Heippa vaan kaikille! :) On vähän kestänyt tämän osan teossa, olen pahoillani. Kaikenlaista hässäkkää vaan on sattunut olemaan koko viime viikon.. Ääg, koulukin alkaa pian.. Miten musta tuntuu, että koulu aikoina osia tuli useemmin kuin nyt kesälomalla? :D Joku laiskuus iskeny.. En siis ole kyllästynyt, intoni Iloliemien kanssa on täysillä! Saa nähdä, miten päivitys tahdin käy, kun koulu alkaa, en usko pystyväni enää siihen osa/viikko, mutta saa nyt nähdä.. Jaa, sitten ilmoittelen, että Simssiliinin simsseilyt ovat remontissa, ja sen takia se on salasanalla suojattu. En vielä tiedä kuika kauan remontti kestää, mutta se on vielä tosi pahasti kesken... Ja Camp Rockin seuraajille ilmoitus, että sain sinne eilen julkastua kakkos osan, joten käykää lukemassa, linkki löytyy "muut sivuni" kohdasta. Plääh, en jaksa enää pölistä, pääsette lukemaaan!! Oho, ette pääsekkään, tossa on vielä noi edellisen osan kommenttien vastaukset. Viime osaan kertyikin muuten 31 kommenttia, uusi ennätys! :D Pitäis varmaan pitää useemmin tälläsiä pitkiä taukoja, kun niitten aikana ehtii monet kommentoida.. Okei, okei, huono idea...
Napu kirjoitti:
Jee uusi osa! <3 Kivaa perhe-elämää :) Voi harmu kun Junnu kuoli, hän oli niin mukava vanhus <33 Lepää rauhassa Junnu. Naputykkäsi kovasti uudesta osasta ja hienosta talosta! Simssilini se osaa! :) mutta jotta ehtisin ekaksi, lopetan kommenttini tähän ;)
Vastaus:Kiva, jos pidit. :) Niin, harmi tosiaan, kun Junnu kuoli, niiskis. Voi ei, simssiliini punastuu kaikista kehuistasi. :) Haha, selvä,näytit ehtineen ekaksi. ;)
Waffle kirjoitti:
jee kivaa arkielämää :)
voi harmi kun Junnu kuoli, mutta onneksi muu perhe osasi jatkaa elämää :) ihana uusi talo, ja Jessikan huone on aivan IHANA.! :D lovetan sitä < 333333
mitäs muuta olikaan... niin mikä koodi tohon tavaroiden vinoon laittamiseen on? näyttää kivalta ja aidolta esim. toi peili Jessikanhuoneessa :)
mutta siis. . seuraavaa osaa nopeasti! ;P
ja hahaa olin toka ;D
Vastaus: Kiva, jos arkielämä maistui. :) Niin, Junnu kuoli, mutta elämä jatkuu. Hauskaa, jos pidät talosta ja Jeskun huoneesta. Oonitekki aika ylpee siitä! (joolesoleso) Koodi, jolla esineet saa vinoon on: boolProp allow45DegreeAngleOfRotation true (false poistaa käytöstä). Tässä tätä jatkoa nyt on, en kyllä tiedä tuliko kauhean nopeesti.. Toka olit, juu. :D
Katja kirjoitti:
Kun yksi elämä loppuu uusi alkaa jossain. Kurjaa, kun Junnu kouli ;o
Kyllähän uunitkin voivat puhua ;) mielikuvitusta vain peliin :D
En paljasta liikoja, mutta sen verran vihjaan, että Lindewallienkin suvusta löytyy Juulia-niminen tyttö, joka on lapsi vielä/ tällähetkellä :)
Jessikasta kasvoi oikein sievä lapsi :) Odottelen taloesittelyä, haluun kovasti nähdä nukuisestä talon :P
Niin, eikä se mun edellinen kommentti niin pitkä ole, verrattuna sun kirjoittamaan :D Niin ja taas kävi niin, etten muista mitä kaikkeapiti kirjoittaa 8)
Kirjoitin eilen pitkän pätkän vastaukseksi, kunnes netti katkesi.
Vastaan nyt lyhyesti:
- Itseäni jäi myös harmittamaan, kun Lisa ei suostunut kasvamaan taaperoksi ja tosiaan pelissä kului ainakin 2päivää eikä mitääntapahtunu ja kaikki vaan hyysäs Lisaa, ei siltikää :D
- Pelkään bugia, joka aiheuttaa tuon, ettei Lisa kasva.
- Toivottavasti siskosi tulee pian riparilta, sillä haluan päästä lukemaan seuraavan osan :P
- Missä vaiheessa on Camp Rock:n toinen osa? Ei malttaisi odottaa ;>
Toivottavasti kasvaa, muuten hukka perii :D
Ei mun takia tarvitse pyydellä lupaa :D Osa ilmestyy, kun teillä siihen riittää aikaa, että saatte sen valmiiksi :)
Ninnistä kertova osa on täällä! Käyppäs lukemassa, kun kerkiät :)
Etusivulta löytyy linkki, osaan pääsee myös Sivut-laatikosta (Mitä Ninnille kuuluu?)
