Huhhuh, meni yli viikko tän osan teossa.. Petran synnytys oli jäänyt katalasti kesken viime osassa, kohta näette, mitä tapahtuukaan. Ennen sitä kuitenkin laitan nämä viime osan kommenttien vastaukset tähän. :D Osa olisi tullut jo eilen, mutta huomasinpa, että photis osaa kiusata nopealla netilläkin. Oikeesti, tekeekö se jollain muullakin sellasta, että kun painaa siitä kuvien lataus nappulasta, niin sit siihen tulee web sivun virhe -juttu? Oikeesti ärsyä. Mut joo, tässä nämä kommenttien vastaukset, ja sitten osa. :)
Elyon (ent.Mant_*) kirjoitti:
Upea osa! ;) Edelliseen en kommentoinut, en kerennyt :/ Mutta kuitenkin! Jessikasta kasvoi kaunis, vaikkei se nenä niin täydellinen ollutkaan ;D ? Ei sen kyllä edes tarvitsisi olla :P :) Söpöjä nuo Pähkinän ja Tomaatin pennut ? Ihanasti puhuivat siinä ;) Ja niin, Mistä Petran hiukset? Ja läppäri? ;)) Hyvä osa, täytyy sanoa vielä kerran ? EKA!
¨- Elyon.
Vastaus: Kiitos. :) Noo, eipä sitä aina kaikkea ehdi tekemään, mukava kuitenkin, että nyt ehdit. :) Juu, Uunon koukko nokka periytyi Jessikalle, mutta viime päivinä olen alkanut pitää siitä nenästä... Kaikkeen tottuu (ehkä). Juu, söpöt pennut. :) Jos kaipaat Petran arkiasun hiuksia, niin löydät ne "kysytyt ladatut" -kohdasta, mutta jos tarkoitit pyjaman hiuksia, niin täytyy ettiä ne... Ja toi läppäri.. En löytänyt sitä, mut koita ettii täältä .Toi osote oli siinä, mut en kyl nähny sitä, kun kävin sivua tutkimassa, mut voit ite kattoo, jos löytäsit sen. :)
Kipsukka kirjoitti:
Jälee kerran ihana osa! :D Jessika oli ihanan näkönen ku se nukku oikea söpöläinen vaikkei olekkaan täydellinen :)Jännää paikkaan jäi saa nähä tuleeko tyttö vai poika.Odotan innolla seuravaa osaa :))
Vastaus: Kiitos. :) Onhan si Jesku ihana, ja eihän kukaan voikaan koskaan olla täydellinen (?) Juu, no pian selviää ketä syntyy. ;)
anni:
ihana osa! hyvä ku tätä huumoriaki löytyy:D jessika o suloisuus ja ai että ku jätit ny pahaa kohtaa osan ajatteli jo osa alus et jes nähääks uude vauva syntymine:D ens osaa odotelles(;
ps et sotkenu unirytmiäni:D kesälomal tä o aika normii mul nytteki kello o jo komeest kolme(= ja kyllähä tällast jaksaa lukee aamuviitee!
Vastaus: Kiitos. :) Ai löytyi huumoria? No kiva, ite en kyllä muista kirjottaneeni mitään erityisen hauskaa, mutta kiva, jos pidit. Onhan se Jessika sulonen. :) Hah, nyt vaan kävi niin, että 50 kuvaa tuli täyteen tossa kohtaa, niin ilkeästi katkasin osan siitä. :D Noo, nytten tässä osassa tullaan näkemään se vauveli. ;)
ps. No hyvä, jos en sotkenut unirytmiäsi. :) Mäkin oon nyt täs melkeen viikon ajan valvonu joka iltaa kolmeen, ku vanhemmat oli pois kotoa, ni ei ollu pakottamas nukkumaan. :D Mut kohta täytyy alkaa taas mennä nukkuu joskus yheltä.. Mut kuuntelen aina salaa ämppää myöhään. :DD En kyllä vieläkään ymmärrä, miten jaksoit aamu viiteen asti lukea, mä ainkin oisin nukahtanu. :D
Spring kirjoitti:
Arvasin heti otsikosta päätellen, että Tomaatti ja Pähkinä saavat pentuja <3
Ihana osa taas kerran.
Suloinenhan Jessikasta kasvoi, vaikka näyttääkin tyttö enemmän Junnulta.
Äää 8C Tahtoo nähdä uuden lapsen! Olisi kiva jos Ilolienten sukuun syntyisi vaihteeksi poika, mutta saa nähdä.
Söpöjä olivat Mansikka ja Mustikka, kiva nähdä ne sitten vanhempina, että onko eroavaisuuksia löytynyt.
Haha, Iina hieman vastahakoisesti sahasi taas yhden oven halki pelastaakseen tyttärensä :DDDD
Näyttihän Uunokin lämpenevän uudelle tulokkaalle (vaikkei se nyt ole edes syntynytkään.)
Iina ja Junnu tosiaan ikinuoria (:
Jatkoa odottelen <3
Vastaus: Juu, se tosiaan oli arvattavissa otsikon perusteella. :D Kiitos. :) Juu, onhan se sulonen. <3 Malta vielä hetki, pian näet. :D Oishan ne pojat ihan kivaa vaihtelua, mutta pian näet, miten käy. ;) Juu, toivotaan, että Mansikka ja Mustikka kasvaisi nopeesti. :) Juu, toivottavasti Uuno innostuu siitä vielä enemmän! Ikinuoria todella, ainakin käytoksen perusteella.
