Mooi! Äh, olen pahoillani jälleen pitkästä päivitys välistä. .--/ Vaikka viime viikolla oli syysloma, en jostain syystä saanut aikaan yhtään mitään uutta sivuilleni. .--o Vietin lomaa kyllä simssin parissa, pelailin sitä tosi ahkerasti. Iloliemilläkin sain pelattua eteenpäin aika kivasti, koko seuraavan osan kuvat on (39) kasassa, ja myös osan 40 kuvia on vähän valmiina! .--D Mutta joo, eiköhän olisi jo aika päästää teidät tämän uuden osan pariin? .--) Menkää!!

Vastaukset viime osan kommentteihin:

Ebby kirjoitti:
Kiva kun sudet tuli taas takasin ja muutenkin vaikuttaa aika juonikkaalta tulossa olevan? :D Tosi kivasti tehty tuo koulu ja noi kohtaukset mitä siellä oli! (: Jessika vaan on vähän tommonen komentelija ja jätit muuten sellaseen kohtaan etten ees jaksais oottaa seuraavaa osaa! :D Taidan olla EKA :--D

Vastaus: Hee, kivaa jos pidät susien paluusta. Tässä osassa niistä vähän lisää, heh.. .-D Noo, tarkoitus kyllä olisi totuttaa yksi juonellinen juttu, mutten tiedä sitten miten juonellisesti se onnistuu. .--D No kiva, jos pidit, en ihan turhaan tehnyt koulu kohtausta. .--D No, nyt ei tarvitse enää odottaa, osa on tässä. .--DD Ja ekaksi ehdit. .-)

Yun kirjoitti:
Enpäs jäänyt paljoa huonommaksi, olen nimittäin juuri menossa päivittämään oman osani :---D
Jeij, sudet! :--D
Jessikan vastahakoisuus oli todella ärsyttävää ja todella huvittavaa samaan aikaan. Onnistuneet nuo lavastukset. Erottaisi että ollaan koulussa sitä erikseen mainitsematta :-)
Hyvä, että Uuno ja Petra saivat sovittua. Mutta aiheuttavatkohan sudet jotain uutta kitkaa heidän välilleen...? Sitä arvaillaan sitten seuraavaan osaan asti... :-)
Eli jatkoa sitten vaan!
***

Vastaus: Hehe, etpä jäänyt juu. .-)Sude, sudet. .--D Jaa, kuulostaa mielenkiintoiselta. .--D Vou, onnistuneet lavastukset, jee <3 .--D Saivathan he jonkinlaisen sovinnon, mutta katsotaan nyt, mitä käy. .--DDD Ja tässä tätä jatkoa. .-)

inu56 kirjoitti:
Jee, uusi osa!
Ja jee, sudet tuli takas! Salaa toivon, että Petrasta tulee taas ihmissusi...
Mutta kiva, että Petra ja Uuno sai sovittua, mutta en kyllä edelleenkään oikein pidä hänestä...
Hyvin lavastettu toi koulujuttu. Miten sä osaat?
Vähän minua ärsyttää toi Jessikan vastahakoisuus. Ei tarvitse olla niin negatiivinen! Kyllä koulussa voi olla kivaakin!
Toivottavasti jatkoa tulee pian, kun jätit niin jännään kohtaan!

Vastaus: Kaikki tuntuvat olevan ihan innoissaan susien paluusta. .--D No, sehän on vaan hyvä tulevia osia varten.. ,--D Olishan se kivaa, jos Petrasta tulisi susi, peli vaan tökkii ihmissusien kanssa.. ,--p Harmi, jos et pidä Uunosta. No, eihän kaikesta tarvitse pitää. .--D Ui, kiitos kehuista. .-> Ei se niin vaikeaa ole, osaisit itsekin. .--) Joo, olen itsekin koulun vihaaja, joten se näkyy kyllä Jessikasta. .--D Voihan koulussa kivaa olla, toivotaan, että Jessikakin huomaa sen. .--) Tosi jännään kohtaan.. .-p .--D Ja tässäpä tätä jatkoa. .--)

 
Jellu kirjoitti:
Tosi jännään kohtaan jätit, hyi sinua ;o
Hyvä osa!

Vastaus: Hehe, eipä nyt mikään maailman jännin kohta mielestäni, mutta hyvä, jos teitä miellyttää. .--D Kiitos. .--) <3

 
Sönkkö kirjoitti:
Mielestäni tää koulujuttu menee yli, mutta olis kiva jos saisit Petrasta taas ihmissuden =)

Vastaus: No höhlä, koulu on tosiaan ollut pääosassa näissä Iloliemen osissa jonkin aikaa, mutta pian se jää vähemmälle, ja tulee susi juttuja. ,--D Ja saa nähdä, tuleeko ihmissutta, en vielä itsekään tiedä. .--DD

Jade Essence kirjoitti:
Apuva, tuo koulujuttu vaikuttaa kyllä aika pelottavalta... Juu, Jonna ja Fiona luulee että Jessika ja Juulia yrittää syrjäyttää ne, tai sitten ovat vain kateellisia kun rehtori pyysi ne eturiviin heidän paikoille.
Ja sitten nyt ne varmaan koettavat välitunnilla "kovistella" tyttöjä "suosion hakemisesta" tai jostakin, koska rehtori kehui Jessikaa vaikka tämä änkyttikin lukiessaan, Ja sitten ehkä tulee tappelu, öh, Jessikan ja Fionan välille sanotaanko vaikka, ja sitten joku opettaja/rehtori tulee paikalle juuri ennen kuin tytöt alkavat kiskoa hiuksia toistensa päästä, veikkaan?
Susikohtaus alussa oli suloinen, sudet♥ Kiva osa muutenkin khyl. Niitä varmaan tullaan näkemään vastakin, vai?
Ja heei, Willy Fogg! Minäkin katsoin niitä pienenä, kasetille vain ei tullut koskaan nauhoitettua... Mutta nytpä ne tosiaan näkee♥ Ah, tuli niin nostalginen fiilis tuosta ensimmäisestä jaksosta.
Mutta juups, kuulemiin ja näkemiin ja seuraavaa osaa odotellen! ;D

Vastaus: Huhhuh, megakommentteihen vastaaminen kestää.. .--D Hhe, pelottava se onkin!! No ei kauheen kuitenkaan. .--D Aika hyviä veikkauksia, osui jopa lähelle muutama. Pianpa näet, mitä tapahtuu. ,--D Kivaa, jos pidit susikohtauksesta, eiköhän niitä tulla näkemään. ,--D Hee, toinen Foggi fani minun lisäkseni. .--D No voi ei, näin lyhyt vastaus tuli .--o Anteeksi. .--D

Waffle kirjoitti:
Kiva osa oli, hyvä kun Petra ja Uuno sai sovittua asia, musta kyl jotenki tuntuu et Petrasta tulee taas ihmissusi ja Uuno saa alienvauvan tai jotain tällästä n.n""
Ja joo kieltämättä vähän ärsyttävää kun Jessika ottaa koulun niin negatiivisesti, toivottavasti Juulia tajuaa ettei isosiskosta kannata ottaa mallia :)
Lavastukset oli hienot :DD
Mut seuraavaa osaa vaan :)))
(Joo oon mäki paras puhuja ku hiltonin viimesimmästä osasta on sellanen kuukausi kohta ^^D)

Ainii joomistä Petran ulkoiluasu (siis toi musta jos on huppu) on ladattu? Se on ihana < 33 :))

Vastaus: Juuh, niinhän ne sai, mutta mitä tahansa voi vielä sattua. ,--D Jessika nyt vaan on tommonen, mutta toivotaan, että Juulia innostuisi. .--) Kiitos, eipä nyt kummoiset, mutta kuitenkin. .--) Noo, on mullakin välillä vähän venynyt päivitykset, et ole ainoa. .--D Ja Petran ulkoasu on ladattu täältä.
 
