipäätään se, että voin nyt elää tavallista elämää kaiken jälkeen. Haluan nostaa maljan vapaudelle, Jarno puhui. Yhtäkkiä hän oli huomannut innostuvansa. Yleisö kohotti maljan ja taputti puheelle. Eihän yllätyspuheen pitäminen sen hassumpaa ollutkaan.

Puheen jälkeen Jarno asteli sivummalle, ja hän ajatteli pääsevänsä pois valokeilasta. Suurin osa simeistä ryhtyi tutkailemaan tauluja, mutta pari naista saapui heti Jarnon juttusille.
-Jarno Iloliemi! Sinun puheesi oli uskomaton! Meidän kaikkien tulisi osata arvostaa vapauttamme. Sinulla oli niin hienoja näkemyksiä dokumentissakin, blondi selitti lumoutuneena.
-Ja voi mitä kaikkea oletkaan joutunut kokemaan! Sinä olet kyllä todellinen selviytyjä! tummatukkainen huokaisi.
Jarno ei oikein osannut vastata mitään. Oikeastaan naisten reagointitapa kauhistutti häntä hieman.

Onneksi tauluja ja simejä erottava punainen nauha katkaistiin pian, ja Jarno sai pian nauttia omasta seurastaan kaikkien kiirehdittyä ostamaan tauluja. Jarno vain katseli simvilinää kummissaan. Hän itse oli kuvitellut avajaiset rauhallisiksi ja miellyttäviksi, mutta tällä hetkellä simit suorastaan kiskoivat taulut toistensa käsistä! Lopulta väkijoukon keskeltä alkoi ilmestyä nopeimpia ostajia, joiden joukossa jopa tilan vuokraajakin oli! Jarno seurasi kuinka taulut seiniltä vähenivät vähenemistään. Avajaiset olivat menestys!

Avaisten jälkeiset viikot olivat raskaita. Jarnoa tultiin tapaamaan taidegalleriaan, ja jotkut saattoivat jopa tarrata häntä hihasta kaupungilla pyytääkseen nimikirjoitusta. Ei Jarnolla ollut sydäntä ajaa ihailijoitaan pois, mutta melko happaman ilmeen kera hän raapusti nimmariaan lippusiin ja lappusiin joita hänen käteensä kilpaa tyrkytettiin. Jarnosta oli sääli, että kansaa tuntui kiinnostavan enemmän hänen selviytymistarinansa kuin maalaukset, joita varten hän oli näyttelyn alun perin avannut. Onneksi simit kaikkosivat paikalta saatuaan nimikirjoituksen ja Jarno pääsi jatkamaan matkaansa.

Kotitontille tullessaan Jarnon oli aina vilkuiltava ympärilleen ja tarkistettava, ettei kukaan ollut seurannut häntä. Ihailijoiden saapuminen kotiovelle ei Jarnoa erityisemmin miellyttänyt joten hän pyrki pitämään matalampaa profiilia kotikulmillaan. Seuraava ikävä tehtävä oli postilaatikon tyhjentäminen. Nousevana julkkiksena myös monet yritykset olivat kiinnostuneita Jarnosta, ja postilaatikosta paljastui toisinaan värikkäiden mainoslehtisten seasta myös kutsukirjeitä tai ilmaislippuja joihinkin tapahtumiin. Aluksi ilmaiset ateriakupongit uusiin ravintoloihin olivat Jarnosta jopa mukavia luontaisetuja, mutta vähitellen niiden hohto katosi ja Jarno heitti lippunsa saman tien paperinkeräykseen mainosten kanssa. Mitä Jarno edes tekisi seurapiiritähtösten keskellä cocktailkutsuilla tai jonkin yrityksen pikkujouluissa?

Herkullinen ruuantuoksu yllätti Jarnon eteisessä, ja mies riisui nopeasti ulkovaatteet päältään ja ryttäsi ne naulakkoon päästäkseen pöydän ääreen herkuttelemaan. Jarno leikkasi Juulian valmistamasta marjapiirakasta muhkean palan ja istahti vanhusten seuraan.
-Taas postissa oli tullut pari kutsua joihinkin tapahtumiin... Taidan jättää menemättä niihin, Jarno kertoi.
-Nauttisit nyt julkisuuden tuomista eduista! Minulla on muuten jänniä suunnitelmia, mihin nämä kokkailuni oikeastaan liittyvät, Juulia puheli innostuneena.
-Kerro ihmeessä, pöydän päädyssä oleva Veikko kehotti.
-Aion ottaa osaa kokkauskilpailuun! Missikisamenestykseni* ei jäänyt pitkäksi aikaa julkisuuteen, joten on keksittävä jotain muuta, Juulia selitti. Kilpailuhenkinen nainen halusi päästä näyttämään taitonsa - ja tällä kertaa hän myös voittaisi. Veikko pöyritteli silmiään, hänen vaimonsa oli niin itsepäinen. Juulia oli tainnut innostua liian paljon Jarnon saamasta menestyksestä ja odotti itsensä saavan samanlaista huomiota.

