Heippa taas pitkästä aikaa! Pahoittelen osan viivästymistä ja arvioidun julkaisuajankohdan muuttamistä myöhemmäksi, mutta olen ollut hirmukiireinen koulun alun jälkeen eikä aikaa ole paljoakaan jäänyt simssille. .-( Nyt tänä viikonloppuna pääsin ensimmäistä kertaa sitten kesäloman kuvailemaan jatkoa Iloliemille ja muutenkin pelailemaan kunnolla simssiä, kun syksyn yo-kokeista ja ekasta koeviikosta on viimein selvitty! Syysloma onneksi on ihan pian, ja suunnitelmissa olisi silloin aloitella Taikapölyn simien uudelleen luomista tälle koneelle ja toivon mukaan ennätän myös kuvailla lisää. .-D Paljon kiitoksia kaikille Iloliemen synttäripostauksiin kommentoineille, yritän vastailla kommentteihinne jossain vaiheessa. .-) Eipä tässä kai muuta infottavaa ole, joten päästän teidät lukemaan. .-)

VASTAUKSET EDELLISEN OSAN KOMMENTTEIHIN:

hattara kirjoitti:
Mukavasti olit saanut koottua kaikista perheen asukeista tapahtumia osaan :D
Ihana, että Juulia päätti avata Uunon yrityksen. Ja jotenkin minusta Veikko sopii yrittäjäksi niin hyvin. Ounastelin Veikkoa Uunon yhtiökumppaniksi silloin kun miehelle ei koulusssa työt alkaneetkaan ja hän auttoi rakentamaan leluja Uunolle.
Saapahan mies nyt uudenlaista työtä itselleen.
Atso parka, Benjaminin kanssa ei ystävyys näytä sitten millään onnistuvan. Poika viettää mieluummin muiden kanssa aikaa ja vielä lisäksi Benjaminin ihastus sitten meni vielä pilaamaan poikien välit kokonaan. Minusta kyllä Arja olisi jotenkin suloinen pari Atsolle. Molemmat punapäitä ja jotenkin heidän kasvonpiirteensäkin sopivat toisilleen :) Mutta saa nähdä mitä suunnitteletkaan Atson varalle ;)
Poika kyllä löysi kaupungistakin aika kauniin tyttösen. Liekö heidän tiensä vielä kohtaavat uudestaan :P
Jarnolla tuntuu menevän hiukan paremmin elämänsä saralla kuin veljellään :D
Mitenkähän käy, tapaavatko Turma ja Jarno toisiaan vielä:) Jotenkin tuntuu, että ehkäpä poika saa jonkun luentoystävänsä kautta tytön numeron selville ;) Aikookohan Jarno viimein sopia vanhempiensa kanssa riidan. Ihmetyttää kyllä hiukan kun poika ei ole biologiselle isälleen kertonut olevansa tämän oikea poika :O Olisi mukava tietää mitä Kusti olisi tästä tuumannut...
Voi Jouni ja Kai, te pojat sitä jaksatte aiheuttaa draamaa. ja nyt Hilppakin suuttui Kaille :( Jotenkin minun sympatiani ovat Kain puolella. Hilppa on muutes kaunis tyttö. Tai olihan hän jo teininäkin käydessään Iloliemillä kylässä Jessikan kanssa :) Ihanaa kun Hilppakin tuli poikien kanssa samaan taloon asumaan.
Oho, taisinkin olla Jarnon asioissa liian innokas :D Poika kun tahtoo kuin tahtookin ottaa isäänsä yhteyttä (kerrankin raapustan kommenttia samaan tahtiin kun osaa luen. Aina on niin paljon jäänyt kommentoimatta kun unohtuu ajatukset mitä osan aikana ajattelee ja miettii:P Tämä hyvä puoli on kun ei kännykällä osaa lue!)
Ohhoh, Jouni sitten kosaisi Virvaa. Mitähän tästäkin suhteesta tulee:O En edelleenkään Virvasta nimittäin pidä. Jounin vikahan se ei periaatteessa ole, että veljesten välit menivät. Pitäisi Kai nyt vain päänsä ja saisi itselleen uuden herttaisen tytön :)
Oi, Nea ja Atso :3 Jotenkin herttaista, että tyttö sattuii löytämään Atson ♥ Ja jotenkin olen alkanut epäillä onkohan Kanervakin ihastunut Atsoon :) Mutta nämä asiat selviävät varmasti joskus myöhemmin :D

Vastaus: Juups, pelailen kaikilla perheillä vuorotellen ja pyrin saamaan kaikista osiin juttua, ettei ketään unohdeta. ,-) Juulia teki kyllä hyvän valinnan päätyessään liikkeen avaamiseen. .-) Veikko sopiikin hyvin leluliikkeeseen, kun miehellä on kokemusta lelujen rakentelusta. .-) Atson tilanne on tosiaan kurja, kun välit Benjaminin kanssa sekoittuivat entisestään Arjan takia. .-/ Oho, hieno huomio Atson ja Arjan kasvonpiirteet, niistä saisi varmasti kivannäköisiä yhdistelmiä ja hiusvärin lisäksi myös nimet rimmaavat kivasti. ,-D Atson tulevaisuudelle on itseasiassa useampia vaihtoehtoja enkä vielä edes itse tiedä minkä niistä toteutan. .-D Atso teki kyllä loistolöydön baari-iltansa aikana! Jarnolla saattaa olla vielä toivoa Turman tapaamisen suhteen. ,-) Jarno-raasu on ollut isyysasioidensa kanssa sen verran sekaisin että yhteydenotto biologiseen isään ja sovinto vanhempien kanssa on jäänyt mutta katsellaampa miltä tilanne näyttää muutaman osan päästä. ,-) Kustikin saadaan vielä mukaan. .-D Iloliemen nuorimmaiset veljekset onnistuvat tosiaan aiheuttamaan ongelmia sekä toisilleen että muille kinaamisellaan. Hilppa teki "puolen valinnan" Jounin kertoman perusteella, tilanne olisi voinut olla eri jos Kai olisi ehtinyt puhua ensin. Kurjaa kyllä Kaita kohtaan. .-( Hilppa on tosiaan nättimys ja hänet sai kivasti ujutettua mukaan poikien solu-asuntoon. .-D Suuren osan kommentoitavista asioista tosiaan voi unohtaa, mutta kätevää kirjata juttuja ylös jo lukiessa. .-) Virva on kyllä monen lukijan inhokkihenkilö. .-D Veljesten välejä voisi tosiaan helpottaa, jos Kai hankkisi tyttöystävän muualta, katsotaan nyt miten tämä tästä kehittyy. .-D Kiva sattuma tosiaan, että Nea ilmaantui Atson asuntolalle. .-) Useampikin on epäillyt Kanervan olevan ihastunut Atsoon. .-D Juups, myöhemmin selviää aika monikin asia.. ,-) Kiitos paljon pitkästä kommentista!



mel. kirjoitti:
Ehkä Atson olisi ihan terveellistäkin päästää Benjaminista irti, muuten ei tule kuin surua. Tuntuu ainakin kivasti siltä, että hän on saanut uuden kivan kaverin ja potentiaalisen tyttöystävän, hieno homma (; Niin sitä pitää, Atso!
Toi Virva vaikuttaa jotenki hirveen kierolta ja itsekkäältä. Haluaa vaan pitää Kaita salarakkaana, huhhuh. Ehkä se meinaa perustaa haaremin itelleen :D
Oi, Jarno meinaa ottaa yhteyttä biologiseen isäänsä! Hienoa (:
Ja kiva että Juulia loopulta myöntyi avaamaan Uunon yrityksen, ei mennyt vanhuksen työ hukkaan.
Paljon kiitoksia osasta! Jatkele taas :D

Vastaus: Voisi tosiaan olla hyvä jos Atso ottaisi etäisyyttä Benkkuun, aina lapsuuden ystävyys ei vain kestä vanhemmalla iällä. .-/ Atso on onneksi saanut muuta seuraa Kanervasta ja Neasta, ettei mies ihan yksinään joudu olemaan. .-) Pohdintasi Virvasta osuvat pelottavan oikeaan. .-D Jarno on vihdoin valmis ottamaan seuraavan askeleen biologiseen isäänsä tutustumisessa. .-> Ja hienoahan se on, että Juulia päätti sittenkin jatkaa isänsä bisneksiä, tulee tosiaan käyttöä Uunon rakentelemille leluille. .-D Paljon kiitoksia sinulle kommentin jättämisestä!



banssu kirjoitti:
Oi miten kiva osa! :) Tytöt ilmeisesti tuppaavat rikkovan paljon välejä, ensin Kain ja Jounin ja nyt vielä Atson ja Benjamininkin. Kunpa Atso saisi puhdistettua maineensa Benkun silmissä, vaikken olekaan varma, haluaisinko heidän enää palaavan ystäviksi. Toivoisin vain, että Benjamin ei ajattelisi Atsosta pahaa, kun tämä yritti kaikkensa ollakseen Benjaminille hyvä ystävä. :p
Nea vaikuttaa suloiselta tytöltä! :) Toivottasti tämän ja Atson välille kehkeytyy jotain ystävyyttä suurempaa... ;) Ja hyvä ettei Atso myöskään jäänyt ilman ystäviä Benjaminin jälkeen vaan kuvioihin astui uskolliselta ja todella mukavalta vaikuttava Kanerva. :)
Voi tuota Virvaa. Kunpa Kai ei enää antaisi hänelle anteeksi! >:c Ja Jounikin saisi jo huomata tyttöystävänsä - tai nykyisen kihlattunsa, mur! - petturimaisen luonteen. Toivoin jo että Hilppa suostuisi kuuntelemaan molempien poikien versiot tapahtuneesta ja saisi veljekset sopimaan riitansa, mutta Kain epäonneksi Hilppa uskoi ensimmäisen tarinan eikä välittänyt edes kuulla toista. :c
Ihanaa, että Juulia suostuu avaamaan Uunon liikkeen uudelleen! :) Olen varma, että juuri sitä Uunokin olisi halunnut! 8)
Toivottavasti tarina jatkuu taas pian 8D Odotan edelleen selvyyttä Veikon tilanteeseen... :D
-banssu

banssu kirjoitti:
Oho. Ilmoitin Flynnien uudesta osasta vahingossa edelliseen osaan... :p
No, saat sitten ilmoituksia kaksin kappalein.
Ja yhä edelleen punastelen samaa suorasukaista ilmoitustani, mutta ilmoitan sen silti; se c-box mikä sunkin sivuilla kai ennen oli (jos en ihan väärin muista?) oli vähän kätevämpi tapa ilmoittaa uusista osista etc. kun näin kommenttien kautta (huomattavasti, kun mä menin jo ihan sekaisin osista. :p)
-banssu

Vastaus: Hauskaa että pidit osasta. .-) Totta, tytöt ovat sotkeneet harmillisesti sekä Kain ja Jounin että Atson ja Benjaminin tilanteissa. .-/ Olisi kyllä reilua, että Benjaminillekin selviäisi, ettei Atso tehnyt mitään väärää. Niin, Kai yritti pitää hänen ja Benkun välejä kunnossa suostumalla Benjaminin mukaan juhliin ja muihin vaikkei niissä itse viihtynyt, raukka halusi olla mieliksi Benjaminille. .-( Sentään Atso ei ihan yksinään jäänyt Kanervan ja Nean ansiosta. .-) Jep, Kai voisi kyllä vähän miettiä, kuinka paljon on valmis joustamaan Virvan takia. Jounillakaan ei ole mitään hajua Virvan petturuudesta. .-/ Hilppa meni tosiaan Jounin puolelle kuultuaan tämän version, eikä Kai saanut edes tilaisuutta valottaa omaa puoltaan kuviossa. .-s Juulia teki tosiaan hyvän valinnan päätyessään liikkeen avaamiseen, Uuno on varmasti tyytyväinen, kun jälkipolvet tienaavat hänen ansiostaan lisää mammonaa. .-D Minäkin tykkäsin c-boksista, mutta potun Vuodatuksen uusiutumisen jälkeen boksi lakkasi toimimasta, eikä auttanut vaikka loin uuden boksin hajonneen tilalle. .-( Tyhmää, joillakin boksit toimii mutta toisilla ei. .-s Osailmoitukset joutuu siis valitettavasti kommenttien joukkoon laittamaan. .-/ Mutta kiitoksia kommentistasi!