Neyla123 kirjoitti:
Sä oot tosi hyvä tarinoitten kirjottamises! sisustit koulun tosi Ihanasti. Jäipäs jännää kohtaa muute, odotan innolla jatkoa ;)

Vastaus: Voi, kiitos <3 .'--) Ihana lukea kehuja. .--D Joo, "jännään" kohtaan jäi, ja tässä olisi nyt tarjolla osaa. .--D

 
simskisu kirjoitti:
ohoh, huomasin äsken että olin kommentoidut edellistä osaa nimellä Rinkuli, käytän sitä nimeä jossakin paikoissa, oli nyt menny vähän sekaisin nimet ((= kiva että sudet tuli takaisin, saa nähdä mitä tapahtuu ja toitoi yksityiskoulujuttu oli hauska keksintö ((=

Vastaus: Jaa, noh, nyt sitten tiedän, että jos kommentoit Rinkulilla, niin ei tarvitse olla huolissaan, että minne simskisu on kadonnut. .--) Mäkin ennen elin monella nimimerkillä, mutta siinä tosiaan sekoaa, joten olin pelkkä simssiliini vaan. .--) Niinhän ne sudet palaa osa osalta aina vaan enemmän, heh. Ja kiva, jos pidit yksäri koulu jutusta. .--D

Aijca kirjoitti:
Uu, en olekaan pitkään aikaan kommentoinut mitään, kun olen pelännyt, että joku nettimaailman simstyyppi tunnistaisi minut =D Tai no, mitä pahaa siinä olisi vaikka tunnistaisi? No juu, sitten vähän kommentoimaan tätä osaa, jonka juuri näin aamutuimaan luin.
Ensinnäkin pakko sanoa, että Uunon kirkkaan pinkki paita oli jotain, mikä jää pyörimään päähäni moneksikin päiväksi aina kun suljen silmäni. Toivon mukaan nämä kauhukuvat eivät toistuisi unissanikin! Älä nyt ota kuitenkaan itseesi, jos en pidä simstyyppiesi vaatetuksesta =D
Sen lisäksi, että osaat kirjoittaa tajuttoman hauskasti ja lennokkaasti, niin kuvatkin ovat mahteja! Joskus pienet kömmähdykset niiden suhteen eivät haittaa yhtään. Ja tällä tarkoitan sitä, että nauroin yhdessä kuvassa näkyvälle haisevalle lautaskasalle =D=D Ja ruokajämin niissä taisi olla vielä porsaankyljyksiä =D Mutta joka tapauksessa, et varmaan ollut tahallasi sitä sinne laittanut =)
Ja jotta, en haukkuisi vain osaasi, niin pakko todeta, että koulu joka osassa oli, vaikutti tosi hienolta ja hauskalta idealta! Koulussa myös se yksi mustahiuksinen tyttö (anteeksi en muista nimeä) haaveili useassakin kuvassa rehtorista =D=D En edes tiedä miksi tuon sanoin? =3 Ja haa! Mikä yhteensattuma! Myös minun äidinkielenkurssivihossa oli tuo sama tehtävä/teksti, jonka oppilaat lukivat luokassa =)=)
Mutta osan tosiaan jätit keljuun kohtaan, mikä on siis tietyllä tapaa hyväkin asia =) Saavatkohan Jessica ja Juulia kunnolla kuonoon kiukkuisilta kanssaopiskelijoiltaan? >)
Eipä tässä kai muuta, mutta mahtava osa! Tulen kyllä ensi kerrallakin kommentoimaan, että saat lisäpuhtia jatkaa =)=) Kiitos tästä osasta!

Vastaus: Oijoi, Aijcaliini on kirjoittanut megakommentin. .--D <3 Harmi, kivaa kuitenkin, että nyt kommentoit. .--) Ja mitäs haittaa siitä olisi, jos sku tunnistaisi, saataisiin lisää väkeä MP:hen. .--D Voi kauhea, vai häiritsee Uunon paita. .--D Mulla tosiaan sattuu usein noita kömmähdyhkiä kuviin mukaan. .--D Ne porsaankyljykset jäivät rehtorin vierailusta. .--D Kun jostain syystä en hankkinut mitään pesu juttua keittiöön, menee simit aina vessaan pesemään ne, ja sitten käytävässä on tietenkin joku ruuhka, ja täytyy jättää ne astiat siihen lattialle. .--D Mä kirjoittaessani kanssa katselin, että jaahas, tohon on tommose lautaset jääny, ja samassa kuvassa näkuu myös poseboxin kulma, sitäkin kauhistelin. .--D Tyhmää, kun huomaa ne vasta myöhemmin, eikä silloin kuvia ottaessa.. .--D Ai, haaveili vai? .--DD Minkäköhän takia..? .--D Täytyisi ottaa varmaan ne ajatukset ja muut plussat pois, mutta en jaksa kirjoittaa sitä koodia.. Joo, ihan kauhea vaiva olisikin, saisin osat paljon nopeemmin kuvattua, kun ei tarttisi niitä puhekuplia varoa, ja sitten ne kuitenkin näkyvät kuvissa, vaikka yritän jättää ne pois. .--s Hehheh, aika jännää. .--D Tässä osassa se selviää, hehhee. .--D Hihii, kivaa, jos jatkossakin aijot kommentoida, niistä tosiaan saa lisäpuhtia. ,--)

Nipsu kirjoitti:
Heeeei! (: Uusi lukijahan se täällä ovella kolkuttelee :D Luin kaikki osat läpi, ja totesin tämän hyväksi lc:ksi.
Hohh, nauran täällä vedet silmissä Uunolle :D (anteeksi 8D) Ihme kyllä, repesin, kun Uuno hyppäsi Petran syliin : D Ja nauroin juuri äsken kuvia selaillessani Uunon nenälle (anteeksi x 2 :D)...... olen kyllä ihme tyyppi.. : D Ja sitten nauroin taas, kun näin että sen yhden pojan nimi oli Urmas.. (anteeksi x 3 ) :D Noooo, nyt en enää raportoi nauramisistani :D (jos et halua kuulla sitten tämän päivän naurusaldoja..:D)
Uu, jännää kun Jessika ja Juulia menivät sinne yksityiskouluun (joka oli upea! <:):) Punatukkainen tyttö (olikohan Jonna?) vaikutti salaperäiseltä :oo Mitäköhän nuo toiset lapset aikovat tehdä Jessikalle ja Juulialle? :o 8D
Sudet! *tuulettaa* Toivottavasti Petrasta tulee susi taas <3 Uunosta voisi tulla vaikka vihersimi 8D *hohottaa omalle vitsilleen :s*
Mutta ei minulla kai muuta :D mutta hyvä ja hauska osa oli! :]
Seuraavaa osaa odotellen (:
- Nipsu

