Terve! .-) Koeviikot ynnä muut kauheudet hoidettu pois alta ennen lomaa! Hokasin ihan ihmeissäni, että oho, vaan viikko koulua, niin alkaa H-loma. <3 Ihanaa. Lupailin tätä osaa ensiviikolle, mutten taaskaan pitänyt lupaustani; osa ilmestyi jo tällä viikolla. ,--D Heheeh, ei nyt tule mieleen mitään erityistä pölistävää, menkää lukemaan. .-)
Vastaukset viime osan kommentteihin. .-)
Napu kirjoitti:
Muahahaa! Ensimmäinen Ü Tykkäsin osasta tosi paljon! Siinä oli ihanaa perhe-elämää ja tuo Jessikan ja Anssiko se nyt oli niin oli ihana kohtaus :] Toivottavasti he saisivat toisensa <3 Jennasta ja Juuliasta kasvoi nättejä :) Ei muuta ku jatkoa vain! <3
Vastaus: Tosi kiva kuulla, että tykkäsit. .--> Jep, palailin taas yhden osan parissa perhe-elämään, mutta muuta on pian tiedossa. .--D Armas, ei Anssi. .-) Niin kasvoi juu. .--)
Xaldin kirjoitti:
Jee osa =)
Repesin tolle kuvalle kun Uuno ja Petra keinu ja Jenna oli siel lelu laatikos =) XD
Hyvä osa (noniin aika klassisesti sanottu XD) Jennasta ja Juuliasta tuli tosiaan nättejä =) Muuten latasitko muita Hackeja? Siitä, että naiset voi saada alien vauvoja sen olisi voinut tehdä koodilla, mutta sehän ei ollut kai sallittua LC:ssä? Toivottavasti Ilolienten sukuun tulee vielä pieni vihertävä vauva =) Mistäs muuten nuo koulun pöydät on ladattu (älä vaan sano, että ne tulevat peruspelin mukana sillä sitten nolottaa XD XD XD) Ja mistä tuolla leikkipaissa se pieni liukumäki on ladattu?
Tämä osa kyllä piristi päivääni =)
Vastaus: Hihi, taaperot on mielesäni ihania, kun menee sinne lelulaatikkoon. .--3 Hehe, tosiaan, ehkä vähän kulunut sanonta, mutta mitäs siitä. .--D Niin heistä kasvoi. .-) En ladannut muita hackeja silloin, mutta suunnitteilla on yksi tavaroiden liikuttelu hack. ,--) En muuten tiennytkään tommosesta koodista. .-o Noh, mieluummin hack, että on ihan randomia, kuka saa vauvoja, koska se olisi mielestäni vähän tyhmää, jos hankkisin joka paikkaan alieneja koodilla. Jännitystä peliin. .--D Ja eihän se koodien käyttö tosiaan edes olisi sallittua lc:issä. .-)Eiköhän joku vihreä Iloliemi tule vielä joskus, rakastan alieneja! <3 Päydän lisäsin Simsseilyihin kysyttyihin ladattuihin, mutta liukumäkeä en löytänyt. .-/ Ihana kuulla, että olin (=osa oli) päivän piristys sinulle! Kiitos pitkästä kommentista! <3
Tuuli kirjoitti:
TOKA! Olinko? :D
Tosiaan, kiva osa taas, vaikkei mitään maailmoja mullistavaa tapahtunutkaan. Nättejä tyttösiä tuli molemmista (: Jatkoa vaan tulemaan, mä lähden nyt kouluun!
Tuuli kirjoitti:
Olin kolmas, taaskaan ei näkynyt tuo Xaldinin kommentti... :P
Vastaus: Heh, aina joku hämää sinua. .--D Eihän sitä nyt joka osaan maailmaa mullistavia juttuja voi laittaa, juonet loppuisi ennen kymppipolvea muuten. .--D Juh, nättejä ovat. Plaah, minä täällä koulussa nytkin olen (siis olin, kun vastasin kommentteihin.)
Fillip kirjoitti:
Hyvä osa :D
Awwws, Jessika ja Armas on söpöjä yhes :3 Hemmetin ikäero pilaa aina kaiken :(
Jatkoo! :D
Vastaus: Juu, ovathan he. Tyhmä ikäero. .-(
Jellu kirjoitti:
Hui, pakkohan tässä on kommentoida ettei musta tuu lättynenää :D Oisin kyl kommentoinu muutenki ^^
Tosi hyvä osa, Juuliasta tuli tosi nätti teini! Ja Jenna on über söpö! <33
Kirjotusvirheitä en löytäny ja kuvat oli onnistuneita. :)
Vastaus: Heh, Jessikan uhkailu tepsii. .--D Kivaa. .--D Oi, hienoa kuulla, että kerrankin olisin onnistunut välttämään kirjoitusvirheet, ja vielä kuvatkin onnistui? Oooh. .--D
Yun (ei ylläpitäjä :D)kirjoitti:
Osan alussa mietin, että olisi aika siistiä, jos Jessika olisi ihastunut rehtoriin. Ja niinhän olikin. Ja kun tunne olikin molemminpuolinen, ajattelin, että luet ajatuksiani. Ikäeroa en näe sinänsä ongelmallisena, vain sen että Jessika on (vielä) alaikäinen. Mutta tosiaan, pari vuotta menee nopeasti. Olen jotenkin niin viehättynyt tuollaisesta suhdeasetelmasta, jossa mies on huomattavasti vanhempi. Toivottavasti juttu etenee hyvin. Olen harvinaisen innostunut tästä. :D
Osa oli kaikin puolin hyvä ja jään innolla odottamaan jatkoa :D
(Vaihto-oppilasjuttu: Jessikaa et sitten ainakaan anna minulle! Olkoon rehtorinsa kanssa :D Jos siitä nyt tulee mitään...)
***
Vastaus: Noniin, toivottavasti kaikille tuli nyt selväksi, että Yun ei ole yp. .--D Joo, minulla on aina noita ajatustenluku taitoja ym. ,--D Ohhoh, oletpas sinä innoissasi. .-D Itekin kyllä pidän tuosta järjestelmästä, minkäs sille mahtaa, kun ihanat miehet on "vanhoja".. (ei siis vanhuksia.) Oh, kaikin puolin hyvä osa?! .-o wau. Heh, katsoo nyt, kuka pääsee perijäksi, niin päätän sitten kenet lahjoitan sinulle. .--D Kiitos pitkästä kommentistasi!! <3
Jade Essence kirjoitti:
Heti koulusta tultua oli pakko syöksyä tänne lukemaan :)
Pidin taas kerran osasta - sekä tuo lukumusiikki sopi jälleen hirveän hyvin. Huomaa kyllä mitä kohtausta silmälläpitäen olit valinnut sen ;).
Tuo takaumakuvien ihme punervasävy sopii hyvin kohtaukseen, ja Jessikan päiväkirja vaikuttaa hyvin aidolta.