Saat Petestä kuvan, heti kun seuraavan kerran pystyn pelaamaan :) Yritän sijoittaa kuvan varsainaisen osan alkuun tai loppuun :)
Niin ja Saristakin voisin ottaa kasvo kuvan, kun hänkin jo lapsi nykyään on :)
Hemmetin kuumuus, kun ei kerralla voi muistaa kaikkea kirjottaa :'D
Niin, siis, että: Ensin Keijo ja nyt Pete :D Joita siis fanitat :D Saa nähdä, tuleeko vielä lisää fanitettavia ;)
Vastaus: Niinhän se on. Haha. :D En kyllä ajatellut sotkea uuneja mukaan juoniin. :D Mitämitä, Juulia Lindewalleillakin? Oho. :DJuups, onhan se Jessika sievä tyttö. :) Mahdutin tämän osan loppuun taloesittelyn, joten pianpa senkin sitten näet. :D Harmi jos unohtuu. Mullaki tosi usein käy niin. :D Toivottavasti se Lisa nyt kasvaisi. Juu, tulihan se, ja tässä tämä osa nyt olis. :) Ja Camp Rockiin ilmestyi osa eilen, eli mene lukemaan, jos et vielä ole ehtinyt! Juu, luin ton Ninni jutun. Kiva kuulla, että Petestä on tulossa kuva. :D Eipä tuo haittaa, vaikka useammassa osassa laitat kommentteja. :D Haha, joo, mä fanitan aika monia tyyppejä. :D Uskoisin, että sellaisia ehtii sotkeutua tarinaasi :D
Spring kirjoitti:
Tykkäsin tästä osasta kovasti (((:
Ihanalta toi talo vaikutti, kiva väriteema <3 Toisessa huoneessa vihreää,toisessa punaista jne.
Nyyh, Junnu kuoli :'C R.I.P
Ainakin Junnu arveli ennen kuolemaan talven tulevan ja niinhän se tulikin ensilumen saattelemana, vaikka kylmyys johtuikin muusta.
Eipä sen jälkeen liieemmin lunta näkynyt.
Hyvä, kun Uuno ja Petra saivat sovittua! 8)
Jessicastahan kasvoi soma :D Ihana huone sillä.
Toivottavasti Juuliastakin tulee kaunis ja toivottavasti molemmat pääsevät yksityiskouluun!
PS. b) ja c) osat tuli mun sähkäriin, mutta se a) osa ei tullut :( Eli laittaisitko sen pian? Niin voisin lukea ne muutkin?
Vastaus: Mahtavaa kuulla. :) Juuh, mulla on just tommonen hommeli, et sisutan huoneet eri väreillä. :D Niinpä, niisk. :( Juuh. Ei niin,sillä kun perhe muutti, ei siellä satanut heti lunta. :) Niin, onhan se kiva, että on rauha talossa. Kivaa, jos Jessika ja sen huonemiellytti. :D Juu, toivotaan niin. ;D
ps. Ton homman jo hoidinkin. :)
Tuuli kirjoitti:
Kiva osa oli. Vaikkei mitään erikoista tapahtunutkaan, niin ei missään vaiheessa ollut sellaista fiilistä että loppuis nyt jo, tylsää. Hyväosa! :)
Vastaus: Kiva, jos osa oli kiva. :D Juu, eipä tosiaan mitään erikoista tapahtunut, mutta pian pitäisi alkaa tapahtua. ;) Kiva, jos mielenkiinto pysyi yllä. :)
anni kirjoitti:
rip junnu:< hyvä osa taas oli! ja hohoo arvasi et tyttö syntyis ja toivoinki nii ja sieltähän se juuli tuli<3 ja jessika huone o ihana:D
hupshups, *juulia:D ja sitten vielä et odotan koirapentujen kasvua=) ja anteeksi tuplaposti
Vastaus: Nii. :( Kiva kuulla. :) Joo, toi tyttö juttu oli melkeen arvattavissa, Iloliemi on tosiaan kauhea tyttö suku. :D Kiva, jos huonemiellytti. :) Pian ne kasvavatkin. ;) Ei haittaa tuplapostittelu, on kivaa huomata osissa monia uusia kommentteja, vaikka useampiolisikin samalta henkilöltä. :)
Juuuu kirjoitti:
Vaik tää oli tälläst tavallist, tätä oli tosi kiva lukee:D
Vastaus: Hyvä, jos olet tuota mieltä. :)
kiTTen kirjoitti:
Hyvä osa taas!Harmi,kun Junnu kuoli ja Uuno sanoi niin rumasti Petralle.Mutta jatkoajatkoa vaan pian!
Vastaus: Kiitos. Niin, paljon kävi harmillisia asioita. :( Jatkoa tuli. :D
Amolea kirjoitti:
Tulin vaa kattoo korvaavia ihoja ja silmiä, kun typerä koneeni poisti KAIKKI ladatut. Törkeää... Ja uusi osa oli jo ilmestyny! Oonki odotellu. Olihan tässä osassa hieman tällaista tylsää perhe -elämää, mutta Junnun kueleminen ei ollu tylsää. Kueleehan jokainenaikanaan ja ny oli Junnun vuoro. Lepää rauhassa, Junnu!
Mistä muuten noi portaat on ladattu? Tahtoo!
Oho, tääl ei ollukkaa linkkejä korvaaville silmille ja ihoille! Hups.. No, kolmas kerta toden sanoo.
Vastaus: Hyi sun konetta. Tää munkin kone on ihan vamma, mutta ei se vielä noin rajuja oo mennyt tekemään. Toivottavasti saatkasattua ladattuja pian takaisin. :) Juu, aika perus tylsää arkea oli toi osa, toivottavasti tästä tuli parempi. :) Nuo kysymäsi portaatsaat ladattua täältä (Stairs). Eipä ollu linkkejä niihin, sorii. Mutta aina voi kysyä ;)
simskisu kirjoitti:
kyllä se perhe-elämäkin on kivaa =)) Raivostuttava toi Uuno, pitäisi nyt sentään ymmärtää ettei vauvan syntymää voi päättää, ei taidaolla kuunnellut yhtään bilsan tunnilla.
Ihan nätti siitä Jessika kasvoi =D
Vastaus: No, joo, onhan se ihan.. Niin, Uuno nyt on mitä on. Eipä tosiaan tainnut kuunnella. :D
Xaldin kirjoitti:
Ihana osa mutta ei ihanaa että Junnu kuoli. Teen nyt pikasen kommentin koska olen jo yrittänyt kirjottaa kolme kertaa mutta ekallakerralla netti pimahti ja sitten tokalla kerralla painoin vahingossa edellinen.
