Huhhuijaa, sainpas osan viimein lisättyä vuodatukseen. Se on ollut minulla valmiina pari päivää, muttei ole ollut aikaa julkaista. .--D Koeviikolla koneella ei niin hirmusti ehdi olemaan. .-p Huomennakin on koe, mutta päätin nyt kuiteskin julkaista osan. .--> Hehe, tänään äikän aineessa kirjoitin sims-pelin hyödyistä, kun yhtenä aiheena oli vastata erään henkilön kolumniin, jossa oli valitettu simssin olevan huono virtuaalikasvattaja lapsille. Minä olin toista mieltä, ja puolustelin kovasti ihanaista simssiä. <3 Hee, mutta viimein tämä osa on täällä, ehkä teitä kiinnostaa se enemmän kuin minun äikän aineeni. .---D

Edelliseen osaan tuli tavallista vähemmän kommentteja, sellaisen huomion tein. .-p Mutta ei tässä mitään, minähän kirjoittaisin Iltsuja, vaikkei tulisi yhtään kommentteja, tätä on tosi mukava tehdä. ,---> Sitten, osa oli tuotasta Bilenappi-sedästä kommentoinut, niin sanon vaan, ettei siitä ole mitään juonta tulossa, keksin sen vaan, kun terveystiedon tunnilla just silloin oltiin  katottu sellanen huume video, jossa oli bilenappeja. .---D Mutta älkää huoliko, kyllä minulla on suunnitelmia yhteen juoneen. ,---> Joo, nyt lukekaa kommenttien vastaukset, ja sen jälkeen osa. .-)

Jade Essence kirjoitti:
Mitään tässä nukkumaan mennä. Mitä siitä miten paljon kello on! Nyt luetaan Iloliemiä!
"Juulia ehdotti pystymättä olla flirttailematta." Pieni oikeinkirjoitusvirhe?
Pohoo Jenna on pahistelija! Jotenkin sopii sille.
Oii hienoa Petra sai ylennyksen. Liity eläinsuojelujärjestöön jos tulee liian tylsää Petraseni, mitään työpaikkaa tarvitsevaihtaa jostain Uunon halusta.
Ja Uuno mokoma uuno elä hauku tytärtäsi kun vähän liikaa suolaa kaatuu! Mitäs jos Juulia kokkaisikin vain itselleen, Jessikalle ja Petralle vastaisuudessa? Kokatkoon Uuno itse itselleen ja Jennalle jos ei kelpaa. Murr *heiluttaa katuharjaa*
Ja mitkäs hörhöt tosiaan hiippailee Iloliemien kodin lähellä? Hyvä Petra, potkase sitä! *heittää katuharjan hörhön perään ja hakee hiilihangon viereensä*
Ja hiihaa, Jessika toimii aamorina! Saa nähdä miten käy, innolla odotamme tulosta!
Ja Juulia on kyllä oikeassa, minnekään uimaan heti aamusta (en-luovu-uimarenkaastani.com(; )
Mitäs tuo Jenna tuolla tekee... Toisaalta ihan hyvä että tulee sotkemaan, en halunnutkaan Juuliaa ja Veikkoa yhteen ihan heti ainakaan ;) Mutta hyvä tuollainen ratkaisu että jätät lopun auki.
Kaikki olivat jotenkin omanlaisiaan tässä osassa, Tykkäsin! Ja Juulia hei, jos Veikko ei tartu koukkuun tee siitä ilmainen lapsenvahti Jennalle! :D Ja kyllähän niitä poikia pallolla riittää, tuskin Juulia yksin jää :) Ja Uuno ja sen ankkapöksyt, hah :'D Ei saisi nauraa ettei tule häädetyksi koneelta niin kokoajan virnuilen täällä. Mutta tuo uima-allas -kohtaus oli kyllä kivasti suunniteltu.
Mutta jatkoa odottelen ja nyt on kyllä pakko mennä koisimaan ;D ---->
P.S. Huomasin vasta nyt tuossa viimeisessä kuvassa Juulian hienot kynnet <3
P.P.S. Taustamusa ei ollut yhtään hassumpi.

Vastaus: Ah, Jade ja hänen megakommenttinsa. <33 Ohhoh, sinähän myöhään koneella olet, en taidakaan olla ainoa yövalvoja. .--D Hupsis, no, virheitä aina tulee. .-p Niin, Petrahan voisi tosiaan jotain eläimiin liittyvää keksiä nytten, kun liiketauden huippu saavutettiin. Taisinpa saada idean tuosta, kiitos. ,--D Jenna ja Uuno ovat niin vaativia, voisivat tosiaan kokata itse sapuskansa. Kaikkia hörhöjä siellä Iloliemilläkin liikkuu.. Katotaan nyt, saako Jessika Juulian ja Veikon yhteen. ,--) En minäkään kovin innoissani olisi aamu uinnista, nukkuminen on kivempaa. .--D Juuh, koitan vähän viivästyttää noiden ihmissuhteiden etenemistä, eihän sitä oikeastikaan ensitapaamilla kihloihin mennä, niin kuin simssissä välillä käy. .'--D Jenna tosiaan tarvisi lapsenvahdin, hmmm... Hehe, Uunolla on kivat ankkapöksyt. .-D Toi on muuten hirveetä, jos on myöhään koneella, ja pitäisi olla hiljaa, kun muut jo nukkuu, niin just silloin alkaa räkättää ihan kaikelle. .----DD Kiva, jos pidit uima-allas kohtauksesta. .--> En tosin ollut sitä mitenkään erityisesti suunnitellut, katsoin vain, mitä simit tekivät ja juonestin sen. .--D Juuh, Juulialla on hienot kunnet, ja Jennalla myös, voit seuraavaksi bongata ne. ,----) Jee, kivaa, kun taustamusa miellytti. .-> Olen muuten tehnyt eräänlaisen havainnon: aina, kun lukumusana on jotain JB:tä, sinä kehut sitä. .-o Tai jotain sen tapaista. .---D

 
Kipsukka kirjoitti:
Ihana osa. En keksi mitää mutta saottavaa :D

Vastaus: Jee, no, kiva, että edes tuon verran sanoit. .-->

Xaldin kirjoitti:
Toka!
Ihana osa! Jenna on kyllä ''hassu'' =) Pidän Ilolienten kodista hirveästi! En nyt ehdi kommentoida pidempään sillä pitää kiirehtiä kouluun ;(

Xaldin kirjoitti:
Höh olin kolmas =( Toi Kipsukan kommentti ei näkynyt =(

Vastaus: Hassu Jenna. .-> Oi, no aivan hirveän kiva, että pidät. ,--) Voi koulu, ärsyä aina mennä sinne. .-p Aina ei ehdi sille sijalle, mille haluaisi. .-p

Hunajainen kirjoitti:
Jee, ehdin ennen koulua lukea.
Kuvanlaatu on huomattavasti parempi. Mie en edelleenkään tykkää Jennasta.. Uuno oli tässä osassa tosi ärsyttävä, kehuu vain pikku typerystään. Jennalle kyllä sopii se pahispersoona .-D Hmm, ehkäpä hän ei ole enää niin tyhmä, pahiksena olohan saattaa sotkea perheen elämän kokonaan Jennan kasvaessa teiniksi?
Tuli tuon Bilenappi-sedän takia kauhea ikävä Iltsujen metsäaikoja, Ilmari katos tuli mieleen .-( Tuostahan voisi kehittyä hyvä juonikin?
Ja sitten pari koottua repeämistä:
~Jessika taitaa kärsiä anoreksiasta tai äkillisestä laihtumisesta, kun yksi altaaseen hyppy tuolla tavalla laihduttaa?.-D
~Juulialla aika kivulias pose kun istuu altaan reunalla.. Jalat tuollein taivutettu.
Odotan jatkoa, ja uutta sukkapolvea!