Mutta jatkoa odottelemma erittäin kiinnostuneina ;D
Vastaus: Hee, okei. .--D Minulle tuli "hyvä" ehkä paremmin sanottuna taitava olo, kun tuosta musiikista sanoit, hyvä, että saan niistä osaan sopivia mielestäsi. .--) Aluksi meinasin laittaa mustavalkokuvat, mutta kone ei muuttanut niiden väriä jostain syystä, joten muokkasin ne toisellä ohjelmalla pinkiksi. .--D Hyvä, että sekin sopi mielestäsi. .-)
inu56 kirjoitti:
"Petra, possu kun oli, sai syötyä ensimmäisenä." Jotenkin repesin tolle :D.
Mutta osa oli hyvä kuten aina. Jennasta ja Juuliasta kasvoi nättejä!
Jatkoa odotellen!
Vastaus: Okei, itsekin oon just tommonen possu, hotkin ruuan hetkessä. .--D Olen kyllä iloinen, kun kukaan lapsista ei perinyt Petran sottaisuus-pisteitä, ärsyttää, kun lavastan jotan pöytäkohtausta, niin kaikki syövät liian nopeasti, mutta onneksi Uuno toi sivistystä mukaan. .-D Juu, kasvoi. .--)
Volarea kirjoitti:
Hyvä osa!
Jessika parka, sillä ei vieläkään mene perheensä kanssa aivan nappiin:(
Onneks sillä on rehtorinsa:D Mut toisaalta se on vähän outoa, Jessika on kuitenkin vasta 13-vuotias.. vaikka sanoihan se Armas että odotetaan muutama vuosi.. Jännittä kuinka siinä suhteessa käy, tai että tuleeko heille suhdetta..!
Se päiväkirja-kohtaus oli kyllä hyvin tehty, punasävy ja kaikki!
Jään odottamaan jatkoa!
Vastaus: Niin, sentään joku välittää Jessikastakin. .-3 Itse on mieti hirveästi simien "oikeaa" ikää, lasken kaikki teinit suunnilleen itseni-ikäisiksi. (n. 15-17 v.). Jos nyt pitäisi ikää miettiä, sanoisin Jessikan olevan ehkä 16 vuotta, koska Juuliakin on jo teini, ja onhan heillä vähän ikäeroa. .-) Jännää tosiaan, en itsekään ole vielä lopullisesti päättänyt suhteen tuleivaisuutta, joten jännitän sitä sinun kanssasi. .--D Kiva, että päivis-kohtaus oli mielestäsi onnistunut. .--)
Ciesse kirjoitti:
Sainpas luettua, juuri kun aloitin lukemaan piti lähteä hautajaisiin, ne tosin venyivät aika yöhään :D. Mukava osa. Eeii, Jennalla on koukkunokka :(. Juuliasta kasvoi ihan hirmunätti :) Mä en oo ikinä saanut simejä uran huipulle, en edes kolmosessa :D Itse en oikein hyväksyisi rehtorin ja Jessikan suhdetta... Päiväkirja kohtaus oli todella hyvin tehty, tää tarina parenaa joka jaksolla :)
Vastaus: Selvä, mullakin jää usein oitkien osien lukeminen kesken, kun pitää mennä johonkin. .--D Kaunis koukkunokka, minä olen oppinut pitämään niistä. .--D Etkö? .-o Minä olen aika moniakin kertoja saanut simejä huipulle, mutta en tosin aluksi ketään saanut. .--D Kaikilla on oma mielipide. Kiva, että päivis oli onnistunut. .--)
Star kirjoitti:
Ihana osa taas :) tosi jännä toi jessikan ja armaan juttu! Toivottavasti.niistä tulee pari ;)) tytöistä kasvo tosi nättejä<3
jatkoa pian!!! ;))
Vastaus: Kkiitos. .-D Juu, jännähän se. .--D Minäkin toivon niin. .--) Juu, niin heistä kasvoi. .--)
Raandom kirjoitti:
Jessikasta tulee jotenkin mieleen Petra nuorena :D Mutta ihana osa taas jään odottamaan lisää :))
Vastaus: Aijaa. .--D Kirjoittaessa minäkin mietin, että kumpikaan ei pitänyt koulusta, ja silleen. Ovathan he molemmat tuolleen tavallaan ulkopuolisia muusta perheestä teineinä. Aika samaa juu, aloin miettiä. .--D
Hunajainen kirjoitti:
Tämä osa oli kyllä aika lailla "Elämä on täydellistä ja kaikki menee hyvin" tyylinen .--D Minustakin tuo vanhahko mies ja nuori tyttö -romanssi on upea ♥ Olisi jännää, jos rehtori paljastuisikin kuusikymmpiseksi, ja Jessika esim. alkaisi odottaa vauvaa tai jotain ☻ Juuliasta kasvoi aivan ihana! Jenna on mielenkiintoisen näköinen: ei näytä keltään, mutta silti näyttää kaikilta .--D Juups, meen tästä ♣ (Sori että ängen noita alt hymiöitä, hetken huumaa .--D)
Vastaus: No joo, vaihteeksi mukavaakin elämää. ,-) Hee, kiva että pidät, minustakin se on upea. .--D Jännäähän se olisi, katsotaan nyt, miten käy. ,-) Juuh, tykkään, kun Juulia on erinäköisempi, Jessika ja Jenna nimittäin ovat täysin toistensa kopioita. Simssissäni syntyy AINA samannäköisiä lapsia, ärsyä. .-p Heh, leiki vaan hymiöilläsi. .--D Itekin yritin kerran noit alt-hymiöitä tehdä, mutta en onnistunut.. .-DD
Juuuu kirjoitti:
Ihanasti toteutettu nuo jotkut kohdat, esim. päiväkirja-juttu (alussa). Jenna on (ehkä) ihanin lapsista:D Nojoo...katotaan, kun kasvaa;D
Vastaus: Hee, kivaa, että olen ihanasti toteuttanut. .--D Hienoa, että Jenna on näin vähällä näyttäytymisellään vallanut jo jonkun ehkä-suokki paikan. .-) Mutta sittenhän se tosiaan selviää paremmin, kun tyttö kasvaa. .-)
Jaxxu kirjoitti:
Suuber hyvä osa! Ihanaa et edetään näin hitaasti! Ku jossain oltais jo ihan lopussa näillä osamäärillä;D Nii ja mistä niitä ruokia saa ladattua? Mut hyvä osa oli!!;D
Vastaus: Suber kiitos. .-D Kiva, että pidät hitaasta tahdista (ei päivitystahdista), itekkin tykkään tolleen hitaasti ja rauhallisesti edetä, ettei yksen osan aikana vauvat kasva teineiksi jne. .-D Kuinkakohan monta osaa tähän lc:hen tuleekaan, jos 10 polveen asti päästään..? .-D Ruokia olen täältä lataillut. ,-)
Dallas kirjoitti:
Uusi lukija :D Iloliemi on listallani kakkosena leasyissä <3 En oo kyl lukenu vie kaikkia osia,oon vasta ysi luvussa :/ Mutta ahkerasti rupean lukemaan!