Jade Essence kirjoitti:
Vai päätti Juulia sittenkin ryhtyä mukaan yrityshommaan, kuulostaa hyvältä.
Heti osan alku Atson luona sai miut kiemurtelemaan tuolissani, herkullinen tilanne. Voi sekä Arjaa, Benjaminia että Atsoa! Arjaa ja Benjaminia siksi että kumpikin on ihastunut johonkuhun joka ei voi vastata toisen tunteisiin ja Atsoa siksi kun toinen ei todellakaan osaa toimia naisseurassa ja Benjaminkaan ei kuuntele. Tuo kohta baarissa oli jotenkin samaan aikaan niin hauska ja toisaalta teki mieli kiljua Atsolle että mitä ihmettä sinä meinaat, nuori mies. Mitä ihmettä se baarimikko on tuolle tarjoillut? Absinttia? :D Ja Arja tietenkin saapuu paikalle juuri sopivaan aikaan *köh*. Ja Benjaminkin vielä vetää juuri sen väärän johtopäätöksen. Myönnän kyllä, että tilanne näyttää epäilyttävältä ulkopuolisen näkökulmasta.
Ja Hilppakin saa kuulla vain yhden version tarinasta. Okei, Kain ei olisi pitänyt suostua Virvan iskuyrityksiin mutta karma on kyllä jo korvannut siitä ainakin puolet. Onneksi Atso ja Jarno sentään saivat puhuttua toisilleen tupaantuliaisissa :)
Ja Virvakin saapuu paikalle. *hieroskelee kämmeniään yhteen ilkeä hymy huulillaan* Neiti osaa kieltämättä asetella sanansa. Ja Jouni kosikin vielä. Haluan kyllä nähdä miten Virva taktikoi tiensä tästä ulos - Kai ainakin vaikuttaa jo vähitellen saavan tarpeekseen.
Hyvä että Atso sai puhuttua Kanervan kanssa. Tyttö onkin mukavan sympaattinen :) Ja Neakin löysi Atson. Ehkä tuosta baari-illasta seuraa sittenkin loppupeleissä enemmän hyvää kuin pahaa. ;) Ja olen samaa mieltä Kanervan loppukommentin kanssa.
Ah, Genesistä lukumusana! Pakko toisaalta myöntää etten ole niin monia näistä uudemmista biiseistä kuunnellut, mutta hyvin kyllä sopi osaan ;)
Jatkoa odotan innolla! ;D

Vastaus: Hyvältä tosiaan kuulostaa, simssin yrityksien ylläpitäminen on kivaa. .-D Hihii, ihanaa miten sinä näet tarinassa henkilöiden kannalta ikävät tilanteet kiinnostavina. .-D Jeps, kolmikon tilanne on kaikkien kannalta ikävä. .-( Hehe, Atson baari-toiminta ei ehkä ollut paras mahdollinen, tai ehkä baarimikolla oli näppinsä pelissä jutussa. .---D Benjamin sattui kyllä tosi huonoon aikaan saapumaan paikalle ja vetämään omat väärät johtopäätöset Arjasta ja Atsosta. .-/ Myös Kain tilanne on ikävä, kun Hilppa ehti valita puolensa kuuntelematta Kain versiota tapahtuneesta eikä Virvakaan tunnu pysyvän sanojensa takana.. Jarno sentään saa tosiaan hoidettua hommia vähän parempaan suuntaan päästyään Atson juttusille. .-> Haa, monet vihoittelevat Virvan tekosia mutta Jade vaan hieroo kämmeniään tyytyväisenä. .-D Virva tuntuu tosiaan joutuvan aina vain enemmän umpisolmuun, kun kihlaus Jounin kanssa sai Kain raivostumaan. .-D Kanerva sai tosiaan Atson paremmalle mielelle kaiken Benjamin-murheen keskellä, eikä Nean löytyminenkään varmaan mikään huono juttu ole. .-) Hmm, apua, mikähän tuo Kanervan loppukommentti on, liian pitkä aika osan teosta, en enää muista. .-D Mukavaa, että musiikki sopi mielestäsi osaan ja pidit siitä. .-D Kiitokset piiitkästä kommentista!



Lumikristalli kirjoitti:
Aivan mahtava osa! (:
Tuli taas paljon juonenkäänteitä jota en kyllä osannu odottaa :D
jatkoa (:

Vastaus: Kiitos kehuista ja kommentistasi! .-) Pyrin tosiaan yllättämään lukijani, ja koitan kehitellä ennalta-arvaamattomia tapahtumia tarinoihini. .-)



Vivy kirjoitti:
Mahtava osa taas! Olen ehkä viimeinkin oppinut, kumpi on Kai ja kumpi Jouni, jihuu =)
Hienoa, että Juulia ja Veikko aikovat jatkaa Uunon yritystä, ja että Jarno ehkä alkaa pitää taas yhteyttä =D
Virva on kyllä aika ajattelematon, tai ehkäpä hän pitääkin oikeasti Jounista, ja on Kain kanssa salasuhteessa vain jännityksen vuoksi?
Odotan seuraavaa osaa taas innolla =)
P.S. Taas kysyn neuvoa... Tiedätkö kolmoseen ladattavia hiuksia? Minulla esim. Rosesims3 ei toimi, koska sen ladattavissa on simssini mielestä jotkin vääränlaiset kuvakkeet, ja kokeilemistani paikoista vain Lorandiasims3, Lianasims3 ja Around the sims 3 ovat mahdollisia paikkoja, joista pystyn mitään lataamaan... Simssin ja sen lisäosien hiukset alkavat jo vähän kyllästyttää =l

Vastaus: Kiitos. Jee, on aina ilo oppia tuntemaan tarinoiden henkilöt! Minunkin on aika usein vaikeaa tunnistaa simejä toisistaan muiden tarinoissa. .-D Juulialla ja Veikolla tosiaan sujuu, kun yrityksen pitoa aletaan valmistella, ja ehkäpä Jarnokin viimein ottaa heihin yhteyttä. .-> Virvan mielenliikkeistä emme tiedä, mutta hienoa arvailua! .-D Minulla on kolmosessa aika vähän ladattuja hiuksia. Itse olen täältä ladannut aika paljon. http://paysites.mustbedestroyed.org/booty/ts3/peggy/hair/ Lataaminen voi myös tökkiä, jos sinulla ei ole mods-kansiota. Täällä ohjetta sen kanssa. http://radola.createforumhosting.com/ohje-nain-lataat-paivitetty-7-3-2012-t15381.html Kiitos kommentista!



Lasidino kirjoitti:
Heips! Alottelin vasta lukemaan sun lecagya! Ja ajattelin linkittää sut : > joten vastalinkitystä? kommenttia itse tarinasta tulee sit kun pääsen uusimpaan osaan kun en viitsi vanhoihin kommentoida!

Vastaus: Oi, mukavaa saada uusia lukijoita! .-) Linkitykset olen hoidellutkin jo. Toki vanhoihinkin osiin voi halutessa kommentoida mutta se ei tosiaan ole pakollista. .-) Tervetuloa lukijaksi ja kiitos kommentista!



Sabrina kirjoitti:
Jeee uus osa!
Noniin, nyt Iloliemien kaikki lapset on sitten päätyneet yliopistoon asti, niin ne sukupolvetkin vaan meinaa vaihtua! Ikävä tuo nuorimmaisten riita, mutta Virva on kyllä ihmeen kiero tyyppi. Toivottavasti hänen todellinen luontonsa tulee esiin ja veljekset saavat sovittua riitansa. Toivottavasti myös Jarno pääsisi tutustumaan biologiseen isäänsä ja saisi äitinsä ja Veikon kanssa asiat sovittua.
Mutta, hyvän osan olet jälleen väkertänyt.
Loppuun vielä ilmoitus, että Hardwickeiltä on tullut myös uusi osa :)
- Sabrina

Vastaus: Kaikki lapset on tosiaan nyt saatu yliopistolle. .-) Uuteen sukupolveen siirtyminen tosiaan lähestyy, mutta joukkio opiskelee ensin jonkin aikaa. Virva on kieroiluillaan aiheuttanut veljesten välille riitaa. .-/ Muuttuisi kyllä varasti Jouninkin suhtautuminen tyttöystäväänsä jos hän tietäisi koko totuuden. Olisi tosiaan hyvä, jos Jarno pääsisi Kustin kanssa juttusille, ja toki myös välit Juuliaan ja Veikkoon olisi hyvä korjata. Toivotaan siis parasta! Mukavaa että pidit osasta, minäkin sinun osasi taisin lukaista. .-) Kiitos kommentistasi!



Pösö kirjoitti:
Poikien elämä käy yhä vain jännemmäksi :D Atso ja Benkku ovat käyneet hiljalleen etäisiksi. Sinänsä pidin lapsi benkusta...

Vastaus: Jeps, näille pojille sattuu ja tapahtuu. ,-D Atson ja Benjaminin välit ovat tosiaan menneet huonompaan suuntaan kuin poikien lapsuusaikana. .-/ Kiitokset kommentin jättämisestä!



Tohya kirjoitti:
Yay~ Oli hyvä osa taas. Tosin en meinaa aina muistaa, kumpi on Jouni ja kumpi Kai... :D Virva osaa olla näköjään aikas kiero neiti, ehkä pojat näkisivät jossain vaiheessa neitosen todellisen luonteen.
Atso ja Jarnokin saivat sovittua ja innolla odotan miten käy, kun Jarno tapaa Kustin. Muutenkin Jarno taitaa olla suosikkini pojista :D
Jatkoa jään odottelemaan :)

Vastaus: Jounin ja Kain erottamisessa tuntuu tosiaan olevan ongelmaa, ovat mokomat niin samiksia ulkonäöllisesti. Pitäisi toisen varmaan värjätä hiukset tai jotain. .-D Saa nähdä, paljastuvatko Virvan kieroilut, ja miten pojat tähän mahdollisesti suhtautuvat. Atso ja Jarno sentään saivat väärinkäsityksen sovituksi, ja eiköhän se Kustin tapaaminenkin pian tapahdu. ,-) Mukavaa, että olet löytänyt suosikkipojan! .-D Kiitos kommentoimisesta!