Vastaus: Hyvä kun ehdit. .-) En kyllä ymmärrä, miten jotkut ehtii ennen koulun alkua koneelle. .-o Jooh, itsekin olen tosi tyytyväinen uusiin kuviini. <33 .-D Uuno on Uuno. Voin luvata, että Jenna tulee sotkemaan asioita, tai oikeastaan sotkeentumaan yhteen asiaan sitten teininä.. ,-) Voi metsäajat. .-< En ajatellut mitään juonta tuosta bilenappi-sedästä, ihan vaan tommonen tyhmä kohtaus, jonka keksin seuratessani Petran roskien viemis matkaa. .--D Mutta älä huoli, tulossa on kyllä vielä metsäaikoja muistuttuttava juttu. ,----> Jessika on valmiiksi hyväkuntoinen, ja laihuutta tuo lisäksi nuo uudet kuvat, ne vähän venyttävät simejä ja laihentaa niitä. .--D Ja minä en edelleenkään ymmärrä, mitä kivuliasta siinä Juulian posessa on (jos maan läpi meneviä jalkoja ei lasketa). .-D Itse olen istunut aina noin. ,-o Jatkoa saat nyt, mutta seuraavaan sukkapolveen on vielä piiiitkä aika. .-)

Yun kirjoitti:
Nonni. Joo aluksi kommentoin tuota kommenttiani alussa :----D
Eli näillä näkymin pidän perijä-äänestyksen n. 5 osan päästä. Ei-perijäosia on kuitenkin vielä muutama. Että ei sillein hirveä kiire :--D
Sitten tästä osasta. Osa oli kiva :>
Olen tosi huono kommentoimaan, jos ei ole mitään valitettavaa, eikä nyt ole :D Kuvissa oli tosiaan laatueroa :)
Toivottavasti Juulia saa yksityisopetusta uimisessa ja Jessikan rehtori näyttäytyy vielä :>
Ja tavallaan pidän Jennastakin. Toivottavasti Jenna on hemmoteltu mulkero vielä pitkään :D

Vastaus: Ah, no hyvä, minulla on vielä aikaa. .-> Ja eihän se edelleenkään ole edes varmaa, että juuri joku minun simeistä pääsisi sinulle kyläilemään. .--D Huolettaa kyllä, ehtisinkö vielä tuollakaan ajalla saada kaikkia yliopistoon, täytyy kyllä pistää vauhti päälle. .-D Ehhen, eikö mitään valitettavaa? ,-o Jee. <3 Jep, kuvani ovat maailmanparhaita sinun ansiostasi. <3 Katotaan nyt, mitä Juulia saa, ja eiköhän se Armaskin pian näyttäysy tarinassa. ,-) Jenna pysyy lellikkinä vielä jonkinaikaa, ainakin.

Tohya kirjoitti:
Yay, osa oli hyvä jälleen kerran.
Kuvien laadun huomasi kyllä :)
Jenna ja Uuno ovat ärsyttäviä, mutta silti pidän jollaintapaa Jennasta. Muutenkin kaikilla oli hyvin kuvatut luonteet.
Mutta joo, jatkoa odottelen :)
Ja kun ihmettelit, miten me aina kemian tunnilla ollaan koneella, niin meillä on koululta saadut läppärit. Niillä olemme sitten netissä, vaikka pitäisi opiskella... :D

Vastaus: Jee, kiva. .-) Kiva, jos luonteet ja kaikki oli onnistunutta mielestäsi. ,-3 No just, onpas sinulla hieno koulu. .--o Toisaalta vähän hankalaksi se opiskelu niiden avulla varmaan menee, kun kaikki lähtevät eri sivuille kesken tunnin. .---D

Jellu kirjoitti:
Toosi hyvä osa 8) En huomannu yhtää virhettä 8)
/Discovery on hyvä kanava, sielt tulee Myyttimursuja\

Vastaus: Toosi kiva. ,-) Ohhoh, etkö yhtään virhettä nähnyt, jeee. .----) Ai, kiva, kun kerroit. .--D <3

Ciesse kirjoitti:
Suuuomiii! Feeling in m heart! Kuuntelen sitä juts nyt. Hyvä osa, vaikka uintikohtauksessa ärsytti kun Juulian jalat upposivat maahan. Mä äänestään Juuliaa varmaan perijä-äännestyksessä, koska Veikko on kome, tummu ja punahiuksinen. Saataisiin muuta kuin blondeja. Jenna on ärsyttävät.

Vastaus: Hihi, Allu ja Suomi <333 En mahtanut jalanuppoamiselle mitään, ja eiväthän nuo poset koskaan moitteetta toimi... .-p Hehhee, onhan se Veikko komistus, mutta Allua ei voita. <3333 .--D Ois kyllä hyvä saada vaihtelua geeneihin, mutta ei blondit välttämättä häviäisi, koska blondi ja punainen periytyvät yhtä suurella todennäköisyydellä. .-p Toivotaan kuitenkin, että Veikon pehko dominoi, jos Juulia tulee perijäksi, ja jos heidän välilleen ylipäätänsä tulee mitään.. .--D Voi ärsy Jenna. .-<

GreenPixy kirjoitti:
Uus osa! Hyvä oli taas.
Petäjillä uusi osa. :>
Hirvee valinnanvaikeus koitti, kun yritin päättää mihin sun sivuista laittaisin ton ilmotuksen uudesta osasta. :D

Vastaus: Hee, kiva. ,--3 Luin osasi. .-) Ohhoh, vaikea valinta sinulla. .--D Itse ilmoitan aina siihen osoitteeseen, millä edellisen osan kommentti on lähetetty, jos tajusit. .-)

Ezme kirjoitti:
Hyvä osa jälleen. Kuvien laatu tosiaan on parempi, eikä tuo pidempi kuvien latautumis aikakaan haitannut. Jos Jenna olisi pikkusiskoni, olisin jo ajat sitten heittänyt sen katolta alas jne... Ärsyttävä pikku neiti. No... nyt en taida enempää keksiä kommentoitavaa, mutta jatkoa odottelen...

Vastaus: No hyvä, ettei kuvien hitaampi latautuminen häirinnyt, se on nimittäin aivan hirmu ärsyä tosi hitaalla netillä. .-p Voi ei, kaikki tuntuvat vihaavan Jennaa. .--D Täytyy varmaan kiltintää tytsyä hiukan, vai Uunoko se Jennanpilaaja onkin..? Hienosti keksit. .--)

Volarea kirjoitti:
Kuvien laatu parani huomattavasti, hienoa!
Muutenkin oikein mukava osa, alan pikkuhiljaa tykätä Jennastakin:)
Perijä-äänestyksestä tulee vaikea, tytöt ovat niin kivoja ja erilaisia!
Veikko vaikuttaa kelvolliselta nuorelta mieheltä (on ihanaa kuulostaa vanhalta täti-ihmiseltä .--D), joten toivottavasti hän pääsee sukuun(;
Jatkoa!:--)

Vastaus: Jep, minustakin kuvien laadun paraneminen on hienoa. .--D No hienoa, etten ole Jennasta niin hirviötä tehnyt, ettei kukaan tyttöä fanita. .-D Monet ovat Jennaa tyhmäksi sanoneet. .-< Perijä-äänestyksestä tulee todellakin kinkkinen, onneksi minun ei tarvitse tehdä valintaa, vaan te joudutte hoitamaan sen puolestani. .---D Toivotaan, että Veiksukka pääsee sukuun. ,-->

inu56 kirjoitti:
Hyvä osa! Kivasti suunniteltu ja lavastettu! Muuta sanottavaa en taida keksiä.

Vastaus: Ok, kiva. '----3

Kitty kirjoitti:
Juulia-reppana! Tossa edellisessä osassa se balettijoukkoe ja valmentajat on ihan niinku mun entinen voimistelujoukkue ja valmentaja. sitte ne "rennosti" tanssivat tytöt on vähän niinku mun ratsastuskaverit:) Nojoo, ei tarvi tajuta mun sepustuksia.. Hyvä osa jälleen!

Vastaus: Ooh, mielenkiintoista. .-o Juulia tosiaan kärsii niiden ilkiöiden seurassa. .--< Kiva. c--.

ZEMK kirjoitti:
Luin äsken kaikki osat läpi ja jäin koukkuun.. :) Kirjotat tosi hyvin!

