Voi kökön kökkö, äsken nettini päätti jostain syystä päivittää kaikki auki olevat sivuni uusiksi, ja siinä jäi minulta tallentamatta kertaus ja alkupuhe. .-P Mutta se ei ole maailman loppu, ja sain ne tehtyä uusiksi, jeij. .-D Osa olisi tullut jo eilen illalla, mutta vuodatuksella oli jotain ongelmia koko eilisillan (kuten vuodatuksen etusivultakin näkyy..) joten en päässyt julkaisemaan osaa silloin. Tuolla julkaisupäivän kohdalla luki 1.7, eli perjaatteessa julkaisen osan oikeana päivänä, tarkoitus olisi vain ollut saada se tänne aikaisemmin luettavaksenne. Kauhea valitus tähän alkuun. .-D Muita juttuja en jaksa toistamiseen kirjoittaa alkupuheeseen, joten pääsette nopeammin osan kimppuun. .-D
VASTAUKSET EDELLISEN OSAN KOMMENTTEIHIN:
Lumikristalli kirjoitti:
VASTAUKSET EDELLISEN OSAN KOMMENTTEIHIN:
Lumikristalli kirjoitti:
Olipas tapahtuma rikas osa! Atsosta tuli oikea söpöläinen en oikein uskonut niin käyvän :D
Tämä Kustin juttu järkytti pahemmna kerran. Juulia ja Veikko on suloinen pari.
Uuno sai vihdoin kuulla jotain Jennasta, vaikka se ei nyt ollutkaan niin positiivistä.
Iloliemiä on mukava lukea kun ikinä ei voi arvata mitä seuraavaksi tapahtu. :D
Tuo Juulian musta mekko oli ihana!
Jatkoa.
Vastaus: Hyvä, että pidit tapahtumien paljoudesta. .-) Hehe, suloinen Atso onkin. .-) Hui, toivottavasti selvisit järkytyksestä! Hyvä parihan Juulia ja Veikko ovat. .-) Uunokin sai uutisia lellikistään, ja vaikkeivat ne miekkoselle mieluisia olleetkaan, niin ainakin nyt tietää kaiken olevan Jennalla kunnossa. .-) Oi, kiva kuulla! Jotkut lukijat osaavat jo päätellä juonenkulkuni, mutta kivaa, että on myös niitä, jotka eivät ennalta arvaa tapahtumia. .-) Hihi, kivaa, että mekko miellytti. .-D
Aada kirjoitti:
Hyvä, yllättävä ja tapahtumarikas osa!
Hyvä, yllättävä ja tapahtumarikas osa!
Jee, Veikko is back <3
Et sä ole naamarasisti, kun annoit Jennan kahdelle lapsellekin isäks Kustin. :)
Atsosta tuli söpö taapero, mielenkiinnolla odotan millainen hänestä tulee kasvaessaan.
Vastaus: Kiitos, kiva kuulla! .-) Veikon paluu ilahduttkin monia. .-) Ah, no hyvä, ettet sinä luokittele minua naamarasistiksi. .-) Saa sitten nähdä, miten Kusti-vauvat pärjäävät perijä-äänestyksessä.. Minäkin pidän Atsota, eiköhän poju kohta kasva lisää. ,-)
Turveltaja kirjoitti:
JES!!!! Hypin täällä reimusta kun Veikko ilmaantui kuvaan <3 Olikin jo häntä ikävä. =D Kusti oli kyllä yksi ku****ä, mutta sai ansaitsemansa. Vähän kauhistelin tuossa Veikon ja Juulian hääseremonian aikana milloin Kusti hyppää pusikosta uhkailemaan. Onneksi niin ei käynyt. =D
Odottelen innolla jatkoa!!
Vastaus: Mahtava kuulla, että olet riemuissasi Veikon paluusta. .-D Kusti tosiaan sai rangaistuksen petturuudestaan, mikä oli ihan oikein. Haha, Kusti ei sentään niin katkera ollut, että olisi tullut pilaamaan Juulian toisetkin häät. .-D
Roskuliini kirjoitti:
Hehheh, tässä osassa oli huumoria ja jännitystä :D Nauroin tässä kuvassa, ihan vain kuvatekstin takia: http://s779.photobucket.com/albums/yy76/simssiliini/simssi/?action=view¤t=5827a.png
Nimittäin, kahdesta syystä:
1. Vappu Pimeä nauratti kovasti, Kusti olikin pokannut julkkiksen :DD
2. Jukka Poika on idolini (ja mieheni!! <3), joten periaatteessa suutuin tuossa kun tuo ukkeli sanoi ''Jukka-pojan'' :D Mutta oli se hassua :D
Ja joo, Atsosta kasvoi melkoisen hyvännäköinen poika :) Ja uutta vauvaa pukkaa, jippii :3
Oijoijoi, Veikko is back! <3 Olen niiiiiin innoissani Veikosta & Juuliasta, ne on paaaljon parempi pari kun Juulia & Kusti, se oli varmaan jo alunperin selvää :D
Ja Uuno näytti seonneen, kun päätti lähteä Jennaa hakemaan. Onneksi miehen pää saatiin käännytettyä, ja nyt ukkeli sitten lelliikin lapsenlastaan.. Katsotaan nyt mitä tästäkin tulee :D
Jatkoa odotellen,
Rosku <3
Vastaus: Heh, mukavaa, että kuvateksti huvitti. .-D Ja kyllä, Vappu Pimeän nimeen otin inspiraatiota Vappu Pimiästä. .---D Itsellenikin tuli tuo Jukka Poika mieleen osaa kirjoittaessani. .-D Atson piirteet ovat kyllä kivat, ja uusi vauvakin on jo tulossa. .-) Kivaa, että Veikon paluu on ilahduttanut monia! .-) Minulla olikin jo alusta asti päätettynä, että Juulia ja Veikko päätyvät yhteen. .-D Uuno sai tosiaan kumman päähänpiston lähteä hakemaan Jennaa, mutta onneksi vanhus sitten rauhoittui. .-) Saa nähdä, millainen lellikki Atsosta tulee. .-D
Jellu kirjoitti:
Yööök, Veikko. Se on niiin tylsä :P
No, en moiti. Sun peli, sun valinnat. :)
Osa oli hyvä ja jännittävä. Kuvat onnistuneita! :D
Atso on söpö <3
Ja mitähän vielä? Okei, Jukka on varmasti oikeastikin Kustin poika, mutta veikkaisin tän asian julki tulemisella olevan jotain tekemistä Veikon kanssa. Sehän vannoi, ettei asia jää tähän... :''D
Vastaus: No juu, jollain tapaa petyin itseeni, kun hylkäsin Kustin, mutta näin se tällä kertaa meni. .-D Kiva kuulla, ja kiitos kuvakehuista! .-) Ja aika söppänähän se Atso on. .-) Huu, sinulla on jänniä mietteitä, katsotaan, pitävätkö ne paikkaansa. ,->
Ruutu kirjoitti:
Huh huh... Tajusin vasta loppupuolella, että Juulia menikin Veikon kanssa naimisiin. :D(Luulin ensin, et se Juulia vaa mietti jotai edellistä naimisiin menoa.) Mut ihana osa. Tää kuva oli hauska: http://s779.photobucket.com/albums/yy76/simssiliini/simssi/?action=view¤t=5816.png
Siks itseasiassa, ku Petra vaa kiljasi "Mitä, tuleeko minusta sittenkin tuplamummo!"
Ps. Joo, oon muuttanu nimeä ku oon vaihtanu lc:tä. (Oon siis Sunnyssä Raita -nimellä.)
Vastaus: Tarkoitukseni oli tosiaan pitää hääkohtauksessa hiukan salassa, kenen kanssa Juulia menee naimisiin, ja loppupuolen Veikko-oivalluksesi osoittaa, että kohtaus onnistui. .-) Kivaa, että olet löytänyt suosikkikuvan! .-) Mukavaa, että luet tekstit huolella, ja löydät niistäkin kivoja lausahduksia. .-) Hienoa, että kerroit nimimuutoksen. ,-)
Napu kirjoitti:
Minttu ottaa osaa Juulian suruun. Hän tietää tarkalleen, miltä tuntuu jätetyksi tuleminen. :( Aika hauska muuten, että meillä tuli toi erohommeli aika samaan aikaan :D Ja sitte molemmilla loppu onnellisesti toisen miehen kanssa, joka naista rakastaa oikeasti ♥ Naww ja aww! Hihi! Oon edelleenki sitä mieltä, että iloliemet on iha parhaita (ja sen kirjoittajat kanssa!) Sain vihdoin luettua sun osan heti sen ilmestyttyä, enkä kadu sitä, että luin.
Henkilökohtaisesti en itse pitänyt kustista lainkaan ja ihmettelin, miksi hylkäsit Veikon :D mutta hyvä näin!
Laitahan jatkoa tulemaan! ♥
ps. Atso on iha sika söpö! :)
Vastaus: Ihanaa, että Minttu ymmärtää Juulian surua! Naisilla olisi varmasti paljon puhuttavaa yhteisistä kokemuksistaan, jos he joskus sattuisivat kohtaamaan. .-D Totta! Kun luin osaasi, ajattelin täsmälleen samaa erohommelien samanaikaisuudesta. .-D Totta, molemmat löysivät vielä ymmärtäväiset ja ihanat miehet! .-) Kiitos, minusta on ihana kuulla, että Iloliemet ovat mielestäsi parhaita. <3 Voi kiitos, olet sinäkin kyllä paras! <3 Minusta on todella ihanaa, että kiireisenä päätät lukea juuri minun tarinaani. .-> Hah, minuunkaan ei ole ainakaan vielä syntynyt suurta kiintymystä Kustiin, mutta Veikko on kieltämättä ihana, varmaan johtuu naamasta. .-D Atso on kyllä ihan sika (possu) söpö! .-D
Jade Essence kirjoitti:
Onneksi Petra toimii yhä järjen äänenä äärilaidasta toiseen heilahtelevalle Uunolle. Onneksi sivuvaikutuksena Uuno päätti vahtia tyttärenpoikaansa. Saapahan nuoriparikin hieman vapaa-aikaa. Ah niin, hyvä kuvakulma:
http://s779.photobucket.com/albums/yy76/simssiliini/simssi/?action=view¤t=5813.png
Atsollehan tuli hauskat pyöreät kasvot, tuollaiset luottavaisen näköiset taaperonpiirteet. Ja pikkuinen vaikuttaa nopealta oppimaan, ainakin varmaan Kustin mielestä. Ja Juulia on kyllä kieltämättä nätti hääasussaan ja -meikeissään.
Mitmit? Keitä ovat tuntemattomat vieraat? Haistan juonenkäänteen! *Nuuhkii* Vai niin, Kustillakin menneisyys (jonka ilmituloa mies ei varmaan arvosta). Pieni Jukka on kyllä kohtelias ja mukavalta vaikuttava lapsi. Nähdäänköhän pojan siskoa joskus?
Oi, vai päätyi Juulia sitten naimisiin Veikon kanssa. Veikko kyllä vaikuttaa vakaammalta vaihtoehdolta kuin Kusti, ei siinä mitään. Tuo hääkohtaus oli hienosti kuvattu, kun käytiin välillä nykyhetkessä ja menneisyydessä. Ja hyvä että Roosaakin hieman nähtiin.
