Pahoittelen osan viipymisestä, mutta syytän photista kuvieni "hukkaamisesta". Koko kesäkuun olivat muka liian katseltuja. .-/ Nyt vaihdan lopullisesti imguriin, eihän tästä tule muuten yhtään mitään! Kesän kunniaksi olen kuvaillut Iloliemiä eteenpäin aika rivakasti, minkä ansiosta useampi osa on jo kuvattu. .-D Tänään juuri napsin kuvia 73-osaa varten. .-) Täytyy katsoa, milloin saan perijä-äänestystä aloitettua. En vielä tiedä, mikä olisi järkevä ajankohta sille. .-) Minulla muuten alkaa tasan kuukauden päästä koulu. Saa sitten nähdä, miten tarinoidenkin osien julkaisutahdille, kun mahdollisesti muutan eroon tarinointikumppanistani. En tiedä, pitäisikö säästellä valmiiksi kuvattuja osia, vai laittaisinko niitä vaan nopeaan tahtiin. .-D Lukekaa kommenttivastaukset ja menkää osan pariin. .->

Jade Essence kirjoitti:
Ai kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä... Köh, asiaan.
Voi Atsoa, yliopistolta ei tunnu löytyvän nuorukaiselle samanhenkistä seuraa. Ehkä Kanervasta olisi tässä apua? Jos tämä osaisi neuvoa vaikka jonkun Atsolle sopivan kerhon josta tämä saisi uusia tuttavuuksia.
Jouni ja Kai vaikuttavat saaneen ainakin jonkinsortin sovun aikaan, ja pidin siitä että Hilppa-serkkukin näyttäytyi :) Ohos, onkos nuoremman sukupuolven edustajien keskelle palaamassa tämä vanha kolmiodraama?
Olet muuten todella hauskasti linkittänyt missikisat tarinaasi, rakastan tällaisia metaviittauksia :D Ja Jounin tokaisu keittiön syttymisestä tuleen osui ainakin minun nauruhermooni ;)
Vai niin, joku Veikon tuttavuus missikisojen yleisössä. Viestin lähettäminen kukkakimpun kortissa on kieltämättä varsin luova idea varsinkin kun se näytti onnistuvan noin vaivattomasti. Mitähän tästä seuraa *hieroskelee kämmeniään yhteen odottavainen ilme kasvoillaan*
Jarnon opiskelu näyttää alkaneen lupaavammissa merkeissä kuin isoveljensä, tämähän löysi heti seuraa huonetoverinsa kautta.
Apua, tuliko nyt Uunon loppu? :/ Arvelen hieman niin.
Erittäin hienosti rakennettu osa, odotan innolla ja jännityksellä miten nämä kaikki juonet selviävät! ;D

Vastaus: Sinulla on aina tuollaisia ihania sanontoja mielessä. .-D Jep, Atso raukka on jäänyt ihan yksin bilehirmujen keskellä. Kanerva tosiaan voisi vinkata Atsolle jonkin kerhon, hieno idea. .-) Jep, Jouni ja Kai saivat tosiaan sovun aikaiseksi, vaikka kolmiodraama uhkaa palata takaisin. Hauskaa, että pidit missikisa-viittauksesta. .-) En tosiaan jaksanut luoda uutta simiä kisoja varten, ja sitten tällainen juonenkäänne juolahti mieleeni. Päätin käyttää missikisoja tarinassakin, ja kaikki asiat muotoutuivat mallikkaasti. .-) Hyvä, että Jounin kommentti sai nauruhermosi aktivoitumaan. .-D Jep, kukkakimppuviesti saapui onnellisesti (?) perille ja saapuipa jopa oikean henkilön hyppysiin. Jarnon opinnot yliopistossa tosiaan lähtivät hyvin liikkeelle, kun kavereita heti ilmaantui. .-) Kiitoksia kommentistasi ja kehuistasi! Minulla on mielessä Iloliemille tälle hetkelle paljon isoja juonenkäänteitä, joten saattaa hetken kestää, että saan kaikki asiat kerrotuksi, mutta tylsiä osia ei pitäisi olla luvassa. .-)



GreenPixy kirjoitti:
Mahtava keksintö laittaa nuo missikisat mukaan osaan! :) Loppukilpailukohta oli myös hieno, ja samalla sait tuntemattoman miehen Juulian jäljille. Ihailen fiksuuttasi :D
Voivoi, olen jo varmaan kolmessa viimeisessä osassa kauhistellut Uunon ikää ja epäillyt että hän heittää kohta henkensä... Mutta nyt taitaa olla tosi kyseessä. Tai ehkä sittenkin vain sairaskohtaus mistä mies selviää?
Virva on minusta jotenkin kieron oloinen.. :/ Ensin pilaa poikien välit (no olkoon, ehkä se ei tehnyt sitä tahallaan), sitten hurmaa Jounin ja nyt vikittelee vielä Kaitakin joka on onnellisesti yhdessä Sirjan kanssa >:(
Hyvä että Jarno sai heti kavereita! :) Ehkä hän vielä joskus sopii asiat vanhempiensa kanssa. Atsolla puolestaan näyttää olevan huonompi tuuri. Hmm, ehkä olisi jo aika etsiä uusia kavereita.. Jään odottelemaan jatkoa :)

Vastaus: Kiitos, kiitos. .-) Jep, Uunolla alkaa olla jo ikää, mutta saattaahan hän silti ponkaista tuosta ylös ja olla elossa pari osaa, tai toinen vaihtoehto on sitten kuolema. Saa nähdä, mitä tapahtuu! Virvan tähänastinen käytös ei tosiaan ole ollut mitään ihailluinta. .-/ Hauskaa tosiaan, että Jarno sai kavereita. .-) Ehkäpä tosiaan aika lieventää vihaa ja Jarno saisi sovittua vanhempiensa kanssa. Atso tosiaan on jäänyt vähän yksin, ja uusien kavereiden hankkiminen voisi auttaa tilannetta. .-) Kiitos kommentistasi!



Pösö kirjoitti:
Ei! eieieieie! Uuno ei saa kuolla ja Virva pois Kain kimpusta!!! Laita kolmiodraama mielummin juulialle ja ''vainoojalle'' niin olen tyytyväinen :D
Atso voisi ottaa rennommin ja hankkia itsekkin vaikka tyttöystävän jos ei ilman seuraa kestä olla.

Vastaus: Oi, sinulla on ihanan voimakkaita ja villejä näkemyksiä asioihin! .--D Saa nähdä, miten toimin. Tyttöystävä voisi tosiaan olla mukava lisä Atsolle, jospa mies jostain sellaisen hankkisi. .-) Kiitos kommentistasi!



Jellu kirjoitti:
Mä olen raju ihminen ja mulla on rajut näkemykset. ;) Okei, oikeasti en ole kovin raju, vaan tosi lepsu. Mut mulla on edelleen ne rajut näkemykset tuosta Veikosta, ihan varmana sillä on näppinsä pelissä Juulian ja Kustin erossa!
Lopetit taas ilkeästi. :( Voi Uuno rukkaa! (Kirjotin Uuni, voi että :D)
Se löytyy aamulla, eikä mitään ole enää tehtävissä. Sanokaa minun sanoneen. :(
Ihanaa draamaa oot saanu kehitettyä näiden meidän nuorten välille! Virva on aika kana, miks se alko Jounin kanssa, jos kuitenkin haikailee Kaita?
Atso vois vähän relata ja Benjamin yrittää ottaa vähän enemmän ystäväänsäkin huomioon. Jatkuva bilettäminen ei tee hyvää opiskeluille. Mutta kuten sanoin, Atsonkin on opittava rentoutumaan, ei koko ajan tarvitse opiskella. ;)
Jarno on jotenkin noussut mun suosikiks ja toi Birgitta on jotenkin ihana. Toivottavasti niiden välille tulee jotain sutinaa. ♥
Jarno perijäks ja Birgitta puolisoks.fi :D

Vastaus: Rajut näkemykset ovat juuri hauskoja. .-D On mielenkiintoista huomata, että lukija innostuu pohdiskelemaan tarinan tilannetta ja löytää rajun vaihtoehdon. Mitä rajumpi, sen parempi. .-D Jep, jätän osia aika usein ilkeisiin kohtiin. Kun kuvamäärä alkaa täyttyä, koitan löytää jonkin jännittävän paikan lopettaa. .-) Itsekin olen kirjoittanut Uunon moneen kertaan Uuniksi. .--D "Virva on aika kana", jotenkin piristyin tuosta huomiostasi. .-D Vaikka vakava asia tietenkin on kyseessä. Virvan ajatusmaailmaa en vielä ole paljoa usuttanut tarinaan ulos, ehkä jossain vaiheessa saat kysymykseesi vastauksen. Todennäköisesti saat. ,-) Totta, Benjaminilla ja Atsolla on molemmilla tehtävää, jotta ystävyyssuhde saadaan takaisin kuntoon. Hieno huomio! .-D Hauskaa, että Jarnosta on tullut sinun suosikkisi, hän on ehkä minunkin suosikkini. .-) Hahaa, ei sitä tiedä, vaikka innostuisinkin sutisuttamaan Jarnoa ja Birgittaa. .-D Kiitos kommentistasi!