Waffle kirjoitti:
iih ihana osa, jäi jännään kohtaan :DDD ootan jo et tuleeko tyttö vai poika :)
hei miten no voi laittaa tommosta munia ja pekonia -ruokaa ? :o meinaa en muista et semmosta vois laittaa, vai onks se joku lataushomma . .?
no mutta seuraavaa osaa odotellen :DDD
Vastaus: Kiitos. :) No, enpä tiiä jäikö mihinkään maailman jänninpään kohtaan. :D Pianpa se selviää. ;) Se ruoka on lataus homma, piti viime osassa kiittää ihanaa Yunia, joka antoi ruokiin linkkejä, mutta tietenkin unohdin...
Tuuli kirjoitti:
Uusi osa tulikin (ainakin mun mielestä) aika nopeasti. Iina alkaa olla vähän samanlainen kuin Taikapölyn Paula Puska. :D
Huomasin muutaman kirjoitusvirheen osan keskivaiheilla, mutta muuten osa oli tosi hyvä. :)
Vastaus: Aijaa, no kiva jos tuli nopeasti. :) Nyt kestikin yli viikko tän osan teossa.. Oho, vai on Iinasta tulossa Paula 2. :D En yhtään edes tajunnut, mutta nyt kun huomautit, niin onhan se Iina vähän Paulastunut. Voi mika, aina niitä virheitä mahtuu joukkoon. :/ Toivottavasti tässä ei niitä olisi kovin montaa. :)
Amolea kirjoitti:
Oho! Tänne oli jo ilmestyny kaks uutta osaa!! Hyviä molemmat.
Kun toi Jessika kasvoi, nii mä en huomannu siinä kyl Petran piirteitä, vain Uunon, vaikkakin Jessikalle tuli Petran silmät.
Uutta osaa odotellen!
Vastaus: Kiitos. :) Jessikassa onkin enemmän juuri niitä Uunon piirteitä, mutta Petralta hän peri kulmat (mitkä ovat mielestäni kauheat, Iinaa luodessani laitoin sille muokatut kulmat, ja sit otin ne joskus pelatessa pois, ni huomasin et ne on järkyt ne oikeet kulmat, ja sit tietysti kaikki lapset peri ne, niin oon yrittäny käyttää sellasii hiuksia, joista ne ei näkyis niin hyvin.) Juu, mutta suus, suurimmaksi osaksi Jessika periytyi Uunosta. :)
Xaldin kirjoitti:
Käynkin täällä piiiiiiiiiiitkääääääääääääästä aikaa. Kiva osa ja vaikka en olekkaan täällä käynykkää pitkään aikaan Iloliemi on silti suosikki LC:ni. En ole nyt ihan perillä mitä näissä osissa on tapahtunut joten käynpäs lukaisemassa :D
- Xaldin
Vastaus: Oijoi, ihanaa, olet palannut! <3 Olinkin jo huolissani, kun sinusta ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään. Joo, saatat olla vähän pihalla tapahtumista, jos et ole aikohin lukenut. :D Vai on Iloliemi suosikki lc:si. :) <3
Katja kirjoitti:
Tänne olikin tullut osa sillä aikaa, kun vietin juhannusta mökillä ja vastaan nyt kommenttiisi, ainakin siihen, että en ole saanut sähköpostiini minkäänlaisia opasteita kuinka photosta siirretään kuvia tänne, jos haluat niin laitappa ohjeet mieluummin tänne: [email protected], kun toinen sähkis on vähän tukossa :D
Tässä osassa oli paljon iloisia asioita, kun Jessika kasvoi taaperoksi, Pähkinä synnytti 2 pentua ja se, että pennuista toinen oli uros ja toinen naaras ja ettei Iina pamauttanut ovea niin, että Petra olisi jäänyt kolmannen kerran jumiin :'D ja sitten vielä se, että tämä synnytys jäi seuraavaan osaan :) Jänskättää millainen mukula sieltä syntyykään ;>
Ja öö, en keksi nyt enempää. Olo on hieman uupunu, kun ajeltii pikkuteitä kotiin ton juhannus ruuhkan takia ja siihe meni yli 2h, kun yleensä ajetaa Sysmästä Järvenpäähän sellai 1h20min :D
Vastaus: Juups, iloisia asioita riitti. :) Ja pianpa näetkin, millainen vauveli syntyy. ;) Tulipas lyhyt vastaus, vaikka toi sun komma oli niin pitkä. :o
Napu kirjoitti:
Jee uus osaaa! :) Tosi kiva!
Pyllystä! Sä sit jätit synnytyksen seuraavaan osaan, ilkeetä ;( No ei se mitään, on kiva pitää lukijoita jännityksessä :D Ihuna osa oli kyllä <3 AINA NE ON :) Mutta siis jatkoa odottelen! <3 Jessika on suloinen taaperoinen :}
Vastaus: Kiitos. :) Hihi, niinpä jätin, mutta pian näet vauvelin. ;) Juu, onhan se Jesku sulonen. :)
Yun kirjoitti:
En meinannut saada luettua loppuun, kun tuli niin mieli pelata :--D
Mutta jaksoin kuitenkin. Kiva osa, leppoisaa arkea. Jotenkin kaipaisin jotain dramaattista (niin kuin alkuaikojen ihmissusijutut), mutta ainakin vanhusten kuolemat kummittelevat nurkan takana...
Jessika on hauskan näköinen. Kovin on Uunon näköinen, mutta kai ne äidin piirteet tulevat kunnolla esiin, kun tyttö kasvaa.
Mutta jatkoa odotellessa! (Pitää itsekin vääntää jatkoa omaan tarinaani...)