Vastaus: Oi, mahtia saada vielä näinkin myöhäisessä vaiheessa uusia lukijoita! <3 Tarkoitan siis, että monet jätäisivät varmaan lukematta, kun osia on niin paljon. .-) Kiitos kehuista. <33 Toivottavasti kommentoit jatkossakin. ,-->

Sönkkö kirjoitti:
Veikosta ja Juuliasta tulee hyvä perijäpari ,-)

Vastaus: Jälleen Sönkkö ja hänen vakkari kommenttinsa. .--D Katsoo nyt, miten perijä-äänestyksessä käy, ja keistä tulee perijäpari. ,--)

Ebby kirjoitti:
Tännekkin tullu uus osa! :D En oo ees huomannu tai sit oon ajatellu lukevani sen myöhemmin :D Mulla ei kuvat ainakaa kovin paljoo pidempää latautunu ja kyllä laadun huomaa selvästi parantuneen! :) Tekis itekki mieli alkaa ottaa kuvia printscreenillä :D Kiva osa ja toivottavasti Juulialle ja Veikolle tulee jotain vakavampaakin :D

Vastaus: Ohhoh, minullakin aina välillä (usein) siirtyy tarinoiden luku, ja sitten ihan unohtaa, että mitä pitikään lukea jne. .-p Hienoa, ettei png-kuvat lataantuneet hitaasti sinullakaan. .--> Kannattaa ottaa kuvia Printsillä, (minä ja minun lyhenteet/lempinimet x--D) niistä tulee silloin upeita. .-) Yunin (LC Ala-Tuuhela) sivulla on ohje, jos tarvitset avustusta Printsin kanssa. ,--D

Wendu kirjoitti:
Oonkin lukenut tän osan jo jonku aikaa sitten mutta sillon en millään saanut aikaseks kommentoida joten teenpä sen nyt ettei unohdu.
Ja anteeks nyt siitäkin että tästä kommentista ei tuu oikein mitään järkevää kun aivot lyö oikeesti ihan tyhjää D---:
Jokatapauksessa... osa oli hyvä. Ja tää oli hyvä kun Uuno tuli komentamaan Jennan pois uimasta! Ei sekään ihan hullu tuota tyttöö kohtaan ole :---D
Kauhee Veikko kun oli vaan Jennan kanssa :--( Mutta kyllä uskon että niiden välille jotain kehittyy :---) Ja ne tosiaan olis hyvä perijäpari! Ja tuo bilenappisetäkohtaus oli hyvä! :D Saas muuten nähä että miten tuon koira-asian kanssa käy :--D
Joo no joo. Tää saa riittää tälläkertaa, toivotaan että uus osa tulee pian ja että olen silloin paremmassa kommailujamassa :D

Vastaus: Minä arvostan jokaista kommenttia, ja kaikki ovat hyviä (paitsi ilkeät kommentit ovat säälittäviä...) .-) Hehe, Jennakin joutuu kärsimään välillä, vaikka lellikki onkin, Uuno haluaa hyvin koulussa pärjäävät lapset. .-D Veikko pitää lapsista, joten Veikko pitää Jennasta myös. .-D Ois kyllä joo hienoa, jos Juulian (kirjoitin vahingossa Jennan xxx--DD) ja Veikon välille tulisi jotain. ,-> Jee, hyvä Bilenappi-setä. .--D Katsotaan juu, miten käy koiran kanssa, tuleeko vai eikö. .-D

 
pinqu kirjoitti:
Piiloseuraaja tuli näytille. Muah muah.. Kauan kauan lukenut olen tätä luomusta. Ja vasta nyt kun sain oman lc:n aluilleen oli pakko tulla varjosta esiin.
Kuolinko nauruun tuolle 'bilenappi-sedälle'. En itse hänelle vaan sille nimelle! :--D
Tästä lähin simssiliini, olet mulle Bilenappi-setä! muah muah.. :--D
Tosiaan! Toivotaan että Juulian ja Veikon jutusta tulisi jotain! Veikko on kyllä yksi hyväsydäminen ihminen (näillä näkymin vielä).
Ää, en malta odottaa seuraavaa.
Nyt voin siis listata sinutkin sivuilleni, joka on vasta avattu! :) Linkityksiä siis?

Vastaus: Jee, hyvä piiloseuraaja-pinqu!! <3 Jos minä olen sinulle Bilenappi-setä, niin sinä olet sitten piilo-pinqu minulle. ,---> Paitsi että vähän kökkö nimi, kun et enää edes ole piilossa... No, ihan sama. .---D Kiva tosiaan, että kommentoit. ,-) Itellä oli sama juttu, ei silloin alkuun kehdannut kommentoida oikein mihinkään, mutta nykyään jätän kommentin melkeimpä joka paikkaan, missä luen tai on kommaus mahdollisuus. .-) Kiva Bilenappi-setä. .-D Jeps, ois kyllä kivaa, kun hyväsydämisen Veikkon ja Juulian välille tulis jotain. .--) Eiköhän se joskus selviä. .-D Juu, kiva, kun linkkaat. .-) Minä sinut jo linkitinkin, mutta lukemaan en ole vielä ehtinyt, vanhat velat kesken. .---D

 
Roskuliini kirjoitti:
Kökkökökkökökkökökkö, pitempi osa ois pitäny olla! Tuhma! Tuuuhma! Mutta jatkahan ehdottomasti ja NOPEASTI sitten.

Vastaus: Hei, mistä olet tuon kökötyksesi keksinyt? .-D Minä aina välillä hoen sitä samaa, kun ärsyttää. .--D Tämä osa oli sentään 10 kuvaa normaalia pitempi, olisit iloinen. .--D Anteeksi, hidas olin. ,--/

Ezme kirjoitti:
Minulta uusi osa!

Vastaus: Jee, luin. c--,

vupii kirjoitti:
Hieno ja kiehtova tarina on sulla. Tätä on kiva lukea :)

Vastaus: Oih, kiitos kovasti kehuista, ja kiva, että tykkäät lukea. <3 .--)

Tiara kirjoitti:
Mahtava osa, jälleen kerran, toivotaan, että Juulia saa Veikon. Toivottavasti kuullaan myös Jessikasta ja Armaasta :) En keksi yhtään mitään enää.

Vastaus: Juuh, toivotaan, että tytöt saavat miehensä. ,------>

Ja osan kimppuun siitä!!

Oli synkkä ja myrskyisä yö, satoi kaatamalla ukkostaen välillä. Jatkuvasti märempi mutapolku saastasi pienet kangaskengät tehden niistä homeisen hajuiset. Kukaan ei haluaisi olla moisella koiranilmalla pihalla, paitsi mies, joka halusi tehdä tyttärensä elämästä paremman. Uuno kiristi vauhtiaan, aikaa kului juosten kauemmin, mutta autolla ajaminen tuottaisi liikaa huomiota.

Uuno tasasi kiihtynyttä hengitystään päästessään viimein murtautumaan päämääräänsä hälytystä tekemättä. Uuno tunsi itsensä samaan aikaan paleltuneeksi, uitetuksi koiraksi, hengästyneeksi, kauhistuneeksi ja helpottuneeksi. Käytävä oikein huusi tyhjyyttään, joten Uuno uskalsi kaivaa laukustaan taskulampun, jolla näkisi edes jotakin.
-Minun täytyy onnistua, haluan todistaa, kuinka paljon välitän hänestä, Uuno mietti.

Uunon päästyä erääseen huoneeseen, hänen silmiinsä osuivat pienet, rumat ja muutenkin epäkotoisat häkit. Uunon sydäntä riisti, täälläkö kaikki adoptioon viedyt koirat joutuivat asumaan, kunnes heille löydettiin "hyvä ja huolehtiva" hoitaja. Uuno tuhahti ajatukselleen:
-Pah, minähän olin yhtä taitava omistaja kuin kukatahansa muukin, ne aasit eivät vain ymmärtäneet, ja riistuvät omaisuuttani. Nytpä minä riistän sen takaisin.

Uuno otti kaksi varminta askeltaan elämässään, hän oli valmis vaikka tuntien etsimiseen, jotta löytäisi Jennalle tämän unelmakoiran. Uuno kohotti valoaan nähdäkseen häkit paremmin.
-Kunhan löydän ensimmäisen kohtalaisen hyvässä kunnossa olevan hauvelin, lähden se mukanani. Tällaisesta häävistä "kidutuskammiosta" tuskin mitään kovin iloista ja reipasta yksilöä löytyy, Uuno tuumaili liikuttaessaan valoa ensimmäisen vastaantulleen häkin kohdalle.
 