Yun kirjoitti:
Jännä oli osa. Kivasti olit nyt kertonut vähän kaikista simeistä, eikä kukaan jäänyt varjoon. Hyvä suoritus, kun simejä on tuollainen lauma :)
Veikkokaan ei tehnyt mitään tyhmää tällä kertaa :D
Kolmiodraaman poikaset olivat kivoja. Ne ovat ehkä helpoin tapa luoda draamaa tarinaan, mutta eivät todellakaan huonoin! Mielenkiinnolla odotan, miten teinien käy ja mitä Juulia salainen ihailija vielä touhuaa. Kai yliopistolaisiakin vielä odottaa rakkaus(huolet)?
Vähän harmittaa, että olin juuri suunnitellut seuraavaan osaani missikisoja :D Itse olin saanut idean KaijaKoo-fanin kisoista, mutta nyt sinullakin on missikisat. Piru vie, miten ajattelemme niin usein samoja asioita samoihin aikoihin? :D No ei voi mitään, ja se oma missikisaosani tulee varmaankin vasta heinäkuussa ulos :P
Jännään kohtaan jäi, vaikka en kyllä Uunoa hirveästi surisikaan :P Jatkoa sitten vaan! :>

Vastaus: Kiitoksia, osan kokonaisuus ja kaikkien simien osuudet muotoutuivat sattumalta. Onhan se juu hauskaa, että kaikista kerrotaan aika tasapuolisesti. .-) Sinulla on hieno ajatus kolmiodraamasta! Hienoa, että tilanteet ovat saaneet mielenkiintosi heräämään! .-D Hyvä, että sait keksittyä jonkin muun kisan missikisojen tilalle, jos oikein muistan. .-) On tosiaan ahdistavaa, jos jonkun tarinassa on aika samantapainen juoni kuin omassa sadussa, niin helposti toinen voi ajatella matkijaksi. Tosin matkijat tunnistaa helposti, ja samankaltaisia juonia saa olla. .-) Kiitos kommentistasi!



mel. kirjoitti:
Atson pitäis todellakin löytää itelleen uusia kavereita Benjaminin lisäksi! Muuten se raasu joutuu olemaan aina yksikseen ): Ehkä tukioppilas-Kanervasta voisi tulla kaveri sille?
Huu, mikä mysteerimies Juulialle antoi kukkia, vaikuttaa uhkaavalta D: Seems like something bad's gonna happen. Haistan vaaran.
Ja haistelen myös kolmiodraaman aineksia. Käy sääliksi Sirjaa, kun Kai haaveilee toisesta tytöstä seurustellessaan sen kanssa. Ja vähän tuntuu siltä, että riita Kain ja Jounin välillä puhkeaa uudelleen, jos Kai ja Virva alkavat seurustella...
Jarnolla menee hyvin yliopistolla, mikä on kiva!
EIH Uuno et saa menehtyä, et nyt! 8( Sinnittele, mies!
Huh, jännä osa! Suurkiitokset tästä, jään odottelemaan jatkoa! (:

Vastaus: Atsolle voisi tehdä tosiaan ihan hyvää tutustua muihinkin simeihin, mutta onneton toivoo aina, että Benkulta riittäisi hänelle aikaa. .-/ Kanerva oiskin kiva kamu Atsolle! Pelissä he taitavat oikeasti ollakin ystäviä, mutta katsellaan, päätyykö juttu tarinaan. ,-) Hajuaistisi saattaa olla oikeassa, ties vaikka mysteerimiehellä olisi jotain mielessä... Jep, tilanne on kyllä kurja Sirjan kannalta, ja veljesriita voi hyvinkin puhjeta, jos Kai alkaisi Virvaa tapailla. .-s Jarno tuntuukin olevan tällä hetkellä ainoa, joka on välttynyt ongelmilta. .-D Mutta on minulla luvassa pari ylläriä Jarnon varalle, ettei aurinkoinen opiskelijaarki ikuisuutta kestä. ,-D Olisi tosiaan ikävää, jos Uuno menehtyisi. .-/ Kiitokset itsellesi lukemisesta ja kommentin jättämisestä!



Vivy kirjoitti:
Mahtava osa! Käyn nykyään melkein joka päivä tarkistamassa Iloliemet, olethan sentään "parhaat legacyntekijät"-listani ykköspaikalla... Lista on siis tietokoneeni vieressä =) Kiitos taas kerran avusta!
Eihän Uuno vain kuole juuri ennen avajaispäivää? Ja olikohan mustatukkainen mies Millan* murhaajan sukulainen? Minua ei oikeastaan haittaa yhtään nuo vanhusten kaatuilut, tuo sopivasti jännitystä... =)
Hopeberryissä on ongelma: Aina, kun yritän tallentaa "The Sims 3 on havainnut virheen ja tuote on suljettava"! Olen saanut Hazelin ratsastustaidon kymppitasolle yli viisi kertaa, ja tehnyt kilpailujen palkintorahoilla tosi paljon rahaa joilla rakentanut paremman talon, mutta simssin mielestä tallentaminen on virhe...
Ja Olin aloittamassa blogia keppihevosistani, mutta ymmärsin etten haluakkaan enkä saa blogia poistettua... Olisi pitänyt miettiä kauemmin, mutta miten blogi poistetaan?
Kiitos avusta ja loistavista lukukokemuksista joita odotan taas innolla =D
Kunhan saan kommentin julkaistua, tässä on muka joku virhe...

Vastaus: Oih, olen otettu sijoituksestani listassasi. .-D ♥ Kivaa, että Iloliemillä on sinunkaltaisesi ahkera fani. .-> Olisi tosiaan kurjaa, kun Uuno pakersi niin kauan lelujenrakennuksen ja kasvimaan parissa, ja sitten ei pääsisi ollenkaan nauttimaan yrityksensä pyörittämisestä. .-/ Jaa-a, Iloliemillä on usein ollut pitkäaikaisia vihamiehiä, mistäs sitä tietää, jos vielä joku on kostonhimoinen niiltä ajoilta. .-D Hmm, täytyy ilmeisesti kaadella vanhuksia useammin. ,-D Minulla ei (onneksi) ole ollut (ainakaan vielä) tuollaisia tallennusongelmia kolmosen kanssa, etten oikein osaa neuvoa. .-/ Tuohan on kai kuitenkin melko yleinen vika, jos jostain muualta netistä löytäisit apua googlaamalla tai kysyisit asiasta vaikka sims24-keskustelualueella, jos joku viisaampi osaisi neuvoa. .-) Hmm, jostain syystä en nyt itsekään löydä tuolta vuodatuksesta mitään bloginpoisto-vipua. Ovat mokomat piilottaneet sen, ikävöin vanhaa ja selkeää vuodatusta... Mutta ainakin voit kätkeä blogin muilta laittamalla sen yksityiseksi kyseisen blogin asetuksista tähän tapaan: *kuva*. Mukavaa, että viihdyit osan parissa! .-) Kiitos itsellesi kommentoimisesta!


Lumikristalli kirjoitti:
Olen odottanut tätä osaa. Ei Uuno ei :(
Että kolmiodraamaa vai ? mysteriksi jää :D
Jatkoa innolla odotellessa (:

Vastaus: Odottamista tuo lukijan elämä suurimmaksi osaksi on. .-P Ei niin, nyt kömmit ylös sieltä lattialta Uuno! Jotain draamaa taitaa olla luvassa, voi noita teinejä. .-D Kiitos kommentoimisesta!



Sabrina kirjoitti:
Hui, kylläpä vanhus jäi taas pulaan lopussa! Toivottavasti Uuno löydetään pian ja hän selviäisi ;s Vai mikähän vanhusta mahtaa vaivata?
Teinejen ihastukset aiheuttavat päitä ja tunteita aivan pyörälle, mitenköhän parit mahtavat tulevaisuudessa järjestäytyä? Aavistan kyllä, että Virva tulee vaihtamaan veljestä tässä matkan varrella...
Kiva, että Jarno sopeutui elämäänsä yliopistossa, toivottavasti hän myös jossain vaiheessa on valmis puhumaan asiat halki vanhempiensa kanssa!
Atso on nähtävästi päässyt yliopiston sykkeeseen vasten tahtoaan. Toivon mukaan kaverukset nyt löytävät jonkin kultaisen keskitien ettei heidän yhteinen taipaleensa katkea erilaisuudesta huolimatta!
Missikisat olit järjestänyt kyllä kivasti, vaikka Juuliaa nyt sitten ei kauneimmaksi kruunattu :( Salaperäisen ihailijan käytös kyllä hämmentää, kuka kumma hänkin mahtaa olla...?
Hyvän osan olet taas saanut kasaan! Toivottavasti uutta tulee taas pikapuolin, ettei meitä pidetä enempää jännityksessä >:)
- Sabrina

Vastaus: Jeps, jo toistamiseen osa päätettiin tällä tavalla ilkeästi. .-D Olisi tosiaan hyvä, että joku älyäisi tulla paikalle katsomaan. Sanos muuta, teinien tilanne on kyllä aika sekaisin, että on vähän paha sanoa, keistä loppujen lopuksi tulee pari. .-D Jarnolla oli tosiaan mukava alku yliopistolla, vaikka asioiden selvittäminen vanhempien kanssa olisi edessä, viimeistään siinä vaiheessa, jos Jarnosta tulee perijä. Atso-raasu yrittää pitää samoista asioista kuin Benjaminkin saadakseen viettää aikaa ystävänsä kanssa. Jokin keskitie olisi kyllä toimiva ratkaisu, jos Benkkukin voisi vähän joustaa välillä. .-) Kivaa, että pidit missikisoista! Juulia ei tosiaan ensimmäiselle sijalle päässyt, mutta kokemus jäi sentään ihailijan ansiosta mukavaksi muistoksi. .-) Ihailijan henkilöllisyys pysyy toistaiseksi salassa, hehe. ,-) Kiitos paljon kommentin jättämisestä!



