Heh, taas yksi yö osa. Miksi julkaisen näitä näin myöhään..? :D Yh, inhoan itseäni, olen antanut teidän lukijoiden odottaa ihan kauhean kauan jatkoa.. :p Mutta on minulla siihen syykin. Ensinnäkin minulla oli viime viikkoina kauheasti kokeita, ja päätin kerrankin lukea niihin kunnolla, joten annoin simssi hommien suosiolla jäädä myöhemmäksi. Se taisi jopa auttaa, sillä sain kokeista jopa ihan hyviä numeroita, siis ainakin niistä, jotka olen saanut takaisin.. Sitten toinen syy on, että tätä osaa varten piti rakentaa uusi tontti (näette kohta miksi;)) ja se ei käynyt ihan hujauksessa. Mutta, eikös pääasia ole, että osa on nyt täällä? :) Menkää lukemaan!

Vastaukset edellisen osan kommentteihin:

CissyDella kirjoitti:
Jes! EKA EKA EKA EKA!!! Mahtava osa! Onnea Ilolienten 1 v. synttäreistä. Jään innolla odottaan, että miten tyttöjön käy yksityskoulussa. Kirjoittaisin enemmänkin, mutta pitää ehti linkkariin. :DDD

Vastaus: Haha, eka olit juu. ;D Kiitosta vaan, ihan hassua, että jo vuoden olen Iloliemiä tehnyt. Tässä osassa se selviääkin, tai ainakin osa. ;) En ymmärrä, miten voit ehtiä koneelle ennen koulua, mä en ainakaan ikinä ehdi. :D

 

Tikkarisuu kirjoitti:
Ihana osa. ;))

Vastaus: Kiitos, Tiksu. <3

 

Rinkuli kirjoitti:
hyvä osa, ei ollut yhtään tylsä, haha tiesin heti että tytöt pääsee kouluun kun rehtori oli tuollainen ((=

Vastaus:Hyvä, että osa oli mielestäsi hyvä eikä tylsä. :D Joo, olihan se arvattavissa.. (:

 

Sönkkö kirjoitti:
Jee uusi osa, luin jo aamulla mutta täytyi mennä kouluun enkä ehtiny kommata. Alienit peliin!

Vastaus: Sinäkin aamulla luit. Nuo alienit.. Enpä tiedä saadaanko niitä tähän sukupolveen, mutta voin luvata, että jossain kohtaa kyllä varmasti aijon hommata alieneja. ;)


 
inu56 kirjoitti:
Jee, uusi osa! Ei se kouluteema ainakaan minua haitannut, osa oli hyvä. Saa nyt nähdä miten Jessikan ja Juulian nyt käy...

Vastaus: No hyvä, ettei haitannut. Tuo kouluteema alkaa päästä pääosaan, vaikka sen piti olla vaan pieni sivu juoni.. Niin, saa nähdä juu. :D

 

Waffle kirjoitti:
Hahaa, arvasin et tytöt pääsee sinne yksityiskouluun kun rehtori oli tollanen ;PP Mutta hyvä osa oli ja äh mua ärsyttää ku en voi käyttää niitä koodeja! noi jessikan ja juulian huoneet oliniin siistit sotkuisina ;DDD
mutta seuraavaa osaa ootan jo :))
sori lyhyt ja sönkkö kommentti, en oikee ollu nyt maailman parhaalla kommentointituulella n.n" ... :]

Vastaus: Juuh, helposti arvatta juttu.. :D Uskon, että ärsyttää. :( Muakin aina ärsyttää kaikki. :DD Hehe, siististi sotkusia. :D Harmi, jos et ollut kommentoiti tuulella.

 

Juuuu kirjoitti:
Kivaa ku se rehtori tuli käymään ;D Ja päästi ne sen koluu, vaikkei ne ois halunnu. Joo oli tosi kiva osa enkä koskaan vois kyllästyä tähän lc:hen!

Vastaus: On se kivaa kun on kivaa. ;D Oi, kiitoksia kovasti. <3

 

Wendu kirjoitti:
Jes, hyvä osa taas! Jotenkin arvasin, että rehtori just tykkää kun noi lapset on tollasia sekopäitä :--D Silti harmi Juulialle ja Jessikalle, kun ne sinne joutu. Toivottavasti ne alkaa siellä koulussakin käyttäytyä huonosti jne :D

Vastaus: Jeps, helposti arvattava juttu. :) Niin, eihän se kivaa ole, kun pakotetaan johonkin mitä ei tahdo. /: Tuosta kommentistasi sain idean tähän osaan. ;DD


 
Tuuli kirjoitti:
Hyvä osa :) Kiva kun lapset juonitteli rehtoria vastaan ja esitti tuhmia. :D Onnea Ilolienten 1-vuotissynttäreiden johdosta!

