Hei taas pitkästä aikaa! En saanut lupaamani kahta osaa tänne aikaiseksi kesäloman aikana, sillä minulla oli yhdessä kohtaa vaikeuksia kuvata. Koneeni ei jostain syystä jaksanut pysyä päällä jos simssiä pelasi ikkunatilassa, ja ehdin ottaa 1-2 kuvaa per kuvauskerta (jotka harvenivat entisestään koulujen alettua) ennen kuin kone pimahti. Tästä turhautuneena en useinkaan jaksanut saman päivän aikana avata peliä uudelleen. Onneksi kuvaaminen sujuu nyt Ultimate Collectionin asentamisen jäljiltä kokonäytön tilassa. .-) Kuvien koot saattavat vaihdella pitkin osaa säätäessäni kuvausasetuksia, joten älkää ihmetelkö/häiriintykö tästä. En saanut siirrettyjä vanhoja tiedostojani Ultimate Collectioniin, joten Iloliemet ovat jälleen kerran saaneet muuttaa uuteen peliin ja taloon. Tämä kävi onneksi aika hyvässä vaiheessa simien ikääntymisen kannalta, kun Juulia ja Veikko olivat juuri vanhustuneet ja pojat valmistuneet yliopistolta. .-) Koulu pitää kiireisenä mutta yritän järjestää viikkoon ainakin yhden kuvaus- ja kirjoituspäivän, lomilla sitten tietenkin enemmän. Eiköhän tässä ollut tarpeeksi turhaa pölinää tähän alkuun, voitte siirtyä osan pariin!

VASTAUKSET EDELLISEN OSAN KOMMENTTEIHIN:

Tohya kirjoitti:
Hyvä osa, jätit kyllä jännään kohtaan. Toivottavasti Jarno kuitenkin selviää.
Onneksi kuitenkin kolmikko pääsi pakoon, vaikka täytyykin myöntää, että Ingmarilla ja Jarnolla on aika valtavat voimat... :D No, mitä pienistä.
Atsokin valmistui ja eipä käy kateeksi, kun Kusti ja Veikko alkoivat riidellä hänen juhlissa. Ainakin Juulia osasi käyttäytyä fiksusti ja lopettaa kaksikon riidat.
Ja toivon Kain ja Sirjan suhteen lämpenevän. Sirja onkin paljon mukavampi neiti kuin Virva. Ehkä alan sitten taas pitämään pojista enemmän... :)
Jatkoa odotan!

Vastaus: Jätän osat mielelläni jänniin kohtiin, jos kuvamäärä täyttyy sopivasti. .-) Niinpä, pikkuvikoja sopii olla! Atso-raasu joutuu tosiaan olemaan melkein aina riidan keskellä, kun veljekset ja isät + Juulia riitelevät. .-/ Alunperin Kustilla ja Veikolla ei ollut tarkoitusta riidellä, mutta Kusti tulkitsi Veikon sanat Atson omimiseksi, ja kiista syttyi. Onneksi Juulia oli taitava! .-D Kaista kuullaan vielä ohimennen, ja silloin Sirja-juttuunkin saadaan ehkä lisätietoa. .-) Kiitos kommentista!



banssu kirjoitti:
Oooh, aivan loistava ja tapahtumien täyteinen osa jälleen kerran! c:
Olen ihan samaa mieltä kanssasi tuosta mitä vastasit edelliseen kommenttiini, monien kirjoittajien tarinoissa ongelmat selviävät liian nopeasti - mukaan lukien minun itseni :D Joskus on tosi vaikea pitää kohta mielenkiintoisena pitkään ja kirjoittaa erilaisia käänteitä ennen kuin asia selviää, ja haluaisi vain päästä eteenpäin. Sun tarinassa just se on ihanaa, että osaat kirjoittaa sinne väliin kaikenlaista ja jaksat keksiä tapahtumia ja käänteitä ennen kuin asiat viimein alkaa selvitä 8)
JES! Viimein pojat sai kostaa Virvalle, tätä olen odottanut jo monen monta osaa! >:D Ja se todellakin oli kaiken odotuksen arvoista. Onneksi Kai uskoi veljeään ja Hilppaa! Olit kirjoittanut tämänkin kohdan niin ihanan salaperäisesti, ettei siitä heti lukijakaan arvannut, mitä Kai suunnitteli :D Kiva myös, miten hyvin Kai otti Jounin ja Hilpan välille kehittyneen suhteen (:
Kolminkertainen hurraahuuto Sirjan paluulle! :3 Toivon näiden kahden välille ehdottomasti jotain!
Birgittapa on vähän... pimahtanut ollessaan vankina. Tai sitten se on haaveillut Jarnosta jo pidemmän aikaa, mutta uskalsi vasta nyt tehdä aloitteen o; En minäkään enää muistanut Jarnon tyttöystävää Turmaa, mutta hyvä että poika pysyi sille uskollisena tämänkin keskellä :D Jarno teki oikein, kun ei suostunut Birgitan pyyntöihin.
Mitä, miten Harry Kivin on tämän kaiken takana o_O Näin jälkeenpäin ajateltuna se käy kyllä järkeen - niin kuin se, miten Harry kehui kaikkien nuorten taitoja juuri ennen kuin he katosivat - mutta jotenkin en epäillyt sitä yhtään! :D
Ja vieläkään ei seikkailu ole ohi. Se on jälleen vain hyvä asia x) En kertakaikkisesti ymmärrä, miten kärsivällisyytesi riittää tähän kaikkeen, mutta se on ehdottomasti sen arvoista, koska lukukokemuksena se on mitä mahtavin c: Kunpa Jarno selviäisi! D---X Eihän se voi kuolla :c
Odottelen jo innolla jatkoa, jälleen kerran onnistuit jättämään osan jännittävään kohtaan ja lukijat hermoilemaan Jarnon kohtaloa~

Vastaus: Hieno juttu että viime osa kelpasi! .-) Minun mielestäni sinun tarinassasi ongelmat selviävät ihan sopivaan tahtiin. Ei sinulla ole tuota häiritsevää kiirehtimisongelmaa. Siitä ei tarvitse olla huolissaan. .-) Tosi monissa tarinoissa asioiden käsittely jää vain pintaraapaisuksi ja ongelma ratkeaa heti sen havaitsemisen jälkeen. Täällä minä piilohaukun muiden tarinoita! .-D Olen samaa mieltä tuosta, että samaa tapausta on vaikea pitää mielenkiintoisena pitkään. Kiitokset Kasalle noista pienistä kohtauksista, jotka luovat yhdessä pääjuonen! Enpä ole ennen niidenkään merkitystä liiemmin tajunnut. .-o Jos tekisin tarinaa yksin, kärsivällisyys ei riittäisi varmasti yhtä hyvin kuin Kasan kanssa. Mutta loistojuttu, että meidän tarina eroaa muusta massasta juuri tämän piirteen ansiosta. Ihana kuulla että ajattelet niin. .-) Noin, sitten palaan yksikkökerrontaan. .-D Unohdin mainita viime osan loppupuheessa, että kostoajatus lähti siitä, että niin moni lukija oli jonkinlaista takaisinmaksua odottanut. Hienoa että odotuksesi palkittiin. .-) Aukot tarinassa tuovat yllättävän paljon lisää mielenkiintoa ja tulkintamahdollisuuksia. Yritinkin johtaa lukijoita vähän harhaan, ettei heti voinut tietää Kain illallishämäyksestä. .-) Jep, jokainen seurusteleva pari haluaisi varmasti samanlaisen hyväksynnän kuin mitä Kai antoi, oli pari kuinka omituinen tahansa. Jeah Kai! .-D Sirjalla ja Kailla oli niin hyvät salamayhteensopivuudet, että annoin Sirjalle vielä toisen mahdollisuuden. Saa sitten nähdä, tuleeko hänestä vai jostain aivan muusta Kaille kumppani. En ole ihan varma, onko Birgitta vain pimahtanut vai haaveillut Jarnosta jo pidemmän aikaa. Yhdessä raakasuunnitelmassa Birgitta on ihastunut Jarnoon ja toisessa ei. .-D Turmasta on ollut kerrontaa niin vähän, että hänet meinaan unohtaa melkein itsekin. .-D Harryn osallisuus kaappauksiin tosiaan on samaan aikaan todennäköinen ja epätodennäköinen. Hänellä on kaikki tarvittava tieto opiskelijoista, mutta sieppaukset ovat opettajan moraalin kannalta niin väärin, ettei häntä tule edes harkinneeksi. Hauskaa että koet Iloliemen lukukokemuksena mahtavaksi. .-) Tällaisesta palautteesta tulee lisää puhtia panostaa tarinaan jatkossakin. .-) Jarnon kohtalosta en sano vielä mitään. Viime osasta tuli tosiaan vähän pidempi juuri sen takia, että osa saataisiin päättymään hyvään ja jännittävään kohtaan. Tässä osassa varmasti selviää jotakin Jarnon kohtalosta! Hyviä lukuhetkiä sinulle ja kiitos kommentista. .-)



Tikru kirjoitti:
Iloliemet pelasti miun päivän!! Kuulin aamulla aika järkyttävän tiedon ja olin aika alamaissa.. Mutta sitten huomasin, että katos, Iloliemillä on uus osa!
Muuten, kun laitoin ton lukumusiikin soimaan, niin kuuntelin, että WTF?!? Minkä makkaramainoksen se on laittanu lukumusiikiks, kunnes tajusin et se on niitä Youtuben mainoksia(jotka on niin ihania...).
Kjähkjäh, veljekset kostivat vihdoin Virvalle! Jospa siitä äpärästä päästäis vihdoin ja viimein eroon... :D
Birgitta ei taida olla enään ihan terävimmästä päästä, kun on joutunut vankina olemaan... :/ Hyvä muuten, ettei Jarno suostunut Birgitan eka kerta-ehdotukseen.
Aina ne on ottamassa yhteen nuo Veikko ja Kusti... Veikkokaan ei oo enää yhtä kiva kun alussa... :/
Ihana kun (rullaa ylöspäin kun ei muista kumpi se on Kai vai Jouni) Kai näki taas Sirjan! Jotenkin toivon et heidän välille tulis jotakin... :)
Haa ne pääsi pakoon! Aika hyvät lihakset oli pojilla, ne on vissiin treenaillu kun kellarissa olivat??
Mutmut mitääh?? Harry Kivin?? En olis osannu odottaa sitä sentäs...
Eijjei!! Jarno EI saa kuolla! Älä ole niin julma, et pidät meitä jännityksessä!! Tai no olet jo...
Eipä miulla muuta, häivyn nyt syömään... Odotan innolla jatkoa!

Vastaus: Oi, onpa hienoa kuulla että Iloliemet toivat valoa kurjaan päivääsi! Toivottavasti kaikki on nyt hyvin. .-> Voi että repesin kertomuksellesi makkaramainoksesta. .-D Niihin jotenkin valitaan niin hölmöt musiikit yleensä.. YouTubessa on kyllä nykyään ihan liikaa mainoksia. .-P Virva sai tosiaan kärsiä Kain, Jounin ja Hilpan laatimasta kostosta. Toivotaan että tämä nyt viimein ajaisi Virvan lopullisesti pois kuvioista. Vankina oleminen on tosiaan sekoittanut Birgitan pään, ja nainen meni sekavassa tilassa ehdottelemaan vähän liian pitkälle meneviä juttuja Jarnolle, mutta tilanne onneksi hoitui. Veikko ja Kusti taitavat olla ikuisia riitakumppaneita eikä asialle mahda mitään. .-P Voih, ovat nuo nuorimmaiset porkkanapäät niin samannäköisiä että tunnistamisongelmia ilmenee useammallekin, myös minulle välillä (tosin itse sekoitan Jarnon ja Atson). Mutta niin, saa nähdä tuleeko Kain ja Sirjan jutusta enemmänkin vai löytääkö Kai uutta seuraa. Ainakin kaksikko sai nyt keskusteltua rauhallisemmissa merkeissä aiemman eron jälkeen. .-) Jarno ja Ingmar taitavat kyllä olla jotain superpainonnostajia pystyessään hinaamaan hissin ylös. .--D Harry Kivinin osallisuus asiassa tuli yhtä lailla yllätyksenä kaapatuille kuin sinullekin. Opettajia kannattaa varoa.. .-D Anteeksi tämä julmailu. ,-D Kiitos kommentoimisesta!



mel. kirjoitti:
Multa on jostain syystä jääny edellinenki osa kokonaan välistä, joten luin nämä kaksi uusinta nyt sitten putkeen (ja koska olen laiska, niin kommentoin molemmat myös tähän :D)
No niin, jess, Virva on saatu pois kuvioista! Aikamoinen biaatch kyllä, hyi että. Sirja ja Kai olis söpö pari, toivottavasti ne päätyis yhteen (: Ja kiva, että Hilppa sai itseluottamuksensa ja elämänilonsa takaisin! Toivottavasti ne on Jounin kanssa onnellisia. Kaiken kaikkiaan hienoa, että Jouni ja Kai on jo paremmissa väleissä eikä enää vihaa toisiaan. Veikko ja Kusti saisivat sen sijaan sopia välinsä, tai no, Veikko saisi lakata olemasta asshole. Kiero pariskunta nuo Veikko ja Juulia :p
Ohoh, aikamoinen kaappausdraama! Ihailen lavastustaitoasti ja -kärsivällisyyttäsi, ite tykkään kyllä kirjottaa mutkikasta juonta, mutta lavastaminen sitten... Noh :D Mutta älä nyt herranjesta tapa Jarnoa! Ei perijä voi kuolla noin nuorena ): Ei, ei. Ei käy.
Birgitta-parka. Siitä ja Ingmarista saisi söpön pariskunnan, en tiedä miksi, tuli vaan mieleen :D
Ingmarin puhetyyli on niin loistava, hajosin sille koko ajan kun luin tätä :DDD
Jään jännittämään ja odottamaan jatkoa kieli pitkällä!
Ja ilmoitusasiana mainitsen, että Pohjasoille olen saanut eloa, julkaisin Elena & Olivia -ekstran.