NeneKanerva kirjoitti:
Hahaa, ehdinpä minäkin kesäkiireiltäni piiiitkästä aikaa taas lukemaan :D
Ainakaan minulla ei näkyneet viimeisimpien osien kuvat, nyt kahdessa viimeisessä näkyi osa niistä muttei kaikkia... Ärsyttävää.
No mutta kuitenkin, tunnelma kiristyy Jounin ja Kain välillä entisestään ja Virva on kiero kuin korkkiruuvi :D Atso ja Jarno näyttävät löytävän naisseuraa...
On muuten pakko huomauttaa että Kanerva on aivan ihana ♥ *köh* nimimerkkini *köh*

Vastaus: Ah, olisipa kesä.. Minä olen toivottoman hitaasti koulun ja vähän kaiken muunkin takia saanut osaa tehtyä. .-P Niin, ne kuvat ovat varmaankin olleet Photobucketissa, mutta nyt olen näiden uusien osien kuvat ladannut imgurliin jonka ei pitäisi nipottaa liikakatselusta. Ärsyttävää tosiaan tuo Photobucketin touhu, harmi ettet nähnyt kaikkia kuvia. .-/ Jep, Jounin, Kain ja Virvan välillä on kitkaa ja Atso ja Jarno ovat mahdollisia kumppaneita löytäneet. .-) Hahaa, hauskaa että pidät Kanervasta, itserakas pitää olla! ,-) Kiitos kommentista!



Tikru kirjoitti:
Veikko ja Juulia aikovat vissiin availla Uunon yritystä. Ja ainakin saavat rauhassa asustella, koska kaikki jälkikasvu on yliopistolla.
Tästä kommasta en kovin pitkää saa, koska oon ihan pihalla noitten teinien jutuista (vieläkin:D). Mut sen tiiän, että Virva on ärsyttävä ja kiero. Ja että Hilppa on nätti. Nii, ja että Atson ja Jarnon välit alkaa lämmetä.
Mutta jos suoraan sanon, niin mun mielestä teini-ikä ja ne kaikki yliopistot on rasittavimpia asioita simssissä, joten minnuu ei hirveesti tällä hetkellä kiinnosta :( Mutta silti pysyn lukijana, kyllä se yliopisto joskus loppuu :) Mutta jatka, innolla ootan kuka perii, ja millasia lapsia tulee! :)

Vastaus: Veikolla ja Juulialla on tosiaan nyt kivasti aikaa yritykselle lasten ollessa yliopistolla. .-) Harmillista ettei juonikuvio ole selvinnyt. Pähkinän kuoressa kyse on siitä, että Jouni seurustelee Virvan kanssa ja samaan aikaan Virva vakuuttelee Kaille rakastavansa tätä ja sanoo aikovansa jättää Jounin pian. Virvan toiminta ei tosiaankaan ole oikeutettua. .-P Atsolla ja Jarnolla alkaa tosiaan mennä paremmin. .-) Sääli, ettei yliopisto kiinnosta sinua. Itse tykkään kun simeille on helppo lavastaa juonia ilman että tarvitsee koko ajan huomioida taaperoiden loogista ikääntymistä ym. .-D Yliopisto ei valitettavasti ole ihan heti loppumassa mutta hienoa kuitenkin, että siitä huolimatta luet. .-) Kiitos kommentistasi!



CristalCrystal kirjoitti:
Oho, oonpas menettäny paljon tän pitkän tauon takia... ><
Tuo Virva on kyllä melko kiero, pallottelee Juonin ja Kain välillä... Saa nähdä, miten yrittää sitten erota, jos nyt ikinä eroaakin Juonin kanssa. Kai saisi jo ymmärtää pistää lopullisesti poikki tuon salasuhteen puolelta. Se oli jo tyhmää erota Sirjan kanssa, niin nätti tyttö. Mutta oon kyllä Kain puolella mieluummin. :D
Jotenkin Benjaminin on ehkä jopa liian itsevarma... Mitäköhän sille ihanalle lapsi-Benkulle tapahtu? :P Tosin olisin itsekin varmaan ajatellut Benjaminin tavalla Atson ja Arjan keskustelun.
Atso, mitä ihmettä?! Jokin nyt nuoren miehen pään on sekottanut. Menee nyt tuolla tavalla... :DD Mutta varsin mukava tyttö Nea. Mutta ihmettelen kun tuolla Atson Nean kanssa seuraavalla tapaamisella Nea puhuu miehen äänellä?
Toivon kyllä, että Kanervalla olisi jotain tunteita Atsoa kohtaan ja toisin päin... Kanerva toisi jotain uusia geenejä sukuun, jos nyt ikinä Atsosta perijää tulee.
Nätti tyttö tuo Turma. (En tosin pitänyt jostain syystä hiuksista... :P) Toivottavasti Jarno tapaa hänet uudestaan. Mutta eiköhän tapaamisia tule vaikka lehtikaupassa, jos sattuvat samaan aikaan.
Huomasin Nean myös lehtikaupassa... xD
Hyvä, Juulia! Jatka Uunon työtä. Eiköhän se jotenkin jatku.
Kaunis tyttö on tuo Hilppa.
No tässä nämä kirjoittelut. En malta odottaa perijän valitsemista! ^^ Seuraavaa osaa odotellessa

Vastaus: Noo, taukoja niitä ilmaantuu itse kullekin. .-) Virva tosiaan kieroilee veljesten välillä sepittämällä kummallekin juttuja joihin nämä sitten uskovat. Virvalla on tosiaan aika homma kohta ruveta eroamaan Jounista kun sitä pitkittää jatkuvasti. Kainkin juu sopisi miettiä mihin on ryhtymässä ja muistaa miten viimeksi kävi.. Hauskaa, että olet Kain puolella. .-D Monet muuttuvat vanhemmiksi kasvaessaan ja näin on Benkullekin käynyt. .-/ Totta, Atson ja Arjan keskustelun saattoi helposti käsittää väärin ulkopuolisen korvin, ja kun ottaa huomioon sen mitä Benjamin oli aiemmin näiden kahden välille kaavaillut. Alkoholi nousee nopeammin päähän "tottumattomalle", ja huomaamattaan Atso meni sekavampaan kuntoon kuin oli ajatellut. .-D Sentään hän tapasi Nean ja selvinpäin jutustellessaan sai naisesta ystävän. .-) En ymmärtänyt Nean miehen äänellä puhumista. .-o Kanervalle ja Atsolle on paljon kaavailtu suhdetta näissä kommenteissa, katsellaan nyt, miten tarina simejä vie. .-D Kanervalla olisi kyllä kivat geenit. .-) Samoin myös Turma on naamaltaan nätti. .-) Jarno saattaisi tosiaan tavata Turman uudelleen jos hän menisi lehtikauppaan päivystämään. ,-) Jep, Neakin sattui lehtikauppaan samaan aikaan. .-D Juulia teki tosiaan viisaa valinnan kun päätti sittenkin alkaa Uunon kauppaa pyörittää. .-) Perijä-äänestystä ennen on vielä jokunen osa tulossa ensin. Minäkin jännitän jo perijän selviämistä, sillä useammalle pojalle olen kehitellyt juonia tulevaa varten. .-D Kiitos paljon pitkästä kommentista!



Maroo kirjoitti:
Jalaville uusi osa :D Ja pitääpä lukea täälläkin muutama osa kiinni, luin tämän ja kaikkea jännää tapahtu monen henkilön välillä pitää käydä lukemassa vähän takautuvastikin taustoja...

Vastaus: Mukava kuulla, että aiot lueskella vähän taustatapahtumia. .-) Minun tarinoissani tieto ja juoni kertyy hyvin paljon vanhojen tapahtumien päälle, joten mukana pysymistä helpottaa vanhojenkin osien sisällön tunteminen. .-)



GreenPixy kirjoitti:
Oho, yks osa jäi välistä :o No, eipä se mitään. Tykkäsin kovasti tästä osasta, mukavasti olit saanut kerrottua kaikista perheen jäsenistä :) Nyt on sitten kaikki pojat saatu yliopistoon! Ja vielä Hilppa-serkku, jossa on aika paljon muuten Jessikan näköä. Hmm, kukakohan on seuraava perijä? Itse en kyllä osaa sanoa yhtään kuka on suosikkini.. Kaikki ovat niin erilaisia mutta pidän kaikista :)
Voivoi, toivottavasti Kai ja Jouni saavat vielä välinsä kuntoon ja huomaavat, millainen petturi Virva on! Vaikkakin nätti sellainen :D Kaikilla pojilla näyttää olevan muuten edistystä naisrintamalla, Atsolla on Nea, ja ehkäpä Jarnolla ja Turmalla on vielä jotain.. ;D Jään oottelemaan seuraavaa osaa! :)
Hajoilin muuten tuolle Jarnon taululle missä lukee "Girly girl" :'D http://i.imgur.com/MyN9fM9.png

Vastaus: Mukavaa, että osa miellytti. .-> Yritän tosiaan saada kaikista pojista edes jotakin, ja kaikilla kulkee oma juonensa, ettei kukaan jää syrjityksi. .-) Jep, nyt saa tosiaan pelailla yliopistot lävitse! Hilppa sai onneksi geenejä sekä isältä että äidiltään, toisin kuin serkkunsa, jotka periytyivät ainoastaan isästään. .-/ Hienoa, että kaikki neljä tuntuvat yhtä mukavilta. .-) Jep, Virva on pahemmin onnistunut sotkemaan Kain ja Jounin välit. "Vaikka nätti sellainen", tosi hauska juttu. .--D Jep, eiköhän pian kaikille naiset löydy! Minäkin naureskelin Girly girlille. .-D Puolustukseksi voin sanoa, että Jarno on aina ollut hiukan tyttö sisustuksiensa perusteella. Lisäksi Jarno piirteli naisten kuvia jo lapsena. .-D Kiitos kommentistasi!



Jellu kirjoitti:
Hieno osa, erittäin hieno. Tuo Virva on aivan kamala kaksinaamainen akka, toivottavasti Kai on alkanut tajuamaan sen ja etsii muuta seuraa.
Jarno pääsee tapaamaan Kustia, kuinkahan siinäkin käy. :DD Ja toivottavasti Jarno tapaa Turman uudelleen.

Vastaus: Hienoa että pidit! .-> Hyvä huomio Virvasta! Kai tosiaan jaksaa vain odottaa ja odottaa sekä toimia, miten Virva tahtoo. Saa tosiaan nähdä, miten Kustin suhteen käy ja tapaavatko Jarno ja Turma vielä uudestaan. .-) Kiitos kommentistasi!



Morame kirjoitti:
En oo kesällä koneella ollu niin paljoa, niin nyt tuli sitten luettua kolme osaa putkeen kun en ollut viel lukenu:) Taas hyvä osa! Sä kirjotat tosi hyvn. Sun tekstiä jaksais lukea vaikka kunka paljon :D Mä muuten en tykkää tosta Virvasta yhtään:D On se tosi kaunis.. Mut se on jotenkin ärsyttävä hahmo.. Huomasin muuten yhen jutun lukiessani; Miten sun simssissä on NIIN vähän ruskea hiuksisia NPC- hahmoja?