Vastaus: Hehe, tuhmia lapsia. :D Kiitosta vaan. (:


 
anni kirjoitti:
jejee hyvä osa oli taas! jään oottelee et mite tytöt pärjää yksityiskoulus=)

Vastaus: Tässä osassa se selviääkin, tai ainakin osa. ;D

 

Yun kirjoitti:
Rehtorin käytöksestä oli toki mahdollista päätellä, että pääseväthän/joutuvathan ne tytöt sinne yksityiskouluun. Arvelin kuitenkin, että ei se niin helposti käy ja tyyliin Petran tekemä ruoka olisi ollut niin pahaa, että rehtori olisi kieltäytynyt. Mutta kaikki menikin hyvin. Siitäs saitte kiittämättömät lapset, kun hyvään kouluun pääsitte! :-D
Jeeah, sudet tekivät paluun! Lisää susijuttuja :-)
Aika haikeaa, kun Petran ja Uunon välit rakoilevat. Mutta toisaalta melko realistista.
Tämä jäi nyt jotenkin sellaiseen kohtaan, etten osaa hirveästi arvata mitä seuraavaksi tapahtuu. Että jatkoa sitten vain.
Ja alapa ihmeessä vääntää sitä isompaa juonijuttua! :-)

Vastaus: Niin, olisi ollut parempi, jos siinä olisi tullut joku ongelma, eikä se olisi ollut noin helppoa. Mutta noin nyt kävi. Hehe. :D Juups, sudet saattavat olla palaamassa.. ;) Onko liian iso juonipaljastus, jos kerron, että se "iso" juoni suunnitelma liittyy susiin..? :D Juu, ikäväähän se on, ettei Petran ja Uunon välit ole kunnossa.. No nytpä näet, mitä tapahtuu seuraavaksi. ;DD Ja alan juu toteuttaa sitä suunnittelemaani juonihommaa, mutta koulu änkesi vielä tähänkin osaan.. :D

 

Spring kirjoitti:
Sry, että vasta nyt kommentoin!! Kipee, kun taas vaihteeks olen niin kommentista ei tule kovinkaan pitkää D:
Rehtorihan näytti tykkäävän lapsista, vaikka nuo yrittivät kaikkensa ollakseen mahdollisimman ilkikurisia.
Voi Juuliaa, uskoo siskonsa juttuja koulusta.
Onhan se osittain tottakin, koulu ei oo kiva paikka kiusatuille ja oppimisvaikeuksia omaaville )=
JEiJ, lisää lapsia siis tulossa! >8D (juonipaljastuksen mukaan)
Onnea vielä kerran Iloliemille! <33333
Ois myös kiva jos Petra sais jonkinlaisen yhteyden susiin edes pieneksi hetkeksi :)
Tykkäsin Ilolienten perhemeiningistä.

Vastaus: Voi, taas sinä raukka kipeänä. D: Ei varmaan kivaa. Niinhän se reksi näytti pitävän. :) Niin, no, näkeepä Juulia pian ihan itse, eikä Jessikan kertomana, millaista koulu on. ;) Hehe, suunnitelmien mukaan on tulossa. ;) Kiitus. <3 Eiköhän se Petra niihin susiin yhteuden saa. ;D Miksi kerron juonipaljastuksia näissä kommenteissa..? :D Tosi kiva, että tykkäsit. (:

 

Katja kirjoitti:
En osaa nyt tätä osaa mitenkään rakentavasti kommentoida, sillä mulle iskeny flunssa - kuuma laskee ja nousee - ja mulla muutenki nyt sims-aihe miinuksen puolella..
Uuno on edelleen ihan tyhmä, kun ei oikeen tahdo kuunnella ja ymmärtää muuta perhettä. Varmaan huomaa, että jää ulkopuolelle jossain vaiheessa.
Jessikalla ja Juulialla oli kyllä hyvät suunnitelmat kuinka pilata pääsy yksityiskouluun, harmi vain ettei tehonnut rehtoriin ;o

Vastaus: Voi, sinäkin kipeänä. :/ Niin se Uuno on. Ja eipä toiminut tyttöjen suunnitelma, mutta saattaahan jotain vielä tapahtua.. ;)

 

Jade Essence kirjoitti:
Uusvanha lukija täällä päivää! En millään saa päähäni, olenko kommentoinut tänne aikaisemmin... Dementia iskee, hehe. Mutta ihana Legacy, sain jokin aika sitten luettua kaikki osat putkeen, saat upeasti pidettyä juonen kasassa ja ilmestymistahti on ihailtavan nopea :o Rakastin erityisesti Petran ihmissusikautta, mutta ei nykyisessäkään tarinankulunvaiheessa mitään vaikka ole, päinvastoin! Olen koukuttunut!
Toivottavasti vaikka joku Jessikan ystävistä tulisi kylään vaikka joka ilta ja auttaisi tyttöä läksyissä. Tai sitten Jessika voisi hiipiä kaverilleen koulun jälkeen. Tuo yksityiskoulun rehtori on oikeastaan sellainen, millaisen itsekin haluaisi kohdata mieluummin kuin Uunon kuvitteleman tiukkapipon.
Uunolle ja Petralle näyttää tulevan aika reilusti kitkaa... Tuleekohan joskus ero kuvaan? Toivottavasti, joskus kunnon potku takamuksiin auttaa jopa itsekeskeisintäkin ihmistä (tai siis simiä) huomaamaan muutkin.
Toivottavasti yksityiskoulussa huomataan Jessikan opiimisvaikeudet. Oikeastaan hyvä, että tytöt pääsivät sinne, jospa Jessikalle voidaan järjestää siellä tavallista laadukkaampaa opiskeluavustusta? :) Toivottavasti ainakin, pidän tytöstä. Juuliakin on todella suloinen, tytön balettiharrastuksesta kuullaan varmaan myöhemmin.
Kunpa vain Uuno ei näkisi koskaan niitä alieneja, alkaisi nähdä perheensä sen sijaan! Tai jos alienit kaappaa sen ja käskee Uunon kuunnella vaimoaan hieman tarkemmin korvin;)
Mutta lopetan nyt tämän romaaninsuoltamisen - (eikun enpä lopetakaan, menen Taikapölyn puolelle jatkamaan :"D) - ja jään innokkaana odottamaan uutta osaa! T. Jade ;D