Yllättäen Uunon silmiin osui jotain erittäin yllättävää ja tuttua, hän ei voinut uskoa tätä! Näinkö helppoa olikin löytää unelmien koira unelmienihanaiselle tytölle?
-Mansikka? Oletko se todella sinä? Mikä sattuma, että katsoin tänne häkkiin juuri ensimmäisenä! Vartu hetki, vapautan sinut kahleista! Uuno puhui julistavasti, mutta kuitenkin tarpeeksi hiljaa herättämättä kenenkään huomiota.Uuno oli aina ollut hyvä tiirikoimaan, tänä iltana hän saisi varmasti päihitettyä parhaimmat ennätyksensäkin lukittujen ovien avaamisessa. Uuno halusi saada vain nopeasti koiran, ja poistua rakennuksesta saman tien.
Hetkessä Uuno riuhtaisi oven irti, ja Mansikka juoksi nopeasti ahtaasta ja okennuksen hajuisesta häkistään ulos. Uuno kurkisti nopeasti häkkiin, ja näki siellä vain tyhjän ruokakulhon sekä mitä ällöttävimmältä haisevan makuualustan. Adoption eläimet pääsivät tuskin koskaan käymään ulkona, joten kaikki tarpeet oli tehty ympäri ahdasta häkkiä. Myöskään liikkumistilaa ei ollut, hyvä kun oli tilaa seisoa. Koirilla ei ollut edes minkäänlaista purulelua, joten

niiden oli täytynyt järsiä milloin mitäkin, eikä Uuno voinut edes kuvitella, miten kissojen kävisi niiden raapiessa tassunsa verille teroittaessaan kynsiään kiviseinää vasten. Mansikka oli selvästi laihtunut muutaman kilon, mikä Uunoa kismitti eniten.
-Veivät koirani, kun ne eivät muka saaneet tarpeeksi ruokaa, täällä on vielä kurjemmat olot! Uuno ärsyyntyi.

Mansikka tunnisti heti Uunon vanhaksi isännäkseen, ja sen häntä alkoi vispata iloisesti. Uuno oli aikeissa rapsuttaa sitä, mutta Mansikasta lähtevän lemun vuoksi hän kiskaisi kätensä äkkiä takaisin, tuohon saasta kasaan hän ei koskisi, ennen kuin se olisi ollut pitkässä vaahtokylvyssä. Uuno harkitsi jo tekevänsä poliisille ilmoituksen eläintenrääkkäyksestä, mutta tajusi sitten joutuvansa itse vaaraan, eihän murtautuminen rakennuksiin ollut sallittua.

Uuno pakkasi Mansikan mukaanottamaansa työsalkkuunsa. Vähän kyllä mietitytti, missä seuraavan päivän työpaperit kuljetettaisiin, laikku haisisi tämän jälkeen aika pahalle..

Saatuaan Mansikan asettumaan ahtaan laukun pohjalle, alkoi Uunon korvissa tikittämään jokin erittäin epämieluisa ääni. Ennen kuin Uuno hokasi edes tajuta kunnolla tapahtuvia asioita, kylmät väreet nousivat hänen selkäänsä. Joku tietokone tai vartija oli havainnut Uunon olemassaolonsa. Uuno meni paniikkiin, eikä alkuun meinannut saada itseään liikkeelle.

Pelon vallassa Uuno päätti pistää jalkoihinsa liikettä, kunhan hän pääsisi rakennuksesta ulos herättämättä suurempia huomioita, oli kaikki hyvin. Uuno lähti vain juoksemaan vaistonsa varassa, toivon mukaan hän löytäisi jonkun hiljaisen käytävän, ja pääsisi livahtamaan ulos kenenkään huomaamatta. Uunoa pelotti sairaasti kiinni jääminen ja maineen tuhriutumisen, tässä vaiheessa hän ei enää suostuisi jäämään kiinni! Uunon ajatuksiin ilmestyi kuva

pettyneestä Jennasta, joka toivoi koiraa ja vankilassa istuvaa isäänsä takaisin. Mietteet saivat Uunon juoksemaan äärimmilleen, Jennalle hän ei tuottaisi pettymystä! Yhtäkkiä pelko katosi, ja Uuno löysi tutun käytävän ulospääsyä varten.
 
Päästyään pihalle ja tuttuun kosteaan sateeseen, Uuno kiisi, minkä pystyi. Puolessa välissä matkaa Uuno kuuli epämääräisiä ääniä takaansa, ja uteliaisuudestaan vilkaisi taakseen. Kauhukseen hän huomasi poliisiauton kintereillään, mikä sai kaiken aivoissa olevat hiukkaset raksuttamaan selviytymistapaa. Uuno ei luovuttaisi, varmasti hän tulisi löytämään jonkun piilopaikan ja eksyttäisi typerät poliisit. Uuno naurahti ajatuksilleen, vaikka

vakavan tilanteen tullen. Tunne oli niin outo, oliko hänestä nyt tullut varas, joka pakeni poliiseja? Tältäkö jahdatuista ryöväreistäkin tuntui? Johtuivatko kaikki rötöstelyt vain toisen toiveiden toteuttamisesta ja muiden ihmisten onnelliseksi saamisesta? Ehkeivät pienet rötöstelyt olleetkaan pelkästään huonoa, kuten Uuno oli aina ajatellut, varkaillakin saattoi olla jokin syvällinen syy tehdä niin kuin tekivät. Uuno jätti ajatukset vähemmä huomatessa auton saavuttavan.
-Kyllä minä jotain keksin, Uuno kuiskasi päättäväisenä.
---

-Ihanko totta? Petra huudahti aamiaispöydässä.
-Jepjep, mitäs minä sanoinkaan? Mansikka on nyt meillä, Uuno hehkutti.
-Taisin aliarvioida kykyjäsi pahemman kerran, anteeksi, Petra huudahti.
-Juuri tuon halusinkin kuulla, Uuno henkäisi ehkä turhankin lesoilevasti.
-Minun on silti niin vaikea uskoa, mitä oikein sanoit heille? Miten sait käännettyä heidän päänsä kahden viikon tiukan yrittämisen jälkeen? Petra kysyi kiinnostuneena.
-Tarvitsisin itsekin liikeneuvoja, olet niin viisas ja kunnollinen kansalainen, Petra kertoi silmät kiinni tunteikkaasti.

-Hehe, eipäs udella kaikkea, eikö pääasia kuitenkin ole, että Mansikka on viimein täällä ilonamme? Uuno kysäisi yrittäen vaihtaa aihetta. Hän ei ollut kertonut Petralle, tai kenellekään muullekaan, että oli käynyt sieppaamassa Mansikan heille takaisin väkisin, kun sympatiaa niiltä kataluuksilta ei ollut tihkunut. Ei, vaikka Uuno oli kertonut kyyneleet silmissä, kuinka paljon Jenna lemmikkiä haluaisi. Aina vastaus oli jyrkkä "ei". Niin Uuno oli epärehellisiin keinoihin sortunut, jos ei hyvällä, niin sitten pahalla.
-Uuno! Petra kivahti suuttuen leikillään.
-Ei sillä ole väliä, mitä sanoin tai tein. Meidän tehtävämme on nyt vain olla Mansikalle parhaimmat hoitajat ikinä, Uuno sanoi.
-Olet oikeassa, Petra totesi jaksamatta olla kyselemässä enempiä, mikä sai Uunon huokaamaan helpotuksesta.