Tikru kirjoitti:
Ei! Ei Uuno saa kuolla!Toivottavasti joku löytää vanhusraukan ennen kun on liian myöhäistä.
Mie en ole ihan perilla teinien suhdesotkuista, myönnetään... Mutta Atson ja Benjaminin tiet alkaa selvästi erota ja Jarno näyttää olevan sopeutunu hyvin yliopistoelämään. :)
Missikisat oli kivasti tehty, harmi kun Juulia ei voittanu. Mie niin haluan tietää kuka on se "salaperäinen ihailija"! Liittyy varmasti Veikkoon. Mutta se nähdään sitten joskus.
Innolla ootan uutta osaa!

Vastaus: Ei niin, toivottavasti joku pelastaja saapuu paikalle ajoissa! Eivät teinit itsekään taida olla asioistaan ihan perillä, mutta eiköhän jossain kohtaa päästä selvemmille vesille (mitähän tuolla nyt tarkoitan, en itsekään ymmärrä .-D). Atsolla ja Benjaminilla ei tosiaan ole enää samoja mieltymyksiä niin paljon, jolloin poikien välit ovat viilenneet. .-/ Jarnola sentään menee hyvin! Mukavaa, että pidit missikisa-lavastuksestani. .-) Aina ei voi voittaa, ja sen Juulia sai nyt tajuta. Ym, oiskohan ihailijalla ja Veikolla jokin yhteys, saa nähdä. ,-) Kiitoksia kommentoimisesta!



banssu kirjoitti:
Ihanaihanaihana osa! Jännään paikkaan taas jätit... Toivottavasti Uunosta ei jouduta luopumaan ihan vielä. Vaikka sen oudot tavat ja piirteet onkin monesti saanut mut ärsyyntymään, niin onhan siihen nyt vähän kuitenkin kaikkien näiden osien varrella tullut kiinnyttyä! :D
Iiks. Kukahan mahtaa olla tämä "salainen ihailija" ja miksi se jahtaa Veikkoa? D: Ja miksei Juulia saanut nähdä sitä korttia! >:( Inhottavaa, kun Veikolla on selvästi jotain likaisia salaisuuksia, joita Juulia ei saa tietää. Ja minä kun pidin sitä aina niin hyvänä heppuna. :( Kuka tietää, ehkä Kusti olisi kuitenkin ollut parempi valinta Juulialle... :s
Hmh. Miksi Kain vanhoja tunteita piti herätellä joukkotreffeillä ;( Ätspojedf kun vihaan tota Virvaa! Miksimiksimiksi sen pitää taas tulla rikkomaan veljesten välit! >:( Ja miksi se käyttää hyväkseen Jounia päästäkseen Kain lähelle... Aaaaa, ärsyttävää! :D Voi Jouni-raukkaa, se kun on niin onnellinen Virvan kanssa. Ja vielä enemmän käykin sääliksi Sirjaa! Se ja Kai on niin ihana pari ja suloisia ja äää. Luulin jo että Kai olis unohtanut typerän Virvan siinä kohtaa, kun ne makoilivat sylikkäin Sirjan luona, mutta ei -__- Jounin ja Sirjan pitäis varmaan päätyä yhteen! :D
Hyvä, että Jarno löysi yliopistolta uusia ystäviä! Toivottavasti Benjaminille käy jotain tyhmää ja sitten se katuu että koskaan oli niin välinpitämätön Jarnoa kohtaan! >:D Jarno vois vaikka löytää itselleen tyttöystävän tästä uudesta neidistä - ellei sitten nuo kaksi vanhaa ystävystä jo seurustele keskenään...
Harmi, että Juulia ei pärjännyt missikisoissa. Toisaalta hyvä, että tämä ruusukimppu sai hänet paremmalle tuulelle - mutta silti, hyi olkoon! D: Saa nähdä, mitä kamalaa keksit Veikon varalle! :D
Joooo.... En tiiä oliko mulla muuta, mutta johan tässä tais tullakin kaikenlaista. Olipas aivan ihana osa!♥ Jatkoa odotellen... ;p
-banssu

Vastaus: Hii, hauskaa, että osa miellytti! Mä haluaisin pitää Uunoa vielä useemman sukupolven ajan hengissä, se on saanut mut puolelleen jotenkin. .-D Uunolla on kieltämättä usein ollut erilaisia käsityksiä ja mielipiteitä asioista ja siitä on sitten sanomista tullut. Saa nyt sitten nähdä, miten tässä käy. Veikolla tuntuu jokin yhteys Juulian ihailijaan tosiaan olevan. Veikosta on tosiaan alkanut löytyä hämärämpiä juttuja.. No jaa, olisin mä varmaan Kustillekin kirjoitellut kaikkia kieroiluja, jos hän olisi Juulian kumppaniksi jäänyt, mutta paha tosiaan näin jälkikäteen sanoa, oisko se ollutkin Veikkoa "parempi" mies. .-P Virva tuntuu keräävän vihaa lukijoilta enemmän kuin odotin. .-D Väärinhän tytön toimet kyllä on, kun seurustelee Jounin kanssa ja haaveilee Kaista, ja Kaikin on nyt pulassa Sirjan kanssa seurustellessaan. .-/ Hoo, Jouni ja Sirja, heistä voiskin tulla hyvä pari! .-D Jarnolle kävi tosiaan kivasti, kun heti löytyi ympärille mukavanoloisia simejä. .-> Hehee, Birgitalle ja Jarnolle on jo muitakin parittajia. .-D Juulia ei tosiaan pääpottia vienyt missikisassa, mutta ihailijalta saatu ruusukimppu ilahdutti häntä, toisin kuin Veikkoa. .-D Minulla on jo pitkään ollut Veikolle varattuna yksi juttu, saa nähdä, milloin se paljastuu. ,-> Paljon sinulta tulikin asiaa kommenttilootaan, kiitoksia kovasti kommentin jättämisestä!



vupii kirjoitti:
Voi Uuno älä kuole ihan vielä. Mukava osa vaikka kuvat ei nyt näkyneet, tulen myöhemmin katselemaan kuvien kera sitten:)

Vastaus: Harmi, että kuvat eivät näkyneet. .-/ Nyt ne ovat esillä, jos jaksat selata vielä vanhan osan läpi. .-)


KERTAUS:

Yliopiston vapaus sai Benjaminin biletystuulelle, ja hän juhli joka iltana. Atso tunsi itsensä yksinäiseksi, mutta juhlissakaan hän ei viihtynyt.

Kai seurusteli Sirjan kanssa, kun taas Jouni ja Virva olivat pari. Eräissä illan istujaisissa Virva tuli kuitenkin vihjailemaan Kaille, että haluaisi olla pikemmin Kain kuin tämän veljen kanssa yhdessä. Kai vanhat tunteet Virvaa kohtaan heräsivät, mutta hän ei tiennyt, miten toimisi Sirjan kanssa.


Juulia osallistui missikisoihin, ja eräs ihailija tuli tuomaan hänelle ruusukimpun. Kotona Veikko löysi salaisen lapun kimpun sisältä ja huolestui pahemman kerran.

Jarnon yliopisto lähti hyvin käyntiin, ja hän löysi heti samanhenkistä seuraa Birgitasta ja Aleksanterista. Jarno ei halunnut ottaa yhteyttä Juuliaan ja Veikkoon, jotka olivat pimittäneet häneltä totuuden isästään.

Uuno pyörtyi osan lopussa. Tästä jatketaan.

OSA ALKAA!

Osan lukumusiikki --> ♫ Iloliemen osan lukumusiikkien soittolista --> ♫
Aamun valjetessan väkeä alkoi kerääntyä Uunon liikkeen ovelle. Kokeneena bisnesmiehenä Uuno oli varautunut huolella ja mainostanut putiikkiaan useissa eri paikoissa. Homma oli tuottanutkin tulosta, ja simejä oli saapunut paikalle paljon avajaistarjouksien houkuttelemina. Asiakkaiden hyväntuulisuus alkoi kuitenkin vähitellen haihtua, kun kukaan ei tullut avaamaan liikettä. Aluksi myöhäisyyttä oli vain muutama minutti, mutta kellon tikittäessä eteenpäin alkoi ovella jonottavien simien pinna pettää. Osa asiakkaista lähti kyllästyttyään odotteluun, mutta sinnikkäimmät toivoivat liikkeen oven pian avautuvan.

Juulia huomasi ikkunasta suuren väkijoukon ulkona, ja hän päätti mennä katsomaan, mistä on kyse.
-Mitä täällä on tekeillä? Juulia kysyi eräältä asiakkaalta.
-Sen kun tietäisi. Liike on yhä suljettuna, vaikka avaamisajan piti olla jo tunti sitten! Mikä kestää? äreällä mielellä oleva mies räyhäsi Juulialle.
-Outoa, tämä ei ole Uunon tapaista. Hän intoili kovasti avajaispäivästä. Eiköhän hän pian ilmaannu, Juulia yritti rauhoitella äkäistä asiakasta.
-En minä ainakaan aio enää jäädä tänne seisoskelemaan. Tule Samu, lähdetään kotiin, miehen vieressä ollut nainen kehotti ja kääntyi jo lähteäkseen.
-En kyllä tule tänne toiste! mies tokaisi Juulialle ennen kuin lähti vaimonsa perään.