Vastaus: Huhhuh, sinäpäs olit tänne romaanin kirjoittanut. :DD Eipä se tietenkään haittaa, tykkään megalarge kommenteista. <3 Jaah, enpä minäkään satu kaikkia kommentoijia ulkoa muistamaan, mutta jotenkin tuntuu, ettet aijemmin olisi kommentoinut. Saatan tietysti olla väärässäkin, mutta ihan sama.. :p Huhhuh, kaikki osat putkeenko? :o Multa ei ikinä onnistuisi, tietysti nää osat on yleensä aika lyhyitä, ettei pituus ainakaan hidasta. Kiva kuulla, että olen osannut käsitellä juonta hyvin. :D Tuntuu aina, että jossain kohtaa kaikki kävi liian äkkiä, mutta kiva juu kuulla tuollaista palautetta. :) Ja tuo päivitystahti... Eipä se enää ole maailman nopein, niin kuin alku aikoina, johtuu tietysti siitä, että ylläpidän muitakin sivuja.. No kivaa, että pidit Petran ihmissusi ajasta, en turhaan käyttänyt kaikkea aikaa sen hankkimiseen. :D Harmi vaan, ettei ihmissudet toiminineet enää koneella, ja siti muuttaa Petra normaaliksi. Muttahyvä, jos pidät nykyisestäkin vaiheesta. Hehe, repesin tuolle sanalle "koukuttunut" :DD. Niin, tuossa oli kelpo vinkkejä Jessikalle, ehkäpä hän alkaa niin toimia. Olisihan tuollainen lepsu rehtori mukava. :D Kyllä varmaan tullaan kuulemaan Juulian harrastuksesta, kun kerran semmoisenkin keksin.. :) Niin, olisi tosiaan parempi, jos Uuno alkaisi viettää aikaa perheensä kanssa sen teleskoopin sijaan. Hihi, mukavaa, kun jatkoit vielä Taikapölyssäkin romaania. :D Tulikon mun vastauksesta pitenpi kuin sinun kommentista? :D

Osan lukumusiikki:

Ja nyt viimein osan pariin!!


Photobucket
Sinä samana kylmänä iltana, kun rehtori oli käynyt vierailulla, oli Petra löytänyt pihastaan suden. Se näytti uupuneelta ja kylmettyneeltä, kun Petrakumartui sen viereen. Hän ojensi kätensä silittääkseen kostea karvaista kaveria, kaikki kävi niin luontevasti, ihan niin kuin ennenkin. Petra vain tuojottieläintä silmiin, ja se tuijotti takaisin. Aivan kuin heidän välilleen olisi syntynyt jonkinlainen yhteys.
-Anteeksi, kun olen ollut poissa kaikki nämä vuodet, minä... Petra aloitti, mutta päätti jättää lauseen kesken. Hänen ei olisi koskaan edes pitänytsekaantua takaisin susikuvioihin, muttei Petra voinut sille mitään. Nämä eläimet vain kiehtoivat häntä.
Photobucket
Samassa susi otti askeita taaemmas murahtaen.
-Miksi hylkäsit meidän? Petra kuuli kysymyksen soivan päässään.
-En minä hylännyt. Minä vain... Petra huudahti heti, mutta päätti jättää lauseensa jälleen kesken. Kaikki oli niin epätodellista. Petra ei tienyt, oliko susioikeasti kysynyt häneltä mitään, vai kuvitteliko hän taas koko homman.
-Anteeksi. Mutta nyt haluan olla aktiivinen osa elämäänne, niin kuin ennen, Petra selitti.
Photobucket
-Todista se minulle, Petra kuuli jo aivan selvästi sanat sudelta.
-Haluan suojella teitä kaikelta pahalta, mitä ne iljettävät ihmiset teille tekevätkään! Ja on minulla sinulle pikku herkkupalakin, Petra totesi kaivellentaskujaan, mistä susi innostui. Sen silmät kirkastuivat, ja se alkoi hyppiä riemuissaan.
Photobucket
Photobucket
Petra sai pian käsiinsä läskin palasen, joka oli jäänyt kätösiin porsaankyljyksiä valmistaessa rehtorille ruuaksi. Hän olisi aikonut viedä sensuorinta tietä roskapyttyyn, ellei susi olisi tallustellut pihalle. Petra heilutteli makupalaa hetken ilmassa, minkä jälkeen laski sen alas. Susi näykkäisikaiken yhdellä suupalalla, ja näytti uskovan viimein, että Petra oli tosissaan. Petra ihmetteli, kuinka nopeasti oli saanut ainakin yhden sudenluottamuksen takaisin. Olihan toisen unohtaminen moniksi vuosiksi todella ilkeästi tehty.
Photobucket
Hetken päästä suden oli kuitenkin lähdettävä, Petra aisti, että sillä oli jotain huolia, ei se muuten olisi ollut noin hermostunut. Susi ei kuitenkaanhalunnut kertoa asiasta sen enempää. Sen oli vain mentävä. Petra jai katselemaan pitkäksikin aikaa lumeen jääviä tassun jälkiä, jotka lopulta lumikadotti näkyvistä. Petra toivoi suden vielä palaavan, ja jäi odottamaan melko pitkäksi aikaa toivoen suden vielä palaavan. Ehkä se oli lähtenyt hakemaanmuita lauman jäseniä. Aika kului, eikä susi palannut, jolloin Petra päätti lopulta luovuttaa, ja palata sisälle.
Photobucket
Petra hämmästyi huomatessaan Uunon vielä jalkeilla, kellohan oli jo paljon.
-Missä olet ollut? Uuno kysyi hiukan ärtyneellä äänellä, josta kuitenkin oli kuultavissa pieni huolestuneisuus.
-Olin kävelyllä, ulkona on ihanat maisemat yöllä, kaikki on niin erilaista kuun valossa, Petra jäi selittelemään. Eihän hän ollut käynyt pihaa pidemmällä,mutta Petra katsoi parhaaksi jättää kertomatta susi-jutut.
Photobucket
Aivan odottamatta Uuno pomppasi Petran syyliin.
-Lapsemme hyväksyttiin yksityiskouluun, ja olen siitä hyvin innoissani! Rehtori lupasi, että he saavat aloittaa jo heti huomenna! Uuno kiljui riemuissaan.
-Ihanko totta? Eivät kai he ole vielä hereillä, kun kerran sinäkin olet. Jos huomenna alkaa yksityiskoulu, heidän pitäisi.. Petra pölisi, mutta Uunokeskeytti hänet.
-Lapset ovat jo nukkumassa, älä siitä huolehdi.
Photobucket
Uuno piti taukoa laskeutuessaan pois Petran sylistä, mutta hän jätti kuitenkin kätensä tämän olkapäille.
-Minä halusin odottaa sinua, ja kertoa uutisen, Uuno kertoi.
-Jaa, mutta mennäänkö nukkumaan jo, kello on aika paljon, ja meillä on molemmilla töitä huomenna, Petra järkeili. Suoraan sanottuna hänen mielensä valtaisi jotkut ihan muut kuin onnellinen Uuno ja yksityiskoulu. Petraa vaivasi, mitä susi oli hänelle sanonut.
-Olet oikeassa, Uuno myöntyi, ja herätti Petran ajatuksistaan
Photobucket