Vastaus: Juup, ei ole pakko kommentoida kaikkiin osiin jos jokunen on välistä jäänyt. Hienoa että ehdit nyt tulla lukemaan (ja kommentoimaan). .-) Virvasta saatettiin tosiaan päästä nyt eroon, ei taida naikkonen enää uskaltaa ilmaantua paikalle. >.-D Itsekin pidän yhdistelmästä Kai&Sirja, mutta katsellaan nyt (uudelleenasennuksen myötä Sirja on palannut taas teiniksi ja Kain pitäisi odottaa jos yhä Sirjan haluaa. .-P) Hilpalla alkoi nyt tosiaan paremmat ajat, kun opiskeluinto palasi ja seurustelusuhde alkoi Jounin kanssa. .-) Jounin ja Kain välit ovat tosiaan paranemaan päin, ja tilanne todennäköisesti pysyy hyvänä, jos pojat eivät rupea taas kilpailemaan saman tytön huomiosta. .-D Veikon ja Kustin välille taitaa sen sijaan olla turha odottaa parannusta, nämä tuntuvat olevan ikuisia vihamiehiä. .-P Juulia ja Veikko ovat tosiaan sanojesi mukaan aika kiero pariskunta. .--D Kiitos paljon, kiva että tykkäät lavastuksista! Mutkikasta juonta on tosiaan kiva laatia, ja ahkera lavastaminen täydentää kokonaisuutta vaikka onkin aikaavievää. .-P Jarnon kohtaloa ratkeaa pian, sitten nähdään kuinka käy. ,-) Hahah, Ingmar ja Birgitta olisivat kieltämättä kiinnostava pariskunta, varsinkin kun kaksikon mielipiteet ja ajatusmaailma on melko erilainen, jolloin pientä kinaa syntyisi varmaan monesta asiasta. .-D Hehih, hauskaa että Ingmar viihdyttää sinua puheillaan. .--D Sinun juttusi kävinkin jo lukemassa. .-) Kiitos kommentoimisesta!



Yun kirjoitti:
Vaikka en nyt tavallaan toivo, että Jarno kuolisi... Niin haluaisin tietää, miten suku jatkuisi ilman :D Kai kerrot, jos Jarno ei heitäkään lusikkaa nurkkaan? Olen utelias :3
Mietin jo aiemmin, että mikseivät vangit kiivenneet kaapelia pitkin pois. Vai selitettiinkö se jo aiemmin? No, pääsivät kuitenkin supervoimineen ulos :D
Virva sai maistaa omaa lääkettään, vaikka olisin mieluummin nähnyt hänen muuttuvan laskelmoivaksi ja kylmäksi sen jälkeen, kun hän tajusi, että oli umpikujassa. Niin, että Virva olisi lähtenyt pois ylimielisenä, eikä pelokkaana. Tai sitten minä olen vain outo ja mietin liikaa :D
Jännään kohtaan jätit. Ajattelin osan puolella, että "joo joo, Jarno joutuu sairaalaan ja kohta kaikki on hyvin." Mutta tuo oma kommenttisi osan jälkeen sai mielikuvituksen vilkastumaan. Jatkahan pian! :3
Sen unohdin kommentissa mainita, että osan nimi oli minusta erityisen hyvä :) Nimien keksiminen on hankalaa, mutta hyvin olet onnistunut!

Vastaus: Voin paljastaa lisää tarvittaessa myöhemmin vaihtoehtoisista toimintatavoista. Katsotaan ensin kuinka käykään! Hissikaapeli katkesi ensimmäisen pakoyrityksen jälkeen. En tosin tiedä, olisiko katkeaminen estänyt kiipeämistä ylös. Vangit eivät kuitenkaan kiipeilleet, sillä halusin toteuttaa pakenemisen vaikeamman kautta. Vaikeuksia voittamalla Jarno ja kumppanit lopulta pääsivät ylös. Kyse oli siis ihan minun valinnastani. .-) Lisäksi en keksi ainakaan heti tapaa, jolla kaapeleissa kiipeämisen olisi voinut lavastaa. .-D Kannattaa toki miettiä. Koston kanssa oli pieniä toteutushankaluuksia, ja on hyvin mahdollista, että Virvan tyypillinen toimintatapa jäi miettimättä. Hyvä että osan nimi oli mielestäsi osuva. .-) Olen ollut erityisen tarkka otsikoinnista sen jälkeen, kun äikän ope sanoi, etteivät otsikkoni kuvasta kokonaisuutta riittävän hyvin kirjoitelmissa. Kiitos kommentista. .-)



CristalCrystal kirjoitti:
Tästä osasta pidän eniten! :) Ihan mahtava osa!
Ääää, ei Jarno saa kuolla! :( Mutta hyvä lavastus. Hmm, Jarno ja Ingmar nähtävästi ovat treenanneet. :D Hahaa, arvasin! Harryhan se siellä. :D
Ja nyt pikakelausta taaksepäin: Birgitta on sekasin. Repesin tolla Jarnon "Nyt sillä on järkee päässä" ja sitten Birgitta... :'D
Hyvä harhautus, mutta jätit liian jännään kohtaan!
Jee, Atso valmistui! :) Argh, Veikko, älä ole itserakas, Kustin poikahan Atso on.... Ihana Juulia, keskeytit mehevän riidan mutta... :) Kai se on caan hyvä. :D
Hyvä Hilppa ja Jouni! Kain (kin) piti nähdä sen... ... Mitenköhän sen nyt nätisti sanoisi... Ämmän todellinen puoli.
Kjähhähähää... Rakastin Virvan huijaus kohtausta. Sekin akka vaan Ilolienten rahojen perässä... Hyvästi, Virva, eipä tule ikävä. >:D
Sirjaaa! Nyt toivon, että Kai ja Sirja löytävät toisensa uudestaan. Ihana tyttö on Sirja! :)
Jajajaa.. No, tämä kommentti taisi olla tässä. Sori kirjotusvirheistä ,läppäri meni rikki ja kirjotan myt puhelimella... Jatkoa odotellessa!

Vastaus: Onpa hienoa kuulla, että osa oli mieleesi! Kurjaahan se olisi jos Jarno nyt menehtyisi, täytyy toivoa parasta. Hah joo, Jarnon ja Ingmarin supervoimat. .-D Sovitaan vaan että he ovat aina välillä treenanneet kun maalaamiselta ovat ehtineet. .-D Hyvin arvattu, ei kyllä heti uskoisi opettajastaan moista. Birgitta ei tosiaan ole täysin kunnossa, raukka on höperöitynyt vankihuoneessa. .-/ Saatiin vihdoin yksi Iloliemen pojista yliopistolta pois, siitä on ikuisuus kun Atson aikoinaan yliopistoon lähetin.. Yli vuosi ainakin .-D Veikolla tuntuu tosiaan olevan jokin pakkomielle omia Kustin poikia, vaikkei mies varmaan pahaa tarkoittanut lipsautuksellaan. Juulia sentään saa jotenkin ylläpidettyä rauhaa miesten kinatessa. Ihana tuo "Mitenköhän sen nyt nätisti sanoisi..." -huomiosi. .---D Aikamoinen ämmä Virva tosiaan oli ja sai kyllä ansionsa mukaan. Toivottavasti nainen pysyykin nyt poissa, ei tosiaan tule ikävä. .-D Sirja sen sijaan tuntuu olevan niin pidetty tyttönen, täytyy katsoa kirjoitanko hänet ja Kain takaisin yhteen. ,-3 Toivottavasti läppäriasiasi saadaan kuntoon pian! Kiitos kommentin jättämisestä. .-)



FlameGirl kirjoitti:
Apua, aikamoinen osapläjäys 8) Mitenköhän Jarnolle ja muille maalareille käy, sitä odotellessa. Aika pelottavaa D:
Voihan Virva ja sen miestemput, ihan hyvä vaan että Kai järjesti muiden kanssa pienen yllätyksen! Saipahan nainen opikseen siitä ettei kannata leikkiä :D
Voi kun kiva Atsokin valmistui. Aika huvittava tuo Veikon ja Kustin "taistelu" :'>
Jatkoa odotellen :3

Vastaus: Jarnon ja hänen ystäviensä kohtalosta on pian luvassa paljastuksia. ,-) Virva sai tosiaan sen verran kovan opetuksen että nainen murtui. Toivottavasti hän oppi tästä ja käyttäytyy jatkossa maltillisemmin. Vihdoin näitä poitsuja alkaa saada vähitellen pois yliopistolta, kun Atson neljäs vuosi tuli jo täyteen. .-) Veikko ja Kusti saavat eripuraa aikaiseksi jopa juhla-asut yllä. .-D Kiitos kommentoimisesta!



Smileyface kirjoitti:
Tosi mahtava ja hyvin toteutettu osa, niinkuin koko lc! ♥
Jes! Vihdoinkin päästiin virvasta. Se antsaitseeki ton, ilkimys >:( Kai oli tuossa alussa kyllä aika ilkeä mutta rakkaushan tekee sokeaksi ja onneksi Jouni ja Hilppa auttoi :)
Ainakin Virva sai ansionsa mukaan! Ihanaa että Sirja löytyi! Sirja ja Kai sopivat aina hyvin yhteen. Onkohan romanssia odoteltavissa... ♥
Kiva kun Atso valmistui :3 Aika naurettavaa tuo Veikon käytös. Joka kuitenkin on jo vanhus ja yrittää edelleen omia Atsoa ja jarnoa. Luulisi että sitä viisastuisi vanhetessaan...
Ja vaikka suhdekriisit onkin tosi kiintoisia niin nyt siihen jännimpään osaan! Voi Birgitta raasua... Toinen on ihan masentunut. Hyvä kuitenkin ette Jarno suostunut Birgitan eka kerta_ ehdotteluun, onhan miehellä kuitenkin Turma! Mutta onneksi pääsivät pakenemaan (supervoimien avulla! Jeij :D)! Ja jarno urheasti uhrasi itsensä että toiset pääsisivät pakoon ;( ja sitten auto törmäsi vielä puuhunkin... Älä kuole Jarno!
Harry... Pitänee lukea hieman osia takaperin kun en yhtään muista mistä tuo Harry on... tässä on mulla kyllä ollut pikku tauko niin ei ihme etten muista.
Pakko vielä hehkuttaa Ingmarin söpöyttä! siitä ei van pääse yli eikä ympäri! ♥

Vastaus: Kiitos paljon, mukavaa että pidit osasta. .-) Virva taidettiin lopulta saada pois pilaamasta Iloliemien nuorimpien veljesten välejä! Kai ei tosiaan tiennyt Virvan motiiveja aluksi ja luuli toisten tahallaan sabotoivan hänen asioitaan vaikka Jouni ja Hilppa halusivat vain auttaa. .-P Asioiden oikea laita selvisi onneksi ja yhdessä kolmikko sai järkättyä Virvalle pienen yllätyksen. ,-) Sirja palasi tarinaan kuin tilauksesta Kain jätettyä Virvan, mutta nähtäväksi jää, alkaako kaksikko seurustella uudelleen. Kiva pari he kieltämättä olisivat, ja koska Kai ei ole perijä voisin hänet valmisperheen siminkin kanssa parittaa. Kivaa tosiaan, kun alkaa pikkuhiljaa saada noita poikia valmistumaan yliopistolta. .-D Veikko tuntuu edelleen omivan Kustin lapsia, ja vaikka hän onkin ollut paljon läsnä poikien elämässä ja kasvattanut näitä, ei se tee silti Atsosta ja Jarnosta Veikon poikia. .-P Vankina ololla on tosiaan ollut Birgittaan ikävämpiä vaikutuksia ja raukan mieli on sen seurauksena järkkynyt. Birgitan ehdotus oli kyllä sen verran brutaali että Jarnon kieltäytyminen oli hyvä asia, varsinkin kun hän on yhä yhdessä Turman kanssa niin kuin mainitsitkin. Pako sujui hyvin siihen asti kunnes Harry (kurki vaikka tästä osasta Jarno-kohdat, siinä Harry tulee hyvin esille) ilmestyi paikalle ja Jarno joutui erilleen muista lähtiessään harhauttamaan pahista. .-/ Vaikka Jarno saikin auton pysäytettyä olivat seuraukset vakavammat auton suistuessa tieltä. Toivotaan parasta Jarnolle! Hihi, Ingmar jaksaa ilahduttaa. ,-> Kiitos kommentista!