Vastaus: Hienoa, että luit kaikki lukematta jääneet osat. .-) Mukava kuulla, että kirjoitustani on mielekästä lukea! Kyllä sitä ihminen kehittyy, kun tarpeeksi jotakin juttua tekee. .--) Jep, yritän tehdä tahallani kauniista simeistä ärsyttäviä yrittääkseni lieventää naamarasismia. .--D Mielenkiintoinen huomio. Ehkä Leutolaaksossa ei ole paljoa ruskeatukkaisia, tai sitten olen onnistuneesti kyennyt jättämään heidät pois kuvista. .-D Kiitos kommentistasi!



smileyface kirjoitti:
Heiii :)
olen jo jonkun aikaa seuraillut iloliemiä mutta en oo vaan saanu aikaseks rekisteröityy vuodatukseen... Nyt mä si vihdoin rekisteröidyin ja päätin tulla heti kommentoimaa :) eli: ensinnäkin tää lc on mahtava ja tosi hyvin kirjotettu! Sitte ite osasta: mä toivon et kai ja jouni sopis ton riitansa ja virvan petollisuus paljastus ja se jäis iha yksin ja kai ja jouni löytäs uudet tytöt :3 mutt silti jotenki oon kain puolella tässä asiassa ja oon aina pitäny kaista enemmä... En tiä miks :o ja sit en enne oikee ollu kiinnostunu kustin lapsista koska aina vihasin kustia :c en tykänny siitä koskaa, mut ny ku jarno löysi turman ja atso nean nii jään kiinnostuneena odotteleen ;) no mut ny lopetan tän vähän kasvaneen kommentin :D mutta tietty seuraan jatkossakin c: ihanat iloliemet ♥ ainii hilpasta unohin sanol et tosi kiva ku otit senkin asuun kain ja jounin kaa! Nonii nyt lopetan :D

Vastaus: Mukavaa, että päätit kommentoida. .-) Siitä on iso ilo minulle! Kiitos kovasti kaikista kehuista. <3 Onpa sinulla hieno toivomus tulevaisuudesta, se olisi Virvalle kyllä ihan oikein. .-D Saa kyllä nähdä, miten tulee käymään! Hienoa, että suosikkikin on löytynyt! Kannatan sinua olemaan ennakkoluulottomampi Kustin lapsien suhteen: He eivät ole samanlaisia kuin isänsä. .-) Hyvä, että Nea ja Turma ovat tuoneet lisäinnostusta Atsoa ja Jarnoa kohtaan. .-) Minua ei haittaa, vaikka kommentit paisuisivat isoiksi. Huolella tehtyjä kommentteja on ilo lueskella. .-) Juu, Hilppa tuo mukavan vaihtelevaa naisenergiaa hyvin miehiseen sukupolveen. .-D Kiitos kommentistasi!



Yun kirjoitti:
Jarnolla on aika tyttömäinen taulukokoelma, varsinkin tuo girly girl -taulu :D Eikä tuo jotenkin naisellinen poseeraus paranna asiaa, ainakin sai naurut ;) (http://i.imgur.com/MyN9fM9.png tuo kuva siis)
Muut kommentoijat ovat pitäneet lähinnä kierona - siis huonossa mielessä. Minusta tuollaiset kierot simit ovat juuri parhaita. En ole aiemmin noista nuoremmista veljeksistä välittänyt, mutta nyt Virvan ansiosta tuo kolmiodraama on aika kiinnostava. Tosin loppuuko sekin, kun Kai laittoi jarrut päälle :P
Jotenkin vaan miettii, miten Atso ja Jarno eivät ole tajunneet olevansa aika saman näköisiä :D Eikö kummallekaan ole tullut mieleen, että ehkä heillä voisi olla muutakin yhteistä kuin äiti? No, Jarnohan nyt tietää totuuden, mutta miksei asiaa tajuttu jo aikoja sitten... No, simit ovat välillä kummia :P
Voi tulla kyllä vaikea tehdä valintaa, kun on perijä-äänestyksen aika. Jouni ja Kaikin ovat nyt ihan kiinnostavia ehdokkaita, vaikka en naamojen perusteella pidäkään :P Mutta sen näkee sitten, kun äänestyksen aika koittaa...
Nyt voisin mennä heittämään Jennan tyttären yliopistoon, mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten...
ps. Muistakaa Piratepad ;> (itsekin olen sen vähän unohtanut, mutta yrittänyt nyt päivittäin käydä katsomassa tilanteen)

Vastaus: Haha, Jarnon taulut huvittavat minuakin. .-D Mies on jo lapsena piirrellyt naisten kuvia, ja hänen huoneensa ovat olleet enemmän tai vähemmän pinkillä sisustettuja, joten tyttömäiset taulut kuuluvat melkeinpä hänen tyyliinsä. .-D Minusta on tylsää, että poset lajitellaan miesten ja naisten asentoihin ja välillä kapinoin asiaa vastaan laittelemalla naisille tarkoitettuja poseja miehille ja toisin päin. Toisaalta kun huomaan tätä toisten tarinoissa asia häiritsee ja pidän ns. naisellisesti poseeraavia miehiä lissuina. .-D Mutta tuohon kuvaan tarvitsin istumaposen, jossa käsi on ylhäällä puhelimenpitelyä varten, ja mieleen tuli tuo asento. .-D Jep, monet ovat pitäneet Virvaa ilkeänä kieroilijana, mutta hauskaa että Virvan käytös on joillekin mieleen juonellisessa merkityksessä. .-) Mukavaa, että Virva tuo mukanaolollaan nuorempiinkin veljeksiin eloa mielestäsi! Haha, sinun kannaltasi täytyy toivoa, että kolmiodraamailu jatkuu. .-D Jarno ja Atso ovat pienestä pitäen olleet siinä uskossa, että Jarnon isä on Veikko eivätkä ole kyseenalaistaneet tätä asiaa ennen kuin Jarno sitten sai käsiinsä isyystestipaperin ja alkoi itsekseen yhdistellä asioista. Muuten kyllä on helposti havaittavissa, miten Atso & Jarno ja Kai & Jouni ovat "geneettisesti parit". Noh, perijä-äänestyksen alkamiseen menee näillä näkymin vielä ainakin pari osaa, josko suosikkipojan valinta selkenesi niiden aikana. .-) Jännää kyllä, miten nykyään yhä useammat eivät ole innoissaan "ykkösnaamoista" kun aiemmin nämä sieväpiirteiset simit olivat kaikkien mieleen melkeinpä poikkeuksetta. .-D Hii, mukavaa että Jennankin jälkikasvu pääsee yliopistoon! Ääh minua noloa, olen kokonaan unohtanut käydä Piratepadissa. .-( Se on kyllä tuolla suosikeissa tallessa, mutta käytän suosikkeja niin harvoin.. Kiitokset pitkästä kommentista!

KERTAUSTA:


Benjamin ihastus Arja tiedotti Atsolle olevansa ihastunut häneen. Atso yritti vältellä naisen seuraa ja kertoi tilanteesta rehellisesti Benjaminillekin, mutta tilanne aiheutti riidan ystävysten välille Benjaminin tulkitessa asian niin, että Atso oli itse ihastunut Arjaan ja yritti viedä naisen Benjaminilta. Todistaakseen ettei Atsolla ollut tunteita Arjaa kohtaan päätti Atso hankkia muuta naisseuraa itselleen. Baarissa Atso tapasi Nea-nimisen naisen, jonka kanssa jatkoi yhteydenpitoa myöhemmin.


Jarno puolestaan tapasi Turma-nimisen naisen kysyessään tältä tietä eksyttyään keskustassa. Turma vaikutti mukavalta mutta Jarno ei valitettavasti onnistunut onkimaan naisen puhelinnumeroa tietoihinsa. Jarno otti myös yhteyttä Atsoon ja kysyi saisiko tavata Kustin, jote Jarno isäkseen epäili.



Hilppa muutti Kain ja Jounin kanssa yhteiseen solu-asuntoon. Veljesten välirikon syy valkeni Hilpalle ja hän asettui Jounin puolelle kuuntelematta Kain versiota tapahtuneesta. Jouni kosi Virvaa ja nainen suostui, mutta Kai tuli tämän jälkeen entistä epäluuloisemmaksi. Virva kuitenkin vakuutteli Kaille, että jättäisi Jounin sopivan tilaisuuden tullen.

UUSI OSA ALKAA


Osan lukumusiikki --> ♫ Iloliemen osan lukumusiikkien soittolista --> ♫
Kun Jarno palasi eräältä iltaluennoltaan huoneeseensa, hän sai kokea pienoisen yllätyksen. Turma, jolta hän oli eksyessään kysynyt apua, oli istumassa Aleksanterin pöydän ääressä!
-Miten sinä osasit tulla tänne? Ja miksi ylipäätään olet huoneessani? Jarno karjaisi. Hän yritti kuullostaa vihaiselta, mutta tosiasiassa hän oli niin iloinen tytön jälleentapaamisesta, ettei hän näyttänyt ollenkaan vakuuttavalta hymyineen. Turma katsoi Jarnoon päin hymyillen.
-Kerroit opiskelevasi Kuvataideakatemiassa, eikä täällä yliopistolla ole kuin yksi ainut Kuvataideakatemia. Asuntolasta sinut oli helppo löytää, kun kuvasi komeili ovessa. Kämppiksesi sanoi, että voin odottaa täällä hyvin luentosi loppua, Turma kertoi, ja hän nousi seisomaan.

Turma käveli suoraan Jarnon eteen, ja hän kaappasi tämän hellään halaukseen.
-Tavattuamme en ole pystynyt ajattelemaan ketään muuta kuin sinua. Minusta tuntuu, että kohtaamisemme oli rakkautta ensi silmäyksellä, Turma meni heti asiaan. Jarno alkoi väistämättä hymyillä, ja hän tunsi punan kohoavan poskilleen.
-Kieltämättä minustakin tuntuu juuri nyt siltä, hän paljasti. Myös Turmaa alkoi hymyilyttämään, ja hän halasi Jarnoa vielä kertaalleen. Tapaaminen oli mennyt paljon paremmin kuin mitä hän oli uskaltanut edes toivoa! Hänellä oli vain alusta alkaen ollut tunne, että hän ja Jarno kuuluisivat yhteen.

Kun Turman oli täytynyt lähteä takaisin omaan kotiinsa, Jarno törmäsi sattumalta Birgittaan. Nainen näki heti Jarnon kasvoista, että tällä olisi jokin jymyuutinen kerrottavana, ja sen takia hän raahasi miehen keittiöön. Aleksanterin, joka oli saanut järjestettyä itselleen keittiövuoron siksi illaksi, oli myös saatava kuulla heti uutiset. Jarnon ei auttanut muu kuin kertoa koko juttu.
-Ihan totta! Aivan mahtavaa! Teistä tulee hyvä pari, Birgitta hihkaisi innostuksissaan.
-Eipä moinen juttu kovin ihmeellinen. Tiesin, että päätyisitte yhteen jo silloin, kun Turma ilmestyi ovellemme ja kertoi nimensä, Aleksanteri totesi. Sillä hetkellä Jarnosta tuntui, että hänen koko elämänsä olisi kääntynyt onnelliseksi kaiken kurjan lapsuuden jälkeen.

-Ei se tiski kestä istumista, pois siitä! kokki karjaisi pöydästä. Birgitta irvisti kokille ja pomppasi samantien alas työtason päältä.
-Typerä ilonpilaaja. Kuinka pystyt työskentelemään noin vastenmielisen simin kanssa? Birgitta kysyi ystävältään.
-Minun on tultava työnantajani kanssa toimeen, vaikka hän olisi kuinka ikävä tahansa. Kukapa nyt ei simoleoneita tarvitsisi? Minun on paras vain tottua. Mutta hei, älä välitä. Hän on aina kaikille tuollainen. Minunkin täytyy pitää peruukkia aina täällä työskennellessäni, sillä violetti hiustenväri ei hänen mielestään sovi keittiötyöntekijöille, Aleksanteri sanoi.

-Onpa silläkin otsaa. Sinun täytyisi vakavasti harkita työpaikan vaihtoa, Birgitta ärähti.
-Ei se kuule ole niin helppoa. Opiskelijan on tehtävä sitä työtä, mitä tarjotaan. Viis hauskuudesta tai työnantajista, Aleksanteri totesi.
-Mikset lähtisi joskus keskustaan tuuraamaan satunnaista baristia? Turma sanoi, että hän tienaa rahansa siten. Palkka on kuulemma paljon parempi kuin kokkiapulaisen, Jarno vinkkasi.
-Pannaan harkintaan, Aleksanteri vastasi.
-Taidan tästä ruveta syömään, kun edellinen ruokahetki jäi välistä yllätysvieraan takia, Jarno kertoi.
-Minäkin menen jumppaamaan. Voimia ja tietokykyä, sitä tarvitset, Birgitta totesi.