Juulia sai kuulla samantapaisia valituksia koko päivän, aina liikkeen sulkemisaikaan asti. Uuno oli kadonnut kuin tuhka tuuleen, eikä vanhuksesta näkynyt jälkeäkään. Olihan Uuno viime päivät viettänyt melko omissa oloissaan leluja rakennellessaan, mutta kyllä hän yleensä oli naamaansa näyttänyt keittiössä ainakin kerran päivässä.
-Missä kummassa Uuno mahtaa olla? Kävin hänen huoneessaankin, ja vuoteesta näki, ettei siinä ole viime yönä nukuttu. Ei Uuno sattunut sinulle mainitsemaan mistään tärkeästä menosta? Juulia tiedusteli Veikolta kokkaustensa lomassa. Mies oli kuitenkin omissa ajatuksissaan, eikä reagoinut Juulian kysymykseen.
-Veikko! Juulia huudahti kovempaa, jolloin mies lopulta havahtui.
-Mmm? Pihvit käyvät hyvin, Veikko vastasi.

-En minä ruoasta puhunut! Enkä edes kokkaa pihvejä. Todella hauskaa, kun kuuntelet, Juulia tiuskaisi. Veikko vilkaisi nopeasti vaimoaan, mutta sen jälkeen hän vaipui jälleen vaiteliaaseen tilaan. Juuliaa suututti koko Veikko. Nykyään tämä oli ihan outo ja omissa maailmoissaan. Se ei silti ollut mikään syy olla kuuntelematta vaimoa, joka oli huolestunut.
-Mitä meillä on ruokana? Minulla on kauhea nälkä, paikalle saapunut Jouni kysäisi.
-Juustopastaa, Juulia vastasi lyhyesti.
-Nam, herkkua, Jouni huudahti. Ihan vesi herahti kielelle.

-Milloin muuten olet nähnyt viimeksi Uunoa? Juulia kysäisi.
-Hmm, eilen illalla nukkumaan mennessäni. Hän sanoi menevänsä hoitamaan vielä pari juttua yrityksessään, Jouni muisteli. Yllättäen ja mitään sanomatta Juulia jätti juustopastan alun työtasolle ja pinkaisi kovaan juoksuun.
-Mikäs sille tuli? Jouni kysyi ääneen.
-Mitä? myös Veikko havahtui ajatuksistaan. Jouni vaistosi, ettei äidillä ollut kaikki hyvin, ja niinpä hän lähti Juulian perään. Veikko ihmetteli, mihin kaikki lähtivät. Lopulta mieskin ryntäsi toisten perään.

Juulian matka johti Uunon yrityksen luokse. Avaimia hänellä oveen ei ollut, mutta hätäisillä potkuilla ja oven retuuttelulla lukko lopulta antoi periksi. Sisälle päästyään Juulia jähmettyi paikoilleen ja vain katseli hämmentyneenä näkyä. Uuno makasi maassa kuolleena, elottomana ja kalpeana. Lopulta myös perään juosseet miehet saapuivat perille.
-Kaikista maailman paikoista jätin etsimättä isää juuri olennaisimmasta. Täällähän Uuno vietti suurimman osan viime päiviensä ajasta. Oi, miksen tajunnut tulla tänne aikaisemmin? Ehkä olisin voinut vielä pelastaa hänet, Juulia puhui, minkä jälkeen hän alkoi itkeä lohduttomasti. Jouni jäi vain katselemaan aavemaista näkyä. Hänen oli vaikea ymmärtää, että se todella oli Uuno. Hänellä ei enää ollut ukkia.

Hautajaiset pidettiin kahden viikon kuluttua. Vaikka Uuno oli aiheuttanut elämänsä aikana harmia monille läheisille tempauksillaan, oli suurin osa lähisukulaisista paikalla. Jenna ei ennättänyt tulemaan paikalle Alismaasta, ja Jarnoon Juulia ei puolestaan ollut saanut vieläkään yhteyttä, joten tätä ei voitu kutsua. Uunon hauta asetettiin Ilolienten tontin takaosassa olevaan rinteeseen, ja hautakiven ympärille oli järjestetty kauniit kukat koristeeksi. Kaikki surivat edesmennyttä simiä, sillä rajusta temperamentista huolimatta Uuno oli ollut kaikille tärkeä.
-Lepää rauhassa isä, äidin luona, Juulia luki hautavärssyään ja purskahti lopuksi itkuun. Veikko kaappasi vaimonsa kainaloonsa lohduttaakseen tätä.

Kun Juulia oli rauhoittunut, astahti Atso lähemmäksi äitiään.
-Missäs Jarno muuten on? poika tiedusteli.
-Hän... Juulialta oli tulla itku uudelleen, kun riitaisa ero Jarnon lähdettyä yliopistolle palasi hänen mieleensä. Jostain syystä kukaan perheestä ei ollut kunnolla perillä Jarnon jatko-opinnoista, ja Juuliaakin aivan hirvitti, miten huono vanhempi oli pojalleen ollut, kun tämä ei tiennyt, mitä hänen lapsensa oli yliopistossa opiskelemassa.
-Jarnolla oli kiireitä yliopistolla, eikä hän valitettavasti päässyt tulemaan, Veikko vetäisi puheen loppuun Juulian puolesta. Nainen oli kiitollinen miehelleen, joka oli suruaikana ollut taas enemmän hänen tukenaan.
-Aika törkeää, ettei hän muka ehtinyt tulla ukkinsa hautajaisiin, Atso paheksui. Juulian teki pahaa kuulla pojan sanat, sillä Jarnon poissaolo oli hänen syytään.

Hautajaisten jälkeen Atso tunsi olonsa vielä pitkän aikaa surulliseksi ja masentuneeksi, eikä hänen tehnyt mieli tehdä paljoa muuta kuin kykkiä huoneessaan. Opiskelu oli kieltämättä jäänyt myös vähemmälle, vaikka usein Atso saikin pakottaa itsensä oppikirjojen äärelle, jotta hän pysyisi mukana opinnoissaan. Myös Benjamin oli huomannut Atson vaikean tilanteen, ja hän saattoi jopa jättää joitain juhlia välistä ollakseen ystävänsä tukena, mikä tuntui todella suurelta uhraukselta. Eihän Benjamin mikään hyvä lohduttaja osannut olla, mutta hänen kanssaan sentään pystyi juttelemaan Uunosta, ja sitä kautta suruakin tuli käsiteltyä.
-Jos tästä tilanteesta jotain positiivista halutaan löytää, niin ainakin saat perintöä. Uunohan oli hullu työntekijä. Häneltä kyllä irtoaa paljon perintöä, Benjamin huomautti.

Silloin myös oveen kolkutettiin. Atso nousi vastentahtoisesti sängyltään ja laahusti avaamaan oven. Atson eteen ilmestyi hänen kiireinen veljensä.
-Hei veli, olisiko sinulla hetki aikaa? Haluaisin keskustella kanssasi hetken, jos vain sopii, Jarno sanoi hymyillen vaivalloisesti. Kustille muuttamisen jälkeen pojat eivät paljoa olleet tekemisissä toistensa kanssa, ja nyt tuntui vaikealta tulla juttusille noin vain.
-Taidat kuule olla sinä, jolla sitä aikaa ei ole, Atso tiuskaisi ja käveli ovensuusta keskemmäs huonetta. Tilanne tuntui Jarnosta hyvin hämmentävältä. Hän astui sisälle, sulki oven ja lähti veljensä perään.
-Ainahan minulla on aikaa perheelleni. Sori, kun emme ole olleet pitkään aikaan tekemisessä, Jarno pahoitteli.

-En minä itsestäni puhunutkaan! Älä yritä esittää ettet muka tietäisi, Atso ärähti. Tilanne muuttui aina vain oudommaksi. Jarno koitti pohtia, mistä Atso olisi voinut hänelle loukkaantua, mutta yhtäkään selitystä ei putkahtanut päähän.
-En oikein ymmärrä. En tiedä, mistä puhut, Jarno kummasteli.
-Onpa säälittävää, kun et uskalla myöntää. Millainen lapsenlapsi jättää tulematta ukkinsa häihin? Olit muka niin kiireinen opinnoissasi ja silti väität, että sinulla on aikaa sukulaisillesi! Älä valehtele minulle enää! Todella alhaista, Atso huusi. Jarno kangistui paikoilleen.

-Onko Uuno kuollut? Jarno kysyi hiljaa.
-Älä yritä esittää viatonta. Häivy huoneestani! En jaksa kuunnella enää valheitasi. Mene jo! Atso karjui. Jarno katsoi veljeään pahoittelevasti, minkä jälkeen hän poistui huoneesta vähin äänin. Jarno ei ollut halunnut kuulla äitinsä ja isäpuolensa selityksiä hänen oikean isänsä salailusta, minkä vuoksi hän ei ollut vastannut puhelimeen. Siksi Jarno ei myöskään tiennyt ukin kuolemasta mitään. Nuorelle miehelle tuli syyllinen olo. Hän oli laittanut oman vihansa sukulaisten edelle, eikä hän enää voisi korvata poissaoloaan Uunolle. Jarnolta oli jäänyt sanomatta myös hänen oikea asiansa Atsolle, kun tämä oli ollut niin kiivas, ettei hän suostunut kuuntelemaan. Jarnosta tuntui, että koko hänen elämänsä oli sekaisin, ja kaikki mutkistui entisestään.