* Katso osa 69.

Oli dokumentin tuomassa julkisuudessa sentään jotain hyviäkin puolia. Jarno oli alkanut saada yhteydenottoja tilaustöiden merkeissä, eivätkä pienet lisäsimoleonit näyttelytöiden lisäksi vaikuttaneet yhtään hassummilta. Jotkut asiakkaat antoivat hänelle suhteellisen vapaat kädet ja Jarno nautti siveltimen liikuttelusta kankaalla sen hetkisten mielentilojensa mukaan. Toisinaan maalauksia varten laadittiin tarkat ohjeet ja jotkus halusivat jopa muotokuvia, mutta Jarno oli valmis vastaanottamaan kaikenlaiset tilaustyöt.

---


Jarno ajoi kotiaan kohti juuri ja juuri nopeusrajoituksia kunnioittaen. Hän oli lähtenyt tuomaan maalaamaansa taulua eräälle tärkeälle mutta tiukalle asiakkaalle. Ja niin typerältä kuin se kuulostaakin, oli Jarno unohtanut kyseisen maalauksen kotiin, vaikka hän oli vartavasten sitä lähtenyt kuskaamaan. Jarno soimasi itseään. Hänellä vain oli liian paljon tehtävää. Tänäänkin pitäisi saada vielä pari rästiin jäänyttä maalausta alulleen. Jarnon maalauksille oli yksinkertaisesti liian suuri kysyntä, eivätkä ostajat loppuneet, vaikka Jarno oli taas uudemman kerran kohottanut töidensä hintoja. Aina löytyi uusi olohuone, jonka paljas seinä kaipasi maalausta koristeeksi. Vihdoin kotipiha häämötti, ja Jarno kaartoi sinne.

Tällä kertaa Jarno ei vaivautunut ajamaan autoa talliin asti. Hän vain kipaisisi nopeasti hakemassa taulun ja lähtisi kiireellä asiakkaan luokse. Pahus, hän oli jo pahasti myöhässä! Vasta noustuaan autosta Jarno huomasi etuoven olevan auki. Paha aavistus hipsi hänen mieleensä. Ei hänellä niin kova kiire ollut ollut, että ovi olisi unohtunut lähtiessä lukita, eivätkä Juulia ja Veikkokaan niin höppäniä olleet, että ovi olisi epähuomiossa jäänyt heidän jäljiltään auki. Ei kai vain...?

-Juulia! Jarnolta pääsi. Ensimmäinen asia, jonka Jarno huomasi, oli vetelä äiti maassa. Jarno kumartui naisen viereen ja ravisteli tätä olkapäästä, mutta Juulia pysyi edelleen yhtä elottomana. Seuraavaksi Jarno etsi hätäisesti pulssin kaulasta, mikä onneksi löytyi. Jarno soitti nopeasti hätänumeroon ja kutsui lääkärit ja poliisit paikalle. Eniten Jarno ihmetteli, miten roistot olivat sivuuttaneet murtohälyttimen, kunnes hän ymmärsi Juulian itse tulleen avaamaan oven. Vanha rouva oli nopeasti nujerrettu, mutta tätä ilkiöt eivät olleet tulleet kohtaamaan. Missä Veikko oli? Jarno säntäsi peremmälle taloon.

Jarno mietti mistä lähtisi etsimään Veikkoa. Seistyään jonkin aikaa aulassa, kantautui Jarnon korviin yllättäen kolinaa, ja hän havaitsi äänilähteen olevan yläkerrassa. Jarno lähti kipuamaan portaita ylös mahdollisimman hiljaa hiippaillen. Hän seisahtui portaiden yläpäähän huomattuaan muutaman simin seisoskelemassa takkatilan lähettyvillä. Varmistuttuaan siitä, ettei kukaan ollut nähnyt Jarnon tuloa, kohottautui mies hieman ylemmäksi nähdäkseen mitä oli meneillään. Paikalla oli kaksi aseistettua miestä, joita Jarno ei ollut nähnyt koskaan aiemmin sekä se sama paksusankainen hiippari, jonka kanssa Jarno oli ottanut yhteen aikaisemmin. Silmälasipäinen mies hakkasi nyrkeillään Veikon kasvoja, ja vanhus älähteli kivusta. Jarnon teki pahaa katsoa tilannetta sivusta, ja hän toivoikin poliisien saapuvan pian apuun.