Vastaus: Jee, uusi lukija!! <3 Oon aina ihan innoissani, kun uudet lukijat ilmoittavat itsestään. .--DD Heh, onhan se kiva, jos Uuno naurattaa. .--D Joo, se Uunon nenä on tommonen koukkunokka, saat nauraa sille jatkossakin, sillä Jessika ja Juulia ovat molemmat perineet nokkansa Uunolta. .^D Ite kyllä oon alkanu pitää siitä nenästä. .--3 Urmas on kiva nimi. .--D Heh, alkaa tässä itseänikin naurattaa nuo sinua naurattaneet asiat. .---DD Juu, jännäähän siellä ysityiskoulussa oli. .--D Tässä osassa se selviää, mitä lapsilla on asiaa. .--D Hehe, voin kuvitalla Uunon vihreänä.. .--D Valitettavasti se ei tule onnistumaan, sillä vihersimit ovat rikki simssissäni. .''--( Tässä tämä seuraava osa onkin! .--D

CissyDella kirjoitti:
Jes! Susia mah onkin kaivannu! Jotenki jäi semmonen olo, että Jessika ja Juulia saavat turpiinsa. Ja siihen, että miten ehdin koneellee ennen kouluun menoa, niin mah herää aina kello 6.00 ja linkkaria lähden odottamaan vasta 7.15. Aikaa on ihan rutosti. Puen vaan vaatteet, syön jotakin pientä, pakkaan repun ja sitten istun koneella loppu ajan. :D

Vastaus: Hee, no kiva, sudet alkavatkin ilmantua osiin taas useammin.. .-D Pianpa näet, miten käy tytöille. .--D Huhhuh, heräätpä aikaisin .--o Mä herään 7, ja silloin on ihan kauheita vaikeuksia päästä ylös. .--D

Tuuli kirjoitti:
Hihii, jännään kohtaan jätit! :D Hienosti lavastettu koulu. Pitkästä aikaa oli sellainen kiinnostavan juoneikas osa! :)

Vastaus: Joo, maailman jännittävin loppu. .--D Kiitos. <3 No kiva, jos oli kiinnostava osa. .--)

 
Kipsukka kirjoitti:
Ihana osa jälleen jännää kohtaan jäi toivottavasti jatkuuu pian nii tietää mitä Muut tulee sanoo. =DD

Vastaus: Kiitosta <33 .--) Hee, kohta nähdään, mitä jännää käy. .--D

 
Wendu kirjoitti:
Jes, tännekin on taas tullu uus osa! Ja hyvä oli.
Huuuuu, jännäää... Toivottavasti jatkat pian, haluan tietää, mitä noi muut lapset tekee! :) Hihi.
Wuu, sudet teki comebackin! :)<3 Kiva jos Petrasta vaik tulis ihmissusi. Tai emt. Mut ois se jännää taas :) Mietin vaan et jos se kertoo Uunolle, ni mites se sit siihen suhtautuu :)
Kiva, kun Uunokin pitkästä aikaa huomioi Petraakin ja sillee :)
Mut toivoisin et Jessika (ja Juulia?) kertois niistä kouluongelmistaan Petralle. Ja sit et Petra ymmärtäis niitä ja sillee, ettei se ois vihane ainakaa :)
Oooikeesti jännää, en malta oottaa mitä ne muut tulee sanoo.
Eli jatka mahd. pian, thx! :D
- Wendu -

Vastaus: Kiitoksia. .--) Thih, kaikki oottaa ihan innoissaan, mitä tapahtuu. .--D No, pian se selviää. .--D Juu, susi juttuja on luvassa jatkossakin, ja tulee mm. sellainen kohta, jossa Uuno.. Hei, enpäs muuten kerro juonipaljastuksia. .--D Vahingossa oli tulossa.. .--p Juu, onhan se kivaa, kun Uunol ja Petral menee vaihteeksi paremmin. .--) Juu, Juuliahan se on, noo, ehkä se joskus selviää. .--D Hihi, tässäpä tätä jatkoa! .--)

Napu kirjoitti:
Tosi kiva osa! Sä se jaksat paneutua tuohon tyttöjen koulunkäyntiin! :) Kiva lukea tätä! Oli tosi söpöä, kun Petra ja Uuno taas pitkästä aikaa olivat niin ihania toisilleen. Koko osa oli ihana! Jatkoa vainnnn! <3 Niin ja mulle tuli uus osa :P

Vastaus: Kiitos kaikista kehuista. <3 No, ainakin yritän jaksaa, ja kohta alan jättää senkin taka-alalle, mutta on se vielä muutamassa seuraavassa osassa mukana. .--) Hihi, juuh, onhan se söpöä. .--3 Saa nähdä, kuinka kauan sitä kestää.. ,--) Juu, luin osasi. .--)

anni kirjoitti:
oii ihana osa jällee kerra! niinku tääl aikasemminki o jo sanottu ni osaat kivasti panostaa toho kouluu, tulee pal aidompi tällei=) me like!

Vastaus: Kiitos. <3 Onhan sitä juu monet sanoneet, kivaa, että olet samaa mieltä. .--)Kiva, jos saan luotua tunnelmasta aidon tuntuisen. .--D

Pricsilla kirjoitti:
Apua, apua! Mitähän nyt tapahtuu?? :)
Juups, minäkin tykkään tuosta koulujutskasta, harvempi lc:n pitäjä panostaa noihin koulujuttuihin noin... :)
Heheheh! Nauran aina tuolle Uunon papukaijanokka-nenälle =D
Siis hyvällä tavalla ^^
Aaa... Miten kauniita lapsukaisia <3
Suosikkini noista kahdesta kenties Juulia. Jessikalla on ihanat ööö... Ulkovaatteet? Siis nuo missä on pitkät vihreät tennarit. Mistä ne ovat kotoisin?
Joo, ei minulla muuta kuin että odottelen jatkoa <3
~

Vastaus: Hehheh, pian se nähdään. ,---) Kivaa, jos koulu teema miellyttää. .--) Heh, onhan se Uunon nenä kiva. .---DD Kyllä mäkin jaksan sille naureskella. .--D Juu, onhan ne nättejä. .--) Ja tässä on linkki Jessikan ulkoasun luo. .--)

Giselle kirjoitti:
Odotan jatkoa! =)

Vastaus: Tässäpä sitä nyt tulee. .--D

Mulla kesti näihin kommentteihin vastaamisessa melkein tunti. .--o Mutta en valita, hauskaa kirjoitella näihin vastauksia. .--D Ja muutekin mukava huomata, että joka osan kommentit ylittävät helposti sen 10, aluksi, kun olin ihan innoissani jostain 5:ästä kommentista. .--D Mutta joo, toivottavasti pian osien vakio kommentti määrä olisi jotain yli 20.. Joo, eipäs haaveilla "mahdottomista" .--D Antteksi, jäin pölisemään tähän, vaikka te varmasti haluatte jo osan kimppuun! Ai ette halua? .--o Joo, kyllä tiedän, että haluatte, joten menkääs siitä jo, älkääkä lukeko turhia pölinöitäni.. .--p

KATSOKAA TÄMÄ!!! Sori, ette pääsekään vielä lukemaan. .--D Innostuin eilen keksimään näihin osiin "osanluku musiikkeja", ja päätin tästä eteenpäin laittaa niitä. .--D Aattelin noihin vanhoihinkin osiin laittaa, vaikka eipä siinä mitään intoa enää ole, mutta saavatpahan mahdolliset uudet lukijat sitten iloa. .--D Ja hei, jos teille jollekin tulee mieleen joku biisi, joka liittyisi johonkin osaan, saa ehdotella. .--) Avaappa tämä linkki vaikka välilehteen. .--) (Outoa, että tämmöisen biisin laitoin, en nimittäin pidä suomalaisesta musiikista.. .--p) Mutta lukemaan!! ---->
 

Jessika ja Juulia eivät olisi ikinä arvanneet, millaisiin vaikeuksiin hankkisivat itsensä, ja vieläpä ensimmäisenä koulupäivänään uudessa koulussa! Jonna ja Fiona astelivat uhkaavasti kaksikon eteen. Heidän ilmeistään tihkui vihaa ja päästä suorastaan nousi savua. Kun tytöt olivat täysin kasvotusten Iloliemien kanssa, olivat pojat jo ehtineet livistää paikalta. Heitä ei varmasti kiinnostanut koko tuleva puhuttelu pätkääkään.