Uuno teki kuitenkin aivan selväksi, ettei halunnut mennä vielä nukkumaan, vaan jäi köllimään sängyn päälle. Samassa hän vetäisi Petran vierelleennapaten tämän kainaloonsa.
-Kuule Petra... Minusta tuntuu, että olen välillä ollut tosi itsekäs, ja unohtanut sinut kokonaan, Uuno kertoi nöyränä ja pahoittelevana. Uuno olisihalunnut kertoa tuon kaiken johtuvan hänen alien suunnitelmistaan, jotka kuitenkin olivat jääneet aina vaan enemmän ja enemmän taka-alalle, muttahän ei lyötänyt sopivia sanoja kertoakseen sitä. Mitä Petrakin ajattelisi? Tällä hetkellä Petra ajatteli vain mukavia hymyillen onnellisena. Uunon oli oltavaerittäin hyvällä tuulella yksityiskoulun vuoksi tai sitten kaikella oli jokin suurempi syy. Petra ei kuitenkaan jaksanut alkaa kyselemään moisia, hän halusivain nauttia kerrankin miehensä hellyydestä, kun tämä viimein oli huomannut Petran olemassa olon.
Photobucket

Hetken päästä pari nukkui vain vieritysten miettien, miten ihanan elämänkumppanin oli napannutkaan! Uuno oli onnellinen, hän päätti alkaakeskittymään täydelliseen perheeseensä, eivät alienit hänelle olisi enää mikään pakkomielle. Eihän tulevaisuudesta tiedä, muttei Uuno sulkenutkuitenkaan kokonaan aatettaan. Petra taas tunsi olonsa jälleen arvokkaaksi, eikä häntä enää pelottanut. Uuno varmasti ymmärtäisi susiystävät ja muut,täytyisi vain uskaltaa kertoa.
Photobucket
Aamulla molemmat heräsivät hymyissä suin, vaikka olivatkin nukkuneet hiukan pommiin eilisen valvomisen takia. Uuno sai juuri hampaansa pestyä, ja Petra kylpynsä päättymään.
-Toivottavasti ne tytöt ovat sentään ajoissa, Uuno toivoi hiukan kireänä.
-Älä jännitä turhaan! Olet kuin itse olisit menossa uuteen kouluun! Petra tirskahti.
-En voi tälle mitään. Haluaisin vain, että rehtori saa hyvän kuvan parhaista tytöistäni, Uuno paljasti.
-Tiedän sen, älä ota liikaa paineita. He ovat varmasti innoissaan ja täysin valmiina huoneissaan, Petra arveli.
-Totta, Uuno totesi hiukan vaisusti.
Photobucket
Uuno otti Petran sanan tosissaan, ja rauhottui hiukan. Hän lähti kävelemään kohti lapsien huoneita, ja päätti ensimmäiseksi tulla katsomaan Jessikaa.
-Nonniin, nyt olisi aika lähteä bussipysäkille, ettehän halua myöhästyä ekana... Uuno aloitti, mutta joutui keskeyttämään lauseensa täydestä hämmästyksestä.
Photobucket
Jessika istui sängyllään kirja kainalossa ja vielä pyjamassaan!
-Huomenta isi. Ai, oliko tänään ne ensimmäinen koulupäivä? En "muistanut", anteeksi", Jessika sanoi äkkiä vain jotain, hymyssä suin kuitenkin. Hän ei voinut olla nauramatta isänsä kauhistuneelle ilmeelle. Eikä Jessika mitään ollut unohtanut, hän ei vain ollut halunnut valmistautua siinä toivossa, ettei kouluun tarvitsisi mennä.
Photobucket
Uunon ilme tosiaankin oli näkemisen arvoinen. Hän suorastaan raivostui, ja hänen olisi tehnyt mieli päästellä suustaan sammakoita, mutta päätti kuitenkin jättää sen tekemättä hyväksi esimerkiksi.
