He-heei.. Vieläkö täällä ketään on vai ovatko lukijat suunnanneet tuottoisammalle kalapaikalle? Osan teossa kesti ja kesti. Ei se mitään auttanut, vaikka olin kesällä kuvannut osia etukäteen, kun en ole ehtinyt/jaksanut/muistanut/voinut kirjoittaa eteenpäin. .-/ Mietin edellisen osan lopussa (lokakuussa), toivotanko teille lukijoille hyvää joulun odotusta, mutta ajattelin sen olevan hölmöä, koska uskoin saavani osan julkaistua vielä ennen joulua. Vaan enpäs saanutkaan, ja tammikuukin on jo loppusuoralla. Olen pahoillani tästä venähtäneestä tauosta, ja lupaisin kyllä parantavani tapani, ellen tietäisi, että vauhti tulee tästä tuskin edistymään. Tiukka opiskelutahti ja muutto uudelle paikkakunnalle häiritsevät simssivujeni pyöritystä, mutta myös laiskuudella on ollut osansa. Kiitos silti kaikille lukijoille, jotka vielä pysyvät Iloliemien menossa mukana kaikesta huolimatta. .--) En ole lopettamassa, vaikka päivtysten väliin voi kuukausien kokoisia monttuja tulla! 

Eiköhän siinä ollut tarpeeksi kaikkea turhaa, mennään oleellisempiin asioihin. Tällä kertaa perijä-äänestystä ei järjestetä, sillä Aijca valitsi Pilailuversio Iloliemestä -kilpailun voittajana palkinnoksi itselleen perijän diktatuurisen valinnan. Toivottavasti ette pety, kaikilla kyllä olisi ollut yhtäläinen mahdollisuus perijän päätökseen, jos olisi kilpailuihin jaksanut osallistua. Perijä on siis jo selvillä, ja pohdin tässä, kerronko paljastuksen jo nyt vai joskus myöhemmin. ,-D Joo, pidän teitä jännityksessä vähintään loppupuheeseen saakka, eheh. Eiköhän sitten mennä näihin perinteisiin: lukekaa vastaus mahdolliseen kommenttiinne, ja jos edellisen osan asiat ovat unohduksissa, lukaiskaa läpi myös kertaus ennen uuteen osaan siirtymistä. .-)

VASTAUKSET EDELLISEN OSAN KOMMENTTEIHIN

mel. kirjoitti:
Oi, Jarno ja Turma ovat söpö pari! No oho, miten kieroa toimintaa Juulialta, ihan ihme touhua tommonen O: Kyllä nyt olisi korkea aika totuuden paljastua Jarnon oikeasta isästä, se on niin ilmiselvää muutenkin. Toivottavasti Juulia saa tässä asiassa näpeilleen (sori nyt vaan Juulia, minusta olet kohtuuton!)
Mutta kiva, että Atso ja Benjamin saivat välinsä kuntoon! Ja Atsosta tuli mukava tukioppilas (:
Jounin, Kain ja Virvan kolmiodraama hiertää kovasti. Mitäköhän Kain ja Virvan välillä tapahtuu, kun Jouni lähtee arkeologiakurssin reissuun? Tuleeko tappelua vai kenties jotain muuta? Hmm...
Jälleen kerran erittäin mielenkiintoinen ja hyvä osa! Jään odottamaan jatkoa (:

Vastaus: Jep, mielestäni Jarno ja Turma sopivat tosi hyvin toisilleen. .-D Juulia se vaan jatkaa kieroilua ja tekee kaikkensa pitääkseen totuuden salassa, vaikka koko kulissi alkaa olla jo romahtamassa.. On ihan oikeutettua toivoa Juulialle ikävyyksiä, itsepä nainen on asiat tuohon tilaan ajanut. .-D Atsolla ja Benjaminilla menee taas vaihteeksi paremmin, ja Atso tosiaan tukioppilaaksi ryhtyi. .-) Kolmiodraama voi saadakin uusia käänteitä Jounin opintomatkan vuoksi.. ,-) Mukavaa, että viihdyit osan parissa ja kiitos kommentin jättämisestä!



Lumikristalli kirjoitti:
Olipas tapahtumarikas osa. (: Jarno ja Turma ovat suloisia yhdessä. Mukavaa että Atso ja Benjamin saivat asiat selvitettyä. ja tukioppilas juttu on aika ovela, pidän siitä (:
Virva on aika kiero kun vedättää molempia veljeksiä. Olipas mukava nähdä Juuliaa ja Kustia osassa (:
Jatkoa (:

Vastaus: Juuh, kun kerrontaa tulee useammasta eri taludesta, saa mukaan mahtumaan oikeastaan pelkät päätapahtumat, jotka yleensä ovat "suurempia", tai jotain. .-D Itsekin pidän Jarnon ja Turman parituksesta. .-D Atso ja Benjamin saivat tosiaan välinsä selviksi, mikä on tietenkin hyvä juttu. .-) Vai oikein ovela tukioppilasjuttu. .-D Virvan puuhat ovat tosiaan kieroja.. Hauskaa että ilahduit Kustin osassa esiintymisessä, vaikka se tapahtuikin vähän riitaisissa merkeissä. Ehkä pääset taas pian näkemään Kustia lisää. ,-) Kiitos kommentoimisesta!



Pösö kirjoitti:
On hienoa että Benjamin ja Atso saivat asiat sovittua. Khm.... Täytyy myöntää Kustin komistuneen vuosien aikana :D Juulian reaktio oli ihan ymmärrettävä, mutta tuskimpa tästä mitään hyvää seuraa. Kustilta tosin odotin jotain hieman enemmän. Muuten, Atsolla ja Jarnolla Kustin nenä näyttää paljon sievemmältä kuin miehellä itsellään, vaikka samallaisiahan ne taitaa olla?

Vastaus: Jep, riitaisten välien paraneminen on aina hyvä juttu! Hehee, niin ne simit voivat salakavalasti komistua. .-D Ehkä Kustin uudella hiustyylillä on jotain tekemistä asian kanssa? Jep, ymmärrettäväähän tuo on. Jos Juulia kerran halusi pimittää tiedot Kustin isyydestä aiemmin, miksi hän nytkään haluaisi toimia toisin. Noh, katsotaan nyt, josko Kusti saisi jotain rajumpaa vielä aikaan. ,-D Aijaa, itse en ole miesten nenissä eroja huomannut, pitääkin tarkkailla seuraavalla pelikerralla. .-D Voihan olla mahdollista, että luodessani Iloliemet uudelle koneelle, saattoi perheeluontitilan Kusti-naama jotenkin hämätä teineillä tai jotain.. Kiitos paljon kommentin jättämisestä!



Vivy kirjoitti:
Rowanwoodeilla eka osa (vihdoin), mutta samalla viimeinen =( Tarkemmin siellä.
Mahtava osa taas kerran =D Jarno ja Turma ovat suloisia yhdessä, toivottavasti liitto tulee kestämään. Hienoa, että Jarno vihdoin kertoi Kustille asiasta, ja oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa Jessika. Haluaisin myös nähdä kissan, toivottavasti sekin nähdään tulevissa osissa =)
Atsolla sujuu näköjään hyvin =) Kunpa Benjamin löytäisi vielä pysyvämmän parin.
Ajatuslukko, piti kommentoida vielä jtn mutten muista mitä x)
Innolla uutta osaa odotellessa =D
Niinjuu, häkellyin kun tulin ahkerimmaksi kommentoijaksi! Luin vain juttua ja mietiskelin, että olisikohan tittelin saanut vaikka Jade Essence, mutta sieltä putkahdinkin esiin minä =O Kiitos kuvasta! =D

Vastaus: Kurjaa, ettei tarinasi edennyt ensimmäistä osaa pidemmälle. .-/ Niih, Jarno ja Turma ovat kyllä omasta mielestänikin ihana pari. ,-3 Jarno tosiaan rohkeni lopulta Kustin juttusille. .-) Hauskaa, että iloitsit Jessikan näkemistä, eiköhän naista tavata taas pian uudelleen. ,-) Eiköhän Iloliemien uusi kisuli vielä esittäydy, viimeistään perijän palattua kotitontille. .-) Atsolla on tosiaan parempi kausi elämässään tällä hetkellä, kun riidat Benkun kanssa saatiin sovittua ja miekkonen on muutenkin löytänyt aktiviteettia vapaa-ajalleen. .-) Joku nainen mun kyllä täytyy Benjaminillekin löytää. .-D Hehe, vanhoihin osiin kommentointi kannatti, sillä sait paljon kommentointikertoja sen ansiosta. Iloliemellä on tosiaan useampi vakiokommaaja, ja kilvasta voi tulla tällä kertaa tiukka, varsinkin kun osiakin on tullut näin harvakseen. Ole hyvä vain, ja kiitokset sinulle kommentoimisesta!



Tohya kirjoitti:
Huuuuuu! Jännää, miten Juulian ja Veikon käy isyystestin kanssa. Mah, tää osa oli jotenkin niin koukuttava, et ootan hyvin innolla seuraavaa osaa :D Jee Jarno!
Atso ja Benkkukin sai onneksi välinsä selviksi. Ja Jarno ja Turma on söpö pari :)
Jotenkin en oo yhtään lämmennyt Kaille ja Jounille, ja toivonkin Virvan saavan näpeilleen pian, kun vedättää veljeksiä tuolla tavalla.
Jatkoa jään odottelemaan :)

Vastaus: Huu, Juulialla ja Veikolla onkin taas tiukat paikat, kun vanha asia nostettiin esille uudelleen. Oi, upeaa kuulla, että luit innokkaana ja osaa, valitettavasti onnistuin vitkattelemaan julkaisua aika pitkään. .-D Ihmissuhdeasiat ratkeutuivat kyllä hyvään suuntaan Atson&Benjaminin ja Jarnon&Turman osalta. .-) Virva saisi tosiaan oppia, ettei kahden pojan pyörittäminen ole reilua ketään kohtaan! Kiitoksia kommentin jättämisestä!



Tikru kirjoitti:
Ihana, et Atso ja Benjamin on taas väleissä :) Atso on varmaan mun suosikki teineistä. Kaista ja Jounista en erityisemmin välitä. Jarno ja Turma yhessä on vaan niin ihana näky!
Voi Juulia, miks et vaan voi antaa Jarnon tietää, ettei Veikko oo sen oikea isä... Voi Jarno parkaa, mitä joutuu kestämään! Juulia!! Et sitten kieroile ton isyystestin kanssa...
Mielenkiintoinen osa taas. Mutta uutta osaa odotellessa hyvää syksyä sullekkin!

Vastaus: Jeps, nämä kaverukset haluan pitää yhdessä loppuun asti, joten piti sovinto heidän välilleen rakentaa. .-) Mukavaa, että olet löytänyt poikajoukosta suosikin, itsellenikin Atso on ollut aina läheinen. Öö, voiko pikselihahmo olla läheinen..? .-D Kai ja Jouni eivät ole ihmeekseni olleet suosiossa yliopistolle lähdön jälkeen, mielenkiintoista. .-D Jep, Jarno ja Turma on hyvä pari. ♥ Juulian salailu alkaa tosiaan käydä jo vainoharhaiseksi.. Jarno on tosiaan joutunut kärsimään paljon vanhempiensa takia. .-/ Uppista, syksy meni jo, noh, toivottelen sinulle hyvää talvea. .-D Iso kiitos kommentin jättämisen vaivasta!



smileyface kirjoitti:
oi oi oi! tuosta kolmiodraamasta tykkään nyt tosi paljon! Kain puolella olen edelleen mutta toivoisin silti että virvan petos paljastuisi ja veljekset saisi paremmat :) toi Jarnon tilanne on kiinnostava... kumpa nyt vaan tuo Juulia ei pilais kaikkee! vaikka en kustista pidäkkään niin haluisin et Juullian ja Veikon huijaus paljastuisi. ja muuten! löysin Uunon kun pelailin simssiä :D oli yhdessä vaatekaupassa myyjänä, leutolaaksossa. on Uuno sen verran ihana ja söpönen et taidanpa naittaa jonkun kivan tyttösen sille ;)

Vastaus: Hahaa, hauskaa että toisten kärsimyksestä on jotain hyötyäkin. .-D Kolmikon tilanne on kieltämättä kiinnostava. Tekisi kyllä veljesten tulehtuneille väleille hyvää, jos molemmilla olisi omat ja rehelliset tyttöystävät! Juulialla on tosiaan kyky sekoittaa pakkaa, saa nähdä, miten tällä kertaa käy. Huijauksen olisi kyllä jo aika paljastua, se olisi reilua kaikkia kohtaan. Oi, aivan mahtavaa, että löysit Uunon!! Hän tosiaan on yksi Leutolaakson valmiskassatyypeistä. ,-D Naita ihmeessä Uuno jollekin! Kiitos paljon kommentin jättämisestä!