Jellu kirjoitti:
Kylläpä jäikin jännään kohtaan! Kerrassaan loistava osa, ihana tuo noiden suunnitelma Virvaa vastaan :'DD

Vastaus: Kyllä! Hyvä juttu ja kiitos kommentista. .-)



Jade Essence kirjoitti:
Virva sai näköjään huomata, että muutkin kuin hän osaavat juonitella! Ensin Kai sai tämän simppelisti paljastamaan heidän seurustelunsa veljelleen, sitten Jouni ja Hilppa juonivat esiin todisteita naisen luontevasta moniavioisuudesta :D Ja onneksi Jouni ja Hilppa eivät jaksaneet riidellä kauaa vanhasta asiasta, vaan osasivat puhua asian aika pian selväksi. Ennustan näille kahdelle hyvää tulevaisuutta :D Ja kun sormusrasiasta paljastuikin torakoita, epäilin ensin että Hilppa ja Jouni olivat laittaneet niitä sinne Kain tietämättä, mutta Kai olikin ollut mukana juonessa koko ajan. Heihei Virva, veikkaan ettei sinua nähdä ainakaan vähään aikaan, jos ollenkaan!
Vai törmäsi Kai vielä Sirjaankin. Onneksi nämäkin kaksi saivat puhuttua välinsä selviksi. Ainakin Iloliemien kuopuksilla menee hyvin ;)
Vaikka ei Atsollakaan ainakaan huonosti mene, vaikka Veikolla ja Kustilla meinaakin yhä olla vähän suukopua. Onneksi Juulia osa rauhoittaa sekä exänsä että nykyisen puolisonsa :) Ja Benjaminkin on innostunut opiskelemaan, vaude :D
Birgitan toivottomuuden ymmärtää, vähempikin käy hermojen - ja järjen - päälle. Onneksi salaperäinen vangitsija meni ainakin kerran vipuun maalauksen nähdessään.
Jostakin syystä tämän kuvan asettelu oli mieleeni, simppeli mutta hyvinkin toimiva:
http://i.imgur.com/ZdOOi5j.png
Ja vaikka kirjoittaessa onkin täysin luvallista pitää välillä taukoa tarkoista tosiseikoista, tuli mieleen että ainakin taljan avulla hissin nostaminen olisi keventynyt huomattavasti. Jos rojun seasta löytyi edes pari väkipyörää, jo silläkin Jarnon ja Ingmarin olisi tarvinnut nostaa hissin painosta vain kolmasosa. Vaikka lihaksia se yhä vaatii, ja vähintään yhtä paljon tahdonvoimaa.
Haa, oli se kuitenkin Kivin! Opettaja on kyllä selvästi jonkinsortin ninja, tai sitten Jarnon lihakset vain olivat maitohapoilla aiemman voimainponnistuksen jälkeen. Tappelukohtaukset oli hienosti lavastettu! Varsinkin nuo auton sisällä tapahtuneet, en itse aikaisemmin tajunnut että moista edes voisi lavastaa. Sie kuitenkin siinä onnistuit, pisteet sinne! :D Hei satunnainen ohikulkija, soita nyt ambulanssi! Ja poliisi ja palokunta kans!
Mukavasti osan lopussa taas huomasi, miten osan nimi sopi useampaankin tarinan kohtaan :D Ah niin, ja osamusiikki kanssa! Sekä sanoitusten että tunnelman kannalta. Mainio kokonaisuus oli tämä osa jälleen kerran, jään innolla odottamaan jatkoa! ;D

Vastaus: Haa, hieno huomio! Virva ei tosiaan ole ainoa juonittelija. Hyvä tosiaan että Hilppa ja Jouni puhuivat asiat selviksi. Jos sama meininki jatkuu, on hyvä tulevaisuus taattu. .-) Olisi saanut kyllä hienon käänteen sinun juoniarvailullasi! Virva olisi suuttunut Kaille torakkaisesta rasiasta, vaikka tällä ei olisi mitään tekemistä asiaan! Minulle ei tullut tällainen vaihtoehto mieleenkään. .-D Voin varmaan ihan myöntää, että näillä näkymin Virva ei ole palaamassa kiusaamaan Iloliemiä! Korkeintaan Siniperän lapsi-Virva saattaa mahdollisesti vilahtaa jossain. .-D Kyllä, puhumisessa on voimaa! Myös Kai ja Sirja ovat paremmissa väleissä. .-) Jeps, Atso saa olla tyytyväinen itsestään saatuaan opinnot päätökseen. .-) Veikon ja Kustin ei ollut tarkoitus alkaa kinastella, mutta huonojen väliensä takia he tulkitsivat toistensa puheet aivan väärin. .-( Tosiaan vaude! Olen itsekin hiukan yllättynyt Benjaminin uudesta opiskeluvillityksestä. .-) Jep, Birgitta parka, ei hänellä ole ollut helppoa viime aikoina. .-( Ja silloin on ihan ymmärrettävää, että mieli järkkyy. Kelpasi sieppaajalle sentään LOL-taulu. .-D Tuossa linkkaamassasi kuvassa on tosiaan moniulotteinen. Edessä, keskellä ja takana on kaikenlaista! Hyvä että otit kuvan esille. Näen sen nyt eri näkökulmasta. .-) Sinulla on jälleen hienoja lisäysehdotuksia! Sain fysiikasta kammon yläasteella ja lukiossa, joten ajattelin varmaan, etten kuitenkaan keksi hyvää selitystä hissin vetämiselle. Näin jälkikäteen tuntuu, että olisi voinut ottaa asioista paremmin selvää, mutta ihan sama. .-D Kyllä, opettaja on ninja ja Jarnon lihakset olivat maitohapoilla. Näiden kahden seikan keskitulos varmaankin, upeita päätelmiä sinulla jälleen! .-D Kiva että tykkäsit taistelukohdista. .-) Itse olen auton sisältä kuvaillut kohtauksia vaikkapa Camp Rock -tarinassa, niin varmaan siksi keksin luontevasti autossa käytävän taistelun. .-D Niin ohikulkija, kaikki on nyt sinun käsissäsi! Jipii, itsekin olen aika ylpeä tämän osan nimestä. .-) Olen kehittynyt tekstien nimeämisessä sen jälkeen, kun äikän ope huomautti "huonoista" otsikoistani! Hyvä että osamusiikki oli myös osuva, jes. .--) Ihanaa että odotat innolla jatkoa! Minä puolestani luen innolla sinun kommenttejasi! Kiitos tästä ilosta, jonka soit! .-)



GreenPixy kirjoitti:
En tiedä onko tällä myöhäisellä ajankohdalla mitään tekemistä asian kanssa, mutta minusta tämä oli todella hauska osa ja nauroin ääneen useammalle kohdalle kuin ehkä olisi pitänyt :D Ihanaa, kun sulla on kuvissa aina kaikkea pientä yksityiskohtaa, sellasta minkä huomaa vasta kun katsoo kuvia vähän tarkemmin. Myös vähän sivummalla olevien hahmojen ilmeet ja liikkeet on tosi sopivan näköiset ja näin.
Vanki-kohtaukset olivat niin hyviä! Etenkin se missä Birgitta sotki sen taulun. Se "lol"-taulu oli mahtava :'D Koska oikeasti, jos itse sotkisin raivon vallassa jotain, mieleeni tulisi varmaan ensimmäisenä kirjottaa siihen jotain sen tapaista. Ja Ingmar oli taas niin ihana, sillä oli aavistuksen sellain "kolmas pyörä"-fiilis. Jarno yrittää lohduttaa Birgittaa, ja tää yks vaan tarkastelee sitä maalausta :D
Iiiiiiik, suihkukohtaus oli kyllä kaikista paras!! ♥ Melkeen tuli itellekin kiusaantunut olo. Birgitan lausahdus tuli jotenkin ihan puun takaa, "en halua kuolla ennen ekaa kertaani" vai miten se menikään. Jarnon ajatuksista välittyi tosi hyvin sellanen "mitä helvettiä"-tunne :D Ja se oli tosi hieno lause se: "-Birgitta, emme me voi täällä.. Jarno yritti saada ääntään kuuluviin samaan aikaan kun Birgitta oli tunkemassa kieltään toisen suuhun" :DD Enkä edes tiedä miksi, mutta se kuulosti ihan yltiöhauskalta kun luin tekstiä. Ja sitten repeilin uudelleen, kun tajusin Ingmarin olleen kuuloetäisyydellä koko ajan :D Ja taas se oli tosi coolisti "vaikea olla kuulematta, ett litet rum" :'D Hmm, vähän niin kuin toivoin, että Jarnon ja Birgitan välille olisi syttynyt romanssi tai joku. Ehkä Jarnon olisi pitänyt suostua Birgitan pyyntöön ;)
Olipa kyllä kaikkien aikojen hienoin kosinta! :D Ötökät löi laudalta kaikki typerät "piilotanpa sormuksen skumppalasiin, oho nielaisinkin sen vahingossa itse" -kliseet. Eipä taideta Virvaa enää näkyillä Iloliemien kimpussa! Ja pojat pääsivät jonkinasteiseen sovintoon, se on hyvä se. Oho, Kai tapasi Sirjankin vielä. Toisaalta olisi kyllä kiva, jos hän löytäisi jonkun ihan uuden tytön.. Mutta kun Kai ei ole perijä, niin kyllä se Sirjankin kanssa voisi päätyä yhteen :P Ja Atso jo valmistui! Hyvä että edes joku veljeksistä pärjää ilman sen suurempaa draamaa - mitä nyt Veikon ja Kustin sanaharkkaa..
Niin joo, Jounin ja Hilpan undercover-asut olivat myös mahtavat! :D Etenkin Jounin maastokuvio/lentäjä - look.
Ou dääämn, kaiken takana oli Harry Kivin! Kamalan kiero juoni, mutta aika nerokas! Onneksi Ingmar ja Birgitta pääsivät pakoon, mutta voi Jarno! Oli muuten hienoa, että olit perustellut sen miksi Harry lähti Jarnon perään. Sillä yleensä elokuvissa takaa-ajaja vain randomisti lähtee juuri sen harhauttajan perään, vaikka oikeasti kannattaisi lähteä niitten muitten perään! Harmi, että Jarnolla kävikin huonompi tuuri. Harry Kiviniltä näytti lähtevän melkoinen oikea koukku, ei ihme että toiselta lähti taju. Jarnolle kyllä pisteet tuosta silmähämäyksestä, Harryhan kajautti ihan puuta päin. Hienosti katulamppukin kaatui siinä rytäkässä :D Toivottavasti Jarno ei nyt itse potkaise tyhjää, vaikkakin olisi kiinnostava tietää, että miten suku siitä jatkuisi :P Osan kruunasi ehdottomasti tämä tilannetta kauhisteleva jalankulkija :D Kiitos tästä! :)