-Siis mitäs open lellikeille kuuluu? Jonna kysyi vetäen naamansa erittäin rumaan irvistykseen.
-Niin, kaikkihan näkivät, että se lelli vain teitä. Olette surkeita koulussa, ja silti vaa paijaa teitä päähän, Fiona perusteli väitteen.
-No...! Mikä me sille mahdetaan? Juulia puolustautui.
-Ootte vaan kateellisia, Jessika huudahti.

-Tuu, Jonna. On meillä parempaakin tekemistä, kuin noiden kahden lellikin kanssa oleskelu! Fiona huudahti suorastaan kiskoen kaverinsa pois.
-Me ei olla mitään lellikeitä! Jessika karjui raivoissaan, mikä syyte!
-No todistakaa se! Tehkää jotain tuhmaa, jä näyttäkää, että saatte opettajan pään punaiseksi raivosta! Jonna yllytti tehden pikaisen vilkaisun taaksepäin, minkä jälkeen jatkoi matkaansa tyytyväisenä Fionan perässä.

Kun tyhmät tytöt olivat menneet kauemmaksi, oli sopiva tilaisuus raivota saamatta sekopään mainetta.
-Mehän ei olla mitään lellikkejä! Juulia raivosi.
-Ja me näytetään se niille! Jessika huudahti heti perään.
-Täytyy keksiä jotain tuhmaa, Juulia päätti.
-Niin, ehkä päästäisiin sen avulla noiden suosioon, ja niiltä voisi aina katsoa kaikki tehtävien vastaukset, ja aah! Jessika innostui.
-Tuskin sentään, Juulia empi. Vaikka hän itse oli sanonut, ettei ensivaikutelma kerro kaikkea, jokin ilmoitti Juulialle, että noista tytöistä olisi syytä pysyä kaukana.

-Nyt mä keksin! Saippuoidaan suihkulähde, siitä rehtori ei varmasti tykkää! Jessika keksi.
-Joo, sittenpä ne ärsyttävät tytöt näkee, että me ei olla mitään open lellikkejä! Juulia innostui Jessikan ideasta. Tytöt eivät kuitenkaan huomanneet että Fiona ja Jonna olivat jääneet salakuuntelemaan heidän juttujaan.
-Mennään hakemaan reksi tänne, sitten se saa nuo kiinni itseteossa, eikä voi väittää muita syyllisiksi! Jonna kuiskaili Fionalle.
-Joo, Fiona nyökkäili idealle.

Jessika ja Juulia kävivät hakemassa koulun vessasta saippuaa, ja Jessika sai kunnian kaataa pulveria suihkulähteeseen.
-Kaada oikeen reilusti, niin vaahtoo paremmin, Juulia neuvoi.
-Joojoo. Vitsit, tästä tulee kyllä niin iso kuohu, että koko koulu peittyy vaahtoon! Jessika naureskeli suunnitelmalleen.

Kun kaikki saippua oli kaadettu, jäivät tytöt katsomaan, miten vaahtoa alkoi kertyä aina enemmän ja enemmän.
-Hehhehee, suunnitelmamme toimii! Olipas aika veikeä kepponen, vaikka itse sanonkin, Juulia hihkui ihmetellen samalla Jessikan vakavaa ilmettä.
-Mikset sä sano mitään? Juulia ihmetteli.
-Juulia, rehtori on tulossa tänne päin! Jessika kuiskasi siskolleen kauhistuneena.
-O-ou... Tästä ei hyvä seuraa, Juulia kauhistui.

-Mitäs tämä tarkoittaa? Rehtori hämmästeli. Juulia ja Jessika olivat molemmat vaiti. Jessika näki, miten rehtorin takana Jonna ja Fiona naureskelivat, ja vilkuilivat välillä heihin päin.
-Olivat taatusti menneet juoruamaan meistä! Ei rehtori muuten olisi osannut tulla niin sopivaan aikaan, Jessika mietti. Rehtorin taakse alkoi kerääntyä muitakin oppilaita, kaikkia kiinnosti, mitä tapahtuisi.
-No? Rehtori sanoi, kun ei saanut vastausta.

-Ymmm... Me.. Juulia yritti keksiä jotain, mutta hänen aivonsa eivät keksineet minkäänlaista järkevää selitystä. Eiväthän he nyt voisi sanoa "Haluttiin näyttää, ettei olla sun lellikkejä, ja tehtiin pila, jotta suuttuisit".
-Mulla putosi saippua vahingossa tuonne suihkulähteeseen, ja kävi noin, Jessika keksi nopeasti.
-Aika outo vahinko, kuului Fionan ääni, mutta rehtori ei tuntunut kuulevan sitä. Hän totesi vain tyynesti, että kaikille sattuu vahinkoja, ja lähti pois ilman saarnaa. Juulia ja Jessika jäivät suut ammosen avolleen seisomaan hölmistyneinä, he olivat olleet varmoja, että rehtori olisi suuttunut.

-Äh, rehtori ei suuttunut meille, ja nyt ainakin vaikutetaan sen lellikeitä, Juulia huokasi tyttöjen suunnistaessa penkeille.
-Keksitään jotain pahempaa. Ihan typerä idea saippuoida joku suihkulähde, kun kaikki kuplat on seuraavana päivänä poissa. On tehtävä jotain pysyvämpää, Jessika selitti kuin mikäkin kepposten ammattilainen.
-Mitäs me sitten keksitään? Juulia kysyi saaden Jessikalta vastaukseksi olan kohautuksen. Molempien katse osui penkin takana olevaan pensasaitaan.

Tytöt nousivat seisomaan penkille, ja tutkailivat pensasaitaa.
-Täysin sileäksi leikattu tarkkojen mittojen mukaan. Olisi varmasti katastrofi, jos joku menisi ilman lupaa sörkkimään sitä, Juulia puhui.
-Hehe, aivan. Mä otan mun penaalista askartelusakset, Jessika kertoi.
Hetken päästä alkoivat oksat lennellä tiuhaan tahtiin. Jessika ja Juulia ottivat ilon irti leikellen mitä omaperäisempiä pusikoita kaikella luovuudellaan. Välillä he nauroivat ja pölisivät omiaan saaden lisää hauskoja ideoita.