Jade Essence kirjoitti:
Haa pääsinpä viimein tännekin lukemaan :D
Hienoa että Turma tuli tapaamaan Jarnoa, molempien kemiat tuntuvat kerran sopivan yhteen mitä mainioimmin ;D Ja Birgitta varmaan on oikeassa Aleksanterin työpaikasta, ja vaihteluhan aina virkistää ;) Kuvasit muuten hienosti tuota Jarnon vierailua Kustin ja Atson luona, kun Jarno oli niin mietteissään ja hämmentynyt, ettei tajunnut sanoa sanaakaan.
Kai ja Jouni ovat kieltämättä molemmat hankalassa tilanteessa, kun pelkää toisen olemassaolo ärsyttää. Ja vaikka Hilppa tulkitseekin Kain tilanteen väärin, voi siitä tällä kertaa olla jopa hyötyä, jos Kai näin pystyy koraamaan välejään edes serkkunsa jos ei veljensä kanssa. Ainakin siltä vaikuttaisi ;)
Mitenköhän dynamiikkatulee muuttumaan Virvan muuttaessa taloon, tästä tulee mielenkiintoista... *myhäilee*
Tukioppilaan rooli varmaan sopii Atsolle, tämä kun on kärsivällinen ja jaksaa kiinnittää huomiota opiskeluun :) Ja hienoa että Benjamin tuli sopimaan!
Ja Jarno yhäkin ikävässä välikädessä. Onneksi tämä voi sentään puhua avoimesti Turmalle, ehkä nainen auttaakin häntä ratkaisemaan asian.
Kivasti lavatettu luentosali muuten :O ,) Vai opiskelee Jouni arkeologiaa perustietojen ohella, mielenkiintoista :) Vai että ihan opintomatka - heti tulee mieleen, mitä oikein tapahtuneekaan Jounin poissaollessa, hm... ;)
Tukioppilaan homma näyttää tosiaan sopivan Atsolle, vaikka Benjamin ei olekaan aivan yhtä vakuuttunut mitä minä :D
Ja kotopuoleenkin ehdittiin yliopistolta. Vai on Iloliemillä kissa, jossakin välissä kai näemme hänetkin ;) Vai oli Jarno tuonut Atson mukanaan, kissa on siis päässyt pussista englantilaista sanontaa käyttääkseni. Saapa nähdä miten isyystestin kanssa käy...
Kiitokset jälleen jännittävästä osasta musiikkeineen! ;D

Vastaus: Hienoa, että olet Iloliemiä ehtinyt lukemaan. .-) Turman vierailulla oli tosiaan hyvät seuraukset, kaksikon väliltä löytyy tietynlainen yhteys. .-D Hitsi, liian pitkä aika edellisen osan kirjoittamisesta, en muista mitä Birgitta on sanonut. .--D Pitääpä tarkistaa kohta.. Mukavaa kuulla, että Jarnon Kustin tapaamiskohta miellytti sinua! Jarno ei tosiaan uskaltautunut ensitapaamisella miehen juttusille. Jep, ikäväähän se on, kun joutuu inhoamansa henkilön kanssa samassa talossa asumaan, eivätkä pojat tunnu osaavan tehdä mitään korjatakseen asiaa. Ja Virvan läsnäolo tuskin ainakaan helpottaa tilannetta. .-D Hyvähän se on Kain kannalta, että hän saa parempaa kontaktia edes yhteen kämppikseen, vaikka Hilppa tilanteen on tulkinnutkin väärin. Ehehe, syytäkin myhäillä! Atso tosiaan viihtyy tukioppilaana ja on valmis auttamaan muita. .-) Jep, hyvä homma, että kaverukset saivat sovun lopulta aikaiseksi Benjaminin aloitteesta. .-) Jarnon tilanne on tosiaan ikävä, kun häntä kiskotaan kahteen suuntaan Kustin ja Juulian ja Veikon suunnalta. .-P Onneksi Turmalla tuntuu olevan hyvä vaikus Jarnoon. .--) Hee kiitos, mukavaa että luentosalin lavastus miellytti! Juu, en ole itse pahemmin yliopiston historiaopintoihin, joten kehittelen jotain aiheeseen liittyvää simien kouluun. .-D Hahajep, Jounin poissaollessa voi tapahtuakin jotain.. .-D Osan aikana käväsitiin tosiaan myös perijätontilla. Joo, saatuani asennettua Lemmikkielämää-lisärin takaisin, ovat simit ahkerasti toivoneet elukoita talouksiinsa. .--D Isyystestiasiaan saadaan pian jatkoa.. ,-) Ole hyvä, mukavaa että viihdyit osan parissa ja musiikkikin sai maininnan. .-D Minä puolestaan kiittelen sinua kommentin jättämisestä!



banssu kirjoitti:
Voi Juulia, eiköhän olis jo pikkuhiljaa aika lopettaa toi jatkuva valehteleminen! Ei se nyt siskolleen voi siitä kiukustua, jos toinen ei halua riskeerata uraansa niiden valheen takia. Sehän auttoi niitä jo kerran :c Onneksi Jessika ei suostunut samaan huijaukseen enää uudelleen, ja toivottavasti Juuliakin tajuaisi asian järjettömyyden. Se ei vaan tunnu koskaan oppivan, etteivät valehtelun seuraukset voi olla hyvät... :/ En kyllä osaa tuntea yhtään myötätuntoa Juuliaa kohtaan juuri nyt!
Jes jes, viimeinkin Benjamin on ymmärtänyt, miten asiat todella ovat ja pojat saivat riitansa sovittua :) Kyllähän heillä vähän erilaiset ajatusmaailmat ovat, mutta eihän ystävienkään toki tarvitse olla kaikesta yhtä mieltä! Toivottavasti heidän ystävyyssuhteensa tällä kertaa kestää. :)
Hienoa, että Jarno on viimein uskaltautunut avaamaan isyyshuijausasiaa. Kumpa juttu nyt viimein tulisi ilmi ja Juulia ja Veikko oppisivat, että valheilla on seurauksensa. Ja ehkä Jarno ja Kusti nyt sitten viimein saisivat tutustua toisiinsa :)
Voi Jarno-raukkaa, kun meni ensin vahingossa vuodattamaan koko totuuden väärään numeroon :D Onneksi Turma sai pojan epäröinnin haihtumaan ja hän uskaltautui lopulta Kustin puheille. Niin ja ihanaa, että Jarno ja Turma päätivät yhteen :3
Voi noita poikia. As Jouni ja Kai. Eivätkö ne koskaan saisi riitojaan selvitettyä D: Kunpa Virvan petkutus tulisi ilmi ja hän jäisi yksin >:D Olen saattanut mietiskellä tätä ennenkin, mutta olisi mahtavaa, jos pojat lyöttäytyisivät yhteen ja suunnittelisivat Virvalle koston, hih hih ^^
Ehkäpä Kai saisi laitettua asian aluille selostamalla asian Hilpalle ja saamalla tämän uskomaan itseään? :3
Kerrassaan mahtava osa, taas kerran :--)
-banssu

Vastaus: Juulia alkaa tosiaan jo olla ajanut itsensä umpikujaan valheillaan, eikä Jessikalla oli mitään velvoitteita pakosti auttaa, vaikka Juulian sisko onkin. Jessika näyttääkin tällä kertaa hyvää esimerkkiä siskolleen! Voimme vain toivoa, että Juuliakin tulisi järkiinsä. Juulia on kyllä onnistunut hankkiutumaan lukijoiden epäsuosioon viimeisimpien valintojensa vuoksi. .-D Itsekin tykkäsin Benjaminin ja Atson sovinnosta. En raaski erottaa lapsuudenystäviä toisistaan. .-3 Työtä heidän yhdessäpitäminen kyllä vaatii, miekkosilla kun on hyvin erilaiset mieltymykset ja kiinnostusten kohteet, mutta toivotaan parasta. Useamman vuoden Jarno empi isyystestiasian kanssa, mutta nyt kun asian on pantu vireille, ei enää voi perääntyä. Haha, ainakin väärään numeroon soitettu puhelu oli hyvää harjoitusta. .--D Toivotaan, että "pahat" Juulia ja Veikko saavat palkkansa, ja Jarno pääsisi tutustumaan biologiseen isäänsä paremmin. .-) Turma tosiaan oli tärkeänä tekijänä rohkaisemassa Jarnoa, ja itsekin iloitsen parin seurustelusta. .-D Jounin ja Kain pientä elämää on kyllä vuosien ajan kalvanut sama riidanaihe, Virva... Ikävää, että pojat ovat pilanneet väliltään yhden elämän hienoimmista suhteista, sisarussuhteen. Kostosuunnitelmasi kuulostaa kyllä kiehtovalta, ensin pitäisi vain saada molemmat samalle aaltopituudelle ja muuta monimutkaista. .-D Hilpasta voisikin olla apua asiassa! Mukavaa että viihdyit osan parissa ja suuret kiitokset kommentin jättämisestä!



Jellu kirjoitti:
Juulia on aika itsekäs, kun tarkkaan miettii. Tai ei tarvii edes hirveen tarkkaan miettiä, kun se on niin itsestäänselvyys. Se haluaa pitää kokonaan itsellään Atson ja Jarnon, vaikka ne on myös Kustin lapsia. Hm, en kyl tykkää Juuliasta enää niin paljon, kuin ennen. :/
Osa oli tosi hyvä, jostain syystä vasta nyt huomasin tän uuden osan. No, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. :D

Vastaus: Olet oikeassa, Juulian käytös on itsekästä. Vaikka hän ei eksänsä kanssa toimeen tule, kuuluisi Atson ja Jarnon kuitenkin saada biologista isäänsä vapaasti tavata. .-P Juulian suosio tuntuu olevan laskussa lukijoiden suosiossa. .-D Nooh, ihan hyvissä ajoin sinä kerkesit lukea, minulla kun vähän kesti tämän osan kanssa... Mutta kuten sanoit, parempi myöhään kuin ei milloinkaa. .--D Kiitos paljon kommentoimisesta!



Hattara kirjoitti:
Oi miten jännään kohtaan jätitkään osan :O nyt kun Kusti saa tietää olevansa oikeasti Jarnon isä niin siitäpäs soppa vasta syntyykin:D
Atsolla menee sentään hyvin yliopistossa:) jotenkin yhä odotan että hän ja tämä hänen entinen tukioppilas tyttönen menisivät kimppaan(turhaa toivettako?) :)
Jarno sentään sai itselleen jo tyttöystävän ja jotenkin he käyvät hyvin yhteen:)
Ja kimppakämpässä sen kuin tunnelma kiristyy:D ai että oikein kihisen kiukusta tuota Virvaa kohtaan. Menisipä tyttö sateella ja ukkosella porealtaaseen ja kuolla kupsahtaisi!
Lähteeköhän se Jouko käymään matkoilla:) itseasiassa itselläni on yliopistossa simit juuri "opintomatkalla" kolmijärvellä mutta siitä sitten enemmän myöhemmin:) tuo muuten mukavasti vaihtelua yliopistoon jos simit käyvät välillä jossain muuallakin;)

Vastaus: Haha, tietenkin osan loppuun pitää laittaa jokin paljastus joka ei ennätä ratketa. ,-) Monet asiat kyllä menevät uusiksi, jos isyystestitulokset ovat tällä kertaa oikeasti paikkansa pitäviä ja Kusti viimein paljastuu Jarnon isäksi. Atsolla menee onneksi vaihteeksi paremmin, ainakin kun veljiin vertaa. .-D Aina kannattaa pitää toivoa yllä! Jarnolla sentään sujuu naisrintamalla, kun hän ja Turma alkoivat seurustella. .-) Kimppakämpässä vallitsee kyllä kireä ilmapiiri, ja monet lukijat ovat sinun tapaasi vihoissaan Virvalle, joka oikeastaan onkin kaiken takana. .-D Harmi, ettei tontilla ole poreallasta.. Pitäisi viedä Virva varmaan yhteisötontille, minulla on Stadissa käynyt useita tapaturmia salamoihin ja porealtaisiin liittyen.. Jounin matka jää tarinassa melko olemattomaksi. Minulla ei ole Matkoilla-lisäriä, enkä oikein saa lavastettuakaan mitään aiheeseen sopivaa. .-P Mutta sinun yliopistomatkasi kuulostavat kiinnostavilta! Yliopistolla pelaamista kyllä piristää jo pelkkä vierailu Stadissa, joten loma on varmaan unelmaa simeille. .-D Kiitos paljon kommentoimisesta!