Oli kyllä mukavan tapahtumarikas osa! Silti ei tullut liikaa informaatiota ja aina muisti missä oltiin menossa. Ah niin, muistin tällä kertaa kokeilla soittolistaa, ihan hyvin toimi ;D
Vastaus: Ihii, Petrassa on onneksi puhtia elää äärilaitaisen Uunon kanssa. .-D Jep, Uuno on tosiaan innostunut Atsosta kovasti! .-) Kiitos, kun kerroit hyvän kuvakulman! Täytyy pyrkiä jatkossa samanlaisiin suorituksiin. .-) Tykkään lukea kovasti analyysejäsi kaikista lapsista! Atso saikin positiivisen analyysin. .-) Mukavaa, että huomioit Juulian häämeikkejä ja asuja. Muuttelin niitä useaan otteeseen, ja kivaa on tietää, etten turhaan. .-) Hienoa, että nenäsi haistaa jopa juonenkäänteet! .-D Olet tarkka lukija! Jukka tosiaan on kiltti ja kohtelias poika, eteenkin aivan vieraassa ympäristössä ja hyvin huolehtivan Petran seurassa. .-) Jukan siskokin saattaa päästä joskus näyttäytymään. ,-> On välillä vapauttavaa tehdä asiat eri tavalla, hääkohtauksesta tuli eloisampi pienen värin vaihtelun ansiosta. .-D Veikko tosiaan taitaa olla vakaampi kuin Kusti! Hienoa, että olit hyvin mukana ja muistit kaiken oleellisen. .-) Kiva, että kuuntelit soittolistaa välillä! En sitäkään ole turhaan väsännyt. .-D
Ezme kirjoitti:
Mahtava osa!
Harmi, kun Juulian ja Kustin häät menivät pilalle noin kamalalla tavalla! Kusti tosiaan oli epäreilu, kun ei kertonut vuosien takaisesta syrjähypystään Juulialle, vaikka he olivat jo menossa naimisiinkin. Olisihan asiasta voinut jo seurustelu aikoina sanoa. Voi Kusti, menit nyt menettämään ihanan naisen.
Toisaalta... Jee! Veikosta tulikin Juulian mies! Hienosti olit kertonut Juulian ja Veikon häistä. Välillä oli menneisyydestä pätkiä, mutta sitten palattiin taas nykyhetkeen. En käsitä miten osasit kirjoittaa sen kohtauksen niin, että siinä pysyi koko ajan mukana. Luulisi tuollaisen ratkaisun sekoittavana, mutta eipä se sekoittanutkaan :) Ehkäpä olet vain niin hyvä kirjoittamaan.
Lempikuvaa en löytänyt, mutta nauroin tuolle Vappu Pimeälle :D
Ai niin... Mokailin edellisessä kommentissani ja sanoin, että kakkossukupolvea onkin näkynyt jo kauan :) Ehkäpä olisi aika palata kesälomalta takaisin koulunpenkille, että oppisin laskemaan :D
Atsosta kasvoi todella suloisen näköinen taapero. Poika näyttää paljon Kustilta, mutta samalla myös Juulialta :) En malta odottaa miten söpö Atsosta kasvaa myöhemmin!
Sitten kyselisin, että mistä olet ladannut tuon Juulian hunnun? :) Olen etsiskellyt juuri tuon kaltaisia huntuja, mutta mistään en ole löytäny, joten olisi mahtava jos muistaisit latauspaikan :D
Jatkoa odottelen innolla! Toivottavasti Juulia saa lapsen Veikonkin kanssa :)
Vastaus: Totta, Kusti oli menneisyydessään tehnyt virheitä, jotka hän oletti pitävänsä ikuisesti salaisuutena. .-/ Valehtelu on tosiaan epäreilua. .-( Juulia olisi tosiaan ollut Kustille kahden salaman yhteensopiva, joten suuri menetys oli kyseessä! Kiitos kovasti hääkohtaus-kehuista. .-) Mukava kuulla, että kirjoitukset olivat selkeät! Ehheh, hauskaa, että pääsit nauramaan Vappu Pimeälle. .-D Kun loin simiä, ajattelin: "Onneksi kukaan koskaan ei tule tietämään tästä", mutta toisin kävi. .-D Pienet "laskuvirheet" sukupolvista eivät haittaa ollenkaan. .-) Itsekin menen usein sekaisin laskiessani sukupolvia, eikä kaikkea voi aina muistaa. .-) Minäkin jään odottamaan Atson kasvua ja kehitystä. .-) Hunnun olen ladannut All About Stylestä. Tämä linkki vie oikeaan kohtaan sivustolla. Ihanaa, että saan auttaa sinua löytämään unelmien hunnun simssiin! Heh, katsotaan, jos lapsia siunautuu. ,-)
Mesinen kirjoitti:
Ihanan osa, jälleen kerran!
Hääkelloja näyttää soivan vähän joka puolella ;). Toivoin niin Juulian löytävän puolison itselleen Veikosta ,mutta olin jo heittänyt toiveet kaivoon, kun Kustilla ja Juulialla meni niin hyvin. Mies näyttikin olevan aikamoinen liero! Ihmekään, että oli niin mustasukkainen Veikosta yliopisto aikoina, kun itse oli pettänyt Juuliaa. Silloinhan sitä kuvittelee, että tuo toinenkin voi pettää ihan yhtälailla.
Hienosti toteutettu nuo toiset häät. Julian ajatukset ja muistit vanhoihin aikoihin oli kyllä upeat. Kerrontanakin tuo tuntui olevan paljon toimivampi, kuin että jos se olisi esitetty aikajanallisesti oikein, eikä flashbackinä. Pääsi helposti mukaan.
Noita yllätyksiä käy välillä, kun nai NPC hahmoja vanhassa naapurustossa. Naapuruston suhteet vaan on helppo saada todella sotkuun! Itselläni NPC oli jo isoisoisä, kun lopulta löysi elämänkumppaninsa... Tajusin vasta kanssa tuota sukulaisuussuhteita selaillessa.
Odotan innolla millainen prinssi uljas Atsosta kuoriutuu vanhempana. Isällään on voimakkaat piirteet, mutta oma Kyöstini tuotti uljaan näköisiä jälkeläisiä. Joskus erikoiset tai voimakkaat piirteet ei ole pahasta ;)..
Niin ja odotanhan minä innolla sitäkin minkälainen uusitulokas Iloliemille saadaan sekä millainen yhdistelmä voisi Veikosta ja Juliasta tulla?
Ihanaa muuten, että Jenna soitti Uunolle. Mies on jotenkin onnistunut ujuttautumaan sydämeeni, vaikka onkin hieman erikoinen ja niin mies ;)! Häämekonkin olisi voinut uudelleen käyttää :D!
Jatkoa innolla odotellen
Vastaus: Mukavaa, että salainen haaveesi toteutui! .-) Minun piti aluksi ottaa Veikko nopeammin Juulian mieheksi, mutta Kustilta löytyi niin mielenkiintoinen taustaseikka, ettei sellaista asiaa voi jättää hyödyntämättä. .-D Siispä Kusti sai olla Juulian miehenä hitusen pidempään. .-) Maailman paras huomiosi tuosta mustasukkaisuudesta, sillä se on täysin totta! Jos itse ei osaa luottaa toiseen, kuvittelee toisesta aivan samaa. .-s Ihanaa, että olin päätynyt oikeaan ratkaisuun hääkohtauksessa! Kiitos paljon kehuistasi. .-) Minä olen hyvä sotkemaan naapurustosuhteita! .-D Laitan nimittäin aina romantiikkatavoitteistenkin pelehtiessä vaihtoehdon "yritä saada vauva", koska tykkään taaperoista, ja on jännää, kun tulee monta eri isistä lasta. .-D Heh, ja sukupuista tosiaan löytyy yllätyksiä. .-D Totta, eikä Kustikaan ole mikään ruma, vaan omanlaisensa. .-) On kivaa saada vaihtelua simssiin, kun valitsee yllättäviäkin kumppaneita simeille. .-) Ja lapset voivat tosiaan periytyä hauskalla tavalla! .-) Ihii, saa nähdä tosiaan noiden vauvajuttujen kanssa! Niistä on vaikeaa antaa vinkkailuja, kun ei itsekään tiedä. .-D Minustakin on iloista, ettei Uunon tarvitse elää enää epätietoisuudessa Jennan suhteen. .-) Minustakin Uuno on ihana henkilö! Ihana kuulla, että myös sinä olet lämmennyt häneen. .-) Hah, itse olen myös aika ylpeä Uunon häämekkohuomiosta. .--D
Aamutähti kirjoitti:
Aivan järkyttävän mahtava osa!!!!! <3
Ensinnäkin, onnea, pian on 60 osaa täynnä! :) Tämä on kirjaimellisestikin tosi ainutlaatuinen, ihana että osia on pitkälti yli puoli sataa ja 4. sukupolvi vasta taapero.
Uuno se jaksaa naurattaa lukijaa täällä ruudun takana, oli tilanne mikä hyvänsä niin aina tärkeintä on mammona, rahanmeno ja säästäminen ym. :'D Et ole muuten mikään naamarasisti, itsekin ottaisin mieluummin Veikon kuin Kustin, vaikken Kustia kohtaan sillä mitään pahaa tarkoitakaan, mutta se vain tuntuisi jotenkin..automattiselta niillä vaihtoehdoilla. Ihanat selittelyt =)
HYRR, mikä juonenkäänne!!! Siis, jokaisen morsiamen painajainen saada kuulla jotain tuonkaltaista, kun on jo hääpuvussakin ja kaiken piti olla kuin unelmaa. Eihän siitä voi ilman särkynyttä sydäntä, mutta Juulian kohdalla onneksi Veikko tuli lohduttamaan ja korjaamaan asioita paremmiksi kuin entiselleen. Toisaalta hyvä, ettei Juulia pura kiukkuaan ja inhoaan Jukkaan, jonka syytä ei ole mikään ja joka kärsii myös tapahtuneista asioista. Vappu Pimeä... ;--D
Kusti oli jotenkin ällöttävän kaksinaamainen, vaikka mistäs hänkään nyt välttämättä olisi voinut lapsesta tietää. Mutta ainoa syntipukki hän kyllä on jos sellainen pitää löytää. Innolla odottelen uutta osaa! ♥ Ja teetkin sen sitten pian kerta rento kesä on alkanut! ;)
Vastaus: Niinpä onkin, on noita osia paljon kertynyt. .-D Kiitos! Jep, Uunolla on kyllä tuo mammona jatkuvasti mielessä. .-D Mukavaa, ettet sinäkään luokitellut minua naamarasistiksi Veikon valinnalla. .-) Oli Veikko minullakin oikeastaan aika automaattinen valinta, pidin Kustia tarinassa vain mukana pidempään kuin olin aluksi suunnitellut. .-D Todellakin painajainen. .-D Mietin jo, viitsinkö laittaa Kustin menneisyyden paljastumista hääpäivän kohdalle, mutta siihen se nyt tuli. Veikko tosiaan saapui oikealla hetkellä Juulian tueksi. .-) Ja niinpä, eihän tapahtuma Jukan syy ollut! Vappu Pimeäniän nyt kerää monien huomion. .-D No juu, perjaatteessa Kusti onkin ainoa syntipukki tapahtuneelle, kun meni Juulia pettämään sillä tavalla. .-/ En ole jostain syystä kunnon kirjoitusvireessä kesäisin, joten osia tulee perjaatteessa hitaammin kesällä. .-P Mutta kesällä on aikaa kuvata paljon varastoon, joten sitten koulujen alkaessa ei ainakaan kuvien puutteen takia pitäisi tulla viivästystä. ,-) Hyi, mitä minä jostain koulusta rupesin puhumaan..