Aika tunnetusti parantaa haavat, ja lopulta Atso pystyi taas keskittymään opintoihinsa. Tietysti Uunoa oli vieläkin ikävä, mutta suru ei ainakaan enää määrännyt tekemisiä. Atso ja Benjamin olivat istumassa jännittyneinä tietokoneen äärellä, sillä tänään ensimmäisen vuoden puolikkaan arvosanat olivat saapuneet verkkopalveluun.
-Mä sain 5 numeroksi! Paras numero, enpä olisi uskonut, Benjamin hihkaisi yllättyneenä. Atso hymyili ystävänsä puolesta. Oli hienoa, että hän oli pärjännyt loppukokeessa niin hyvin.
-Hienoa, takuulla minunkin täytyy saada arvosanaksi 5, kun kerran sinäkin sait. Opiskelinhan sentään enemmän, Atso totesi.
-Katsos, kyllä vähemmälläkin opiskelulla olisi pärjännyt, Benjamin huomautti.
-Päästä minut jo koneelle, Atso sanoi.

Atso näpytteli oman tunnuksensa, ja pian numero pamahti hänen eteensä. Atson suu aukeni hämmästyneesti.
-Mikä tuli? On minulla ainakin parempaa tekemistä kuin odottaa sinun tuloksiasi, Benjamin huokaisi, kun Atso oli ollut hetken aikaa ihan hiljaa.
-Minä sain vain 4+:n numeroksi. Kuinka sinä voit saada paremman kuin minä? Atso kysyi kummissaan.
-Ei se ole minun syyni, jos pärjään ilman tenttikirjojakin. Sinun pitää ottaa rennommin, niin ehkä silloin saisit pareampia numeroita. Ei koulu ole niin vakava asia, Benjamin totesi.
-Se on ehkä sinun mielipiteesi, minun on yritettävä jatkossa vain kovemmin, Atso sanoi päättäväisesti. Benjamin pyöritteli silmiään ja häipyi huoneesta. Atso tuli pian hänen perässään.

Ärtyneenä Atso tarttui tenttikirjaan ja alkoi lukea sitä. Nyt hän lukisi kappaleet aina etukäteen ja loistaisi sitten luennoilla tietäessään kaiken valmiiksi. Silmät liikkuivat kirjainten ohi, mutta miehen ajatukset harhailivat jossakin muualla, eikä Atsolle jäänyt lukemastaan mitään mieleen. Taustalta kantautui Benjaminin ääni, hän ilmeisesti jutteli jollekin kaverilleen erittäin innostuneesti. Jokin kai Atson ärtymään Benjaminin läsnäolosta. Hän oli kateellinen toisen menestymiselle, mutta yritti häätää tuon petollisen tunteen mielestään pois. Ei ystäville kuulu olla kateellinen, vaan iloinen heidän menestyksensä puolesta. Ehkä asia oli sitten niin kuin Benjamin oli sanonut: Atso yritti liikaa. Silti miehestä tilanne tuntui epätodelliselta. Miten sim, joka käytti aikaansa bileissä ramppaamiseen ja jätti ainakin puolet luennoistaan käymättä, sai paremman numeron kuin tunnollisesti opiskellut Atso? Olihan miehen henkilökohtaisessa elämässä ollut takkuja, kuten Uunon kuolema ja pienet ongelmat Benjaminin kanssa, joiden Atso arveli vaikuttaneen numeroonsa.

-Kyllä, olen täysin samaa mieltä kanssasi. Oh, niinkö, miten kiinnostavaa! Hahah, tuo on aivan totta! Miten osasitkaan selittää sen noin hienosti? Aivan, aivan... Benjamin pälätti puhelimeen. Toisin kuin Atso oli luullut, Benjamin keskustelikin lehtorinsa kanssa. Benjamin oli nopeasti yliopiston aloittamisen jälkeen tajunnut, miten rasittavaa luennoilla oli ravata, varsinkin jos ne sattuivat olemaan aikaisin aamusta bileillan jälkeen. Benjamin oli katsonut helpoimmaksi "opiskelutavaksi" lehtoriin tutustumisen, ja mies soittelikin lehtorilleen useana päivänä viikossa. Parasta hommassa oli, ettei tarvinnut edes kuunnella, mitä lehtori milloinkin selitti, myötäili vain sopivissa väleissä ja lehtori oli imarreltu siitä, miten Benjamin kehui tämän mielipiteitä ja oli innokas oppimaan vapaa-ajallakin. Hyvillä suhteilla hän olikin ansainnut niin sanotun lellikin paikan, joiden kokeita opettajat avostelevat löysemmällä otteella.

---


Hautajaisten jälkeinen aika oli raskasta Ilolienten perheessä. Oli vaikea hyväksyä sitä, että jokapäiväisissä askareissa aina mukana ollut sim ei enää ollutkaan läsnä, fyysisesti ainakaan. Erityisesti Juulia otti Uunon kuoleman raskaasti, sillä nyt hänellä ei ollut enää vanhempia. Muu suku asui kaukana Leutolaakson Stadissa, ja Juulia tunsi olonsa jotenkin orvoksi, vaikka hänellä olikin rakastava perhe ympärillään. Nainen oli muuttunut passiiviseksi ja voimattomaksi, eikä oikein jaksanut pyörittää arkea. Öisin hän valvoi myöhään kunnes tahmeat kyyneleet lopulta liimasivat hänen silmäluomensa kiinni ja hän nukahti. Pojat eivät oikein tienneet, miten olla äidille avuksi, mutta Veikko pyrki hoitamaan kaikki kotityöt mukisematta, ettei Juulian tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa saamattomuudestaan. Juulia asteli keittiöön myöhään huonosti nukutun yön jäljiltä. Veikko oli hoitanut aamiaisen teon, ja teinit olivat jo syömässä.
-Tulithan sinä, täällä on sinulle katettu paikka valmiiksi, Veikko huudahti huomattuaan Juulian.

Juulia asettui yhden pöydällä olevan lautasen kohdalle ja alkoi mutustaa edessään olevaa paahdettua leivonnaista. Paahdettua tosiaan, palaneen maku oli ruuansta havaittavissa, mutta Juulia ei oikeastaan kiinnittänyt siihen huomiota. Hän liikutteli vain leukojaan konemaisesti, mutta siltä leivos ei tuntunut vähenevän ollenkaan. Vaikka kaikki istuivat jo pöydässä, oli yksi paikka tyhjä.
-Isä, katoit pöydän viidelle, vaikka meitä on vain neljä, Jouni huomautti varovasti.
-Oi anteeksi! Vanha tottumus, Veikko huudahti ja kiikutti ylimääräisen lautasen pois seuraten samalla vaimonsa reaktiota. Juulia tuijotti ilmeettömänä paikkaa, jossa ylimääräinen lautanen oli äsken ollut. Hetken päästä nainen nousi paikaltaan ja poistui huoneesta. Veikko katsoi onnettomana Juulian menoa. Pitikin hänen tällä tavoin mokata ja pilata Juulian päivä heti aamusta.

Juulia meni Uunon liikkeen luokse ja kävi työtasolle istumaan. Kukaan ei ollut käynyt yrityshuoneella sen jälkeen kun Uunon eloton ruumis oli kuljetettu sieltä pois. Juulia katsahti irvistäen paikkaa, josta Uuno oli silloin löydetty makaamasta. Nainen katui sitä, ettei ollut pannut stoppia isänsä touhuille ajoissa. Ilman tätä typerää yritystä Uuno luultavasti olisi vielä elossa. Juulia olisi halunnut jyrätä koko huoneen pois, mutta Veikko oli toppuutellut. Olihan Uuno nähnyt paljon vaivaa kaikkien näiden lelujen tekemiseen ja kasvisten kasvattamiseen, mutta ei Juulialla ollut halua tehdä rahaa sellaissa paikassa, jossa Uuno oli kuollut. Hänestä se ei ollut sopivaa, kuin eräänlaista hyväksikäyttöä.

Veikko sen sijaan yritti pitää Uunon perinteistä kiinni. Talon reunalla ollut pieni kasvimaa villiintyi ikävästi, kun Uuno ei enää varjellut kylvöksiään rikkaruohoilta. Toisinaan Veikko kävi kitkemässä rikkakasvit, vaikkei hän  osannut tehdä läheskään yhtä hienoa jälkeä kuin Uuno elinaikanaan. Tällä oli ollut niin paljon kokemusta virhepeukaloinnista, mutta milloinkaan hän ei saanut tilaisuutta opettaa taitojaan muulle perheelle, sillä nämä eivät olleet milloinkaan tarjoutuneet papan avuksi. Veikko toivoi Juulian tajuavan, että Uunolla oli ollut sydän mukana kasvien hoidossa ja lelujen rakentamisessa, ja edesmennyt vanhus varmasti toivoisi, ettei hänen aherruksensa menisi hukkaan, vaan liike avattaisiin kaikesta huolimatta. Harmi vain, että Juulia tuntui niin jyrkästi vastustavan hanketta.

Kai oli mennyt tunteistaan aivan sekaisin, kun Virva oli leffaillan aikana vihjaillut haluavansa seurustella pojan kanssa. Kailla kuitenkin oli jo tyttöystävä, mutta jokin Virvassa veti häntä luokseen. Niinpä Kai soitti ystävälleen Paulille ja pyysi tätä puistoon kanssaan keskustelemaan. Kun Kai oli kertonut hankalasta tilanteestaan Paulille, keskustelu tyssäsi täysin.
-Olen ihan umpikujassa. En tiedä ollenkaan, mitä minun pitäisi tehdä, Kai vaikeroi.
-Siis mikä siinä lapsessa on niin ihmeellistä, että sun täytyy kokoajan haikailla sen perään? Sirja on tosi mahtava tyyppi ja hyvä tyttöystävä. Miksi edes haaveilet Virvasta? Pauli huokaisi.