Tytöt kiiruhtivat, ja onnistuivatkin saamaan puskien muokkauksen valmiiksi saman välitunnin aikana. He siirtyivät loitommas nähdäkseen paremmin tuoreimmat taideteoksensa.
-Ei tätä voi uskoakaan todeksi! Tylsä koulu sai piristystä, nyt meillä on hilpeä olo koko koulupäivän! Juulia julisti.
-Kröhöm, koko välitunnin ajaksi, ei tunneilla ole kivaa, Jessika huomautti.
Juulia ei jaksanut väitellä enempiä siskonsa kanssa, kyllähän tämä tiesi paremmin, millaisia oppitunnit yleensä ovat.

Riemuisat naurukohtaukset kuitenkin vaikenivat nopeasti, kun tytöt kuulivat rehtorin tömisevät askeleet selkänsä takana.
-Voi mutta Iloliemet...mitä tämä tarkoittaa? rehtori kysyi yllättäen, ja tyttöjen oli käännyttävä.
-Anteeksi...tota...meille tuli suuri luovuuden purkaus, Juulia selitteli.
-Ja teidän oli sitten pakko päästä toteuttamaan sitä heti? rehtori kysyi tiukkaan sävyyn.
-Noh... me vaan haluttiin koulusta hilpeämpi paikka, ja päätettiin ryhtyä tuumasta toimeen, Jessika koetti selittää.

-Tosiaan, pensasaitamme näyttävät kyllä aika edustavilta. Koulumme saa varmasti paljon kummaksuvia katseita, juuri sellaista olenkin aina kaivannut tänne! Hehheh, kiitos kovasti! En millään ollut keksinyt, mitä tekisin vakavan koulumme eteen, mutta te teittekin sen puolestani. Kiitos miljoonasti! rehtori puhui riemuissaan. Jessikan ja Juulian suut loksahtivat auki. Rehtori ei vieläkään ollut suuttunut heille, vaikka kyseessä olivat siististi leiketyt pensasaidat! Olihan rehtori ehkä liiankin innoissaan vähän joka asiasta, mutta tätä tytöt eivät olisi voineet uskoa! Koko heppu muuttui yllättäen ärtyneestä ylistelemään. Mitä jos opettaja oikeastikin lelli Jessikaa ja Juuliaa? Koko asia toi kylmiä väreitä selkään.
-Eheh... ei tässä mitään, Juulia sanoi yrittäen olla mahdollisimman vaatimaton.
-Voisittekin liittyä koulumme "Nuoret taiteilijat"-nimiseen ryhmään keksimään lisää kaikkea hilpeää tänne! rehtori ehdotti. Jessika ja Juulia katsoivat toisiaan, pakkohan heidän oli liityttävä, kun kerran rehtori käski.

Hetken päästä koulun kellot soivat, mikä tarkoitti opetuksen jatkumista. Jessika ja Juulia kävelivät vaitonaisesti paikoilleen, tuhmat Jonna ja Fiona mulkoilivat heitä päin suut mutrussa. He kuiskivat keskenään kyyläten Iloliemiin päin.
-Ne varmasti puhuu meistä pahaa, Jessika arveli. Juuliakin nyökkäsi, hän ei voinut edes uskoa, miksi tytöt olivat noin jäisesti heille suuttuneet.
-Muuten, mitä me keksitään siinä Nuoret taiteilijat-tapaamisessa? Juulia kysyi vaihtaen pois ikävän aiheen.
-En tiiä, eikä juuri nyt jaksaisi ajatella semmosia... Jessika vastasi kyllästyneesti. Juulia päätti olla häirimättä siskoaan sen enempää, joten nappasikin seuraavan aiheen vihkosen pöydälle.

-Hienoa, luokkamme ahkerin opiskelija näyttääkin muille mallia. Ottakaa kaikki Juulian opastamana matikan paperinne esille! rehtori huudahti samalla, kun Juulia tunsi verisuoniensa pullistuneen. Hän näytti varmasti ihan punaiselta ujolta porsaalta. Takarivin tytöt nyrpistivät jälleen nenänsä, ja kaivoivat laukuistaan paperit esille. Lopulta rehtori alkoi selittämään tämän päiväistä aihetta. Kaikki kuuntelivat innoissaan, paitsi Jessika, joka piirteli kivoja kuvia

paperiinsa kuuntelematta yhtään rehtoria.

Kun rehtori lopetti pölinänsä, hän alkoi kierrellä luokassa seuraten, miten laskut sujuivat. Kerrankin Jessikallakin oli helppoa, rehtori oli ihan Juuliaa varten valinnut tälle tunnille tehtäväksi helpompia tehtäviä, ja kyllä Jessikakin sentään plus -ja miinus laskuja osasi. Juulia ahersi tehtävien parissa, ja hermostui totisesti rehtorin pysähdyttyä hänen kohdalleen. Juulia yritti jatkaa normaalisti, mutta hermostuksissaan hän ei saanut laskua laskettua.
-Äh, nyt rehtori nolaa minut, ja alkaa selittää miten tämä tehtävä lasketaan, Juulia hätääntyi, mutta aivan turhaan.
-Hienosti menee, jatka samaan malliin! Rehtori kannusti, ja hymy levisi Juulian kasvoille. Hän oli onnistunut!

Eräiden kasvoilla ei hymystä ollut tietoakaan.
-No lol, kato nyt, taas reksi lellii noita, Fiona mutisi hiljaa, niin että vain Jonna sen kuuli.
-Sanos muuta. Se on koko tunnin pyörinyt niiden ympärillä neuvomassa, ja kehuu niitä jostain pikku asioista, Jonna vastasi.
-Ne on ihan selvästi rehtorin lellikkejä, eihän se suuttunut edes niiden puskien leikkelystä, Fiona muisteli.

Päivä kului hujauksessa, ja pian oli viimeinen tuntikin loppumassa.
-Noniin, siinä oli koulu tämän päivän osalta. Läksyä ei tule, joten nauttikaa loppu päivästä! Rehtori ilmoitti, ja oppilaat alkoivat pakkaamaan tavaroita laukkuihinsa.
-Jessika, voisitko jäädä hetkeksi tänne, minulla olisi sinulle asiaa, rehtori sanoi yllättäen, jolloin Jessikan mahassa muljahti ikävästi. Hän pelkäsi pahinta...


Kun luokka oli tyhjä, lukuunottamatta Jessikaa ja rehtoria, nousi rehtori paikaltaan, ja asteli Jessikan luo. Jessika katsoi pulpetin kantta, johon joku oli piirtänyt joskus aikoja sitten hymynaaman Jessikan katse kiinnittyi siihen, ja hän toivoi omaavansa jonkun katoamistempun. Rehtori rykäisi, jolloin Jessika kohotti katsettaan, mutta vain rehtorin solmioon asti, hän ei pystynyt ottamaan katsokontaktia.
-Sinä et taida olla kovin hyvä koulussa, eikös asia olekin niin? Rehtori sanoi.

-J-joo, Jessika sai sanottua. Nyt se tapahtuisi; rehtori potkaisisi Jessikan pois hienosta yksityiskoulusta. Ei se Jessikaa haittaisi, mutta hän pelkäsi asian kertomista kotona. Uuno ei varmasti hyppisi riemusta saadessaan tietää, että hänen "hyvin koulussa menestyvä tyttärensä" olikin surkein kaikista, epäonnistunut yksilö, jolla on oppimisvaikeuksia. Jessikalle tuli entistä kurjempi olo. Hän ei haluaisi tuottaa pettymystä vanhemmilleen, mutta nyt niin kävisi.
-Nyt te varmaan heitätte minut ulos täältä, ja kerrotte kaikille, että olen vammainen, Jessika sanoi hiljaa kyyneleitään pidätellen. Hänen hämmästyksekseen rehtori repesi nauruun.

