Tämä osa ei siis ilmestynyt eilen, koska kone oli ilkeä, ja pimahti juuri, kun olin saanut kaiken valmiiksi. :/ Onneksi se on nyt täällä, päätin tehdä sen pois alta, ja nyt se on luettavissanne. Koska tämä oli kaksin kertainen vaiva, toivon teidän oikeasti kommentoivan. :)
Xaldin pyysi viime osassa kuvaa talosta ulkopuolelta, mutta tässä osassa sitä ei valitettavasti ole. En ole käynyt pelaamassa ollenkaan viime osan jälkeen, nämä kuvat olivat valmiiksi ottamiani. Yritän saada kuvan seuraavaan osaan. Ei kai tässä sitten muuta, menkäähän jo lukemaan. Kyllästyttävän pitkä alkupuhe. XD
Ärsyttävää muuten, kun tämä osa pomppasi ensimmäiseksi kategorioissa. Täytyisi varmaan tehdä kunnon osalaatikko...
Junnu oli herännyt varhain, hän oli valmistautunut töihin menoon sekä saattamaan Petran kouluun.
-Ei mitään ääniä, ei edes kuorsausta, kuinka Petra on niin hiljaa huoneessaan? Ahaa, hän aikoo säikäyttää minut, no esitänpä säikähtänyttä sitten, Junnu suunnitteli ja avasi huoneen oven.
Huoneessa ei kuitenkaan ollut ketään.
-Mihin se Petra on oikein livahtanut? Junnu mietti katsellessaan huonetta. Ei Petra ollut piiloonkaan mennyt.
Iina tuskin tietäisi asiasta, tämä oli niin väsynyt, ettei jaksanut edes keskittyä perheen asioihin.
-Mikähän siihen Iinaan on mennyt? Taas väsynyt, Junnu ajatteli.
-Luki varmaan vanhempiensa talosta löydettyjä kirjoja koko viime yön...taas, Junnu tuumaili.
Astellessa pihalle Junnu huokaisi helpotuksesta. Hän kuuli pirteän kikatuksen jostain lähistöltä. Junnu hymyili itsekseen, Petra olisi turvassa. Mutta täytyi tästä jotain sanoa, ettei tämmöistä tapahdu toiste.
Petra oli täysin ajatuksissaan. Hän heitteli syksyn kirjavaksi värjäämiä lehtiä korkealle ilmaan ja pian ne putosivat Petran naamalle, ja kutittivat kivasti.
Petra oli eläytynyt leikkiinsä niin, ettei edes kuullut Junnun askelia takaa.
-Petra, Junnu sanoi.
Petran jalka pysähtyi kesken potkun ilmaan hänen kuullessaan Junnun äänen. Petra tiesi, ettei Junnu ollut iloinen, että hän oli lähtenyt noin vain kotoa. Hitaasti hän käänsi päätään, ja sanoi:
-Niin isä.
-Et saa lähteä yksin metsään, ainakaan näin aamusta. Sudet ovat vilkkaimillaan aamuisin! Junnu komensi.
-Ei sudet tee pahaa, Petra intti.
-Sudet ovat purreet monia simejä. Ne ovat vaarallisia, en halua susien tekevän mitään pahaa sinulle. Ajattelen vain parastasi, koita ymmärtää, Junnu sanoi ankaralla äänellä.
-Mä kyllä huomaan, jos joku arvostaa mielipiteitäni, mutta sä et kyllä arvosta! Petra karjaisi suutuksissaan.
Junnu säikähti Petran reaktiota. Hän oli luullut aina, että Petra olisi kiltti tyttö, eikä huutaisi isälleen päin naamaa.
-Koulubussi tais tulla, Petra sanoi ja juoksi heti pois Junnun silmien alta.
Junnu vilkutteli Petralle, ja huusi tämän perään:
-Hyvää koulupäivää!
Petra ei kuitenkaan vastannut mitään. Junnulle tuli entistä surkeampi olo.
-Petra on saatava tajuamaan, kuinka tärkeä hän on minulle ja Iinalle. Hänen on lopetettava susien ylistäminen. Hän on nuori tyttö, ei hän ymmärrä maailman vaaroja. Joskus hän vielä kiittää minua, Junnu ajatteli ja hän alkoi jälleen taas hymyillä, kyllä Petra vielä tajuaa.
Samassa Junnun eteen oli ilmestynyt valkoinen susi.