Siitä illasta eteenpäin Jarnolla oli alkanut elämä näyttämään valoisammalta kuin aikoihin. Tyttöystävä ja uudet kaverit saivat kummasti miestä unohtumaan vanhat kaunat, eivätkä ongelmat olleet enää pävittäin mielessä. Eräänä aamuna Jarno kuitenkin yllättyi, kun huomasi puhelimensa näytöllä vilkkuvan veljensä Atson nimen.
-Terve, mitäs sinulle kuuluu? Jarno huudahti puhelimeen.
-Samaa ankeaa opiskelijan arkea. Mainitsit silloin aiemmin haluavasi tavata isäni. No, Kusti on tulossa tänään iltapäivällä käymään luonani. Jos sinulla vaan on aikaa, niin saavu ihmeessä paikalle, Atso tiedotti.
-Joo, mä tuun, Jarno vastasi samantien ja sulki hetken päästä puhelimen.
-Turmako sua kutsui johonkin? vieressä maalaileva Aleksanteri uteli.
-Ei, tää on vähän erilainen tapaaminen, Jarno ilmoitti vaihtaessaan arkivaatteita ylleen.

Jarno asteli reippain askelin sovittuun aikaan Atson asuntolaa kohti. Rakennus häämötti jo hänen edessään, kun Jarnoa alkoi mietittyttää. Häntä hiukan epäilytti, kannattiko juuri nyt alkaa taas sörkkiä jo lähes unohtuneita juttuja jälleen pinnalle. Eihän hän ollut vielä edes saanut otettua yhteyttä Juuliaan ja Veikkoon yliopistoon lähdön jälkeen, joten oliko sittenkään vielä viisasta ottaa seuraavaa askelta eteenpäin, kun vanhoja asioita oli vielä hoitamatta. Jarno kyllä tiesi, että nyt ei olisi järkevää enää perääntyä. Atso varmasti ihmettelisi, jos Jarno yllättäen peruisikin tulonsa. Niinpä hän veti syvään henkeä ja astui asuntolan ovelle vievät portaat parilla harppauksella ylös.

Hetken päästä Jarno istui sohvalla Atson ja Kustin kanssa. Atso oli valmistanut pienet tarjoilut yläkerran oleskelutilaan vieraitaan varten. Jarnoa eivät kuitenkaan tarjoilut houkutelleet, vaan hän tuijotti kiinnostuneena Kustia, biologista isäänsä. Hän olisi halunnut rynnätä heti isänsä kaulaan ja kertoa kaiken, mutta se ei ehkä olisi paras lähestymistapa. Niinpä Jarno päätti aluksi vain istua hiljaa ja tarkkailla isäänsä. Vaikka mies oli Jarnolle ventovieras, näki hän tämän kasvoista oman peilikuvansa. He olivat niin samannäköisiä, ettei sukulaisuudesta ollut epäilystäkään, mutta siitä huolimatta kukaan ei tuntunut huomaavan asiaa.
-Isä, tässä on veljeni Jarno. Hän halusi tavata sinut, Atso kertoi ja esitteli miehet toisilleen.
-Hauska tutustua. Olen aina halunnut tavata Atson sisaruksia, mutta Juulialla ja varsinkin Veikolla tuntuu olevan jotain sitä vastaan, Kusti selitti.

-Noh, onneksi he eivät ole enää täällä tapaamisiamme määräilemässä! Atso huudahti. Kusti katsoi Jarnoa odottavasti, mutta jostain syystä tämä ei saanut suutaan auki edes tervehtiäkseen toista! Yhtäkkiä totuuden kertominen tuntuikin Jarnosta mahdottoman huonolta idealta. Mitä jos Kusti ei uskoisikaan häntä? Niinpä Jarno päätyi vain istumaan paikoillaan tönkkönä ja hiljaa, kun Atso ja Kusti vaihtoivat kuulumisia ja Kusti tiedusteli poikansa koulumenestystä. Jarno ei käynyt edes käsiksi Atson esillelaittamiin tarjoiluihin, sillä hän ei uskonut saavansa mitään kurkusta alas tukalan tilanteen vuoksi. Aika kului ja vierailuaika kävi vähiin, mutta Jarno ei vain saanut suutaan auki millään, vaikka iso liuta kysymyksiä ja muuta kerrottavaa kutitteli hänen kielensä kärjellä.

Yhtäkkiä pari tuntia olikin jo mennyt, ja Kustin oli aika lähteä takaisin kotiinsa. Atso halasi isäänsä ulko-ovella, ja Jarno joutui seuraamaan tilannetta vaivaantuneena vierestä. Kunpa hän itsekin voisi olla samassa asemassa kuin veli. Tämä tiesi oman isänsä ja taustansa. Miksi Jarnolle oli jätetty moinen asia selvitettäväksi? Toisten hyvästelyjä katsellessa Jarnolle tuli entistäkin hämmentävämpi olo. Hän oli vain syrjässä eikä ollut osallistunut näiden keskusteluihin tai hyvästeihin. Ei Kusti tuntunut hänen isältään, tosin ei kyllä Veikkokaan tuntunut sen enempää. Kannattaisiko edes koko totuutta paljastaa? Se sotkisi asioita vielä enemmän. Jarno luuli haluavansa, mutta tulevaisuudesta ei voinut koskaan tietää. Hetkessä Kusti kuitenkin astui jo ulos, ja Jarno tajusi myöhästyneensä. Hän toivotti pikaiset heipat veljelleen ja lähti pihalle.

---


Hilppa oli juuri valmistamassa vohveleita, kun Virvan ja Jounin nauru ja puhe kantautuivat korviin. Kai yritti olla kuuntelematta toisten puhetta. Häntä ärsytti, kun kaksi punapäätä olivat yhdessä paikassa samaan aikaan. He olivat olevinaan niin onnellisia ja hyväntuulisia. Ihan kuin heillä ei olisi ongelmia lainkaan.
-Huomenta! Oletkin ilmeisesti ollut meillä yökylässä, Hilppa totesi hymyillen ja katsoi Virvaa.
-Näin pääsi käymään. Aivan uskomaton tuoksu. Saanko jäädä aamiaiselle? Virva hihkaisi.
-Tietenkin! Taisin alunperinkin tehdä aivan liian paljon taikinaa kolmelle, Hilppa kertoi.

Jouni kaappasi Virvan syliinsä, ja nainen hykerteli tyytyväisenä. Tilanne sai Kain niin ärsyyntyneelle mielelle, ettei hän kyennyt olemaan enää pitämään vihaa sisällään.
-Pitäisiköhän sinun alkaa pyytää Virvalta vuokraa, kun hän nukkuu yönsä meillä, ahnehtii aamiaisemme ja makoilee kylpyammeessammekin jatkuvasti? Kai piikitteli. Kaksikon ilmeet valahtivat heti.
-Virva on minun vieraani, ja hän saa tehdä talossamme mitä tahansa, Jouni ärähti ja murahti ilkeästi. Kain suupielille nousi melkein pieni hymynpoikanen. Parin ikionnellinen hetki oli tuhottu, siis tehtävä oli suoritettu.
-Juu, tietenkin! Kuten loisia ja olla palveltavana kustannuksellamme, Kai tokaisi saadakseen veljensä vieläkin vihaisemmaksi.

-No niin! Riita poikki ja vohveleita sekä voita väliin! Hilppa karjaisi. Kai paiskasi lehtensä pöydälle ja tokaisi:
-Ei minulla olekaan enää nälkä. Häntä ei missään nimessä kiinnostanut katsella samaa kuhertelua pöydän äärellä. Mies suuntasi askeleensa yläkertaan ja omaan huoneeseensa.
-Hyvä! Noin huonotuulista seuraa emme kaipaakaan aamuamme enemmän pilaamaan! Pysykin poissa! Jouni karjaisi veljensä perään.
-Ei kyllä uskoisi, että minä olen meistä nuorempi, niin lapselliseksi tuon ääliön käytös menee, hän vielä jatkoi.
-Ei välitetä hänestä. Ryhdytään syömään, Virva kehotti.

Huoneessaan Kai laittoi koneen päälle ja sen käynnistyttyä hän jatkoi keskeneräistä lopputyötään. Hetki ei ehkä kuitenkaan ollut paras opiskelulle, sillä Kain mieli oli ärsyyntynyt äskeisestä kohtauksesta ja ajatukset kulkivat ihan hallitsemattomasti Virvassa.
-Olisi sittenkin pitänyt jäädä syömään, Kai mutisi kuullessaan nälkäisen mahansa murahtelun. Yksi keskittymistä häiritsevä tekijä lisää. Yllättäen ovi kävi, ja Kai näki edessään Hilpan täysinäinen ruokalautanen kädessään.
-Toin tämän, kun ajattelin, että sulla olisi edes vähän nälkä, Hilppa tokaisi ja asetti lautasen työpöydän nurkalle. Kai katsoi ruokaa vesikielellä, mutta miehen ei olisi tehnyt mieli niellä ylpeyttään, kun hän kerran oli päättänyt jättää aamiaisen väliin.

Lopulta nälkä kuitenkin voitti, jolloin Kai nappasi Hilpan tuoman lautasen käsiinsä ja lohkaisi oikein suuren palan vohvelista suuhun tungettavaksi. Hotkimisensa lomasta Kai huomasi, että Hilppa seisoi yhä paikoillaan.
-Kiitos, tää on hyvää, Kai sopersi suupieli kermavaahdossa.
-Kiva. Ja tuota Kai, mä haluaisin pyytää sulta anteeksi, Hilppa selitti. Kai kohotti kulmiaan kiinnostuneena. Mitä Hilpalla oli omallatunnollaan?
-Sori, kun räyhäsin sulle aiemmin Virvan vokottelusta. Nyt teidän yhteiseloa seuratessa on käynyt aika selväksi sun negatiivinen asenne Virvaa kohtaan, ja musta se osoittaa sen, ettei sulla ole enää tunteita sitä kohtaan. Hyvä huomata, ettet sä ole tunkemassa Jounin ja Virvan väliin, Hilppa selitti Kain kuunnellessa vaitonaisena.

Hilpan sanojen jälkeen Kain ruokahalu oli tipotiessään. Jos asiat olisivat oikeasti niin kuin Hilppa oli ne muotoillut, olisi Kai voinut olla jopa ylpeä itsestään, mutta kun kaikki oli aivan päinvastoin. Usein Kain mielessä ei muuta ollutkaan kuin ihana Virva, ja Kai olisi milloin vain valmis kuristamaan veljensä saadakseen tytön itselleen. Kaikki nämä kuukaudet hän oli vain yrittänyt hyväksyä sen, että Virva seisoisi sanojensa takana ja jättäisi Jounin, jolloin hän ja Kai voisivat alkaa seurustella julkisesti, mutta minkäänlaista edistystä siihen suuntaan ei tuntunut tapahtuvan, vaan Virva kiehnäsi entistä enemmän Jounin kainalossa. Tilanne vihastutti Kaita, ja siksi hän purki ärtymyksensä kiukuttelemalla jokaisesta pienestäkin asiasta Jounille tai Virvalle. Kai mietti päivittäin, oliko hänen järkevää odotella, kun mitään ei tuntunut tapahtuvan, mutta silti hän ei halunnut irrottautua siitä mielikuvasta, että hänestä ja Virvasta tulisi pari.