Jessikalla on ihana huone ja Juulia on söpö vauva. Hanki Uuno alien raskaaks! Repesin tolle Missä on mahasi jutulle ja sille kun Uuno meni vaan rakkaan teleskooppinsa luo vaikka Junnu Kuoli. Uusi osa pian1
Vastaus: Niin. Voi ei, harmi, jos kommentointi on tuottanut ongelmia. :/ Mä tiiän miten inhottavaa se on, jos kommentin lähetys eimillään onnistu. Jaksoit sentään noinkin pitkän kirjoittaa. :) Kivaa, jos pidät niistä :) Yritän kovasti, mun tuurilla se ei vaan onnistu ihan heti. :D Niin, Uuno on Uuno.. :S
Yun kirjoitti:
Hauskaa (tai miten sen nyt ottaa), että pariskunnalla on riitojakin. Realistisempaa, kun aina ei eletä imellysmaassa :-)
Kökön koirat, olisitte nyt kasvaneet! :---D
Olen liian utelias... :-3
Uunon alien-lapsi olisi varmasti mielenkiintoisen näköinen... Ulkonäön periytymistä on hauska seurata simssissä :--D
Vastaus: Niin, vaikka eipä nämäkään nyt mitään kunnon riitoja ole. Pientä sanharkkaa enemmän. Voivoi, eivät ne koirat nyt ehtineetvielä kasvaa, mutta pian ne kasvavat. ;) Varmasti olisikin, kun se kaappaus nyt vain ensin onnistuisi.. Haha, joo. Mäkin aina katon tarkkaan, kenen nenä on millekin lapselle periytynyt jne. :D
Kipsukka kirjoitti:
Ja jälleen aivan ihana osa! <3 Juulia ja Jessika rimmaa hyvin tai Jessika ja Juulia kummin pitäis sanoa. Jessikasta kasvo suloinen lapsi repesin ku Petra sano:Et pitäiskö meijän hankkia Jessika yksityiskouluun(en oo varma menikö se noin mut silti) sittekö Uuno vaa vastas et:Hä! xD
Vastaus: Kiitos. :) Niinpäs muuten rimmaa, en yhtään edes miettinyt asiaa nimetessäni Juuliaa. Niihän siitä kasvoi juu. Hah, okei. :D
Kesähevonen kirjoitti:
Kiva osa, täytyy sanoa. Pidän erityisesti Iinasta, se on niin hauska. Esim. Viime osissa:
" Oota, haen sahan! " Tai vastaavaa. :D
Jos et pistä pahaksesi annan hieman kritiikkiäkin.
Mun mielestäni ainakin saisit vaihtaa noi silmät joihinkin muihin. Ne on jotenki epäselvät ja ja epätodellisen väriset...
Ootan innolla jatkoa!!
Vastaus: Kiva, jos oli kiva osa. :) Juu, noi Iinan saha jutut.. Tietysti kritiikkiä saa antaa, se juuri auttaa tekemään tarinasta paremman.Juu, nuo silmät.. Onkin pitäny vaihtaa ne, en vaan jotenki oo tajunnu. :D Nytten mä sitte poistin noi, ja latasin uudet, mutta kävikummia: vanhat silmät (siis ne, mitkä mulla oli ennen noita "huonoja") tuliki takasin. :o Ja eipä nekään oo maailman selkeimmät, vikaon koneen grafiikassa.. :/ Toivottavasti nämä vanhat silmät nyt kelpaa sitten. :)
LolliPop98 kirjoitti:
Käviskö linkitys? Linkkasin sut jo.
Hei simssiliini kultainen, miksi se mun 1. osa ei menekkään sinne kategoríoihin. Jos osaat, niin voisitko ehkä vähän neuvoa.
Vastaus: Tietysti linkitys käy. :) Jaa linkitin tarinasi. :) Ja neuvoin noista osista blogiisi. :)
inu56 kirjoitti:
Hyvä osa! Harmi vaan kun Junnu kuoli. En nyt taida muuta kommentoitavaa keksiä.
Vastaus: Kiitos. Niin, onhan se harmi. :( Eihän sitä aina tarvitse mitään romaani kommenttia kirjoittaa. Pääasia on, että jättää jonkun merkin itsestään. :)
Maroo kirjoitti:
En olekaan vielä liiemmint ainnut tänne kommentoida. Täytyy vain sanoa ensinnäkin, että taloa on ilo katsella ^^' Ja hauska nähdä,miten simiesi geenit ovat pysyneet 'vaaleina'. Minun suvussani ei ole vaaleahiuksisia nähty sitten kolmannen sukupolven... Kiva osa^^
Ja vielä, miulle tuli uusi osa ^^
Vielä pari ^^ ^^ ^^ niin menee ennätys rikki ^^'
Vastaus: Kiva, jos tykkäsit katsella taloa. :) Juu, vaaleina ovat pysyneet, mutta saa nyt nähdä kuinka kauan. Kiva, ku Petralla ja Uunolla on saman väriset hiukset ja iho, niin tulee ihan samanlaisia lapsia kaikista. :/ Ois se vaihtelukin ihan kiva.. Hih, ^^.
Hemuli kirjoitti:
Ihania lapsia.. <3 :O)
Vastaus: Juups. :)
Sönkkö kirjoitti:
Olen uusi lukija ja ajattelinkin sitten jäädä lukemaan. Todella kiva lc! (Ps: Tuo Uunon nenä ei lähde suvusta helpolla, omia kokemuksia)
Vastaus: Hihii, mahtii saada uus lukija. :) Kiitos.
ps. Apua, taitaa Iloliemistä tulla koukkunokka suku :D
Nyt viimein pääsette osan pariin.
Muutto ei tullut haittaamaan Petran lupaavan romaanin edistymistä, vaikka konekin vaihtui siinä rytäkässä. Hän oli tallettanut koko pitkän tarinan Kingston-muistitikulle, ja siirsi sen nyt sujuvasti uudelle läppärilleen. Kuului vain näppäinten kolahduksia ja tuskaisia mietteliäitä äänähdyksiä. Yhtäkkiä Petra hiljentyi täysin ollen paikoillaan hetken. Samassa hän paiskasi kätensä innokkaasti yhteen kiljaisten:
-Nyt se on valmis! Monien vuosien työ!