DESTR0YED kirjoitti:
Jesjesjes! Sen verran naamarasisti olen etten jostain syystä sietänyt ajatusta Kusti + Juulia, joten on hienoa että Veikko sai Juulian. Mitä muuten Kustille nyt siis tapahtui, entä Jukalle? Muuttivatko he pois tai jotain? Kun meni multa vähän ohi :D
Vastaus: Jes. .-D Jostain syystä repeilin naamarasistisuudellesi. .-D Minunkin oli perjaatteessa vaikea ajatella Kustia ja Juuliaa yhdessä, Veikko ja Juulia on jotenkin.. luonnollisempi? .-D Kusti ja Jukka muuttivat pois, se mainittiin pian häiden peruuntumisen jälkeen olevassa kuvatekstissä, mutta aina ei voi olla virkeimmillään lukiessaan, itsellänikin menee monia asioita usein ohi. .-D
vupii kirjoitti:
Haa...Vee-vee---veikko ! Go Veikko !
Sitten asiaan. Noh, olin tosi pettynyt Kustin salaisesta pojasta...Mrh.. mikä lurjus ! Olin juuri vähän oppinut pitämään Kustista ja sitten tämä paljastui ihan kelvottomaksi. Onneksi Julia tajusia asian ja Kusti sai lähteä, Ikävää tietysti Atsolle mutta kyllä Kusti varmaan poikaansa/poikiaan saa tavata.
Kiljahdin täällä ilosta ääneen kun tajusin ketä Julia on oikein rengastamassa. Jees!!! Olen toivonut tätä jo niiiiiiiin monta osaa, Veikon ensi esiintymisestä lähtien. Tiesitkös muuten, että Mansujen Rasmus on tuunattu Veikko ? Simpellä noukittu ja Casissa tuunattu ;)
Enkä nyt tiedä olitko naamarasisti, onhan Julialla kaksi lasta Kustin kanssa ja eikös legacyn tarkoituksena ole juuri perimän jatkuminen ?
Mutta siis megalomaanisen loistelias osa ja jatkoa odottelen innolla !
Vastaus: Hihii, arvelinkin sinun ilahtuvan Veikon tulosta. .-D Kusti paljastui tosiaan aika kelvottomaksi, kun hänen menneisyytensä koputti oven takaa.. Niin, Atsonkin kannalta tilanne on tietysti kurja, tuosta tapaamisoikeudesta lisää ensi osassa. ,-D Oih, ihanaa kuulla, että ihan ääneen kiljahtelet riemusta, tulee itsellenikin hyvä mieli. .-D En tosiaan tiennyt Rasmuksen Veikkoudesta, wau.. .-o Olen täällä ihan ihmeissäni. .-D No juu, kai nuo kaksi Kusti-lasta vähentävät naamarasistisuuttani. .-D Ja tuossa perimän jatkamisessa olet oikeassa. ,-)
banssu kirjoitti:
Luin tän uuden osan jo aiemmin tänään, mutta silloin mua hoputettiin niin, etten ehtiny kommentoida. Oli kuitenkin pakko lukea ensin tää loppuun, ei Iloliemiä voi jättää noin vaan kesken! :D
Melkein unohdin nyt sitten kommentoidakin, mutta onneksi muistin nyt vielä kuitenkin...
En huomannut ensin kommenttiasi, mutta tulin sattumalta tänne katsomaan, olisiko uutta osaa tullut, ja olihan täällä! Oon joku ennustaja... ;)
JES Veikko! Veikko! JEEEE!
Tätä tää tarina juuri kaipasi - Veikkoa Juulian vierelle! ;p
Vähän olit kirjottanu ton hääkohtauksen jännästi. Siinä sai vuoroin arvailla sekä Kustia että Veikkoa ja sitten vielä jotakuta kummaa kolmatta miestä siihen Juulian kanssa hääkaaren alle! Mutta olit valinnut lopultakin parhaan mahdollisen kumppanin Juulialle, eli Veikon! :)
Ihanaa! :) (Miten voin olla näin innostunut siitä, että valitsit simstarinasi perijän puolisoksi lopulta lempivaihtoehtoni kahdesta miehestä? :P)
Tosin surullista, että Juulia joutui pettymään Kustiin. Juulia on ihana eikä olis ansainnu sitä... Mutta onneksi se kesti sen tosi hyvin!
Ja Kusti on mikäkin hirviö... :( Tiesin sen! TIESIN! D::: Petturi... Niljakas! D:
Tosin... Voi Jukka raukkaa, sillä kun on ollut niin vaikea lapsuus jo muutenkin. Toivottavasti Jukan sisko muuten pääsee johonkin onnelliseen perheeseen! :D
Harmi tietysti, ettei ne päässyt asumaan samaan talouteen. Tai mistä sitä tietää, jos Kusti vaikka löysi Jukan siskon isän ja muutti sen kanssa kimppakämppään! :D
Voi nuita vanhuksia, kun kilpailevat Atson huomiosta! :D Toivottavasti tästä ei kuitenkaan äidy mitään sen vakavampaa Petran ja Uunon välille kuitenkaan. :D Uuno kun osaa olla välillä vähän, no, sellainen uuno.
Ihanaa muuten kun Jennastakin kuultiin! Se varmasti lohdutti Uunoa siitä huolimatta, että Jenna ilmoitti, ettei tule enää koskaan takaisin.
Onneksi Uuno pääsi pettymyksen aallostaan nopeasti yli, ja vaikka Kustikin petti miehen luottamuksen, niin hyvin tässä silti vielä puksutetaan eteenpäin! :D
Toivottavasti vanhukset ei kuole vielä piitkään aikaan... Petrasta ja Uunosta kun on niin mukavaa lukea. Harmi vaan, ettet sä oikein voi kontrolloida niiden ikää. :D Vaikka Uuno onkin välillä tosi ärsyttävä, niin en silti haluais sen vielä kuolevan tai mitään. (Muistan muuten yhä ne Uunon hurjat stunttiloikat synnyttävän Petran luo! :D [sano että se oli tässä tarinassa, sano että se oli uuno ja petra, sano että petra oli synnyttämässä... :DD])
Atso on muuten todella suloinen lapsi, vaikka muistuttaakin vähän Kustia, mikä on typerää, koska Kusti oli ärsyttävä petturi. :D
Muttaa odotan innolla minkä näköinen toisesta lapsesta tulee (voi Juulia raukkaa, pitihän se arvata, että nyt se tuli vielä Kustille raskaaksikin!) ja toivottavasti Veikolle ja Juuliallekin siunaantuu vielä ainakin yksi lapsi! :)
Jooo, en tiiä oliko mulla tässä sitten muuta... Taisihan tässä jo tullakin kaikenlaista. :D
Seuraavaan osaan siis ;)
-banssu
Vastaus: Heh, mukava kuulla, ettei Iloliemiä voi jättää kesken. .-D Ihanaa myös, että vaivauduit tulla vielä myöhemmin kommentoimaan. .-) Hauskaa, että keksit itse tulla katsomaan tänne, vaikket nähnyt ilmoitusta heti. Nämä tämmöiset tapaukset ovat kiehtovia. .-D Kiitos kovasti kehuista hääkohtauksesta! Yritinkin tehdä siitä vähän mystisen, ja juuri tuollaisen reaktion kuin sinulla halusin saada aikaan. .-) Mukavaa, että Veikko-valinta miellyttää sinua! .-> On aina ihana kuulla, kun lukijat innostuvat! <3 Totta, Juulia joutui pettymään pahemman kerran, mutta kuten tosiaan sanoitkin, maailma ei lopu siihen, ja aina löytyy joku, joka ymmärtää ja auttaa. .-) Jukalla tosiaan on ollut rankkaa, mutta sentään hän pääsi asumaan nyt isänsä kanssa. .-) Aivan mahtava tuo Kustin ja Jukan siskon isän kimppakämppä -idea! .-D Iloista, että sinua pohdituttaa tarinani, ja keksit samalla iloisia ajatuksia! .-D Totta, Petra ja Uuno ovat erittäin innokkaita isovanhempia, ja katsotaan nyt, mitä vielä siitä kehittelen. .-D Totta, on Uunossakin sinnikkyyttä Jenna-jutun ja Kustin petturuuden jälkeen! Itse asiassa Petra ja Uuno elävät hiukan pidempään, kun muut simini, sillä juotin heille elämänlitkua, sillä en voinut sallia heidän kasvavan vanhuksiksi ennen Essin kaappaus -juonen loppumista, ja nytkin he ovat vasta vanhuuden alussa, joten kyllä heistä kuullaan vielä pitkään. .-) Minustakin Petra ja Uuno ovat ihania, ja on mukava kuulla, että sinäkin pidät kaksikosta kovasti! <3 Ärsyttävyydestä on tavallaan tullut Uunon tavaramerkki, ja koko homma on nyt osa hänen luonnettaan. Epätäydellisyys on täydellisyyttä, ja ehkä sen takia Uunostakin on tullut niin mahtava heppu! .-D Ja kyllä, tässä tarinassa Uuno teki stunttiloikkia riemuitessaan synnytyksen näkemisestä, ja kyllä, Petra synnytti. .-) Synnytyksen näkeminen sai Uunon juuri lellimään Jennaa, kun tämä syntyi silloin. .-) Ihanaa, miten hyvin olet lukenut tarinaani, kun muistat tuon kohtauksen aikojenkin jälkeen! Kiitos! <3 Sinun kaltaisen lukijan ansiosta saan jälleen huomata, etten todellakaan tee turhaa tätä tarinaa. .-D Iloliemiä on muutenkin aivan mahtava tehdä! Heh, Atso tosiaan näyttää Kustilta paljon! Minulla periytyy aina tuo Kustin naama ihan kokonaan simssissä, oli mikä perhe tahansa. .-P Totta, toki minun piti saada toinenkin Kusti-vauva peliin, että perijä-äänetyksestä tulisi jännempi, vaikka tosin se tapahtuu Juulian kustannuksella. .-( Saa tosiaan nähdä, saavatko Juulia ja Veikko lapsen. .-) Kiitos vielä mielekkäästä ja pitkästä kommentistasi! <3
inu56 kirjoitti:
Hyi hyi Kusti! Juulia on älyttömän kaunis, ja se idiootti meni häntä pettämään! Onneksi he erosivat...
JEE, Veikko tuli takaisin (et ole naamarasisti, ainakaan minun mielestäni, kun Juulialla ja Kustilla on kaksi lasta)!
Onneksi Jenna sitten päätti ilmoittaa itsestään, vaikkei kovin hyviä uutisia hänellä ollutkaan. En kyllä usko, että Uuno on päässyt täysin yli Jennasta, kun ajatteleekin Atsoa "uutena Jennana"...
Ja Atsosta tuli muuten todella söpö!