Uuno meni rapsuttelemaan hauvansa massua. Koira näytti niin onnelliselta köllötellessään mukavan pehmeällä ja lämpimällä matolla.
-Mitä pikku-Mansikka? Isännään pikku suloisuus, Uuno huokaisi.
-Et tiedäkään, miten paljon tulet tuomaan Jennalle iloa! Uuno jatkoi.
Mansikasta oli saatu suorastaan hehkuva rankkojen ja saastaisten aikojen jälkeen. Uuno oli käyttänyt kaikki mahdolliset shampoot ja hoitoaineet koiran pesemiseen yöllä. Moinen oli ollut rankkaa ja ärsyttävää, mutta kannattavaa. Mansikka suorastaan hehkui sileän turkkinsa ja pikkuisten, hehkuvien nappisilmiensä kanssa. Mansikan pestyään Uuno oli saanut tehdä itselleen samanlaisen nautinnollisen käsittelyn, tapauksen jäljiltä hänkin oli haissut aika kuvottavalle. Onneksi kaikki oli viimein hyvin, eikä menneisiin ollut palaamista.

Uunon saadessa paijailtua tarpeeksi Petralla oli uusi hiukan vähemmänonnekkaampi suunnitelma mielessä, ainakin Mansikan mielestä. Petrasta oli tylsää, jos koira istuisi vain kotona tekemättä mitään järkevää. Kun kerran talossa asui, sai maksaa osan kustannuksista, vaikka kyllähän Iloliemillä ylimääräistä rahaakin oli, kyse oli vain periaatteesta. Niin Petra kaappasi koiran koulutukseensa ja opetti tälle hauskoja temppuja, joita työuralla tarvittaisiin. Vaikka Mansikka ei innokkain oppija ollut, tuli jotain kuitenkin oivallettua.
 
Jennan herättyä Petra oli kuitenkin joutunut jättämään Mansikan opetukset tytön halutessa leikkiä uuden perheenjäsenen kanssa. Tytöltä oli pudota silmät päästä hänen avattuaan ne aivan ammolleen hämmästyksestä. Suusta pääsi riemukas ilonkiljaisu, viimeinkin Jennan toivoma koira oli saapunut! Uuno ja Petra seurasivat sivusta tyttärensä onnea. Oli hienoa nähdä oma lapsi niin iloisella mielellä. Uunokin karisti mietteistään Mansikan laittoman

Jenna oli innostunut kovasti lukemisesta. Uunon harmiksi ei kuitenkaan koulukirjoista, vaan erilaisista salapoliisikirjoista. Jennaa kiehtoivat salaperäiset rikokset, joita kirjojen päähenkilöt ratkoivat pala palalta saaden ne aina ratkottua. Jennan ehdoton suosikki olivat Tintti-sarjikset, joita tytöltä löytyikin aika läjä. Juuri Tintin lukeminen sai Jennan haluamaan koiran hankintaa, Tintillä oli nimittäin valkoinen Milou-koira apurinaan. Jenna aikoisi kouluttaa

Mansikasta hyvän apurin, ja ryhtyä vanhempana salapoliisiksi.
---

Tässä onpi sopiva kohta laittaa lukumusa päälle. ,-) ---> ♫ <----
Vuodet vierivät eteenpäin, ja Jessika ja Juulia olivat päässet ylioppilaiksi muutama kuukausi sitten. Kesäloma kului vauhdilla, ja syksy lähestyi uhkaavasti. Se tietäisi erittäin suurta muutosta, tytöt lähtisivät nimittäin yliopistoon, kauas pois kotoa. Ajatus sekä kiehtoi virallisesta aikuisuudesta, että myöskin hirvitti, olisi aika hyvästellä lapsuudenkoti ja siirtyä omilleen. Teiniyden viimeisten päivien kunniaksi tytöt päättivät järjestää kunnon pirskeet hyvästelläkseen ystävänsä Leutolaaksossa. Yliopisto ei sijainnut aivan kiven heiton päässä, matka sinne kesti useita tunteja, minkä vuoksi vierailut kävisivät hankalaksi.

Jessika kävi levyhyllyä läpi pohtien, mitä musiikkia bileissä soitettaisiin. Kaikki Jennan lastenlevyt ainakin oli vietävä pois tieltä. Vanhemmat olivat luvanneet pysyä poissa häiritsemästä bileiden ajan, mistä tytöt olivat helpottuneita. Myös Jenna häädettiin kavereidensa luokse, ei se pikkuinen voinut isojen jaloissa pyöriä.

-Eiks ookkin siistiä, me pidetään bileet! Jessika hihkui Juulian tiskatessa astioita.
-Mmm, joo, Juulia vastasi ei-niin-innostuneesti. Viime vuodet olivat olleet yhtä tuskaa tytölle, ja syynä siihen oli toiminut Veikko. Ennen kuin Juulia oli ehtinyt tutustua Veikkoon paremmin oli ilmennyt, että Veikolla olikin tyttöystävä. Juulia häpesi itseään, onneksi hän ei sentään ollut mennyt möläyttämään tunteitaan Veikolle. Vaikka tapahtumasta oli jo vuosia, ei Juulia osannut päästää irti. Ihastuminen oli aina vain voimistunut, ja nyt Juulia epäili olevansa rakastunut tuohon poikaan, hän ei mahtanut tunteilleen mitään.
 
Jessika tunsi siskonsa liiankin hyvin, ja tiesi kyllä tämän haikailevan vieläkin Veikon perään.
-Hei, unohda se Veikko! Pian me lähdetään yliopistoon, ja se on täynnä miehiä, paaaljon parempia kuin Veikko. Nyt unohdat murheesi kerrankin, ja pidetään hauska päivä, josta meille jää muisteltavaa vielä vanhuuden päivillekin, Jessika piristi. Juulia tajusi, että sisko oli oikeassa, naurettavaa surra yhden typerän pojan perään! Juulia oli hukuttanut surunsa aiemmin opiskeluun ja balettiin, mutta ylioppilaskirjoitusten jälkeen Veikko oli palannut jälleen mieleen kummittelemaan, kun aivoissa eivät pyörineet enää koulu asiat. Olihan niitä hyviäkin hetkiä välillä, Juulia oli ystävystynyt paremmin toisen tanssiryhmän tyttöjen kanssa, ja saanut heistä oikeita ystäviä.

Bilevieraita alkoi hiljalleen lipua ovesta sisään. Kauheasti väkeä ei ollut kutsuttu, taviksina Juulia ja Jessika eivät omanneet kovin suurta kaveripiiriä, mutta eihän määrä ratkaisekaan, vaan laatu. Kaikki odottivat innolla bileiden alkua, mutta samaan aikaan he toivoivat, ettei moista päivää koskaan tulisi tapahtumaankaan. Tämä saattoi olla viimeinen kerta saada mahdollisuus nähdä kaikki porukalla yhdessä, mikä aiheutti voikasta surun tunnetta. Kamalaa, kun kaveriryhmät irtaantuivat lähtiessään eri kouluihin opiskelemaan. Turha moista olisi kuitenkin itkeä koko bileaikaa, porukan bilehileet pitivät varmasti huolta, että kaikki pitäisivät hauskaakin, heidän aikansa olisi nyt.

Samalla kun taloon astui yhä enemmän ja enemmän odotetumpia ystäviä, kävelivät muiden joukossa kaksi ei-niin-toivottua kuokkavierasta.
-Jonna ja Fiona! Mitä te täällä teette? Juulia huudahti järkytykseltään. Mitä ihmettä Jessikan ja Juulian kaksi pahinta vihollista jo lapsuusajan yksityiskoulusta tekivät täällä heidän talossaan ja juhlissaan? Tytöt poseerasivat itsensä aivan luonnottomiin asentoihin vilkuillen pilkkaavasti Juuliaa.
-Kiva mekko, ostitko kenties kirpparilta? Jonna kysyi sarkastisesti hihitellen. Juulia päätti olla välittämättä, Jonnalla ja Fionalla oli aina jokin ongelma kommentoida töykeästi toisten asuvalintoja, ihan kuin itse olisivat täydellisiä pakkelinaamoissaan.
-Me tultiin tänne vaan katsomaan, kuinka surkeat juhlat te kaksi luuseria voittekaan saada aikaan! Fiona hihkaisi.
Juulia pyöritteli silmiään ja lähti pois. Hänhän tahtoi näyttää Jessikan kanssa, kuinka hyvät juhlat he pitäisivätkään, sitä eivät voineet pilata edes yhtä säälittävät simit kuin Jonna ja Fiona.