Kai vietti vielä pari tuntia huoneessaan koneella puuhastellen, mutta yllättäen tietokone posahti ikävästi ja näyttö mustui pysyvästi. Äreissään Kai kulki rappuset alakertaan soittaakseen korjaajalle. Yhteisessä oleskelutilassa oli paikalla myös Hilppa ja joku tämän kaveri, joka oli tullut lainaamaan jotakin tenttikirjaa.
-Mikä nyt on? Tuosta äänekkäästä huokailusta huomaa, ettet ole tyytyväinen, Hilppa uteli.
-Kone hajosi, pitää varmaan kutsua korjaaja paikalle. Huonolla tuurilla kone saadaan kuntoon vasta lopputyöni deadlinen jälkeen, Kai huokaisi.
-Älä suotta, mä voin kattoa sitä konetta, Hilppa lupasi.
-Sä? Mut sähän olet tyttö, Kai tokaisi.
-Miten se tähän liittyy? Kyllä naisetkin jotain mekaniikasta tajuaa. Sitä paitsi lääketieteen opintoihini kuuluu pakollinen mekaniikan hallintakurssi, Hilppa huomautti.

Kai arveli, ettei menettäisi mitään, jos antaisi Hilpan sörkkiä konetta. Jos jokin menisi pahemmin pieleen, voisi hän sen jälkeen ottaa yhteyttää korjaajaan. Kai istahti sängylleen odottelemaan Hilpan työskentelyn päättymistä. Ainakin tämä osasi käsitellä ruuvimeisseliä avatessaan jonkun koneen takana olevan luukun.
-Ei mikään ihme, että kone sammui. Tämä tuuletusaukko on täynnä pölyä! Hilppa huudahti nykiessään pölyklönttejä pois tuulettimen ympäriltä. Kai seurasi serkkunsa touhua suu auki. Oliko Hilppa juuri ratkaissut ongelman?
-No hyvä, että huomasit. Olisi ollut aika noloa kutsua korjaaja jonkun pölyongelman vuoksi, Kai naurahti. Ensimmäistä kertaa Kai todella oli iloinen siitä, että serkku oli tullut samaan opiskelija-asuntoon.

Virva oli päättänyt jäädä taas yöksi poikaystävänsä taloon, mutta sitä ennen hän oli halunnut käydä vielä kylvyssä. Jouni opiskeli samanaikaisesti karismaa.
-Olen miettinyt sitä Kain ehdotusta. Ehkä minun tosiaan pitäisi maksaa vuokraa tai osallistua ainakin kotitöihin ja muuhun, Virva yllättäen alkoi puhua.
-Ei sinun tarvitse ottaa idioottiveljeni sanomisia tosissasi! Älä edes mieti tuollaisia. Minä saan kutsua kylään ketä haluan, Jouni uhosi.
-Siitä tässä onkin kysymys. Minä olen täällä enemmän kuin omassa asunnossani. Aika hölmöä, eikö? Voisivathan asiat olla toisinkin, Virva puhui viekkaalla äänensävyllä, ja hetkessä Jouni ymmärsi kaiken, mitä hänen tyttöystävänsä oikein vihjaili.
-Haluaisit muuttaa tänne ihan pysyvästi! Jouni huudahti.
-Jos se käy vain sinulle... ja Kaille, Virva myönsi.
-Tietenkin sopii! Kailla ei ole tässä asiassa mitään päätösvaltaa. Voimme tuoda heti huomenna tavaroitasi tänne! Jouni innostui.

Illalla oli hyvä käpertyä oman kullan kainaloon. Jouni painautui aivan Virvan selkään kiinni. Hän oli onnellisempi kuin koskaan, sillä hän saisi viettää rakastamansa naisen kanssa ihan vuorokauden ympäri. Lisäksi yhdessäelo oli loistavaa harjoitusta tulevaisuuden varalta. Virvaakaan ei enää huolettanut, mitä Kai sanoisi aamulla, sillä nyt hän asuisi virallisesti samassa talossa muiden kanssa. Molemmat nukahtivat leveät hymyt huulille.

Atson elämä oli palannut takaisin rauhallisille raiteille sen jälkeen, kun hän oli lakannut viettämästä aikaa ystävänsä kanssa. Atso olisi mielellään sopinut ja antanut menneiden olla, mutta Benjamin oli niin jääräpäinen, ettei hän tahtonut jättää vanhoja erimielisyyksiä taakse. Atso jaksoi kuitenkin uskoa, että jonain päivänä Benjaminin oivaltavan hänen puhuneen totta. Nykyinen elämäntilanne sopi Atsolle kuitenkin ihan hyvin. Hän saattoi huolehtia puutarhasta, opiskella tai hengata Kanervan tai Nean kanssa.

Eräänä iltana Atso yllätti Kanervan kukkaispöydän ääreltä. Kaksikko tervehti toisiaan, ja samalla he vaihtoivat kuulumisia keskenään.
-Ensimmäinen opiskeluvuosi on mennyt uskomattoman nopeasti! Sääli, ettet ole enää tukioppilaani, Atso harmitteli. Kanerva kieputteli kukkia sormissaan taitavasti, mutta silti hän kuunteli toista tarkkaavaisena.
-Onhan se niin. Minusta tukioppilaana olo oli hyvin antoisa kokemus! Ajatella, miten pienellä uhrauksella voi auttaa niin suuresti uusia opiskelijoita sopeutumaan kouluun ja kampukseen. Minulle merkitsee myös paljon, että olen saanut sinusta ystävän, Kanerva puhui.

-Kai saan pyytää sulta jatkossakin apua opintoihin liittyen, vaikket enää virallinen tukioppilas olekaan? Atso kysäisi.
-Ilman muuta. Ollaanhan me sentään kavereita ja pysytään yhteyksissä, vaikkei tukioppilastapaamisia enää järjestetä, Kanerva huomautti. Atso jäi hetkeksi seuraamaan naisen kimpunväkerrystä. Ajatella, miten toinen osasi valita niin kauniisti väriltään yhteensopivat kukat samaan kimppuu.
-Mä muuten ajattelin hakea tukioppilaaksi, Atso päästi tiedon ilmoille kuin ohimennen. Hänen arvelunsa mukaan Kanerva hätkähti silminnähden ja kääntyi tuijottamaan Atsoa.
-Ihanko totta, aivan mahtavaa! Kanerva huudahti yllättyneenä.

-Mun piti kertoa tästä oikeastaan vasta sitten kun olisin virallinen tukioppilas, mutten voinut pitää asiaa sisälläni kauempaa. Sun ohjeistuksesta oli mulle niin paljon apua ekan vuoden aikana, että haluan jatkaa hyvää toimintaa, Atso selitti.
-Noh, en mä mitään ihmeenpiä neuvoja antanut, lähinnä toistelin opinto-oppaan vinkkejä, Kanerva naurahti.
-Mutta silti! Ne uppoaa fukseihin paljon paremmin toisen opiskelijan kertomana kuin jonkun ikälopun lehtorin luennolla. Voisitko antaa mulle muutamia vinkkejä tukarina toimimiseen? Atso pyysi.
-Toki. Mä valmennan sut hyväksi seuraajakseni, Kanerva naurahti silmää iskien.

Tukioppilaana toimiminen vei Atsolta paljon aikaa, joten hän joutui tekemään kotitehtäviään iltaan asti. Silti mies ei katunut ylimääräisen homman ottamista harteilleen. Saihan siitä edes jonkin verran parannettua sosiaalista elämää, sillä Atso tuppasi usein viettämään arki-iltoja yksinään. Atso käänsi tenttikirjan sivua ja vilkaisi uupuneena pyödällä lojuvaa esseevihkostaan. Se olisi hoidettava kuntoon lukutehtävän jälkeen. Yllättäen Atso luuli kuullensa ovelta koputusta. Hän pyörähti tuolillaan ympäri, ja äskeinen epävarmanoloinen koputus toistui.
-Kukahan se on? Kello on jo paljon, Atso pohdiskeli. Toisessa asuntolassa oleileva Nea tuskin olisi näin myöhään liikkeellä, eikä Kanervakaan usein iltaisin käynyt vierailemassa.

-Sisään vaan, Atso kehotti ja nousi tuolilta ylös. Nähdessään tulijan Atso oli pudottaa kädessään olevan kirjan hämmästyksestä. Ovella oli hänen niin kutsuttu ex-ystävänsä Benjamin! Tämä seisoi ovensuussa hetken aikaa, mutta otti sitten pari reipasta askelta eteenpäin.
-Mä haluaisin jutella, Benjamin tiedotti.
-Okei, istutaan vaikka tohon mun sängylle, Atso ehdotti laittaessaan tenttikirjan pois. Benjamin näytti huojentuneelta saadessaan jäädä, ja tämä sulki oven perässään. Atsoa mietitytti, mitä asiaa Benjaminilla olisi. Hän oli aiemmin nimittäin tehnyt hyvin selväksi sen, ettei haluaisi olla Atson kanssa missään tekemisissä.

Atso lösähti vuoteensa toiseen päätyyn, mutta Benjamin kävi istumaan hiukan varautuneen oloisesti toiselle puolelle. Atso odotti, mutta vaikka Benjamin oli aiemmin sanonut tulleensa puhumaan, ei tämä kuitenkaan sanonut mitään.
-Eikös tänään olekaan mitään bileitä, vai kuinka sinulla on tällaista vapaa-aikaa? Atso kysäisi hiukan piikittelevästi. Jos he vielä olisivat väleissä, olisi Atso saattanut vaikka itkeä liikutuksesta, jos Benjamin olisi ollut valmis viettämään kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan.
-Nyt kun kysyt, olisi yhdet bileet, mutta mä en mennyt sinne. Mua nimittäin vaivaa tää meidän tilanne ja haluaisin... haluaisin pyytää anteeksi. Mulle selvisi aika pian, ettei Arja ollut musta kiinnostunut, kun se torjui lähentely-yritykseni. En vaan ole saanut aikaiseksi tulla juttelemaan sulle ja sopimaan tätä väärinkäsityksestä johtuvaa riitaa, Benjamin selitti Atson kuunnellessa hämmentyneenä.

-Mä olen ollut sulle todella ikävä, ja olen siitä todella pahoillani, Benjamin sanoi hiljaa. Atson kasvoille nousi kuitenkin nopeasti vilpitön hymy.
-En minä halua muistella menneitä. Tulevaisuus merkitsee kuitenkin enemmän, ja jokainen möhlii joskus. En kanna sinulle kaunaa, Atso kertoi. Benjaminin olo helpottui heti. Atso suhtautui asioihin yllättävän hyvin sekä järkevästi.
-Se on ilo kuulla, Benjamin vastasi.
-Olet paras lapsuudenystäväni. Ei sellaista simiä voi helpolla unohtaa, Atso totesi ja tökkäsi kyynärpäällään toisen käsivartta. Benjamin oli tulostaan asti ollut niin luonnottoman jäykkänä, että asiaan olisi tultava pian muutos!

Lopulta Benjamin alkoi kertoa viimeaikaisia kuulumisiaan. Hän oli viime aikoina ymmärtänyt entistä enemmän, ettei hän tajua naisia. Yliopiston aikana Benjamin ei ollut ennättänyt seurustelemaan vielä kertaakaan, sillä kaikki naiset ymmärsivät hänet aina väärin. Yläasteella ja lukiossa Benjamin oli kuitenkin ennättänyt seurustelemaan monia kertoja, eikä mies voinut ymmärtää, mistä nyt oikein kiikasti. Atso rohkaisi ystäväänsä ja sanoi, että Benkku varmana löytäisi pian jonkun. Kaveri olikin iloinen toisen sanoista. Benjaminin uusissa ystävissä oli kuulemma se vika, ettei kukaan heistä osannut kuunnella yhtä hyvin kuin Atso. Sitä piirrettä Benjamin oli tosissaan joskus kaivannut.