Vastaus: Oi, kuinka hienoa, että Iloliemet ovat päässeet noin hyvälle sijalle listallasi, vaikka vasta niin alussa olet lukemassa. Itseäni ällöttää kaikki alkupään osat, en osannut silloin yhtään kirjoittaa ja kuvata, ja juonikin oli ihan sekava... Noh, einpäs ole liian ankara itselleini, ihan hyvin olen kyllä suoriutunut. .-) Lueskele vaan (vai oletko jo saanut luettua..?)
Manshikka kirjoitti:
Ihana osa :) Haluaisin Jessikasta perijän,jotenkin hän on vain lumoava tyyppi :D ja toivottavasti Armas ja Jessika menevät yhteen. ;) Jessika näytti olevan niin onnellinen. PS.Mulle ilmestyi uusi osa,käyppä lukaisemassa ku kerkeät 8)
Vastaus: Hihi, selvä. Pääset sitten perijä-äänestyksessa vaikuttamaan, kunhan se nyt voisi alkaa.. Niinpä, Jesku ja Armu yhteen!! <3 Luullakseni muistin lukea osasi. .--)
Sönkkö kirjoitti:
Jee, uusi osa! Äänestän Juuliasta perijää sitten kun on perijä-äänestyksen aika .-)
Vastaus: Mikäs siinä Juuliassa sinua innostaa? .-) Perijä-äänestyksen aika ei taida olla vielä aikoihin, pitäisi Jennan saada "isot" tytöt kiinni. .-D
simsfan kirjoitti:
Jepuu, eli oon uus lukija. Tarkemmin sanottuna olen seurannut osiasi jo osasta 39, en vain silloin osannut kommentoida. Osasi ovat jännittäviä ja muutenkin hauskoja. Samaan tahtiin vaan!
Vastaus: Oi, uusia lukija, JEE! .-D Noh, eihän sitä kävelemäänkään heti opita. .-) Ihanaa, kiitos. .-)
Roskuliini kirjoitti:
Ihana osa taas kerran! Oon seurannut ja lukenut tätä legacyä jo melkein alusta asti, mutta kommentoin (kai) nyt vasta ensimmäistä kertaa. Ja toistaen äsken sanomaani, ihana osa! Odotan jo ihan sairaasti seuraavaa osaa.
Vastaus: Kiitos hirmusti! Jännää ajatella, että joku on niinkin alusta lukenut, mutta vasta nyt kommentoi. Mutta ihanaa, olit kommentoinut. .->
Wendu kirjoitti:
Jee, sainkin lukee kaks osaa kerralla kun on nyt hetkeks unohtunu tää tarina :---)
Hui kamala toi Uunon hyppimisjuttu tossa toisessa osassa kun se sieltä kalliolta hyppäs voltteja sun muuta :D Ihan pelästyin. Kiva että Petralle ei käyny mitään, olin siinä kohtaa kun se tippu jo ihan sellasis "eiih, nyt se kuoli"-fiiliksissä. Mutta onneks ei. Ja kiva kun nekin sai sovittua asiansa.
Siinä vaiheessa kun Uuno alko ajattelemaan sitä alienjuttua ni mulle tuli heti ensimmäiseks mieleen "eeeei, älä kerro kun just ootte saanu sovittua" :D Mutta hyvä sitten ku ei petra siitä suuttunu tai mittään.
Vaikka nyt ei vielä perijä-äänestystä taida ollakaan niin pakko sanoa että mäkin haluaisin Jessikasta perijän. Mutta sille jonkun nuoremman miehen kun se Armas :D
Pakko sanoa että kun sä kirjotat tosta Armas-tyypistä niin sä kirjotat Armaan tms, vaikka se oikeasti pitäisi kirjottaa Armaksen. Koska se Armas on nimi, ei niinkun vaan sellanen oi armaani-juttu :D Jos tajusit.
No, hyviä osia oli nää molemmat, en keksi nyt mitään sanottavaa niin tässä nyt tää mun kommentti ja sanon että hei hei ja menen nukkuun.
AINIIN toivottavasti toi muu perhe alkaa huomioimaan Jessikaakin enemmän, tulee semmonen kauhee saddie-olo kun ne huomioi niin paljon enemmän tota Juuliaa :( Mut Jessika perijäks! :D
Kiva nähdä miten tää tästä nyt edistyy ja mitä taas keksit. Jatkoa odotelleen!
Vastaus: Ohhoh, miten pitkä kommentti. .-o Noin käy minullekin usein, jotkut tarinat unohtuu välillä, tai sitten ei yksinkertaisesti ehdi lukea, niin niitä osia kertyy.. Hehe, hullu Uuno ja sen loikat. .--D Juuh, kaikki alkaa olla kunnossa Iloliemillä, täytyisi keksiä jotain uusia kauhujuttuja taas. .-D Tai kyllä mielessä olis, mutta täytyy oottaa hetkinen, että tarinassa tulee sopiva kohta. ,-) Jessikastapas nyt tykätään. .-D Hö, Armas on just hyvä heppu! Mutta katsoo nyt, käykö huonosti. Minulle on äikäntunnilla ainakin opetettu, että nimiä saa kirjoittaa noin Armaani meiningillä. .--D Onhan Armaksenkin oikein, mutta käytin tuota Armaan. Esim. yhdessä jutussakin sanottiin Tuomaan, kun meinattiin Tuomaksen. .--D Saatan kyllä vaihtaa Armaksen-tyylin, koska tuo Armaani-juttu on vähän hassu. .--D Keksithän sinä paljonkin asiaa. .-) Niin, toivotaan, että kaikki kääntyy paremmaksi. .-) Kiitos älymegapitkästä kommentistasi! <3
Tiara kirjoitti:
Jih, oli kiva taas lukea uutta osaa : ) Ja toivon tietty, että Jessika ja Armas saavat toisensa. ...Olen niin huono keksimään mitään sanottavaa... No mutta oli kiv alukea kuiteski : )
Vastaus: Kiva, jos oli kivaa. .-) Juuh, olishan se kivaa, mutta katotaan nyt, kuinka käy. .-D Hyvä sinä olet keksimään. .->
Ezme kirjoitti:
Sainpas luettua kaikki osat. Pari päivää kylläkin meni, mutta oli sen arvoista. Iina oli tosi nätti. Voi tuota Uunoa, miten ihmeessä Petra sietää sitä. Minä en ainakaan sietäisi. Linkitän sinut. Käykö vasta linkitys?