Sara kirjoitti:
Sainpa tämänkin osan luettua, kiirettä pitää taas. Toivottavasti totuus Jarnosta tosiaan paljastuu. Pisti silmään myös tällaiselle pilkunviilaajalle sana argeologi. Käsittääkseni se kirjoitetaan arkeologi k:llla. Mietin myös olisiko järkevää käyttää sanaa ihminen simin sijaan? Joo, mutta takaisin osaan. En tajunnut/muistanut, että Hilppa oli poikien serkku =D Luulin Hilpan olevan yhdessä Kain kanssa. Ja hassua, ettei Kai osannut koneongelmaa ratkaista, vaikka mies onkin, mutta onneksi Hilppa osasi. =D Ja Jarno ja Turma on kyllä hyvä pari :3

Vastaus: Nooh, olen sen verran saamaton osien julkaisutahdin kanssa, ettei pieni viivästyminen maailmaa kaada. .-D Niinpä, Jarno ansaitsisi saada tietää totuuden ja saada selvyyden biologisesta isästään. Kiitos kielikorvamokani oikaisusta! En tosin tiedä, onki kielikorva tähän oikea sana.. Vaikka tarinan henkilöt käyttäytyvät ihmismäisesti ja realistisesti(?) haluan kuitenkin säilyttää pelimäisyyden, mikä näkyy esimerkiksi siitä, että aikahyppyjen sijaan näytän tarinassa simien synttärit ja pikakasvut ikävaiheesta toiseen ja kutsun hahmoja simeiksi pelin mukaisesti. Olen alusta asti toiminut näin, ja olisi outoa vaihtaa yhtäkkiä tyyliä, mutta tämä on kuitenkin makuasia. .-) Huh, sittenhän tämä vasta villiksi menisikin, jos Kai seurustelisi Hilpan kanssa mutta haaveilisi veljensä kihlatusta Virvasta. .-D Kaista tulisi pahempi kuin Virva on nyt. .-DD Ei sukupuoli aina kerro tietokoneenhallinnasta, vaikka itse kyllä tunnen oloni tumpeloksi koulussa tietokonehommia tehdessä osaavien poikien keskellä. .-D Ja Iloliemen veljekset eivät kotoasuessaan juurikaan tietokonetta käyttäneet, he opiskelivat, joten ehkä tämä selittää Kain kokemattomuuden? Hilpalla on onneksi osaamista tietokoneista. ,-) Jeep, minäkin tyksin Jarnon ja Turman seurustelusta. .--) Kiitos kommentin jättämisestä!



GreenPixy kirjoitti:
Todella hyvä osa! :) Aivan erityisesti tykkäsin tosta kuvakulmasta, mikä oli otetu akvaarion kautta kun Juulia puhui puhelimeen tossa ika lopuusa :P
Virva suhtautui aika innokkaasti tuohon Jounin lähtöön.. Mahtaakohan se suunnitella jotain peliä Kain kanssa siksi aikaa? Virva on kyllä inhottava, kun lupaa Kaille jättävänsä Jounin, mutta sitten vehtaakin koko ajan Jounin luona. Kai on uusi suosikkini, se on niin angstinen :3 Ja se on kivaa.
Oi, ihanaa että Atso ja Benjamin saivat sovittua riitansa! Atson elämä näyttää rullaavan ilman sen suurempaa draamaa. Syvenisiköhän sne ja Kanervan suhde.. Vai kenties oisko se Milka (en ole varma nimestä, mutta kuitenkin se oppimisvaikeus-tyttö) Atsolle se oikea..?
Mitenköhän tuossa nyt käy, selviääkö totuus lopulta. Kustilla olisi kyllä oikeus tietää. Juulia on mennyt vähän liian pitkälle tuossa biologinen-isä-salailu-vimmassaan. Varsinkin kun Jarnokin jo tietää totuuden. Jatkoa odotellessa! :)

Vastaus: Hauska kuulla, että kuvakulma kiinnitti huomiosi ja pidit siitä. .-) Virva tosiaan vaikuttaa oudon innokkaalta poikaystävänsä opintomatkalle lähdöstä, ja Kailla voi hyvinkin olla tekemistä asian kanssa.. Virvan toiminta on tosiaan epäreilua, kun hän tapailee kahta miestä yhtä aikaa eikä tee valintaa, kumman kanssa lopulta aikoo seurustella. .-P Haha, hauskaa että Kai on sinut innostuttanut. .-D Atsolla sujuu tosiaan mukavammin kuin aikoihin, kun riita Benkun kanssa saatiin selvitettyä. Atsolla on noita naispuolisia simeja kavereina niin monta että tässä ei voi muuta kuin arvailla, ketä hän alkaisi lahestyä vai astuuko kuvioihin vielä joku muu. .-D Joo, Milka oli se oppimisvaikeuksinen tyttö (piti itsekin käydä tarkistamassa nimi .-D). Totuuden olisi reilua tulla ilmi, vaikka Juulia sitä viimeiseen asti tuntuu salaavan. Kiitos kommentista!



Sabrina kirjoitti:
Huhhuh, aika hurja soppa taas tulossa tuosta isyystestistä XD tulisikohan totuus tällä kertaa julki...? jaa-a, sen saamme varmasti tietää seuraavassa osassa ;)
Mukavaa kun Benjamin ja Atso saivat riidat hoidettua pois häiritsemästä ja saisivat kenties jatkaa ystävyyttään positiivisemmissa merkeissä, vaikka kyllähän sitä sanaharkkaa saatiin jo tukarihommista aikaan XD
Mutta, hyvä osa jälleen ja jatkoa oottelen :)
Hardwickeilta muuten tullut uusi osa joulun kunniaksi :)
- Sabrina

Vastaus: Jep, myrskyn merkit ovat ilmassa Juulian ja Kustin keskustelun jäljiltä. .-D Ei asiaa enää varmaan paljoakaan voi tästä pitkittää, riippuu tietysti, saako Juulia värvättyä huijausapua. .-D Niin, toivottavasti Atso ja Benjamin osaisivat jatkaa ystävyyttään rauhallisemmissa merkeissä ja välttää isommat riidat. Pienet sanaharkat tuntuvat kuuluvan heidän ystävyyteensä. .-D Hienosti olet saanut osaa jouluksi, minulla joulukuu hujahti ja kohta varmaan tämäkin kuukausi.. Mutta suuret kiitokset kommentistasi!



Yun kirjoitti:
Sainpas vihdoin luettua!
Tavallaan olen innoissani isyystestijuonen paluusta, mutta toisaalta en tiedä, mitä voisi tapahtua, jos Kustin isyys todistetaan. Tai siis saisiko siitä jonkun tosi päräyttävän juonikuvion aikaan. No luotan siihen, että saat hyviä käänteitä aikaiseksi, miten tahansa käykään.
Hihi, arvelinkin, että Jounin luokkaretki olisi sopiva tilaisuus Virvan ja Kain vispilänkaupalle. Kuitenkin jossain vaiheessa paljastuu, että Virvalla on vielä joku kolmas ;D
Olen niin nolo, että menen koko ajan sekaisin noissa simeissä. Tai ainakin niin, että kun kohtaus alkaa ja näen kuvan, en tiedä kummasta on kyse ennen tekstiä. Siis Atso ja Jarno menevät sekaisin sekä Jouni ja Kai :D Niin samanlaiset naamat ja hiukset melkein :D Ehkä siksi tykkään siitä, että omat simini saavat niin erilaisia lapsia; etten mene sisaruksissa sekaisin :'D
Hienosti lavastettu tuo historian luokka :O Taas tulee kauhea yliopistoinnostus :D No, onneksi voin pelata Jennan Veera-tyttärellä, joka tosin etsii yliopistolta miestä niin innokkaasti, että oli jo jäädä ensimmäisen lukukauden jälkeen koeajalle...
Tässä osassa oli muuten muutama huolimattomuusvirhe eli kirjaimia uupui sanoista lähinnä. Ei mitään lukemista haittaavaa, mutta kun virheitä ei yleensä ole ollut, niin ajattelin mainita :P Ja arkeologiaan mahtuu vain yksi g ;)
Eli lyhyesti, hyvä osa ja jatkoa odotellaan :)

Vastaus: Hyvä Yun, hienosti luettu! Isyystestijuoni teki tosiaan paluun, ja tulosten jälkeen on kyllä isompia käänteitä luvassa, vaikka ne eivät suoranaisesti testiin liity. .-D Mutta kiitos luottamuksestasi. ♥ Kai saa tosiaan hyvän tilaisuuden viettää aikaa Virvan kanssa Jounin poissaollessa, jos kaikki sujuu hyvin.. Virvalta tuo miesten pyörittely tuntuu sujuvan, eihän sitä tiedä. .-D Joo, veljekset jakautuvat samannäköisiin pareihin, ja heitä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Itse erotan simit hiuksista, ja olen myös pukenut heidät taaperosta asti tietyn värisiin vaatteisiin (Atso-punainen, Jarno-pinkki ja ruskea, Kai - sininen, Jouni-keltainen), mutta tietysti henkilöiden muistaminen on lukijoille vaikeampaa kuin minulle, etkä ole "ongelman" kanssa ainoa. .-D Erinäköisissa lapsissa on kyllä puolensa, minulla sisaruksista tulee niin toistensa klooneja vaikka lapsia hankkisi useamman eri miehen kanssa. .-D Hauskaa, että pidit historian luentosalista. .-D Nyt kun olen oikeassa elämässä yliopistolla käynyt pääsykokeissa niin halusin tietenkin hyödyntää näkemääni luentosalia tehdessä, jotain hyötyä siitäkin vaikken opiskelemaan yliopistoon päässyt. .-D Yliopistoinnus on kyllä katala, tulee melkein aina lukiessa toisten yliopisto-osia. .--D Hienoa, että Ilolienten suku menestyy Alismaassakin, vaikka Veeralla opiskelupanos olisikin jäänyt toiselle sijalle. .-D Täytyisi joskus oikeasti joku sim taas pitkästä aikaa jätättää koeajalle, tylsää kun kaikki ovat niin hikkejä. .-D Tai kun nyt kokeneempana ei enää useinkaan tule sellaisia mokia, että unohtaa laittaa simin loppukokeeseen ym. Syytän kirjainvajauksista näppäimistöäni, se ei sovellu sormilleni.. Joo, ja minussahan ei ole vikaa. .--D Outoa kyllä, etten virheitä ole oikolukiessa huomannut, täytyy yrittää olla tarkempana. Joo, tuosta g-jutusta sainkin jo huomauksia, kiitoksia oikaisusta sinullekin. .-D Ja kiitos myös paljon kommentin jättämisestä!