-No niin Petteri, riittää, toinen taustalla seisseistä miehistä murahti, jolloin paksusanka siirtyi pois Veikon tieltä. Tämä heilutteli yhä nyrkkejään ja katseli selvästi tyytyväisenä aikaansaamiaan ruhjeita Veikon kasvoissa. Vanhus pyyhkäisi kädellään verta vuotavaa haavaa poskessaan ja kohotti sitten katseensa hänen eteensä tullutta miestä kohti.
-Olisitko viimein valmis maksamaan velkasi, vai haluatko saada vielä lisää kasvohoitoa? mies kysäisi.
-Sanoinhan jo, ettei minulla ole rahaa, Veikko sanoi ääni väristen. Hän oli täysin avuton. Pahiksia alkoi selvästi tympimään Veikon jatkuva jarruttelu maksun suhteen, ja yksi heistä nohti aseensa Veikon ohimolle.
-Lasken kymmeneen, ja jos et sinä aikana suostu yhteistyöhön kanssamme, painan liipaisinta, mies uhkaili. Veikko painoi katseensa alistuneena pahiksen luetellessa numeroita yksi kerrallaan.

-...kahdeksan, yhdeksän...
-EI! Jarno karjaisi ja juoksi esille piilopaikastaan. Hän ei voinut antaa uhkailijoiden tappaa Veikkoa. Hädissään Jarno ei keksinyt muutakaan suunnitelmaa kuin rynnätä paikalle ja yrittää napata aseen toiselta mieheltä. Teko oli varsin uhkarohkea, eikä Jarno päässyt lähellekään päämääräänsä, kun aseistetut miehet olivat ottaneet hänet tähtäimeensä. Aseen laukeamisesta kuului kova ääni, ja Jarno lensi selälleen lattialle saatuaan luodin ylävartaloonsa.
-Jarno! Veikko huusi hätääntyneenä ja yritti mennä katsomaan miten hänen poikapuolelleen oli käynyt, mutta Petteri tarrasi Veikosta kiinni eikä vanhus pystynyt liikkumaan.
 
Aseistetut miehet kääntyivät jälleen Veikon puoleen.
-Riittääkö tämä todisteeksi siitä että olemme tosissamme? mies murahti. Pahisten huomio herpaantui kuitenkin hetkeksi, kun he kuulivat ulkoa kantautuvan vaimean sireenien äänen.
-Petturi! Mehän kielsimme sinua soittamasta poliiseille! pahismies huudahti ja laittoi aseen aivan kiinni Veikon kasvoihin.
-Eih, minä en kutsunut poliisia, Veikko yritti selitellä, mutta hän ymmärsi selittelyiden olevan turhia. Vanhus sulki silmänsä viimeisen kerran. Aseen piippu tuntui kylmältä hänen otsaansa vasten. Veikko pystyi selvästi havaitsemaan, miten pahis liikautti sormeaan liipaisimella. PAM.

---


-Teillä oli onnea nuori mies. Luoti vain hipaisi teitä, olivat ensimmäiset sanat, jotka Jarno kuuli tohtorilta toivuttuaan leikkauksesta. Hän oli jälleen sairaalassa. Onneksi lehdistö ei ollut tällä kertaa enää yhtä aggressiivinen kuin viime kerralla. Kyllähän sitä huhuiltiin, kuinka Jarno oli toistuvasti tapaturma-altis, väärässä paikassa väärään aikaan tai että hänellä oli kriminaali-isäpuoli. Media ei kuitenkaan ollut tapauksesta kiinnostunut kuin hetken aikaa, ja Jarno sai olla sairaalan seinien sisällä odottamassa uutishumun laskua. Enemmän kiinnostuneita oltiin Veikon menneisyydestä kuin sivussa vahingoittuneesta taitelijasta.