---


Jarno istui asuntolan pihapöydän äärellä, ja hän oli vain tuijottanut kännykkäänsä ties kuinka pitkän ajan. Jarno oli hakenut Kustin puhelinnumeroa toissapäivänä numeropalvelusta, mutta hän ei ollut vieläkään saanut soitettua miehelle, joka oli hänen isänsä mutta jota hän ei kuitenkaan tuntenut. Jarno oli aikonut soittaa useita kertoja, mutta aina viime hetkellä puhelu oli jäänyt tekemättä, sillä mies ei yhtäkkiä keksinytkään mitään järkevää sanottavaa. Hän ei osannut ennustaa isänsä reaktiota. Oliko sittenkään viisasta levittää tietoa eteenpäin? Kyllähän näinkin pystyi elämään. Epäröinti sai Jarnon aina perääntymään ja jättäytymään asiat tekemättä. Mies kuitenkin oli hiljattain oivaltanut, ettei hän olisi miettimässä sanojaan isälleen, jos hän ei haluaisi asioiden pian muuttuvan. Siksi hän päätti kerrankin tarttua puhelimeen, soittaa ja kertoa totuuden.

Jarno valitsi numeron kädet täristen ja tuijotti hetken aikaa Kustin nimeä puhelimen näytöllä.
-Nyt tai ei koskaan! Jarno sanoi itselleen rohkaisuksi ja painoi soita-näppäintä. Puhelin tuuttasi muutaman kerran, kunnes linjan avautumisääni kuului. Jarno nielaisi valmistautuessaan puheenvuoroonsa.
-Hei Kusti! Minä täällä, tai siis Jarno. Sen poikasi Atson veli, jos muistat kun tapasimme. En tosin ihmettele, vaikka olisitkin unohtanut, sillä olin tapaamisemme ajan sen verran tuppisuuna. Varmaan ihmettelet, miksi näin yllättäen otan yhteyttä, mutta minulla on sinulle tärkeää kerrottavaa. Sain itsekin tietää vasta vähän aikaa sitten tästä, ja olen hiukan itsekseni sulatellut asiaa, enkä muutenkaan oikein tiennyt, miten tämän kertoisin. Asia on nyt nimittäin niin, että sinä ja minä...

-...Tuota, äh, tarkoitan siis, että Atson tapaan minäkin olen sinun lapsesi biologisesti! Juulia ja Veikko huijasivat isyystestissä jostain syystä, mutta he eivät peittäneet jälkiään kovin hyvin, Jarno selitti yhteen pötköön koko tilanteen enemmän tai vähemmän kiireellä ja epäselvästi. Hänen vain täytyi saada kaikki se sisällään oleva informaatio ulos, eikä Jarno aloittamisen jälkeen voinut enää lopettaa. Nyt kun totuus oli kuitenkin tullut julki, halusi Jarno kuulla, mitä Kusti asiasta ajattelisi. Mitähän mies mahtoi kaikesta ajatella, kun Jarno oli tuonut näin yllättäen julki näin suuren asian.
-...Ai häh? Soitinko siis lähettipalveluun? Ei, en halua nyt tilata mitään. Minulla taisi olla väärä numero, anteeksi häiriö, Jarno puheli hämmentyneenä ja sulki puhelimen. Hän tunki kännykkänsä nopeasti taskuunsa, kuin varmistaakseen, ettei vahingossakaan soittaisi uutta puhelua.

Jarno nousi levottomin mielin istumaan läheiselle kaiteelle. Hän laski päänsä karheaa tiiliseinää vasten ja antoi kiihtyneen sykkeensä tasaantua.
-Mitä minä oikein olin tekemässä? Aioin soittaa noin vain miehelle, jota tuskin tunnen ja olin kertomassa olevani hänen lapsensa. Mitähän siitäkin olisi seurannut? Taisi olla hyvä, että numero oli väärä. Se oli selvä merkki siitä, ettei minun tule saattaa tätä tietoa Kustin korviin. Näin on eletty jo vuosia, miksei siis jatkossakin kaikki voisi vain jatkua niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Alan taas pitää isänäni Veikkoa ja kaikki on taas hyvin... Jarnon päässä pyöri kunnon ajatushurrikaani. Tosin Veikon ajattelu isänä sai Jarnon irvistämään pienesti, mutta ei hän parempaakaan vaihtoehtoa tähän hätään keksinyt.

Jarno ja Turma olivat olleet kimpassa jo useamman viikon ajan, ja nuoren parin rakkaus kukoisti. Jarno halusi olla täysin rehellinen ja avoin seurustelukumppanilleen, joten hän oli päättänyt kertoa Turmalle Kusti-asiasta. Olo helpottui kyllä huomattavasti, kun sai jakaa jollekin mieltä painaneen asian. Jarno ei ollut kertonut asiasta edes opiskelijakavereilleen, sillä hän ei halunnut näyttää puolitutuille kavereille heikompaa puoltaan, vaan olla muiden silmissä perus nuori, jolla oli selkeät perhekuviot ilman sen suurempia häslinkejä.
-Mä arvostan suuresti, että kerroit tuon kaiken mulle, Turma sanoi ja puristi rohkaisevasti poikaystävänkä kättä. Jarno kiepautti kätensä Turman ympärille ja veti tämän kainaloonsa.
-Sulle on helppo puhua, ja haluan muutenkin, että pysytään keskustelemaan vaikeistakin asioista, Jarno selitti.

Yllättäen Turma heilautti sääriään ylöspäin ja pomppasi Jarnon syliin.
-No, mitä olet ajatellut tehdä seuraavaksi Kustiin liittyen? Turma uteli katsoen Jarnoa suoraan silmiin.
-Kaikille olisi varmaan parempi, jos vain pitäisin tiedot ominani, Jarno vastasi.
-Niinkö? Eikö sen Kustin kuitenkin kuuluisi tietää totuus? Että sillä on toinenkin yhteinen lapsi Juulian kanssa. Mieti, jos sä et olisi sattunut löytämään sitä isyystestipaperia ja et tietäisi ollenkaan, kuka todella olet, Turma puhui vakavana.
-Ainakin olisin paljon huolettomampi, Jarno huokaisi, mutta hän jäi kuitenkin miettimään Turman pointtia. Totuuden tulisi kuulua kaikille, oli se sitten kuinka järkyttävää tahansa. Jarno ei kuitenkaan tiennyt, oliko halukas vielä yrittämään yhteydenottoa Kustiin.

---


Jouni istui historian luennolla, ja hän kuunteli kiinnostuneena lehtorinsa puhetta. Oli meneillään ensimmäinen tunti argeologiakurssista, mutta silti oppilaat kirjoittelivat keskittyneesti muistiinpanoja lehtori Hakkaraisen puheesta. Innostunut opiskelijapiiri sai Jounin itsensäkin kuuntelemaan tarkemmin. Hakkarainen puhui suurimmaksi osaksi kurssiin kuuluvista aihepiireistä yleisellä tasolla, mutta tunnin lopulla he aloittaisivat jo ihan kunnollisen opiskelun.

Lehtori oli kantanut koko luentotilan täyteen erilaisia historiallisia esineitä, joita opiskelijat olivat joskus löytäneet aiempina vuosina kyseisellä kurssilla. Joitakin tavaroita yliopisto sai pitää itsellään, mutta loput vietiin museoihin. Argeologiakurssiin nimittäin sisältyy aina jokin matka, josta etsitään jäännöksiä entisaikojen simien elämästä.
-Tällä kertaa meillä kävi uskomaton tuuri, kun hiljattain on löydetty 400 vuotta vanha laiva! Argeologit sanoivat, että avustavia opiskelijoita kyllä kaivataan. Tutkittavaa on niin paljon! Samalla teidän on mahdollista päästä tutustumaan, millaista argeologin työ käytännössä on, Hakkarainen selitti innoissaan.

Jouni kuunteli kiinnostuneena lehtorin kertoessa matkan yksityiskohdista. Hän oli innoissaan siitä, että juuri hänellä olisi mahdollisuus päästä työskentelemään alan ammattilaiden kanssa ja olla osana jotakin suurempaa. Toisaalta lähtöpäätös sekoittaisi muuta opiskelurytmiä mikä tietäisi enemmän järjestelyjä toisten samaan aikaan pyörivien kurssien kanssa, mutta Jouni uskoi saavansa järjestettyä kaikille loppukokeille tilaa matkan jälkeen.
-Voitte nyt sulatella matkalle lähtöä yön yli ja kerätään huomenna osallistujista lista. Muistutan kuitenkin, että tämä on ainutkertainen tilaisuus eikä nyt kannata jänistää ja jättää tulematta, lehtori Hakkarainen painotti.

Kotiin päästyään Jouni ei malttanut olla kertomatta luennostaan muille. Hilppa ja Virva liittyivätkin kiinnostuneina pöydän ääreen Jounin kanssa, mutta Kai jäi syrjemmälle, sillä häntä ei kiinnostanut kuunnella veljen hehkutusta.
-Vau, kuulostaa tosi kiinnostavalta matkakohteelta! Harmi, ettei meidän fysiikan ryhmä tee tuollaisia opintomatkoja, vaan meidän on pyöriteltävä päivät pitkät numeroita eri laskukaavoissa tai opiskeltava teoriaa, Hilppa huokaisi kateellisena.
-Aiotko lähteä sinne? Virva kysäisi.
-Niin, en ole vielä päättänyt. Toisaalta haluaisin mutta en kuitenkaan ole ihan varma, Jouni mietti.

-Lähde ihmeessä, niin ei tarvitse muutamaan viikkoon nähdä sun naamaa, Kai tokaisi läheiseltä penkiltä ja nosti katseensa kirjastaan. Oikeastaan veljen lähtö olisi hyvä tilaisuus testata, mitä hänen ja Virvan jutusta tulisi, kun ei ollut pelkoa kiinni jäämisestä.
-Samat sanat, mullekaan ei tule sun pärstääsi ikävä, Jouni tuhahti.
-Ettekö te oikeasti voisi käyttäyä kuten muutkin ikäisenne ja lopettaa tuon nälvimisen? Muiltakin paikallaolijoilta menee hyvä mieli pois kuunnellessa teidän toistenne pilkkaavia kommetteja, Hilppa tuhahti ärtyneenä ja tömisteli vihoissaan portaat ylös.

Myös Kai päätti liueta paikalta tajutessaan jääneensä yksin kuhertelijaparin kanssa samaan tilaan. Veljekset mulkoilivat toisiaan Kain kivutessa rappusia ylös. Lopulta rauha saavutettiin, kun kinaajat oli saatu eri huoneisiin.
-Mä olisin mielelläni lähdössä, mutta harmittaa olla susta erossa niin monta viikkoa! Pitäisi ehkä kuitenkin jättää toi reissu väliin, Jouni alkoi epäröidä.
-Höpsis, Virva naurahti ja tarrasi poikkiksensa käsistä kiinni.
-Tottakai sä lähdet, jos haluat! Ei sun mun takia kuulu jättää omia kiinnostuksenkohteitasi vähemmälle. Me ehditään olla sit taas toistemme kanssa matkasi jälkeenkin, Virva sanoi silmää iskien, jolloin Jouninkin päätöksenteko helpottui: hän lähtisi!