Vastaus: Ihanaa, että osa nauratti sinua. .-) Ei sillä niin väliä, mistä se johtuu, kunhan on vaan hauskaa! Mahtavaa että olet kiinnittänyt huomiota kunnolla kuviin ja löytänyt taustoilta kaikenlaista mielenkiintoista! Sinulla vain on sellainen taito. ,-) Jep, minä itse olen kirjoittamassa "lol" heti ensimmäisenä, kun sattuu jotain typerää tai kurjaa, ja niin myös Birgittakin. .-D Jep, Birgitta ei pahemmin liikuta Ingmaria, mutta täytyyhän jonkun ne maalauksetkin tehdä. .-) Hienosti analysoit tilannetta! Hauskaa että suihkukohtaus miellytti. .-D Hyvä että kiusaantuneisuus välittyi ainakin jonkin verran tekstistä, minunkin oli tosi kiusallista kirjoittaa koko kohtausta. .-D Birgitan toiminta tuli tosiaan puun takaa. En ollut valmistellut tuota kohtausta millään aiemmalla tilanteella. Ingmar ei tosiaan anna toisten häiritä omaa maalaamistaan. .-D Yhden suunnitelman mukaan Jarnon ja Birgitan välille olisi syntynyt romanssi, toisessa taas ei. Tällä kertaa juoni meni kahden ääripään välistä. .-) Mahtavaa että ötökkäkosinta teki sinuun vaikutuksen. .-D Virva sai kokea kyllä sellaisen nöyryytyksen ettei tuskin uskalla palata vähään aikaan Ilolienten oven taakse. .-D Yhteinen kostosuunnitelma kyllä loi jonkinlaista sopua noiden nuorimpien veljesten välille, ja nyt kun Virva on poissa voikin olla että rauha säilyy. .-) Sirjakin nähtiin vilaukselta osassa, ja koska Kai ei tosiaan ole perijä olen harkinnut näiden kahden uudelleen parittamista, mutta saa nyt nähdä miten pelatessa vielä ehtii käymään. Kai on varmasti avoin myös täysin uusille puolisoehdokkaille! Atsolla on tosiaan sujunut viime aikoina suhteellisen rauhallisissa merkeissä elo, mutta Veikon ja Kustin yhtäaikainen paikallaolo tuntuu aiheuttavan aina jonkinlaista pientä riitaa keskusteluun. .-D Haha, hienoa että pidit Jounin ja Hilpan valeasuista, keksin kerrankin käyttöä tuolle kasvonaamiolle ja lakille. .--D Haha, vai kiero juoni. .-D Juuri tuon elokuvakliseen takia kerroinkin takaa-ajokohtauksessa yhden tekstipätkän myös Harryn ajatuksista, jolloin selvisi miksi mies toimi niin kuin toimi. Tosin sorruin kyllä siihen, että pahis ehti paljastaa siepatulle suunnitelmansa juuri sopivasti ennen tieltäsuostumista. .-D Harry Kivin on kyllä erikoisia taistelutaitoja omaava kuvataiteiden opettaja.. .-D Onneksi Jarno tajusi toimia eikä vain alistunut vankikohtaloonsa, mutta sitä ei sitten tiedä ovatko seuraukset yhtään paremmat.. Hienoa että teit huomioita kuvastaja bongasit kaatuneen katulampunkin. .-D Ja tuo jalankulkija on aika mahti. .---D Katsotaan nyt tuleeko tarvetta suvun jatkamisen varasuunnitelmille vai saadaanko Jarno tuon kolarin jäljiltä kuntoon. Kiitos itesellesi aivan mahdottoman pitkästä ja hauskasta kommentista!

hattara kirjoitti:
Pitkään kyllä meni ennen kuin ehdin tänne lukemaan :P
Jess, vihdoin ja viimein Virva sai ansionsa mukaan :D Olenkin odotellut tätä jo pitkään, että päästään Virvasta eroon:D
Vai löysi Kai jälleen Sirjan. Pysyvätköhän nuoret pelkkinä kavereina vai kehkeytyyköhän heistä vielä jotain enemmänkin :)
Onneksinuoret pääsivät viimein pakenemaan. Ja opettaja olikin kaiken takana! Noh, kukas muukaan se osaisi parhaiten bongata ne lahjakkaimmat maalarit kaikkien oppilaiden joukosta!
Jätit sitten taas niin kauhistuttavan inhottavaan kohtaan tämän osan :O Toivottavasti Jarno nyt ei vain kuole!

Vastaus: Virva sai tosiaan kokea sellaisen opetuksen, ettei hän varmasti uskalla palata Iloliemen veljeksiä häiriköimään. Hyvää kannattaa odottaa. >.-D Nähtäväksi jää, aiheuttaako Virvan poistuminen kuvioista uutta suhdetta Kaille ja Sirjalle, vai kykeneekö kaksikko olemaan enää muuta kuin kavereita. .-) Jarno ystävineen onnistui tosiaan pakenemaan, ja siinä samalla heille selvisi myös sieppaajan henkilöllisyys. Hyr, aika inhottavaa ajatella, että jos tunnilla saa kehuja niin opettajalla olisikin ikeät juonet mielessä.. Kyllä, kauhistuttavan inhottavaan kohtaan tosiaan. ,-D Toivotaan parasta! Kiitos kommentoimisesta. .-)

KERTAUS


Kun Jounille selvisi Virvan tapailevan jälleen Kaita, huolestui poika veljensä puolesta. Selvisi, että Jounin ja Virvan kihlauksen purkaminen oli johtunut Virvan uskottomuudesta, ja Jouni halusi pelastaa veljensä samalta kohtalolta. Kun Kaillekin selvisi Virvan todellinen luonto, päättivät veljekset ja Hilppa järjestää yhdessä pienen opetuksen Virvalle. Näin Virvasta päästiin eroon.

Jarno pääsi ystävineen lopulta pakenemaan vankihuoneesta. Kesken kaiken heidän sieppaajansa, joka paljastui nuorten opettajaksi, huomasi vankien karkaavan ja lähti näiden perään. Jarno lupautui jäämään harhauttamaan opettajaa, jotta muut pääsisivät pakenemaan ja hakemaan apua. Ikävä kyllä Jarno ei pärjännyt kaksintaistelussa Harrya vastaan, ja hänet vangittiin uudelleen.

Koska Harry tiesi saavansa pian poliisit peräänsä, päätti hän lähteä Jarnon kanssa ulkomaille jatkamaan bisneksiä. Jarno onnistui kuitenkin häiritsemään opettajan ajoa, ja auto törmäsi puuhun. Miten Jarnolle käy?

UUSI OSA ALKAA



(Osan lukumusiikki -> ♫ Iloliemen osan lukumusiikkien soittolista -> ♫)
Jarno avasi silmänsä puoliksi raolleen. Hän joutui kuitenkin sulkemaan ne uudelleen kirkkaan vaalean ympäristön häikäistessä. Silmien avaaminen uudelleen oli tuskaista, sillä silmäluomet tuntuivat raskailta, mutta Jarno halusi silti tarkkailla paremmin olinympäristöään. Hän ei kuitenkaan saanut siitä paljoa irti. Kaikkialla oli sumeaa ja valkoista.
-Olenko minä kuollut? ajatus kiteytyi Jarnon päähän. Mies yritti liikuttaa oikeaa kättään, mutta keho ei reagoinut asiaan mitenkään. Oliko hänellä enää edes käsiä tai muitakaan ruumiinosia? Ehkä hänen sielunsa vaelsi nyt jossakin toisessa ulottuvuudessa. Samassa Jarno kuuli jonkun kutsuvan häntä nimeltä. Ääni oli tuttu mutta Jarno ei keksinyt kenelle se kuului. Hän ei ollut kuullut sitä pitkään aikaan mutta tiesi varmasti joskus aikoja sitten keskustelleensa äänen lähteen kanssa.

Yhtäkkiä Jarnon keho alkoi jälleen toimia, ja mies kykeni liikuttamaan raajojaan normaalilla tavalla. Varovasti hän kohotti päätään ylemmäksi tarkkaillakseen ympäristöä paremmin. Näkökenttä oli edelleen hiukan sumea, mutta Jarno erotti selvästi vierellään jonkun henkilön.
-Äiti? mies sai sanotuksi tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä. Jarno tunnisti kyllä äitinsä, vaikka viime näkemästä oli kauan aikaa ja Juulia oli ehtinyt jo harmaantua.
-Oh luojan kiitos, sinä olet kunnossa! Pelästyin kun huomasin sinun avanneen silmäsi muttet reagoinut puheisiini, Juulia huokasi helpottuneena. Jarno kohottautui hitaasti istualleen. Häntä huimasi aluksi vähän, mutta olo vakautui melko nopeasti.
-Missä olen? Jarno kysyi kummastuneena.

-Olet sairaalassa. Jouduit auto-onnettomuuteen, Juulia kertoi, jolloin Jarnon mieleen palautui muistikuvia niistä hetkistä, kun hän oli ollut Harryn kanssa autossa ja he olivat ohjautuneet pois tieltä. Miten opettajan oli käynyt tieltä suistumisen jälkeen? Olivatko Ingmar ja Birgitta kunnossa? Kauanko Jarno oli maannut sairaalassa? Miehen pää täytyi kysymyksistä, mutta hän päätti antaa äitinsä puhua ensin loppuun ja kysellä vasta sitten, jos jokin asia ei tulisi selväksi.
-Akuutista tilasta huolimatta selvisit suhteellisen vähin vammoin, sillä tapaturmapaikalle hälyytettiin nopeasti apua ja pääsit hoitoon ajoissa. Autoa kuljettanut mies kuitenkin menehtyi. Sinulla oli totisesti onni matkassa, Juulia puhui silmäkulmiaan pyyhkien. Tapauksen muistelu oli vanhalle naiselle rankkaa.
-Entä ystäväni Birgitta ja Ingmar? Tiedätkö mitä heille on tapahtunut? Jarno halusi tietää.

-He kertoivat kaappaukesta poliisille ja ovat ihan kunnossa... fyysisesti ainakin. Älä sinä kuitenkaan heistä huolehdi. Oma paranemisesi on nyt etusijalla, Juulia puhui rauhoittavasti. Samassa ovi pamahti auki, ja sisään astui kaksi sairaalan työntekijää.
-Olet viimein hereillä. Hienoa. Meidän pitää välittömästi tutkia sinut, blondi tohtori murahti. Hän näytti siltä, ettei olisi mieluusti tarkastanut ketään.
-Poikani on juuri herännyt kahden viikon koomasta, ja minulla on paljon puhuttavaa hänen kanssaan. Voisitteko tutkia hänet myöhemmin? Juulia tiedusteli eikä kehdannut myöntää, että äidin ja pojan välit olivat olleet tulehtuneet jo pidemmän aikaa. Nyt oli korkea aika havahtua ja korjata välit.
-Minä noudatan vain ylilääkärin määräyksiä. Odottakaa te käytävässä sillä välin kun me tutkimme, blondi tokaisi.

Juulian ei auttanut muu kuin totella hoitajaa ja siirtyä käytävän puolelle odottamaan. Nainen seurasi Jarnon huoneen seinässä olevan lasin takaa, miten hoitajat asettivat Jarnon takaisin makuuasentoon ja juttelivat tälle samalla jotain. Juulia hätkähti huomattuaan Kustin ilmestyneen paikalle.
-Tässä olisi tämä sinun toivomasi kahvi. Oletko aikeissa lähteä vai miksi olet täällä käytävässä? Kusti kummasteli ojentaessaan pahvista kahvimukia Juulian kouraan.
-Jarno tuli viimein tajuihinsa, ja sitten nuo kehtasivat ajaa minut pois paikalta joidenkin tutkimusten tieltä, Juulia äksyili. Kusti ryntäsi yllättyneenä tirkistelemään Juulian vierelle poikansa tilaa.
-He tekevät vain työtään. Parempi että Jarnon tila tutkitaan nyt ettei sitten ilmene mitään ikäviä yllätyksiä, Kusti sanoi rauhallisesti, vaikka Juulia huomasikin miehen olemuksesta tämän haluavan yhtä paljon katsomaan Jarnoa.

Hetken ajaksi kaksikon välille syttyi tyhjähetki. Juulia hörppäisi varovasti kuumaa kahviaan, ja Kusti tarkkaili vastakkaisesta huoneesta tulevaa siivoojaa kolisevine kärryineen.
-Anteeksi Kusti, Juulia lopulta töksäytti ja käänsi katseensa takaisin mieheen. Kusti jäi hölmistyneenä tuijottamaan naista.
-Olen todella pahoillani siitä, että syytin sinua Jarnon kidnappauksesta. Sinä olet ollut niin suurena tukena, kun minulla on ollut vaikeaa, Juulia puhui kiitollisena tarkoittaen sanojaan.
-Minä olen jo unohtanut ne syytökset. Sinun tapasi reagoida asiaan oli yrittää keksiä, kuka kaiken takana oikein oli. Ja koska minä en aina ole ollut luottamukseni arvoinen, syytit minua. Saat anteeksi, Kusti sanoi, mikä sai Juulian toisen suupielen kohoamaan hiukan.
-Nyt ainakin tiedän että osaat olla mukava ja ymmärtäväinen, Juulia totesi ja heilautti taas kahvia suuhunsa.