Juulian kävellessä loitommas Fiona ja Jonna puhkesivat taas hillittömään naurukohtaukseen.
-Hah! Ja mehän pidetään huolta, että näistä juhlista tulee vuosisadan hunoimmat ja noloimmat! Nyt ollaan vain kuin kotonamme, ja tietenkin rikotaan paikkoja, Jonna johtajana kertoi.
-Ja tänään olisi erityinen päivä kertoa Iirolle tunteistasi, Fiona hihitti läppäisten ystäväänsä kädelle.
-Tietty. Näytetään noille noloille tytöille, kuinka näin nätit ja ihkut leidit vetää jätkiä puoleensa, Jonna huudahti julistavasti, minkä päälle Fiona naurahti makeat naurut perään.

Simejä alkoi kasaantumaan eri paikkoihin viettämään aikaa keskenään. Suuressa suosiossa olivat Juulian valmistamat mehucoctailit, joita vieraat kaatoivat suihinsa kilpaa. Juulia tunnetusti osasi tehdä kaikki parhaimmat ruoat kuin juomatkin. Ne olivat aina omalla tavallaan erilaisia, eikä kukaan ymmärtänyt, miten Juulia moisen yllätyksen osasi aina tuottaa kaikille.
 
Pian myös tanssilattia täyttyi porukasta, jonka keskelle Jonna ja Fiona asettuivat.
-Siis lol, onpa hyvää musaa. Tämmöstä vaan nolot kuuntelee! Fiona karjaisi lujaa, että kaikki tanssijat varmasti kuulisivat.
-Sano muuta, täällä on vielä näin pieni ja surkea tanssitila, ihan huonot bileet! Jonna huudahti myös.
-Jos tää on teidän mielestänne niin turhaa, miksi kulutatte aikaanne täällä, vaikka jossain muualla olisi varmasti tuollaisille ilonpilaajille mieluisampaa tekemistä? ponnarihiuksinen pinkkiasuinen tyttö kysäisi.
Jonna ja Fiona käänsivät katseensa murhaavasti puhujaan päin.
-Siis mikä toi luulee olevansa? Tyylitajuton ja muutenkin ällöttävä, ei ihme, että on sotkeutunut tämmöseen seuraan. Mennään tekemään jotain muuta, ei täällä jaksa tanssia! Jonna kiljaisi.
Fionan ja Jonnan kävellessä poispäin hienostokävelyään muut simit nauroivat heidän peräänsä.

Sillä aikaa Juulia vietti aikaansa vapaatanssi-ryhmän kanssa ulkosalla nautiskellen viimeisistä lämpimistä päivistä. Juulia oli alkanut viettää enemmän aikaa näiden hilpeiden ja elämänhaluisten tyttöjen kanssa, he sentään osasivat pitää hauskaa. Juulian balettikaverit olivat kieltäytyneet tulemasta koko juhliin, heidän mielestään oli tärkeämpää harjoitella uutta koreografiaa kuin viettää kiva päivä ystävien kesken.
-Juulia, milloin sä aiot liittyä mukaamme ryhmäämme? Susta huomaa jo pitkälle, että tahtoisit. Turhaan kulutat aikaasi siinä vakavassa ryhmässä. Kannattaa hypätä mukaan elämä tuomiin haasteisiin! Daniela hihkaisi varmaan jo kolmatta kertaa sen päivän aikana.

Juulia ei vaivautunut edes vastaamaan enää, tuo kysymys oli saanut jo tarpeeksi monta kertaa kieltävän vastauksen, joten se oli menettänyt arvonsa. Hän vain naurahti. Juulian oli pakko kuitenkin myöntää, että välillä iltaisin hän oli huvikseen harjoitellut toisten tanssiaskeleita, mutta vaihtaminen kokonaan toiseen tanssiin ei tuntunut Juuliasta houkuttelevalta. Baletti oli kuitenkin se laji, jossa Juulia pärjäsi, tässä vaiheessa olisi turha muuttaa suuntaa. Juulia ei vain ollut niin rohkea ottamaan riskejä kuin hänen ystävänsä, hän halusi ensin kerätä varman pohjan seuraavalle askeleelleen ennen sen ottamista.

Jessika oli vetäytynyt yksikseen terassille rauhaan bileiden melulta. Hän maisteli varovasti lasissaan olevaa punaviiniä, alkoholi oli tytölle uusi juttu. Ei se yhtään hassumman makuista olut, mutta Jessika päätti kuitenkin, että seuraava lasi olisi ihan tavallista limpparia. Jessikan mahanpohjassa oli jo ueamman päivän tuntunut jännityksen kipristelyä, pian se olisi oikeasti totta: hän pääsisi yliopistoon, ja viimein hänen ja Armaan jutusta tulisi virallista! Usein he eivät olleet nähneet, Armaksen mielestä se ei ollut vielä sopivaa. Jessika kyllä ymmärsi tämän, ihan hyvä edetä rauhassa.

Yllättäen terassin lasiovi työntyi auki, ja Jessikan seuraan saapui jo yksityiskouluajoilta tuttu Iiro. Olivathan he samassa lukiossa olleet, mutteivat mitään kunnon kavereita, joskus muutaman sanan vaihtaneet. Oikeastaan Jessikalla ei ollut edes halua tutustua poikaan paremmin, tämä kun vietti aika paljon aikaansa niiden lissujen, Jonnan ja Fionan seurassa. Jessika ei halunnut vaikeuksia, joita lissujen seurassa mahdollisesti syntyisi, joten hän pysyi heistä ja heidän kavereistaan kaukana. Iirolla näytti olevan jotakin asiaa, joten Jessika nousi tuolista ylös.
 
-Täällä sä vaan yksin kökötät, vaikka bileet on! Iiro huudahti.
-Niin teen. En mä mikään bilettäjä ole, tylsää vakavaa seuraa vain, Jessika naurahti.
-Ai. No mutta, tule kuitenkin tonne muiden mukaan! Mä ehdin jo luulla, että sulla on joku hätänä, kun täällä yksin istuit, Iiro selitteli.
-Mulla on asiat paremmin kuin koskaan! Jessika ei voinut olla hehkuttamatta hyvänolon tunnettaan.

-IIRO!
Keskustelu loppui siihen paikkaan, kun ovelta kuului Jonnan karjaisu. Jessika kääntyi nopeasti pois päin, ehkä lissut eivät vielä olleet huomanneet heidän keskustelevan, vaikka aika epätodennäköistä se olikin.
-Me ollaan etitty sua jo tosi kauan, ja täällä sä oot piileskellyt, Fiona huudahti Jonnan takaa ärsyyntyneenä.
-Tuu tanssii mun kaa, sä oot ainoa mulle kelpaava pari täältä. Kauheeta roskasakkia kaikki muut, Jonna pilkkasi.

Jessikan sisällä kiehui, ärsytti tuo Jonnan kommentti hänen ja Juulian ystävistä. Olisi tehnyt mieli sanoa suorat sanat niille, ja käskeä poistumaan, mitäs kuluttivat sitten aikaansa roskasakin kanssa, jos se kerran oli niin kauheaa!? Kuuliaisena poikana Iiro totteli Jonnan käskyjä, vaikka Jessika näki, ettei tämä olisi oikeasti halunnut. Joidenkin suosittujen meikkipellejen seura ei tuntunut olevan Iiron mieleen, mutta miksi hän sitten meni? Halusi varmaan

olla suosittu. Jessika ei moista ymmärtänyt. Hän odotti toisten katoavan sisälle, ja meni lopulta itsekin perässä.

Jessikan tullessa täysillä pauhaavan musiikin täyttämään olohuoneeseen istui Juulia sohvalla yksikseen, ja sisko päätti liittyä tämän seuraan.
-Et ikinä arvaa, Jonna ja Fiona tulivat haukkumaan ystäviämme, olisin sanonut niille suorat sanat, jos käyttäytyisin yhtä lapsellisesti kuin ne kaksi, Jessika selitti vakavana.
-Ihanaa, ne kaksi eivät kyllä ikinä muutu, Juulia huokaisi.
-Onko sulla tylsää? Vaikutat pitkästyneeltä? Jessika kysyi.
-Kaverit menivät tanssimaan, enkä jaksa liittyä seuraan, Juulia totesi.
-Et, vaikka olisi hyvää seuraa? Jessika kysyi. Juulia ei kuitenkaan enää vastannut, avasi suunsa vain auki järkyttyneesti.