NeneKanerva kirjoitti:
Huh, viimein löysin tieni tänne minäkin! On se niin jännä kun Jarnon pitää oikein pohtia "Kumpi on minun isäni" kun näyttää aivan Kustilta ja Veikon piirteistä ei jälkeäkään :'D Turma ja Jarno ovat kyllä maailman suloisin pari <3 Jouni ja Kai angstaavat toisilleen kuin angstaavat angstiteinit (looginen lause tiedän) Ja Atsostahan tulee täydellinen tukioppilas! Tilanne Benskun kanssa helpottui ehkä hieman, mutta taitavat pojat loppujen lopuksi olla liian erilaisia... Ja lempihahmoni taitaa edelleen olla tämä "kaimani", liian suloinen neitonen :3

Vastaus: No joo, Jarnon piirteet ovat kyllä tulleet niin täydellisesti Kustilta, että vähän hölmöä, että asiaa ei ole tajunnut kukaan. .-D Mutta Jarno eli lapsuutensa siinä uskossa että Veikko oli hänen isänsä, eikä siinä paljoa tajua kyseenalaistaa kasvopiirteiden eroja. Jeep, Jarno ja Turma on kyllä onnistunut paritus omastakin mielestäni. ,-D Agstangt, nuorin kaksikko on tosiaan vielä aivan teinien tasolla, vaikka nuoria aikuisia jo ovatkin. .-D Atso tulee varmasti menestymään tukarina, kun hän saa apua Kanervalta. .-) Eroja poikien väliltä kyllä löytyy, saa nähdä koituuko se kaksikon ongelmaksi vielä.. Hihi, Kanerva on kyllä kiva. .--) Kiitos kommentistasi!

KERTAUS

Atso ja Benjamin saivat viimein sovittua Arja-kinansa, kun Benjamin tuli pyytämään Atsolta anteeksi.

Atso päätti ryhtyä ystävänsä Kanervan tapaan tukioppilaaksi, ja erityisen paljon yksityistä opetusta tarvitsi Milka-niminen tyttö.

Jarnon ja Turman tiet kohtasivat uudelleen, ja tällä kertaa kumpikin varmisti sen, että he pysyisivät jatkossa enemmän yhteyksissä: pari nimittäin alkoi virallisesti seurustella.


Jarno pääsi Atson avustuksella tapaamaan Kustia. Jarno ei kuitenkaan uskaltanut kertoa miehelle tapaamisella epäilyksiään siitä, että tämä olisi hänen biologinen isänsä. Jarno pohti jälkeenpäin soittaisiko Kustille ja kertoisi kaiken.

Kain ja Jounin välit pysyivät nihkeinä veljesten kisatessa Virvan huomiosta. Tällä hetkellä Jouni on ollut voitolla, mutta Kai ei malta odottaa veljensä opintomatkaa, jolloin hän ja Virva saisivat mahdollisesti viettää aikaa yhdessä vapaammin

Vaikka Hilppa olikin aluksi asettunut veljesriidassa Jounin puolelle, alkoi hänen ja Kain välit parantua Hilpan uskoessa, ettei Kai enää haikaillut veljensä tyttöystävän perään.

Osan lopussa Kusti ja Jarno ilmestyivät Ilolienten perijätontin ovelle ja ilmoittivat Juulialle haluavansa uusia isyystestin. (Jarno oli siis lopulta ottanut yhteyttä Kustiin.) Juulia ei halunnut totuuden paljastuvan, joten hän yritti saada Jessikan mukaan huijauspuuhiin uudelleen, mutta nainen ei suostunut siihen.

OSA ALKAA, lukuiloa. ♥


Osan lukumusiikki --> ♫ Ilolienten osan lukumusiikkien soittolista --> ♫
Virva ja Hilppa olivat lähteneet yhdessä keskustaan shoppailureissulle. Hilpan kukkaro ei tosin paljoa heräteostoksia kestänyt, joten hän oli matkassa lähinnä Virvan katseluapuna. Jounin lähdettyä opintomatkalleen olivat Virva ja Hilppa alkaneet viettää enemmän aikaa keskenään. Virva selasi läpi vaaterekkiä ja nosteli kiinnostavan näköisiä henkareissa roikkuvia vaatakappaleita käteensä hypisteltäväksi lähempään tarkasteluun.
-Mitä sanot tästä? Virva kysäisi ja esitteli Hilpalle löytämäänsä mekkoa.
-Se on tosi kiva, Hilppa huokaisi varmaan sadannen kerran sen päivän aikana. Virva oli etsiskellyt uutta asua jo usean tunnin ajan, mutta naista miellyttävää asukokonaisuutta ei vain tuntunut löytyvän.

-Ei sitä tiedä ennen kuin asun on nähnyt yllään, Virva puuskahti ja puhahti sovituskoppiin. Hilppa tallusteli verkkaisin askelin naisen perässä ja jäi tuijottamaan  sovituskopin vieressä olevasta peilistä kuvajaistaan. Nukkaantunut vanha keltainen päälipaita joutaisi jo vaihtoon, ja uudet housutkin olisi kiva juttu. Hetken päästä Virva avasi sovituskopin verhon ja tyrkkäsi Hilpan tieltään.
-On se vähän lyhyt kyllä, Virva moitti sivellen helmaa.
-Sulla on sirot sääret, kyllä niitä kelpaa esitellä. Ja toi väri sopii sulle, Hilppa vakuutteli.
-Saatat olla oikeassa, Virva vastasi ja pyörähteli peilin edessä nähdäkseen asun joka kulmasta.

Virva pyörähteli ja kääntyi katsomaan itseään edestä ja takaa yhä uudelleen ja uudelleen. Hilppa tunsi olonsa kyllästyneeksi ja hiukan vaivaantuneeksi. Siinä hän vain seisoi makutuomarina ja shoppailutoverina, mutta silti kunnollista keskustelua ei tahtonut syntyä. Virva siveli hameenreunaa ja päätti kääntyä vielä kerran ihailemaan itseään sivuprofiilista.
-Tosi kurja juttu, että Jouni on nyt opintomatkallaan. Sinulla on varmasti kauhean ikävä häntä, Hilppa koetti keksiä jotain puhuttavaa.
-Niin, todella ikävää, Virva vastasi. Harmistuneisuus ei kuitenkaan tytön kasvoilta näkynyt. Virva pikemminkin hymyili leveästi, aivan kuin Jounin poissaolo olisi hänelle yhdentekevää. Käytös kummastutti Hilppaa, mutta ehkä Virva vain halusi keskittyä täysillä peilailuun, ja sen takia reaktio oli outo.
-Otan tämän, Virva lopulta ilmoitti.
-Lopultakin, Hilppa mietiskeli itsekseen. Ostosreissuun oli mennyt odotettua pidempi aika. Loppupäivä täytyykin opiskella oikein ahkerasti.

Myöhemmin Virva oli löytänyt tiensä poikaystävänsä Kai-veljen syleilyn kohteeksi.
-Mitäs pidät uudesta mekostani? Virva kysäisi. Hän oli vartavasten tahtonut ostaa jotain uutta ja hienoa näyttääkseen mahdollisimman hyvältä Kain silmissä.
-Se on melkein yhtä kaunis kuin sinä, Kai totesi. Kommentti sai Virvan suupielet nousemaan ylöspäin.
-Ajattele, Jouni on siellä tyhmällä opinmatkallaan, ja Hilppa on nyt luennolla. Tämä asunto on pari tuntia ainostaan meidän käytössämme, Kai muistutti.
-Se sopii minulle paremmin kuin hyvin, Virva hihitteli ja iski silmää.

Kai ei voinut enää hillitä itseään. Viimeinkin Virva oli hänen edessään eikä karkaisi paikalta pois kesken kaiken Jounin takia. Mies vetäisi Virvan tiukemmin itseään vasten hamuten tämän huulia. Virva nautti Kain rohkeista otteista ja antautui miehen hellyydenosoituksien vietäväksi. Kain hapuillessa sormiinsa Virvan mekon selässä olevaa vetoketjua keskeytyi parin muhinointi äkisti heidän kuultuaan huoneen oven avautuvan vingahtaen.
-Kaaii? Meidän luentomme peruttiin ja mietin, saisinko käyttää tietokonettasi lopputyön tekemiseen? oven avannut Hilppa huudahti leppoisasti, mutta nainen vakavoitui huomatessaan toisissaan kiinni olevan kaksikon.

Kai ja Virva yrittivät irtautua toisistaan nopeasti, mutta Hilppa oli jo nähnyt kaiken. Hetken aikaa huoneessa vallitsi vaivaantunut ilmapiiri Hilpan mulkoillessa syyllisen näköistä kaksikkoa.
-Öh, kyllä Kai varmaankin antaa sun lainata konetta, Virva sanoi siirtäen otsahiukset pois silmiltään. Hän oli aikeissa lähteä, mutta Hilppa pysäytti Virvan.
-Kumpikaan teistä ei lähde yhtään mihinkään. Mitä te oikein puuhaatte Jounin seläntakana? Hilppa vaati selitystä.
-Sehän ei oikeestaan kuulu sulle, Virva tuhahti nostaen leukansa ylväästi pystyyn. Nainen ei vaikuttanut ollenkaan katuvan tekoaan, vaan hymyili itsevarmasti.
-Kyllä muuten kuuluu, kun ystäväni tyttöystävä pettää häntä veljensä kanssa! Ja mä vielä menin uskomaan sua, kun väitit ettei sun ja Virvan välillä ole mitään! Hilppa osoitti vihapuheensa Kaille.

Kai tuijotti häpeissään kengänkärkiään. Miten hän olikaan jälleen onnistunut saamaan petturin maineen Hilppa-serkkunsa silmissä? Hilpan olisi tehnyt mieli pitää kunnon saarna kaksikolle, mutta hän ei saanut jäsenneltyä kiukkuaan kunnon sanoiksi, joten hän koki paremmaksi vaihtoehdoksi lähteä.
-Menen sittenkin kirjastoon työskentelemään. Ja tiedoksi teille, että aion kertoa tästä Jounille heti kun hän palaa! Hilppa karjaisi paiskaten oven kovaa kolisten seinää vasten poistuessaan.
-Mitä me nyt tehdään? Me jäädään kiinni! Kai panikoi.
-Rauhoitu! Jounin paluuseen on vielä viikkoja, kyllä me jotakin keksitään, Virva vakuutteli huolettomasti. Kaikin olisi halunnut suhtautua asiaan rennommin, mutta omatunto ei antanut hänelle mielenrauhaa.

---

Atso ja Benjamin istuskelivat eväiden kera asuntolan portaiden edessä. Asuntolakokin ruoka ei tahtonut maistua kummallekaan, eikä kaksikko ollut myöskään innokas talsimaan kaukaisille niityille. Siksipä eväsretki pidettiinkin lähellä. Atsolle ruoka ei kuitenkaan meinannut maistua.
-Nämä ovat taas niitä hetkiä, jolloin en ymmärrä sinua laisinkaan! Naisrintamalla kerrankin kukoistaisi, mutta sinä teet asioista tahallasi hankalia ajattelemalla liikoja, Benjamin tokaisi ja huokaisi.
-Meikäläinen ja kuka tahansa muu olisi innoissaan, jos olisi samanlainen valinnanvara kuin sinulla, Benjamin jatkoi.

-Mutta kun en halua kohottaa statustani tyttöystävien suurella määrällä! Ongelma on, etten osaa tehdä päätöstä, kumpaa alkaisin tapailla vakituisesti. Nea on tosi mukava, mutta tunteeni häntä kohtaan ovat enemmän kaveripohjalla. Tukioppilaani Milkan kanssa olen viettänyt useamman kerran vapaa-aikaani, mutten saa oikein selkoa, mitä hän todella minusta ajattelee, Atso kertoi.
-Helppoa. Tapaa molemmat naiset ja katso, kumman kanssa treffit onnistuvat paremmin, Benjamin neuvoi.
-Ei kai tässä muukaan auta, Atso huokaisi.
-Jos sinulle ei muuten maistu tuo croisantti, saanko syödä sen? Benjamin kysäisi ohimennen ja osoitti Atson lautasella olevaa koskematonta leivonnaista. Atso pöyräytti silmiään, mutta tyrkkäsi lautasensa Benjaminin ulottuville.