Jarno oli saanut kuulla murtaneensa pari kylkiluuta, ja hänellä oli lievä aivotärähdys. Sen paremmin Jarno ei ymmärtänyt lääkäreiden keskustelusta, eikä hän tohtinut kysyä lisätietoja. Pian tutkimukset oli saatu loppuun, ja äksy sairaanhoitaja oli poistunut paikalta.  Lääkäriharjoittelija kertoi opastavan tohtorinsa olevan hieman temperamenttinen, mutta kyllä tämäkin osasi olla mukava - ainakin silloin tällöin. Jarno naurahti jutulle, ja keskusteluyhteys oli avattu.
-Tuota noin, minulla olisi eräs mieltä askarruttava kysymys. Herätessäni en kyennyt liikuttamaan käsiäni tai kääntämään päätäni. Ei kai kyseessä ole mitään vakavaa kuten halvaantuminen? Jarno aprikoi.
-Ei hätää, kyseessä oli varmaankin vain unihalvaus. Nukkuessa luurankolihakset ovat eräänlaisessa lukitussa tilassa, jolloin liikekäskyt aivoista lihaksiin estyvät. Tämän takia emme heittelehdi vuoteissamme villienkään unien aikana. Joskus voi kuitenkin käydä niin, että aivot heräävät lihaslukituksen ollessa edelleen päällä, jolloin kehon liikkeet eivät onnistu, mies selitti. Jarno ei ollut varma ymmärsikö kaikkea, mutta pääasia oli ettei kyse ollut mistään vakavasta.

Toisenkin hoitajan poistuttua Juulia ja Kusti pääsivät vihdoin takaisin Jarnon luokse. Jarnosta oli hienoa nähdä vanhempansa yhdessä ilman että nämä aloittivat heti jonkin riidan. Jokin oli selvästi muuttunut.
-Helpottavaa huomata sinun selvinneen onnettomuudesta! Ikävä kyllä minun on nyt riennettävä töihin, mutta tulen katsomaan sinua taas pian, Kusti pahoitteli. Yllättäen Jarnon huoneen ovi aukeni ja sisälle kurkki uteliaita silmäpareja.
-Päivää, olen toimittaja Sim Sanomat -lehdestä. Saimme kuulla kolmannen kaappausuhrin tulleen tajuihinsa ja olisimme kuunnostuneita haastattelemaan häntä, etummaisena seisonut mies selitti.
-Jarno ei ole nyt tavattavissa. Hoitajat ehkä onnistuivat ajamaan minut käytävään mutta nyt kukaan ei saa vietyä minua poikani luota! Juulia kimpaantui kunnolla eikä paljoa puuttunut siitä, että Juulia olisi kumonnut kahvikuppinsa sisällön uteliaiden toimittajien päälle vihoissaan.

Juulia asetti pahvisen kahvikipponsa Jarnon yöpöydälle. Vasta nyt mies saattoi huomata, kuinka väsyneeltä ja voipuneelta hänen äitinsä näyttikään.
-Jarno, minä olen niin pahoillani siitä, etten kertonut Kustin olevan isäsi. En olisi saanut salailla sinulta niin suurta asiaa. Vaikka sinulla onkin hyvä syy olla katkera minulle, toivoisin silti että voisimme koettaa korjata välimme, kun se on vielä mahdollista. Pyydän tuhannesti anteeksi. Minä olen ollut huolissani sinusta. Kun sinut kaapattiin, pelkäsin etten näe sinua enää koskaan. Minusta tuntui karulta ajatella, että viimeiset yhteiset vuotemme olisivat kuluneet vihanpidossa. En halua menettää sinua etenkään nyt, kun Veikkokin joutui väkivallan uhriksi. Hänkin makaa sairaalassa, Juulia puhui ääni väristen. Jarno ei oikein osannut sanoa mitään. Toisaalta hänen olisi pitänyt olla vihainen äidilleen, mutta toisen puhe oli saanut hänet ymmärtämään, että Juuliakin oli vain inhimillinen virheitä tekevä sim. Jarno ei ollut tajunnut, että Juulia tosissaan katui tekojaan. Jarnosta tuntui, että äiti kaipasi ymmärtävää olkapäätä enemmän kuin mitään muuta.

Jo kolmatta kertaa sen päivän aikana joku saapui kesken kaiken Jarnon sairashuoneen ovelle tapaamaan vähän aikaa sitten tajuihinsa tullutta potilasta. Tällä kertaa Juulia poistui paikalta ilman sen suurempaa vastarintaa kun sisälle astellut poliisineiti pyysi päästä kuulustelemaan Jarnoa sieppaukseen liittyvistä asioista. Vanhus oli saanut sanottua sanottavansa Jarnolle ja saattoi nyt rauhallisin mielin poistua paikalta ja antaa Jarnon sulatella kuulemiaan asioita. Jarno oli kieltämättä vähän pyörällä päästään äitinsä äskeisten puheiden jälkeen, mutta hän vastaili parhaansa mukaan poliisin esittämiin kysymyksiin.
-Kertomasi täsmää toisten nuorten aiempiin sanomisiin. Voit olla nyt huoleti, sillä saimme Harry Kivinin rikoskumppaninkin kiinni, joten kukaan ei enää uhkaa sinua, poliisi kertoi. Jarnon olo helpottui poliisin sanoista ja mies alkoi uskoa kaiken kääntyvän paremmaksi.

Jarno oli päässyt jalkeille jo saman päivän aikana, joten hän jaksoi osallistua muun perheen kanssa Veikon sairasvuoteen luona vierailuun. Jopa Kai ja Jouni olivat saapuneet yliopistolta katsomaan isäänsä. Vasta kun Jarno näki isäpuolensa makaamassa sairaalavuoteella, tajusi mies kunnolla tämän tilan vakavuuden ja miten rankkaa Juulialla oli ollut, kun hän oli joutunut päivystämään sairaalassa kahden läheisen vuoteiden vierellä. Veikko tuntui olevan kokemastaan huolimatta kuitenkin hyvässä kunnossa, ja vanhus hymyili aurinkoisesti saatuaan lähimmät sukulaisensa paikalle.
-Ei minulla mitään hätää ole. Itsepä tyhmyyttäni yritin mennä pienen nuorisojoukkion tappelua rauhoittelemaan ja sain vähän iskuja siinä sivussa, Veikko selitti vammojensa syntyä veljeksille.
-Ai sait vähän iskuja vaikka jouduit niiden takia sairaalaan? Kun toivut tuosta niin meidän on tehtävä rikosilmoitus väkivallasta! Juulia vaati suu vaahdoten.

Atso ilmoitti, että hänen olisi pian lähdettävä asioille, ja Jarno poistui sairaalahuoneesta samalla oven avauksella. Ei Veikko ollut heidän kummankaan "oikea" isä, eikä aikainen lähtö varmasti ketään haitannut. Atson kiireistä huolimatta miehet kuitenkin istahtivat käytävällä sohvalle vaihtamaan kuulumisiaan. Eiväthän he olleet nähneet aikoihin.
-En oikein tiedä, mitä minun pitäisi ajatella Juuliasta. Toisaalta en jaksaisi olla hänelle vihainen, mutten silti hyväksy hänen tekoaan. Minulle on sattunut kaikenlaista niin paljon tässä viime aikoina, että kaipaan varmasti enemmän tukihenkilöä kuin vihamiestä, Jarno kertoi. Ei hänellä ollut tapana puhua asioista veljiensä kanssa. Tällä hetkellä Jarnon päässä pyöri kuitenkin niin monta ajatusta, ja paremman puheenaiheen puutteesta hän päätti avautua. Eihän Atso pahemmin osannut neuvoa, mutta pelkästään ääneen sanominen sai Jarnon ajatukset kulkemaan paremmin. Pian Atson oli kuitenkin lähdettävä.

Jarno jäi hetkeksi katsomaan veljensä loittonevaa selkää ennen kuin hän päätti palata huoneeseensa. Kääntyessään ympäri Jarno ei ehtinyt varautua vastaantulevan simin lähestymiseen ja törmäsi tähän.
-Anteeksi, en huomannut teitä, Jarno pahoitteli ja otti muutaman askeleen taaksepäin. Hänen edessään oli kookas mies, joka suoristi törmäyksen takia heilahtaneita paksusankaisia silmälasejaan. Mies murahti jotain epäselvästi ja jatkoi sitten matkaansa katsomatta edes kunnolla Jarnoon päin. Jarno kummasteli hetken miehen käytöstä mutta päätti sitten antaa asian olla ja palata sairaalahuoneeseensa. Päivän aikana oli tapahtunut paljon kaikenlaista, ja toipilas oli sen verran väsynyt että pienet päiväunet eivät olisi pahitteeksi.

---


Jarno oli juuri saapunut Kuvataideakatemian asuntolaan. Hän oli kävellyt ulkomuistista oman huoneensa ovelle, ja Aleksanteri oli päästänyt hänet sisään. Reitti tuntui tutulta mutta samaan aikaan niin vieraalta. Jarnon katse oli kiinnittynyt saman tien siihen nurkkaukseen, jossa hänen tavaransa olivat sijainneet hänen opiskeluaikoinaan. Maalausten ja piirrustusten sijasta seinät oli täytetty jalkapallojulisteilla ja muilla pelilipukkeilla. Ahtaaseen huoneeseen oli myös jotenkin saatu tehtyä tilaa kuntolaitetta varten, joka oli sijoitettu seinää vasten vaatekaapin viereen. Sisustus oli muuttunut sitten viime näkemän.

-Uusi kämppikseni on kiinnostunut urheilusta, Aleksanteri aloitti keskustelua. Tuntui oudolta nähdä vanha kaveri niin pitkästä aikaa.
-Huomaan sen. Tiedätkö muuten mitään Ingmarista tai Birgitasta? Jarno uteli. Hän itse ei ollut tavannut heitä toipumisensa jälkeen.
-Ingmar lähti opiskelemaan ulkomaille. Birgitta puolestaan vannoi ettei aio enää ikinä koskea siveltimeen. Hän uhosi alkavansa lukea fysiikkaa heti kun pääsee psykiatrisesta sairaalasta, koska tiede on vastakohta luovuudelle. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, sillä hän ei koskaan ole pärjännyt erityisen hyvin siinä aineessa, Aleksanteri mutisi.
-Birgitta-raasu, hänen mielenterveytensä tosiaan järkkyi ollessamme vankeina, Jarno sanoi.

Miesten keskustelu sai keskeytyksen, kun huoneeseen ryntäsi maskottipukua pitävä henkilö. Jarno katsahti tulijan ulkoasua kummeksuen.
-Hei Aleksanteri, sain taas pari ilmaislippua illalla pidettävaan jalkkismatsiin, laama-asuinen sim tiedotti heilutellen samalla kädessään olevaa esseevihkosta.
-Upeeta! Jarno, tässä on uusi kämppikseni Nuutti. Hän saa huutosakkilaisena usein edullisia lippuja peleihin, Aleksanteri kertoi. Jarno vastasi epävarmasti Nuutin yläfemma-tervehdykseen ja kääntyi sitten takaisin Aleksanterin puoleen.
-Minun on mentävä. Olen sopinut tapaamisen tiedekuntamme dekaanin kanssa, jotta voimme keskustella opintojeni jatkamisesta, Jarno selitti ja poistui paikalta pikaisesti.

Jarno oli kävellyt jo muutaman tovin, kun hän lopulta päätyi muhkean opiskelijakeskuksen ovelle. Tuntui niin oudolta kulkea pitkän ajan jälkeen taas kampuksella - tai ylipäätään vapaana. Miten paljon asiat saattoivat muuttua vuodessa? Tämä ei ollut enää se sama kampus, jonne hän oli tullut aikoinaan opiskelemaan. Jarno ei ollut enää samanlainen kuin ennen. Ehkä kaikki kuitenkin muuttuisi takaisin normaalimpaan suuntaan, kun hän vain saisi opiskelijapaikkansa takaisin. Silloin hän ehkä kykenisi unohtamaan vankinaolon ja elämään taas tavalliseen tapaan.

Jarno oli juuri astunut ovesta sisään, kun puhelin alkoi väristä taskussa. Jarno kaivoi kännykkänsä esiin ja huomasi tuntemattoman numeron välkkyvän näytöllä. Soittajan täytyi taas olla joku toimittaja, joka epätoivoisesti yritti saada siepatulta opiskelijalta haastattelun. Jarno huokaisi. Mistä simit oikein penkoivat hänen numeronsa? Eivätkö he voineet tajuta, että Jarno halusi päästä eteenpäin eikä vatvoa aikoja kellarissa maalausorjana? Jarnosta oli alkanut tuntua, että mitä kovemmin hän kieltäytyi haastatteluista, sitä kiinnostuneemmaksi simit hänestä tulivat. Jos Jarno antaisi yhden haastattelun, ehkä hänet sitten jätettäisiin rauhaan. Jarno vastasi puhelimeen, ja nopeiden tervehdysten jälkeen soittaja meni suoraan asiaan.
-Haluaisimme tehdä teistä pienimuotoisen dokumentin, puhuja sanoi.
-Hyvä on sitten, Jarno myöntyi. Soittaja lupasi ilmoittaa lisätietoja myöhemmin. Nyt hän oli tarvinnut vain Jarnon suostumuksen.