-Voi tyttö pieni, olet käsittänyt yksityiskoulun koko idean aivan väärin, jos tuollaista kuvittelet. Täällä on paljon paremmat opiskelumahdollisuudet kuin normaaleissa kouluissa, täällä myöskin pystytään puuttumaan paremmin ongelmiin, rehtori selitti.
-E-eli... saan siis jatkaa täällä? Jessika kysyi ujosti.
-Tottahan toki! En voisi missään tapauksessa päästää sinun kailtaistasi tyttöä pulaan normaaleihin kouluihin. Oli suurta onnea ja sattumaa, että pääsit kouluumme, rehtori sanoi lempeästi.
Jessikan mieli kepeytyi, eikä häntä pelottanut enää yhtään. Hän alkoi uskoa jopa onneen, ehkä koulu ei olisikaan niin kauhea paikka, jos vain kaikki asiat saataisiin korjattua. Rehtori oli ymmärtäväisin opettaja, jonka Jessika edes tiesi.
-Alamme paneutua tähän sinun ongelmaasi ainakin runsaan tukiopetuksen merkeissä. Luulen kyllä, että minun on jätettävä sinut luokalle, mutta ei siinä mitään. Muista, että kaikki on omaksi parhaaksesi. Riippuu tietysti myös siitä, miten tukiopetuksessa olat oppia, rehtori tuumaili.
-Pitäisiköhän minun jo päästää sinut lähtemään? Enköhän ole höpissyt jo aivan tarpeeksi, rehtori tuumaili.
Jessika nousi tuoliltaan iloisesti hymyillen, ja käveli ovelle. Vielä lopuksi hän rohkaisi mielensä, ja sanoi:
-Kiitos. Nähdään huomenna koulussa.

Jessika avasi oven, ja käveli siskonsa luo. Juulia näytti perin kyllästyneeltä seistessään siinä.
-No johan sä pääsit. Mitä ihmeen asiaa sillä reksillä mahtoikaan olla sulle, kun kesti noin kauan? Juulia rääkäisi.
-Äh, eipä mitään erityistä. Tiedän vain, että kaikki järjestyy, Jessika vastasi.
Juulia ei tuntunut ymmärtävän, ja päätti olla sanomatta mitään aiheesta.
-Pue äkkiä ne ulkovaatteesi, niin päästään lähtemäänkin joskus. Äiti varmaan jo odottaa, Juulia kehotti.

Jessika siirtyi kaapilleen, paineli oikein numerojärjestelmänsä ja otti esille ulkovaatteensa. Hän puki ne nopeasti ylleen, Juulia alkoi näyttää aika kärsimättömältä.
-Mulla on kuuma. Ootko jo kohta valmis? Juulia kysyi.
-No joojoo. Et pilaisi tunnelmaa kerrankin, kun olen iloinen koulupäivän jälkeen, Jessika pyysi, ja Juulia hiljentyi. Lopulta tytöt lähtivät kävelemään ulos tyhjästä koulurakennuksesta, kaikki muut olivat jo lähteneet.

Tytöt kävelivät koulun lähellä sijaitsevalle parkkipaikalle, jossa heidän tuttu autonsa näkyikin. Kumpikin oli ihan hiljaa. Jessikan mielessä oli rehtorin äskeiset puheet, ja Juulia oli hiljaa, koska Jessikakin oli. He lähestyivät autoa, ja näkivät Petran istuvan etupenkillä, katse suoraan eteenpäin. Tyttöjä vähän kummastutti, miksei Petra reagoinut heidän tuloonsa mitenkään, mutta ehkä hän ei vain huomannut.

Jessika ryntäsi ennen siskoaan autolle, ja tempaisi oven auki.
-Moi äiti! Jessika huudahti ilosesti, mutta Petra ei edelleenkään puhunut mitään, tuijotti vaan eteensä.
-Mikähän äitiä vaivaa? Juulia kuiskasi.
-Tuskin mikään, ehkä se vaan esittää, Jessika arveli sisarusten käydessä istumaan.

Tytöt kävivät istumaan, ja samassa Petrakin huomasi heidät.
-Mistä te siihen ilmestyitte? Petra hämmästyi huomattuaan Juulian istumassa vieressään etupenkillä.
-Me tultiin äsken, Juulia kertoi.
-Etkö muka huomannut? Jessika kummasteli takapenkiltä.
-Eh.. Mietin vain yhtä työjuttua, ja eläydyin siihen vain ihan täysillä, etten huomannut tuloanne, Petra selitti.
-No selvä, mutta voitaisko me lähteä, mulla on sudennälkä! Kouluruoka on pahaa, Jessika irvisteli. Petra käynnisti auton, ja niin sitä mentiin.

Jessikan viimeinen ruoka kommentti pahasta ruoasta ja sudennälästä sai Petran jälleen omiin ajatuksiinsa. Ei hän äsken ollut mitään työjuttua miettinyt, vaan tämän pävän tapahtumia, jotka eivät liittyneet edes töihin millään tavalla. Petra toivoi, etteivät lapset enää kyselisi häneltä mitään. Hän ei pysty keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa, varsinkaan, kun kyse on niin mukaan vievästä jutusta.

"Jätettyäni lapset koululle, lähdin ajamaan kohti työpaikkaani. Ajoin taas tapani mukaan sen metsän ohi, joka sijaitsee työmatkani varrella. Kummallista on, että tänään sen kohdalla joku käski minun mennä sinne. En tiedä mikä, mutta päätin kuitenkin totella, ja parkkeerasin auton pienelle metsä tielle, ettei se olisi kaikkien nähtävillä autotiellä.

Nousin autosta, ja haistelin metsän tuoksua. Juuri sulaneen lumen takia maa oli vähän kostea, ja kenkäni kastuivat läpi, mutta päätin olla välittämättä moisesta. Minulle tuli heti todella outo olo, en käsittänyt enää mitään, tunsin vain, että minun täytyy kuunnella vaistojani. Lähdin kävelemään syvemmälle metsään, silloin ei mieleenikään tullut, miten selittäisin tämän päiväisen poissaoloni töistä. En vieläkään ymmärrä, ihan kuin joku olisi kutsunut minua, ja minun oli mentävä.

Ajattelin olevani jo eksynyt, mutta jostain syystä en potenut pelkoa. Tuntui, että en enää jaksaisi kävellä, ja lysähtäisin sillä hetkellä maahan, mutta silti vain kävelin. Jokin voima ei antanut minulle hetkeäkään rauhaa, tunsin vain kävelemäni nopeammin, mitä väsyneempi olin. Samassa kuulin suden ulvontaa, ja lähdin juoksemaan täysillä heidän luokseen. Lopussa hiljensin vauhtiani, etteivät sudet pelästyisi, vaikka luultavasti ne tiesivätkin jo kaukan aikaa sitten, että olin tulossa.

Katseeni osui näihin uskollisiin ystäviin, jotka näyttivät kovin surumielisiltä. Sudet olivat onnellisia ja helpottuneita tulostani, ja aloimme heti päivystää kuulumisiamme. Tunsin jo aivan selvästi voivani keskustella susien kanssa, ne vain ymmärsivät minua, ja minä ymmärsin heitä. Huomasin nopeasti, jos jokin ei ollut kunnossa, joten kysyin vastausta suoraan. Sudet kertoivat järisyttävän uutisen.