Vastaus: Kusti tosiaan menetti paljon menettäessään Juulian, ja ero tosiaan oli aivan aiheellinen. .-( Kiitos, kun puolustat minua naamarasismia vastaan. .-D Mukava kuulla, että olet iloinen Veikon paluusta. .-) Jenna tosiaan teki reilusti ilmoittaessaan itsestään. Totta, Uuno tuskin on päässyt Jennasta yli, sillä tyttö oli miehelle erittäin rakas. Niin, Atso on oikein ihanainen! <3
hattara kirjoitti:
Aivan fantastinen osa! En olisi todellakaan osannut kuvitellakaan tällaista käännettä tähän perheeseen. Jee, saatiin Veikko takaisin! :D Pidin jo silloin alussa Veikosta kun Kusti tuntui aina jotenkin niin ''pelottavalta'' (johtunee varmaan siitä kun meinasi hyökätä Veikon kinppuu) :)Kustista siis lopulta paljastuikin tällainen niljakas puoli ja onneksi Juulia ei jäänyt miehen kanssa enää yhteen. Olisi kyllä ehkä kiva tietää joskus jonkun osan lopussa, että mitenkäs Kusti nyt sitten suhtautuikin tällaiseen käänteeseen itse kun joutui muuttamaan pois :P
Veikko ja Juulia nyt sitten saivatkin toisensa, onneksi :) Naamarasistisuutta ei ole ollut ainakaan minusta kun Juulialla ja Kustilla kun on kohta kaksi lasta. Toivon kyllä, että Veikko ja Juuliakin saavat yhden yhteisen lapsen edes (tahtoo nähdä yhdistyneet geenit) :)
Atso on kyllä suloinen pieni poika. Oikein suloinen :) Näkee simissä kyllä myös Juuliankin kasvonpiirteitä ja jos oikein kehtokuvasta huomasin niin poika ei ole tannut periä äitinsä eikä isänsä nenää, ainakaan vielä :D
Sitten vielä haluaisin kuulla lisää Roosasta. Älä jätä Roosaa pois tarinasta :D Olisi kiva nähdä kasvanut Benjamin :)
Nyt jäin kyllä aivan liian malttamattomaksi odottelemaan uutta osaa :D Haluan jo päästä lukemaan lisää Ilolienten elämästä ja siitä, miten Veikon ja Juulian yhteiselämä pyörähtää käyntiin ;)
Vastaus: Heh, minusta yllättävät tilanteet ovat hauskoja, eikä tällainen muutos varmaankaan ole viimeinen, mitä Iloliemet kokevat. .-D Veikko tosiaan on aina ollut kiltti ja ymmärtäväinen, kun Kusti taas pelottava ja arvaamaton, kuten sanoitkin. Totta, Juulian ja Kustin ero oli ymmärrettävä. Olen ajatellut kertovani Kustista hiukan jossain kohtaa, että ainakin osittain toteutan haaveesi. .-) En tee mitään kunnon esittelyä, mutta jossain kohtaa mainitsen jotakin. .-) Siinä kuitenkin saattaa vielä kestää! Jep, Veikko ja Juulia tosiaan saivat toisensa. .-) Hienoa, etten mielestäsi ole naamarasisti. .-D Ainakaan vielä ei ole Veikko-vauvaa talossa, mutta täytyypi katsella. ,-) Atso on suloinen! <3 Atsolla on minun tietääkseni Kustin nenä, ellen ole väärin katsonut, ja Juuliankin piirteitä pojassa jonkin verran on. .-) En jätä Roosaa pois tarinasta, ja kohtauksia hänestä on tuloillaan. .-) Minä aina vähän pitkitän kaikkia juttuja, siksi Roosasta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään. .-D Ihanaa, että olet malttamaton kuulemaan Ilolienten elämästä! Ihanaa, että minulla on sinun kaltainen lukija, joka on aidosti kiinnostunut tapahtumista ja Iloliemistä! <3 Kiitos vielä pitkästä ja piristävästä kommentistasi. .-)
cold sore health tips kirjoitti:
You've done a great job here.. I was very pleased to find this Blog. I wanted to thank you for your time and for this wonderful read!! I definitely enjoying every little bit of it and I have you bookmarked to check out new stuff you blog post (Osa 58: Sittenkin onnellinen loppu).
Vastaus: OK. Uskon kaiken, mitä sanot. x-D
Windolyn kirjoitti:
Olenkohan muistanut koskaan varsinaisesti kommentoida näihin osiin? Vanhan pää on hatara ja sitä rataa... ;-)
Saapa nähdä meneekö Uunolla yli lastenlasten kanssa ja saako lasten äiti pidettyä ukin ruodussa... Aivan ihana käänne, että uskollinen Veikko sai vihdoin ja viimein palkkionsa ja Juulia ymmärsi, minkä helmen miehessä sai. Ehkäpä onni on viimein myötä? =)
Vastaus: Joka osaan ei ole pakko kommentoida, jos ei jaksa, joten eipä mitään. .-) Ei sitä aina voi muistaa, minne on kommentoinut ja minne ei. Jep, Uunolla tosiaan on taipumus ottaa lapset liian kovaan lellintään. .-D Jep, Veikko ei ole tehnyt Juulialle ikinä mitään pahaa, joten ehkä onni viimeinkin löytyisi. .->
Tohya kirjoitti:
Mukava osa,aikas mielenkiintoinen käänne, että Kusti olikin pettänyt Juuliaa. Veikko tuli takaisin, et ole olleskaan naamarasisti :)
Jennakin päätti hieman ilmoitella itsestään.
toivottavasti Juulia saa pidettyä Uunoa hieman aloillaan, ettei mies ala hemmotella Atsoa ihan piloille. Söpö poika pojasta kasvoi :)
Jatkoa odotan
Vastaus: Kiitos. .-) Juu, kokeilin tehdä nyt hiukan eri tavalla, kun Kustilla oli niin villi menneisyys. .-D Kiva kuulla, etten sinun mielestäsi ole naamarasisti. .-) Jep, Juulia saa tosiaankin pitää varansa, ettei Uuno lelli Atsoa piloille. .-D Minustakin Atso on suloinen! <3
Suklaapatukka kirjoitti:
Tosi hyvä osa!
Arvelinkin, että Veikosta ja Juuliasta tuleekin vielä jotain, he ovat oikein ihana pari, ja Veikko on kyllä mielestäni parempi mies Juulialle kuin Kusti...Oli kyllä aika karmiva juonenkäänne Juuliaa kohtaan tuo Kustin salattu menneisyys. Kustista ja Jukasta olisi kiva kuulla vielä... Onneksi Uunokin tajusi, että maailmassa on muutakin uin Jenna ja kaikki järjestyi lopulta:) Jatkoa, kiitos.
Vastaus: Hienoa kuulla. .-) Sinäpä ovela arvelija olet. ,-) Monet tuntuvat pitävän Veikkoa parempana kuin Kustia, ja toisaalta se on ihan ymmärrettävää Kustin syrjähypyn vuoksi. Eiköhän Kustista ja Jukasta vielä kuulla. .-) Jep, Uuno löysi uutta sisältöä elämäänsä. .--)
GreenPixy kirjoitti:
Kiitos jälleen kerran mukavasta osasta, jota oli kiva lukea! .-) Ja.... JEEEEEES!!! Mä tiesin heti ton osan nimestä jo, että Veikko tulee takaisin! Jes, jes,jes!!! Veikko, ihana Veikko ja Juulia ovat niin täydellinen pari .-3 Etkä sä mikään naamarasisti ole, koska Juulialla ja Kustillahan on yksi lapsi. Eikä niitä valmisnaamojakaan ole aina pakko syrjiä.. ,-D
Atsostahan kasvoi vallan komia poika, ja perheenllisäystä on tulossa lisää! Kiva muuten, että Jessikaakin näytettiin vähäsen, ja Uuno sai kuulla myös Jennasta. Onneksi mies tajusi että asiat menivät miten menivät, toivottavasti se ei vain kostaudu Atsolle .-DD En nyt osaa sanoa enempää, jatkoa vaan sitten kun kerkiät! .-)
Vastaus: Ole hyvä vain, ja kiitos itsellesi, kun vaivauduit lukemaan. .-D Hehee, sinäpä olet oikea tietäjä. .-D Mukavaa, että Veikon paluu ilahdutti sinua noin kovasti. .-) No hyvä, ettet sinäkään luokitellut minua naamarasistiksi, kun on nuo Juulian ja Kustin lapset. .-D Totta, ei noita ns. ykkösnaamoja tarvitse syrjiä, mutta itse ärsyynnyn muiden tarinoita lukiessani niin suunnattomasti, kun ollaan kahden puolisoehdokkaan vaiheilla ja lopulta valitaan se nätimpi. .-D Atso on aika komea tosiaan, katsotaan, millainen hurmuri hänestä kasvaa. ,-> Ja perheenlisäystäkin on juu tuloillaan, aika ahkerastikin tässä sukupolvessa, jos sen verran nyt spoilaan. .-D Jessikakin näyttäytyi pitkästä aikaa, täytyisi asuttaa hänet jonnekin, niin voisi paremmin kylään kutsua. .-P Uunokin sai jonkinlaisen käsityksen nyt Jennasta, katsotaan, miten Atson käy. .--D
Kirppuli kirjoitti:
Kiva osa! Kivat noi takauma-kuvat.
En olekaan tainnut kommentoida yhteenkään osaan, mutta olen seuraillut näitä "iloisia liemiä" alusta asti.
Mikä koodi/hacki on tuo että tavarat saa menemään vinottain ja silleen?
Jatkoa odotellessa. :)
Vastaus: Mukavaa, että takaumakuvat miellyttivät. .-) Oi, hienoa saada kuulla lukijoista, jotka ovat alusta asti seuranneet tarinaani! .-) Kommailehan jatkossakin vaan rohkeasti! Vinouskoodi on boolProp allow45DegreeAngleOfRotation true. .-)
Xerlian kirjoitti:
Olipas kiva osa! Hyvä, että Juulia lopulta valitsi Veikon! Ihanaa <3 Harmi toisaalta, että Kusti meni tuollaista tekemään, mutta silti hyvä. Naamarasisti puhuu : DD Mie en voi sietää Kustin näköisiä : D En malta odottaa minkänäköisiä lapsia pari saa : ) Mutta hei, jatkan myös tasapuolisesti muiden tarinoiden sekaan, joten osaileppa pian!
Vastaus: Sehän on mukavaa! .-) Sinäkin kuulut Veikon faneihin, kivaa, että Veikon valinta miellytti. ,-) Kiintoisa tuo Kustin harmi-hyvä toiminta. .---D Sinullapa kävi tuuri, että Kusti lähti, kun et hänen näköisiään voi sietää. .-D Minäkin odotan Juulian ja Veikon lapsia, jännitän, perivätkö he Juulian koukkunokan. .-D Uunon peruja. <3
Aijca kirjoitti:
Wii, viimeinkin pääsin kommentoimaan =)
Tämä uusi osahan oli ihan mahtava! Aiheutit mulle ainakin kunnon herätyksen tossa lopussa, kun Juulia vaihtoikin miehensä Veikkoon! Tosi hyvä käänne ja vielä hienosti toteutettu. Tykkäsin tosi paljon =) Kusti joutuikin nyt aika kiipeliin. Toivottavasti jatkossa kuullaan edes jotain juttua tästä ja Jukasta =D Jukka vaikutti niin jännältä pojulta, vaikkei hänestä nyt niin kamalasti osassa kerrotukaan. Hieno paita Jukalla ainakin oli =D
Juulian häätkin oli toteutettu tosi nätisti ja kiva, että Roosakin pääsi kutsuvieraaksi ja kertoi kuulumisia Benjaminista =3 Toivottavasti Juulian ja Veikon yhteiselo alkaa rullaamaan ja heidän mahdollisia lapsia ei suosita naamarasismin kustannuksella! (Siis en sitä sinulta pelkää, mutta jos perijä-äänestys joskus tulee, niin kasvonpiirteiden takia Kustin lapset eivät jää alakynteen =( )... Mutta siis, lapsista tuli vielä mieleeni, että Uuno saisi vähän ajatella ajatuksiaan oikeanlaiseen kuosiin! Ei Jennalle voi tuolla tavalla suuttua, eikä Atso voi ottaa osakseen Uunon kaikkea sääli-Jenna-yhy-yy-soopaa =( Jos Uuno hellii Atson ihan piloille, niin ei ole kivaa! Totta kai pikku poika tarvitsee huomiota, mutta jos Uuno menee liiallisuuksiin, niin no-ou! Mutta kiitos mahtavasta ja erittäin juonenkäänteisestä osasta! Jään innolla kuolaamaan lisää luettavaa =)
Vastaus: Kiitos kovasti kehuista! Ihanaa, että olet valpas lukija ja heräsit oikein kunnolla lopussa. .-) Jep, Kusti on nyt kyllä aika kiipelissä! Minulla on suunnitelmia, että Jukasta kuullaan vielä jossain vaiheessa, mutta siihen saattaa kulua vielä jonkin verran aikaa. .-) Mukavaa, että pidit Jukan paidasta! .-> Niinpä, jotenkin minusta tuntuu, että vaikka kuinka koittaisin keksiä Atson ja tulevan Kusti-vauvan elämiin paljon enemmän juonenkäänteitä, niin silti joku Veikko-vauva voittaisi perijä-äänestyksen. .-/ Ainakaan tällä hetkellä Juulialla ja Veikolla ei ole vauvaa pelissäni. .-) Totta, Uunon pitäisi keksiä jokin ovela tapa käsitellä Jenna-suruaan siten, ettei Atso kärsisi siitä! Kiitos itsellesi iloisesta kommentista! .->
NeneKanerva kirjoitti:
Täähän menee vaan paremmaksi ja paremmaksi!