Vastaus: Ihan kirjaimellisesti VAIN pari päivää. .--o En ikinä saisi luettua näin moni osaista tarinaa niin lyhyessä ajassa. .--D Juuh, itsekin pidin Iinasta. .-) Harmi, kun kaikki hänen piirteensä ovat kadonneet, Essi oli eniten äitinsä näköinen. .'-) Heh, joo, Uuno tosiaan on aika jännä tapaus, jota vain harvat ymmärtävät. .--D Kiva kun linkität, toki linkitän takaisin. Ihanaa saada uusi lukija! <3
Osaaaan!! ---->
Osan lukumusiikki. (Laittakaa se sit täysille, muuten ei kuulu mitään. .-D)
Lapsuuden haaveammatti balettitanssijasta oli romahtanut samantien teiniksi kasvaessa. Juulia ei voinut jatkaa enää juniori-sarjassa, vaan hänen oli löydettävä jotain omalle iälleen sopivampaa. Hänet valittiinkin erääseen arvostettuun ja ylvääseen paikkaan, mutta liian kilpailuhenkinen tanssiopettaja oli saanut Juulian inhoamaan lajia. Hänen täytyi taipua kaikenlaisiin kummallisiin ja vaikeisiin asentoihin, ja vaikka Juulia kuinka yritti, hän ei koskaan päässyt täydelliseen ja oikeaoppiseen asentoon.
Tanssiopettaja antoi Juulialle jatkuvasti harjoiteltavaa kotiin, mikä suorastaan inhotti häntä. Juuliasta tanssimisen kuuluisi olla mukava harrastus ja ajanviete, eikä mikään suoritus hyvän ja huonon välillä. Baletti-klubin ihanat ystävät saivat kuitenkin Juulian aina menemään harkkoihin, eikä hän muutenkaan pystynyt kuvittelemaan elämää ilman balettia. Harrastus oli vuosien varrella kiinnittynyt hänen elämäänsä niin lujasti, että ajatuskin ilman sitä sai hänen selkänsä väreilemään.
Juulia oli alkanut keksiä kaikenlaista puuhaa, jolloin voisi luistaa baletti-harjoituksistaan. Hän lupautui kokkaamaan lähes joka päivä, sekä hoiti paikkojen puhtaana pitämisen. Juulia vahti myös usein pikkuista Jennaa, sillä vanhemmilla riitti työkiireitä. Juulia keräsi tahallaan kaikenlaista askaretta, hän teki kaikkea muuta mieluummin kuin ärsyttäviä baletti-harjoituksiaan. Juulia ei potenut edes huonoa omatuntoa tilanteesta, auttaessaan vanhempiaan, ja kuullessaan aina heidän kiittelevät sanansa, Juulia tunsi tekevänsä jotain hyödyllistä. Sen takia hän oli aina valmis auttamaan, häntä pelotti huono omatunto baletti-harjoitusten jättämättä tekemisestä, jos hän olisi laiskotellut tekemättä mitään.
-Kuuntele tarkaan, pikkusisko. Harkitse tarkkaan, ennen kuin alat harrastaa jotain, ettei sinulle käy kuten minulle, Juulia puheli Jennalle, joka tosin oli kiinnostuneenpi tuttipullosta kuin Juulian jutuista.
Jessika rakasti sunnuntaiaamuja. Silloin sai nukkua pitkään, eikä ollut mikään hätä koulun kanssa. Kuitenkin häntä hiukan harmitti viikonloput ja muut lomat, sillä hän ei nähnyt Armasta silloin. Jessikalla oli siis ristiriitainen tilanne: koulussa hän odotti kotiinpääsyä, mutta kotona hän taas ikävoi Armasta. Jessika osasi salata vaalenpunaiset haaveensa hyvin muulta perheeltä. Hän oli oppinut pitämään tunteet kurissa muiden ollessa paikalla, ja käyttäytyi kotona ainavan normaalisti, mutta yksinollessaan häntä oli vaikea herättää ajatusmaailmasta.
Jessika vaihtoi nousi ylös lattialta, ja konttasi peilin luo istumaan. Hän katseli kuvajaistaan haaveillen samalla jo yliopistoon pääsystä. Armas oli eräällä tukiopetustunnilla luvannut, että Jessikan lähdettyä yliopistoon, he voisivat alkaa seurustella. Jessika odotti sitä todella, mutta mielessä vilisi kuitenkin pelkoja, miten hän tulisi pärjäämään niin haastavassa opiskelu paikassa, vaikka hänellä olisikin paikan päällä yksityinen opettaja!
Juulian pakertaessa baletinsa kanssa, oli Jessikakin löytänyt itselleen jonkunlaisen harrastuksen. Jessika piti kovasti joogaamisesta, sillä se rauhoitti mieltä ja auttoi jaksamaan elämän tuomissa haasteissa. Hyvän kuntonsa ansiosta Jessika edistyi joogaamisessakin hirmuista vauhtia, ja pääsi yhä vaikeampiin ja vaikeampiin asentoihin. Vaikka Jessika oli kuntoilusta jo stipendin saanutkin, eikä harrastuksesta mitään hyötyä ainakaan Uunon mielestä ollut, piti Jessika kuitenkin joogaamisesta niin paljon, että lisäsi sen joka päiväiseen elämään joka aamuin ja illoin. Kepeän musiikin soidessa oli mukava herätellä syvempiä ajatuksia miettimällä.
Juuliakin lisäsi joka päiväiseen elämäänsä lisää tärkeitä asioita - kotitöitä. Hän yritti viettää mahdollisimman paljon aikaa vanhempien kanssa, jotta saisi näille kerrottua, ettei baletti ollutkaan enää niin hieno- ja loistojuttu kuin mitä hän oli pienempänä suunnitellut.
-Johan minä sanoin, pesit kylpyammeen jo eilenkin! Ei se nyt niin nopeasti likaannu, Petra huomautti hiukan kummissaan.
-Tiedän, mutta mietin vain balettia... Juulia sanoi raskaasti.
-Niin, sitähän minäkin olen sinulle koittanut sanoa, ettet voi tehdä liikaa kotitöitä, sillä muuten et ehdi harjoitella! Tiedän, että ammattimaisena balettitanssijana olo on unelmasi! Et saa nyt luovuttaa. Kyllä mekin voimme täällä siivota, Petra kannusti.
-Äh, olen niin tarkka siisteyden suhteen... Minusta on kiva puhdistaa paikkoja, ja haluan auttaa teitä. Kyllä minä siitä baletista selviän, Juulia vastasi heti pystymättä taaskaan kertomaan asiasta vanhemmilleen. Miksi kaiken piti ollakin niin hankalaa? Nyt hän ymmärsi paremmin Jessikaa, kun tämä ei uskaltanut kertoa koulu ongelmistaan. Joskus totuus oli niin vaikea kertoa...
Onneksi talon yhdellä tytöllä ei sentään ollut suuria murheita, Jenna oli aina hurmaava itsensä, eikä kukaan osannut odottaa häneltä vielä muuta kuin höpsöilyä.
-Voi isin pikku päivänsäde! Isi on täällä, kävelisit minun luokseni, tuo on väärä suunta, Uuno opasti naureskellen.
Jenna vilkaisi suloisella hymyllään isäänsä päin, minkä jälkeen lähti kävelemään suoraan pois tästä. Joskus Jennaa oli lähes mahdotonta opettaa itsepäisyytensä takia, tai sitten Jenna ei vain ymmärtänyt isänsä opetuksia.