Nuorin pennuista, pienin ja viattomin, oli murhattu edellisenä yönä. Nyt se makasi maassa elottomana, se ei hengittänyt, ei puhunut, makasi vain maassa. Pieni kieli pulpotti ulos, ja terävät hampaat kimmelsivät auringon valossa, joka heijastui juuri ja juuri puiden välistä. Tunsin itseni niin pahaksi ja tyhmäksi, pahat simit maan päällä tappavat kaiken kauniin ja elävän. Huono omatunto kulki pääni läpi niin monta kertaa, vaikka tiesin, ettei teko ollut syytäni. Ehkä olisin voinut pelastaa tuon pienen olennon, jos vain olisin tullut yöllä oikeaan aikaan. Kyynel vierähti poskelleni.

Nostin vauvasuden syliini, silittelin sitä, tunnustelin haavakohtaa. Sutta oli selvästi ammuttu, haavan vieressä karva oli paakkuista ja veristä. Tunsin oloni todella surkeaksi, en voinut edes kuvitella, miltä vanhemmista tuntui. Kaikki tämä oli vain niin väärin! Tunsin vihaa tappajia kohtaan, ja olisin valmis tekemään ja kokemaan vaikka mitä, kunhan vain tuollainen loppuisi. Tiesin, että minun piti kokeneena ja viisaana siminä opettamaan susille, mitä tällaisissa tilanteissa kuului tehdä. Aluksi hautasin kuolleen suden maahan, tuotti enemmän tuskaa ja kostonhalua, jos pikkususi olisi jätetty näkyville.

Kun olimme kuopanneet pienokaisen, istahdimme kaikki vain märälle nurmikolle, ja tunsin, kuinka märkä ruoho tuli housujeni läpi, ja ne muuttuisivat varmasti ihan vihreiksi, mutten välittänyt. Tunsin oloni niin onnettomaksi. Olisin istunut siinä varmasti tunteja masentuneena, ellei toinen pienokaisista olisi loikannut syliini. Katsahdin sitä hymyillen, ja samalla muistin velvollisuuteni. Kehotin susia olemaan mahdollisimman kiltisti, ja olemaan piileskelemässä koloissaan. Simit hakivat susista tuhoavia piirteitä, ja jos ne pistäisivät kapinoiden, olisi peli varmasti pelattu nopeasti. Lupasin itse tekeväni jotain. Jotain, jota en vielä tiennyt. Halusin keksiä jonkun toimivan suunnitelman.

Sudet olivat kuitenkin eri mieltä kanssani. Niiden mielessä oli vain kosto, ne halusivat maksaa potut pottuina. Yritin kuitenkin puhua järkeä niille, ja huomautin, että ihmiset ovat etulyöntiasemassa aseiden ja kaikenlaisten muitten tappovälineidensä avulla. Mutta sudet, varsinkin se valkoinen, sanoivat olevansa ovelampia kuin simit. Lopulta sain kuitenkin ne suostumaan simien rauhaan jättämiseen, mutta epäilen, että ne eivät sitä kauaa tee. Minun on siis kehiteltävä suunnitelma susien pelastamiseksi, ennen kuin on liian myöhäistä..."

Petra heräsi ajatuksissaan, ja huomasi olevansa jo kotipihassa. Miten aika oli niin vauhdilla kulunut? Petra naurahti itselleen, hän osaisi ajaa kodilleen vaikka silmät sidottuina, suorastaan ihme, ettei hän nytkään ollut ajanut talon ohi. Lapset olivat menneet jo ulos autosta, mutta Petra puristi edelleen rattia molemmin käsin. Uuno oli saapunut pihalla heitä vastaan, ja vilkutteli iloisesti hymyillen Jessikalle ja Juulialle. Petra avasi turvavyönsä, ja astui viimein ulos autosta.

-Mitenkäs isin tytöillä meni ensimmäinen päivä uudessa koulussa? Uuno puhui hyväntuulisena avaten kätensä valmiiksi halia varten. Juulia vastasi oitis isänsä haliin, ja alkoi kertoa uudesta koulusta joitakin mukavia juttuja, hän halusi Uunon olevan iloinen. Jessika käveli halin ohi todeten vain uuden koulun mukavammaksi kuin edellisen.

Juulia lähti pian kulkemaan isosiskonsa perään, jolloin Uuno suunnisti Petran luo.
-Kuinkas sinulla meni päivä töissä? Uuno kysyi tarttuen samalla vaimonsa käsiin. Petran käsiä kuumotti, nyt pitäisi keksiä joku valhe, ja pian, ettei Uuno alkaisi epäillä mitään. Petra katsoi toivottomana sivulle koittaen keksiä jotain. Tuntui väärältä valehdella, jos Petra kertoisi tapailevansa susia, ei Uuno varmasi olisi tyytyväinen.

Petra vilkaisi nopeasti Uunoa, joka hymyili tälle, ehkä hieman mietteliäänä.
-Ihan tavallinen päivä muiden joukossa, Petra vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen yrittäen näyttää mahdollisimman uskottavalta.
-Okei, pomoni päästi minut tänään aikaisemmin kotiin, olin niin ahkera ja tunnollinen. Sain hankittua uuden asiakkaan, jonka kanssa meneekin sitten paljon tulevistä tunneista. Pomoni on niin ylpeä minuun, Uuno kerskui ylpeän näköisenä.
-Anteeksi, mutta palataanko asiaan myöhemmin? Haluaisin käydä suihkussa, Petra kysyi livistäen paikalta. Hänen ei tehnyt yhtään mieli pölistä työstä juuri nyt, kun muut aatteet valtasivat aivot. Petralla oli monta kinkkistä pulmaa ratkaistavana.

Uuno oli hiukan tyrmääntynyt, ja lopulta päätti itsekin mennä sisälle. Hän näki heti käytävän päässä tyttönsä lukemisen parissa.
-Voi, täällä te jo läksyjä teette, Uuno leperteli lempeästi.
-Itseasiassa emme, Juulia ilmoitti nostaen päätänsä Uunoa kohti.
-Ai, mitä te sitten teette? Uuno kysyi.
-Luemme satuja, Juulia vastasi.
-Mutta kyllä minun tunnolliset tyttöni ensin läksynsä tekevät! Sen jälkeen vasta kaikki muut huvit! Uuno karjaisi.
-Ei me saatu läksyjä, Jessika huudahti väliin.
-Häh? Olette sentään yksityiskoulussa, ettekä saa läksyjä. Mitäs tuollainen mahtaa olla? Uuno kysyi.
-Meillä on rento opettaja, Jessika vastasi, minkä jälkeen painoi katseensa vain ja ainoastaan kirjaan.

Samassa Petra pompahteli miehensä luokse. Hän oli ottanut melko lyhyen suihkun, hänen oli vaikea pysyä aloillaan.
-Mitäs te täällä juttelette? Petra kysyi.
-Lapset eivät kuulemma ole saaneet mitään läksyä, outoa, Uuno totesi.
-Sehän on kiva. Eihän kukaan jaksa olla koko ajan läksykirjojen parissa, et edes sinä, Petra sanoi nostaen kätensä Uunon lämpimälle poskelle.
-Meille löytyy varmasti yhtä milekästä tekemistä, Petra totesi melkein äänettömästi.
Petra kääntyi lähtien kävelemään, ja Uuno tietysti seurasi tätä.