Jarno pääsikin sovittuun aikaan dekaanin juttusille. Paikalla oli myös yksi taideaineiden lehtori. Tervehdysten jälkeen Jarno esitti asiansa.
-Minut pakotettiin kirjoittamaan yliopiston keskeyttämissopimus. Opintojen keskeyttämine ei ollut minun valintani, vaan osa Harry Kivinin suunnitelmaa. Siksi minusta olisikin kohtuullista, että saisin opiskelupaikkani takaisin. Voisiko se onnistua? Jarno kysyi.
-Harry Kivinin lähdön jälkeen meillä on ollut pulaa opettajista, joten resussimme eivät valitettavasti riitä. Olet kuitenkin jäänyt jälkeen omasta ryhmästäsi, joten sinua on vaikea sijoittaa mukaan luennoille kesken lukuvuoden, lehtori löysi heti asiasta huonoja puolia.
-Entä jos suorittaisin joitakin kursseja etäopiskeluna? Jarno ehdotti ja katsoi anelevasti dekaania, joka näytti suopeammalta kuin lehtori.

-Ymmärrämme tietysti ettei sinulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua, joten paluutasi voidaan harkita. Valitettavasti meillä on nyt aivan täyttä Kuvataideakatemian asuntolassa. Ehdotan että haet seuraavassa yliopistohaussa uudelleen samalle linjalle, jolloin voisit aloittaa opinnot alusta. Saat tietenkin hyötyjä jo suorittamistasi opinnoista, dekaani selitti. Jarno punnitsi vaihtoehtojaan. Opintojen aloittaminen alusta ei houkutellut miestä, ja hän oli pettynyt siitä ettei yliopisto palauttaa hänen opiskelupaikkaansa. Jarnolle alkoi viimeinkin valjeta, että kaikki on nyt erilailla eivätkä asiat muuksi muutu. Miksi hän oli edes kuvitellut tilanteen voivan palata ennalleen? Jarno halusi miettimisaikaa ennen päätöksen tekoa, joten hän lupasi ottaa yhteyttä dekaaniin myöhemmin.

Jarno tiesi että hänen olisi kohdattava Turma, vaikka hän ei ollenkaan tiennyt miten selittäisi kaiken naiselle. Tuntui oudolta astella tyttöystävän oven taakse pitkän tauon jälkeen. Jarno pysähtyi huoneen eteen ja katsoi ovessa olevaa kasvokuvaa hymyillen. Mies paloi halusta nähdä taas rakkaansa, mutta toisaalta hän pelkäsi naisen reaktiota. Jarno oli kuitenkin ollut poissa kauan, ja olisi aivan ymmärrettävää, jos Turma ei tämän kaiken jälkeen haluaisi enää jatkaa tapailua. Mies kuitenkin uskoi tyttöystävänsä olevan ymmärtäväisempi kuin tiedekunnan dekaani, joten Jarno koputti reippaasti Turman huoneen ovea. Sisältä kantautui askelia, ja Jarno ennätti nopeasti kohentaa kampaustaan ennen kuin ovi lennähti auki.

Turma avasi oven ja jähmettyi täysin nähdessään tulijan. Toisen ilmeetön tuijotus sai pieniä epäilyksiä herämään ja Jarno mietti, oliko Turma pahastunut vai helpottunut hänen näkemisestään. Lopulta nainen vetäisi nopeasti huoneensa oven kiinni ja astui lähemmäksi Jarnoa.
-Jarno!! Turma kirkaisi ja syöksyi saman tien rutistamaan toista niin lujasti, että Jarnosta tuntui kuin Turman piikikäs rannekoru tekisi kohta reiän hänen villapaitaansa. Jarnokin kiersi kätensä naisen ympärille helpottuneena.
-Anteeksi että olen ollut kauan poissa. Jouduin siepatuksi, ja... Jarno alkoi selittää tapahtumia, mutta Turma työnsi sormensa miehen suun eteen vaikenemisen merkiksi.
-Tiedän kaiken. Uutisissa oli juttua asiasta ja kaapattujen nimet julkaistiin. Onpa hienoa nähdä että olet kunnossa, Turma huokaisi.

Yhtäkkiä Turman huoneen ovi aukeni, ja ulos astui blondi mies.
-Mihin oikein jäit? mies kysäisi. Turma meni heti vaikeaksi.
-Olen pahoillani Jarno. Kun sinusta ei kuulunut mitään, minun oli pakko jättää sinut taakseni ja mennä eteenpäin. Eräänä päivänä sitten satuin tapaamaan tämän ihanan Pertun, ja nyt olen onnellinen hänen kanssaan, Turma kertoi harmitellen. Aivan kuin hän olisi tiennyt, minkä takia Jarno ylipäätään oli tullut tapaamaan entistä tyttöystäväänsä.
-Ei sinun tarvitse olla pahoillasi. Toivon teille kaikkea hyvää, Jarno totesi.

Kuin yhteisestä sopimuksesta Turma kääntyi ihanan Perttunsa kanssa takaisin huoneeseen, ja Jarno lähti etsimään asuntolan uloskäyntiä.
-Oliko tuo se kadonnut poikaystäväsi? Jarno kuuli Pertun vielä kysyvän, ennen kuin ovi läpsähti kiinni. Jarno huokaisi syvään. Vankina ollessaan hän oli ehtinyt elätellä toivoa päästä vapaaksi ja saada Turma takaisin samalla, kun nainen itse oli rakentanut uutta elämää toisen miehen kanssa. Jarno oli kuitenkin ollut kadoksissa niin pitkään, ettei hän tietenkään voinut olettaa toisen vain odottavan häntä. Vielä vuosi sitten Jarno oli uskonut hänen ja Turman olevan erottamattomat ja luodut toisilleen, ja niinhän he olivatkin. Jos Harry Kivin ei olisi toteuttanut suunnitelmaansa, olisivat Jarno ja Turma vielä yhdessä tyytyväisinä. Opettajaa ja onnetonta sattumaa tässä sai vain syyttää. Turma on uskomaton sim, ja Jarno toivoi rakkaansa olevan vain onnellinen. Silti Jarnosta tuntui lohduttoman surulliselta. Hänellä ei ollut kampuksella asuin- tai opiskelupaikkaa eikä edes tyttöystävää. Hänellä ei ollut mitään syytä enää jäädä tänne.

---


Koska Jarnolla ei ollut enää mitään tiettyä paikkaa, johon mennä, päätti hän palata asumaan Siniperään. Hän muutti pieneen vuokra-asuntoon ja yritti päivittäin löytää suuntaa elämälleen. Jarno tiesi sen, ettei aikoisi enää palata Taideakatemiaan eikä häntä pahemmin kiinnostanut alkaa opiskella muutakaan alaa. Jarno oli saanut osa-aikaista työtä läheisestä marketista, ja hän sai juuri ja juuri elätettyä itsensä. Juulia oli lupautunut antamaan lisärahoitusta - varmaankin siinä toivossa, että Jarno antaisi hänelle lopullisesti anteeksi. Ei siinä mitään. Mieluummin hyvä teko itsekkäästä syystä kuin sen jättäminen tekemättä ollenkaan.

Suurimman osan ajastaan Jarno käytti maalaten. Ei hän siveltimen heiluttamisesta enää mitään mielihyvää saanut, mutta ainakin hän oli siinä hyvä. Siepattuna ollessaan Jarno ei ollut oikein muuta tehnytkään kuin maalannut, ja oli hän kehittynyt hurjasti. Jos Jarno vain onnistuisi saamaan hiukan nimeä itselleen, pystyisi hän vielä saamaan elantonsa maalauksilla. Jarno koetti myös saada kankaalle omat tunteensa. Hän yritti sitä kautta ymmärtää, mikä hän nykyään oikein oli.

Jarnosta tehtiin myös sitä dokumenttia. Kun mies oli lupautunut yliopistolla käväistessään tähän "pienimuotoiseen dokumenttiin", ei hän silloin ollut mitenkään voinut ymmärtää, miten suuresta jutusta olikin kyse. Hänestä tehtiin 3-osainen sarja, jossa käsiteltiin syvällisesti sieppauksesta johtuneita syitä ja seurauksia, Jarnoa itseä, Harry Kiviniä ja lisäksi sarjassa sivuttiin myös Ingmaria ja Birgittaa. Pahimmillaan Jarno oli joutunut tulemaan haastateltavaksi studiolle kolme kertaa saman viikon aikana, ja häneltä kysyttiin joka kerta melko henkilökohtaisia kysymyksiä. Jarnon olisi tehnyt mieli laittaa jäihin koko homma, mutta hän ei nähnyt sitä enää sopivaksi.

Sieppaus oli jättänyt Jarnoon jälkensä, ja mies kiipesi esimerkiksi mieluummin portaita pitkin kolmanteen kerrokseen kuin käyttäisi rakennuksessa olevaa hissiä. Jarno yritti pyyhkäistä otsalle ilmestyneitä hikipisaroita paitansa hihaan, mutta ei siitä oikein tullut mitään kun kädet olivat täynnä kauppaostoksia. Hissiin astuminen sai miehen olon epämukavaksi ja ahdas koppero muistutti vankina olemisesta, joten mieluummin hän käyttäisi portaita. Saihan siinä samalla hyötyliikuntaakin, jos tilanteesta halusi väkisin löytää jotain positiivista.

Jarno oli saanut veljiltään ja isältään muuttoapua, vaikka ei miehellä paljoa ollut omaisuutta siirrettäväksi uuteen kämppään. Hän antoi keittiön ja kylpyhuoneen valmiskalusteiden olla paikallaan ja keskittyä sen sijaan asunnon somistamiseen maalauksilla ja muilla taidevälineillään. Perheenjäsenet jaksoivat myös välillä käydä Jarnoa tapaamassa illanistujaisten merkeissä. Juttu luistikin mukavasti pitsaviipaleita mutustellessa, ja Kusti intoutui pistämään välillä jopa tanssiksi, ja nuoremmat miehet saivat naureskella Kustin liikkeille, jotka kuulemma olivat olleet miehen nuoruudessa muotia. Ensimmäistä kertaa Jarno sai tutustuttua lähemmin veljiinsä, mutta vähitellen vierailut harvenivat ja Jarno huomasi jääneensä jälleen yksin. Naapureiden kanssa Jarno oli muutaman sanan välillä vaihtanut, mutta muuten mies vietti vapaa-aikaansa enimmäkseen yksin asunnolla sivellin kädessään.

---


Eräänä viileänä syysyönä Jarno havahtui hereille kuullessaan ovikellon pirahtavan. Mies hapuili hämärässä yöpöydällään olevaa puhelinta käteensä ja sai sitten siristellä vaikeasti kirkasta näyttöä tuijottamalla kellonajan. Jarno siirsi peiton syrjään ja mietti, kuka kumma oli pyrkimässä hänen asuntoonsa keskellä yötä. Ovikello soi uudelleen, jolloin Jarno kiihdytti askeliaan.
-Tullaan tullaan, Jarno hoki mielessään sytyttäessään valoja keittiöön.

Avattuaan oven Jarno yllättyi tuijottaessaan äitiään. Jarno hieraisi unisia silmiään ja katsahti Juuliaa, joka seisoi hieman epävarman näköisenä ovensuussa kuin miettien, olisiko soveliasta kävellä sisään.
-He-hei Jarno. Pahoittelen myöhäistä saapumisajankohtaani mutten tiennyt minne muuallekaan voisin mennä, nainen selitti ääni väristen. Jarnolle valkeni ettei äidillä ollut kaikki kunnossa.
-Mitä on tapahtunut? Ei kai Veikko...? Jarnon ääni hiipui loppua kohden.
-Ei, tämä ei liity Veikkoon mitenkään. Olin tulossa illalla töiden jälkeen kotiin, mutta sitten huomasin että taloon oli murtauduttu poissaollessani, Juulia kertoi.
-Murtauduttu? Voi kamala, tule tänne sisälle kertomaan lisää, Jarno tajusi lopulta pyytää äitinsä sisälle.