-Grrrrrrr! se murisi. (Meidän kielellä: Miksi estät Petraa tapaamasta meitä. Olet ihan tyhmä!)
-Ääk! Onneksi tuo susi ilmestyi nyt, eikä silloin, kun Petra oli täällä, Junnu huokaisi helpotuksesta, mutta lähti silti sisälle nopeaa tahtia. Junnu pelkäsi kuollakseen susia.
Juostuaan pää kolmantena jalkana sisälle, Junnnu huomasi Iinan heränneen, viimein. Tämä oli kokkaamassa aamiaista.
-Syötkö sinä hampurilaisia aamiaiseksi? Junnu ihmetteli katsoessaan Iinan kokkauksia.
-Halusin jotain lihaisaa, joka täyttää hyvin. Minulla olisi jotain tärkeää kerrottavaa, Iina sanoi.
-Kerro ihan rauhassa, Junnu komensi.
-Olen raskaana, saamme kolmannen lapsen, Iina sai sanottua.
Junnu nyökkäsi, ja lähti pukemaan työvaatteitaan.
Ruokailun jälkeen Iina meni ottamaan rauhoittavan kylvyn. Häntä ihmetytti Junnun reaktio. Junnu ei sanonut mitään! Iina tunsi kuitenkin hyvää mieltä siitä, että oli viimein saanut kerrottua totuuden. Häntä ei edes häirinnyt saastainen vessa. Hän päätti puhdistaa koko vessan perusteelisesti.
Kylpyyn Iina ei kuitenkaan ehtinyt, kun Essi alkoi karjua kovaan ääneen. Iina kiiruhti huoneeseen
-Olet sinä kyllä aika tyttö karjumaan, Iina naurahti ja suuntasi vaihtamaan Essin vaippoja.
Iinasta oli kiva hoitaa Essiä, olihan Essi hänen lellikkinsä.
Kaiken onnen keskellä, ulosottomies oli tullut taas pilaamaan kaiken.
Ulosottoukko varasti kirjahyllyn. :(
Samaan aikaan Petra tuli koulusta. Petra ei ymmärtänyt, hänen numeronsa ei noussut, vaikka oli syksy ja Junnu oli auttanut kotiläksyissä jo ensimmäisenä päivänä. Petra vihasi koulua ja kaikkia opettajia. Petran kaikki kaveritkin olivat kaikonneet, kun tyttö kertoi innoissaan juttuja susista. Muut eivät pitäneet susista, kaikkien vanhemmat kielsivät susista puhumisen. Petra päätti, ettei olisi koulussa kenenkään kanssa. Hän piirsi välitunneilla vihkoihinsa susien kuvia, se oli hauskaa puuhaa. Opettajat olivat kuitenkin löytäneet pelottavat susien kuvat, ja heittäneet ne roskikseen. Opettajat märisivät, ettei koulussa saisi piirrellä sellaisia kuvia, ja siitäkös Petra oli suuttunut.
-Vielä minä kaikille kostan! Petra oli päättänyt.
Hetken päästä Petra rauhoittui, kun huomasi suden saapuvan. Petra jaksoi päivien ikävyyden susien avulla. Sudet kannustivat häntä jatkamaan, vaikka se vaikealta tuntuikin. Joskus muut käsittävät, että heidän kieltonsa tulevat kuuroille korville. Petra aikoo leikkiä susien kanssa, halusivat muut sitä tai eivät.
Petra tuli myöhään sisälle, ja Junnu oli istumassa pöydän äärellä. Junnu pyysi Petraakin asettumaan vasta päätä. Petra tiesi, että tästäkin seuraisi jälleen jotain ikävää.
-Petra, välitän sinusta ja haluan vain parastasi. En halua ottaa sitä riskiä, että sudet tai jotkut muut metsäpedot hyökkäävät kimppuusi ja seuraavana päivänä sinusta on vain riekaleita jäljellä, Junnu sanoi.
-Sudet eivät tee mulle pahaa! Koita ymmärtää! Petra vinkui.
-Petra rakas, et ymmärrä susien vaarallisuutta, ja siksi minun on puututtava asiaan. Et saa mennä enää metsään yksin. Et edes matkalla kouluun, Junnu sanoi.
-Sä et voi estää minua! Et pysty siihen! Petra karjui raivoissaan.
-Kyllä voin, piilotan avaimen, etkä pääse pihalle, Junnu huomautti.