-Tiedän, en haluaisi satuttaa Sirjaa. Jotenkin minusta vain tuntuu, ettei meitä ole tarkoitettu yhteen, Kai selitti.
-Sinä ja Virva vai sitten olette sielunkumppaneita? Enpä usko. Ei sinun kannata heittää hyvää suhdetta roskakoriin jonkun keskenkasvuisen teinin takia, Pauli töksäytti.
-Älä puhu hänestä noin. Kutsuin sinut tänne, jotta voisit miettiä asioita minun vinkkelistäni. En kaipaa enää yhtään syyttelyä. Kaikki on muutenkin hankalaa valmiiksikin, Kai harmitteli.
-Itsepä olet soppasi keittänyt. Minä saan sanoa tilanteestasi, mitä haluan. Ja tiedoksi vaan, minä olen Sirjan puolella, onhan hän serkkuni. Jos päätät jättää hänet, minä en ole kanssasi enää missään tekemisissä, Pauli tiuskaisi ja häipyi tiehensä.

Kai huokaisi raskaasti. Tämä keskustelu oli pahentanut asioita entisestään. Mitä enemmän poika ongelmiaan murehti, sitä enemmän hän tajusi kaipaavansa Virvan luokse. Asia ihmetytti Kaita itseäkin. Sirja oli aina ollut hänelle hyvä, mutta ilmeisesti sekään ei aina riittänyt. Mitä jos hän kuitenkin olisikin väärässä tunteidensa suhteen? Jospa Virva ei olisikaan niin ihmeellinen, aivan kuten Paulikin oli sanonut. Kai ei pystynyt olemaan myöskään ajattelematta, oliko Virva hänelle todella niin tärkeä, että hän olisi valmis pilaamaan välinsä kahteen simiin ehkä jopa lopullisesti.

---


Kai makoili vuoteellaan kännykkänsä kanssa. Hän oli eilisyönä valvoessaan tajunnut miettineensä asioita liikaa järjellä. Rakkauden pitäisi antaa tulla tunnepohjalta, ja siksi Kai oli päättänyt jättää Sirjan. Häntä tosiaan kiinnosti kokeilla, millaista olisi seurustella Virvan kanssa. Ehkä he olisivatkin toisilleen juuri oikeat. Ennen uusia visioita oli kuitenkin päästävä eroon nykyisestä tyttöystävästä. Kai ei halunnut enää valehdella, mutta kasvotusten hän ei vain pystynyt sanomaan Sirjalle haluavansa erota. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi oli jäänyt tekstiviestin kirjoittaminen, vaikka se raukkamaiselta tuntuikin. Kai oli yrittänyt kirjoitta viestin jo useaan kertaan, mutta aina hän oli pyyhkinyt kaiken. Samassa oveen koputettiin. Homma jäisi vieläkin kummittelemaan ja odottamaan myöhemmäksi.

Kai tuli avaamaan oven, jonka takaa Sirja ryntäsi heti halaamaan häntä.
-Hei rakas! Päätin tulla yllätysvierailulle. En vain malttanut olla erossa sinusta, Sirja selvensi hymyillen. Kai siirsi katseensa sivuun. Ei tuntunut hyvältä halailla tyttöä, jonka kanssa näki parhaaksi erota.
-Arvaa mitä? Minä myönnettiin stipendi yliopistolta hyvistä kouluarvosanoista ja hyvästä logiikkataidoista! Niiden avulla saamme varmasti vuokrattua jonkun kivan pienen opiskeluasunnon yliopistolta, Sirja selosti innoissaan. Kaille tuli koko ajan vain tukalampi olo tytön puheista, varsinkin kun hän tiesi, etteivät Sirjan suunnitelmat tulisi koskaan toteutumaan. Sirja ei kuitenkaan huomannut Kain innottomuutta, vaan jatkoi erilaisia pohdintojaan tulevista opinnoistaan.

Kai oli kauhuissaan, tilanne oli luisumasta käsistä! Hänen olisi nyt jarrutettava, ennen kuin Sirja ehtii suunnitella heidän tulevaisuuttaan opintoja pidemmälle.
-Äh, Sirja.. Mutta enhän mä valmistu lukiosta vielä pitkään aikaan. Sä voit ihan hyvin käyttää stipendirahat johonkin yksiöön, kun en mä vielä oikeastaa tiedä yliopisto-opiskelusta, Kai toppuutteli. Hän ajatteli, että jos Sirjaa valmentaisi jo näin etukäteen hiukan erilleen, ei eron hetkellä ihan kaikki menisi sekaisin... välttämättä.
-Oi, anteeksi kulta jos hätiköin! Tietenkin voin lykätä opintojani parillakin vuodella, kunnes sulla on myös tiedossa korkeamman asteen opiskelupakka, Sirja vakuutteli.
-Mutta eihän sun mun takia pidä uhrautua, Kai huudahti hätääntyneenä.
-Ei tässä siitä ole kyse, Sirja vastasi.

Kai kuitenkin tuskastui entistä enemmän toisen uhrautumisvalmiudesta. Hädissään poika rimpuili irti Sirjan haliotteesta.
-Ei! Sirja... Tää tilanne ei voi jatkua näin, Kai sai lopulta kakaistua. Sirja tuijotti poikaystäväänsä hiukan kummissaan, mutta arveli sitten kaiken johtuvan vain opintoihin liittyvistä asioista.
-Ei hätää. Jos et halua mennä yliopistoon, voin minäkin jättää sen väliin. Voin siirtyä suoraan työelämään ja tienata rahaa meidän tulevaa yhteistä tulevaisuuttamme ja kotiamme varten... Sirja vakuutteli, kunnes Kai alkoi puhumaan päälle.
-Meille ei tule mitään yhteistä tulevaisuutta! Mä haluan erota, Kai hiljensi loppua kohden.
-Mitä? Sirja karjaisi järkyttyneenä.

-Sanoin, että haluan erota, Kai tokaisi uudelleen.
-Kuulin kyllä, mutta miksi? Meillähän on mennyt niin hyvin, Sirja puheli hämmentyneenä.
-Ehkä juuri siksi. Mä kaipaan jotain muuta välillä. Sä olet mahtava tyyppi, mutta mä en ole valmis menemään sun kanssasi niin pitkälle kuin sä olet suunnitellut, Kai yritti selitellä. Poika ei kehdannut kohdata Sirjan katsetta, ja tyttökin huomasi tämän vilkuilevan jatkuvasti sivuille ja arvasi pojan valehtelevan.
-Jos kerran aiot jättää mut, haluan kuulla oikean syyn enkä tuollaisia selityksiä. Onko sulla joku toinen? Sirja kysyi vakavan. Kai meni aivan hiljaiseksi ja tuijotteli kenkiensä kärkiä.
-Vaikeneminen on myöntymisen merkki? Sirja tokaisi, jolloin Kain ei auttanut muu kuin nyökätä. Vaikka totuus sattuisi, olisi Sirjan silti reilua kuulla se.

Lopulta Kai uskaltautui jälleen nostamaan katseensa, ja hän sai silmiensä eteen Sirjan surulliset kasvot. Tytön silmät kiilsivät ulospyrkivien kyynelten vuoksi, ja muutenkin Sirja näytti sillä hetkellä hyvin haavoittuvalta ja herkältä.
-Mut jätetään jo toista kertaa tällä tavalla. Mikä mussa on vikana, kun aina pojat ihastuu johonkin toiseen? Sirja ulvahti onnettomana.
-Sussa ei ole mitään vikaa. Mä itse toimin väärin yrittäessäni hallita tunteitani siinä onnistumatta. Mä olen varma, että sä tulet vielä löytämään jonkun kivan pojan itellesi, Kai vakuutteli. Hän yritti ottaa tytön lohduttavaan halaukseen, mutta Sirja torjui eleen.

Sirja kääntyi poispäin ja asteli ovea kohti. Kai mietti hetken aikaa, lähtisikö perään vai antaisiko olla. Kaikesta huolimatta olo oli helpottunut, kun Kai oli viimein saanut hoidettua eropuheen, vaikkei se kovin mallikkaasti mennytkään. Kunpa vain Sirja kestäisi, tämä oli jo toinen kerta, kun hänet jätettiin. Sen verran hyvin Kai arveli Sirjan tuntevansa, ettei uskonut tämän tekevän mitään pahaa itselleen, mutta liian varma ei koskaan saanut olla. Kai kiiruhti hakemaan sängylle unohtunutta puhelinta näppäilläkseen viestiä Paulille. "Mä jätin Sirjan. Katothan, et sillä on kaikki ok? Kunnioitan päätöstäsi ystävyyden katkaisusta. Olit hyvä kaveri. Hyvästi."

Eräänä tavallisena tiistai-iltana Jouni oli pyytänyt Virvan luokseen, ja yhdessä nuoret tekivät läksyjään - tai ainakin Jouni teki. Virvan vihko lojui yhä avaamattomana tytön edessä, eikä tällä ollut kiinnostusta ryhtyä hommiin. Tytön katse kiersi ympäri huonetta, ja tyttö tuijotti erittäin kiinnostuneesti Kain ja Jounin huoneet toisistaan erottavaa seinää. Viereisestä huoneesta kuului pieniä tömähdyksiä, joiden perusteella Virva arveli Kain olevan siellä. Kyylittyään tyhjää seinää kyllästymiseen asti käänsi Virva vaihteeksi katseensa poikaystäväänsä päin.
-Hei onko meidän ihan pakko tehdä näitä? Mä en tajua näistä tehtävistä yhtään mitään, Virva huokaisi tyytymättömänä.
-Sen kun otat tuon oppikirjan käteen ja alat selata, kyllä sieltä vastaukset löytyy, Jouni opasti ja puhalsi kumin palaset pois tehtävävihkonsa sivulta.