Juulia oli ymmärrettävästi aivan rikki. Veikkoa ei mitenkään voitu pelastaa, mutta sentään miestä ahdistelleet rikolliset saatiin kiinni. Poliisien tutkinnassa Veikon salamurha paljastui, ja tieto kantautui lopulta myös Juulialle. Vanha nainen ei voinut uskoa kuulemaansa. Veikko oli valehdellut hänelle koko elämänsä ajan, eikä Juulia ollut tajunnut mistään mitään. Hän ei tuntenut koko miestä, vaikka oli elänyt tämän kanssa avioliitossa elämänsä. Koko tilanne sai Juulian tuntemaan itsensä niin tyhmäksi. Veikko oli sabotoinut hänen elämäänsä Kustin kanssa erosta isyystestihuijaukseen, eikä Juulia voinut olla tuntematta puhdasta raivoa. Silti hän kuitenkin rakasti Veikkoa. Kunpa Juulia olisi voinut vaikuttaa tapahtumien kulkuun ja estää jotenkin sen, mitä oli juuri tapahtunut.

Jarno tarttui siveltimeen niin pian kuin suinkin kykeni toipuessaan ampumahaavasta. Maalaaminen oli ollut Jarnolle jo teini-iästä asti mieluisa tapa käsitellä tunnekuohuja ja vaikeita asioita, joita hän ei osannut pukea sanoiksi. Tunnetilat saivat omanlaisensa muodon valkokankaalla ja bonuksena syntyi myös samalla taideteoksia. Jarnolla ei muutenkaan ollut aikaa viettää sairaslomaa, sillä tekemättömät tilaustyöt oli hoidettava loppuun. Niinpä Jarno raahasi sairashuoneeseensa tohtorin vastusteluista ja lepokäskyistä huolimatta maalaustelineen ja maalaili päivät pitkät tauluja.

---


Viimeiset näyttelyt olivat menossa, ja Jarno suorastaan odotti näyttelytilan vuokrasopimuksen voimassaoloajan umpeutumista. Tauluja oli mennyt hyvin kaupaksi ja Jarno uskoi saavansa loputkin työt myydyksi alentamalla hintoja. Suursuosion ajat olivat nyt mennyttä, ja taidegalleriassa oli päivisin varsin rauhallista, mutta Jarnoa asia ei haitannut ollenkaan. Ennemminkin hän oli huojentunut siitä, että viikot sairaalassa olivat saaneet hänet pois mediasta ja kaikki tuntuivat unohtaneen hänen olemassaolonsa. Taidegalleriassakin oli mieluisampaa asioida, kun kukaan ei jäänyt toisten jalkoihin väenpaljouden keskellä ja Jarno saattoi jopa vaihtaa muutaman sanan asiakkaiden kanssa.

Jarno lähestyi erästä naista, joka tutkaili varsin kiinnostuneenoloisesti yhtä seinällä olevaa teosta.
-Mitä mieltä olette maalauksesta? Jarno kysäisi, jolloin nainen käännähti katsomaan häntä.
-Todella kiehtova maalaus. Värit ovat kirkkaat mutta tumma tausta luo harmoniaa: kuin toivo ja epätoivo samanaikaisesti. Tiedättekö muuten, kuka tämä Jarno Iloliemi on? Olisi kiinnostavaa tavata taiteilija, nainen puheli. Jarno hämmästyi. Eikö nainen todella tunnistanut häntä?
-Tuohta noin, itseasiassa tapasitte taiteilijan juuri, Jarno naurahti, jolloin nainen katsahti häneen kummeksuen. Jarno ojensi kätensä tervehdykseen ja kertoi oman nimensä, jolloin tilanne valkeni naisellekin.

-Oh, anteeksi, en tunnistanut teitä! Minä Olen Linda Litsilä, nainen kertoi myös nimensä pahoitteluiden perään.
-Ei se mitään. Ihmettelin vain, kun yleensä täällä käyneet simit ovat tienneet minusta lähes kaiken. Minusta tehtiin nähkääs dokumentti, joka esitettiin televisiossa, Jarno selvensi.
-Ai, en ole sattunut näkemään sitä.. Suokaa anteeksi, mutta minun täytyy nyt mennä, Linda sanoi ja ehti melkein jo liueta paikalta, mutta Jarno tarrasi häntä kädestä.
-Odottakaa, haluan antaa teille korttini. Jos taiteesta puhuminen kiinnostaa tai haluatte tilaustöitä, voitte ottaa minuun yhteyttä, Jarno selitti kömpelösti tyrkyttäessään yhteystietojaan naiselle, joka hiukan hämmentyneenä otti vastaan pienen lappusen.