Vastaus: Voivoi, eikai osa ollut niin tylsä, ettet meinannut jaksaa lukea? On nää viime osat kyllä ollutkin tollasta tylsää arkielämää. Aloin suunnittelemaan, että pikkuhiljaa alkaisin toteuttaa tälle sukupolvelle valmistelemaani juonisuunnitelmaa. ;) Niin, tosiaan kummittelevat. :( Joo, Uunon näköinen tuli Jessikasta. Teeppä toki jatkoa, ;D
simskisu kirjoitti:
ILkeä olet, synnytyksen jätit kesken =D Nooo ensi kerralla sitten nähään uusi vauveli =)) Ihanaa kun saatin taloon koiravauvojakin, ja näyttävät kyllä isoilta vanhempiensa rinnalla =D Hahaa kyllä se Iina aina pamauttelee Petran oven väliin ja eikun sitten sahamaan taas kerran =D
Vastaus: Juu, olen kauhea ilkiö. :D Niin, nytten se vauveli vihdoin nähdään. :) Tulihan niitä koira vauvojakin. :) Joo, Iina saisi vähän oppia varomaan niiden ovien kanssa. :D
Christy. kirjoitti:
Linkitätkö? Linkitin jo sinun lc;si.
Vastaus: Juu, linkitin. :)
Osan lukumusiikki : ♫
-->
-Petra, nyt kyllä lähdetään kiireisesti sairaalaan, ei ole aikaa vitkasteluun! Iina kiljui kauhuissaan.
-Ethän sinä tuon näköisenä kuitenkaan voisi lähteä. Olet kaameimmissa alusvaatteissa ikinä, Petra huomautti pinnistellen.
-Minä kuule voisin uhrata koko maineeni sinun puolestasi, että lähdetäänpäs nyt, Iina komensi.
-Etkö ymmärrä, että vauva tulee nyt? Ei meillä ole paljoa aikaa! Petra kivahti raivoissaan, häntä ärsytti Iina juuri nyt.
-En vain halua sinun kärsivän, Iina kertoi peläten pahinta.
Mitään ei kuitenkaan ehtinyt tapahtua, hetkessä vauva tuli ulos raivolla. Nähdessään toisen suloisen hymyn ja sinisten silmien välkehtelyn, Petralta oli mennä jalat alta.
-Iina katso, tyttö syntyi. Iina? Petra kutsui äitiään katsomaan pientä.
Iinaa ei kuitenkaan näkynyt enää missään. Petra huusi äitiään vielä pariin otteeseen, milloin Iina viimein huudahti:
-Tulen aivan pian katsomaan vauvaasi, täytynee vaan pukeutua ensiksi.
-Hih, milaisia traumoja tulet vielä saamaankaan, kun on Iina mummina? Petra naurahti vitsaillen.
Petra poistui vessasta saapuen Jessikan huoneeseen. Hän oli ostanut sinne toisenkin kehdon tulevalle vauvalle. Petra katsoi tytärtään ennen kuin laittoi tämän lepäämään.
-Tästä tulee sitten sinunkin huoneesi, ainakin siihen asti, että saamme muuton syntymään. Tämä talo on liian ahdas meille kaikille; Junnulle ja Iinalle, minulle ja Uunolle ja teille Jessika ja Juulia. Meillä on sen verran varoja, ettei kalleus ainakaan tule esteeksi, Petra puhui vauvalle, jonka nimen oli päättänyt Uunon vuoksi. Hän kun olisi niin kovasti halunnut jo Jessikasta Juulian.
-Kyllä Uuno varmasti iloitsee, kun hyväksyin hänen nimiehdotuksensa, mutta hyviä päivänokosia. Äiti tulee aina välillä katsomaan, että sinun on hyvä olla, Petra sanoi vielä.
Kun Iina viimein sai vaatteet puettua, saapui hän katsomaan, mitä Jessikalle mahtoi kuulua.
-Hei mummin kulta. Toivottavasti ne Petra ja Uuno eivät vain unohda sinua, kun tänään maailmaan tupsahti niin suloinen tyttönen. Muista olla hyvä sisko ja huolehdi nuoremmaisestasi, Iina jakoi velvollisuuden tärkeyttä Jessikalle.
-Minä lupaan huolehtia siskosta, Jessika kertoi, vaikkei oikein kunnolla ymmärtänyt, että hänestä nyt todella tuli sitten isosisko.
-Hyvä tyttö, tiesin, että sinuun voi luottaa, Iina kehui.
-Mutta mummi. Minulla on nälkä, Jessika kertoi.
-Äiti varmasti antaa sinulle herkullisen tuttipullon, minulla on pari työhommaa vielä tekemättä, Iina selitti.
Petra lämmitti pullollisen maitoa pikkuiselle Jessikalleen.
-Ole hyvä, Petra sanoi antaessaan pulloa.
-Kiitos äiti, hyvää! Jessika karjaisi suorastaan napaten tuttipullon Petran kädestä, ja alkoi heti possuilemaan innoissaan niin, että kuola lenteli ympäri huonetta. Petra ei osannut muuta kuin nauraa, hän kun kauhistuttava sottapytty olikin.
Jessikan ryystäessä Petra päätti mennä jatkamaan keskeneräistä romaaniaan, jonka piti aluksi perustua vain ihmissuteuden vuosille. Ajan myötä kirja oli alkanut saada vaikutteita Petran omasta elämästä; niin iloista kuin suruistakin. Kesken tiuhan näpyttelyn, saapui Uuno kotiin niskaansa pidellen. Hän oli taas saanut päänsärkyä typeristä ihmisistä, jotka väittivät jokaista sanaa vastaan. Tänään Uunolla olikin ollut erittäin pitkä kokous, joka sai säryn varmasti kaksin kertaistumaan.
-Mahtoi olla rankka päivä, Petra arveli.