Eräänä päivänä Jessika ja Uuno päättivät pitää vanhaksi menevien kakkujen syömis-päivän. Kakkua tuli syötyä, minkä ehti, ja tunnelma oli mitä leppoisin. Nykyään Uuno hyväksyi Jessikan täysin semmoisena kuin hän oli, ainakin sillä tiedolla, jota hänellä oli...
-Ainiin. Minun pitikin ilmoittaa sinulle, että työnantajani järjestää sinullekin jotain sairaalatöitä. Siellä onkin pitkään ollut erään korkeataitoisen tohtorin pula, ja sinä olisit juuri mainio siihen hommaan! Jessika kertoi.
-Ihanko totta? Häkellyttävän upeaa, että hän oli sitä mieltä. Tarkoitan siis, tietenkin sinun taitava isäsi saa sen paikan, olen niin etevä yksilö, Uuno sepitteli yrittäen pidätellä suurta innostustaan.
Ennen kuin Uuno päästettiin aivan tositoimiin leikkaussalissa, annettiin hänelle kotiin ikiomaksi Viiltely-pöytä, jossa teko-uhria sai leikkailla ilman mitään vakavia seurauksia. Uunon lisäksi myös Jessika oli innoissaan, ja harjoitteli kovasti pöydällä. Hän halusi hyötyä teininä ollessaan mahdollisimman paljon tulevaa ammattiaan varten, eihän hänellä oikein muuta tekemistä olisi ollutkaan haaveilun ja joogaamisen ohella. Sitä paitsi Jessika oli enemmän
Myös Jenna esitteli taiteelisia lahjojaan muille perheenjäsenille soittamalla iloisia pieniä musiikin pätkiä kivalla soittopelillään. Jennasta oli hauska ihmetellä, miten ihmeellisiä ja hauskoja ääniä lelusta pääsikin, ja soittopelistä tulikin nopeasti pienen tytön lempilelu. Jennan luovuus kasvoi ja kehittyi aivan huimaa vauhtia.
Toinen elämänhaasteista ja ikuisista iloista oli myös nukkuminen, kunhan villin ja energisen Jennan sai ensin väsähtämään. Jenna ei millään tykännyt mennä nukkumaan, mutta touhuistaan huolimatta nukkuminen oli välttämätöntä ja ihanaa. Aina uni ei kuitenkaan tahtonut tulla, ja tytön kanssa sai kiistellä monia tunteja, ennen kuin tämä suostui nukkumaan. Usein tapahtuman hoiti Juulia, jota Jenna kuunteli mielellään, ja myös baletin välttämisen
Eräänä tavallistakin tavallisempana päivänä Juulia vietti jälleen baletti-klubin harkkoja jo kolmatta kertaa saman viikon aikana. Rankemmaksi tilanteen olisi tehnyt, jos heillä olisi jokin kilpailu edessä, silloin tanssin opettaja tahtoi heidän käyvän harjoituksissa lähes jokaisena päivänä, ja piti olla aina jokin käyvä syy, jos ei voinut osallistua.
Tänään oli kuitenkin aivan normaali päivä, Juulia ja hänen tanssi-ryhmänsä harjoittelivat tutun kappaleen soidessa jättimäisistä stereoista väsyneinä. Lepotaukoihin ei ollut aikaa, ja tytöt pakersivatkin hikisinä toista tuntia putkeen ilman minkään laista juomataukoa, siitä opettaja piti huolen.
Tanssin opettaja Neiti Sillamsuu seurasi tyttöjen tanssia jälleen suu mutrussa tapansa mukaan. Hänestä tytöt eivät yrittäneet tarpeeksi, minkä vuoksi hän usein joutuikin venyttämään harjoitusaikaa tarpeen tullen. Neiti Sillamsuuta ei saanut missään tapauksessa kutsua muulla kuin hänen sukunimellään, muuten tiedossa oli tiukka puhuttelu. Opettaja oli varsinainen diiva, ja ajatteli olevansa aina oikeassa, häntä ei kiinnostanut kuunnella muiden mielipiteitä, sillä hän ei koskaan tekisi virheitä, aina vika oli muissa.
Tytöt lopettivat tanssinsa pysähtyen ylväästi paikoilleen asettaen toisen kätensä eteen suojaavasti. Vaikka tytöt olivat erittäin uupuneita, ja sydän lakkasi hullun lailla, ei opettajalta tullut minkäänlaista kehuttavaa.
-Karoliina, mikset voi koskaan kuunnella ohjeita, joita jaan sinulle? Nosta leukaasi ylemmäs, näytä ylväältä! Kuinka monta kertaa olen sanonutkaan tästä sinulle? Neiti Sillamsuu karjaisi ankarasti.
-Anteeksi, Neiti Sillamsuu, punahiuksinen tyttö pahoitteli kohottaen hieman leukaansa ylemmäs.
-Juulia! Ole nyt tärisemättä! Et näytä yhtään sievältä, näytä mistä sinun kaltaisesi hento kukka on tehty! Neiti Sillamsuun ankara kommentoiminen jatkui.
-Anteeksi, Neiti Sillamsuu, Juulia toisti jo äskeiset sanat.
-Teidän pitää olla tarkkoja! Saatte luvan lopettaa asennossa olon, Neiti Sillamsuu armahti.
Tytöt huokaisivat helpotuksesta, ja asettuivat nopein mutta tyylikkäin liikkein kahdelle jalalle. Neiti Sillamsuu nousi seisaalteen, pitkien korkojen kopistessa hän otti pari askelta eteenpäin. Tytöt tiesiväät, mitä opettajalla oli mielessään, tähän he olivat jo tottuneet, ja he voivat vain aavistella pahinta.
Tyttöjen arvelut osuivatkin täysin oikeaan, Neiti Sillamsuu oli ollut liian pitkään melko ystävällisellä ja rauhallisella tuulella kestääkseen ikuisuuksiin.
-Kuulkaas neitokaiset! Teidän kuuluu ottaa tämä asia tosissaan, ette voi tehdä tuollaisia askel-virheitä esityksissä, teidän pitää olla millilleen oikeassa kohdassa, ymmärrättehän?! Neiti Sillamsuu karjaisi.
Kukaan tytöistä ei saanut sanotuksi puolustusta, kaikki katselivat vain lattiaa. He olivat jo tottuneet tämmöiseen kohteluun.
-Teidän pitää tehdä töitä tämän eteen! Nähtävästi joudun antamaan teille taas nämä samat viisi tanssiharjoitusta kaikkine askelineen! Ettekö vain voi tehdä tehtäviänne ajallaan? Minä haluan pitää maineeni tanssiopettajana, jonka oppilaiden tanssiesityksistä voitetaan aina kultaa, ja tehän ette sitä pilaa oikutuksellanne! Muistakaa, että minä olen aina oikeassa! Neiti Sillamsuu huusi.