-Tosi mukavaa kun pyysit mua ulos! Nea huudahti pirteästi valmistautuessaan heittämään kädessään olevan pallon takaisin Atsolle. Mies oli päättänyt hoitaa tyttöystävän valinnan mahdollisimman pian pois alta, joten hän oli sopinut tapaamiset Nean ja Milkan kanssa samalle iltapäivälle. Atso oli pannut merkille, että Nea olisi kypsä omena poimittavaksi. Nainen oli tervehtimisen yhteydessä suikannut suukon Atson poskelle, ja tämän elekielikin viestitti jatkuvasti pientä flirttiä. Nean lähentely oli alkanut tuntua Atsosta jopa hieman päällekäyvältä, jolloin hän oli keksinyt kaivaa taskustaan pesäpallon ja ehdottanut kopittelua, jolloin heidän täytyisi pitää pakolla vähän etäisyyttä toisiinsa.

Nean heittämä pallo lensi komeassa kaaressa ilman halki, mutta ajatuksissaan oleva Atso ei onnistunut ottamaan koppia, vaan pallo putosi maahan ja ehti melkein vieriä puistossa olevaan lampeen, mutta Atso ennätti pelastaa lelun.
-Taidat olla vähän kömpelö, tyttö kikatti, ja Atsokin veti pienen tekonaurun päälle. Nean lämpimät tunteet miestä kohtaan olivat niin heposti havaittavissa, mutta Atsoa epäilytti ajatus heidän seurustelustaan. Vaikka he olivat ensi tapaamisellaan menneet melko pitkälle, ei Atso nyt jälkeenpäin tiennyt mitä ajatella Neasta.
-Oi, kello onkin jo noin paljon, minun täytyy rientää luennolle, Atso keksi tekosyyn päästäkseen lähtemään.
-Höh, sääli, Nea huokaisi ja pettyi entisestään, kun Atso juoksahti pois paikalta antamatta hyvästelyhalia.

Atso oli juuri saapunut seuraavaan kohtaamispaikkaan, ja deittiään odottaessa hänen kännykkänsä alkoi yllättäen väristä taskussa. Atso nosti puhelimen korvansa juureen ja sanoi oman nimensä.
-Arja täällä! Atso haluaisin tutustua sinuun paremmin. Tiedän, että pitäisit seurastani, jos antaisit minulle mahdollisuuden tutustua sinuun, hihkaisi Arja, joka ei vieläkään ollut jättänyt Atsoa rauhaan.* Mistähän nainen oli edes hankkinut Atson puhelinnumeron?
-Meistä ei tule ikinä mitään. Usko se jo! En aio turmella ystävyyttäni Benjaminin kanssa sinun takiasi. Ole ystävällinen, äläkä soita minulle enää, Atso ärähti hiljaisella äänellä ja lopetti puhelun. Onneksi kirjaston ovella oli muutakin hälinää, etteivät kaikki kuulleet Atson raivoamista. Arja yritti soittaa vielä uudelleen, mutta kännykän sulkemisen jälkeen mies sai viimein kaipaamaansa rauhaa.

*Arja osoitti ihastustaan Atsoa kohtaan osassa 71.

Lopulta myös Milka saapui, ja yhdessä kaksikko kohdisti suuntansa kohti yläkerran kirjavarastoa. Atso oli kuitenkin hiukan omissa maailmoissaan äskeisen puhelun vuoksi. Hän ei aikonut kertoa Arjan huomioista Benjaminille, ettei hyvä kaveri ymmärtäisi kaikkea taas väärin. Ystävyys joutuisi jälleen koetukselle. *
-Onko se kirjan kansi kiinnostavakin? Milka kysyi hymyillen huvittuneesti. Atso katsahti naiseen kummastellen.
-Taidat olla hiukan omissa ajatuksissasi. Kysyin, sillä olit tuijottanut kantta jo muutaman tovin, Milka jatkoi.
-Äh, yksi asia vain vaivasi päätäni, mutta antaa sen olla, Atso selitti nopeasti. Milkan hymy tarttui pian Atsoonkin. Arja unohtui samantien.

* Katso osa 71

Milka istuutui Atson viereen ja avasi kirjansa. Toisinaan hän jäi kummastelemaan tieteellisen tekstin lauseita, ja Atso yritti parhaansa mukaan selittää tekstin oivalluksia. Tällöin myös Milka lopulta ymmärsi.
-Anteeksi että sinulta menee aikaa ainoastaan sen vuoksi, että joudut selittämään minulle asioita. Miksi en vain voi ymmärtää samalla tavalla kuin muut? Milka huokaisi.
-Ei haittaa, ei sitten ollenkaan! Olet juuri täydellinen tuollaisena. Ihan mielelläni minä sinua neuvon, Atso huudahti takaisin. Milka hymyili pienesti Atson sanoille, minkä jälkeen hän käänsi katseensa takaisin kirjaan. Tunnit kuluivat, ja ystävysten täytyi suunnata takaisin omiin asuntoloihinsa.

Taksin kyydissä ahdistus valtasi Atson mielen jälleen. Ei yksi tapaaminen kumpaakin tyttöä kohden riittänyt ratkaisemaan pulmaa. Milka oli mukava sim, mutta hän tuskin kaipasi Atsoa mihinkään muuhun kuin opiskeluavuksi. Nea puolestaan oli vähän päällekäyvä, mutta se saattoi tuntua kurjalta vain siksi, ettei Atso uskaltanut itse heittäytyä tunteiden valtaan. Atso oli jälleen lähtöpisteessä. Ehkä Benjamin oli oikeassa: Atso ajatteli liikaa. Toisaalta Atso ei ollut samanlainen riskinottaja kuin Benjamin. Hän mielellään olisi varma tunteistaan, ettei loukkaisi vahingossa muita hutiloidessaan. Kenties ratkaisu olisi aivan ilmiselvä. Atso ei vain itse huomannut sitä.

---


Kusti oli saapunut kampukselle tapaamaan Jarnoa. Mukanaan miehellä oli sairaalasta lähetetty kirje, joka sisälsi isyystestin tulokset. Kirje poltteli Kustin hyppysissä ja hänen olisi tehnyt mieli repiä se heti auki, mutta kaksikko oli sopinut katsovansa tulokset yhdessä. Kusti oli soittanut Jarnolle etukäteen ja ilmoittanut tulostaan, joten Jarnokin oli aivan yhtä jännittynyt tilanteesta. Toisensa nähdessään ei kummallakaan ollut mielessä muuta kuin kirje, ja Kusti veti vapisevin sormin kirjekuoren sisältä esiin paperin.
-Mitä siinä sanotaan? Jarno huudahti pelonsekaisissa tunnelmissa. Ajatella, jos hän olikin käsittänyt kaiken aivan väärin ja häiriköinyt itselleen lähes tuntematonta miestä turhaan viime aikoina. Kusti pomppi tylsien alkupuheiden ohi etsiessään vastausta kummankin odottamaan kysymykseen. Vihdoin oikea kohta löytyi.
-Kyllä, tämän testin mukaan sinä olet biologinen poikani, Kusti huudahti. Jarno loikkasi innostuksissaan halaamaan oikeaa isäänsä.

Hetken päästä miehet irrottautuivat hiukan kankeasta halista. Vaikka kumpikin oli sisimmässään osannut odottaa kyseistä tulosta, tuntui silti uskomattomalta, että edessä seisova melko tuntematon sim olikin hänen verisukulaisensa. Kaikesta huolimatta totuuden selviäminen kevensi Jarnon mieltä, ja vuosien ajan hämmästystä aiheuttanut asia oli saatu ratkaistuksi.
-Onneksi otit minuun yhteyttä. Nyt Veikko saa tuntea saman kuin minä vuosia sitten, Kusti sanoi tyytyväisenä.
-Niin. Miten tuota... Miten jatkamme tästä eteenpäin? Jarno kysäisi. Hänen edessään seisova mies tuntui melkein yhtä etäiseltä isähahmolta kuin Veikkokin, mutta Jarno halusi palavasti tutustua biologiseen isäänsä lisää.
-Aion haastaa sairaalan oikeuteen tästä huolimattomuusvirheestä, Kusti kertoi.
-Mutta miksi, mehän saimme haluamamme lopputuloksen, Jarno huomautti.
-Minä en. Haluan korvauksen näistä menetetyistä vuosista, jolloin en saanut olla isäsi, Kusti vastasi painokkaasti.

Jarnon onneksi hänen tuntinsa alkoi ja hän pääsi pois Kustin luota. Jarnon mielestä Juulian ja Veikon näpäyttäminen olisi riittänyt, minkä takia heidän tarvitsisi sotkea muidenkin simien elämää jollain oikeusjutulla? Jarno viiletti luokkaan viimeisten joukossa. Tunnin aiheena oli elävän mallin piirtäminen, ja yksi opiskelija oli asetettu luokan keskiosaan malliksi, ja muut oppilaat olivat asettuneet maalaustelineineen tämän ympärille, jolloin jokainen sai omanlaisensa kuvakulman, joka piti mahdollisimman tarkasti siirtää valkokankaalle. Tunti oli taas Harry Kivinin pitämä, joten kaikki opiskelijat olivat innostuneina lempiopettajansa tunnilla.

Harry kierteli luokassa, ja jokainen opiskelija sai vuorollaan palautetta maalauksestaan. Opettajan kommentit koostuivat pääosin erilaisista korjausehdotuksista ja kehut olivat harvinaisempia. Tuskan hiki otsalla kaikki yrittivät peittää mahdolliset mokansa opettajan tullessa heidän kohdalleen.
-Hienoa Ingmar! Harry Kivin huudahti yllättäen kovaan ääneen hiljaisessa luokkahuoneessa, jolloin joku pudotti siveltimen kädestään säikähtäessään yllättyneenä.
-Kädet ja jalat ovat täydellisessä kokosuhteessa toisiinsa nähden, ja olet hahmotellut kasvoja lupaavaan suuntaan, Harry kehui.
-Tack, hienoa kuulla, ruotsalaissyntyinen Ingmar kiitteli opettajaa kehuista

Jarno tähysteli parhaansa mukaan maalaustelineen takaa edessään olevaa mallia ja yritti kopioida näkemäänsä mahdollisimman tarkasti. Ennen tuntia käyty keskustelu Kustin kanssa ja isyystestin tulokset pöyrivät miehen mielessä, eikä Jarno kyennyt täysin keskittymään työhönsä vaikka parhaansa yrittikin. Omissa maailmoissa ollessaan Jarno ei ollenkaan huomannut opettajan ilmestymistä taakseen, joten kuullessaan odottamattomalla hetkellä Harryn äänen takaansa, säpsähti mies, jolloin hänen kädessään ollut sivellin teki hallitsemattoman liikkeen takia pienen sotkun kankaalle.
-Keskity nuori mies! Mitä oikein olet ajatellut piirtäessäsi tuon olkapään, sehän on täysin väärässä kuvakulmassa, eivätkä mittasuhteetkaan ole täysin kohdallaan, opettaja huomasi ja nappasi Jarnon siveltimen korjatakseen virheellisyyttä. Kun Jarno lopulta sai välineet takaisin itselleen, vilkaisi Harry kelloa kohti.
-Jahas, tämä tunti alkaa olla lopuillaan. Voitte alkaa laittaa välineitänne syrjään. Muistakaa perjantaina oleva taidehistorian tentti! Jatkamme näitä töitä ensi viikolla, opettaja kertoi.

Jarno ystävineen käveli raskain mielin luokasta. Harry Kivin osasi kyllä opettaa, mutta hänen vaatimansa työmäärä kursseilla sai kenen tahansa uupumaan toisinaan.
-Harry ei vilkaissutkaan minun työtäni tällä tunnilla. Hän vain pyöri siellä Ingmarin ympärillä, Birgitta huokaisi.
-Hän on takanasi, Aleksanteri kuiskasi ystävälleen. Kaksikko oli tuntenut jo niin kauan, että Aleksanteri osasi vaistota, milloin Birgitta oli alkamassa haukkua muita.
-Olen aivan varma, että Harry olisi pitänyt minun työstäni, Birgitta tokaisi.
-Taidehistoriaakin pitäisi ehtiä lukea, Jarno muistutti.
-Nyt ei kyllä jaksa. Luetaan sitten kolmistaan jokin päivä, Aleksanteri päätti.
-Voitaisiin lähteä sinne uuteen kahvilaan, Birgitta ehdotti.

