Tervehdys jälleen lukijat! Yhyy, enää pari päivää lomaa ja sitten taas kouluun. :( Mutta minä nautin vielä näistä parista päivästä, ja nauttikaapa te tästä osasta! Nyt lukemaan.

 

 

 

Aikaa oli kulunut ja Iina oli yhtenä päivänä löytänyt vanhempiensa talosta mielenkiintoisen kirjan, nyt hän luki sitä yhtenään. Kirjassa oli jotain muistelmia menneistä ajoista.

 

 

-Mä meen jo nukkumaan, tule sinäkin sitten, ettei taas tule yötä valvottua, Junnu komensi.

 

 

-Joo, aivan just. Luen vain tämän sivun loppuun, Iina lupasi.

 

 

Lupaukseksi se jäikin. Kirja tuntui niin mielenkiintoiselta, aina kun sivu on lopussa, tulee jokun mielenkiintoinen kohta, ja on pakko kääntää uusi sivu, kiusaus on liian suuri, aina.

 

 

-Ei Junnu huomaa, vaikka lukisinkin vielä pari sivua...Iina ajatteli.

 

 

Kirja sai Iinan ehkä valvomaan öitä, mutta nälkäisyyteen se ei pystynyt vaikuttamaan. Iina kuuli mahansa murisevan niin rajusti, että päätti mennä kokkaamaan jotain täyttävää. Iina avasi jääkaapin oven, ja pettymyksekseen näki vain kananmunia jääkaapista. Hänen täytyi vain ryhdistäytyä, ja ottaa munakkaan tekotarvikkeet esille, hän ei saisi mistään mitään muuta ruokaa nopeasti, vaikka hän saikin munakkaasta vain mahavaivoja...

 

 

Ruoan syötyään Iina vietti aikaa oksennellen vessassa mahaansa pitäen.

 

 

-Mä en syö enää ikinä munakasta, Iina lupasi itselleen.

 

 

Samassa Iina hoksasi, että oksentelu ei ehkä johtunutkaan munakkaasta, vaan raskaudesta, joka oli juuri tullut näkyviin.

 

 

-Saamme Petran lisäksi toisen vauvan, voi kuinka ihanaa! Iina huudahti.

 

 

Mutta sitten hän tuli ajatelleeksi, mitä mieltä Junnu oli ajatuksesta...

 

 

-Ehkä on parempi, etten kerro tästä vielä Junnulle, suuttuihan hän viimeksikin...Iina ajatteli.

 

 

Iina oli kuitenkin keksinyt keinon, jonka avulla Junnulle kertominen raskaudesta helpottuisi. Viimeksi Junnu oli vedonnut siihen, että rahaa ei ollut tarpeeksi vauvan elättämiseen. Nyt hän päätti hankkia työn, eikä Junnu voisi vedota siihen. Junnu oli ollut hakemassa pihalta, eikä löytänyt sitä mistään.

 

 

-Iina, postinkantaja ei ollut tuonut lehteä meille, nyt on kyllä tehtävä valitus...ai, se on sinulla, mutta ethän sinä lue koskeen lehteä, Junnu kummasteli tullessaan sisälle.

 

 

-Päätin ottaa niskastani kiinni, ja etsiä työn, en halua, että sinä tulet elättämään koko perheemme, sitten kun läydät työsi, Iina selitteli.

 

 

Junnu oli tietysti hieman ihmeissään, mutta hyväksyi Iinan näkemyksen.

 

 

Maha kuitenkin kasvoi vauhdilla, Junnu tajuaisi taatusti pian, että Iina olisi raskaana, huomasihan hän viimeksikin. Iinan vointi huonontui päivä päivältä, mitä enemmän maha vain kasvoi. Siksi Iina ei enää kovin paljoa jaksanut tutkia vanhempiensa kohtaloa. Hän jatkaisi selvittämistä, heti, kuin vauva vain syntyisi.

 

 

Vihdoin ja viimein oli Petran aika kasvaa taaperuuteen. :) Junnu tuli auttamaan pikkuista, ja heitti tämän ilmaan.

 

 

Petrasta tuli kovin isänsä näköinen, hän peri Junnun kasvonpiirteet.



Iinakin saapui huoneeseen.

 

-Iina, Petra kasvoi juuri, Junnu huomautti, kun Iina vain käveli ohitse.

-Okei, mä menen nukkumaan, Iina kertoi.

-Nukkumaan? Keskellä päivää? Junnu ihmetteli.

-Mä olen ollut väsynyt viime päivinä, Iina kertoi.