-Tosiaan... hmp! Uuno huudahti, kun oli saanut päänsä käännettyä Petran suuntaan.
-Missä on mahasi? Uuno kysyi raivostuttavalla äänellä.
-Juulia syntyi aamulla samaan aikaan, kun lähdit töihin. Eikö olekin hauskaa, annoin tytöllemme sinun keksimäsi nimen ja... Petra kertoi, mutta Uunon ilme sen kun mutristui, ja hän huudahti Petran puheiden väliin käsiään heilutellen:
-Emmekö yhdessä sopineet, että minäkin saan nähdä vauvan syntymän. Mutta ei, sinun oli aivan pakko taas mennä synnyttämään se minulta salaa!
Petra nousi tuolilta seisomaan aivan järkyttyneenä. Miten ihmeessä Uuno alkoi syyttelemään häntä asiasta, jolle ei mitään voinut.
-Tästähän olemme jo puhuneet. Mistä minä voisin päättää, milloin vauvamme syntyy? Ja mitä väliä sillä edes on? Pääasia, että olemme saaneet toisen pikku vauveliinin piristämään elämäämme! Petra puolustautui.
-No ah, ah! Sillä kuule on väliä, kun sovimme asian yhdessä, niin silloin se tehdään niin. En tunne lapsiani edes omikseni, kun en näe heidän syntymistään! Miksei kukaan voi soittaa minulle töihin, kun vauva syntyy? Uuno karjaisi.
-Ai, sinulle työt ovat kyllä niin tärkeitä, ja yllättäen saankin soittaa sinne milloin vain vauvasta. Aina ennenhän olet suuttunut, kun työsi keskeytetään. Olet aina vain töissä, etkä omista enää sydäntä ollenkaan! Sydämesi on kova kuin kolikko, Petra kiljaisi.
-Minun ei tarvitse kuunnella tuollaista roskaa. Lähden nyt, eikä minua tarvitse odottaa illalliselle, Uuno tiuskaisi lähtien kävelemään pihalle päin.
-Lähde aivan vapaasti! Eihän sinua kiinnosta nähdä edes vastasyntynyttä lastasi. Ja minne olet edes menossa? Petra huusi Uunon perään, muttei tämä vastannut.
-Aivan sama. Kuka tuollaista ilon pilaajaa edes kaipaisikaan? Petra jatkoi, kun Uuno oli jo ulko-ovella.
Uuno ei suinkaan lähtenyt kauas, hän jäi etupihalle tutkiskelemaan tähtiä.
-Ainakin yhden synnytyksen haluan nähdä ihan itse, Uuno tuumasi tirkistellen taivasta.
-Hankin alienvauvan, olen lukenut sen olevan mahdollista. Silloin koen itse synnytyksen, enkä voi missata sitä millään, ellen nukahda. Niin tuskin tulee tapahtumaankaan, Uuno aavisteli yrittäen nähdä jotain liikettä.
-Hei, mikäs tuolla liikkuu? Ettei vain olisi avaruusalus, joka etsisi juuri minua. Äh, pahus, se taisikin olla vain lintu, Uuno masentui.
-Alan tuntea sen tyypin ehkä jo liiankin hyvin. Ja ne kaikki alien-kirjat, jotka näin. Voin päätellä vain yhden asian; Uuno haluaa vihreäihoisen vauvan. Alien ei kuitenkaan ole ratkaisu ongelmiin, täytyy vielä jutella Uunon kanssa. Mitä kaikkea pahaa tapahtuisikaan? Junnu tuumaili.
-Onpa minulla tänä iltana jotenkin kummallinen olo. Onhan tätä jatkunut jo päiviä, mutten ole näin outona oloani koskaan tuntenut. Ehkä on parasta käydä viemässä roskat, jotta saan raitista ilmaa. Samalla voin nähdä ehkä Uunonkin, tähyilemässä tähtiä, Junnu suunnitteli.
Junnun heittäessä säkkiä roskapönttöön, hän tunsi kylmän tuulen puuskahduksen.
-Talvi taitaa olla tuloillaan, Junnu tuumasi vetäen takkiaan tiukemmin kiinni.
Kylmä viima ei kuitenkaan loppunut, vaan levisi ympäri Junnun kehoa. Samassa hän tajusi, mitä oikeasti oli tekeillä.
Pian Junnun eteen asteli paha Viikatemies. Junnu yritti huutaa, mutteivat sanat tulleet suusta ulos. Kun tähtiä tähystelevä Uuno kuuli Viikatemiehen möreän ja kauhistuttavan äänen, hän käänsi päänsä, ja kauhukseen näki Junnun olevan kuoleman partaalla. Uuno tajusi tämän olevan viimeinen hetki nähdä aina niin ystävällinen vanhus elävänä.
-Ei Junnu, et saa... Uuno pyysi hiljaa, mutta aivan turhaan.
-Nyt ei ole aikaa hukattavana. Petraaaa! Ja Iina! Tulkaa äkkiä, Junnu kuolee! Uuno karjui, minkä itkultaan pystyi.
Petra ja Iina kuulivat sen tuskaisen huudon, ja päättivät tulla katsomaan, oliko Uuno oikeasti puhunut totta. Avatessaan ulko-oven Petra säikähti toden teolla, mutta Iina oli lähellä saada sydänkohtauksen. Junnukin tajusi rakkaimpien juuri tulevan, ja veti onnellisen hymyn kasvoilleen. Hän ehti vielä nähdä vaimonsa, ja Ilolienten suvun jatkajan. Nyt hän olisi valmis lähtemään ja jättämään maailman. Tyytyväisenä Junnu nappasi drinkin Viikatemieheltä juoden sen nopeasti.