-Mitä nyt? Jessika ihmetteli.
-Mitäkö? Mitä toi täällä tekee!? Juulia karjaisi katsellen väkijoukossa seisoskelevaa Veikkoa.
-Miksi sä pyysit sen tänne? Juulia oli heti tivaamassa siskoltaan.
-Sähän itse sanoit, että saan kutsua juhliin ihan ketä vain kavereitani, ja Veikko kuuluu heihin, Jessika naurahti.
-Mutta Veikko. Äh, olisit vähän voinut miettiä muakin sillä hetkellä! Juulia huudahti.
 
-Etkö sä tajua? Itse käskit unohtamaan koko tyypin, ja oikein tahallasi kutsut sen tänne mun silmieni eteen! Tajuatko, miten romuna mä oikein olen? Mä en halua nähdä tota enää ikinä! Juulia saarnasi ärtyneenä.
-Eihän tää nyt niin vakavaa ole, Jessika naurahti. Juulia huokaisi, miten hänen siskonsa ei voinut tajuta? Olihan tämä nähnyt, kun Juulia oli lukkiutunut huoneeseensa lohduttomana, ja kaikki oli Veikon ansiota.
-Etkö sä tajua, että tahtoisin vieläkin olla sen kanssa? Onko tää susta hauskaa? Juulia ärjyi.

-Katso, nyt se tulee tänne, Jessika kertoi vilkaisten Veikkoa nopeasti.
-Saat luvan häätää sen pois! Juulia huudahti.
-Hei, mitäs jos vain kuuntelisit, mitä toisella on sanottavaa, Jessika ehdotti.
-Mitä? Tiedätkö sä jotain, mitä minä en? Juulia huudahti.
-En. Mietin vain. Ei sunkaan tarvitsisi olla noin kireä kokoajan, Jessika totesi jälleen hymyillen.
Juulia käänsi katseensa pois siskostaan, tämä oli tehnyt kaiken varmasti tahallaan. Jessika oli taatusti kutsunut Veikonkin kylään saadakseen toisen harmistuneelle mielelle, ja Jessikan mielestä mitään vääryyttä ei ollut tapahtunut! He olivat sopineet nimen omaan, ettei paikalle kutsuttaisi ketään toisen vihamiä. Juulia huokaisi kuuluvasti odottaen pahinta.

-Moi Juulia? Missäs oikein olet piileskellyt koko juhlien ajan? En ole nähnyt sinua kertaakaan, Veikko huudahti tehden yhden suloisimmista ilmeistään.Juulia ei vastannut, hän käytti kaiken huomionsa siskonsa kanssa mulkoiluun. Veikko horjahti hieman koittaen keksiä muuta puheenaihetta.
-Mentäisiinkö tanssimaan? Sinä sen kun niin hyvin hallitset, Veikko ehdotti.
-Ja mitähän säkin olet ottanut? Juulia tiuskaisi.
-Juulia tanssii kanssasi mielellään, Jessika avitti työntäen sisarensa pois istumasta.
Juulia kääntyi kyyläämään jälleen Jessikaa, joka virnuili. Jessika oli järjestänyt kaiken täyttä ilkeyttään, ei Juulia kehdannut enää edes kääntyä takaisin, hän lähti Veikon mukaan tanssilattialle. Kyllä hän yhdestä pienestä tanssista selviäisi.

Veikko ja Juulia alkoivat hytkymään villin biisin tahdissa aina vain rohkeimmin vedoin. Juulia tunsi yllättäen olonsa jälleen hyväksi, eikä voinut olla hymyilemättä katsoessaan Veikkoa silmiin. Veikko vastasi katseeseen syvän vihreillä silmillään, jotka saivat Juulian ihan sekaisin. Juulia ei voinut käsittää, miten ei pystynyt enää ajattelemaan raivostuttavia asioita siskostaan. Veikolla oli häneen jokin positiivinen vaikutus, Juulia tunsi olonsa niin elinvoimaiseksi ja onnelliseksi, hän ei olisi tahtonut hetken päättyvän milloinkaan.

Jessika puolestaan katseli saattamiaan tanssijoita innoissaan virnuskellen.
-Amorilla on aina sormensa pelissä tämän kaltaisissa tilanteissa, Jessika naurahti ottaen pöydältä radion kaukosäätimen. Jessika katseli sitä hetken virnistellen sillekin, minkä jälkeen vaihtoi soimaan toisen biisin.
 
-Mun lempi biisi! Haluisitko tanssia tämänkin mun kanssa? Veikko huudahti.
-Noh, mikäs siinä, Juulia yritti olla luulostamatta liian innokkaalta, hän saisi viettää aikaa Veikon lähellä vielä toisenkin kappaleen ajan.

Juulia päätti ottaa kaiken tästä ihanasta hetkestä irti. Vaikka hän ei Veikkoa omakseen saisikaan, juuri tuona hetkenä Juuliasta kuitenkin tuntui, että se voisi olla mahdollista. Juulia kuitenkin ymmärsi haaveilevansa turhia, muttei välittänyt. Tämä olisi viimeinen kerta, kun hän näkisi Veikon, pian lähdettäisiin yliopistoon. Siellä oli kokonaan eri simit ja Juulia voisi unohtaa Veikon lopullisesti. Juulian yllätykseksi Veikko pyysi joka kappaleen jälkeen Juuliaa jäämään vielä seuraavankin ajaksi. Ja tietenkin tyttö suostui, ei hän kieltäytyäkään osannut.

Hitaan kappaleen alkaessa soida stereoista tanssilattian väki hupeni, ja väki siirtyi hakemaan keittiöstä juotavaa. Veikko kuitenkin halusi yhä jatkaa tanssimista Juulian kanssa. Juulia kummasteli sitä todella, Veikkohan seurusteli toisen tytön kanssa, olisiko tämä nyt sopivaa? Juulia ei kuitenkaan ehtinyt kieltäytyä, kun Veikko jo otti hänestä otteen.
-Ymm, kuule Veikko, musta tää ei ole hyvä idea. Jos sun tyttöystävä saisi jostain kuulla tästä, se vois ymmärtää kaiken väärin, ja... Juulia selitteli.

Veikko ei ollut moksiskaan, vaan laittoi kätensä tytön hartioille. Jotta Juulia ei olisi näyttänyt tyhmältä, hänkin päätti tarttua poikaan kiinni.
-Mä en välitä, mitä se ajattelee. Me ei olla enää yhdessä, Veikko paljasti. Juulia ei mahtanut mitään hymylleen, joka levisi hänen naamalleen. Hänen pitäisi olla pahoillaan Veikon puolesta, ei iloita tuosta kurjasta tapahtumasta.
-Sori, mä en tiennyt. Ei ollut tarkoitus tuoda ikäviä asioita mieleen, Juulia mutisi nopeasti.

-Äh, helpotus se ero oli. Mun tunteet oli koullut jo aikoja sitten, en vaan osannut päästää irti vanhasta. Olin tottunut ajatukseen, että seurustelen, ja pelkäsin etten osaisi olla enää yksin. Tajusin kuitenkin, että mun teeskentely oli väärin sitä toista kohtaan, se ansaitsee jonkun, joka todella välitää siitä. Juulia kuunteli Veikon kertomaa hämmästellen, miten samanlaisessa tilanteessa hän itsekin oli juuri nytkin; jatkaako balettia, vai vaihtaa toiseen tanssi ryhmään.

Sillä hetkellä Juulia teki sen, jonka olisi jo hänen ja Veikon ensitapaamisella tehdä. Hän kumartui lähemmäs poikaa suikaten pienen suukon suoraan tämän suulle. Veikko ei vastustellut, mutta Juulia ei silti voinut olla varma, mitä mieltä poika äskeisestä oli. Juulia ei kuitenkaan siitä välittänyt, hänen mielessään olivat tanssiasiat. Veikon kertomus oli saanut hänet ymmärtämään, että täytyisi uskaltaa irtautua vanhoista kaavoista ja ommella sauma eri kohtaan. Sinne, mihin Juulia oikeasti sisimmässään sen halusi.
 