-Et voi olla tosissasi! Tänäänhän on ensimmäinen koulupäiväsi hienossa uudessa koulussa, miten saatoit unohtaa? Isin tyttö on aina ollut niin ahkera opiskelija, ja muutenkin täydellinen. Noh, mitä vielä odotat, vaatteet päälle ja tukka hyvin. Onneksi sentään meidän Juulia ei voisi missään tapauksessa unohtaa tätä kunniallista päivää, Uuno karjahteli tiukasti.
Photobucket
Uuno lähti juoksujalkaa kohti Juulian huonetta.
-Nonniin, Juulia, bussi saapuu viiden minuutin kuluttua, joten tuleppa laittamaan ulkovaatteita pääl... Uunon lause jäi kesken, kun hän huomasi Juulian lattialla leikkimässä nukkekodillaan, ja tietenkin vielä pyjamassaan.
-Mitä sinä siinä istut, pitäisi olla lähtövalmiina!? Uuno korotti ääntään yrittäen kuitenkin pitää pahimmat raivonsa sisällään.
-Oho, en ollenkaan huomannut ajan kulkua, Juulia esitti yllättynyttä. Hän oli eilen illalla sopinut yhdessä Jessikan kanssa, että hidasteltaisiin aamutoimissa.
Photobucket
Samassa Petra saapui huoneen ovelle kurkkimaan.
-Tämä on käsittämätöntä, lapset eivät huomanneet ajan kulua, ja nyt he myöhästyvät bussista, ei kyllä tule hyvä maine, kun myöhästytään ensimmäisenä koulupäivänä, ja siinähän kärsii myös meidän maineemme huonoina vanhempina! Uuno vaahtosi.
-Rauhoitu nyt, ei hätä ole tämän näköinen. Minä voin viedä tytöt autolla kouluun samalla kun menen töihin, ehdimme aivan hyvin, Petra vakuutteli.
Photobucket
(Peilistä näkyy.. :p)
-Voi Petra, olet mahtava! Uuno huudahti suudellen vaimoaan.
-No niin, menes itse valmistautumaan, oma kimppakyytisi saapuu pian, Petra naureskeli.
-Voi ei, en voi myöhästyä, sillä meillä on vain yksi auto, ja jos te otatte sen, ei minulle jää ollenkaan kyytiä! Uuno huudahti.
-Noniin, menepäs nyt siitä, ettet oikeasti myöhästy, Petra komensi, ja Uuno lähti juoksuun.
Photobucket

Petra oli saanut patistetuksi tytöt pukeutumaan, ja heidän oli pakko totella, mikään muu ei auttanut. Jessika istahti lattialle solmimaan uusien kenkiensä nauhoja. Juulia taas oli seisaallaan vaatenaulakon luona. Tunnelma oli masentunut, eikä kumpikaan puhunut mitään. Katse oli lattiassa ja pelot koulusta mielessä.
-Mä en halua mennä sinne. Sanokoot äiti ja varsinkin isä ihan mitä vaan, mutta mä en lähde! Jessika ilmoitti hiljaisuuden jälkeen.
Photobucket
Juulia huokaisi, ja riensi siskonsa viereen istumaan.
-Uskoisit jo. Meidän täytyy mennä sinne, asialle ei mahda enää mitään. Tuohan on vain koulu, normaalit lapset käyvät koulua, Juulia muistutti.
-Mutta yksityiskoulua eivät käy normaalit lapset, vaan keskimääräistä paremmat. En vain halua lähteä sinne, Jessika parahti.
-Tiedän, minuakin pelottaa aivan kauheasti. Mutta ei se kestä kauaa, pian se on ohi, ja meillä on koko loppupäivä käytettävissä, Juulia totesi.
-Tiedän sen, mutta... sovitaanko yksi juttu? Jessika kysyi.
-No, mitä? Juulia ihmetteli.
-Pidetään toistemme puolia. Jos sinulle tehdään tai sanotaan jotain ilkeää, lupaan puolustaa sinua... Jessika aloitti.
-Ja minä puolestani vastaavissa tilanteissa autan sinua, toki, Juulia varmisti.