Samassa Junnu muuttui läpinäkyväksi, ja lähti Viikatemiehen matkaan. Iina katseli suruissaan Junnun kuvan haalistumista.
-Minunhan olisi pitänyt kuolla ensin. Olenhan sairas, ja Junnu oli terve liikunnallinen sim. Tämä on niin väärin! Iina ajatteli onnettomana.
Petrakin saapui lähemmäs Junnun kuoleman kohtaa.
-Ajatelkaa, vielä äsken hän oli kanssamme, mutta nyt... hän on poissa, Petra puhui ääni väristen.
-Niin, menetin oivan juttukaverini, Uuno totesi surullisena.
-Menetit jonkun juttukaverisi. Entäs minä sitten? Menetin aviomieheni! Ja sinä vain kehtaat ajatella itseäsi, ja omia mammonajuttujasi! Iina parahti.
-Rauhoitu nyt Iina, ei Uuno tarkoittanut mitään pahaa. Jonkun läheisen kuolema on koko perheelle kova paikka. Ei Junnu kuitenkaan palaa, vaikka syyttelisimme toisiamme. Niin vain käy, jokaiselle, Petra rauhoitteli.
-Taidankin tästä jatkaa omia puuhiani, Uuno kertoi.
Uuno meni rakkaan teleskooppinsa luo jatkamaan tähystystään. Jos edes pieni alienkaappaus tapahtuisi, lohduttaisi se Uunoa.
-Jos minut nyt kaapattaisiin, voisin aivan omalla kokemuksella sanoa, että jonkun loppu on toisen alku, Uuno mietiskeli murehtimatta suurempia ystävästään. Iina ja Petra sen sijaan olivat aivan maassa.
-Kyllä se päivä päivätä helpottaa, usko minuun, Petra yritti, muttei saanut Iinaa paremmalle mielelle.
-Eikä helpota, ainakaan sitten kuolemaani saakka, Iina nyyhkytti.
-Höpsis. Älä puhu tuollaista, Petra kielsi.
Samassa lunta alkoi tippua taivaalta, mikä sai Iinan vielä huonommalle päälle.
-Junnu olisi varmasti halunnut nähdä ensi lumen ennen kuolemaansa, Iina parahti.
-Eihän sitä tiedä, vaikka hän sen näkisikin, Petra niiskautti, kun ei itsekään pystynyt olemaan vahvan näköinen Iinan silmissä.
-Meidän on keksittävä jotain aivan uutta, Iina ehdotti.
-Ja mitähän sellainen voisi olla? Petra kysyi.
-En tiedä vielä, jotain kyllä keksimme, Iina arveli.
Ilolienten perhe päätti vaihtaa maisemaa, sillä kaikki vanha muistutti Junnusta. Ja mikäs sen parempi tapa olisikaan kuin muuttaa uuteen kotiin toiselle paikkakunnalle, Leutolaakson Stadi -alueelle. Lopulta kaikki muuttojärjestelyt oli tehty, ja perhe seisoi uuden talon pihamaalla. (Teen tästä talosta joskus taloesittelyn, kunhan vaan saan sen aikaiseksi.) Kaikki ihastelivat uutta taloa, johon oli kulunut paljon rahaa. Uusi talo oli myös kaikin puolin tilavampi, ja siellä riitti valmiiksi tyhjiä huoneitakin.
Pienet koiranpennut: Mustikka ja Mansikka eivät jaksaneet toljottaa paikallaan, vaan lähtivät heti juoksentelemaan ympäriinsä. Uudesta ympäristöstä löytyi vaikka mitä jännää, ja pennut haistelivat kuono pystyssä kaikkia uusia tuoksuja. Tomaatti piti onneksi huolen, ettei mitään vakavaa päässyt sattumaan.
Sillä hetkellä Pähkinä oli löytänyt jo itselleen muuta puuhaa takapihalta, jossa sijaitsi koirien virallinen alue. Pähkinä pureskeli innoissaan puruluuta, joka rapsahteli niin täydellisesti, vasta ostettu kun oli.
Vauvat Petran ja Uunon käsissä alkoivat parkumaan pitkän matkan vuoksi, joten aviopari päätti syöttää heidät. Juulia ei osannut vielä syödä itse, joten Uuno haki jääkaapista tuttipullon. Juulialla ei kumminkaan tuntunut olevan nälkä, vaan hän esteli tuttipullon pääsemistä suuhun.
-Tämä pikku prinsessa taitaa olla vain väsynyt, eikä nälissään, Uuno arveli.
-Sitten viet hänet vain kehtoon nukkumaan. Jessika ainakin valittaa nälkäänsä. Odota pikku hetki, äiti käy hakemassa ruokaa sinulle, Petra puhui milloin kenelekin.
Uuno ei kuitenkaan vienyt Juulia vielä nukkumaan, vaan jäi seisomaan paikoilleen.
-Uuno, Petra aloitti huomatessaan miehensä jäävän seisoskelemaan.
-Mitä? Uuno tiedosteli kiinnostuneena.
-Ethän ole minulle enää vihainen, kun et nähnyt Juulian syntymää? Petra kysyi.
-En tietenkään. Tässä on sattunut yhtä ja toista, enkä voi syytellä sinua niin mitättömästä asiasta. On minulla parempia haaveita kuin raivostua sinulle. Eikä sitä tiedäkään, vaikka näkisinkin jonkun synnytyksen vielä joskus, Uuno vihjaili.
-Mutta... mehän sovimme, että saan keskittyä töihin juuri nyt, Petra muistutti.
-Aivan, käy töissä ihan rauhassa, Uuno lupasi.