Petra oli järkyttynyt, vihainen, ei sitä pysty edes selittämään. Sudet ovat ainoa asia, jonka avulla hän jaksaa elää. Nyt Junnu on tuhoamassa sen ainoan ilon.
Petra ei sanonut mitään, hän nousi tuolilta niin rajusti, että se kaatui ryminällä lattialle.
-Petra, nosta tuoli kun kaadoit sen, Junnu käski, mutta Petra oli pinkaissut huoneeseensa.
-Kyllä Petra rauhoittuu ajan kanssa, ja unohtaa ne sudet, Junnu mietti nostaessaan tuolin pystyyn.
Petra oli mennyt huoneeseensa istumaan sängylle. Nyt hän ei enää pysynyt vahvana. Vaikka Petra kuinka yritti olla itkemättä, kostea puro virtasi hänen poskellaan. Petra pyyhki kyyneleet hihaansa ja sanoi itsekseen:
-Teit pahan virheen!
Myöhemmin illalla Iina oli kasvattamassa Essiä. :)
Pian Essi oli kasvanut taaperoksi. Ujona tyttönä hän ei uskaltanut tulla kuvattavaksi, vaan piiloutui Junnun olkapään taakse aika kun epäilyttävä kamera setä tuli lähelle.
Junnu ajatteli Petran hieman ilostuvan kun näkisi pikkusiskonsa. Petra juuri pukenut pyjaman päälleen ja menossa nukkumaan kun Junnu saapui.
-Haluatko nähdä pikkusiskosi? Ajattele kuinka kivaa, nyt voit leikkiä hänen kanssaan, ja unohtaa ne sudet, Junnu sanoi.
-No en halua! Sä oot ihan tyhmä, mä en haluu nähä sua enää koskaan! Petra huusi ja juoksi pois huoneesta.
-Miksihän Petra on niin vihainen? Varmaan hänellä oli tänään vain huono päivä, Junnu tuumi.
Junnun saapuessa keittiöön hän näki Petran menneen syömään Iinan kanssa iltapalaa. Junnu ajatteli että hänen olisi parempi pysyä kauempana Petrasta, ettei tämä taas suuttuisi. Petran sijaan hän alkoi jutella Essille.
-Mitäs pikku prinsessa? Jokos me otettaisiin sinusta se naama kuva? Junnu kysyi, mutta Essi vain pudisti päätään.
-Mutta lukijat haluaisivat varmasti nähdä sinut. Jos minä nyt lasken sinut tuohon lattialle, nii istutkos siinä sen aikaa, että kamera setä saisi sinusta otettua kuvan, Junnu yritti taivutella Essiä.
Pitkän lahjonnan, ja monien barbie nukkejen ostamis lupausten jälkeen Essi lupasi istua hetken paikallaan, ja katsoa kameraan. Essi on perinyt kasvon piirteitä enemmän Iinalta kuin Junnulta.
Kuvan ottamisen jälkeen Essi meni leikkimään palikka lelulla. Hän kuitenkin leikki pääpainuksissa, ja hiukset silmillä, sillä hän ei pitänyt siitä, kun kamera setä seurasi häntä koko ajan.
Onneksi Iina keksi, miten nirsosta prinsessasta saataisiin näkymään kasvojakin. Iina piti tuttipulloa tahallaan niin korkealla, ettei pikku-Essin kädet ylttäneet siihen. Silloin kamera sedällä oli hyvä mahdollisuus saada kuvia.
Eräänä päivänä Junnu löysi viimein unelma-ammattinsa, urheilu-uran. Junnu ei jaksanut enää edes iloita moisesta, hän oli niin kyllästynyt mokomaan töiden etsintään.
Junnu oli hankkinut Petralle oman telkkarin, kun tämä oli eristäytynyt muusta perheestä. Ei siitä telkaristakaan paljon iloa ollut, mutta tuli sieltä sentään joskus luonto-ohjelmia, joissa käsiteltiin susia. Petra sai paljon lisätietoa lempieläimestään.
Iina liittyi joskus katsomaan Petran kanssa tv:tä, usein hän käski vaihtaa kanavaa uutisille, mutta joskus Iina katsoi myös mielenkiinnolla susiohjelmia. Maha painoi, ja Iinan selkää koski, mutta Petra ei halunnut päästää Iinaa sängylle köllöttelemään. Junnu tuli juuri huoneeseen kertomaan ilouutisen.