---


Atso oli aloittanut tukioppilastoimet iloisin mielin, ja nyt hänellä oli oma porukka avustettavana. Eräällä Milka-nimisellä tytöllä oli kuitenkin ongelmia joidenkin aineiden kanssa, ja Atso näki tehtäväkseen auttaa tätä. Hyvä tukioppilas oli valmis auttamaan asiassa kuin asiassa, ja niin Atso oli alkanut säännöllisesti tapaamaan Milkaa opiskelumielessä. Atso luki Milkan tenttikirjoja ja yritti selittää tälle vaikeita asioita. Atso oli itse nimittäin käynyt samat kurssit aikaisemmin.

-Äh, ei tästä tule yhtään mitään, Milka parahti.
-Tulee varmasti! Sinulla on todella paljon tietoa. Luota vain itseesi ja kykyihisi, Atso kannusti hymyillen.
-Ehkä, mutta muilla simeillä on paljon enemmän taitoa kuin minulla. Vaikka kuinka yrittäisin, en silti pääse samoihin tuloksiin heidän kanssaan, Milka harmitteli.
-Eivät kaikki voi pärjätä samoissa asioissa. Sinä päihität muut jossain toisessa jutussa. Tärkeintä ei ole numero vaan oppiminen. Et ole täällä siksi, että tietäisit kaiken jo etukäteen, vaan oppimisen takia. On sekin jo saavutus päästä opiskelemaan yliopistoon. Ei haittaa, vaikkei joka kurssista hyvää numeroa saisikaan, Atso puhui.
-Miten osaat valita sanasi niin kannustavasti? Yritän vielä kerran ymmärtää. Kyllä tämän tiedon on pakko jäädä jossain vaiheessa päähän, Milka vastasi sinnikkäästi. Atso hymyili.

Myöhemmin Benjamin ja Atso pelasivat yhdessä tikkaa.
-Tuo tukioppilashömpötys oli sinulta kyllä tyhmä veto. Tämänkin päivän suurimmasta vapaa-ajastasi meni vain jonkun kökön seurassa, Benjamin naurahti oman heittonsa aikana.
-Sinun on ehkä vaikea ymmärtää valintojani, mutta itse nautin auttamisesta. Minusta on mahtavaa, jos joku hyötyy antamistani vinkeistä. Lisäksi auttamisesta tulee todella iloiseksi. Kannattaisi sinunkin kokeilla, Atso kehotti.
-Ehei, minulle riittää se, että saan huolehdittua edes omista asioistani. En kyllä kaipaisi muiden huolia olkapäilleni. En edes tajua, mitä järkeä missään tukioppilaissa on. Kannattaisi vaan kysyä, jos jokin asia mietityttää. Ei siihen ylimääräisiä ja tylsiä tukioppilaskäyntejä tarvitsisi, Benjamin totesi.

-Voi kuule. Kyllä sinullakin olisi ollut paljon hankaluuksia yliopiston alussa, jos tukioppilastoimintaa ei olisi ollut. Käytänteet jäivät sinullekin mieleen, vaikka sinulla olikin tapana räplätä kännykkää käyntiemme aikana. Tukioppilaalta on helppo kysyä neuvoa asioista, joita lehtorit ja muut saattavat pitää itsestäänselvyytenä, Kanerva puuttui keskusteluun.
-Näin on. Tukioppilasjärjestelmä on hyvin hyödyllinen, Atso vakuutti.
-Te kumpikin olette ihan sekaisin, Benjamin tuhahti. Atso ja Kanerva hymyilivät huvittuneena Benjaminin asenteelle.

Juulia havahtui pelailujensa ääreltä ovikellon soidessa. Käveltyään käytävän läpi hän huomasi seinäkellosta jo puolen päivän ylittyneen. Miten aika oli kulunut niin nopeasti? Juulia oli suunnitellut vapaapäivänään pelailujen ohella myös siivota talon, käydä kaupassa ja valmistaa Veikolle ja itselleen herkkuaterian. Hän saisi pistää suunnitelmiisa vauhtia, jos aikoi ehtiä tehdä kaiken ajallaan! Kukahan ovellakin mahtoi olla? Juulia ei ollut kutsunut ketään kylään. Yllättävän peli-innostuksen vuoksi Juulia ei ollut malttanut siivota taloa moneen päivään, ja nyt koko talo oli sotkun vallassa. Olisi noloa, jos yllätysvierasjoukkio saapuisi saastan keskelle! Eteisessä oleva kissanhiekkalaatikkokin lemusi ikävästi ja Juulia nyrpisteli nenäänsä käveltyään sen ohi. Juulia ja Veikko olivat hankkineet kissan paasattavakseen lasten lähdettyä yliopistoon, ja vaihteeksi oli ihan mukavaa saada jälleen taloon lemmikki, vaikka Juulia enemmän koirasim olikin.

Juulia avasi oven, ja pihalla seisova vieras sai hänet todellakin yllättymään. Juulia ei saanut sanaa suustaan. Hän vain seisoi hiljaa itsekseen yrittäen saada edes pihahduksen suustaan.
-Jarno! Juulia lopulta huudahti.
Juulia ei ollut kuullut pojastaan mitään sen jälkeen, kun tämä oli lähtenyt yliopistolle riitaisissa merkeissä. Hymy nousi Juulian kasvoille. Jarnon täytyi haluta sopia asiat, ei hän muuten voisi olla täällä.
-Onpa hauska nähdä! Mitä sinulle kuuluu nykyään? Haluatko tulla sisään? Juulia alkoi kyselemään kaikenlaista. Kunhan he saisivat nyt asiat sovituiksi, niin kaikki olisi vihdoin kunnossa!
-Ei tarvitse. Minun ja seuralaiseni asia on hyvin lyhyt, Jarno vastasi kylmästi.

-Seuralainen? Juulia kummasteli, hän ei nähnyt ketään Jarnon lisäksi. Juulia avasi ovea eteenpäin ja jähmettyi järkytyksestä paikoilleen huomattuaan Kustin seisovan hänen poikansa vierellä. Nyt kun tuota nuorta miehenalkua ja Juulian ex-miestä vertasi vierekkäin, oli sukulaisuus havaittavissa melkoisen selvästi pelkkien paljaiden silmien avulla, mutta Juulia aikoisi pitää valheesta kiinni viimeiseen asti. Kustillahan oli jo Atso, miksi hän tahallaan halusi omia muitakin lapsia?
-Hei Juulia, emme olekaan tavanneet sen jälkeen kun Atso muutti luokseni, Kusti muisteli.

-Älä sinä siinä vain hymyile ja puhele mukavia, senkin huijari. Minähän käskin sinun pysyä erossa Jarnosta. Atson kanssa saat viettää niin usein aikaa kuin vain haluat, mutta jätä minun ja Veikon lapset rauhaan! Juulia määräsi kiihdyksissään.
-Äiti, lopeta jo tuo! Tiedät varsin hyvin, ettei Veikko ole isäni, Jarno tokaisi tympääntyneenä.
-Rauhoitutaanpas nyt, tämä tilanne voidaan selvittää nätimminkin, Kusti huomautti.
-Minä en rauhoitu ennen kuin sinä lähdet taloni pihasta! Juulia rääkäisi ja heristi etusormeaan Kustin naaman edessä merkiksi siitä että oli tosissaan.
-Lupaan lähteä heti kun olen saanut sanoa sanottavani, Kusti aloitti ja piti pienen tauon seuratakseen Juulian reaktiota. Nainen puuskahti äänekkäästi mutta pysyi kuitenkin vaiti odottaen toisen kervovan asiansa.

-Vaadin isyystestin uusimista. Jarno otti minuun yhteyttä, ja hän epäilee ettei Veikko olisikaan hänen isänsä, Kusti selitti.
-Ja pöh. Minä luotan sataprosenttisesti tekemäämme testiin eikä tässä asiassa ole minusta mitään epäselvää. Testihän kertoi jo totuuden, Juulia kimpaantui.
-Aivan kuin salailisit jotakin, kun olet niin ajatusta vastaan, Kusti huomautti.
-No hyvä on, tehdään sitten testiti, vaikka ajanhukkaa tämä tulee olemaan, Juulia tiuskaisi yrittäen kuulostaa mahdollisimman vakuuttavalta vaikka sisäinen omatunto pitikin mahdottoman kovaa meteliä. Hän ei vain voisi kertoa totuutta, ei enää näin pitkän ajan jälkeen. Jarno katseli kahta keskenään kinastelee aikuista hiukan hämmentyneenä. Juuri sillä hetkellä tuntui jotenkin mahdottomalta ajatukselta, että Juulia ja Kusti olisivat olleet joskus pari.

Miesten lähdön jälkeen Juulia oli sekä peloissaan että raivoissaan. Kusti oli ilmoittanut lähtevänsä varaamaan heti heille aikaa testintekoa varten. Jarno ei Juulian pyynnöstä huolimatta jäänyt keskustelemaan vaan pojan oli pitänyt heti lähteä takaisin kampukselle, tai niin Jarno ainakin Juulialle väitti. Juulia purki paineitaan jynssäämällä saastaisen kissanhiekkalaatikon puhtaaksi ja vaihtoi uudet hiekat vanhojen tilalle. Epätoivoisena nainen näppäili tuttua numeroa puhelimeen.
-Jessika Iloliemi, kuului luurin toisesta päästä.
-Juulia tässä, minulla on erittäin tärkeää asiaa. Kusti vaatii isyystestin uusimista emmekä voi antaa totuuden paljastua! Juulia selitti pidellen luuria korvallaan käsi täristen.

-Kuinka Kusti nyt yhtäkkiä näin monen vuoden jälkeen ottaa asian esille? Jessika hämmästeli. Nainen seurasi samaan aikaan katseellaan jaloissaan pyörivää koiranpentua, jonka he olivat Kristianin kanssa muutama kuukausi sitten hankkineet. Pentu tassutteli ruokakulhon luokse ja alkoi rouskutella kuivamuonaa pienillä hampaillaan.
-Jarno ilmeisesti meni puhumaan epäilyksistään Kustille ja mies osasi yhdistellä asioita, Juulia selitti.
-Miten aiot estää totuuden paljastumisen? Jessika uteli.
-Samalla tavalla kuin viimeksisin! Sinä hankkiudut testinäytteisii käsiksi ja...
-EI! Juulia, en voi tehdä sitä, Jessika keskeytti siskonsa.

Juulia ei ollut uskoa korviaan, mitä Jessika nyt oikein vastusteli?
-Oli väärin huijata jo edellisellä kerralla, enkä aio käyttää asemaani enää väärin, Jessika vakuutteli määrätietoisena.
-Mutta etkö käsitä? Jos totuus tulee ilmi, saattaa sinunkin osuutesi paljastua, ja voit menettää työpaikkasi, Juulia kivahti.
-Sitten menetän, ei sille mitään mahda. Tein virheen ja ansaitsen rangaistuksen, Jessika puhui.
-No, hyvä on. Jos sinä et suostu auttamaan, houkuttemme Veikon kanssa jonkun muun hoitamaan homman muhkeaa simoleonnippua vastaan, Juulia huudahti ja sulki puhelimen kihisten kiukusta. Ensin oma poika asettuu Kustin puolelle ja sisko teki juuri saman.

Onnistuvatko Juulia ja Veikko petkuttamaan isyystestissä toistamiseen vai onko totuuden aika tulla jo ilmi? Eipä minulla ole tähän loppuun mitään ihmeempiä, alan kohta katsella Selviytyjiä, kunhan saan osasta ilmoiteltua. ,-) Laitelkaapa taas kommenttia tulemaan! Mikäli vuodatuksen tilastoihin on uskominen saa Iloliemi päivittäin yli 60 sivulatausta, joten kyllä täällä väkeä ahkerasti ramppaa. .-D