Kun Jessika sai eteensä lautasellisen herkullista ruokaa, hänen ilmeensä muuttui iloiseen hymyyn. Innoissaan hän nappasi ruokaa kädelleen, ja tökkäsi ne vauhdikkaasti suuhunsa. Hetkessä koko lautanen oli syöty tyhjäksi, ja Jessika nuoli sormensa huolellisesti.
-Lisää! hän huudahti.
-Ei meillä ole enempää tätä ruokaa. Kukaan ei ole ehtinyt käydä vielä kaupassa. Jotain muuta voin kyllä antaa, Petra kertoi.
-En minä halua mitään muuta! Minä haluan tätä! Jessika raivostui.
-Ei sitten syödä, keksitään uutta tekemistä, Petra totesi napaten Jessikan syliinsä.
Petra päätti viedä Jessikan potalle, muttei se onnistunut.
-Minä tahdon syödä herkku ruokaa! Jessika kiukkusi.
-Meillä ei juuri nyt ole sitä. Istuisit nyt vain siinä, Petra pyysi.
-Minä en istu! Jessika karjaisi yrittäen rimpuilla irti Petran otteesta.
-No hyvä on, ei sitten pottailla, Petra huokaisi.
Petra nosti Jessikan syliinsä.
-Kulta pieni, sinun täytyy ymmärtää, ettet voi saada aina kaikkea haluamaasi. Sovitaanko nyt niin, että käyt potalla, ja huomenna saat sitten sitä lempiruokaasi, kun on käyty kaupassa, Petra ehdotti.
-Joo! Hali maailman palhaalle äidille! Jessika sanoi laitten pienet kätösensä Petran kaulan ympäri. Petra hymyili Jessikan sanoille.
Iina oli päässyt yli Junnun kuolemasta, ja hymyili jälleen.
-Parempi iloita, vielä kun se on mahdollista. Junnukin toivoo varmasti, että olisin onnellinen, enkä vain murehtisi kaikkea aikaa. Sitä paitsi, jäihän minulle jäljelle Petra, ja ihanat lapsenlapseni. Nyt täytyy keskittyä olemaan hyvä mummi Jessikalle ja Juulialle, Iina mietti täyttäessään koirien ruokakulhoa.
Petra tuli hyvin toimeen Stadin simien kanssa. He olivat jotenkin rennonpaa porukkaa kuin Leutolaakson väki. Petran parhaaksi ystäväksi oli tullut Esteri, jonka kanssa Petra oli tullut hyvin toimeen jo heidän tavatessa ensimmäistä kertaa. Heillä oli paljon yhteisiä puheenaiheita, jolloin keskustelua syntyi helposti.
Petran palattua työ-elämään, ei hän enää ollut kokkaillut niin paljon, ja nykyään hän tekikin lounaaksi vain yksinkertaisia leipiä, kun ei ollut aikaa muuhun. Iinakaan ei ehtinyt tekemään ruokaa, sillä hänellä oli aina niin paljon puuhaa talon muissa askareissa, ja lasten hoidossa.
Onneksi Uunolle kelpasivat tavalliset leivätkin.
-Onpas hyviä leipiä, Uuno kehui.
-Kiitos, eipä niiden teossa ollut mikään kauhea vaiva, Petra vähätteli taitojaan.
-Niin, mutta kosketuksesi tuo näihin jotain.. erityistä, Uuno tuumi.
-Niin vissiin, kaikki johtuu vaan siitä, että sinulla nälkä, ja silloin mikä tahansa ruoka maistuu hyvältä, Petra kertoi.
-Sovitaan sitten niin, Uuno sanoi.
Samassa Esteri saapui pöytään, ja Uuno ajettiin ulos syömään, sillä naiset tahtoivat juoruilla rauhassa. Esteri alkoikin heti kertoa uusinpia muhinointitarinoitaan Petran kuunnellessa korvat höröllä. Uunolla ei ollut kivaa syödä ulkona.
-Tosi reilua ajaa tonen yksin ulos kylmään. Tästä leivästäkin meni maku. Ehkä leivän hyvä maku johtuikin hyvästä seurasta, Uuno tuumi pidellessään leipää lautasella.
Esterin lähdettyä Petra meni katsomaan lapsia. Jessika leikki omia leikkejään karismapupun kanssa, ja Juulia köllötteli kehdossa hereillä. Petra tuli Juulian luo ottaen tämän syliinsä.
-Eikö pikkuinen saa unta? Sinun pitäsi nukkua nyt päivä unia, että kasvaisit, Petra kertoi, mutta eipä Juulia paljon ymmärtänyt, ihmetteli vain, mitä se äiti siinä pölisi.
Kun lapsukaiset viimein nukahtivat, päätti Petra tutkistella, mitä muut talon asukkaat tekivät. Ensimmäiseksi silmiin osui Uuno, joka parhaillaan harjoitteli luovuuttaan maalailemalla jotain.
-Mikä siitä tulee? Petra kysyi yrittäen keksiä maalaamisen aihetta, hänelle ei sanonut tuollaiset taiteelliset viivat mitään.
-Muukalainen ja sen avaruusalus, etkö muka tajunnut? Sehän oli aivan päivän selvää, Uuno puhui hyvin sivistyneellä äänen sävyllä.
-Niin kai sitten, Petra sanoi tajuamatta vieläkään kuvaa.
Samassa lastenhuoneesta alkoi kuulumaan hurjaa parkumista, ja Petra juoksenteli takaisin vauvojen huoneeseen.
-Ohhoh, kellopa onkin jo aika paljon. Olisitkos valmis kokemaan aikamoisen kasvun? Petra kysyi.
-Vain, jos ukki puhalluuttaa kanssani kynttilät, Jessika sanoi topakasti leuka pystyssä.