Tytöt katsoivat opettajaa kuuliaisesti, ilman minkäänlaisia vastalausahduksia tai puolustuksia. Kaikki kyllä harjoittelivat ahkerasti kotona, ja on ihan ymmärrettävää, että harrastuksen lisäksi on kaikenlaista muuta elämää, ainakin normaalien simien mielestä. Neiti Sillamsuu otti kaikki asiat aivan liian vakavasti, ja hänellä oli tapana vaatia kohtuuttomuuksia. Pystyisiköhän opettaja itsekään kaikkiin täydellisiin loikkiin ja piruetteihin? Varmasti, jos hän
Harjoitusten jälkeen tunnelma oli aivan pohjalukemissa, kuten normaalistikin.
-Meidät sitten haukuttiin taas täysin lyttyyn, mustahiuksinen Lola huokaisi syvään.
-Tykkään tanssia, mutta hän saa minut vain masentumaan, ja tuntemaan oloni oikeasti surkeaksi, ruskeahiuksinen Hanna kertoi.
-Hei, ei välitetä siitä! Mehän tanssitaan, jos halutaan, eikä se saa lannistaa meitä! Karoliina huomautti paukauttaen lokeronsa kiinni.
-Niin, näittekö sen ilmeen? Sairas, Juulia naurahti yrittäen keventää tunnelmaa.
-Kiitos Juulia, ilman sua mä en kestäis! Lola huudahti heittäytyen sohvalle pitkäkseen.
-Niin, miten jotkut osaavatkin vetää kaikesta vitsiä? Hanna kysäisi vieläkin harmistuneena.
-Mä meen ekana suihkuun! Karoliina hihkaisi unohtaneena jo täysin äskeisen tunnin.
-Se on helppoa! Ei vaan välitä tommosista ihmisistä, vaan tehdään, mitä itse tahdomme, Juulia kertoi Karoliinan kadotessa suihkuhuoneeseen.
-Unohdetaan se, ei meidän tarvitse sitä miettiä koko aikaa, vaan balettiharkoissa, Juulia huudahti.
-Joo, eli vielä huomenna ja ylihuomenna, ihanaa! Lola parahti.
-Venytellään vaan, ja unohdetaan se! Juulia vielä kannusti.
-Mua ei ainakaan innosta, alan vaan vaihtamaan vaatteitani, Lola totesi.
Karoliinan palatessa suhkuhuoneesta, oli Lola jo täysissä pukeissa ja kiskoi kenkää jalkaansa. Juulia istui yhä kassinsa vieressä lattialla venytellen. Hän yritti kurkottaa varpaisiinsa, mutta eteenpäintaivutus ei ollut tytön juttu. Hanna oli aluksi venytellyt Juulian kanssa, mutta vain pikaisesti, ja oli nyt jo kiskomassa balettimekkoaan päältä.
-Suihku on nyt vapaa. Tosi ärsyttävää, et tääl pukuhuoneella on vaan yksi suihku, Karoliina valitti.
-Niinpä. Tosi tyhmää, kun menee koko päivä suihkujonossa, Juulia valitti.
-Sen takia mä en käykkään suihkus täällä, vaan vasta kotona, Lola kertoi.
-Hei, mitäs, jos mentäis jätskille tohon läheiseen kuppilaan? Juulia ehdotti.
-Sopii, muut vastasivat kuorossa.
-Mä käyn vaan äkkiä suihkussa, Juulia huudahti lähtien kohti pesutiloja.
-Pidä kiirettä, me mennään jo edeltä, Hanna hoputti.
Juulia juoksi vauhdilla suihkuhuoneeseen, ja oli vähällä liukastua märällä lattialla. Tyttö riisuitui niin nopeasti kuin pystyi. Balettimekot olivat kauhean ahtaita, mutta Neiti Sillamsuu pakotti kaikkia käyttämään niitä, vaikka oltiinkin vain harjoituksissa. Lopulta Juulia pääsi suihkun alle, ja viileä vesi valui hänen päälleen. Nyt täytyisi selvitä pikasuihkulla, kotona Juulia majouttui aina pitkäksi aikaan vessaan, mutta nyt ei ollut aikaa moiseen, muuten kaverit
Juulia luuli olevansa paikalla aivan yksin, mutta hänen suihkunsa aikana pukkariin oli tullut pari muuta tyttöä. Juulia päästi säikähdyksissään kiljaisun.
-Ei me sun kimppuun käydä, jos sitä pelkäät, sinihiuksinen tyttö naurahti katsoen Juuliaa, mutta käänsi katseensa pian takaisin peilikuvaansa.
-Äh, sori. Luulin olevani täällä yksin, Juulia punastui. Olihan se nyt aika noloa kiljua ihan syyttä, ja vieraiden ihmesten edessä ei ollut kiva seisoskella alusvaatteisillaan.
-Ollaanhan me kyllä aika pelottavia, punahiuksinen tyttö naurahti. Vaikka tilanne olikin kiusallinen, päätti Juulia esittäytyä, ja selittää, miksi oli täällä.
-Anteeks nyt vielä kerran. Meilläkin oli tässä vähän aikaa sitten tanssitunti, mutta kaverit halusivat käydä ensin suihkussa ja ehtivät lähteä jo pois, Juulia selitteli.
-Joo, ei sun meiltä mitään anteeksi täydy pyytää, ota ihan rennosti vaan. Mut eikös niiden tuntien olisi kuulunut loppuja jo aikoja sitten? punahiuksinen tyttö kysäisi.
-Eh, opettajamme haluaa olla perusteellinen... Juulia vastasi hiukan peitellen asian oikeaa linjaa.
-Aijaa. Meistä opettajat ovat ärsyttäviä, siksi emme semmoisia haluakaan! punahiuksinen tyttö huudahti.
-Siis, onko teillä tunteja ilman opettajan ohjausta? Juulia varmisti.
-Jep, se on tosi hauskaa, punahiuksinen tyttö kertoi.
-Varmasti. Mun pitää kuitenkin tästä alkaa jo lähtemään, Juulia naurahti, hän lupasi olla nopea, ja nyt hän oli jo jumittunut juttelemaan vieraiden tyttöjen kanssa.
Juulia kömpi laukkujensa luo, ja istahti alas etsimään vaihtovaatteitaan. Juulia jäi todellakin miettimään tyttöjen äskeisiä juttuja, jokin siinä iski häneen jotenkin erityisen voimakkaasti. Juulia saattoi vain kuvitella, miten hauskempaa ja innostavampaa tunneilla olisi, jos neiti Sillamsuu ei olisi koko ajan jakelemassa hienostuneita kommenttejaan. Mietittyään hetken Juulia kuitenkin karisti kaikki ajatukset pois mielestään, ja alkoi oikeasti valmistautua.
-Hei, Katja muuten, punahiuksinen tyttö huudahti kaverilleen, ilmeisesti Katja nimiselle.
-Mitä rakas Danielani? Katja kysäisi katse kuitenkin peilissä.
-Harjoiteltaisiin esitystämme, Daniela hihkaisi.
-Kohtahan me mennään muutenkin saliin, Katja huomautti.
-Mutta pukkarissa on niin kivaa tanssahdella, paljon kivempaa kuin salissa, kyllähän sinä sen tiedät! Daniela kertoi mielipidettään purskahdellen nauruun.
-No okei, ihan vaan sun mieliksi, Katja vastasi hieman laiskasti.