Huomasin, että Jessikan lisäksi myös Juulia on saanut pettyä rakkaudessa... Olis vaan Jenna pidetty, niin mitähän ois voinut tapahtua ;D
Kusti oli aina jotenkin tyhmä, en tiiä ihan miksi, mutta mulla olikin siitä sellanen Armas-mieli xD Nyt on söpis Veikko, ja toivotaan että tulee söpöjä lapsia.
Jukka oli söpö myös! Käy sääliksi, kun joutuu Kustin kanssa elelemään loppuikänsä x3
Hieno osa taas kerran, pakko myöntää! En ollut oikein ehtinyt kiireiden vuoksi lukemaan, mutta nyt oli ihana taas lukea.
Vastaus: Kiva kuulla, että parannan. .-) Jepsis, ei mennyt tässä sukupolvessa tyttöjen rakkausasiat kovinkaan ruusuisesti, kun miehet oliset sellaisia pettureita. >.-P Haha, Jenna olisi varmaan saanut kaikkea säätöä aikaan. .-D Harmi, että Armas-mielesi on pilannut Kustin, toisaalta ei se kovin kaukana todellisesta Kustista ollutkaan. .-D Katsotaan nyt, miten Veikko vaikuttaa vauvageeneihin. .-D Voi kun sinä kannat huolta Jukastakin. .-D Ehkä pojulla on kuitenkin edes jollain tasolla parempi olla isänsä luona kuin jossain lastenkodissa, ja Kusti ei sentään voi pettää lastaan samalla tavalla kuin Juuliaa. ,-D
KERTAUSTA:
Jenna otti pitkästä aikaa yhteyttä perheeseensä ja ilmoitti aikovansa jäädä lopullisesti Alismaahan. Uuno tulistui asiasta, ja oli jo aikeissa lähteä hakemaan lellikkiään kotiin, mutta Petra sai viime hetkellä puhuttua miehensä pään ympäri. Uuno päätti hankkia uuden lellikin Jennan tilalle, ja Atso päätyi uhriksi.
Atso kasvoi.
Juulia ja Kusti päättivät viimein mennä naimisiin. Hääpäivän aamuna tapahtui kuitenkin jotain yllättävää, kun sosiaalityöntekijä saapui Ilolienten ovelle Jukka-nimisen pojan kanssa, ja ilmoitti Kustin olevan lapsen isä. Uutinen aiheutti riitaa parin välille, jolloin häät peruuntuivat. Juulia ja Kusti erosivat pian tapahtuman jälkeen.
Juulia päätyi kuitenkin vihkikaaren alle vielä saman osan aikana Veikon kanssa. Miekkonen lohdutti erosta murtunutta Juuliaa, ja vähitellen näiden kahden välille tuli romanssi.
ps. Muistakaa myös Roosan ja Eerikin esikoispoika, Benjamin!
Kekku kirjoitti:
Ensinnäkin, kun tekemääsi osaa alkaa lukea, on mahdoton lopettaa kesken!
Rakastin lukea tätä osaa! Sujuva kerronta ja hyvin lavastettu osa! Ja sain paljon inspiraatiota tästä! Voisitko millään ilmoittaa kun seuraava osa tulee? Lupaan sittenkin kommentoida!
Tykkäsin siis tositositosi paljon tästä! :')
Vastaus: Tulin tosi hyvälle mielle lukiessani positiivisen kommenttisi! Kiitos kaikista kehuista! .--) Voin toki ilmoittaa seuraavasta osasta sinulle. .-)
KERTAUSTA:
Jenna otti pitkästä aikaa yhteyttä perheeseensä ja ilmoitti aikovansa jäädä lopullisesti Alismaahan. Uuno tulistui asiasta, ja oli jo aikeissa lähteä hakemaan lellikkiään kotiin, mutta Petra sai viime hetkellä puhuttua miehensä pään ympäri. Uuno päätti hankkia uuden lellikin Jennan tilalle, ja Atso päätyi uhriksi.
Atso kasvoi.
Juulia ja Kusti päättivät viimein mennä naimisiin. Hääpäivän aamuna tapahtui kuitenkin jotain yllättävää, kun sosiaalityöntekijä saapui Ilolienten ovelle Jukka-nimisen pojan kanssa, ja ilmoitti Kustin olevan lapsen isä. Uutinen aiheutti riitaa parin välille, jolloin häät peruuntuivat. Juulia ja Kusti erosivat pian tapahtuman jälkeen.
Juulia päätyi kuitenkin vihkikaaren alle vielä saman osan aikana Veikon kanssa. Miekkonen lohdutti erosta murtunutta Juuliaa, ja vähitellen näiden kahden välille tuli romanssi.
ps. Muistakaa myös Roosan ja Eerikin esikoispoika, Benjamin!
OSA ALKAA
Osan lukumusiikki -> ♬ Ilolienten osan lukumusiikkien soittolista -> ♬
Pieni Atso sai kovin paljon huomiota ukiltaan joka ikinen päivä, kun Uuno tuli noustuaan tervehtimään pikku veitikkaa. Vanheneminen oli vienyt mukanaan Uunon unenhalun, ja mies käyttikin aamuyön tunnit opettaen Atsoa puhumaan. Kun Atso sai herätä aikaisin, suostui veitikka myös nukahtamaan helpommin illalla, mikä auttoi paljon Juuliaa ja Veikkoa.
-Sanopa "minusta tulee maailman paras bisnesmies", Uuno opasti taloudellisia sanontoja.
-Minutta tuwee maailimanan palas pisnesmies! Atso toisti innoissaan. Uuno oli ihan otettu lapsenlapsensa taidoista. Hänestä oli ihana huomata, miten pikkuinen päivä päivältä oli asioissa aina taitavampi ja taitavampi.
Kun Uunon oli aika lähteä töihin, heräili samaan aikaan Petra ja opetti Atsoa pottailemaan.
-Taisitte puuhastella ukin kanssa kaikenlaista, Petra leperteli silitellen pojan päätä.
-Minutta tuwee maailimanan palas pisnesmies! Atso kertoi, mikä sai Petran kasvoille loistamaan aurinkoisen hymyn.
-Huomaa kyllä tosiaan, että olet viettänyt aikaa Uunon kanssa. Mitäs jos sanoisit: "Petra on hauska mummi", Petra ehdotti.
-Petla on hauska mummi! Atso kertoi kuuluvasti ja reippaasti.
-Voi sinua pikku höpönassua! Olet kehittynyt niin taitavaksi puhujaksi! Mitäs sanoisit, jos hiukan pottailisit ja sitten mentäisiin lämmittämään sinulle maitoa, Petra kertoi suunnitelmistaan, joista Atsokin oli innoissaan.
Atso ei saanut olla kauaakaan yksikseen, kun joku oli ottamassa poikaa taas syliin. Veikko ehti viettää paljon aikaa myös "lapsensa" kanssa, kun hän ei ollut löytänyt vielä töitä opetusalalta. Mies käyttikin kaiken energiansa Atsoon ja Juuliaan ollen täydellinen aviomies. Toisinaan Kusti tuli, ja hänen kanssaan sovittiin Atson hoitamisvuoroista, mikä teki pienen pojan elämästä vieläkin kiireisempää. Veikko kuitenkin halusi varmistaa, että pojan oli hyvä olla hellien ja leikkien. Atso oli kiintynyt Veikkoon erittäin nopeasti.
Veikko halusi ehdottomasti temmeltää Atson kanssa. Suosikkipuuhaa heillä kahdella olikin kävelyn opettaminen. Pirteä Atso toi hyväntuulisuudellaan iloa Veikon ja kaikkien perheenjäsenten elämään, mutta erityisesti Veikosta oli mukavaa seurata, miten elinvoimainen pikkuinen mahtoi olla. Pienen pyllähtämisen jälkeen Atso nousi jaloilleen yrittäen enemmän kuin aikaisemmin.
-Tällä menolla sinusta kasvaa vielä pikajuoksija! Veikko arveli.
Juulia saapui paikalle hypäten heti sohvalle pienien iltauniensa jälkeen. Raskaus väsytti häntä aivan kamalasti, minkä vuoksi Juulia olikin hyvin otettu Veikon välittämiskyvystä Atsoa kohtaan, vaikkei poika ollutkaan Veikon biologinen lapsi.
-Onpa minulla kaksi ihanaa miestä! Niin suloisesti siellä lattialla temmellätte. Kiitos Veikko oikeasti! Sinua kultaisempaa miestä on vaikea löytää, Juulia naurahti.
-Minä hoidan lapsia mielelläni. Atso olisi minulle yhtä rakas kuin biologinen lapsi, jos minulla semmoinen sattuisi olemaan. Ja tavallaanhan minulla onkin, Veikko totesi iskien silmää. Juulia ja Veikko olivat nimittäin sopineet, ettei Kustille kerrottaisi uuden lapsen isyydestä. Kummankin mielestä vauvalla tulisi olemaan oikein mahtavat vanhemmat ilman Kustiakin. Sitä paitsi avioliitossa syntyvän lapsen isä on aviomies, ellei toisin todisteta.
Vaikka Veikko arvostikin kovasti aikaansa Atson kanssa, etsi hän jatkuvasti töitä niin tietokoneesta, sanomalehdestä kuin puhelimestakin. Sitkeästä yrityksestä huolimatta opettajan paikat olivat aina vaan täynnä. Eniten Veikko olisi halunnut paikkaa läheisestä ala-asteesta tai kyllä yläkoulukin olisi mainio vaihtoehto, mutta Veikko ei ollut päässyt muutamaa sijaiskertaa pidemmälle. Hän kun ei mielellään matkustelisi kauas perheensä luota. Puhelimen avulla Veikko piti yhteyttä myös ystäviinsä, jotka asuivat niin kaukana, etteivät nämä aina ehtisi vierailemaan.