Sinä iltana Jarno ei oikein tiennyt, mitä hän olisi tehnyt. Hänellä oli todella levoton olo, ja ylimääräisen energian hän päätyi lopulta käyttämään teleskoopin äärellä. Se oli todella outoa, sillä ei hän ollut koskaan aikaisemmin ollut kiinnostunut sen erityisemmin tähdistä. Linda Litsilä oli saanut hänet aivan pois tolaltaan. Jotenkin Jarno oli liikuttunut siitä, että kyseinen asikas oli ollut kiinnostunut hänen töistään itsessään eikä sen vuoksi, että kuuluisa Jarno Iloliemi oli ne maalannut. Jarno niin toivoi saavansa nähdä naisen vielä, mutta hän ei oikein mahtanut muuta kuin odottaa yhteydenottoa - mikäli sitä edes koskaan tulisi. Alienienkin kohtaaminen tuntui sillä hetkellä todennäköisemmältä vaihtoehdolta.

---


-Mukavaa että kutsuit minut puistoon kanssasi, Jarno totesi hymyssä suin. Hänen puhelimensa olikin pirahtanut odotettua aikaisemmin, eikä hän voinut olla kieltäytymättä kutsusta.
-Ajattelin että luonnon helmassa olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia taiteesta. Luonto on niin rauhoittava. Arjen huolet unohtuvat, Linda kertoi.
-Kuten taiteenkin kautta, Jarno totesi.
-Aivan, Linda myötäili ja naurahti päälle. Jarno ei meinannut saada katsettaan irti Lindan kauniista kasvoista. Vuosien jälkeen hän vihdoin saattoi tuntea taas vetovoimaa johonkin naiseen.

-Mennään syömään, minä kokkaan sinulle! Linda huudahti.
-Tuohan näyttää käyvän kuin ammattilaiselta, Jarno naurahti katsellessaan Lindan työskentelyä.
-Heh, en minä nyt ihan ammattilainen ole, mutta olen oppinut pieniä niksejä kokeilta. Työskentelen ravintolan vastaanottovirkailijana, Linda kertoi. Sen Jarno toden totta uskoi. Linda oli niin ystävällinen ja herttainen, että asiakaspalvelu varmasti luontuisi häneltä.
-Sinun pitäisi tavata äitini. Hänkin on loistava kokki, ja teillä olisi takuulla paljon keskusteltavaa ja vinkkejä jaettavaksi toisillenne, Jarno ehdotti toivoen Lindan innostuvan ajatuksesta. Hetkessä hodarit olivatkin valmiit.

Kaksikko mutusteli omaa hodariaan vaiteliaana vilkuillen samalla ujosti toisiaan. Jarno naputteli hermostuksissaan kohmeisilla sormenpäillään pöydän puista pintaa miettiessään jotakin puheenaiheita, mutta pää löi pahemman kerran tyhjää. Hodarien kadotessa vähitellen simien suihin väheni myös yhdessä vietettävä aika. Samassa Jarno keksi, että lisäaikaa saataisi sopimalla uusi tapaaminen!
-Minulla on ollut hauska päivä kanssasi. Mitä jos näkisimme uudelleen vaikka loppuviikosta? Jarno ehdotti varovasti, ja hänen helpotuksekseen nainen vastasi viettävänsä mielellään aikaa Jarnon kanssa.
-Minulla on pari lippua yhteen konserttiin. Voisimme mennä kuuntelemaan bändejä livenä, Jarno keksi ja huomasi ensimmäistä kertaa riemuitsevansa postiin satelevista ilmaislippusista. Linda ei kuitenkaan näyttänyt innostuvan ideasta.
-Tuota, muistin juuri että minulla onkin töitä tänä viikonloppuna enkä pääse tulemaan, nainen sanoi äkkiä ja jäi tuijottamaan lautasellaan nököttävää hodarin puolikasta.

Syötyään hodarit kaksikko lähti kävelemään takaisin puiston portteja kohti, jossa Jarnon auto odotti. Lindan yhtäkkiset työkiireet olivat jääneet vaivaamaan miehen mieltä. Mitä jos hän ei ollutkaan kiinnostunut Jarnosta ja käytti kiireitä tekosyynä tapaamisajankohdan lykkäämiselle? Simit seisahtuivat vastakkain ja kumpikin ilmeisesti odotti toisen tekevän aloitteen hyvästelylle. Hiljaisuus rikkoutui keinun kitinään, ja kumpikin naurahti vilkaistuaan keinussa istuvaa miestä. Koskaan ei ilmeisesti olisi liian vanha leikkimään! Naurahdus kevensi ilmapiiriä ja Jarno tarrasi naisen vaaleiden lapasten vuoraamiin käsiin ja piti niistä kiinni. Linda nojautui hetkeksi aikaa lähemmäs ja Jarno uskoi tunteneensa naisen huulten hipaisun poskellaan. Lämpimien hyvästien jälkeen Jarno tajusi murehtineensa turhaan. Kiinnostus oli selvästi molemminpuolista eikä Jarno malttanut odottaa seuraavaa tapaamista!