Photobucket
Tytöt nousivat seisaalleen, ja rutistivat toisiaan oikein lujaa.
-Ihanaa, kun minulla on sinunkaltaisesi sisko! Jessika huudahti.
-Samat sanat. Yhdessä me voitamme kaikki esteet! Juulia vakuutti.
Hali olisi voinut kestää ties kuinka kauan, elleivät Petran askeleet olisi kantautuneet tyttöjen korviin.
Photobucket
-Hienoa, olettekin valmiita lähtemään. Odottakaas, kunhan vaan saan takkini ylle, niin voimme lähteä. Maltatte tuskin odottaa ensimmäistä  koulupäiväänne arvostetussa yksityiskoulussa, Petra pälätti heti tyttönsä nähtyään. Jessika ja Juulia katsoivat hetken toisiaan suoraan silmiin, kunnes  Juulia sanoi:
-Emme niin. Menemme kouluun mielellämme, vaikka olisihan se vanhakin koulu riittänyt meille vallan mainiosti.
-Teitä taitaa vähän jännittää. Se menee kyllä ohi, viihdytte varmasti uudessa koulussa moitteettomasti! Petra huudahti pirteästi kiskoen takkia jo päälleen.
Photobucket
Kun Petra viimein oli valmis, astelivat kaikki pihalle auton luo. Juulia yritti olla ajattelematta pelkästään ikäviä asioita, ja uskoa koulun hyviinkin puoliin, vaikka vaikeaa se olikin. Jessika taas jäi heti jälkeen, ja käveli tahallaan hitaasti, vaikka tiesikin, ettei se vaikuttaisi mitenkään kouluun menoon. Jessikaa ei ollut ikinä pelottanut niin paljon, hän sai koko ajan kylmiä väreitä, ja hänen vatsansa oli aivan kippurassa kivusta.
-Hassua, eilen täällä oli vielä paksu lumikerros, mutta kaikki on sulanut yön aikana, Petra kummasteli ääneen, muttei saanut tytöiltä mitään vastausta.
Photobucket
Juulia jai odottelemaan löntystelevää siskoaan, ja antoi tämän mennä ensimmäiseksi autoon. Siinä odotellessa hän katsahti itse taivaalle, jota aurinko paistoi kirkkaasti hänen silmiinsä.
-Täällä on ihan lämmin, miksi täytyy pitää takkia? Juulia kysyi.
-Eilen oli vielä lunta, ja se voi sataa koska hyvänsä takaisin, Petra seitti. Lopulta tytöt istuivat jo autossa, ja Petra lähti kaahaamaan kohti koulua.
Photobucket
Automatka kului nopeasti, ja pian oltiinkin jo koululla. Petra saattoi tytöt koulun portille asti.
-Haluatteko, että tulen kanssanne? Petra kysyi.
-No et varmana tule nolaamaan meitä, Jessika huudahti. Se tästä vielä puuttuisi, että uudet luokkalaiset saisivat heti syyn kiusaamiseen: "Ettekö uskalla tulla kouluun ilman äitiä?" alkoivat ilkkuvat äänet soida Jessikan mielessä.
-Ja sitä paitsi, eikö sinulla pitänyt olla töitä? Juulia huomautti. Häntä ei Petran läsnäolo olisi häirinnyt, mutta hän katsoi parhaaksi olla samaa mieltä siskonsa kanssa. Tämähän oli ollut koulussa ennenkin, ja tiesi, mikä on noloa ja mikä ei.
Photobucket
Photobucket
Lopulta Petra saatiin lähtemään takaisin autolle. Jessika ja Juulia eivät kuitenkaan menneet vielä koulun portista sisään, vaan he jäivät tutkailemaan tilannetta. Koulu oli todella suuri, paljon suurempi kuin he olivat asanneet edes kuvitella. Lisäksi he tarkkailivat pihalla leikkiviä lapsia. Kaksi poikaa heittelivät palloa toisilleen, ja vähän matkan päässä heistä istui maassa kaksi tyttöä, joilla myös oli jokin leikki menossa.
Photobucket
-Noihan näyttää ihan normaaleilta lapsilta, Juulia huomautti lopulta.
-Niin, mutta ulkonäkö voi pettää, Jessika sanoi laittaen kädet puuskaan. Hän ei aikonut ystävystyä hikkekoululaisten kanssa.
-Ethän sinä voi heitä ulkonäön perusteella arvioida, annettaisiin heille edes mahdollisuus, Juulia aneli. Hän halusi uusia ystäviä.
Photobucket
Pian kuitenkin koulun kellot soivat, ja jutut jäivät sikseen. Pihalla leikkineet lapset alkoivat kiiruhtaa sisälle.
-Kato nyt, kauheita koulufaneja, oikein juostaan innokkaasti tunnille, Jessika mutisi.
-Eikö meidänkin kannattaisi mennä, ettemme myöhästy? Juulia huomautti.
-Minä en ainakaan mene vielä, Jessika vastasi.
-No minä menen, Juulia sanoi astuen portista sisään.
Photobucket
Jessika lähti tulemaan vasta, kun muut olivat jo menneet sisälle.
-Meidän piti pitää yhtä, ja Juulia hylkäs mut heti, Jessika mietti katsellen maahan. Häntä suoraan sanottuna ärsytti siskonsa, kyllähän tämän pitäisi uskoa kokenutta!
-Pian Juulia joutuu pulaan, ja se on sitten oma mokansa, mitäs ei kuunnellut minua! Jessika ajatteli turhautuneena.
Photobucket
Päästyään sisälle Jessikan eteen aukeni suuri käytävä, ja hänellä kesti tovi huomata, missä Juulia oli. Juulia huomasi Jessikan, kun tämä tuli hänen luokseen.
-Tulithan sinä, löysin juuri meidän lokerot, niihin on kirjoitettu nimemme, Juulia kertoi.