Loput juhla-ajasta kiisi niin vauhdikkaasti, ettei Juulia tahtonut edes uskoa. He olivat tanssineet Veikon kanssa vielä monen moista kappaletta, ja samalla he olivat jutelleet kaikenlaisesta maan ja taivaan väliltä. Lopulta Veikkokin ilmoitti lähtevänsä kotiin viimeisenä paikalla olevista vieraista, milloin Juuliakin pääsi hengähtämään hetkeksi istualleen. Juulia suorastaan hehkui kauniimmin kuin pitkiin aikoihin, ja kaikki oli Veikon ansiota.
-Voiko elämä olla ihanampaa? Juulia kysyi haaveilevin katsein.
-Ei nähtävästi, ihana nähdä sinut noin onnellisena, Jessika totesi suunnitellen jo omaa onneaan yliopistoon mentäessä.
-Hei, anteeksi, jos sulle tuli tylsää juhlien aikana, kun mä vain häippäsin, Juulia pahoitteli.
-Ei se mitään, nyt meidän on kuitenkin lähdettävä pakkaamaan tavaroita, illalla koittaa jo lähtö, Jessika muistutti.
-Niin tietysti, olemme menossa Veikon kanssa eri yliopistoihin! Tähän se sitten kaatuu, Juulia huudahti, hän oli päivän aikana tyystin unohtanut yliopistoon lähdön.
-Älä hätäile, kaikki järjestyy vielä parhain päin, Jessika kannusti, mikä sai Juuliaankin pientä hymynpoikasta esiin, tilanne oli vieläkin niin uskomaton, ettei hän pystynyt murjottamaan!
Illalla lähdön aikakin koitti. Jessika ja Juulia olivat pakanneet laukkunsa lähtövalmiiksi, ja nyt he olivat siirtyneet jo pihalle odottamaan jännittyneenä taksin saapumista. Juulia oli kuunnellut Jessikan neuvoja koko päivän, ja oli saanut tulokseksi kahden simin löytävän toisensa vaikka maailman ääristä, jos heidät oli tarkoitettu yhteen. Jessika oli kokenut saman, viimeinkin hän ja Armas saisivat toisensa pitkän odottelun jälkeen, mikään ei voinut mennä enää pieleen... Toisin kuitenkin kävi, Junnu näki ilokseen lapsenlapsiaan pihalla, ja päätti ystävällisyyttään mennä tervehtimään näitä. Vaikka Junnu yritti olla kuinka varovainen, sai Juulia moisesta sydänkohtauksen, Jessikakin seurasi tapahtumaa kauhistuneena vierestä.

Hetken päästä Juulia lysähti maahan, ja hänen naamansa värjäytyi elottoman sinertäväksi. Jessikalla meni hetki tajuta tosiasiat, kun Viikatemies leijui mustan vanan tullessa perässä. Jessika oli tilanteesta erittäin järkyttynyt, eikä meinannut saada itsekään henkeä. Hänellä meni hetki käsittää nyt olevan tositilanne, eikä hän voisi antaa Juulian kuolla oman tyhmyytensä vuoksi. Jessika päätti heittäytyä täydelliseksi pelleksi Viikatemiehen edessä ja hypähti

polvilleen tämän luokse.
-Anna siskoni elää! Et voi tappaa häntä! Hän on juuri rakastunut ja ansaitsee elää! Olimme juuri lähdössä yliopistoon, jossa uusi elämäkin olisialkanut. Kiltti, Jessika aneli.
-Ylös siitä, Viikatemies karjaisi, Jessika nousi pää jalkoihin katsellen, hän oli varma, että Juulia oli menetetty koko loppu elämäksi.

Onneksi Viikatemies antoi Jessikalle mahdollisuuden pelastaa siskonsa. Jessika arvasi oikean käden sielunpiilotus-leikissä, eikä riemulla ollut rajaa! Jessikalla kesti hetken tajuta, että hän oli juuri pelastanut Juulian erittäin pahasta tilanteesta, yhtä hyvin olisi voinut käydä huonostikin. Viikatemiestä vähän ärsytti, jälleen tuli turha keikka, kun ei ketään tarvinnutkaan tappaa. Pitäisi varmaan vaikeuttaa pelastus-leikkiä?

Hetkessä Juulia sai elinvoimansa takaisin ja syöksyi pelastajansa kaulaan.
-Kiitos, kiitos! Sä olet paras! Juulia ei pystynyt muuta sanomaan.
-Enhän mä sun olisi antanut kuolla, mun rakas siskoni! Jessika sanoi vedet silmissä rutistaen Juuliaa oikein kunnolla. Nyt vasta hän ymmärsi, miten tärkeä Juulia hänelle oli. Vaikka he välillä olivatkin kuin eri planeetoilla, oli Juulia tärkein sim Jessikan elämässä.
-Kuule, voitaisko olla kertomatta tästä mitään muille? En halua turhaan huolestuttaa perhettä, eihän mitään edes tapahtunut, Juulia kuiski huomatessaan hyvästelijöiden saapuvan ovelle.

Jessika ehti nyökätä nopeasti, ennen kuin tytöt joutuivat halivyöryn kohteeksi.
-Mitäs te täällä halailitte, ettehän te joudu eroon toisistanne? Petra hämmästeli.
-Eihän me mitään, Juulia huudahti nopeasti sanoessaan heipat Jennalle. Tyttö pääsisi yliopistoon vasta vuosien päästä, joten he eivät tulisi toisiaan näkemään pitkään aikaan kunnolla. Uuno tunsi karhean palan kurkussaan, olihan se liikuttavaa, kun lapset lähtivät yliopistoon, vaikkeivat lellikkejä olletkaan.
 
Hyvästien jälkeen muu perhe siirtyi sisälle, viileässä syysilmassa tuli nopeasti kylmä ilman takkia. Läheltä kuului taksin tööttäilyä, se saapuisi ihan pian. Tytöt kääntyivät vielä katsomaan taloaan viimeisen kerran. Kumpikin tiesi, etteivät välttämättä pääsisi enää palaamaan sinne, vain yksi voi olla perijä.
-Jessika, muistatko, kun ennen ensimmäistä yksityiskoulupäiväämme teimme sopimuksen, että pidämme yhtä vaikeiden paikkojen tullen? Voisimme tehdä nyt samoin, Juulia ehdotti.
-Sopii, Jessika lupasi, tarttuen Juulian käteen, minkä jälkeen tytöt kävivät istumaan taksin takapenkille.

---

Anteeksi Yun, matkin sinulta tämän ovelan tavan kirjoitella huomioita osasta tänne loppuun. Toivottavasti et pahastu .-)
Jätin tarkoituksella tuon Uunon poliisilta pakoon pääsyn kertomatta, eikä siihen varmaankaan enää palata. Aluksi ajattelin, että Uuno saisi jälleen supervoimia (niin kuin siellä pusikossa) ja olisi noussut lentoon salaisilla kyvyillään, mutta olisi mennyt ehkä vähän yli. .-D
Fanitin "vauvana" Tinttiä, joten siitä sain idean Jennan koirahinkuun. .--D
Tunnistiko kukaan lukumusabiisiä? Se on sims-versio simssin yhdestä hevi-kappaleesta, joka tulee Teinien kamiksen mukana. Tämä siis oli kuitenkin se alkuperäinen laulu. ,-)
Hehheh, yksärikoulun porukkaa tuli vierailemaan jälleen tarinassa. .--) Huomasiko kukaan Urmasta? Hänkin oli mukana, mutten maininnut nimeltä. Tajusin muutean äskettäin, että nuo nimet Urmas ja Armas (rehtori) rimmaa. .---D
Vitsi mä pelästyin, kun Junnu säikytti Juulian, ja yhtäkkiä sinne saapui vielä Viikatemieskin. .-o Pelkäsin koko ajan Juulian kuolevan, se olisi ollut paha juttu, sillä minulla on hieno juoni Juuliaa varten. Onneksi Jessika onnistui pelastamaan siskonsa. <3
Nyt sitten välillä seurataan Jeskun ja Julskun yliopistoa, ja välillä ollaan kotitontilla. ,-)
Kommatkaa!! <3