---


Jarno lillui lämpimässä vedessä, joka porisi mukavantuntuisesti. Veljet olivat tulleet mukaan testailemaan uuden talon hupeja. Tosin nämä testailut olivat toistuneet jo pariin kertaan, mutta Kai tiedealan työntekijänä puolustautui, ettei varmaa tietoa voinut saada selville tekemällä ainoastaan yhtä koetta.
-Mitenkäs sinulla ja Lindalla sujuu? Kai kysäisi istahtaessaan ammeeseen. Jarno naurahti. Miksi keskustelut päätyivät aina hänen naisasioihinsa?
-Olen minä Lindaa pari kertaa tavannut, ja hän on vaikuttanut ihan kiinnostuneelta. Viime aikoina hänestä on kuitenkin tullut hiukan poissaoleva. Hän on perunut tapaamisemme viime hetkellä jo kahdesti, Jarno selitti nopeasti.
-Hän on suuttunut sinulle jostakin. Sellaisia ne naiset ovat. Älä huoli, kyllä hän pian leppyy, Jouni totesi rennosti.

-Kun sinä kerran tiedät näistä naisten oikuista niin kerroppa mistä olet suututtanut oman Hilppasi, Jarno naurahti kääntääkseen keskustelua välillä muidenkin parisuhde-asioihin. Jouni nojautui taaksepäin ja mutisi jotain pienistä erimielisyyksistä yhdessä asiassa, mutta enempää hän ei halunnut asiasta avautua ja veljet tajusivat olla utelematta lisää. Serkusten julkistettu suhde ei ollut aiheuttanut sukulaisten keskuudessa Juulian pelkäämää hälyä, vaan kaikki olivat suhtautuneet asiaan varsin suopeasti.
-Entä sinä Kai? Vieläkö vietät villiä sinkkuelämää? Atso kysäisi silmää vinkaten.
-Hahhah, ei se nyt kovin villiä ole. Olen kyllä tavannut eksääni Sirjaa muutaman kerran, mutta en usko että suhteemme enää toimisi, sillä loukkasin häntä aika pahasti aiemmin, Kai selitti. Atson oli turha edes avautua omasta parisuhteestaan, sillä sormessa kiiltelevä kihlasormus kertoi kaiken oleellisen Atson ja Milkan suhteen vakaasta tilasta.

Jarno ja Atso päättivät käväistä saunan puolella nuoremman veljeskaksikon jäädessä vielä nauttimaan poreilevasta vedestä. Uimahousut vaihdettiin lanteille kietaistaviin pyyhkeisiin ja sähkökiuas lämmitti saunan nopeasti käyttökelpoiseksi. Istahdettuaan lauteille katsahti Atso veljeään hiukan huolestuneena.
-Kuule, mietin vähän tuota Lindaa... Hänen käytöksensä vaikuttaa epäilyttävältä. Aikoinaan yliopistolla ystäväni Benjaminin ihastus viettikin aikaa porukkamme kanssa vain koska oli kiinnostunutkin minusta. Tarkoitan siis, että tuollaiset tapaamisten perumiset voivat olla merkki siitä, että mukana on joku ylimääräinen sim. Sinun kannattaisi kysyä suoraan, mitä Linda salailee, Atso ehdotti.
-Äh, tuskin kyse on mistään vakavasta, Jarno naurahti kepeästi, mutta veljen sanat jäivät kuitenkin kaikumaan ikävästi hänen päähänsä kaksikon heljennyttyä nauttimaan höyryistä.

---


Juulia oli murehtinut elämänsä kulkua jo aivan liian kauan, joten hän etsi muuta ajanvietettä ja osallistui vihdoin kokkikisaan, jonka voittoa hän oli aiemmin uhonnut. Hän halusi ainoastaan voittoa, kunniaa ja kuuluisuutta sekä tietenkin todistusta erinomaisuudestaan. Vaikka Juulia ei ollutkaan tajunnut Veikon salailua, niin ainakin hän osasi kokata - ja vieläpä todella hyvin. Silti häntä jännitti seisoa muiden kilpailijoiden vierellä ja katsoa, kuinka arvostelija maisteli jokaisen kokkailuja. Ruoka-arvostelija näytti maiskuttelevan Juulian marjapiirakkaa varsin tyytyväisenoloisena, mutta samalla tavalla hän reagoi kaikkien muidenkin kilpailijoiden edessä oleviin ruoka-annoksiin. Lopulta oli kilpailun tulosten julkaisun aika.