-Voi pientä, ukki ei voi nyt auttaa. Iina on valmistanut erittäin maukkaan kakun sinua varten, ja hän on kovin surullinen, jos et kasvakaan, Petra ruikutti.
-No, kai mä voin, jos se kakku on tosi hyvää, Jessika innostui, mikä sai Petrankin paremmalle päälle.
-Hienoa, mennäänpä sitten, Petra huudahti.
Kun Petra ja Jessika saapuivat keittiöön, oli Iina juuri sopivasti sytyttänyt kynttilät. Petra vei Jessikan kakun viereen, ja kehotti tätä puhaltamaan, mutta Jessika vain nyrpisti nenäänsä.
-Minä en halua, kun ukki ei katso, hän kertoi.
-Kyllä ukki katselee sinua, tuolta korkealta. Yritettäisiin nyt, kaikki katsovat odottaen sinun kasvavan, Petra kannusti.
Jessika teki pienen hennon puhalluksen, eikä jaksanut enempää. Lopulta Petra puhalsi aivan yksin kaikki kynttilät Jessikan naureskellessa.
Lopulta Jessika kasvoi, ja hän hyppeli aivan ensimmäiseksi vessaan vaihtamaan vaatteita ja laittamaan hiuksia. Muut odottivat jännittyneinä vessan viereisellä sohvalla.
-Mikä sillä nyt kestää? Tässähän ihan kyllästyy, Uuno marisi.
-Älä nyt, antaa toisen pitää ulkonäöstään huolta, Petra puolusteli.
-Ei meitä varten tarvitsisi tälläytyä! Uuno kivahti.
-Kuuleppas nyt, jos olisit tyttö, ymmärtäisit! Petra vitsaili.
-Kyllä tyttö saa laittautua. Se on kivaa, omasta kokemuksesta voin kertoa, Iina naurahti.
-Naiset, Uuno totesi.
Samassa kaikki hiljenivät kylpyhuoneen oven avautuessa. Pikkuinen Jessika asteli hienostuneesti ovesta kaikkien nähtäville.
-Kivan asukokonaisuuden sait kerättyä, Iina kehui.
-Niin, vai mitä Uuno? Petra lisäsi.
-No joo, kaipa sitten, Uuno myöntyi.
Tässä lähempi kuva vasta kasvaneesta neitokaisesta. :)
Iina hyppäsi samantien sohvalta pystyyn, ja onnitteli Jessikaa isolla lämpimällä halilla.
-Onneksi olkoon, mummin oma kultakimpale! Haluatko heti nähdä huoneesi? Iina tiedusteli halatessaan.
-Joo! Jessika hihkaisi.
-Onko Jessikalla jo oma huone? En ainakaan ole nähnyt sitä, Uuno kuiski.
-En minäkään. Iina on varmaan sisustanut ja hankkinut huonekalut, kun olemme olleet töissä, Petra arveli.
Pian Iina ja Jessika olivatkin häipyneet katselemaan uutta huonetta, jolloin Petra alkoi puhumaan suunnitelmistaan.
-Olen miettinyt, että voisimme hankkia Jessikan yksityiskouluun, Petra kertoi.
-Hä? Uuno yllättyi.
-Kutsumme rehtorin vierailulle, ja hän varmasti antaa tytöllemme parhaan mahdollisen opiskelupaikan, Petra selitti.
-Joo! Kutsutaan se kurttunaama äkkiä, soitetaan jo tänä iltana ja... Uuno innostui, mutta Petra keskeytti ne riemukkaat sanat.
-Ajattelin, että odottaisimme Juulian kasvua ensiksi, sitten molemmat tytöt pääsisivät yhdellä iskulla yksityiskouluun, Petra julisti.
-Mutta Juulian kasvuunhan on kamalasti aikaa! Uuno murahti.
-Aika kuluu nopeasti. Nyt Jessika voisi keskittyä kouluun kunnolla, Petra tuumaili.
-No niin kai sitten, Uuno luovutti.
Petran ja Uunon keskustellessa, olivat Iina ja Jessika saapuneet huoneeseen.
-Mitäs pidät? Iina kysyi katsellen ympärilleen.
-Tämä on tosi upea! Kiitos mummi! Jessika huusi köllötellen jo peitollaan.
-Oleppa hyvä. Sinun kuuluukin olla kiitollinen. Silloin kun Petra ja hänen sisarensa olivat nuoria, olimme niin köyhiä, että kaikkien piti asustaa samassa huoneessa. Olet onnekas, Iina jutteli.
-Kyllä me Juulian kanssa voitaisiin samassa huoneessa asua, paitsi se parkuu liikaa, Jessika kertoi, mikä sai Iinan naurahtamaan.
-Täällä on paljon tyhjiä huoneita, tulet varmasti viihtymään omassa rauhassa, Iina arveli.
Kun huonetta oli katseltu ja ihailtu tarpeeksi, menivät koko perhe syömään synttärikakkua. Jessika puhua pälpätti koko ajan unelmahuoneestaan, ja oli niin onnellinen, että tarjoutui siivoamaan jopa kaikki lautaset. Hän oli niin tyytyväinen elämäänsä, niin huoletonta ja kivaa! Astiat tiskautuivat vauhdilla Jessikan lauleskellessa samalla.
Uuno ei saanut nukutuksi kunnolla, ja päätti herätä aikaisin aamulla, kun muut vielä nukkuivat. Innokkaana hän saapui vessaan peilin luo, ja opetteli puhumaan sivistyneitä lausahduksia, joita käyttäisi rehtorin vierailun aikana.