Yllättäen Aleksanteri kääntyi taaksepäin, jolloin myös Jarno ja Birgittakin pysähtyivät.
-Ingmar, haluaisitko tulla kanssamme kahvilaan näin tunnin jälkeen? Meillä olisi varmasti hauskaa yhdessä, Aleksanteri kysäisi. Hän oli huomannut Ingmarin oleskelevan paljon yksinään, joten siksi Aleksanteri tarjosi seuraansa.
-Nej! Minun täytyy studeerata siihen taidehistuurian tenttiin! Minä laiminlöisi inte opintojani laiskuuden vuoksi, Ingmar ärähti ehkä turhankin voimakkaasti.
-Okei, ymmärrän hyvin. Ehkä jokin toinen kerta, silloin kun tenttejä ei ole tulossa, Aleksanteri sanoi. Oliko kyse siitä, että Ingmar oikeasti halusi opiskella vai eikö hän ollenkaan halunnut viettää aikaa muiden opiskelijoiden kanssa?

Birgitta käveli Jarnon ja alkoi puhua niin hiljaisella äänellä, että miehen oli painettava päätään lähemmäs kuullakseen juorun.
-Ingmar on ihan outo. Se vain opiskelee kaiket päivät eikä halua viettää aikaa opiskelijoiden seurassa. Ei ihme, että se on tuollainen hikke ja lehtorien lellikki! Jos tuo ilonpilaaja ei olisi samalla kurssilla kanssani, Harry Kivin varmasti tulisi katsomaan minunkin taideteoksiani välillä! Lisäksi Ingmar on olevinaan muita parempi. Se kulkee aina nokka pystyssä ja käyttää jotain merkkivaatteita. En ihmettelelisi, jos olisi vaikka jokin Ruotsin kuningasperheen sukulainen! Birgitta kuiski. Jarno ei osannut ottaa kantaa ystävänsä puheisiin, myötäili vain pienellä kasvojen liikkeellä. Jarno itse ei ollut kiinnittänyt Ingmarin käytökseen erityistä huomiota.

Myös toisella joukolla oli suunnitelmina mennä viettämään aikaa kahvilaan. Hilppa oli saanut äidiltään Jessikalta pari päivää sitten yllättävän puhelun, jossa tämä lupautui tulemaan katsomaan tytärtään. Hilppa tietenkin suostui Jessikan ehdotukseen. Yleensä hän itse sai aina patistella äitiä tulemaan yliopistolle, ja nyt tämä oli tullut vapaaehtoisesti. Hilppa ja Jessika olivat käyneet ostamassa espressot itselleen, ja kahvikupin äärellä oli mieluisaa vaihtaa kuulumisia.
-Oletko saanut yllättävää lomaa sairaalasta? Hyvistä hoitajista on niin kova pula, ettet ole saanut viettää kunnon lomaa aikoihin, Hilppa naurahti.
-Töistä minun pitikin puhua... Jessika vastasi hiukan vaisusti.

Hilppa asettui viereiselle pehmustetulle penkille ja varoi läikyttämästä kahviaan kupin reunojen yli.
-Kerro ihmeessä uusimmat uutiset työpaikaltasi ja muutenkin lääketieteen saralta. Opinnoilleni on eduksi, kun saan sinulta ajantasaista tietoa. Ajatella, että muutaman vuoden päästä saatamme olla työskentelemässä yhdessä samassa sairaalassa kirurgeina, Hilppa intoili ja hörppäsi väliin tilkan espressoa höyryävästä kahvikupista. Nostettuaan katseensa Jessikaan kohti, huomasi hän naisen olevan tavallista vaitonaisempi ja poissaolevampi.
-Äiti, onko kaikki hyvin? Hilppa kysyi vähän huolestuneena.
-Ei oikeastaan, ja siksi tulinkin, Jessika huokaisi ja valmistautui kertomaan ikävät uutiset tyttärelleen.

-Saatuani aikoinaan töitä sairaalasta, pyysi eräs tuttavani minulta apua. Hän halusi minun sörkkivän eräitä testituloksia mieleisellään tavalla, ja pienen epäröinnin jälkeen suostuin hommaan, vaikka tiesin käyttäväni työasemaani väärin, Jessika kertoi vuosia sitten olleesta isyystestijupakasta.
-Mutta eihän niin saisi tehdä. Jäitkö kiinni? Hilppa hirvistyi.
-En jäänyt, ja myöhemmin urani lähti nousuun, enkä halunnut vaarantaa asemaani paljastamalla petostani. Nyt myöhemmin sama asia on kuitenkin noussut uudelleen esille, jolloin päätin kertoa totuuden. Sairaalan johtokunta ei katsonut hyvällä tekostani, mutta koska olin arvostettu työntekijä, sain pelkän varoituksen. Nyt kuitenkin sairaalaa vastaan on nostetty oikeussyyte testien väärentämisestä, ja sairaala katsoi parhaaksi erottaa minut, jotta he eivät joutuisi lisäongelmiin takiani, Jessika kertoi viimeisimpien päivien tapahtumista.

Hilppa katsoi äitiään tietämättä mitä sanoa. Oli ilman muuta epäoikeudenmukaista käyttää ura-asemaansa väärin, mutta Jessika oli kuitenkin hänen äitinsä, joten eikä Hilppa halunnut tälle pahaa.
-Älä murehdi, saat varmasti töitä jostakin toisesta sairaalasta, Hilppa lohdutti. Jessika pudisteli kuitenkin päätään.
-Sana leviää nopeasti, eikä kukaan huoli minua töihin. Sama kohtalo seuraa myös sinua: Koska olet tyttäreni, olet ylemmän portaan silmissä samanlainen petturi kuin minäkin. Huono sukulaistausta estää sinua saamasta töitä, Jessika sanoi. Hilppa tuijotti äitiään suu auki.
-Mutta eihän se voi olla mahdollista! Hilppa parkaisi.
-Se on valitettava tosiasia. Sinun on nyt ajateltava tulevaisuuttasi uudemman kerran. Opintosi eivät ole vielä pitkällä, ja ehdit vaihtaa pääainetta ja alkaa opiskella jotakin muuta alaa varten, Jessika neuvoi. Hilppa ei kuitenkaan ollut tyytyväinen.
-Unelmani on tulla sairaalan johtajaksi, enkä suostu mihinkään kakkosvaihtoehtoon, Hilppa tiuskaisi.

Virva seisoi hänen ja Jounin yhteisessa makuuhuoneessa päätään raapien. Hänen edessään oli läjä matkalaukkuja, joihin hän oli pakannut koko pienen omaisuutensa, joka koostui lähinnä vaatteista, meikeistä ja hiustuotteista. Oli yksi laukku varattu myös opiskeluvälineille. Virva pohdiskeli, oliko hän muistanut pakata kaiken mukaan. Yksi hänen paidoistaan oli tainnut jäädä Hilpalle tämän lainattua sitä joskus, mutta Virva ei tohtinut mennä pyytämään sitä takaisin nyt, kun naisten orastava ystävyys oli kuihtunut kokonaan Hilpan saatua hänet ja Kain kiinni salatapailusta ja Jounin pettämisestä. Hilppa uhosi edelleen kertovansa Jounille kaiken heti tämän palatessa opintomatkaltaan, ja siksi Virva olikin päättänyt lähteä. Hän ei halunnut olla paikalla silloin kun Jouni saisi kuulla totuuden. Pölyn laskeuduttua paluuta voisi ehkä harkita.

Virvan sydän pomppasi kurkkuun asti hiljaisuuden katketessa huoneen oven narahtamiseen.
-Tämä on minun huoneeni, eikä muilla ole tänne asiaa ilman lupaani, Virva torui, mutta jähmettyi kääntyessään paikoilleen kun huomasi tulijan olevan Jouni.
-Muistaakseni tämä on myös minun huoneeni, Jouni virnisti.
-Jo.. Jouni? Mitä sinä täällä teet? Tai siis, sinunhan piti palata vasta parin päivän päästä, Virva huomautti.
-Ryhmämme sai tutkimukset hoidettua nopeammin kuin aikataulut olivat alun perin suunniteltu, joten pääsimme palaamaan jo nyt, Jouni kertoi. Virva seisoi vaivaantuneena matkalaukkujensa edessä. Miten hän selittäisi lähtönsä Jounille? Virva soimasi itseään siitä, ettei ollut ehtinyt poistua talosta ennen Jounin tuloa. Silloin hän olisi vain voinut lähteä selittelemättä mitään kellekään, mutta nyt jokin syy lähdölle pitäisi olla.

-Voi, minulla on ollut sinua ihan hirveä ikävä! Jouni huudahti kaapaten Virvan lujaan halirutistukseen. Virva yritti kietoa kätensä jäykästi kihlattunsa ympärille. Jouni oli aikeissa kaataa naisen sängylle, mutta pysähtyi huomatessaan Virvan täyteen ahdetut matkalaukut parivuoteella.
-Mitäs nämä ovat? Jouni kysyi yllättyneenä. Virva puri hermostuneena huultaan miettiessään sopivaa tekosyytä tilanteeseen.
-Oletko lähdössä jonnekin? Jouni kysyi ja katsoi tyttöystäväänsä silmiin.
-Ymh, joo. Ajateltiin viettää kavereiden kesken pieni hemmotteluviikonloppu, Virva tokaisi nopeasti.
-Ja sitä varten otat mukaan kaikki tavarasi? Jouni kummasteli.
-Niin, eihän sitä koskaan tiedä mitä tarvitsee, Virva vastasi ja alkoi kerätä laukkuja käsiinsä.
-Voi harmi, juuri kun minä palasin, ja olisimme voineet viettää aikaa yhdessä, Jouni huokaisi.

Virva asteli laukkuineen olohuoneeseen tarkoituksenaan livahtaa ulos asunnosta, mutta sattumalta hän näkikin Kain. Virva läjäytti tavaransa maahan, mikä sai miehen katseen nousemaan kirjasta.
-Jouni tulikin jo nyt kotiin, Virva kertoi.
-Huomasin. Olin tässä koko ajan, Kai huokaisi.
-Ajattelin antaa pölyn hiukan laskea. Asun kaverini luona jonkin aikaa. Pidä sinä sillä välin huoli, ettei Hilppa puhu Jounin kanssa siitä tietystä aiheesta, Virva vaati. Kai katsoi naista pöljänä.
-Pitäisikö minun siivota yksin meidän yhteiset sotkumme? Kai kysyi hiukan ärähtäneenä.
-Ei Hilppa minua kuuntelisi. Hän vihaa minua! Sinua hän varmasti kuuntelee, kun käsket hänen kuunnella. Olette sentään sukua, Virva perusteli. Kain olisi tehnyt mieli sanoa vielä jotakin, mutta Virva ehti jo luikahtaa ovesta ulos. Kai huokaisi. Ehkä Virva oli sitten oikeassa. Tämän eteen Kai oli valmis tekemään ihan mitä vain.

Kai koputti Hilpan huoneen oveen, ja koska kutsua sisälle ei tullut, Kai vain asteli huoneeseen.
-Jounin opintomatka päättyikin jo nyt. Pyydän sinulta hartaasti, ettet kertoisi minusta ja Virvasta. Katsos, Virva oikeasti haluaisi olla minun kanssani, ja hän aikoo kyllä jättää Jounin. Nyt ei ole vain sopiva hetki kertoa Jounille, Kai selitti. Hilppa katsoi eteenpäin hapan ilme kasvoilla.
-Voin vaikka maksaa sinulle, hoitaa siivousvuorojasi tai vaikka kirjoittaa lopputöitäsi, jos et kerro Jounille, Kai vielä yritti.
-On minulla muutakin ajateltavaa kuin sinä ja Virva. Anna minun vaan olla, Jessikan puheista järkyttynyt Hilppa ärähti.
-Eli aiotko kertoa vai et? Kai kysyi.
-En. On minulla omissakin asioissa tarpeeksi mietittävää ilman toisten juttuihin sekaantumistakin, Hilppa tokaisi.
-Hyvä! Kiitos Hilppa! Olet mahtava! Kai piristyi. Hän käveli tyytyväisenä huoneesta ulos ja jätti Hilpan istumaan yksinään. Hilppa puolestaan mietti, miksei kukaan nähnyt hänen huoliaan.