Jo saman päivän aikana kustantaja soitti ilmoittaen kirjan olevan varma menestys! Petra sai kivasti rahaa itselleen, ja oli erittäin tyytyväinen teokseensa, ei sitä jokainen sim laatu romaania kirjoittaisi!
Kaikista maailman simeistä Jessika viimeisenä... Hän yritti keskittyä äidinkielen tehtäviinsä, muttei tuntunut yhtään onnistuvan. Se masensi Jessikaa. Hän tunsi itsensä surkeaksi, kun verrattiin hänen luokkalaisiinsa, jotka osasivat lukea ja kirjoittaa aivan sujuvasti. Tuijoteltuaan läksykirjojaan ties kuinka monta minuuttia tai tuntia Jessika kyllästyi, ja paiskasi irveilevän tonttu-ukko kantisen äidinkielikirjansa ylösalaisin pöydälle.
-Joudutpa seisomaan päälläsi! En varmaan tee läksyjä. Menee vaan aikaa hukkaan! Jessika kiukutteli vihaten itseään, miksei hän vain voinut osata? Suutuksissaan Jessika potkaisi kirjoituspöytäänsä voimalla tuntien varpaassaan samalla kauhistuttavan vihlovan kivun.
-Näin tässä käy joka kerta. Läksyjen tekeminen on vaarallista, voi sattua, Jessika parkaisi juosten sängylleen murheen murtamana.
Pian kuitenkin alakerrasta kuuluva synttärien hälinä ajoi myös Jessikankin paikalle. Uuno piteli onnellisena Juuliaa
Synttäreiden kuluessa Jessikalle nousi jälleen paha mieli pintaan. Täällä hän vain juhli, vaikka läksytkin oli tekemättä. Häntä harmitti katsoa niin huoletonta siskoaan, Juuliaa, jonka ei tarvinnut ajatella mitään ikävää vielä. Kyllä elämä on rankkaa, Jessika ymmärsi sen jo nyt. Jessikaa harmitti myös, kun hän näki herkullisen näköisen suuren kakun olevan pöydällä.
-Miksei mulle tehty yhtä hyvää? hän mietti katkerana.
Heti Juulian kasvettua Uuno vei tämän peilin eteen muuttamaan hiuksia.
-Haluatkos Petra nähdä, millainen suloisuus Juuliasta kasvoi? Uuno kysyi Petran saavuttua vessaan tiskiaikeissa. Hän oli nähtävästi käynyt maistamassa kakkua, Uuno huomasi sen myös pienestä suklaa tahrasta Petran suun kulmassa.
-Joo! Joo! Petra kiljaisi niin, että oli ihan lautasetkin meinannut tipauttaa.
-On vain meillä niin täydellinen perhe, Uuno tuumasi.
-Jaa, mistäs nyt tuulee? Petra kysyi.
-Ymmärsin vain, että voin olla osa lasten elämää, vaikken heidän syntymäänsä nähnytkään, Uuno runoili. Sanat saivat Petralle iloisen hymyn, vihdoinkin Uuno oli oivaltanut tuon. Petra ei osannut edes vastata mitään, hän oli vain onnellinen ja helpottunut.
Tässä sitten lähempi kuva vasta kasvaneesta Juuliasta. Hänestä löytyikin monta Petran piirrettä, jotka ovat hiukan enemmän nähtävillä. :) Uunon koukkonokka periytyi Juuliallekin, mutta mitäs pienistä. Sekin on omalla tavallaan niin hieno.
Petra jäi leikittelemään Juuliaa, joten Uuno päätti järkätä itselleen jotain muuta puuhaa. Hän keksi tulla katsomaan myös Jessikaa, joka oli jäänyt Juulian juhlien vuoksi ilman huomiota.
-Mitenkäs täällä sujuu? Uuno huudahti astuessaan Jessikan huoneeseen.
-Mitäs tässä, lueskelen kirjoja, Jessika vastasi.
-Tuohan on vanha kuvakirja, lukisit jotain ikäisillesi sopivampaa. Taitava lukija kun olet, Uuno huomautti.
Jessika ei kuitenkaan vastannut, jatkoi vain kuvien tuijottamista. Niinpä Uuno päätti katsella aikansa kuluksi Jessikan huonetta paremmin. Uunon tarkkaileviin silmiin osuivat heti ensimmäisinä työpöydällä oleva koulukirja.
-Jessika, mitäs me olemme puhuneet tästä läksyjen tekemisestä. Ne on tehtävä ensimmäisinä, ja sitten vasta muut huvit, Uuno muistutti ankarana.
-Mä en halua tehdä läksyjä, sillä... Jessika oli selittämässä, muttei Uunon puhetulvalta saanut sanottua loppuun.
Uuno veti pöydän tuolin sängyn vierelle alkaen selittelemään järkeviään.
-Läksyt täytyy vaan tehdä, ne ovat hyvän ammatin perustat. Haluat varmasti Iinankin olevan tyytyväinen menestykseesi, ja ennen kaikke minun ja äidin. Olet niin taitava, että varmasti se sujuu nopeasti.Sitä paitsi, miten luulet tulevasi toimeen yksityiskoulussa, jollet nytkään panosta? Uuno puhui.
-Yksityiskouluun? Ei mun sinne tarvii päästä, sehän on hirveän kallista, ja siellä käyvät vain taitavat oppilaat, Jessika kauhistui.
-Raha ei ole ongelma, ja sinähän olet taitava. Menehän jo läksyjesi pariin, Uuno kannusti, ja poistui huoneesta, jotta hänen tyttärensä saisi täydellisen opiskelurauhan.