-Löysin viimein urheilutyön! Junnu huudahti.
-Mutta sehän on mainiota! Pääset viimein toteuttamaan tärkeintä unelmaasi! Iina huudahti.
-Totta, enpä edes tullut ajatelleeksi! Junnu huudahti.
Vaikka Junnu halusikin nyt keskittyä uralleen enemmän kuin koskaan, halusi hän silti opettaa Essiä paljon. Iina oli raskauden takia niin väsynyt ja nälkäinen, ettei jaksanut hoitaa opettamista.
Niin siinä sitten kävi niin, että Junnu opetti suurimman osan Essiä, Petrallekkin hän oli opettanut suunnilleen kaiken. Nyt ei oikein kyllä tiedä, onko Junnu koti-isä vai uramies. :/
Iina piti pottailunopettamisesta, mutta Essi ei potalla olemisesta. Katsokaa vaikka ilmeestä. Mutta koska Iina piti häntä lellikkinään, täytyi totella kaikkea, mitä Iina komensi.
Junnu kokkasi aina aamulla Iinalle aamiaisen ennen töihin lähtöään. Sillä välin Iina yritti saada Essin istumaan potalle.
Iina oli hyvä opettamaan, ja lopulta Essi osasi käydä potalla ihan itsekseenkin, vaikka vaippa oli kyllä kivempi, mutta välillä Essin täytyi käydä potalla Iinan iloksi, jos hän halusi pitää Iinan lellikki aseman.
Päivisin Junnun ollessa töissä Iina lueskeli kirjoja joita vanhempien talolta oli löytynyt. Hän ei ollutkaan pitkään aikaan jatkanut vanhempiensa murhan selvitystä, kun raskaus oli vienyt voimat, mutta nyt oli hänellä vähän aikaa lueskella. Samalla hän katseli lellikkinsä leikkejä.
Mutta Petra oli täysin unohdettu. Hän oleili kaikki päivät vain huoneessaan, mutta se ei ollut kivaa. Petra kaipasi susi ystäviensä luo.
Joka ilta Petra meni surullisin mielin nukkumaan.
Eräänä päivänä Petra päätti kysyä Iinalta lupaa mennä ulos.
-Iina, saanko mä mennä ulos pihatöihin? Petra kysyi.
-Tietysti saat, avain on tuolla kaapin päällä, odota hetki, tulen kohta antamaan sen sinulle, päästän ensin vain ihanan Essin pois kehdosta, Iina sanoi.
Kiireiden vuoksi Junnu ei ollut muistanut kertoa Iinalle Petran ulos meno kiellosta, joten Iina vähän kummasteli Petran kysyessä lupaa ulkoiluun.
Petra lähti innoissaan vaihtamaan vaatteita.
-Olisi vain heti pitänyt pyytää Iinalta lupa, Petra mietti kiskoessaan farkkuja jalkaan.
Viimein "pienen" haleja ja pusuja Essille hetken jälkeen Iina laski Essin maahan, ja meni avaamaan Petralle oven.
Petra meni aluksi haravoimaan pari kasaa lehtiä.
-Kun Iina näkee nämä, hän luulee että olin koko päivän vaan haravoinut, vaikka oikeasti leikin susien kanssa, Petra suunnitteli.
Saatuaan muutaman kasan haravoitua Petra näki mustan suden, jota ei ollut ennen tavannutkaan. Petra ja susi tulivat kuitenkin aivan mahtavasti toimeen keskenään, vaikka tapasivat vasta äsken.
-Kaverini ovat kertoneet, että olet hyvää seuraa, ja kanssasi on hauska leikkiä, susi kertoi.
Petra säikähti, oliko susi juuri puhunut hänelle?
-Älä ujostele, tule, mennään syvemmälle metsään muiden kavereiden luo, susi komensi ja näytti tietä.
Hetken päästä Petra näki vanhat susikaverinsa.
-Minulla oli teitä niin ikävä! Junnu lukitsi minut sisälle, se on ihan tyhmä, se luulee, että teette mulle jotain pahaa, Petra selitti.
Sudet nauroivat tyhmälle Junnulle, ja Petralla oli pitkästä aikaa hauska päivä. Mutta kaikki kiva loppuu aikanaan, Petran täytyi lähteä kotiin, ennen kuin Junnu palaisi töistä.