---



Atso oli pitämässä viikottaista tukioppilastuokiota. Suurin osa hänen ryhmäläisistään oli oppimisenhalusia fukseja, jotka tuntuivat oikeasti kuuntelevan Atson jakamia opiskeluvinkkejä.
-Oppimista on hyvä tehostaa tekemällä muistiinpanoja ja miellekarttoja. Tenttiin kerratessa on huomattavasti nopeampaa ja helpompaa käydä koealue läpi muistiinpanojen avulla kuin etsiä pääkohtia monta sataa sivuisesta oppikirjasta, Atso selitti viittoen aina välillä pienelle taululle kirjoittamiaan pääkohtia kertomistaan asioista. Atson katse hakeutui useamman kerran Milkaan päin, mutta nainen ei tuntunut huomaavan Atson vilkuilua keskittyessään kirjaansa ja opetuksen kuunteluun. Atso nautti Milkan seurasta, mutta hän ei ollut varma, halusiko Milka tapailla häntä vain opintoihinsa liittyvissä merkeissä. Tänään Atso oli kuitenkin päättänyt pyytää Milkaa treffeille ja katsoa mitä tapahtuisi. Atso odotti tukioppilashetken loppumista päästäkseen naisen puheille, mutta samalla hän tunsi olonsa jännittyneeksi.

Lopulta viikoittainen puolituntinen oli ohi, ja oppilaat tekivät lähtöä. Atso katsoi, miten Milka pakkasi kirjan ja muut tavaransa laukkuunsa ja nousi ylös sohvalta. Yhtäkkiä Atsoa alkoi ujostuttaa kamalasti, eivätkä jalat tahtoneet viedä häntä eteenpäin. Vain vaivoin mies sai vastattua Milkan hyvästeihin tämän kävellessä hänen ohi. Atso kuitenkin rohkaisi mielensä ja huudahti naisen nimen, jolloin tämä pysähtyi ja tuli takaisin Atson luo.
-Milka, voisimmeko nähdä tänään myöhemmin? Atso sai kuin saikin sanotuksi, ja jäi tämän jälkeen odottamaan jännittyneenä naisen vastausta.
-Tietenkin, se olisi kivaa, Milka vastasi heti perään, vaikka Atsosta parin sekunnin hiljaisuus heidän välillään oli tuntunut pieneltä ikuisuudelta.
-Hienoa. Tekstaan sinulle paikan myöhemmin, Atso huudahti innokkaasti, minkä jälkeen Milka poistui paikalta kättään heilauttaen.

Atso säntäsi samantien valmistautumaan iltaa varten. Käytyään suihkussa ja peseydyttyään erilaisilla tuoksusaippuoilla Atso asetteli kosteita hiuksiaan vessan pelin edessä. Hän oli niin keskittynyt laittautumiseen, ettei huomannut kylpytakkisillaan löntystelevää Benjamia ennen kuin tämä oli aivan hänen vieressään. Tai sitten tohvelit vaimensivat askeleet.
-Älä vaan sano, että sä heräsit juuri, Atso päivitteli huomattuaan kaverinsa asun.
-Eiliset bileet vähän venyi, Benjamin yritti kuulostaa viattomalta. Benjamin halusi siirtää keskustelun pois itsestään, joten hän jatkoi:
-Mitä sä olet tehnyt hiuksillesi?
-Mulla on treffit, ja ajattelin kokeilla jotain uutta, Atso selitti. Benjamin kuitenkin irvisteli ja käski ystävänsä harjata hiukset takaisin normaaliksi.
-Deittisihän lähtee ulos sinun kanssasi eikä hiuksiesi. Sitä paitsi toi näytti aivan järkyttävältä, Benjamin naureskeli.

Vihdoin ilta koitti, ja Atso ja Milka olivat saapuneet Atson valitsemaan 50-luvun tyyliseen kahvila-ravintolaan. Atsolla oli pöytävaraus, joten kaksikko päätti syödä ensin. Palvelu oli nopeaa, ja kumpikin antoi tilauksensa tarjoilijalle.
-En olekaan aiemmin käynyt täällä, Milka kertoi silmäillen ja ihaillen paikkaa.
-En minäkään, tämä perustettiin tänne vasta äskettäin, Atso vastasi. Kaksikon välille laskeutui hiljaisuus, ja Atso mietti, miten voisi kertoa Milkalle nauttivansa tämän seurasta.
-Tosi kiva, että otit kutsun vastaan, Atso lopulta sanoi vihjaillen.
-Tietenkin, jokainen tukioppilastapaaminen on hyödynnettävä. Otin laukkuun pari oppikirjaa mukaan, joihin olen merkkaillut minulle epäselviä kohtia. Ajattelin, että voisimme katsoa niitä yhdessä läpi, Milka selitti. Atso hämmentyi hieman. Milka oli ilmeisesti ymmärtänyt tapaamisen väärin. Atso itse oli ajatellut heidän viettävän aikaa vihdoin muutenkin kuin opiskellen. Pitäisikö asiasta huomauttaa, vai jatkaa illan viettoa perinteisissä opiskelumerkeissä?

Tarjoilija toi tilatut ruuat pöytään ja kiiruhti sen jälkeen vastaanottavaan viereisen nurkkapöydän tilausta.
-Onko kaikki hyvin, vaikutat synkältä? Milka huomasi.
-Ei tässä mitään, Atso vakuutteli.
-No hyvä. Voidaan varmaan syödessämme katsella niitä alleviivauksiani, Milka touhusi ja oli aikeissa kaivaa kirjan laukustaan, mutta Atso keskeytti tämän aikeet tarraamalla naisen käteen.
-Milka, odota. Pyytäessäni sinua ulos ajattelin meidän tapaavan muutenkin kuin opiskelun merkeissä. Minä tuota... taidan tykätä sinusta, Atso sanoi vaivaantuneena. Milka tuijotti miestä yllättyneenä.
-Voi Atso... Kyllähän minäkin sinusta pidän, mutta onko tämä nyt sopivaa. Olet sentään tukioppilaani, Milka huomautti.
-Ei se oli sama asia kuin riparilla isosen ja leiriläisen suhde, jos sitä pelkäät. Pyydän että antaisit meille mahdollisuuden, Atso aneli.
-Noh, ainakin voimme syödä nämä herkut, Milka lupasi.

Ravintolaherkut maittoivat mainiosti, ja ruokahetken aikana Atson ja Milkan keskustelu oli lähtenyt hyvin käyntiin. Heillä oli yllättävän paljon samanlaisia kiinnostuksenkohteita: molemmat kuuntelivat mielellään kotimaista musiikkia ja keskustelivat yhteiskunnallisista asioista. Juttu alkoi kulkea niin railakkaasti, ettei kumpikaan halunnut vielä päättää iltaa ja lähteä kotiin. Milka ehdotti, että kaksikko ottaisi yhteiskuvia valokuva-automaatilla muistoksi hauskasta illasta. Idea kävi Atsolle vallan mainiosti, sillä nyt hän voisi tuijotella Milkan kauniita kasvoja milloin tahasa. Kahden vakavan simin kuvista tuli arvattavasti tavallisia, mutta silti Atso jaksoi hymyillä otoksille. Atso ja Milka jäivät vielä pelaamaan biljardia hetkeksi aikaa, ja ravintolassa kului vielä nopeasti tunti jos toinenkin.

Onnellisilla hetkillä oli taipumusta mennä ohi liian nopeasti, ja niin kävi tälläkin kertaa. Milkan olisi tänään vielä ehdittävä käymään läpi joitakin tutkimuksia, joten kaksikon teiden tuli tämän illan osalta erkaantua. Atso oli ehtinyt jo ottaa muutaman askeleen, kunnes hän kuuli tytön huutavan omaa nimeään.
-Atso, se mitä sanoit minulle tänään oli todella kaunista, Milka sanoi ja astui aavistuksen lähemmäs Atsoa.
-Olet niin jalo ja hyvä sim. Elämäni ei ole aina ollut kovin helppoa, ja vaikeudet ovat saaneet minut uskomaan, etten ansaitse mitään hyvää. Sinä kuitenkin olet muuttanut elämääni paremmaksi. Tunnen sinua kohtaan aivan samoin, Milka kertoi. Atso jäi hölmistyneenä tuijottamaan edessään seisovaa naista.
-En tiedä mitä minun pitäisi sanoa, hän totesi.
-Ehkä sinun ei tarvitse sanoa mitään, Milka ehdotti ja antoi Atsolle pienen ujon suukon huulille.
-Nähdään, Milka huudahti ja kiiruhti pois. Atso jäi seisomaan paikoilleen. Hän ei tiennyt mitä ajatella. Hän tiesi vain, että tuntui hyvältä, aivan mahdottoman hyvältä.

---


Jarno liikutteli sivellintä paperilla innokkaasti. Oli taas elävän mallin piirtämisen tunti, ja kaikki opiskelijat tekivät parhaansa miellyttääkseen työllään Harry Kiviniä. Aikataulu oli tiukka ja työt piti saada pian valmiiksi.
-Minulla on pieni tiedotusasia teille. Ryhmässämme ollut Ingmar keskeytti opintonsa, Harry tiedotti.
-Mitä? Mutta hänhän oli niin lahjakas! mallina istuva tyttö huudahti kääntyen katsomaan opettajaan hämmästyneenä.
-Älä liiku, Aleksanteri sähähti, jolloin mallityttö palautti aiemman asentonsa niin tarkasti kuin kykeni.
-Vaikka opiskelijalla olisikin lahjoja, voivat henkiset paineet käydä pahemmiksi mitä päälle päin näyttää. Se vain on yksinkertaisesti tilastollinen fakta, että opiskelijat keskeyttävät opintojaan, Harry selitti kuljettaessaan Ingmarin käyttämää maalaustelinetta varastohuoneeseen.

Kaveruskolmikko Jarno, Aleksanteri ja Birgitta vilkuilivat toisiaan, mutta välimatkan vuoksi he eivät voineet alkaa huudella asioita toisilleen, vaan keskustelut voitaisi hoitaa vasta tunnin jälkeen. Jarno keskittyi jälleen maalaukseensa, ja hän huomasi sivusilmällä opettajan tulevan häntä kohti. Jarno yritti jännityksestä huolimatta jatkaa mahdollisimman sulavasti siveltimen liikuttelua työssään, vaikka opettajan tuijotus tuntui painostavalta.
-Näyttää jo lupaavammalta. Olet oivaltanut mittasuhteiden merkityksen ja varjostus näyttää hyvältä. Kyllä tästä vielä taideteos tulee, Harry vakuutteli. Jarno huokaisi helpotuksesta saatuaan positiivista palautetta, ja nyt hänen keskittymisensä meinasi herpaantua ylpeydentunteen vuoksi. Kun Harry Kivin antoi kehuja, hän todella tarkoitti sanojaan. Tunnin loppuun mennessä suurin osa opiskelijoista ennätti saada maalauksensa valmiiksi, ja Harry Kivin lupasi asettaa ne esille.

Talviaikaan illat pimenivät nopeammin, ja oppitunnin päätyttyä ulkona oli jo ehtinyt hämärtyä. Aleksanteri, Birgitta ja Jarno olivat päättäneet käväistä nopealla happihyppelyllä ulkona, sillä jatkuva sisällä istuminen ja opiskelu saivat simit väsymään nopeasti. Pienen kävelylenkin jälkeen kolmikko pysähtyi Taideakatemian pääsisäänkäynnin eteen juttelemaan.
-En kyllä ymmärrä tätä. Miksi Ingmar lopetti opintonsa? Vasta viime viikollahan hänellä ei ollut aikaa millekään muulle kuin tenttikirjoille! Birgitta pohdiskeli.
-Harryhan selitti, että kyseessä voi olla jotain henkisiä paineita. Ehkä liian raskas opiskelutahti uuvutti hänet, Aleksanteri huomautti.
-Tai kyse oli jostakin henkilökohtaisesta, Jarno lisäsi. Hän muisti kyllä hyvin, miten isyystestihässäkkä oli häirinnyt hänen opintojaan lukioaikana.