Vaikka läksyt eivät innostaneet Jessikaa juuri nyt yhtään, hän päätti urhoollisesti yrittämään vielä kerran. Kaikki tuntuivat odottavan häneltä niin paljon, varsinkin Uuno, joka hehkutteli jokaiselle vastaantulijalle, kuinka hänellä on niin viisas ja koulussa menestyvä tyttö. Jessika toivoi niin olevansa samanlainen kuin mitä perhe hänestä ajatteli. Mutta eihän hän ollut, Jessikalla oli oppimisvaikeuksia, eikä hän uskaltanut kertoa Uunolle ja Petralle mitään, he varmasti vain suuttuisivat. Jessika silmäili tehtäviään, ja tunsi suuren masennuksen saapuneen jälleen, kun ei taaskaan osannut tehdä niitä. Jessika painoi päänsä kirjaan nyyhkäisten onnettomana.
Juuri samaan aikaan alakerrassa Petra haukotteli sohvalla.
-Taidanpa tästä lähteä nukkumaan, ehkäpä myös sinunkin pitäisi? Petra arveli kävellessään Iinan ohitse.
-Äh, minä olen oikein pirteällä päällä, ja niin on Juuliakin. Voimme aivan hyvin jäädä oppimaan vielä hiukan kävelemisen taitoa, Iina huudahti pirteästi. Petra kummasteli, miten pienet lapset saivat Iinaan kuin uutta voimaa. Iina tuntui pitävän niin kovasti lastenlapsistaan, niin onnellinen koko ajan. Petran ajatukset keskeyttyivät Iinan alkaessa jälleen pölisemään:
-Miksi ihmeessä Juulia-kullalla on tällainen hiiren harmaa paita? Eihän hän erotu joukosta.
-Tarvitseeko? Petra kysyi silmäillen omaa harmaata liiviään kauhistellen.
-Uuno valitsi tämän asun varmasti, Iina totesi.
-Hän vain suojelee lapsiamme. Hän ei halua, että Juuliaa pidetään minään lissuna, Petra kertoi.
-Ja itse sitten pitää räikeän pinkeää paitaa. En tajua sitä miestä, Iina tuhahti.
Hetkessä Petra käveli pois huoneesta entistäkin väsyneempänä. Iina yritti saada pikkuisen kävelemään vielä muutaman askeleen, mutta Juulia tuntui suorastaan nukahtavan pystyyn.
-Et sinä vielä voi nukahtaa. Nyt kun alkoi suosikki biisini vielä radiosta, Iina huudahti alkaen hyräilemään kivikautista
-En voi kuvitella. Näytät vakavalta tuossa puserossasi. Huomenna kyllä katsotaan sinulle jotain muuta vaatetta. Tunnut myös hiukan väsyneeltä. Varmasti sekin on tuon paidan syytä, Iina totesi, ja vei Juulian nukkumaan.
Petra yritti saada unen päästä kiinni, muttei onnistunut Iinan suosikkibiisin soidessa täysillä radiossa. Petra ei kuitenkaan vaivautunut käskemään Iinaa hiljentämään, eiköhän hänkin kohta lähtisi nukkumaan.
-Miten Uuno pystyy nukkumaan tuossa metelissä? Petra ihmetteli katsoessaan kuorsaavaa miestään, joka kuorsasi niin, että ihan z:t lentelivät ympäri huonetta. Lopulta Petra nukahti Iinankin mentyä nukkumaan.
Iina oli käpertynyt sohvalle nukkumaan, hän oli vakuutellut päiväkausia, ettei tarvinnut omaa huonetta, kun ikääkin alkaa jo olemaan. (Tosiasiassa en jaksanut sisustaa huonetta Iinalle, koska halusin päästä nopeammin pelaamaan.) Sen vuoksi Iloliemille oli hankittu erittäin pehmeä sohva, jossa Iina sai nukkua tyytyväisenä ihania uniaan nähden. Tänä yönä Iina näkikin kaiken sinisenä.
-Missä olen? Iina kummasteli. Hän oli jossain tyhjässä ja pimeässä paikassa. Aivan yllättäen Iinan taakse ilmestyi jotain outoa, joka valaisi aluetta muuttaen sen sinisen sävyiseksi. Iina kutsoi kummissaan taakseen koskettaen hohtavaa juttua. Se oli yllättävän kiinteää, vaikka näytti vain joltain paksun sumun tapaiselta.
Iina päätti kokeilla, kestäisikö "sumu" hänen painonsa. Hän otti kunnon vauhdit, ja pomppasi kohti vaaleaa läjää.
Hyvinhän se kesti. Iina jäi loikoilemaan paikoilleen katsellen ylös. Jonkin aikaa makoiltuaan Iina havahtui huomatessaan hänen alkavan valua alas päin. Hän yritti tarrata kiinni jutun reunoista, mutta siitä ei tullut mitään. Aivan yllättäen aine oli alkanut ohentua, ja ei enää kannatellutkaan Iinaa. Onneksi Iina tajusi laskea jalat maahan, jolloin putosi jalolleen loukkaamatta itseään.
Iina katsahti sinertävään sumuun, jota alkoi yllättäen pulputa aina vain enemmän. Jotain oli tapahtumassa, sen Iinakin tajusi. Iinan ihmetellessä sumua lisääntyi vieläkin enemmän, eikä lopulta erottanut enää mitään muuta.
Hetken päästä sumu alkoi vähentymään, jolloin Iina sai katsottua paremmin ympärilleen.
-Tämä ei voi olla totta, Iina huudahti riemuissaan nähdessään vanhan kuolleen ystävänsä, Millan.
-Ei tämä olekaan. Olen jälleen unissasi, Milla naurahti iloisesti, aivan niin kuin ennenkin.
Milla astui pois sumusta heilauttaen kättänsä Iinalle tervehdykseksi. Iina ei voinut olla itsekään vilkuttelemasta, olihan heidän viime näkemästään aikoja, silloin, kun lapset olivat vielä teinejä.