Juulia asteli varovasti Jarnon asuntoon ja sulki oven perässään. Alushoususillaan hihhuloivaa Jarnoa oli alkanut paleltaa sen verran, että hän päätti sytyttää takkaan tulen. Juulia antoi katseensa kiertää huoneessa, sillä hän näki paikan ensimmäistä kertaa. Vanha nainen ei ollut aiemmin tiennyt halusiko Jarno nähdä häntä, joten hän oli pitänyt matalampaa profiilia ja toivonut Jarnon ottavan yhteyttä sitten kun hänestä siltä tuntuisi. Ainakin Juulia oli tällä kertaa ollut tietoinen poikansa olinpaikasta, joten poika ei tuntunut niin menetetyltä kuin yliopistoon opiskelemaan lähdön jälkeen.
-Hienoa nähdä että sinä olet toipunut noin hyvin sairaalareissun jäljiltä. Veikolla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, sillä hän joutui viime viikolla auto-onnettomuuteen, Juulia paljasti.
-Mitä? Jarno säpsähti ja pudotti vahingossa kädessään olleen sytyttimen takkapuiden sekaan. Ensin äiti kertoi murtovarkaasta ja sitten Veikon joutuneen onnettomuuteen. Mitäköhän seuraavaksi?

Liekit alkoivat vihdoin nuolla puita ja takkatuli ritisi hiljalleen taustalla Juulian kertoessa tapahtuneista asioista. Veikko oli joutunut autokolariin ja loukkaantunut tällä kertaa vakavammin. Hänen tilansa oli kuitenkin vakaa ja Veikko oli tullut tajuihinsa melko nopeasti onnettomuuden jälkeen.
-Entä se murtovaras? Tiedätkö paljonko omaisuutta on viety? Jarno tenttasi.
-Kassakaapin numerojärjestelmää oli yritetty arvuutella, mutta sitä voro ei onneksi ollut keksinyt. Sen sijaan Uunon lelu- ja kasvikaupan kassakone on viety. Kaiken kukkuraksi olen huolissani lemmikkikissastamme Takusta, jonka adoptoimme Veikon kanssa jokin aika sitten. Kissapolo jäi nyt ihan yksin, kuinka se selviää? Juulia hätäili. Jarno kummasteli Juulian asioiden tärkeysjärjestystä. Heidän taloonsa oli juuri murtauduttu ja vanhus oli huolissaan jostain kissasta. Saadakseen äitinsä rauhoittumaan lupasi Jarno lähteä hakemaan Takkua turvaan.

---


Jarno oli juuri käväissyt entisessä kodissaan Juulian sanojen mukaan"pelastamassa" Takun. Ei kissalla olisi ollut mitään hätää, mutta Juulian mielenrauhan säilyttämiseksi Takku täytyi hakea pois. Aluksi kisun nappaaminen tuntui hankalalta, mutta lopulta Jarno sai lemmikin houkuteltua seuraamaan itseään herkkupaloja tarjoamalla. Jos Takku meinasi karata omille teilleen, kutsui Jarno kissaa nimeltä ja kaivoi kissannaksuja taskustaan, ja näin matkanteko toivottavasti sujuisi ongelmitta. Kaksikko ei ollut ehtinyt tallustaa vielä kauaskaan Ilolienten perijätontilta, kun mainoskyltin hehkussa hohtava mies kiinnitti Jarnon huomion. Kuka oli kolmen aikaan liikkeellä jalkaisin? Ei miehellä näyttänyt kiire olevan, ja miksi hän näytti etäisesti tutulta? Jarnolla oli aina ollut hyvä kasvomuisti, ja tuon naaman hän kyllä tiesi jostain. Jarno suuntasi askeleensa vaivihkaa miehen puoleen.

Jarno hiippaili miehen taakse ja kamppasi tämän maahan nopeasti ovelalla liikkeellä. Sentään jotain hän oli oppinut Harryn kanssa taistellessa.
-Kuka olet ja miksi vainoat äitiäni? Jarno karjaisi äkäisesti. Takku seurasi uutta isäntäänsä ja istahti tottelevaisesti maahan odottamaan uutta namipalaa.
-En tiedä mistä puhut, mies murahti.
-Älä yritä! Näin sinut ensimmäistä kertaa sairaalassa, kun törmäsimme. Äitini talo on juuri ryöstetty, ja sinä olet täällä. Tämä tilanne ei voi olla sattumaa. Kerro mitä haluat Juuliasta? Jarno kimpaantui. Väsymys oli saanut hänet ärtyneeksi ja hieman uhkarohkeaksi.
-Se vanha ämmä ei kiinnosta minua pätkääkään! mies tuhahti.
-Mitä sitten teit hänen kodissaan? Jarno tiedusteli.

-Hain vain rahaa, joka kuuluu minulle, mies sanoi ja noustessaan ylös.
-Tietääkseni meidän perheemme rahat eivät kuulu sinulle, Minä soitan poliisit, Jarno tokaisi.
-Sinuna en tekisi sitä. Sinähän olet sen Veikko Iloliemen poikapuoli, mies puhutteli yhtäkkiä uhkaavan oloisesti. Jarno säpsähti. Miten mies tiesi hänestä niin paljon, ja miksi mies ylipäätään otti Veikon puheeksi? Liittyikö vanhus tähän jotenkin? Varas tiesi jotain mitä Jarno ei.
-Meillä on yhteyshenkilöitä sairaalaan, jossa Veikko tälläkin hetkellä on. Poliisia ei sotketa tähän mukaan, tai muuten Veikko kuolee. Sairaalan työntekijöiden joukkoon soluttautuneet kätyrimme pitävät siitä kyllä huolen. Veikko löydetään elottomana sairaalahuoneestaan ja kuolinsyyksi kirjataan sydänkohtaus eikä kukaan epäile mitään. Jos sinulle sopii, minä jatkan tästä matkaani, mies puhui ylimielisesti.

Mies käveli Jarnon ohi töytäisten tätä tahallaan. Vähitellen hahmo hävisi hämärään yöhön. Jarno ei hetkeen osannut tehdä enää mitään mentyään niin hämilleen salaperäisen miehen sanoista. Mitä tämä oli tarkoittanut kertoessaan tulleensa hakemaan hänelle kuuluvia rahoja? Entä sitten Veikon osuus. Oliko vanhus vain uhkailijan pelinappulana vai oliko äidin aviomies sotkeutunut mukaan johonkin hämärähommiin? Jarno katsoi parhaaksi olla varuillaan ja jättää poliisille soittamisen tekemättä tällä kertaa, jos se olisi vaaraksi Veikolle. Jarno ei halunnut järkyttää äitiään yhtään enempää salaperäisen miehen puheista kertomalla, sillä pelkkä ryöstön uhriksi joutuminen oli saanut vanhuksen niin pahasti pois tolaltaan. Veikko oli tullut aiemmassa keskustelussa niin painokkaasti ilmi, että Jarno oli melko varma Veikon tietävän jotakin asiasta. Jarno päätti käydä jututtamassa isäpuoltaan sairaalassa heti seuraavana päivänä.

---


Jarno lupasi että Juulia saisi jäädä hänen asunnolleen muutamaksi päiväksi. Juulia ei uskaltanut lähestyäkään kotiaan, ja oikeastaan Jarno oli helpottunut siitä, että äiti pysyisi näin poissa kaikenlaisten hiippareiden lähettyviltä. Jarno saapui toiveikkaana sairaalalle, sillä hän arveli saavansa Veikolta jotakin selvennystä meneillään olevaan tilanteeseen. Lounastaan popsiva vanhus yllättyi huomatessaan Jarnon tulleen vierailulle aivan yksin tällä kertaa. Jarno ei tiennyt miten voisi tuoda asiansa hienovaraisesti esille, joten lopulta mies päätyi kysäisemaan syyttävään sävyyn, oliko Veikko sekaantunut johonkin rikolliseen toimintaan. Vanhus jähmettyi niille sijoilleen ja lusikka luiskahti hänen kädestään ja kilahi osuessaan lautaseen. Kehonkieli antoi niin selviä vihjeitä ettei asiasta ollut epäilystäkään, eikä Veikkokaan voinut enää jatkaa salailua jäätyään kiinni.
-Mitä vähemmän tiedät sitä parempi. En halua sotkea sinua tähän. Kaikki on ihan hallinnassa, Veikko vakuutteli katse soppakulhoon porautuneena.

-Joku oli eilen murtautunut sinun ja äidin taloon! Ajattele jos Juulialle olisi tehty jotain! Törmäsin eilen mieheen, joka väitti perheemme omaisuuden kuuluvan hänelle. Voitko yhä väittää, että "kaikki on hallinnassa"? Jos tietäisimme, mihin olet sekaantunut, osaisimme ainakin varautua mahdollisiin seurauksiin! Jarno tulistui. Hän oli äimistynyt isäpuolen sanoista. Miksi tämän täytyi aina valehdella ja vähätellä asioita? Veikon kasvot pysyivät ilmeettöminä, ja hän jatkoi syömistä kuin mitään ei olisi tapahtunut katse soppakulhossa.
-Minä lupaan hoitaa asiat niin, että kukaan ei enää vainoa meitä. Sovitaanko ettei puhuta tästä Juulialle? Hän hermoilee niin pienistä asioista, ja tämä on parhaaksi hänelle, Veikko puhui erittäin epävakuuttavasti. Jarno ei luottanut siihen, että Veikko saisi asiat kuntoon, eikä vanhuksesta saanut mitään tietoa irti. Hän suorastaan kielsi ongelmien olemassaolon.

---


Juulian vierailu Jarnon luona venyi parista päivästä kahteen viikkoon ja lopulta kuukauteen. Vanhaa rouvaa ei selvästi tehnyt mieli palata omaan kotiin. Siellä eläminen tuntui turvattomalta varkaiden murtautumisen jälkeen. Yksiö alkoi käydä ahtaaksi kahdelle simille, ja Veikkokin olisi päässyt kotiutumaan sairaalasta piakoin. Lopulta Juulia ehdotti muuttamista uuteen taloon. Vanhus selvästi toivoi myös Jarnon muuttavan, ja niin mies sitten suostuikin ehdotukseen. Hän ei ollut saanut kerrottua Juulialle Veikon puuhista sillä ei oikein itsekään tiennyt, mistä oli kyse. Niinpä Jarno koki velvollisuutenaan muuttaa vanhan parin mukana suojellakseen Juuliaa. Kertyneiden varojen ja onnistuneiden asuntokauppojen ansiosta kolmikolla oli mahdollisuus muuttaa suureen rantahuvilaan.

Kun suurin muuttohässäkkä oli ohi ja tavarat saatu sijoitettua uuteen taloon, päätti Juulia ottaa rantatontin eduista kaiken irti. Vanhus sujautti uima-asun ylleen ja roudasi pyyhkeen valkealle hiekalle auringon ottamista varten. Veikko seurasi vaimonsa touhua päätään pudistellen.
-Pue nyt jotain lämmintä päällesi! Syksy alkaa olla lopuillaan ja ilmat ovat viilenneet. Palellutat vain itsesi, Veikko huomautti. Juulia käänsi tuhahtaen kylkeä ja silmäili hetki sitten rakentamaansa hiekkalinnaa.
-Täällä on ihan lämmin vielä. Nyt on viimeiset hetket hyödyntää rantaa ennen talvea ja minä aion ottaa niistä kaiken irti! Juulia uhmasi. Veikon tuli kylmä Juulian touhua katsellessa vaikka hänellä oli yllään toppatakki. Koska Juulia ei ollut taivuteltavissa, päätti Veikko lopulta jättää vaimonsa rauhaan ja mennä tervehtimään uusia naapureita.

Niinhän siinä lopulta kuitenkin kävi, että Juulia sai raivokkaan flunssan, joka ajoi naisen vuodelepoon. Juulia joutui kuitenkin kömpimään ylös sängystä ilmoittaakseen sairastumisesta pomolleen. Tukkoisella äänellä hän selitti asiaa puhelimessa. Pomon reaktio tuli kuitenkin Juulialle yllätyksenä:
-Mitäpä jos sairasloman sijaan jättäytyisit kokonaan pelialan piireistä ja jäisit eläkkeelle? Olet ollut loistava työntekijä, mutta vanhemmiten refleksisi ja sormiesi nivelet ovat heikentyneet sen verran ettei sinusta ole meille enää hyötyä.
-Kuinka te kehtaatte? Minussa tai sormissani ei ole mitään vikaa! Jos työpanostani ei kerran arvosteta otan lopputilin firmastanne! Juulia raivosi puhelimeen ja löi luurin pomonsa korvaan. Hetken aikaa Juulia mietti soittaisiko takaisin pahoitellakseen töykeää käytöstään mutta päätti antaa asian olla. Puhelu oli saanut flunssaisen Juulian vireystilan kohoamaan ja naisen oikein teki mieli päästä värkkäilemään jotakin.