Tyttöjen aloitettua tanssinsa Juulia ei mahtanut mielenkiinnolleen mitään, joten hän päätti vaivihkaa katsella tanssia sivusta.
-Yy,kaa, koo, ja lähtee! Daniela huudahti, minkä jälkeen molemmat alkoivat tekemään mielenkiintoisen näköisiä liikkeitä.
Tytöt naurahtelivat vähän väliä tehden samalla omaperäisiä askeliaan. Hetken katsottuaan Juulia tajusi, miten vapaata tanssi oli, ja miten jännittävältä se näytti. Se oli aivan toisenlaista, mitä tyttö oli koskaan nähnyt. Ja Daniela ja Katja näyttivät vielä niin onnellisilta, ja heillä oli vähintäänkin sairaan kivaa hilpeistä ilmeistä päätellen.
-Vau, tanssittepa te upeasti! En ole koskaan nähnyt mitään noin vapaata ja iloista, Juulia kertoi pitäen suutansa avonaisena vieläkin yllättyneenä.
-Kiitti! kuului Danielan ja Katjan suusta täysin yhtä aikaa.
Juulia meni hiukan itseensä, hän oli aina vain ajatellut balettiaan, eikä ollut koskaan edes voinut arvata, miten monenlaisia tanssityylejä oli olemassa.
-Piditkö siitä? Daniela tuli kysymään yllättäen.
-Pidin, pidin! Se oli ihastuttavaa! Juulia huudahti.
-Niinkö. Voi ei! Daniela huudahti peittäen kätensä naamansa eteen.
-Mikä hätänä? Juulia kysyi kummissaan.
-Unohdin ihan esittäytyä tyystin! Anteeksi, mulla pyörii päässä välillä aina miljoona asiaa samaan aikaan, enkä koskaan muista edes niitä yksinkertaisinpiakaan asioita! Minä olen siis Daniela, ja tämä sinitukkainen Katja, Daniela esitteli heidät, vaikka kyllähän Juulia jo sen keskusteluista oli kuullut.
-Hauska tavata, minun nimeni on Juulia, Juuliakin kertoi.
-Kiva nimi! Jos haluat, voit tulla katsomaan tanssiamme. Aloitamme harjoitukset juuri, Daniela kutsui.
-Jos siitä ei ole mitään haittaa, tulisin mielelläni! Juulia tunnusti innokkuudesta täristen.
-Joo, kunhan vaihdat itsellesi ensin arkivaatteesi, vai noinko meinasit tulla? Daniela kysyi purskahtaen nauruun.
-Tosiaan, Juulia sanoi hiukan nolona.
Saatuaan vaihdettua vaatteet, Juulia asteli takaisin saliin katselemaan tanssiesitystä, jonka tytöt olivat nähtävästi jo aloittaneet. Juulia ei vieläkään osannut sanoa, mitä lajia kyseinen tanssi edusti, mutta ei hän sitä kovin tärkeäksi tuntenutkaan. Stereoista pauhasi töksähtelevä, mutta samalla niin kiehtova kappale. Juulia ei ikinä ollut kuunnellut saman luokan musiikkia, mutta jokin siinäkin tuntui niin omalta.
Juuliasta oli iloista katsella myös huolettomuutta tanssissa, toisin kuin Neiti Sillamsuun tunneilla. Eräs tyttö mätkähti kumoon lattialle, mutta muut eivät suuttuneet ollenkaan, nauroivat vain iloisina.
-Tuollainen kaatuminenhan olisi hyvä lisä uusiin liikkeisiimme! Katja ehdotti naureskellen, mistä muut olivat erittäin innoissaan.Juuri tuollaista soveltavuutta Juuliakin olisi kaivannut omaan tanssiinsa, se ei tuntunut edes yhtään omalta, nämä tytöt nauttivat hetkistä täysin siemauksin.
Kaikki tytöt olivat selvästi sellaisia, keitä halusivatkin olla. Sen huomasi jo vaatetuksestakin, nykyään kaikki pukeutuivat vain tummiin sävyihin - tai ainakin Juulian kaveripiirissä. Hetken Juulia mietti, mitä kaikkea häneltä olikaan jäänyt kokematta. Olisi mahtavaa olla niin vapaa, ja tehdä kaikkea, mitä joskus olikaan uskaltanut haaveilla. Juulia oli suoraan sanottuna hypännyt lapsuudesta vakavaan aikuisuuteen, hänen tekemisiin kotonaan kuuluivat vain siivoaminen ja ruoanlaitto, tämän tanssin nähdessään Juuliaa innosti hypätä ajassa taaksepäin, olisikohan se vielä mahdollista?
Juulia kuitenkin jätti asian pohtimisen sikseen, ja keskittyi seuraamaan toisten harjoittelua. Se oli jotain niin erilaista, mutta silti Juulia omaksui kaiken. Hetken hän jopa kuvitteli, että voisi olla yksi noista tytöistä, mutta karisti sen kuitenkin mielestään. Baletti olisi hänen kutsumuksensa, hän oli harjoitellut sitä jo lapsesta asti, ei lajin vaihto kävisi päinsä. Juulia naureskeli toisten tanssille, kunnes hänen mieleensä muistui eräs asia; jäätelö kavereiden kanssa!
Koska muilla oli tanssi kesken, ei Juulia tohtinut keskeyttää heitä. Niinpä hän vain juoksi pois paikalta toivoen, etteivät kaverit olisi vihaisia. Daniela kuitenkin huomasi Juulian lähdön peilin kautta, ja oli vähän ihmeissään, mikä tytölle tuli. Juulia ehti kuitenkin livistää paikalta ennen kuin Daniela sai hänet kiinni.
Juulia juoksi koko matkan kahvilalle, ja huokasi helpotuksesta huomatessaan kaverinsa heidän vakio paikallaan nurkka pöydässä.
-Moih, hyvä, kun ootte vielä täällä, Juulia huohotti. Tytöt kääntyivät katsomaan nopeasti Juuliaa, mutta keskittyivät sen jälkeen takaisin jätskiannoksiinsa.
-Tosi kiva pyytää meitä jäätelölle, ja sitten et itse ilmaannu paikalle, Karoliina mutisi kyllästyneellä äänellä.
Juulia istahti alas alkaen selittää myöhästymistään.
-Sori, mä vaan jäin katselemaan yhtä juttua... Ja ettehän tekään ole edes saaneet vielä syödyksi, Juulia huomautti osoittaen tyttöjen täysinäisiä jäätelöannoksia.
-Tietäsit vaan monesko santsikierros meillä on menossa, Hanna sanoi. Sen jälkeen he alkoivat jutella omiaan - ilmeisesti ennen Juulian saapumista keskenjäänyttä juttuaan.