-Voittaja on Juulia Iloliemi ja hänen erinomainen marjapiirakkansa! tuomari lopulta julisti. Juulia ei voinut piilottaa onnistumisen iloaan, ja hän kiljaisi riemukkaasti. Hän oli voittanut jopa kokin, joka omisti tontin ja järjesti ruokakilpailuja! Tuntui mahdottoman hyvältä, kun hänen piiraansa ylle kiinnitettiin mitali.
-Siitäs saatte Veikko, missi-kilpailijat ja kaikki epäilijät! Minä olen paras! Juulia ajatteli.

Ruoanlaittajat hipsivät paikalta, ja kilpa-annokset jätettiin pöydälle kaikkien maisteltaviksi. Kokki tuli onnittelemaan Juuliaa aivan henkilökohtaisesti.
-Onneksi olkoon. Voitto meni aivan oikealle henkilölle. Marjapiiraasi oli suussa sulavaa herkkua, kokki kehui.
-Olen laittanut ruokaa aina mielelläni, ja minulla on monia vuosien varrella opittuja niksejä, joilla saan ruoista erityisen maukkaita, Juulia lesosi.
-Vau, sinulla olisi paljon annettavaa tällä alalla, kokki totesi. Juulia oli samaa mieltä, mutta aika ei varmasti enää riittäisi kaikkien lahjakkuuksien hyödyntämiseen.

---


Atso oli tullut kyläilemään, ja veljekset olivat päätyneet pelaamaan yläkerran aulaan biljardia. Atso teki aloituslaukauksen pelipöydän päädystä, jolloin pallot lähtivät kimpoilemaan toisiaan tönien. Lyöntinsä jälkeen Atso kääntyi katsomaan Jarnoa.
-Koulussa, jossa olen opettajana, on tällä hetkellä vajavaisuutta henkilökunnan suhteen. Minut pyydettiin sijaistamaan huomenna yhtä kuvaamataidontuntia, mutta ei minulla ole piirtämisestä minkäänlaista ymmärrystä. Mietinkin, olisitko sinä kiinnostunut tulemaan pitämään tuntia, Atso ehdotti.
-Mitä, minäkö? Enpä oikein tiedä osaisinko olla opettaja... Jarno vastasi hiukan epävarmasti.
-Tiedät todella paljon maalaamisesta ja olet luovasti lahjakas. Alan asiantuntijana osaisit varmasti neuvoa oppilaita. Uskon että selviäisit tehtävästä, Atso vakuutteli. Jarno hipelöi biljardikeppiä käsissään ja päätti lopulta suostua veljensä ehdotukseen. Olisi mukavaa vaihtelua päästä työskentelemään välillä maalaushuoneen ulkopuolelle.

Seuraavana aamuna Jarno tepasteli koulun avaria käytäviä pitkin veljensä johdattamana. Hän puristi hermostuneena kahvaa salkussaan, jonne oli edellisenä iltana kasannut jotain kotoaan löytyvää opetusmateriaalia mukaan. Jarno oli käyttänyt päivän ohjelman suunnitteluun paljon aikaa, sillä hän halusi suoriutua tehtävästään kunnialla. Silti pieni jännitys pyrki pintaan, varsinkin kun Jarnon viimeisimmät kokemukset koulusta eivät olleet mitään mukavimpia.
-Perillä ollaan, Atso huudahti äänekkäästi ja osoitti ovea, josta Jarnon olisi tarkoitus kävellä sisään.
-Huhhuh, tuleekohan tästä nyt mitään, Jarno empi hipelöiden villapaitansa kaulusta.
-Suotta sinä hermoilet! Tämä Junttavaaran luokka on saanut paljon kehuja hyvästä käytöksestä. Oppilaat tottelevat varmaankin kiltisti käskyjäsi, Atso vakuutteli. Atson täytyi rientää toisessa kerroksessa sijaitsevaan äidinkielen luokkaan, joten hän jätti luottavaisin mielin veljensä kuvaamataidon luokan edustalle.