Iinalla oli ongelmia. Hänellä oli niin kova nälkä, ettei pystynyt nukkumaan, mutta häntä väsytti niin paljon, ettei jaksanut syödä ruokaansa loppuun. Piti kokata ja nukkua jatkuvasti.
-Milloin tämä vauva oikein syntyy? En jaksa tällaista! Iina parkui onnettomana.
Iina päätti vaihtaa alusvaatteet päälleen, sillä vauva potki niin rajusti, että hän pelkäsi pyjamansa repeävän. Iina laittoi Essinkin päivänokosille, ja käpertyi peiton alle.
Herättyään Iina huomasi valaistuksesta, että oli tullut jo yö.
-Nukuinpa hyvin! Ihme, kun Essi ei kiljunut, eikä herättänyt minua, Iina sanoi, ja käänsi katseensa kehtoon päin.
-Voi kauhistus! Eihän Essi ole siellä! Iina järkyttyi ja hyppäsi nopeasti peitonalta pois.
Rynnätessään ovesta ulos, Iina henkäisi helpotuksellisesti.
-Mikä hätänä? Junnu kysyi.
-Se olit sinä, joka otti Essin pois kehdosta. Luulin jonkun siepanneen hänet! Iina huudahti.
-Nukuit niin sikeästi, etten viitsinyt herättää sinua, Junnu kertoi.
-Hyvä niin, nukuin hyvin pitkästä aikaa, menenkin kylpyyn! Iina sanoi.
Iina ei kuitenkaan ehtinyt laittaa edes vettä ammeeseen, kun tunsi suurta kipua mahassaan.
-Auuuuuuu! Auuuuuu! Iina ulvoi, kuin susi.
Hetken päästä kipu hellitti, ja uusi tyttö ilmestyi. Liljaksi nimetty tyttö peri jälleen Junnun hiukset, Iinan silmät ja vanhempiensa väli-ihon, eli Petran kopio!
-Oikea tyttösuku tulossa! Iina huudahti innoissaan.
Lilja oli kovin uupunut, ja nukahti äitinsä käsivarrelle tämän syöttäessä uutta tulokasta.
-Olet niin suloinen, Iina kuiskasi, hän ei halunnut herättää Liljaa, joten hän irrotti varovasti tuttipullon heiveröisestä suusta.
Vietyään Liljan nukkumaan Iina tuli Essin kanssa Petran huoneeseen.
-Minun ja Junnun huoneessa ei ole enää tilaa, joten Essi tule nukkumaan huoneeseesi, ei kai se haittaa? Iina varmisti.
-Ei, jos saan mennä huomennakin pihatöihin, Petra vastasi.
-Oletpas sinä ahkera, tietenkin saat mennä, mutta hiljennäppäs nyt telkkaria, jotta Essi saa nukuttua, Iina käski.
-Joo, olin just itekkin menossa nukkumaan, Petra kertoi.
Kun lapset oli saatu nukkumaan menivät Junnu ja Iina hetkeksi ulos. Ulkona oli vilpoinen syystuuli, josta pysytyi päättelemään talven olevan jo lähellä.
-Onpas aika vierinyt, meillä on jo kolme kaunista tytärtä, Iina puhui.
-Niin. Mietin vaan, että eikai sinua häiritse, jos emme hankkisi enempää lapsia? Siis, pidän lapsista, mutta minusta nuo kolme riittävät meille, Junnu sanoi.
-Niin, kyllä nuo kolme riittävät, Iinakin myönsi. Tuuli yltyi aina vaan kylmemmäksi, joten Iina ja Junnu päättivät siirtyä sisälle.
He päättivät juhlistaa ei enää vauvoja päätöstään.
Huhhuijaa, nyt se on ohi! Oikestaan oli ihan hyvä, ettei eilinen osa onnistunutkaan, tästä tuli mielestäni paljon parempi! Sitten vielä pari ilmoitus asiaa, ennen kuin päästän teidät kommentoimaan osaa.
Äänestys uudesta tarinastani ( jonka siis aloitan piakkoin) alkaa olla lopussa, joten nyt on vielä viiemiset hetket aikaa vaikuttaa, eli mene siis heti äänestämeen, jos et vielä ole. Pyydän kaikkia lukijoitani ilmoittamaan, minkä tarinan haluattekaan minun tekevän.
Nyt sitten saatte kommentoida!
Kommentit