Juulia ei jaksanut kuunnella, ei hän kuitenkaan ymmärtäisi yhtään, mistä on kyse, koska yli puolet oli jäänyt kuulematta. Sen sijaan Juulia palasi mietteissään tanssituntiin. Hän pohti, olisiko vain pitänyt jäädä katsomaan toisen ryhmän harjoituksia, kun kaverit eivät edes ilahtuneet hänen tulostaan. Juulia huomasi muutenkin jäävänsä välillä ulkopuolelle heidän jutuistaan; Hanna, Lola ja Karoliina olivat tunteneet toisensa jo ennen Juulian tapaamista, ja Juulia oli sitten alkanut hengata heidän kanssaan. Mutta oliko se kunnon kaveruutta?
Jätskiltä takaisin kotiin tullessaan Juulia oli miettinyt koko matkan sekavaa tilannettaan. Ihan kuin hänen koko elämänsä olisi muuttunut epävarmaksi ja horjuvaksi pelkästään yhden tanssin katselemisesta. Juulia ei voinut ymmärtää, miten voimakkaana asiat tunsi. Hän ei tiennyt, tekisikö oikein, jos jatkaisi baletissa, toinen tanssi näytti niin houkuttelevalta, eikä Juulia osannut käsittää kokonaiskuvaa. Juulia kuitenkin yritti unohtaa yllättävät murheensa
-Noniin, eiköhän mennä puhaltamaan kakun kynttilät. Sinulla on tänään synttärit! Eikö olekin kivaa? Juulia leperteli pikkusiskolleen, joka näytti myös jännittyneeltä.
Juulia ei kuitenkaan saanut puhalluttaa kynttilöitä Jennan kanssa, vaan tapansa mukaan Uuno varasi tehtävän itselleen.
-Puhaltakaapas oikein kunnolla niihin torviinne, Jenna ja minä kaipaamme enemmän juhlameininkiä! Uuno vaati.
Eipä Juulian ja Petran sitten muu auttanut, kuin ryhtyä puhaltelemaan juhlaleluihin, jotta Uuno lellikkeineen olisi tyytyväinen. Kyllähän jokainen huomasi Uunon olevan Jennan puolella joka asiassa, mutta Petraa se ei haitannut yhtään. Hänestä Uunon toiminta oli jotain erittäin söpöä! Jälleen juhlat vietettiin ilman Jessikaa, sillä tyttö oli tapansa mukaan iltavuorossa.
Lopulta Uuno suostui aloittamaan hänen ja Jennan yhteisen kynttilöidenpuhallus-operaation. Uuno sai hoitaa homman kyllä kokonaan itsekseen, Jennasta oli hauskempi katsella, kun isi puhalsi hassunnäköisenä. Hetken päästä Jenna päästettiin lattialle kasvamaan paljon pituutta.
Tämmöinen Jennasta sitten kasvoi. Ei ihmekään, että hän on Uunon lellikki, kun tyttö on niin paljon periytynyt isänsä kasvonpiirteistä.
Uuno oli sisustuttanut ihanalle ja rakkaalle tyttärelleen iloisen huoneen kaikkinen mukavuuksineen. Hän oli ostanut jopa kalliin ja hauskan flipperin Jennalle synttärilahjaksi. Huomaa tosiaan, että Uuno tahtoo tyttärelleen vain huippuluokkaa.
Kasvettuaan Jenna tunsi heti rakkautta vettä kohtaan, ja oppi nopeasti uimaan perheen uima-altaassa. Sukeltaminen oli kaikista kiehtovinta ja hauskinta. Jenna haaveili monesti olevansa pieni merenneito, joka saisi omistaa elämänsä vain vedelle. Vaikkei toive ollutkaan mistään mahdollisimmasta päästä, päätti Jenna kuitenkin uida vapaa-ajallaan niin paljon kuin vain ehtisi. Ihaninta siitä teki, kun pystyi unohtamaan täysin kaiken muun, ja olla vain onnellinen.
Tekihän Jenna tietenkin kaikkea muutakin hyödyllistä, hän halusi pitää asemansa hyvänä isin silmien alla.
-Toin tämän omankin lautaseni pesulle, ettei sinun tarvitse hakea sitä erikseen, Jenna kertoi erään aamiaisen jälkeen. Jenna oli sinä hetkenä ollut hitain syömään, jolloin Uuno oli päättänyt tiskaavansa muut astiat ensin.
-Voi kiitos, olet sinä vain hieno tyttö! Uuno huokaisi lempellä äänellä.
Jenna naurahti aurinkoisesti, minkä jälkeen tiputti lautasensa pesuveteen Uunon pestäväksi. Jenna seurasi vierestä, kun Uuno jynssäsi lautasta. Jennakin olisi halunnut tiskata, mutta Uuno aina sanoi, ettei niin ihanan tytön tarvitsisi tehdä kotitöitä. Hetken päästä lautanen kimmelsi puhtauttaan.
-Isi, olisi minulla kyllä yksi toivomus, Jenna kertoi. Sen kuultuaan Uuno laskeutui heti Jennan korkeudelle hellin halailevin ottein.
-Pyydä ihan mitä vaan. Kulutan mielelläni rahoja sinuun, Uuno kertoi Jennan hymyillessä aina vain enemmän.
-Minä haluaisin koiran. Sellaisen ihkaoikean, enkä vain pehmoleluna. Saanhan, isi? Jenna aneli.
-Tietenkin sinä saat, minä lupaan, Uuno vastasi automaattisesti.
-Kiitos isi, olet paras! Jenna huudahti, ja juoksenteli pois hilpeästi.
Vasta silloin Uuno tajusi, mitä oli luvannut. Heiltä oli vähän aikaa sitten viety pois Mansikka ja Mustikka pentuineen, eikä Uuno ollut varma, suostuisivatko löytöeläinkeskusksen virkailijat antamaan heille uutta lemmikkiä. Uuno pudisti päätänsä karkoittaen kaikki ikävät ajatukset, pakko heidän oli. Uuno ei ikinä haluaisi nähdä päivää, jolloin Jenna pettyisi ja itkisi katkerasti. Uuno halusi kasvattaa tyttönsä täydellisyydessä.
Uunon miettiessä moisia, biletti Petra vanhusystävänsä kanssa juoden mehupaukkuja. Jennankin viimein kasvettua Petra tunsi itsensä vapaammaksi tekemään, mitä oikeasti halusi, ja pieni juhlahumu oli juuri sitä. Yhdessä he rupattelivat mukavia juoden samalla pari lasillista, ja oli erittäin mukavaa ja vapauttavaa!
Valmista tuli! .-) Sori, jos joitakin inhottaa ylipitkät kuvatekstit, niitä sattuu aina välillä tulemaan... Voisin tietty ottaa kuvia enemmän, jolloin teksti jakautuisi tasaisemmin, mutta sitten tarinan eteneminen hidastuisi, koska teen joka osasta n.50 kuvan pituisia, jos ymmärrätte.. Nyt ei kukaan voi enää väittää, että Juulia olisi jäänyt tarinassa syrjään, kun tein tuon baletti-kohtauksen. .-) Yhdellä noista Juulian baletti kavereista on muuten sama nimi kuin minulla. ,-D Joo, mutta kirjoitelkaa jälleen kommentteja, tykkään niistä!! <3
Kommentit