Virva näytti kieltään lattialla olevalle kirjapinolle ja nousi ylös.
-Minne sä oot menossa? Jouni kysäisi nostamatta kuitenkaan katsettaan tehtävistään.
-En mä mitään kirjoja jaksa alkaa pläräämään. Käyn kysymässä Kailta vastauksia näihin tehtäviin, Virva tiedotti. Veljensä ja tyttöystävänsä salasuhteesta tietämätön Jouni vain hymähti vastaukseksi:
-Sun olis kyllä hyvä oppia itse etsimään tietoja eikä luottaa siihen, että joku latelee vastaukset valmiiksi.
-Mitä turhaan. Eiks Kai muutenkin oo hikettäny kemiassa, siltä saa paljon ymmärrettävämpiä vastauksia kuin oppikirjoista, Virva vakuutteli ja harppoi pois huoneesta.

Muutaman askeleen jälkeen tyttö olikin jo Kain ovella, ja sen enempiä miettimättä hän avasi oven ja käveli sisälle. Virvaa odotti kiinnostava näky, kun hän löysi Kain kurkottelemasta varpaisiinsa.
-Mitä sä teet? tyttö tirskui Kain asennolle. Kai yllättyi täysin Virvan odottamattomasta saapumisesta, ja poika  lennähti selälleen.
-Mä venyttelen. Aattelin lähteä lenkille. Mut mitä sä täällä teet, missä Jouni on? Kai tiedusteli noustessaan ylös.

Virva asteli huolettomasti Kain viereen.
-Aattelin tulla katsomaan Iloliemen komeampaa veljestä, Virva sanoi silmää iskien. Innostuksissaan Kai kaappasi tytön itseään vasten tiukkaan rutistukseen.
-Ai sä pidät vaaratilanteista. Mitä jos Jouni tulee? Kai mietti.
-Ei se tule. Mä sanoin tulleeni kysymään sulta neuvoa kemian tehtäviin, Virva kihersi.
-Aa, no sen mä voin tiedottaa, että meidän kemiat synkkaa tosi hyvin yhteen, Kai kehaisi keinutellessaan Virvaa haliotteessaan.
-Mä voisin vähän tsekkailla noita sun vatsalihaksia, sä kun olet tollanen kuntohullu, Virva naurahti ja alkoi vetää Kain urheiluhupparin vetoketjua auki.

Kai löysäsi vähän otettaan, jotta Virva sai vedettyä vetoketjua enemmän auki. Kai puolestaan hiplaili Virvan otsahiuksia ja antoi kämmenselkänsä hiljalleen laskeutua tytön poskea pitkin alaspäin. Nuoret katsoivat toisiaan rakastuneesti silmiin ja kumpikin unohti täysin ajantajun. Virva ja Kai saivat harvoin nauttia tällaisista kahdenkeskisista hetkistä, sillä salatapailu oli vaikeaa, varsinkin kun Virva seurusteli Kain pikkuveljen kanssa. Jounin yllättävä paikalle saapuminen kuitenkin palautti kaksikon takaisin maanpinnalle monen kilometrin korkuisista pilvilinnoista.
-Kulta, sä oot hupsu. Lähdit kysymään neuvoa tehtäviin mutta unohdit kemianvihkosi tuonne. Mikä sulla muuten kes... Jounin puheet keskeytyivät pojan suun jähmettyessä järkytyksestä auki. Hänen edessään oleva näky ei nimittäin ollut mikään mieluisin. Virva rupesi nopeasti riuhtomaan Kain kättä irti itsestään kuultuaan Jounin tulon.

Kai oli niin yllättynyt, ettei hän tajunnut edes irrottaa otettaan Virvan rimpuilusta huolimatta. Lopulta tyttö sai keploteltua itsensä irti, minkä jälkeen hän juoksi pelokkaana Jounin taakse.
-Jouni-kultsi, minä en tehnyt mitään! Kun tulin tänne, Kai alkoi yhtäkkiä lähennellä minua! Virva parahti. Jouniin valhe upposi helposti, sillä Kaihin luottamuksellista ihmissuhdetta ei elämän aikana ollut syntynyt, ja veljestä oli siksi luonnollista ajatella petollisena.
-Miten sä kehtaat tehdä tuolla tavoin Virvalle? Etkö tajua, että häntä ei kiinnosta sinun seurasi, hän seurustelee minun kanssani! Jouni raivosi. Hän oli ottamassa jo nyrkkejä esille, kunnes Virva sai estettyä pojan aikeet:
-Ei välitetä siitä. Meidän on turhaa kuluttaa aikaamme tuollaisen typeryksen kanssa.
Tyttöystävän puheet saivat Jounin luopumaan aikeistaan, mutta poika tuijotti vihoissaan veljeään mennessään ovesta ulos. Kai puolestaan oli seurannut tilannetta ihan ihmeissään. Miksei Virva voinut ottaa vastuuta hänen kanssaan?

Loppu ilta sujuikin rauhallisimmissa merkeissä, kun Jouni ja Virva olivat kuherrelleet yhdessä. Läksyistä jäivät vielä puolet tekemättä, kun oli jo Virvan aika lähteä kotiin.
-Sä olet niin urhea siitä Kain lähentelystä huolimatta. Hyvä, että voin luottaa sinuun. Et koskaan pettäisi minua kuten veljeni, Jouni puhui Virvalle näiden halaillessa jäähyväisiksi.
-Tietenkin, mä välitän vain susta, en kenestäkään muusta. Muhun voit aina luottaa, Virva kertoi hymyillen.
-En haluaisi päästää sinua lähtemään, Jouni paljasti.
-Minun on kuitenkin pakko lähteä, etteivät vanhemmat ihmettele yhtään enempää olinpaikkaani, Virva harmitteli ja irrottautui Jounista. Nuoret hyvästelivät nopeasti, minkä jälkeen Virva astui ovesta ulos.

Virva lähti kulkemaan bussipysäkkiä kohti. Olipa ollut hullu ilta. Onneksi kaikki oli nyt kunnossa ja ennallaan. Nurkan takana seisova Kai oli kuitenkin eri mieltä asioista. Kiinnijäämisen jälkeen hän oli käynyt pitkällä raivolenkillä, jonka aikana hän oli saanut purettua paineita sekä mietittyä. Juoksun jälkeen Kai oli jäänyt pihalle odottamaan Virvan lähtöä kylmenevään ilmaan, sillä hän halusi selvittää tilanteen Virvan kanssa.

Kun Virva oli Kain kohdalla, poika kiskaisi tytön tiiliseinän luokse.
-Hui kamala, kun pelästyin! Et saa säikyttää minua näin! Virva huokaili kauhistuneena.
-Eikö sinulla ole mitään muuta sanottavaa? Sinä vai saat tehdä mitä haluat, mutta minun mielipiteelläni ei ole mitään väliä? Kai ärähti.
-Tarkoitat varmaan tämäniltaista, Virva sanoi.
-No sitäpä juuri. Minä jätin Sirjan sinun takiasi. Milloin sinä aiot hankkiutua eroon Jounista, jotta me voimme olla yhdessä? Miksi julistit minut yksin syylliseksi? Salatapaaminen oli sitä paitsi sinun ideasi, Kai ärähti.
-Sinä saat tehdä itseä koskevat päätökset ja minä teen omani. Tarkoitan, et voi vaatia minua tekemään asioita samaan tahtiin kuin sinä itse. Jounin ukki kuoli ihan hetki sitten. Hän murtuisi ja voisi tehdä itselleen jotain pahaa, jos kertoisin meistä nyt, Virva selitteli.

-Oletko kanssani tosissasi? Minä en halua olla salarakas. Se on väärin niin minua kuin Jouniakin kohtaan, kai ymmärrät sen? Kai sanoi.
-Tietenkin olen kanssasi tosissani, älä nyt sitä epäile. Tämä tilanne on vain väliaikainen. Jos kerran haluat ajatella veljesi edun mukaisesti, sinun on ymmärrettävä, että nyt ei ole sopiva hetki paljastaa hänelle mitään. Näithän, miten hän tänäänkin reagoi. Minun on nyt lähdettävä. Viimeinen bussi lähtee ihan pian, Virva totesi ja käveli tiehensä. Kai jäi katselemaan Virvan loittonevia askelia. Hänelle oli jäänyt paha maku suuhun tapahtumista. Olihan Kainkin ukki kuollut, mutta silti Virva ei tuntunut olevan huolestunut hänen tilastaan. Kai oli luopunut Sirjasta ja parhaasta kaveristaan. Jounista eroamista Kai odotti kyllä Virvaltakin. Ehkä tyttö oli kuitenkin oikeassa, eikä nyt ollut siihen sopiva aika.