-Voi Milla, et tiedäkään, kuinka minulla on ollut ikävä sinua! Iina huudahti.
-Ei varmasti yhtä ikävä kuin myös kuollutta Junnua, Milla sanoi.
Samassa Iinan mieleen muistuivat kaikki elämän huippukohdat, mitä Junnun kanssa oli käyty läpi. Hetkessä Iinan silmästä vierähti kyynel, hetken päästä hän purskahti itkuun kunnolla samalla, kun Millan takana oleva sumu haaleni.
Milla juoksahti nopeasti halaamaan Iinaa.
-Ei, älä itke. Kaikki on hyvin pian, ja ikäväkin helpottaa, Milla lohdutteli.
-Kiitos, kun jaksat katsella minua, vanhaa mummelia, joka itkee jokaiselle asialle, Iina niiskutti.
-Et sinä mikään vanha ole, kaikki on kuin ennen, Milla vakuutti.
-Mutta eihän se voi olla. Minä olen, ja sinä olet kuollut, Iina huomautti.
-Pian saat olla taas kanssani, nopeammin kuin arvaatkaan, Milla vihjaili.
Iina lopetti nopeasti halin kuullessaan Millan sanat.
-Mitä tarkoitat? Palaatko henkiin? Ei kai sinusta nyt zombia tule? Iina kauhisteli.
-Ei, ei mitään sellaista. Junnukin on odotellut näkevänsä sinut, Milla puhui, muttei Iina vieläkään ymmärtänyt, mistä oli kyse, hymyili vain tyhmästi.
-En tajua, selitä, Iina kehotti.
-Herätessäsi ymmärrät kaiken. En vain yksinkertaisesti voi pitkittää keskustelujamme. Minun on nyt lähdettävä, Milla kertoi.
-Et saa! Lähdet aina kesken, Iina murjotti.
-Tulet näkemään minut uudelleen enemmin kuin arvaatkaan, Milla ilmoitti.
Hetkessä sininen sumu täytti jälleen huoneen. Miten se olikaan kasvanut niin vauhdikkaasti, ettei Iina sitä aikaisemmin ollut nähnytkään.
-Näetkö nyt? Minun on mentävä, kyytini odottaa, Milla kertoi vilkutellen melkoinen virne kasvoillaan.
-Kyytisi? Luulin sitä sumuksi, Iina ihmetteli.
-Voih, täällä on vielä paljon, mitä et ymmärrä. Pian tulet oppimaan kaiken, kunhan meillä on vain aikaa, Milla totesi.
-Minun on tosiaan mentävä, Milla kertoi hypäten siniseen kyytiinsä.
-Tuletko uneeni ensi yönäkin? Iina kysyi toiveikkaana vilkaisten Millan suuntaan.
Milla katsahti vielä taakseen, muttei vastannut mitään.
Hetkessä sinisyys levisi jälleen päin huonetta, ja Millan kuva heikkeni jälleen. Lopulta se katosi kokonaan.
Nyt Iina jäi aivan yksikseen seisomaan katsellen luulemaansa sumun katoamista. Paikka pimeni jälleen, ja tyhjyys valtasi Iinan mielen. Hänelle tuli kylmä vilun tunne, aivan kuin kaikki elävä olisi kadonnut tästä pienestä paikasta.
Samassa Iina hätkähti hereille vieläkin aivan jäisen kylmänä.
-Näin siinä käy, kun nukkuu ilman peittoa talvella, Iina kuiskasi noustessaan pystyyn makuuasennosta.
-Näinpä oudon unen. En käsittänyt ollenkaan, mitä Milla oikein tarkoitti, Iina mietiskeli muistaessaan unensa.
Iina nousi istuaalteen ihmetellen väsymyksen katoamista. Yllättäen hänen olonsa oli aivan pirteä.
-Niin, pitikin tästä lähteä etsimään sitä peittoa, tai edes jotain lämpöisää, Iina totesi yrittäen nousta, hetkessä hänen kaikki voimansakin olivat uupuneet. Jotain kummmallista oli tekeillä, Iina keräsi viimeisimmätkin voimansa, ja nousi seisomaan.
Hetkessä kohmettava kylmyys kerääntyi huoneeseen, ja Viikatemies ilmestyi seinän läpi Iinan eteen. Hän tuijotti järkyttyneenä tulijaa tietäen loppunsa olevan käsillä. Iina tunsi ääretöntä vihaa Viikatemiestä kohtaan, tämähän oli varastanut Junnun! Jostain syystä Iina pysyi vain paikoillaan odottaen Viikatemiehen lähestyvän häntä.
Viikatemies napsautti kalisevia ja luisia sormiaan, jolloin kaksi hula-neitoa pomppasivat seinän läpi samaan huoneeseen. Toinen kaunokaisista toi Viikatemiehelle hilpeän pinkin kukkaseppeleen kaulaan.
-Näytät aina niin kalpealta, tämä sanoi, mutta Viikatemies vaan ärähti.
Toinen käynnisti rauhoittavan musiikin, jonka tahdissa tytöt alkoivat hytkyä. Iina tunsi olonsa pakostakin rentoutuneeksi, ja uskalsi jopa hymyillä Viikatemiehelle.
-Aikasi on koittanut, juo tämä drinkki, ja lähde mukaamme, Viikatemies komensi lyhyesti.
Iina nappasi matkalaukkunsa käsiinsä, ja joi drinksun. Hän lähti enemmän kuin mielellään Viikatemiehen matkaan.
-Saan vihdoin tavata taas Junnun ja Millankin... nyt ymmärrän, mitä hän tarkoitti siinä unessa, Iina mietti onnellisesti hymyillen ennen kuin haihtui näkyvistä.