-Jaa, täällä on tuommoiset hienoudet. Vanhassa koulussa oli vaan naulakot, Jessika muisteli.
Photobucket
Tytöt riisuivat ulkovaatteensa, joiden alta paljastui yksityiskoulu asu.
-Mikä into näissä vaatteissakin on? Mun takki on liian pieni, Jessika valitti.
-Minuakin ahdistaa tämä asu, mutta minne meidän pitää nyt mennä, Juulia hätääntyi. Ei olisi kivaa eksyä suureen kouluun.
-Katso, tuolla tytöllä on samanlainen asu kuin meillä, ehkä olemme samalla luokalla, Jessika keksi.
-Toivotaan niin, Juulia sanoi, ja he lähtivät seuraamaan tyttöä.
Photobucket
Tyttöjen eteen ilmestyi kummallisen pieni luokkahuone, Jessika oli tottunut entisessä koulussaan, että luokat oli täyteen ängetty. Tässä luokassa kummallista oli, että oppilaita ja pulpetteja oli vain vähän. Silti Jessika kokeneena tiesi, mitä pitäisi tehdä.
-Mennään tänne perimmäiselle pulpetille. Sieltä ope ei näe meitä yhtä hyvin, eikä me jouduta vastaamaan, Jessika selitti Juulian seuratessa.
-Mutta miten me opitaan, jos ollaan vaan perällä? Juulia kysyi kauhuissaan, hän oli innokas oppimaan.
-Tyhmä, usko nyt jo mua! Täällä ei pärjää niin vaan. Sun täytyy kuunnella mua! Sä et voi tietää, Jessika raivostui.
Juulia ei sanonut enää mitään, vaan seurasi Jessikaa, ehkä tämä olikin oikeassa. Tyttöjen kinastellessa joku muu huomasi heidän olemassa olonsa:
-Kappas! Siellähän ne Ilolienten tytöt jo ovatkin! Voi harmi, eikö teille jäänytkään paikkaa eturiviin? rehtori kauhisteli.
Photobucket
-Me pärjätään täällä takanakin, Jessika vastasi nopeasti. Hän kummasteli, miten sama rehtori, joka oli ollut näyttelykierroksellakin, oli nyt heidän opettajansa.
-Ei se nyt käy, että uudet oppilaat joutuvat takana oleskelemaan! rehtori kauhisteli päätään pudistaen.
-Jonna ja Fiona, mitä jos menisitte johonkin muualle istumaan, jotta saisin uudet tulokkaat eturiviin, rehtori ehdotti.
-Öh... Kyllä rehtori, se käy mainiosti, punatukkainen tyttö vastasi harmistuneesti.
Photobucket
Jessikan ja Juulian ei auttanut muu kuin totella rehtoria, ja tulla istumaan eturiviin. Myös tytöt, joita rehtori oli kutsunut Jonnaksi ja Fionaksi, nousivat heti tuoleiltaan. Juulia halusi antaa hyvän kuvan itsestään, ja hymyili aurinkoisesti, mutta hymy hyytyi, kun punatukkainen tyttö mulkaisi häntä erittäin jäätävästi vihaa tihkuen. Juulia sai kylmiä väreitä selkäänsä, ja oli erittäin ymmällään, ei hän ollut tehnyt mitään pahaa!
Photobucket
Kun paikat oli saatu viimein vaihdettua, Juulia alkoi kuiskia siskolleen:
-En ymmärrä, tuo tyttö oli kauhean vihamielinen.
-Niin, kaikki yksityiskoululaiset ovat outoja, paitsi tietysti me, Jessika kuiskasi takaisin.
-Äh, en tiedä, ehkä vain käsitin koko katseen väärin, Juulia korjasi nopeasti, hän ei halunnut ryhtyä haukkumaan ketään.
-Tuskin! Jessika totesi.
Photobucket
Juulia ei kuitenkaan vastannut enää mitään, vaan päätti vilkaista ennemmin, miltä muu luokka näytti. Jessikakin vilkaisi vaivihkaa taaksepäin. Heidän takanaan istuivat kaksi poikaa.
-Katso, eivät nuo ainakaan näytä mitenkään erityisiltä, eivätkä varsinkaan ilkeiltä, Juulia huomautti.
-Sanoin jo, ulkonäkö voi pettää. Ei kannata luottaa keheenkään täältä, Jessika korjasi.
Photobucket
Kaikista perimmällä istuivat tytöt, jotka eivät puhuneet sanaakaan.
-Varmaan odottavat jo innoissaan, milloin opiskelu aloitetaan. Sellaisia hikkejä että, eivät voi edes hetkeksi jäädä pölisemään, Jessika haukkui.
-Pitäisiköhän meidänkin olla hiljaa? Niin voitaisiin aloittaa opiskelu, Juulia tuumaili.
-Älä ole typerys! Kyllä ope kertoo, kun aloitetaan, Jessika vastasi.
Photobucket
-Nonniin, huomiota tänne päin! rehtori huudahti, ja koko luokka hiljeni.
-Koska Jessika ja Juulia ovat uusia oppilaita, minun on kerrottava juttu, jonka aina olen kertonut uusille oppilailleni, rehtori jatkoi. Takarivistä kuului huokauksia, kaikki tosiaan olivat kuulleet jo jutun, ehkä jopa useammin kuin kerran.
-Koulumme tunnetaan monista pienistä luokista, joiden opiskeluun paneudumme mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Jokaisella on oma paras tapa oppia asioita, ja otamme kaikki huomioon luomalla täydellisen opiskelupiirin koulussamme. Täällä ei ole niin väliä, ollaanko luokittain iän mukaan. Samalla luokalla voi olla niin 1. kuin 6.-luokkalaisiakin, mutta ylemmät luokat ovat omissa tiloissaan. Niin, ja sitten voisin alkaa kertoa jotain pientä koulumme historiasta... rehtori kertoi, muttei kukaan jaksanut enää kuunnella. Kertomus oli niin kuolettavan tylsä ja liian pitkä, mutta ainakin siihen meni tuntia hukkaan, mistä ainakin Jessika oli iloinen.