 

 

 

Iina vaihoi yövaatteet päälleen nopeasti, ja meni peiton alle. Häntä masensi, kun ei saanut kerrottua raskaudesta Junnulle. Millainen avioliitosta tulisi olemaan, jos asioita ei vain uskalla kertoa, niin kuin ne ovat.

 

 

Junnu ei kuitenkaan arvannut Iinan vaikeuksia. Hän halusi olla hyvä isä ja opettaa pikkuisensa kävelemään. Junnu oli nopea opettamaan, ja pian Petra osasi kävellä pikkuisen matkan.

 

 

-Hyvä tyttö! Junnu huudahti ja nosti Petran kohti kattoa. Petra kikatti innoissaan leikille. Junnu tajusi, kuinka onnellinen oli. Jos Iina olisi tehnyt abortin, ei tästä suloisesta kullan nupusta olisi mitään iloa, häntä ei olisi.

 

 

Junnu päätti opettaa Petraa käymään potalla jo pienestä pitäen.

 

 

Kun kaikki tarpeet oli hoidettu, asetti Junnu Petran kehtoon, ja peitteli tämän.

 

 

-Hyvää yötä, nuku hyvin ja näe kauniita unia, Junnu kuiskasi Petralle.

 

 

Iina heräsi jälleen aamuyöstä. Hän oli mennyt niin aikaisin nukkumaan, ettei saanut enää nukutuksi.

 

 

Junnu heräsi juuri, kun iso lautasellinen lättyjä olivat valmistuneet.

 

 

-Aiotko syödä nuo kaikki? Junnu kysyi.

 

 

-Ajattelin, että sinäkin söisit yhden, Iina kertoi.

 

 

-Ja sinä söisit loput? No, saa syödä, jos on nälkä, Junnu sanoi.

 

 

Iina tiesi, että pian olisi kerrottava raskaudesta. Junnu pitää häntä jo ihan outona.

 

 

Iina istahti pöydän äärelle. Hän päätti kertoa raskaudesta.

 

 

-Junnu...olet varmasti huomannutkin käytökseni olevan outoa, nyt selitän miksi. Olen...raskaana, Iina sai sanottua pitkän tauon jälkeen.

 

 

-Ihanko totta? Junnu kysyi.



-Sehän on mahtavaa! Junnu huudahti.

 

-Haluatko todella? Tai siis...Iina ihmetteli.

-Petraa hoitaessa tajusin, että jokaisen elämä voi muuttaa toisen elämän. Petra muutti minun elämäni täydelliseksi. En malta odottaa, että tuleva vauva tulee muuttamaan elämäni vielä positiivisemmaksi! Junnu sanoi.

-Voi Junnu! Olet mahtava aviomies! Iina huudahti ja tarttui Junnun kädestä.

 

 

 

Iinan suu pongahti suureen hymyyn. Junnu tajusi sittenkin!

 

 

Kun Junnu oli syönyt, hänen tuli kiire potattaa Petra.

 

 

-Kyllä minäkin sen olisin voinut tehdä, Iina sanoi, mutta Junnu pudisteli päätään.

 

 

-Sinun täytyy levätä, hän sanoi.

 

 

Iina istui penkille ja katseli kun Junnu laittoi Petran istumaan potalle.

 

 

-Junnu tosiaan välittää Petrasta, Iina mietti.

 

 

Pottailun jälkeen Petra meni leikkimään palikkalelulla. Oli köyhää, ja ei ollut varaa kuin yhteen leluun, mutta se ei Petran leikkejä haitannut. Aina jaksoi hymyillä, kun palikka meni oikeaan lokoseen. :)

 

 

Pian tuli kuitenkin nälkä, ja Iinan piti tuoda tuttipullo.

 

 

Tuttipulloja olikin kertynyt lattialle paljon, sillä Junnu ei viitsinyt ikinä siivota. Ei siivoaminen Iinankaan lempi puuhaa ollut, mutta oli se nyt aika ällöä asua saastaisessa ympäristössä, joten Iina otti itseään niskasta kiinni, ja otti käsiinsä kaksi pulloa, ja vei ne pihalla olevaan roskikseen.

 

 

Petra vain mäyssytti pulloaan. Petra on niin suloinen juodessaan tuttipulloa. <3 :)

 

 

Junnu hoiti myös puhe opetuksen, sillä Iina väsyi niin äkkiä. Petra oppi nopeasti uusia sanoja.

 

Eräänä päivänä Iivana soitti. Iina oli vähällä unohtaa jo koko miehen! Hän ei ollut kuullut tästä pitkään aikaan. Iivana pyysi Iinaa tulemaan Stadiin bilettämään, ja Iina suostui mielellään. Oli tosi kiva mennä katsomaan vanhaa kaveria.