Hetkessä huoneeseen saapui tyhjä hiljaisuus. Kukaan ei ollut huomannut, kun Iina oli poistunut keskuudesta. Hänestä jäi vain jäljelle uurna, joka sisälsi nautintotavoitteisen merkin. Hyvästi, Iina, Ilolienten kantaäiti! <3 :'(
Jessika heräsi sinä aamuna normaalia aikaisemmin, kun ulkona oli vielä pimeää. Hän ei tiennyt, miksi oli herännyt, muttei saanut enää untakaan. Jessika päätti nousta tänään hiukan aikaisemmin, ja laittoi päälle pöytälamppunsa, josta valo levisi pitkin huonetta. Siistinä tyttönä Jessika petasi vielä petinsäkin, hänessä oli selvästi Uunon siivoja piirteitä. :) Jessikalla oli vain outo olo, eikä hän pystynyt jäämään omaan huoneeseensa, vaan lähti kävelemään kohti olohuonetta.
Jessika päätti mennä mummin luo kertomaan, että oli herännyt tänään aikaisemmin, eikä saanut millään enää unta. Yhdessä he keksisivät jotain kivaa puuhaa, Iina oli aina niin iloinen ja kekseliäs. Jessikan iloinen ajattelu päättyi hänen huomatessaan, ettei Iina nukkunutkaan sohvalla.
-Minne mummi on mennyt? Jessika pohti. Hän käveli muutaman askeleen eteenpäin tiiraillen, näkyisikö Iinaa, mutta hänen jalkaansa kolahtikin jotain aivan muuta.
Jessika siirsi katseensa lattiaan, ja huomasi edessään korean uurnan, jossa kulta hehkui valossa. Jessika katsoi sitä tarkemmin, ja yllättäen hän ymmärsi sen olevan Iinan uurna; Iinaa ei näkynyt ja hän oli jo vanha. Jessika lysähti lattialle istumaan, painoi päänsä jalkoihinsa ja itki.
-Miten mummi saattoi jättää meidät? Tarvitsemme häntä. Hän oli ainut, kelle olisin voinut edes harkita kertoa oppimisvaikeuksistani. Mummi oli niin ymmärtäväinen, reipas ja mukava. Tämä ei ole oikein, Jessika vaikeroi.
Kun Petra kuuli äitinsä kuolemasta, hän oli romahtaa täysin. Molemmat vanhemmat olivat jättäneet heidät vielä niin nuorina. Petran mieleen muistuivat kaikki ne hyvät ja huonot hetket, jotka oli viettänyt Iinan kanssa. Petrasta tuntui kamalalta, hän oli menettänyt molemmat vanhempansa lähes yhtä aikaa. Petra alkoi syyttelemään itseään entistäkin enemmän, hänen olisi vain pitänyt hankkia heti paljon lapsia, Iina kun niin nautti olla lasten seurassa. Nyt kaikki oli myöhäistä.
Kuolema tuli aamulla niin nopeasti, ettei Petra ollut varma, pystyisikö lähtemään töihin.
-Kyllä tiedän, että tänään on se tärkeä kokous, mutta äitini kuoli viime yönä, enkä tiedä ollenkaan, pärjääkö mieheni kahden lapsen kanssa kotona. Hänellä on sentään vapaapäivä, eikä käytä sitä mielellään lasten kanssa pulaamiseen, Petra selitteli kärttyisälle pomolleen.
-Älä minusta huolehdi! Miksen pärjäisi lasten kanssa? Eihän tässä ole oikeastaan mitään muuttunut, Iina on nyt vain pois keskuudestamme. Sitä paitsi, ei hänkään haluaisi sinun menettävän unelmiasi, Uuno rähisi parkuva Juulia sylissään. Petra loi katseensa Uunoon, tämä oli sanonut asian niin hyvin ja uskottavasti. Hänen miehensä oli selvästi oikeassa.
-Äh, unohda äskeiset puheeni, tulen tänään töihin, kuten aina ennenkin... Aivan varmasti, Petra vakuutteli, minkä jälkeen katkaisi puhelun.
Heti ensi töikseen Uuno vei Juulian takaisin nukkumaan. Tyttö oli nukkunut viime yön huonosti, eikä Iinan poistuminen auttanut asiaa yhtään. Juulia valitti koko ajan tahtovansa Iinan syliin, ja lopulta Uuno kyllästyi.
-Nuku hyvin, tulen kohta herättämään sinut, kunhan olet paremmalla mielellä, Uuno kertoi.
Juulia nukahtikin nopeasti, selvästi tyttö oli ollut vain väsynyt ja siksi osoittanut vähän mieltänsä.
Uuno hiippaili pois makuuhuoneesta, ja päätti käydä aikoja sitten hajonneen suihkun kimppuun.
-Ei me mitään korjaajia tarvita, kun minä olen tällainen remontti-Reiska! Uuno naureskeli löydettyään työkalupakin. Hän sai kuitenkin pian huomata, ettei suihkun korjaus ollut helppoa. Lopulta Uuno kyllästyi hommaan kasteltuaan vaatteensa.
Uuno päätti käväistä ulkona katsomassa koirien vointia. Suureksi yllätykseksi Uuno näki pihalla kaksi uudennäköistä koiraa, ja tunnisti ne lopulta Mustikaksi ja Mansikaksi.
-Olettepas te kasvaneet, Uuno jutteli koirille rapsutellen samalla Mansikan mahaa. Paremmat kuvat koirista myöhemmin. ;)
Uunon tullessa sisälle kuului lastenhuoneesta kova karjunta, jolloin Uuno tajusi Juulian heränneen. Hän haki tytön kehdosta, ja päätti jatkaa kävelyn opetusta siitä, mihin Iina oli jäänyt. Uuno kummasteli käytöstään, ei hän yleensä vietä vapaapäiviään lasten kanssa, vaan ura pisteitä hankkien. Juulia oli kuitenkin tehnyt häneen jonkinlaisen vaikutuksen, ja hän halusi viettää aikaansa mieluummin tytön kanssa.
-Reipas tyttö, hyvin kävelit, Uuno kehui Juuliaa, joka tepsutteli jo ilman horjumista isänsä luo.