Taas sitä oltiin saatu veljesriita aikaiseksi, vieläpä samasta syystä kuin vuosia sitten.Tällä kertaa Kain tuntemukset olivat kuitenkin erilaiset. Hän oli jäänyt kiinni Virvan kanssa itse teosta, mutta Virva oli selvinnyt siitä syyttömänä, ja Jouni luuli vain Kain tehneen väärin, vaikka Virvakin oli mukana. Vaikka veljesten välit olivat olleet jonkin aikaa ihan kohtalaiset, oltiin taas menty pakkasen puolelle. Pojat eivät puhuneet toisilleen, eivät katsoneetkaan toisiaan ollessaan samassa huoneessa. Jokin Kaita kuitenkin häiritsi tilanteessa, olihan hän syyllinen välien uudelleenrikkomiseen. Kai oli matkalla eteiseen kuultuaan ovikellon soivan, mutta Jouni oli ehtinyt paikalle ensin ja vastaanottanut ruokalähetin tuomat kiinalaiset. Kai näki sopivan tilaisuuden tulleen, joten hän jättäytyi tarkoituksella veljensä seuraan säheltämään syömäpuikkojen kanssa.
-Jouni, meidän pitäisi varmaan puhua, Kai ehdotti varovasti. Ehkä pienellä anteeksipyynnöllä saisi hieman kevennettyä omantunnon tuskia.

Jouni hätkähti tajutessaan Kain puhuvan hänelle. Nuorempi nosti katsettaan ylöspäin ja sai Kaille aikaan kylmiä väreitä tuimalla katsellaan. Kain olisi tehnyt mieli häipyä paikalta, mutta ei hän nyt enää voisi, kun oli jo aloittanut.
-Siitä Virva-jutusta... Kai jatkoi hetken kuluttua, mutta keskeytti Jounin heitettyä häntä syömäpuikoillaan.
-Mä en halua kuulla sun selityksiä. Miten sä voitkaan olla niin säälittävä, että kävit Virvaan käsiksi, vaikka se seurustelee mun kanssa? Sirjakin oli sulle varmaan vaan pelkkä korvike, Jouni mutisi.
-Älä sotke Sirjaa tähän! Kai tulistui. Toisaalta oikeassahan Jouni oli, Sirjakin oli joutunut osalliseksi jupakkaan.
-Oli miten oli, mä pidän sua silmällä, Jouni tokaisi ja jatkoi syömistä sormin. Kai huokaisi, keskustelu ei ollut parantanut tilannetta yhtään.

Täysin tietämättöminä poikiensa välillä vallitsevasta riidasta Juulia ja Veikko olivat kutsuneet koko perheen koolle olohuoneeseen.
-Mitä asiaa teillä on? Kai kysäisi saavuttuaan paikalle. Hän oli tarkoituksella jättäytynyt mahdollisimman kauas Jounista, joka seurasi Juulian flipperipeliä.
-Ajattelimme Veikon kanssa, että olisi kivaa, jos tehtäisiin jotain välillä yhdessä! Te vaan aina nyhjäätte omissa huoneissanne ettekä taida edes muistaa vanhempienne olemassaoloa! Milloinkohan perheen kesken puuhailu tulee nuorison keskuudessa muotiin? Juulia pohdiskeli.
-Ei ainakaan tällä vuosikymmenellä, Jouni tiuskaisi ärtyneenä ja loi vihaisen katseen Kaihin päin.

-Mikä pakkomielle teillä on juuri nyt järjestää jotain tuollaista ohjelmaa? Kai tokaisi vastahakoisesti. Hän oli yhtä turhautunut ajatuksesta viettää koko päivä yhdessä veljensä kanssa kuin Jounikin.
-No kun se teidän yliopistoonlähtö koittaa jo niin pian... Te kun ette kuitenkaan muista pyytää meitä vanhuksia koskaan kampuksella käymäänkään, kun Atson ja Jarnon suunnallakin on ollut niin hiljaista. Surullista, miten viimeisetkin lapset ovat pian lentämässä pesästä, Veikko puheli haikeana.
-Lähdetään vaikka kalastamaan yhdessä! Eikös niin pojat, että lähdette mukaan? Saadaan vaihteeksi puuhata jotain yhteistä kivaa! Juulia intoili, eivätkä teinit oikeastaan voineet kieltäytyä, vaikkei koko homma yhtään kiinnostanut.

Saatuaan pojilta vahvistuksen mukaanlähdöstä, riensivät Juulia ja Veikko yläkertaan.
-Jes, se onnistui! Nyt täytyy vaihtaa äkkiä vaatteet, ennen kuin lapset muuttavat mielensä, Juulia touhusi etsiessään tuttua asuaan lipaston laatikosta. Veikko jäi seisoskelemaan vähän matkan päähän epäilevänä.
-Havaitsin poikien välillä jonkinlaista vihanpidonmakua. Onkohan suunnittelemamme yllätys sittenkään hyvä ajatus? Veikko pohdiskeli.
-Höpsis, tuskin kyse on mistään vakavasta. Suostuivathan pojat lähtemään tälle yhteiselle retkellekin. Olen varma, että yllätyksestämme tulee vetonaula, Juulia hihkui innoissaan.

Iloliemet matkasivat kaukaiselle lammelle, josta poikien oli mahdotonta livistää minnekään. Koko perhe asettui kalastamaan lammen rannalle, ja siellä he onkivat paljoa mitään sanomatta. Juulia ja Veikko välillä totesivat, miten hauskaa oli narrata kaloja yhdessä. Kai pyöritteli puheille silmiään. Hän oli mukana vain velvollisuuden tunteesta. Kai tiesi heti ensi yrittämältä, ettei kalastaminen ollut hänen juttunsa. Märkään ja kaltevaan maahan meinasi liukastua jatkuvasti, ja muutenkin seura oli mitä oli. Jouni sen sijaan veti kaloja kuin tyhjästä vaan. Juulia ja Veikko vielä hihkuivat innoissaan, miten taitava ja moniosaaja Jouni olikaan. Kain hermot kiristyivät entisestään.

Onneksi illan tullessa perhe sentään siirtyi luistelemaan jäisellä luisteluradalla. Pienessä tuvassa luistinradan lähellä vuokrattiin kätevästi kenkiin kiinnitettäviä teriä. Jokaisella simillä oli pieni pähkinä purtavana luistellessa. Juulia tuumaili, kuinka paljon suunnilleen jäiden ylläpitäminen kesäaikaan tulisi maksamaan. Veikko oli enemmän rantapoikia, joten hänelle luistelu tuotti suuria ongelmia. Muut jaksoivat irvailla hänelle kummallisesta luistelutyylistä, mutta Veikko jaksoi silti yrittää. Kai ja Jouni sen sijaan yrittivät olla käymättä toistensa kurkkuihin käsiksi, ja muutenkin oli hyvä pitää pientä välimatkaa toiseen.

-Tulehan tänne Veikko, minä voin tukea sinua. Pelkään, että kaadut ja loukkaat itsesi tuolla menolla, Juulia sanoi aidosti huolestuneena. Eihän Veikko voinut kieltäytyä tarjouksesta.
-Ajattele Veikko, meistä on tullut vanhoja! Pian lapset lentävät pesästä ja aloittavat uuden elämänsä, Juulia totesi.
-Muistan, kun olimme saman ikäisiä ja lähdössä yliopistoon. Luulin, etten näkisi sinua enää koskaan, mutta toisin kävi. Jo silloin tiesin, että haluaisin viettää kanssasi koko loppu elämäni, Veikko kertoi.
-Todellako? Juulia kysäisi. Itse hän oli seurustellut Kustin kanssa ja luullut pitkään tämän olleen oikea hänelle. Veikko nyökkäsi ja katsoi Juuliaa silmiin.
-Onneksi olet nyt siinä, hän totesi. Kaksikko pyöri pitkään luistinradan keskellä ja muisteli nuoruuttaan.

Kun Iloliemet lopultakin olivat päässeet kotiin asti, paistoi Juulia herkkua kalasaaliista.
-Herkullista, hyvin herkullista. Kiitoksia upealle kokillemme Juulialle! Täydellinen annos täydellisen päivän päätteeksi, Veikko julisti innoissaan. Juulia naureskeli miehensä kehuille.
-Emme kuitenkaan saa unohtaa myöskään Jounia, hänhän isoimmat vonkaleet onki, Juulia huomautti.
-Aivan totta, antakaamme kunnon aplodit kauniille kokille ja kovalle kalamiehelle! Veikko huudahti. Lopulta kävi niin, että vain Veikko taputti yksinään Juulian naureskellessa. Kai ja Jouni sen sijaan olivat vaivaantuneita ja toivoivat pääsevänsä ahdistavasta hetkestä eroon. Sentään vanhemmat olivat tulleet paremmalle tuulelle.

-Pitäisikö meidän kertoa heille? Juulia kysäisi Veikolta.
-Se alkaisi pian olla ajankohtaista, Veikko vastasi salaperäisesti. Kain ja Jounin päät kääntyivät vanhempien suuntaan samantien. Kyse oli selvästi heistä.
-Hyvä on. Minä ja isä olemme hankkineet teille yhteisen yliopistoasunnon, Juulia paljasti. Kain alahuuli putosi alaspäin, ja Jouni katsoi kauhistellen vanhempiaan.
-Ja me myös olemme maksaneet siitä vuoden vuokrat etukäteen! Lisäksi voimme maksaa vuokrat tulevaisuudessakin, ettei teidän tarvitse siitä murehtia, Veikko totesi, kun huomasi poikien oudot ilmeet. Kyse ei kuitenkaan ollut vuokrasta. Miten vanhemmat pystyivätkin olemaan niin sokeita, etteivät tajunneet? Kuinka toisiaan inhoavat Kai ja Jouni selviäisivät ikinä samassa opiskeluasunnossa?

Noin, nyt on kaikki teinit saatu yliopistokuntoon, joten jatkossa on yliopistoa luvassa. .-) Ajattelin mennä tässä luomaan Petran sisaruksia takaisin, vähän jäänyt homma. .--D Muistakaa ottaa rennosti loppuloma ennen koulujen alkua. .-)