-En silti käsitä tätä. Olen varma, että asiaan liittyy jotakin hämärää! Birgitta sanoi dramaattisesti.
-Hyi, älä puhu tuollaisia, Jarno tuhahti. Hän yritti tunkea paljaat sormensa kainaloon lämpimään, yhtäkkiä alkoi kylmätä ikävästi.
-Tai ehkä Ingmar sai paremman opiskelupaikan ulkomailta tai hänen mahdollinen tyttöystävänsä tuli raskaaksi ja hän muutti pois kampukselta tämän luokse... Syitä on lukemattomia, emmekä tuskin saa tietää totuutta, Aleksanteri yritti hillitä Birgitan puheita. Birgitta avasi suunsa sanoakseen vielä jotain, mutta Aleksanri huudahti ensin nopeasti että hänen työvuoronsa alkaisi. Jarnokin sanoi olevansa väsynyt ja menevänsä pienille nokosille, joten kolmikon kukin jäsen lähti omiin puuhiinsa.

Jarno riisui ulkovaatteensa ja ripusti ne asuntolan eteistilassa olevaan naulakkoon vakiopaikalleen. Miehen kädet olivat yhä hieman kohmeiset, ja tämä oikein odotti lämpimän vilttiin kietoutumista. Käytävä oli autio Jarnon kävellessä huonettaan kohti. Yhtäkkiä Jarnosta alkoi tuntua siltä että joku tarkkaili häntä. Mies kurkkasi varovasti olkansa yli, muttei nähnyt takanaan ketään.
-Hah, Birgitan hämäräpuheet taisivat saada minut hieman vainoharhaiseksi, Jarno naurahti itsekseen, kun varmistui siitä ettei paikalla ollut muita. Jarno ei kuitenkaan huomannut matkaa jatkaessaan, että kulman takaa kurkisti joku.

Jarno pysähtyi katselemaan käytävälle ripustettuja elävä malli -tauluja, ja hän ei voinut olla ihailematta omien käsiensä jälkeä. Jarno oli hyvä, aivan niin kuin Harry Kivin oli sanonut. Jarno oli niin keskittynyt maalauksien katseluun, ettei hän huomannut tummaan asuun pukeutuneen hahmon lähestyvän häntä. Yhtäkkiä Jarno tunsi kiskaisun vasemmassa olkapäässään, ja samassa hänet oli lyöty seinää vasten. Jarno kamppaili pysyäkseen tajuissaan, mutta isku sai hänet näkemään jonkin aikaa tähtiä. Mies yritti rimpuilla irti, mutta joku piti hänen käsistään kiinni. Paniikissa Jarno ei tajunnut ollenkaan mitä tehdä. Kun hän lopulta olisi alkanut huutaa apua, tungettiin hänen naamansa eteen nenäliina, eikä Jarno voinut olla nuuhkaisematta nenäliinassa olevaa nukutusainetta. Näkö alkoi jälleen heiketä, ja vaikka Jarno yritti kaikkensa pitääkseen silmänsä auki, sumeni näkökenttä ja lopulta hän oli tajuton ja tietämätön siitä, mitä tapahtui hänen ympärillään.

---


Jounin saapuessa luennoltaan hän huomasi opiskelija-asuntonsa edustalla seisovan tuntemattoman miehen. Hiukan hämmentyneenä mies riensi kättelemään ovikellon rimputtajaa.
-Päivää, oletteko tämän talon asukas? tuntematon mies kysyi.
-Kyllä, kuinka niin? Jouni kysyi hieman varautuneesti.
-Olen lehtori Mäkelä ja etsin luennoilta paljon poissaolevaa opiskelijaa. Asuuko Hilppa Iloliemi mahdollisesti täällä? lehtori Mäkeläksi esittäytynyt mies kysyi.
-Juu, asuu Hilppa täällä. Voin saattaa teidät hänen huoneelleen, Jouni lupasi avatessaan oven.

Jouni vetäisi toppatakin yltään ja asetti sen naulakkoon. Hän tarjoutui laittamaan lehtorinkin päällysvaatteet naulakkoon, mutta lehtori ilmoitti, ettei aio viipyä kauaa. Jouni kulki edeltä rappusia pitkin yläkertaan ja kopautti Hilpan huoneen ovea.
-Hilppa, sinulle on vieras, Jouni huusi oven läpi, kun kukaan ei tullut avaamaan.
-Ei kiinnosta, Hilppa tokaisi takaisin.
-Hilppa Iloliemi, täällä lehtori Mäkelä. Olen huomannut, ettet käy enää juuri koskaan luennoilla, ja jätit yhden tentinkin väliin. Olen huolissani opiskelumenesyksesi heikentymisestä, olit nimittäin parhaita oppilaitani, lehtori selitti.

Kyyneleet valuivat Hilpan poskia pitkin hänen kuunnellessa lehtorin sanoja. Hän ei kuitenkaan tehnyt elettäkään noustakseen vuoteeltaan ja mennäkseen lehtorin juttusille. Hilppa hukutti pienen suustaan päässeen ulvahduksen pitäen päiväpeittoaan suun edessä. Hän olisi niin mielellään käynyt luennoilla ja opiskellut lääketiedettä päästäkseen joskus unelmauransa huipulle, mutta äitinsä takia Hilppa ei koskaan pääsisi toteuttamaan elämäntavoitettaan. Jessikan huonon maineen takia Hilppa ei voisi päästä sairaalaan töihin, vaikka hänellä ei ollut mitään tekemistä äitinsä säätöjen kanssa. Miksi häntä silti rangaistiin? Hilppa oli tyystin lakannut käymästä luennoilla ja opiskelemasta. Kaikki tuntui niin turhalta. Hilppa kuuli, miten lehtori ja Jouni lähtivät jättäen jälkeensä vaimeat askeleet ja portainen inhottavan kitinän.

Kai oli saanut houkuteltua salarakkaansa Virvan mukanaan yhteisötontille.
-Mitä jos Jouni saa tietää? nainen oli aluksi murehtinut, mutta Kai oli vakuutellut, ettei Jouni tajuaisi yksinään melko kaukana yliopistolta sijaitsevaan Stadiin lähteä. Pitkät taksimatkat kävivät Kain kukkarolle ikävästi, mutta hän oli valmis uhrautumaan päästäkseen viettämään aikaa Virvan kanssa. Kai oli valinnut tapaamispaikaksi romanttisen Rakkauden viemää -sokkelon, ja kaksikko hytisi vieretysten kylmällä puiston penkillä. Virva asusti milloin kenenkin kaverinsa luona, sillä Iloliemen veljeksien asuntoon hän ei rohjennut palata, vaan keksi jatkuvasti erilaisia tekosyitä Jounille, joka hartaasti toivoi kihlattunsa palaavan takaisin. Kai kuunteli parin keskusteluja myhäillen tyytyväisenä. Hän tunsi olevansa voitolla, kun tiesi Virvan nykyisen tilanteen tämän kihlattua paremmin.

Kai oli yllättäen noussut pihapenkiltä, tarttunut Virvaa kädestä ja johdattanut tämän sokkelon uumeniin. Kaksikko naurahti, kun he jälleen kerran onnistuivat löytämään pelkästään umpikujan.
-Emme taida olla kovin onnekkaita, Virva hihitti.
-Minä ainakin olen onnellinen. Saan viettää aikaa maailman kauneimman neidon seurassa, Kai huomautti. Virva kiiruhti nopeasti Kain vahvojen, lihaksikkaiden käsien syleiltäväksi.
-Eikö meillä olekin näin hyvä? Vain sinä, minä ja tämä hetki, Kai totesi. Virva hymyili tuttua vastustamatonta hymyään eikä tainnut ymmärtää, mitä Kai ajoi takaa.
-Nyt sinun olisi loistava tilaisuus jättää Jouni. Me olemme lähentyneet, kun taas sinä ja Jouni olette erkaantuneet toisistanne, Kai vihjaili vielä hiukan selvemmin. Hän pystyi kuvittelemeen Virvan vastauksen ja sen, kuinka he nyt suutelisivat täyden kuun alla. Kaikki odotus olisi ollut sen arvoista. Sen sijaan Virva sanoikin:
-Ei, en usko, että se olisi hyvä idea, mutta sen ei tarvitse vaikuttaa meidän suhteeseemme.

Kai irtaantui samantien Virvan otteesta.
-Miten niin se ei vaikuta meidän suhteeseemme? Tottatahan toki se vaikuttaa! Kai ärähti. Hän ei ymmärtänyt, mikä häneen meni. Hän oli toiminut juuri oikein: Hän oli odottanut kärsivällisesti ja löytänyt keskustelulle oikeanlaisen tilanteen. Miksi Virva oli silti eri mieltä?
-Älä jaksa olla minulle vihainen. Voimme jatkaa tapailua entiseen malliin. Kunhan vain lähennyt Jouniin uudelleen, hän ei tule tajuamaan tästä mitään, Virva hymyili ja räpytteli ripsiään. Temppu ei vain enää tehonnut.
-Kuinka voit olla noin itsekäs? Tiedät ihan hyvin, etten minä halua olla salarakas! Minä haluan sinusta vaimon: Mennä naimisiin ja hankkia lapsia! Minä olen joustanut niin paljon, etkä sinä tule yhtään vastaan! Kai karjahti.
-Älä viitsi. Miksi turmelisimme hyvin toimivaa suhdettamme? Jounin kanssa on juuri siksi tylsää, että olemme yhdessä julkisesti. Sinun kanssasi sen sijaan on jännittävää ja kiehtomaan. Unohda veljesi ja keskity vain ja ainoastaan minuun, Virva komensi ja luikerteli jälleen Kain syleilyyn.

Kai kuitenkin tyrkkäsi Virvan syrjään ja lähti kävelemään tästä poispäin. Nainen jäi hölmistyneenä seisomaan paikoilleen.
-Tule takaisin! Tiedän ettet pysty elämään ilman minua! Ei tuhlata aikaa turhista asioista riitelyyn, Virva huudahti keveästi takaisin.
-Ja arvaa mitä minä tiedän! Sinä et koskaan tule jättämään häntä! Sopivaa tilaisuutta ei tule ikinä olemaan. Luulet voivasi pompotella minua, miten haluat! Minä en usko sinua. Meidän juttumme on nyt ohi, mikäli sitä edes ikinä oli olemassa, Kai ärähti. Virva ei osannut sanoa enää mitään. Vaikka ilta olikin sujunut hiukan toisella tavalla kuin Kain suunnitelmien mukaan ja vaikka Kain jokainen jäsen huokui vihaa, hänen suupielensä nousi silti aavistuksen ylöspäin. Vihdoinkin hän oli päässyt eroon elämänsä pitkäaikaisesta riesasta. Virva ei enää manipuloisi häntä hetkeäkään.

Toivottavasti tykkäsitte lukea! Ja paljastan tähän loppuun vielä, että perijä on...

Tämä sopiikin itse asiassa minulle hyvin, Jarnolle oli nimittäin suunnitteilla isompi juoni, ja nyt saankin toteutettua rauhassa, kun Jarno kerran perijäksi pääsi. Vaikka perijän valintaan ette päässeet kaikki vaikuttamaan, voitte silti kertoa, kenestä perijää olisitte toivoneet, ja mikä on mielipiteenne siitä, että Jarnostä nyt perijä tuli. Onko kellään kiinnostusta tietää veljeksien tavoitteita, luonteita ym tietoja, mitkä yleensä olen perijä-äänestyksen yhteydessä kertonut? Voisin ne julkaista johonkin. .-)

Seuraavasta osasta en osaa sanoa. Kuvailin joululomalla jonkin verran, mutten tiedä milloin ehtisin jatkaa pelaamista. Kiireitä on ensi viikolla kokeiden takia, ja kirjoitukset lähestyvät aika vauhdilla. Ensi kuussa minulla myös on "töitä". Älkää siis pelästykö, vaikka taas menisi 3-4 kuukautta, kyllä tässä vielä vauhtiin päästään, kesällä sitten viimeistään. ,-D

Laitelkaa ihmeessä kommenttia, jos siltä tuntuu (ja vaikkei tuntuisikaan). .->