Tie johti makuuhuoneen sängyn päälle. Petra ja Uuno jäivät loikoilemaan sinne ties kuinka pitkäksi aikaa. Oli ihanan rauhoittavaa ja turvallista olla vain toisen kainalolta miettimättä mitään pahoja asioita, tai ainakin Uunosta oli. Petran mielen valtasi koko ajan pelko susista, ja niiden mahdollisesta kapinasta.
-Hei, kuulepas. Mitäs jos annettaisiin vähän tyynyjen pomppia? Uuno kysyi vinkaten silmäänsä.
Petra ilmeili itsensä jälleen iloisen näköiseksi, ja naurahti vaisusti.

Meni hetki, ennen kuin Petra ja Uuno jaksoivat nousta jalkeille. Vessamatkalla he törmäsivät sattumalta Jessikaan, joka maalaili iloista kuvaa. Tyttö oli selvästi onnellinen, ja saanut sen innoittamana maalausinnon.
-Vau, tosi kaunis kuva! Petra huudahti.
Jessika katsahti taakseen, ja vastasi vaisususti:
-Kiitos. Miksi teillä on vain pelkät alusvaatteet päällänne?
-Ööh, etkö itse ole huomannut vallannutta kuumuutta talossamme. Eihän kukaan ole säätänyt pattereita? Uuno kysyi, kun Petra pidätteli naurua. Uuno ja Petra eivät jääneet odottamaan Jessikan vatausta, vaan kiirehtivät vessaan.

Vessassa molemmat vain hihittelivät hupsuudelleen.
-Mitähän Jessikakin mahtoi ajatella? Petra naurahti.
-Noh, ei mietitä sitä nyt. Tuskin hän ainakaan liikaa järkyttyi, Uuno arveli.
-Mitä? Haluat vai mennä säikyttelemään häntä lisää! Petra huudahti.
-Heh, ehkei nyt kuitenkaan, Uuno perui puheensa.

Illalla koko perhe oli samaan aikaan pöydän ääressä ruokailemassa. Uuno piti keskustelua yllä, mikä merkitsi tietenkin puhumista työstä ja koulusta.
-Kohtahan tällä meidän Jessikalla on synttärit! Mitäs ahkera opiskelija-tyttö haluaisi saada lahjaksi? Uuno uteli.
-En minä mitään hienoa tarvitse.. Jessika mutisi vaivaantuneena.
-Tottakai sinulle hankitaan lahja! Petra huudahti. Jessikan olo paheni entisestään, ja hän potkaisi edessään istuvan siskonsa jalkaa, jotta tämä tajuaisi vaihtaa puheenauhetta.

Aluksi Juulia ei ymmärtänyt Jessikan merkkiä, vaan luuli tämän tahallaan potkivan häntä, ja katsoi Jessikaa vihaisilla katseilla, mutta lopulta hän ymmärsi yskän.
-Entäs minun lahjani sitten, kun minä kasvan? Käynhän minä sentään baletti tunneilla, ja alan olla jo lahjakas, Juulia huudahti kovaan äänen heilutellen kädessään olevaa haarukkaa niin rajusti, että siinä ollut lihapulla putosi lattialle. Vaikka lattialle tulikin sotkua, onnistui Juulia siirtämään vanhempiensa katseet häneen, jolloin Jessika huokasi helpottuneena. Hän saisi syödä edes hetken rauhassa.

-Eihän sinun syntymäpäiväsi tule vielä aikoihin, vastahan sinulla oli ensimmäinen koulupäivä! Ja sitä paitsi, se baletti on vain harrastus, vapaa-ajan huvi, eikä ollenkaan niin tärkeää kuin koulu. Mutta nyt kun tuo harrastuksesi tuli puheeksi, sinun on muistettava keskittyä kouluun, ja jos arvosanasi ovat kehnot, saat sanoa hyvästit tanssi-jutullesi. Onko selvä? Uuno varmisti.
-Joojoo, Juulia huokasi. Hän ei osannut odottaa tuollaista luentoa.

Illalla lapsilla oli kokoontuminen Juulian huoneessa. Heidän olisi pitänyt olla jo nukkumassa, mutta Jessika halusi puhua huolistaan Juulialle, ja täytyihän tämän kuunnella, hehän olivat aamulla sopineet pitävänsä yhtä.
-Mitä mä teen? Isi ja äiti pitää mua hyvänä koulussa, vaikken oo. On rasittavaa valehdella niille, Jessika valitti.
-Hei, ei millään pahalla, mutta omaa syytäsihän tuo kaikki on, sun pitäisi kertoa heille totuus, Juulia sanoi, ehkä hieman töykeään sävyyn. Häntä alkoi vain ärsyttää siskonsa ruikutus.
-No se ei kuule ole todellakaan niin helppoa! Jessika huudahti kiukustuneena.
-Älä huuda, vanhemmat ei saa kuulla meidän olevan hereillä, Juulia hyssytteli.

-Ihan sama mulle, lähden nyt nukkumaan, kun sun kanssa ei voi keskustella, Jessika mutisi lähtiessään kävelemään Juulian huoneen ovelle.
-Sä tiedät itsekin, että jossain vauheessa toi valhe tulee ilmi, Juulia sanoi vielä, mutta Jessika ei kuunnellut. Hänen kaikki huomionsa oli kiinnittynyt valkeaan ilmassa leijuvaan hahmoon, joka muistutti kovasti Iinaa.
-Mu-mummi? O-oletko se sinä? Jessika kysyi ääni väristen, mutta samassa hahmo oli kadonnut.
-Ta-taisin erehtyä, Jessika huokasi sydämen pamppaillessa yhä kiivaasti.

Pian Jessika sai kuitenkin huomata, että oli nähnyt aivan oikein. Kun hän oli menossa nukkumaan, pomppasi Iina yllättäen sängyn alta Jessikan eteen lällätellen kammottavalla, kuolleella äänellään.
-ÄÄÄÄÄÄIIITTTIIII! MUN SÄNGYN ALLA ON KUMMITUS!!! Jessika kiljuo juostessaan vanhempiensa makuuhuoneeseen.
-Mitä sinä riehut tähän aikaan yöstä? Ei mitään kummituksia ole, mene nukkumaan, Petra mumisi puoli unessa.
-Mut..
-Ei mitään muttia, huomenna on koulu päivä, Uuno osallitui keskusteluun, jolloin Jessika lähti suosiolla, ennen kuin Uuno olkaisi luennoida taas koulun käynnistä.

 Puhhuijaa, sainpas liitettyä kaikki kuvatekstit ja kuvat oikein. .--p Alkuun kävi moka, ja olin laittanut kuvatekstejä vääriin kohtiin, mutta onneksi huomasin sen ajoissa. .--) Seuraavaa osaa varten on siis jo kuvat valmiina, ja olen ne järjestellytkin, mutten juuri nyt muista montako niitä oli.. Sitten juoni paljastuksen kerron, että Jessika kasvaa, kuten jo vihjailtiinkin tuossa osassa. Mutta nyt täytyy lopetella, jotta jaksan ilmoittaa kaikille uudesta osasta. Jättäkää kommenttia. .--)