Pidettyään jälleen päivittäiseksi tulleen vapaiden työpaikkojen haun netistä ja puhelimesta, istahti Veikko kirjan kanssa sohvalle. Yllättäen myös Juulia saapui paikalle kirja kädessä ja änkesi muhkeiden tyynyjen ja Veikon väliin.
-Älä nyt koko sohvaa omi, Veikko kiusoitteli.
-Puuh, saisi tämä maha-asukki jo pian tulla ulos täältä, niin mahtuisinkin istumaan. Onnistiko työn haussa? Juulia tiedusteli.
-Ei tänäänkään. Tuntuu, ettei missään ole opettajan paikkaa vapaana, Veikko huokaisi.
-Höpsis, varmasti tulet vielä saamaan töitä! Nyt vaan opiskelet ja päivität lisää tietojasi, niin kykysi varmasti huomataan, Juulia kannusti saaden Veikkoonkin uutta puhtia.
Juulia kyllästyi pian kirjaansa, ja muutenkin maha-asukki oli niin levoton, ettei lukemiseen keskittymisestä tullut mitään. Juulia ajatteli mennä huoneeseensa hetkeksi pötköttelemään, mutta suunnitelmiin tulikin muutos, kun matkan varrerta löytyi pieni Atso.
-Ihme, että sinut on jätetty ihan yksinäsi puuhailemaan, yleensähän tämä sinun innokas ihailijajoukko piirittää sinua jatkuvasti, Juulia pölisi pikkuiselle tarkoittaen ihailijoilla tietenkin vanhempiaan sekä lapsirakasta aviomiestään. Ihailijajoukosta oli kuitenkin suuri apu Juulialle, sillä aina paikalla oli joku, joka oli valmis hoitamaan lasta, ja erityisesti nyt raskauden loppuvaiheen väsymyksesn vuoksi Juulia oli kiitollinen läheistensä avustuksesta.
Kauaa Juulia ei kuitenkaan jaksanut temmeltää vauhdikkaan lapsensa kanssa, kun nälkä alkoi jo kurnia vatsassa. Taitavana kokkina Juulia valmisti pikaisesti ruoka-annoksen itselleen, mutta syöminen taisi olla rankempi homma, sillä Uuno löysi tyttärensä nukkumassa pihapöydän pääressä naama illallisessaan. Juulia heräsikin kovaan kolahdukseen, joka aiheutui Uunon laittaessa lautasensa pöytään.
-Eikö sänky olisi parempi nukkumapaikka? Ja sinähän palellut täällä viileässä illassa, käyttäisit villapuseroa kuten minä, Uuno viisasteli hiukan hämillään olevalle Juulialle.
-Juu, menen ihan kohta nukkumaan, Juulia mutisi yrittäessään hotkia iltapalaansa mahdollisimman nopeasti.
Päivät kuluivat samalla kaavalla normaalia arkea eläessä, eikä mitään maailmaa mullistavaa tapahtunut. Toki kaikkien perheenjäsenten vatsoissa kipristeli jännitys tulevasta vauvasta, sillä Juulian laskettuaika oli ajoitettu tälle viikolle. Juulia itse ei niinkään jännittänyt synnytystä vaan sitä, millainen uusi vauva olisi perimältään. Juulia toivoi kovasti, että vauvassa olisi enemmän hänen piirteitään kuin Kustin, jotta mies ei kykenisi aavistamaan hänen olevan vauvan isä. Taaskin nuo ajatukset pyörivät ruokaalaittavan naisen päässä, ja pian Juulia saikin huomata leikanneen haavan sormeensa, kun oli jättänyt paprikan pilkkomiseen keskittymisen taka-alalle muiden ajatusten hallitessa mieltä.
Kun Juulia oli saanut chili con carnen valmiiksi, aivan sattumoisin keittiöön saapui kaksi nälkäistä simiä hyvän tuoksun perässä. Vuosien aikana Juuliasta oli nimittäin kehkeytynyt loistava kokki, ja kaikki perheenjäsenet tuntuivat olevan tyytyväisiä. Uunokin otti töihinsä mielellään edellisen päivän keitoksia, kun hän itse ei ehtinyt työkiireidensä takia aina ruokapöydän ääreen muiden seuraksi.
-Avaa suusi. Haluan kuulla, uskaltaako tätä syödä ollenkaan, Juulia hihkaisi näytellen lusikkaansa, jonka pian tuuppasi Veikon suuhun.
-Sinun ruokasi eivät ole koskaan epäonnistuneita, Veikko yritti puhua lusikka suussa. Hän maiskutteli oikein iloisena, mikä oli merkki onnistuneesta ruoasta.
Samassa Juulia kuitenkin ponkaisi pois tuolilta, ja lusikka kilahti äänekkäästi lattiaan. Juulia laittoin kädet mahalleen yrittäen lieventää kipua mahassaan.
-Nyt taitaa synnytys käynnistyä, Juulia kertoi hiukan tuskaisella äänensävyllä. Samassa lapsivesikin lorahti lattialle, jolloin Petrakin ymmärsi nyt olevan tosi kyseessä.
-Nyt kuule Veikko tehdään silleen, että minä jään tänne siivoamaan, ja sinä kuljetat Juulian sairaalaan, Petra opasti, kun Veikko näytti pelokkaan hämmästyneenä. Toki hän oli osannut odottaa tilannetta ja varautua siihen, mutta toden edessä saattoi olla vaikea toimia siltikin.
Juulian synnytys oli nopeasti ohi, ja he pääsivät vielä samana päivänä palaamaan kotiin. Juulialle oli tullut hyvin äidillinen mieli päälle, eikä hän voinut olla olla katselematta uutta lastaan. Myös Veikko oli mukana ja aidosti iloinen uudesta vauvasta, vaikkei tämä hänen biologisesti ollutkaan. Silti kummatkin uskoivat, että heistä tulisi maailman suloisin perhe!
-Katso, Atso, tuolla sinun pikkuveljesi uinuu! Eikö hän olekin suloinen? Juulia puheli esikoiselleen Veikon naureskellessa taustalla.
-Pikkuveli, Atso toisti itsekin hiukan haukotellen. Pojan silmät meinasivat painua kiinni siihen paikkaan.
-Taitaa olla Atsollakin päiväunet edessä, Veikko huomautti.
Juulia laittoi Atson kehtoonsa, ja poika nukahti kumman nopeasti. Seuraavaksi nainen löysikin itsensä kurkkimasta jälleen kehdon luona pientä poikaansa, jonka hän oli Veikon kanssa päättänyt nimetä Jarnoksi. Juulia oli hiukan huolissaan, sillä Jarno oli perinyt yhtä vaalean ihon kuin veljelläänkin, jolloin Kusti saattoi helposti tunnistaa lapsen omakseen. Juulia päättikin yrittää pitää Jarnoa poissa Kustin ulottuvilta, ettei tämä vain keksisi. Veikkokin oli rauhoitellut Juuliaa tilanteesta, sillä ei Kusti voinut todistaa mitään ilman perusteluja.
Samassa Veikko tarttui Juulian kädestä kääntäen tämän luokseen. Juulian hymy ei voinut katketa hetkeksikään.
-Ajatella, että vielä muutama vuosi sitten olin varma, etten haluaisi lapsia vielä pitkään aikaan. Nyt en luopuisi tästä mistään hinnasta, Juulia hehkutti hymyilevänä ja onnellisena.
-Lapset ovatkin hieno asia, ja siksi mietinkin, että haluaisin omia biologisia lapsia. Tarkoitan, vaikka rakastankin Atsoa ja Jarnoa aivan hirveästi, tekisit minusta maailman onnellisimman isän, jos sallisit minulle vielä yhden lapsen, Veikko kertoi.
-A-ai... Tuota, luulin, ettei meillä olisi mikään kiire, Juulia naurahti hiukan hämillään. Hän oli itse ajatellut, että kaksi poikaa riittäisi hänelle tähän alkuun.
-Eihän meillä olekaan. Kyllähän tässä on vuosia aikaa, mutta aina lapsi ei ilmaannu heti, enkä halua havahtua siihen liian myöhään, Veikko kertoi hymyillen suloista hymyään.
-No, hyvä on. Eiväthän ne lapset välttämättä aivan heti tähän pamahda, Juulia itsekin naurahti vakuutellen itselleen, että uusi vauva olisi ihan hyvä juttu. Veikko oli joustanut niin paljon aikaisemmin, että nyt oli Juulian vuoro. Joka tapauksessahan he lapsia tulisivat jossain vaiheessa hankkimaan.
Veikko johdatteli Juulian parisängylle herrasmiesmäisen kohteliaasti, minkä jälkeen pari vietti pitkän iltapäivän omissa satumaisissa tunnelmissaan. Veikko osasi olla kovin hellä ja rakastava, ja viimeistään silloin Juulia halusi heittää viimeisetkin hidasteluaskeleensa syrjään. Elämä Veikon kanssa oli vasta alussa, ja oli viisasta aloittaa heti täysillä toteutellen kummankin unelmia.
Aamulla neljältä Atso huusi kehdossaan vaativasti, mihin Jarnokin heräsi. Juulia ja Veikko kipittivät nopeasti lastenhuoneeseen pelastaen tilanteen.
-Voih, nyt Atso ei varmasti suostu nukahtamaan enää uudelleen, kun hänen päiväunensa hiukan venyivät eilen. Tällä pojalla on kyllä sen verran paljon ylimääräistä energiaa, että taidanpa opettaa häntä hiukan tallustelemaan, Juulia selitteli hymyillen.
-Hyvä, sillä välin minä nukutan Jarnon, Veikko kertoi pehmeällä äänellä halien pientä vauvaa. Jarno oli vielä niin pieni, että poika nukahti erittäin nopeasti pienestä heräämisestä huolimatta. Onneksi hetken päästä Uuno heräsi ja saapui paikalle, jolloin nuori pari pääsi takaisin pehkuihin.
Sinä aamuna Petra halusi hoitaa uusimman lapsenlapsensa ruokinnan. Tottunein liikkein Petra kopeloi jääkappia yhdellä kädellä Jarno sylissään, ja löydettyään sieltä etsimänsä, pukkasi mummeli jääkaapin oven kyynärpäällään kiinni. Siinä hän sitten piteli tuttipulloa tismalleen oikeassa kulmassa, jolloin Jarno sai hyvin imettyä maitoa massuunsa. Petra ei voinut muuta kuin katsella hömelösti hymyillen pienen simin lutkutusta, isoäitinä oleminen oli hänestä vain niin ihanaa! Petra hyräili lastenlauluja Jarnolle, ja samalla vanhukselle tulivat mieleen omien lasten vauva-aikojen huippuhetket. Petra toivoi, että saisi viettää lastenlastensa kanssa paljon aikaa, ja seurata pikkuisten kasvua ja kehitystä mahdollisimman kauan.
Atso jaksoi viihdyttää perhettä uusilla tempauksillaan jatkuvasti. Opittuaan kävelyn alkeet, ei kukaan meinannut enää pysyä pikkuisen perässä tämän pinkoessa milloin minnekin piiloon. Pystyasento oli myös muuttanut Atson käsityksiä asioista, sillä maailma näytti kovin erilaiselta hiukan ylempänä lattian rajaa. Poika oli uskaltautunut tutustumaan koirien kanssa, kun nämä pilkulliset otukset eivät näyttäneet enää niin suurilta hirviöiltä kuin konttausperspektiivistä katsottuna. Sen verran varuillaan Atso kuitenkin oli, ettei ottanut koiria taaperoille tyypillisiin puristushali-otteisiin, vaan silitteli kiltisti niiden päätä.