Iina käveli bussipysäkille, ja pian taksi toi Iinan ja Iivanan keilatontille. He tervehtivät toisiaan halauksella.

Iinalla oli hiukan nälkä, ja yhdessä he päättivät mennä tilaamaan jotain syömistä. Iivana sanoi, että tilaisi ihan mitä Iinan haluaisi, mutta Iina halusi maksaa laskunsa itse.

Lopulta ruoat saapuivat, ja Iivana alkoi kysellä kuulumisia.

-Et olekkaan soitellut pitkään aikaan. Onko jotain sattunut? Vai kielsikö kenties Junnu sinua pitämästä yhteyttä minuun? Iivana kyseli, mutta Iina vain pudisteli päätään.

-Ei, Junnu ei liity tähän mitenkään, on vain nykyään ollut kiireitä, enkä ole pitänyt yhteyttä oikein kehenkään, Iina kertoi.

-Minulla ja Junnulla menee niin hyvin! Petra syntyi täysin terveenä, ja nyt toinen pikkuinen on masussani vailla syntymää, Iina kertoi.

Iivana hiljentyi, hän näytti jotenkin surulliselta.

-Mikä tuli? Iina ihmetteli.

-Ei mikään, tämä kakku vain maistuu hassulta, mennäänkö kohta keilaamaan? Iivana kysyi.

-Mennään vaan, en ole vain ikinä keilannut, mutta kaikkea kannattaa kokeilla, Iina kertoi.

-Minä opetan mielelläni! Iivana huudahti.

Iivana opasti hieman Iinaa, ja hyvin opettikin.

-Jee! Juhuu! Jipii! Iina kiljui innoissaan kaataessaan monta keilaa.

Lopulta myös Iivanakin meni keilaamaan, ja Iina istahti penkille. Hänellä oli ollut oikein mukava ilta. Iina katseli kaikkia erilaisia simejä. Hän ei ollutkaan nähnyt ketään syrjäisen asuinpaikkansa vuoksi.

Lopulta oli aika mennä kotiin, ja Iina ja Iivana halasivat jälleen kivan illan loppumiseksi.

Iina käveli takaisin kotiinsa. Matka ei enää tuntunut edes niin pitkältä, siihen oli tottunut jo.

Iinan astellessa sisälle, tuli Junnu nopeasti paikalle.

-Missä olet ollut? hän kysyi.

-Kaverini kanssa Stadissa. Meillä oli oikein mukavaa. Anteeksi, kun en kertonut mitään etukäteen, Iina pyyteli anteeksi.

-Ei se mitään, kaikki on hyvin, Junnu vastasi.

Petra ei ollut vieläkään oppinut kävelemään lopullisesti. Hän konttaili paikasta toiseen. Junnu päätti tehdä pientä lopputyötä, jotta Petra kävelisi pian. Iinalle tuli kuitenkin jotenkin paha olo. Hän päätti mennä nukkumaan, jos se vaikka katoaisikin.

Iina kömpi peiton alle. Paha olo helpotti, ja Iina nukahti ja vaipui syvään uneen.

Keskellä yötä Iina heräsi. Junnukin oli mennyt nukkumaan jo. Iinalla oli kuitenkin muuta ajateltavaa, sillä synnytys alkoi.

Asiaa ei helpottanut yhtään se, että Petra tuli kiljumaan Iinan jalkojen viereen, hän nimittäin kiipesi kehdosta omia aikojaan opittuaan kävelemään. Kaikki oli kuitenkin hyvin, sillä Iina tiesi, ettei olisi tällä kertaa yksin.

Hetken päästä tyttövauva pongahti näkyviin! <3 Hän on aivan samannäköinen kuin Petra, mutta iho on astetta vaaleampi.

Junnukin heräsi...vasta nyt.

-Mitä tpahtui? hän kysyi hölmistyneenä.

-Ei paljoa mitään, synnytin vain äsken toisenkin tytön meille, Iina kertoi Junnun katsellessa ihmeissään.

-Mikä hänen nimensä on? Junnu kysyi.

-Kävisikö Essi? Iina kysyi.

-Joo, Junnu vastasi.

Junnu nousi ja otti Petran syliinsä. Samalla Iina katseli Essiä. Kaikki oli täydellisempää kuin ikinä!

 

Miten perheen arki tuleekaan muuttumaan?

 

Siinä osa, kertokaa mitä mieltä olette siitä. Eli siis kommentoikaa!!

Äänestykseen ehtii vielä mainoisti mukaan! Menkää siis äänestämään, jos ette ole vielä.