Vanhus säntäsi muitta mutkitta Jarnon huoneeseen sijoitetun robotinrakennuspöydän ääreen kolistelemaan kesken Jarnon nokosten. Punapää kohottautui kummissaan istumaan vuotelle ja katsahti ärsyyntyneenä äitiään, joka metallinpalan hakkaamisen lisäksi pölisi omiaan ääneen.
-Vai on minulla muka heikot nivelet? Katsohan nyt Jarno miten kätevä olen käsistäni! Enkö olekin, häh? Juulia halusi tietää. Jarnolla ei ollut asiaan oikein mielipidettä, sillä hänellä itsellään pysyi kädessä parhaiten sivellin, mikä oli vähän eri asia.
-Eikö sinun pitänyt olla työkyvytön ja levätä sängyssä tämä päivä? Jarno huomautti Juulian avastaessa pari kertaa putkeen.
-Älä nyt sinäkin väitä ettei minusta muka ole mihinkään! Juulia kimpaantui ja alkoi väännellä muttereita ja muita robotin osia entistä vauhdikkaammalla tahdilla.

Illan hämärtyessä Juulian voimat alkoivat hiljalleen hiipua, ja lopulta vanhus näki paremmaksi mennä maaten sairastamaan. Sinä yönä ei kuitenkaan Veikko saanut unen päästä kiinni. Hän oli pyörinyt sängyssä jo muutaman tovin, kun hän lopulta päätti nousta jaloittelemaan. Veikko sytytti himmeän pöytälampun, käveli ikkunan luo ja katsoi pimeyteen. Mies huomasi pihalla hiippareita. Nyt he olivat ilmeisesti saaneet selville jo uudenkin osoitteen. Veikko pudisti päätään. Hän ei enää tiennyt, miten pesisi kätensä pois koko sotkusta. Kaikki oli jatkunut aivan liian pitkään ja paisunut valtaviin mittakaavoihin. Veikko oli onnellinen siitä, mitä hän oli saavuttanut: Hänellä oli kaunis vaimo, monta lasta ja pitkä avioliitto takana. Juuri tätä hän oli aina halunnut, mutta minkä hinnan hän olikaan kaikesta joutuikin maksamaan? Hän oli ollut niin itsepäisesti halunnut kaiken keinoja kaihtamatta.

Kun Juulia oli aikoinaan suostunut Kustin kosintaan, oli Veikko ollut niin epätoivoinen ja surullinen. Veikko oli päättänyt osoittaa Juulialle, että hän itse olisi parempi valinta sen väkivaltaisen hullun sijasta. Niinpä Veikko oli palkannut yksityisetsivän tutkimaan Kustin taustat. Veikko halusi saada selville jokaisen yksityiskohdan kilpailijansa elämästä. Tämän oli täytynyt mokata jotenkin, ja jos Veikko saisi osoitettua virheet Juulialle, olisi naisen täytynyt uskoa Veikon olevan parempi kumppanivalinta. Suunnitelma oli toiminut paremmin kuin Veikko oli edes uskaltanut toivoa: Kustilla oli ollut Vappu Pimeän kanssa yhden yön juttu, mistä nainen oli tullut raskaaksi, ja oli syntynyt syrjähyppylapsi Jukka, jonka olemassaolo täytyi tuoda näyttävästi esille. Vappu eli sossutuella, oli alkoholisoitunut eikä kyennyt huolehtimaan lapsistaan. Veikko päätti tehdä lapsille palveluksen ja pyysi palkkamurhaajaa tappamaan naisen. Veikko maksoi murhaajalle aloituspalkkion ja lupasi hoitaa loput velat päästessaan Juulian puolisoksi ja kiinni tämän suvun rahoihin.

Kaikki sujui suunnitelman mukaisesti Veikon vedellessä oikeista naruista. Hän ujutti yksityisetsivän selvittämiä faktoja sisältävän dokumentin Vapun jäämistöön, jolloin lapset huostaanottanut sosiaalityöntekijä sai selville Jukan biologisen isän nimen, eikä mennyt kauaa selvittää Kustin senhetkistä olinpaikkaa. Veikko päivysti tiuhaan tahtiin Juulian Facebook-profiilisivulla, ja kun hän havaitsi siviilisäädyn muuttuneen sinkuksi, tajusi Veikko että nyt olisi oikea aika rientää lohduttamaan juuri kipeästä erosta kärsivää Juuliaa. Ei mennyt aikaakaan kun Juulia olikin seisomassa vihkikaaren alla Veikon kanssa. Miehen harmiksi kaikki ei mennyt kuitenkaan tällä kertaa aivan nappiin: Uuno painotti Juuliaa tekemään avioehdon, eikä Veikko tämän takia saanutkaan kasaan rahasummaa mitä oli palkkamurhaajalle velkaa. Hätääntyneenä Veikko arveli että olisi parempi vaihtaa maisemaa, ja houkutteli perheen muuttamaan Leutolaakson stadialueelta Siniperään sillä tekosyyllä että hän olisi saanut työtarjouksen uudelta paikkakunnalta.

Elo Siniperässä sujui pitkään rauhallisissa merkeissä, kunnes Juulian osallistuminen missikisoihin oli antanut tarkkaavaiselle palkkamurhaajalle vihjeen Iloliemen perheen senhetkisestä asuinpaikasta. Mies oli soluttautunut missikisoissa yleisön joukkoon ja antanut naiselle ruusukimpun, joka sisälsi ikävän viestin Veikolle. Mies ei voinut muuta kuin odottaa palkkamurhaajan yhteydenottoa ja selittää tälle ettei hänellä ollut vielä tarvittavia rahoja kasassa. Veikko sai lisäaikaa velkojensa maksamiseen, mutta hän tiesi jo siinä vaiheessa, ettei tulisi saamaan tarpeeksi suurta rahasummaa mitenkään kasaan, eikä hän halunnut myöskään kavaltaa Juuliaa.

Kun maksua ei alkanut kuulua, murhaaja järjestöineen alkoi järjestää ikäviä tapaamisia. Veikko ei ollut vieläkään maksanut velkojaan, ja järjestö halusi rahansa. Sen jäsenet ryhtyivät vuoron perään uhkailemaan Veikkoa väkivallan avulla. Ei Veikko ollut koskaan mennytkään "pienen nuorisojoukon tappelun väliin", vaan hänet hakattiin ostosreissulla. Veikko vain oli selittänyt tilanteen parhain päin perheelleen ja lääkäreille. Ei hän saanut edes poliiseilta turvaa, sillä muuten hän olisi itse joutunut syytetyksi Vappu Pimeän murhasta. Kun vanhus ei uhkailuista huolimatta saanut maksettua, alkoi järjestö käyttää järeämpiä aseita. Auto-onnettomuus, johon Veikko joutui, oli heidän tekosiaan. Vanhus pelkäsi, että tämä kaikki oli vasta alkua.

Veikko säpsähti sängyn narahdusta, jonka Juulia aiheutti kääntäessä kylkeä unissaan. Vanhus huokaisi raskaasti. Ei Veikko mahtanut palkkamurhaajalle ja tämän järjestölle yhtään mitään, toisin kuin hän oli Jarnolle väittänyt aiemmin. Muutenkin Jarnon sekaantuminen mukaan kuvioon aiheuttaisi varmasti uusia konflikteja. Veikko saattoi vain toivoa että palkkamurhaaja jättäisi viattoman Jarnon rauhaan. Poika-parka oli joutunut kärsimään tarpeeksi ollessaan vangittuna kuukausi tolkulla. Onneksi sentään Juulia sai elää rauhassa ja tietämättömänä aviomiehensä ongelmista, ja Veikko aikoisi jatkossakin pitää huolen siitä, ettei Juulia saa tietoihinsa mitään. Asiat joita ei tiedä eivät myöskään voi satuttaa. Veikko napsautti yöpöydällä olevan lampun sammuksiin ja kaivautui peiton alle Juulian vierelle. Toivottavasti uni tulisi tällä kertaa paremmin.

No niin, nyt ovat Veikon salaisuudet sitten julki. .-D Päätin sisällyttää osaan laajemman kertomuksen Veikon puuhista muistutellakseni juonen kulkua. Ensimmäiset käänteet tapahtuivat kaksi vuotta sitten, joten harva varmaan muisti kaiken. .-D 
Jarnokin selvisi viime osan traagisten tapahtumien jälkeen, ja oikeastaan perijän pesti pelasti hänet. Olin suunnitellut Jarnon kuolevan jos hänestä ei tule perijää, mutta koska Jarno perijäksi pääsi, selvisi hän. Yritin edellisen osan lopussa sanoillani luoda vain sellaisen vaikutelman, että Jarnon menehtyminenkin olisi yksi mahdollisuus. Oli minulla toki vaihtoehtoisiakin toimintatapoja keksittynä, vaikka tiesin ettei niille tulisi käyttöä. .-D Yun toivoi minun kertovan nämä, joten tässä tulee: Uuden perijän valinta olisi ollut aika selvä toimintapa, mutta jätin edelliseen osaan Jarnon mietteisiin myös sellaisen tulkinnanvaraisen aukon, että hän olisi sittenkin suostunut Birgitan eka kerta -ehdotukseen ja Birgitta olisi tullut raskaaksi, jolloin tämä lapsi olisi automaattisesti tullut perijäksi. Tämä tosin olisi sotinut vähän sääntöjä vastaan, koska Birgitta oli omaluomani sim. 
Hattara puolestaan ilmaisi aiemmin kiinnostustaan poikien tavoiteiden ja mieltymysten kuulemiseen, jotka jäivät kertomatta koska perijä-äänestystä ei ollut. Julkaisen siis tiedot nyt. Vielä sellainen huomio, että simien elämäntavoitteet vaihtuivat juuri heidän siirryttyä uuteen peliin, joten tiedot saattavat sotia aiemmin tarinassa tulleiden juttujen kanssa esimerkiksi uratoiveiden kohdalla.


Nimi: Atso
Tavoite: Perhe
Elämäntavoite: Lainvalvontauran huippu
Mieltymykset: löyhkä & juhla-asut
Inhokki: vaaleat hiukset
Luonne;
sottaisa (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) () () siisti
ujo (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) () () menevä
laiska (x) (x) (x) (x) (x) (x) () () () () toimelias
vakava (x) (x) (x) () () () () () () () leikkisä
marisija () () () () () () () () () () kiltti


Nimi: Jarno
Tavoite: Perhe
Elämäntavoite: Opetusuran huippu
Mieltymykset: mustat hiukset & vampyyrit
Inhokki: uima-asut
Luonne:
sottaisa (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) () () siisti
ujo (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) () () menevä
laiska (x) (x) (x) (x) (x) (x) () () () () toimelias
vakava (x) (x) (x) () () () () () () () leikkisä
marisija () () () () () () () () () () kiltti


Nimi: Kai
Tavoite: Tieto
Elämäntavoite: peliuran huippu
Mieltymykset: maski & hatut
Inhokki: lasit
Luonne:
sottaisa (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) () siisti
ujo (x) (x) () () () () () () () () menevä
laiska (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) () () () toimelias
vakava (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) () () () leikkisä
marisija (x) () () () () () () () () () kiltti


Nimi: Jouni
Tavoite: Perhe
Elämäntavoite: opetusuran huippu
Mieltymykset: uima-asut ja hatut
Inhokki: punaiset hiukset
Luonne:
sottaisa (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) () siisti
ujo (x) (x) () () () () () () () () menevä
laiska (x) (x) (x) (x) (x) (x) (x) () () () toimelias
vakava (x) (x) (x) (x) (x) (x) () () () () leikkisä
marisija (x) () () () () () () () () () kiltti

Kain tavoite taisi itse asiassa olla alunperin nautinto, mutta jouduin arpomaan hänelle uuden tavoitteen menetettyäni Yöelämä-lisärin uudelle koneelle siirtyessä. Nythän sen voisi muuttaa taas takaisin, mutta olen tottunut Kaihin tietotavoitteisena. .-D 

Jokohan siinä oli viimein kaikki pakollinen sanottava. .-D Täytyy nyt ihan varmuudeksi toivottaa teille lukijoille jo nyt hyvää joulua! .-D Varaudun tällä kertaa, ettei pääse käymään niin kuin viime vuonna. Tietenkin toivon että ehtisin saada tämän vuoden puolella vielä osan tänne julki, mutta seuraava Taikapölyn osa vaatii paljon kuvaamista ja pelaamista, joten en osaa varmuudella sanoa. Jättäkäähän taas kommenttia! Suuret kiitokset myös synttäripostauksiin kommentoineille, yritän järjestää pian aikaa kommentteihinne vastaamiseen. .-)