-Minula on myöös pilkuja, Atso vertaili pyjamansa ja Bansku-koiran karvoituksen samankaltaisuutta.
Niin aika vaan riensi, ja Atson synttärit saapuivat. Tällä kertaa Uuno sai kunnian auttaa poikaa kynttilöiden puhaltamisessa. Atso olikin aika mestari siinä lajissa, ja sai puhkuttua kakun päältä kaikki kynttilät yhdellä kertaa aivan ilman Uunon apua. Ukki olikin kovin ylpeä suosikkilapsenlapsestaan, ja kuulutti kaikille Atson upeaa puhallusta. Uuno oli aivan varma, että noin mahtavat puhalluslahjat omaavalla lapsella olisi loistava uramenestys tulevaisuudessa!
Atso kasvaneena.
Atsolle oltiin sisustettu jo valmiiksi oma huone Jessikan vanhan huoneen tilalle. Pikaisen remontin jälkeen kukkatapettien tilalle vaihdettiin uusi, ja kalustus hoidettiin kivoilla autosarjan tuotteilla. Uunolta Atso sai synttärilahjaksi myös kalliin pelin.
Vanhukset karkasivat palan kakkua hotkittuaan yläkertaan Atson kanssa pelaamaan pojan uutta peliä, jolloin Veikko ja Juulia jäivät kahdestaan pöydän ääreen.
-Oletkos huomannut jo raskauden merkkejä? Veikko otti esille hänen ja Juulian kahdenkeskisen puheenaiheen. Mahdollisen uuden vauvan tulosta ei oltu vielä haluttu kertoa vanhuksille, varsinkaan Petralle, joka tuntui välillä innostuvan hiukan turhankin tuhdisti vauva-uutisista.
-Eivät ne nyt hetkessä ilmaannu, Juulia naurahti Veikon malttamattomuudelle. Mies tiedusteli asiasta päivittäin ja oli harmissaan siitä, ettei Juulia halunnut varmistaa asiaa raskaustestillä.
-Paras mahdollinen tapa saada tietää raskaudesta on tuntea vauvan ensimmäiset pienet, melkein olemattomat potkut ja liikehdintä, Juulia oli perustellut.
---
Varmaan jo kolmatta kertaa sillä viikolla Juulia saapui Atson kanssa jo tutuksi tulleen rakennuksen pihalle. Juulia ja Roosa olivat halunneet tutustuttaa poikansa toisiinsa, eikä mennyt kauaakaan, kun melkein saman ikäiset lapset olivat ystävystyneet keskenään. Pojat halusivat nähdä lähes päivittäin yhteisten leikkien merkeissä. Uuno katsoi Atson ja Benjaminin ystävyyttä mustien lasien takaa, eikä pitänyt siitä, että hänen lellikkinsä vietti aikaansa "Jennan häätäjän lapsen" kanssa, ja siksi Benjamin ei kovin usein saanut kyläillä Iloliemillä, joten vierailut hoidettiin suosiolla niin, että Atso tuli Benjaminin luo.
Kun kahvilan ovi narahti auki, saapui Roosa juoksujalkaa paikalle huudahtaen:
-Tervetuloa!
Hetken päästä Roosa naurahti käytökselleen. Kahvilassa oli sinä päivänä ollut erityisen hiljaista, joten Roosa oli halunnut yllättää kaikki asiakkaat positiivisesti. Asiakaspa päätti kuitenkin yllättää hänet.
-Hei Juulia ja Atso! Mitäs teille saisi olla? Roosa kysäisi hymyillen.
-Itse asiassa, Atso oli tulossa katsomaan Benjaminia. Käykö sinulle? Juulia kysäisi.
-Tietysti käy! Mukavaa vaan, että Benjaminilla on leikkikavereita, Roosa sanoi, ja samassa Atso olikin pinkaissut takahuoneen kautta Roosan asunnolle päin.
Roosa puolestaan ohjasi Juulian pöydällä näkyvien tuotevalikoimien eteen.
-Ota ihan mitä haluat. Talo tarjoaa! Roosa huudahti osoitellen herkullisia leivoksiaan. Juulialla oli hiukan vaikeuksia päättää, minkä oikein ottaisi, kun kaikki herkut näyttivät hänen silmiinsä niin hyviltä. Lopulta hän kuitenkin päätyi pieneen pullaan, jonka sisällä oli jotakin hedelmämössöä. Roosa oli avannut kahvilansa kesän alussa, kun kaikki remontit olivat valmistuneet viimeinkin. Vaikka horoskoopit olisivatkin pitäneet Roosaa mestarijulkkiskokkina, Roosa oli tajunnut haluavansa toteuttaa itseään hiukan pienemmässä ruokapaikassa. Roosa oli rakennuttanut yrityksensä päälle oman pienen ja suloisen kodin, jolloin työnteko kävi sutjakasti.
Juulia siirtyi pöytään, eikä Roosallakaan ollut mitään pientä kahvitaukoa vastaan, hiljaista kun tänään olikin. Roosa haki itselleen pahvisen kahvia sisältävän mukin, josta hän hörppi Juulian maiskutellessa pullaansa.
-Mitenkäs teillä on täällä sujunut? Onko jotain uutta ja hienoa tapahtunut? Juulia kysäisi katsahtaen Roosaan.
-Tässähän tämä menee leipoessa ja miettiessä, minkälaisia tuotteita kehittelisi. Täytyisi saada yritys tuottamaan vähän paremmin, Roosa naurahti.
-Sepä mukavaa. Itse en käy töissä, ja Veikkokin vielä etsii sopivaa työtä, Juulia kertoi.
-Kyllä kaikki varmasti kääntyy hyväksi, ja Veikko löytää hyvän työpaikan, Roosa vakuutteli.
-Eikä meillä nyt mitään rahapulaa ole. Uuno vain jaksaa motkottaa "laiskasta" työttömästä elämästäni, vaikka minun intohimoni on opiskelu, Juulia totesi.
-Töistä puheenollen! Eerik sai ylennyksen apulaisosastopäälliköksi! Nyt hän saakin enemmän määräysvaltaa, ja työkseen hän patistaa alaisia töihin! Mutta tosiaan, kyllä se Uuno rauhoittuu, kun ymmärtää, ettei hänen unelmansa ole sinun unelmasi, Roosa vakuutteli.
-Aijaa. Onkos Eerik nyt sitten kotona vai? Juulia tiedusteli.
-Ei mitään hätää! Meillä käy lastenhoitaja päivisin, ja tauoilla ehdin käydä vilkaisemassa, että kaikki on ok. Lastenhoitaja käy meillä tosiaan päivisin, Roosa kertoi.
-Meillä taas juttu on päinvastoin. Tuntuu, että kaikki haluavat olla lasteni seurassa, ja saan itse paljon vapaa-aikaa. On mukavaa saada viettää aikaa Veikon ja kirjojen äärellä, vaikka joskus hulinaa tuntuu olevan liikaakin, Juulia naurahti. Roosa puolestaan hymyili huomatessaan sisälle tulleen asiakkaan, joka katseli nyt innokkaana syötävää.
-Tosiaan, minä en ole nähnyt omia vanhempiani aikoihin. Siksi olenkin päättänyt lähteä piakoin käymään Alismaassa heitä tapaamassa. Otan mukaan Eerikin ja Benjaminin ajatellakseni esitellä uuden perheeni heille. Vanhempani varmasti ilahtuisivat! Roosa kertoi hymyissä suin.
-Tuo on loistava idea! Mukavaa, että isovanhemmat saavat temmeltää lastenlastensa kanssa! Juulia huudahti.
-Oikeastaan, minulla kävi myös mielessä, josko voisin ottaa mukaani myös Uunon, Roosa sanoi varovasti.
-Uunon? Miksi sinä hänet ottaisit? Juulia kummasteli.
-Hän voisi käydä tapaamassa Jennaa! Siis jos hän vain suostuu mukaani. En niinkään välitä Uunon tunteista, mutta olisi kivaa saada tämä "Jennan häätäjän" -rooli pois harteilta Roosa totesi.
-Tuo on loistava idea! Uuno varmasti piristyisi Voi, että kun sinä jaksat keksiä Uunolle yllätyksiä, vaikka hän on aina ollut niin törkeä sinulle, Juulia karjaisi.
-Hei, olenhan minä tavallaan osasyyllinen Jennan lähtöön, vaikka en minä pakottanutkaan häntä lähtemään. Kuitenkin, Uuno voisi nauttia pienestä matkasta, Roosa vakuutteli.
-Osaisinpa minäkin olla niin rehti ja toisia ajatteleva kuin sinä... Minä ja Veikko nimittäin päätimme pimittää Kustilta, että meidän Jarno-lapsemme onkin hänen poikansa, Juulia kuiskasi vaikeroiden.
-Siis ettekö aio kertoa ollenkaan? Roosa veti kauhistuneen ilmeen kasvoilleen.
Juulia oli aikeissa selittää hänen ja Veikon päätöstä, kunnes lähistöltä alkoi kuulua lasten jalkojen töminää, eikä ollut vaikea arvata, ketkä sen takana olivat. Roosakin oli huomannut lasten tulevan, joten hän ymmärsi jättää asiasta puhumisen tällä kertaa siihen. Jotenkin aina järkevän Juulian salailu-ajatus ei saanut Roosaa puolelleen, olihan hänkin kertonut Benjaminia odottaessaan raskaudestaan Eerikille, vaikkei ollenkaan tiennyt, miten mies olisi asiaan suhtautunut. Pian Roosan pohdinnat kuitenkin sekoittuivat lasten kiljahduksiin.
-Mä voitan! Atso hihkui.
-Et varmana, Benjamin vastasi tomerasti kiristäen vauhtiaan.
Lopulta juoksukilpailu saatiin päätökseen, ja pojat saapuivat koiranpentuilmeiden kera äitiensä luokse.
-Mitä nyt? Hyvä on, saatte ottaa jotkut leivokset, mutta tämä ei saa jäädä tavaksi, Roosa naurahti lasten tapittaessa häntä.
-Ei äiti, ei me sitä. Voisiko Atso jäädä meille yöksi? Benjamin kysäisi.
-Niin, kun viime kerrasta on jo niin pitkä aika, Atso lisäsi.
-Se "viime kerta" sattui olemaan viikko sitten, Juulia huomautti saaden lasten hymyt hyytymään.
-Noh, ei pilata lasten iloa. Minun puolestani yökyläily sopii, jos se vaan on sinulle ok? Roosa sanoi siirtäen katseensa Juuliaan odottamaan vastausta.
-Noo, hyvä on sitten. Mutta muista käyttäytyä Atso, Juulia lopulta suostui järjestelmään.
-Ihan totta Juulia, ei tästä ole mitään vaivaa. Pojat leikkivät yleensä rauhallisissa merkeissä, Roosa vakuutteli.
Pojat olivat innoissaan yökyläilystä, ja pomppivat tasajalkaa hihkuen innokkaina.
-Mahtia! Voidaan sit valvoo koko yö ja pelata sillä teidän pelikoneella! Atso intoili ehkä turhan kovaan ääneen ottaen huomioon sen, että äidit istuivat aivan vieressä.
-Ette muuten valvo koko yötä, siitä minä pidän huolen, Roosa sanoi yrittäen kuulostaa ankaralta, mutta miten noiden poikien hassuja suunnitelmia kuunnellessa ei voisi olla nauramatta.