-Suotuisa rehtori, on kunnia saada kuulla, että olette hyväksyneet minun parhaat tyttäreni arvostettuun kouluunne opiskelijoiksi. Minä pidän huolen siitä, että he opiskelevat tunnollisesti ja ahkerasti, ja saavat joka kokeesta kymppejä, Uuno harjoitteli. Samassa Uuno huomasi jonkun pehmeän karvapallon jalkojensa luona, Pähkinähän se siinä. Uuno arvasi, että ruokakulhot oli taas syöty tyhjäksi.
Uuno veti takin päälleensä kylmän ilman vuoksi, ja saapui katsomaan koiria, ja ruokakulhoja, jotka olivatkin tyhjiä. Uuno täytti kulhot jälleen kerran täyteen, ja hetkessä Mansikka ja Mustikka rynnivät samalle kulholle. Uuno silitti Mansikan sileää turkkia, ja sanoi tälle:
-Tule ennemmin tälle toiselle kulholle, niin mahdut paremmin syömään.
Uuno tiesi, että pennut alkaisivat heti kinastelemaan, jos niiden antaisi syödä samasta kulhosta. Mansikka innostui, ja juoksi toiselle kulholle syömään massunsa täyteen.
-Miten te voittekaan olla niin possuja? Syötte kulhot tyhjiksi aivan heti, Uuno naurahti mietiskellen, paljonko jäätäisiin tappiolle eläntenruoan hankinnan takia, kun talossa on neljä ylisyövää lemmikkiä.
Kun Uuno vihdoin jätti koirat rauhaan, ja kääntyi, hän yllättyi huomatessaan Jessikan pihalla tähän aikaan.
-Eikö sinun pitäisi olla nukkumassa, jotta jaksaisit koulussa? Uuno kysyi yllättyneenä.
-Ei mua väsyttänyt, ja kun mä näin ton takapihalla olevan leikkialueen mun huoneen ikkunasta, uni katosi täysin, Jessika kertoi.
-Noh, kaipa me voitaisiin hetki leikkiä, muttei väsytetä itseämme liikaa. Minulla on tänään työpäivä ja sinulla koulua, Uuno mutisi, mutta Jessika oli juossut jo innokkaana kokeilemaan kaikkea.
Keinuessa aamu valkenikin nopeammin kuin olisi uskonutkaan. Jessika ja Uuno nauroivat toistensa kanssa kilpaa, ja he pitivät kilpailua, kumpi keinuisi korkeammalle. Uuno antoi tietysri Jessikan voittaa, ja tyttö hihkui onnesta luullessaan olevansa isäänsä parempi. Lopulta kuitenkin Uunon kimppakyyti ja Jessikan koulubussi saapuivat yhtä aikaa, ja molempien oli jätettävä leikit sikseen.
Autojen hävittyä pihalta, hiippaili Iina ulos räikeässä uima-asussaan. Hän halusi kokeilla hiukan "avantouintia", kun ilma oli kylmentynyt entisestään. Rohkeana Iina kipusi liukumäen huipulle, ja syöksyi kylmään veteen naureskellen maha edellä. Iinalle tuli himo laskea uudelleen ja uudelleen, niin hauskaa touhua se oli.
-Tunnen itseni niin nuorekkaaksi, on niin hupsu ja hilpeä olo, Iina naureskeli.
Viimein Iina malttoi palata takaisin sisälle nälän yltyäessä huimaa tahtia.
-Olit sitten uimassa, Petra arveli kokkaillessaan itselleen ruokaa.
-Jaah...Mistäs sinä niin päättelit? Iina kysäisi vitsillä, aivan kuin hänellä ei olisi uima-asua päällään.
-Tuumailin vain, kiva asu sinulla tänään, Petra hihitteli.
-Niinpä, minäkin pidän tästä. Onkos Juuliaa muuten käyty tänään hoivaamassa? Iina kysäisi.
-En minä ainakaan ole, Petra kertoi.
-Mutta sittenhän Iina-mummin on käytävä heti katsomassa, onko Juulialla kaikki hyvin, Iina totesi.
-Mutta sinullahan on ruuanlaittokin kesken, Petra huomautti, mutta Iina oli jo mennyt.
-Todellakin nauttii mummina olemisesta, Petra mietiskeli.
Kehdossa Juulia makoilikin hereillä, joten Iina päätti hiukan naurattaa pikkuista.
-Nyt mummi puhaltaa mahaan, ja kuuluu hassu ääni! Puuh! Iina puhalsi, ja Juulia vain nauroi, minkä pystyi.
Puhaltamisen jälkeen Iinakin naurahti, ja puhalsi vielä toistamiseen.
Siinä se. Meinasin ekas kirjottaa tohon osan nimeksi "Uusi allu" vahingossa. :D Ja nyt saman tien voin kertoa lisääkin kirjoitus mokia: Olen monta kertaa kirjoittanut Uuni tarkoittaessani Uunoa. :D Joten älkää hämmästykö, jos joskus jossain lukee "Uuni sanoi". Tarkoitan silloin ihan vaan Uunoa, eikä se keittiön uuni mitään huutele. Joo, nää on ollu tämmöstä tylsää arkea nämä viime osat, mutta piakkoin ajattelin alkaa toteuttaa tälle sukupolvelle suunnittelemaani juoni juttua. ;) Ja hei, kommentoikaa! Kaikki piilolukijatkin, rohkeasti vaan. :) Vuodatuksen tilastot kertovat, että täällä oli käynyt yhtenä päivänä jopa 44 kävijää! (tai sitten joku on vaan huvikseen ladannut sivun 44 kertaa) On mahtava huomata kommentteja uusilta lukijoilta, joita onkin viime osissa ilmaantunut muutamia. :) Juu siis, kommenttia jättäkää!!! :D
Kommentit