Photobucket
Kaikki heräsivät vasta silloin, kun rehtori toi esiin laatikon, jossa oli aivan upouusia koulukirjoja, jotka jokainen saisi sitten omakseen.
-Käykääpäs sitten hakemassa täältä tällainen kiva kirja, ja luemme siitä kertomuksen sivulta 12, minkä jälkeen teette kaikki kappaleeseen liittyvät tehtävät, rehtori selitti.
Kaikki lapset kiiruhtivat heti hakemaan itselleen kirjat, ottivat oikean sivun esille, ja alkoivat lukemaan.
-Koska Juulia ei osaa vielä lukea, hän tarkkailee, ja yrittää selvitellä sanoja itsekseen. Niin oppii parhaiten, kun itse oivaltaa, rehtori jäi taas pälpättämään.
Photobucket
-Fiona voisi vaikka aloittaa, rehtori pyysi.
Jessika ja Juulia vilkaisivat taakseen nähdäkseen, selvittääkseen, kumpi tytöistä olisi Fiona. Tummahiuksinen tyttö alkoi lukemaan, joten hän oli ilmeisesti Fiona ja punapää Jonna.
-"Olen nähnyt pienen talon unohdetussa kaupungin osassa. Kutsun sitä Goottilaiseksi taloksi, koska sen katonkulma on niin jyrkkä ja sen kapeus saa sen näyttämään niin korkealta, että se muistuttaa kääpiökokoista katedraalia", Fiona luki sujuvasti.
Photobucket
-Hienosti luettu, mitäpä jos Jessika jatkaisi! rehtori huudahti liiankin innokkaasti.
Jessika nielaisi, ja oli hetken aivan hiljaa. Häntä jännitti niin kamalasti, ettei meinannut saada yhtään ääntä ulos. Hetken hiljaisuuden jälkeen Jessika alkoi lukea ääni väristen:
-"E-en ole koskaan nähnyt talon a-a-suk-kai-ta, m-mutta its-e talossa olen ke-kerran käynyt. Jouduin si-sinne ak-vaa-ri-on takia... Ööh... siksi että ystäväni, joka tu-tuntee talon väen, oli lu-luvannut huoleh-ti-a kaloista"
Photobucket
Rehtori katseli harmistuneena Jessikaan, tässäkö oli se taitava tyttö, jota Uuno Iloliemi oli kehunut ja ylistänyt mahdottomuuksiin saakka. Asia jäi vaivaamaan rehtoria, ja tämän hän haluaisi vielä selvittää perin pohjin.
-Ööm, kiitos. Jatkaisitko sinä, Iiro lukemista? rehtori ehdotti.
Photobucket
-Ääh, missä me mennään? En saanut selkoa äskeisestä luvusta, poika, joka ilmeisesti oli Iiro, sanoi tutkien sivua.
Photobucket
-Kyllä siitä ihan hyvin sai selvää! Taisit vain jutella Urmaksen kanssa, etkä kuunnellut mitään! rehtori raivostui, mistä Jessika ja Juuliakin yllättyivät. Rehtori oli vaikuttanut niin leppoisalta, kun hän oli vieraillut Iloliemillä.
-Kyllä kuuntelin, aivan varmasti! Iiro puolustautui.
-Hyvä on, saat tämän kerran anteeksi, mutta sinun tulisi jo tietää, että tunneilla pitää kuunnella, jotta pysyisi mukana, rehtori muistutti.
-Kyllä, opettaja, Iiro sanoi nöyrästi.
Photobucket
Tunti oli tuntunut menevän hirmu hitaasti, ja Jessika huokaisi helpotuksesta, kun välitunti viimein alkoi. Puna oli kadonnut jo hänen naamaltaan, olihan se nyt noloa sönköttää koko luokan kuullen, vielä kun ei edes tuntenut ketään luokan oppilaista.
-Aivan hirvee tunti, nyt sunkin sietäis ymmärtää, miksi koulussa on niin kamalaa. Ei osaa, ja opettaja suuttuu, Jessika puhui.
-Mutta eihän opettaja suuttunut, Juulia huomautti.
-Noh... aivan sama, mennään istumaan tuonne, Jessika ehdotti.
Photobucket
Tytöt eivät kauaa ehtineet istua, kun he huomasivat luokkalaistensa vihaiset askeleet, jotka lähestyivät heitä. Jonna ja Fiona kulkivat johtaen joukkoa, ja
Iiro ja Urmas tulivat hiukan vastahakoisesti perässä.
-Miksi meidän piti tulla mukaan? Urmas kysyi.
-Hmp, ootte todistajina tietty! Jonna vastasi nopeasti takaisin.
-Tästä ei hyvää seuraa, Jessika kuiskasi Juulialle, joka oli täysin samaa mieltä.
-Tulee, mitä tulee, mutta me pidetään aina yhtä! Juulia totesi.

Heh heh, nyt jäikin jännään kohtaan.. :D Joo, tosi jännään joo... Tuo juttu, jota noi lapset luki tunnilla, on mun äikän kirjasta. :D Mutta, kello onkin jo yksi, täytyisi pikku hiljaa alkaa sammutella konetta ja mennä nukkumaa, pitäsi herätä aamulla ennen kymmentä, sillä kakkoselta tulee yksi lastenohjelma "Matka maailman ympäri", ja aion kattoa sen. :D Se oli mun suosikki ohjelma pienenä, niin täytyyhän mun se uudestaan kattoa, kun kerran tulee uusintana. Mulla on kyllä ne kaikki jaksot nauhalla, mutta näänpä ne tosta ainakin oikeessa järjestyksessä, kun kasetit on vähän seonnu... Mutta joo, jättäkää kommenttia! <3 :)