-Mä tiiän, laitetaan telkkarista äänet pois, niin äiti ja isä ei herää meteliin, Benjamin keksi varasuunnitelman, jolle pojat sitten hehettivät.
Yhtä pian kuin lapset olivat saapuneet, onnistuivat ne myös katoamaan paikalta.
-Äh, taidamme olla liian suostuvaisia lastemme ehdotuksiin, Juulia huokaisi, mutta Roosa vain nauroi.
-Ei tästä ole mitään vaivaa. Eivät pojat sitä paitsi jaksa valvoa koko yötä, vaikka sitä kovasti uhoavatkin. Viimeksikin kumpikin oli jo täydessä unessa ennen yhtätoista, Roosa selitteli.
-No hyvä, että kaikki on kunnossa, Juulia ilahtui tunkien sitten loput pullastaan suuhunsa aikeenaan lähteä kotiin päin.
-Minä tuon vaikka Atson huomenna kotiin, Roosa lupasi naisten hyvästellessä toisensa.
Sillä välin pojat olivat rynnänneet pelikoneen luokse ja rämpyttivät kilpaa ohjaimiaan pelin määrämillä ehdoilla.
-Jes, mä voitin, Benjamin riemuitsi ottelun päätyttyä.
-Ääh, sä olet saanut harjoitella. Mut toista kertaa et mua päihitä, Atso haastoi kaverinsa uusintaotteluun. Benjamin pääsi kuitenkin jälleen johtoon, ja voitti uudelleen. Atso loi häviöstä harmistuneena kivettyneen katseensa lattiaan.
-Hei, älä välitä. Mä voin pelata vähän löysemmin tällä kertaa, Benjamin rohkaisi ystäväänsä, ja pian tuttu ohjaimen rämplääminen alkoi taas.
-Voisitpa sä tulla joskus meille, niin mä päihittäisin sut varmasti kaikissa meidän peleissä, Atso huokaisi.
-Mäkin haluisin kovasti tulla teille, Benjaminkin haaveili. Pojat olivat kuitenkin jollain tasolla selvillä Uunon ja Roosan vihanpidossa ja tiesivät, ettei Benjaminin vierailu käynyt päinsä.
-En aina ymmärää ukkia. Se on useimmiten mukava ja ostaa mulle paljon kaikkia leluja, jotta olisin onnellinen, mutta ei niistä yksin leikkiessä ole paljoa iloa, Atso tuhahti.
-Hei, nyt ei surra sitä, vaan pidetään hauskaa! Benjamin pukkasi ystäväänsä ohjaimella kylkeen, ja hetkessä ilmapiiri oli taas hilpeä.
Hauskanpito jatkui myöhään iltaan asti. Pojat olivat iltatoimien jälkeen keksineet leikkiä tyynysotaa, eivätkä hilpeältä kijunnaltaan huomanneet Eerikin ilmestymistä ovelle.
-No niin pojat, laittakaapa ne tyynyt omille paikoilleen ja käykää nukkumaan. Kello on jo paljon, ja tuo teidän metelinne kuuluu alakertaan asti, Benjamin luennoi.
-Ääh, ei vielä iskä, Benjamin tuhahti tehden sitten yllätyshyökkäyksen Atson kimppuun.
-Nyt painutte molemmat pehkuihin. Jos menette nukkumaan nyt heti, voin lukea teille iltasadun, Eerik lahjoi.
Vaikka pojat olisivatkin halunneet jatkaa vielä hetken tyynysotia, teki kummankin pojan mieli kuulla iltasatu, minkä ansiosta tyynyt vietiin kaappiin. Atso haki samalla itselleen myös tutun vihreän huovan, jonka kanssa aina nukkui Benjaminilla yötä. Benjamin hyppäsi peittonsa alle, ja Atso puolestaan majottautui Benjaminin sohvalle, ja lopulta pojat olivat valmiit kuulemaan sadun. Eerik kehotti laittamaan silmät kiinni, ja hän luki mielenkiintoisen tarinan Jaakosta, joka kasvatti pitkän pavun varren ostamastaan siemenestä. Lopulta poikien suista kuului vain hiljaista tuhinaa, minkä jälkeen Eerik hiippaili huoneesta pois.
Kun ovi kolahti kiinni, havahtui Atso ääneen ja avasi silmänsä. Hiljaisuus vallitsi huoneessa, ja Atso katsahti ensimmäisenä Benjaminiin, jonka silmät olivat painuneet kiinni.
-Nutkutko sä? Atso kuiskasi saaden vastaukseksi vain hiljaisen ynähdyksen. Atso ei ollut varma, nukkuiko ystävä, mutta poika päätti silti sanoa:
-Sä olet mun paras kaveri. Nuku hyvin.
Pian Atsonkin silmäluomet painuivat kiinni, ja onnistunut päivä sai loppunsa. Atso jäi näkemään onnellisia unia. Hän oli vain niin onnellinen saadessaan Benjaminin ystäväkseen.
Samaan aikaan Iloliemien tontilla Juulia vietti rauhallista iltaa heitellen tikkoja tikkatauluun. Uuno taas korjaili lautasia pöydältä iltapalan jäljiltä.
-Onkohan Atso ihan kunnossa, kun ei tullut iltapalaakaan nauttimaan? Uuno mietiskeli ääneen.
-Ei Atsoa mikään vaivaa. Hän jäi Benjaminille ja Roosalle yöksi, minkä takia hän ei tietenkään syö meillä, Juulia selitti. Uuno pysähtyi paikoilleen ja paiskasi keräämänsä astiat takaisin pöydälle. Viha yltyi hänen sisällään.
Uuno kääntyi raivokkaasti Juuliaa kohti sanoakseen tälle pari valittua sanaa.
-Miten sinä saatoit jättää Atso-kullan sen häätäjä-ämmän kotiin? Minähän olen sanonut monta kertaa, etten pidä siitä! Siitä Roosasta ei ole muuta kuin harmia! Ensin varastaa minun tyttäreni ja nyt lapsenlapseni! Uuno ärähti raivoksissaan.
-Isä, sinä olet ainut, joka ajattelee noin. Meistä muista Roosa on mukava, eikä hän ole Atsoa sinulta viemästä. Pojat itse halusivat, että Atso jäisi heille yöksi, ja Roosa ystävällisesti suostui. Ei tässä ole mitään sen kummempaa. Sitä paitsi, en tykkää, että haukut ystävääni, Juulia sanoi rauhallisesti ja poistui paikalta. Uuno jäi hetkeksi aikaa ärisemään pihalle, minkä jälkeen hän tiskasi astiat ja painui nukkumaan.
---
Seuraavana aamuna, kun Uuno oli juuri lähtemässä töihin, käveli hänen eteensä epämiellyttävä yllätys. Roosa oli taas hänen lapsensa kimpussa. Jos Atso olisi vain soittanut, Juulia olisi voinut hakea pojan pois, mutta Roosan täytyi ihan tahallaan tuoda Atso kotiovelle saakka.
-Mitä sinä haluat? Uuno tiuskaisi suutuksissaan.
-Itse asiassa tulin tapaamaan sinua, ja Atso pääsi kotiin samaa matkaa. Pojilla oli oikein mukava yökyläilyreissu. Atso käyttäytyi kovin kiltisti, Roosa yritti jutustella mukavia, vaikka Uunon vihainen katse hiukan pelottikin.
-Minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa, Uuno tiuskaisi oven avautuetessa.
Juulia saapui paikalle avautuneesta ovesta, jolloin Atso ryntäsi oitis halimaan äitiään.
-Meillä oli Benskun kanssa tosi hauskaa! Me pelailtiin kaikkia pelejä ja valvottiin myöhään ja... Atso intoutui heti selostamaan eilisiä tapahtumia.
-Sehän on kiva! Menepä kertomaan Petra-mummillekin yökyläilystäsi, Juulia kehotti, eikä Atsoa tarvinnut kahdesti käskeä. Saatuaan Atson pois tieltä, kääntyi Juulia toisiaan mulkoilevien Roosan ja Uunon puoleen.
-Uuno, sinuna kuuntelisin Roosan asian, se miellyttää sinua varmasti, Juulia yritti vakuutella, mutta Uuno ei ollut taivuteltavissa niin helpolla.
-En oikein usko, että mikään tuon kertoma asia miellyttäisi minua, Uuno tuhahti halveksivasti.
-Ihmettelen kyllä minäkin suuresti, miksi oikein yritän tätä, Roosa oli jo luovuttamassa, mutta silloin Juulia kiskaisin kaksikon mukanaan sisälle.
-Mutta minulla on töitä ja kimppakyytini tööttäilee jo ulkona! Uuno yritti päästä tilanteesta.
-Kimppiksesi jaksaa kyllä odottaa pari minuttia, ja jos ei jaksa, voit mennä omallakin autollasi, Juulia ohjeisti.
-Mutta siinä kuluu bensaa! Uuno tuhahti, muttei kuitenkaan enää ollut livistämässä paikalta.
-Okei. Nyt Uuno annat Roosalle puheenvuoron, ja kuuntelet keskeyttämättä, mitä hänellä on kerrottavaa, Juulia määräsi. Uuno näytti siltä kuin olisi vielä halunnut sanoa jotain, mutta vaikeni Juulian tuiman katseen alla.
-Noh... Minä ja Eerik olemme ajatelleet tehdä pienen vierailun Alismaahan lähinnä esitelläksemme Benjaminia siellä asuville sukulaisilleni, Roosa alkoi pohjustaa asiaansa.
-Hyvä, lähdette siis pois, joten Atso ei voi enää olla tekemisissä teikäläisten kanssa! Uuno huudahti.
-Se ei reissun tarkoitus ole, vaikkakin pitää paikkansa. Pohdiskelin, että voisin myös järjestää sinulle ja Jennalle tapaamisen. Hänhän asuu siskoni luona, ja saisimme hänet varmasti mukaan juoneen. Jos tämä viimein voisi todistaa sinulle, etten häätänyt Jennaa luotasi, Roosa selitti.
-Mitäs sanot Uuno? Juulia tiedusteli isältään, jonka kasvoilla olevat ilmeet vaihtelivat hämmästyksestä hymyyn, ja välillä häivähti myös surullisen ja nolostuneen ilmeen sekoitus papan kasvoilla.
-Sanon, että täytyy kysyä Petralta, onko hänkin lähdössä Alismaahan, Uuno lopulta vastasi lempeästi hymyillen. Ajatus siitä, että hänellä olisi vielä mahdollisuus nähdä lelli-Jennansa, sai vanhuksen onnelliseksi. Toisaalta tilanne sai miehen myös vähän surulliseksi, sillä hänen mieleensä palautui Jennan karkaaminen ja sen aiheuttama jatkuva ikävän tunne. Eniten Uunoa kuitenkin hävetti huono käytöksensä Roosaa kohtaan, ja häntä ihmetytti suuresti, miten tämä ylipäänsä halusi antaa Uunon kaltaiselle torvelolle näin hienon mahdollisuuden. Viimein Uuno alkoi ymmärtää, ettei Roosa ollut tehnyt mitään, vaan Uuno itse oli luonut tästä syntipukin Jennan lähdölle. Anteeksipyyntö olisi paikallaan, mutta se ei varmastikaan riittäisi kaiken sen jälkeen, miten Uuno oli Roosaa kohdellut.
En jaksa keksiä mitään tähän loppuun, joten pyytelen vain kommentteja teiltä ihanilta lukijoilta! .-)
En jaksa keksiä mitään tähän loppuun, joten pyytelen vain kommentteja teiltä ihanilta lukijoilta! .-)
Kommentit