Jarno suunnitteli mielessään tervehdyspuhettaan painaessaan ovenkahvan alas. Oven levähtäessä auki Jarnon päästä kuitenkin kaikkosivat kaikki suunnitelmat, sillä häntä odotti luokan sisäpuolella kaaos. Suu ammollaan Jarno tuijotti edessään olevaa näkyä: Lapsilla oli menossa kaikenlaisia tönimisleikkejä, ja jotkut viilettivät ympäri luokkaa jahdaten toisiaan. Kaksi poikaa oli jopa kiivennyt seisomaan pöydälle, ja Jarnoa hirvistytti mitä kävisi, jos toinen heistä luiskahtaisi alas. Tuoleja oli nurin ja pitkin lattiaa oli maaliläiskiä ilmeisesti lasten leikkien jäljiltä. Tämäkö muka oli se Atson mainitsema Junttavaaran hyväkäytöksinen luokka?

Jarno tokeni lopulta alkujärkytyksestä ja tajusi, että jotain olisi tehtävä. Ensitöikseen hän pamautti takanaan olevan oven kiinni, jotta villin luokan aiheuttama melu ei kantautuisi käytävään ja joku muu opettaja näkisi tilannetta. Lapset eivät tuntuneet reagoivan Jarnon läsnäoloon millään tavalla, tai sitten he eivät olleet huomanneet metelöinniltään hänen saapumistaan.
-Rauhoitutaanpa sitten! Pyydän hiljaisuutta! Jarno huudahti, mutta hänen puheensa keskeytyi jonkun tytön törmätessä hänen jalkoihinsa tehdessään kuperkeikkoja pitkin lattioita. Jarno tajusi huutamisen olevan turhaa, sillä hänen äänensä hukkui lasten pitämään mölyyn eikä kukaan tuntunut ottavan häntä tosissaan.

Jarno tarkkaili tilannetta miettiessään mitä hänen pitäisi tehdä, kunnes hänen katseensa osui luokan perällä rauhallisenoloisesti maalautelineen luona puuhastelevaan tyttöön. Jarno puikkelehti riehuvien lasten ohi ja tarrasi tyttöä olkapäästä, jolloin tämä kääntyi ympäri.
-Mitä täällä on oikein tekeillä, kun kaikki riehuvat eikä kukaan kuuntele minua? Jarno tiedusteli.
-Junttis-ope ei koskaan ole pitänyt meille kunnon tunteja. Hän antaa meille karkkia jos lupaamme olla hiljaa. Tunneilla ei tehdä koskaan mitään, mutta todistukseen kaikki saavat kiitettäviä, tyttö selitti kirkkain silmin. Hetken aikaa Jarno luuli tytön pilailleen, mutta se kyllä selittäisi lasten käytöksen. Jarno ehti jo harmitella ettei ottanut namipusseja mukaan, sillä tällä menolla päivästä tulisi todella kaoottinen. Hän ehtisi kyllä käydä ostamassa karkkia, mutta Junttavaaran opetusmetodit olivat pahasti pielessä ja niihin täytyisi ehdottomasti puuttua.

Hetken mietittyään Jarno päätti astella määrätietoisesti rehtorin kansliaan ja kertoa Junttavaaran vehkeilystä. Junttavaara oli kuitenkin maineikas opettaja ja Jarnoa huolestutti, mahtaisiko rehtori ottaa hänen sanansa todesta. Jarnon onneksi rehtori rouva Ratakka ymmärsi tilanteen käytyään itse paikan päällä katsomassa luokassa vallitsevaa sekasortoa.
-Uskomatonta että koulussamme on päässyt tapahtumaan tällaista! Junttavaara saa välittömästi potkut, rehtori mesosi ja alkoi kirjoitella vihaisena sähköpostia. Jarno oli poistumassa paikalta, mutta nainen pyysi häntä odottamaan.
-Koska Junttavaara sai potkut, haluaisitko tulla hänen tilalleen vakituiseksi opettajaksi? rehtori kysäisi. Jarno hämmentyi. Eihän hänellä ollut edes koulutusta, eikä häntä hirveämmin houkutellut palata villin luokan luokse. Toisaalta nyt kun näyttelyt olivat ohi ei Jarnolla ollut mitään tulonlähdettä, joten opettajan pesti olisi hyvä siltä kannalta. Niinpä Jarno suostui tarjoukseen.

Juulian kokkauskisassa mukana ollut rosvo on muuten Jenna Juhanila, Iloliemiä aiemmin piinannut roisto. .-D Tuohon koulukohtaan sain inspiraatiota (käytännössä matkin koko kohdan..) yhdestä urakysymyksestä, tajusiko joku asiaa? .-D Olen saanut Taikapölyn kuvailut sen verran hyvälle mallille, että pääsen varmaankin pian edistämään myös Iloliemiä. Jättäkää taas kommenttia. .-)