Kun kävely oli opittu, Uuno kylvetti Juulian, ja vaihtoi tälle lämpimänpää vaatetta ylle, talvisin sisätiloissa oli yllättävän koleaa, eikä Uuno halunnut pikkuisen vilustuvan. Kylvyn jälkeen Juulia mankuikin jo ruokaa, joten Uuno asetti tytön syöttö tuoliin, ja lähti hakemaan kaapista ruokaa.
Samoihin aikoihin Jessika palasi koulusta. He olivat saaneet takaisin matikan kokeet, mutta Jessika ei halunnut katsoa numeroa vielä koulussa. Koulubussin jätettyä tytön pihaan, Jessika alkoi kaivella paperia taskustaan. Hän teki sen niin hitaasti, että bussi ehti kadota näkyvistä. Jessika sulki silmänsä, nosti paperin naamansa eteen. Avattuaan viimein silmänsä Jessikan ilme muuttui järkyttyneeksi.
-4? Miten niin? Jessika tuijotti pöyristyneenä paperia.
Jessika vei läksynsä ja epäonnistuneen kokeen huoneeseensa, minkä jälkeen saapui ruokasaliin ruuasta haaveillen. Jessika tiesi, että hänen pitäisi kertoa kaikesta Uunolle tai Petralle, muttei vain pystynyt. Hän oli varma, että vanhemmat pitäisivät häntä epäonnistuneena surkimuksena, eikä Jessika sitä haluaisi. Tyttö ei ajatellut tulevaisuuden murheita, vaan päätti väärentää Petran allekirjoituksen paperiinsa, kuten aina ennenkin. Jessikan synkät ajatukset keskeytyivät Uunon tervehdyksestä:
-Sieltä se ahkera ja uurastava Jessika saapuukin. Istu toki pöytään seuraani, ja hae vaikka kakkua, pitäähän sinun palkkio saada kovasta opiskelusta.
Jessika istahti isänsä seuraan, muttei hakenut kakun palaa, mielestään hän ei ansainnut sitä.
-Onko jokin hätänä? Uuno kysyi.
-E-ei. Miten niin? Jessika sönkötti.
-Vaikutat niin kummalliselta. Hae toki kakun pala, olet varmasti nälkäinen, Uuno kehotti, mutta Jessika pudisteli päätään.
-Ei minulla ole nälkä, Jessika ilmoitti samaan aikaan, kun hänen masunsa piti nälkäistä kurinaa.
-No, ei sitten. Miten koulussa meni? Teidänhän piti saada se jokin koe, Uuno muistutti.
-Äph!... Opettaja sanoi, ettemme saakaan sitä vielä. Hän on ollut kipeän oloinen, eikä jaksa tarkistaa kokeita nopeasti, Jessika keksi.
-Mutta kyllähän teidän pitää kokeenne saada, täytyykin soittaa sille opettajallenne ja... Uuno tuumaili, mutta hänet keskeytettiin.
-Katso, isi. Juulia on jo syönyt. Hän ei varmasti jaksa istua syöttiksessä, Jessika karjaisi toivoen Uunon unohtavan kaikki äskeiset puheensa. Uuno nousikin pöydästä, ja nosti Juulian pois. Samalla Jessika ajatteli onnettomana, mihin oli joutunutkaan.
Tässä siis Mansikka (naaras)
Luonne:
Nokkela(X)()()Hömelö
Touhukas()(X)()Laiska
Itsenäinen()()(X)Seurallinen
Riitaisa()(X)()Säikky
Sottaisa()(X)()Siisti
Tässä Mustikka (uros)
Luonne:
Nokkela(X)()()Hömelö
Touhukas()(X)()Laiska
Itsenäinen()()(X)Seurallinen
Riitaisa(X)()()Säikky
Sottaisa()(X)()Siisti
Ensiksi katsellaan vähän pihaa. Ihailemme Ilolienten autoa ja uima-allasta.
Talon seinustalla oleva kasvimaa. Näemme myös Junnun haudan. Iinan hautaa ei ole vielä siellä, sillä Iina eli vielä ottaessani näitä kuvia.
Sitten tulemme eteiseen, jossa nyt ei olekkaan mitään erikoista..
Lähdettyämme vasemmalle, ilmestyi eteen jokin olohuoneen tapainen nurkkaus.
Jos taas menemme oikealle, löydämme Petran ja Uunon makkarin. Mitäs se Juulia siellä konttaa?
Vanhempien huoneen vieressä on taaperoille tarkoitettu huone.
Sitten ängen tähän väliin talon vessat, jotka sijaitsevat alakerrassa. Tässä liila veski.
Ja tässä musta. Kuka löytää kolme samanlaista asiaa kuvasta? :D
Sitten siirrymme ahtaaseen keittiöön. Nam, keksi matto!
Keittiöstä pääsemme ruokahuoneeseen, ja sinne on joku vieras nukahtanut näköjään pöytään. :D
Ruokahuoneesta päästään ulkona olevalle terassille.
Ja kun katselee vähän ympärilleen siellä, näkee lasten leikkipaikan, sekä koirien alueen.
Sitten mennäänkin yläkertaan, ja portaat ylös noustuamme näkymä on tällainen. Petra siellä romaaniaan kirjoittaa.
Sitten tälläinen ilmakuva, josta näkyy koko talon pohjapiirrustus. Ja aika huonosti näkyykin..
Tässä vielä kuva yläkerrasta. Huom. tyhjät huoneet varattu kasvavien lapsien huoneiksi. ;)
Siinä se. En ottanut kaikista paikoista kuvia, jos siellä ei ollut mitään näytettävää, ja Jessikan huoneestakin jätin kuvan ottamatta, sillä sehän nähtiin jo viime osassa. Siinä se sitten.. :) Toivonmukaan saan seuraavan osan tehtyä nopeemmin. Jättäkää kommenttia mitä tykkäsitte lukea.
Kommentit