Uusi osa on jälleen täällä! Tiedän, että asiat etenevät vähän hitaasti, eikä tässä osassa ole kuin tavallista arkea, mutta seuraavassa osassa tapahtuu. Sitä ennen, no tässä tämä nyt on!

Osan lukumusiikki: ♫

 

Iina heräsi aamulla varhain. Hänestä Junnu oli todella töykeä eilen.

Iina ei kuitenkaan jaksanut ajatella Junnua, vaan hän päätti hoitaa arkiset toimenpiteet.

-Ihan tylsää, olisipa Iivana täällä. Hänen kanssaan sentään pystyi keskustelemaan, toisin, kuin Junnun...Iina ajatteli.

Iina meni valmistelemaan lättyjä itselleen. Hän ei halunnut tehdä Junnulle ruokaa.

-Tehkööt itse ruokansa! Iina mietti.

Oli kuitenkin todella tylsää syödä yksin. Junnu nukkui pitkään öisien treeniensä jälkeen.

Samassa Junnu kuitenkin käveli unisena keittiöön.

-Sä oot jo hereillä, Junnu sanoi haukotellen.

Iina ei kuitenkaan jaksanut sanoa mitään Junnulle, eilenhän tämä ei ollut yhtään kiinnostunut hänen jutuistaan.

Junnu istahti Iinaa vastapäätä.

-Ei jaksettais, olin mä aika välinpitämätön sua kohtaan, mutta nyt kaikki on toisin, Junnu lupasi.

-Mistä mä tiedän, ettet valehtele? Iina kysyi.

-Mä lupaan ottaa sua enemmän huomioon, ura on tärkeä mulle, mutta tottakai sinä olet tärkeämpi, Junnu selitti.

-Oikestikko? Iina kysyi. Hänen kasvoilleen syttyi jälleen ilo.

-Totta kai! Junnu vakuutteli.

Iinan syötyä, molemmat kävelivät uhkaavaa vauhtia makuuhuonetta päin...

 

 

 

 

-Sovitaanko, ettei enää koskaan riidellä? Silloin on niin ikävää, Iina ehdotti.

 

 

-Mainio ajatus, Junnu myönsi.

 

 

...

 

 

-Ollaan yhdessä, aina, Junnu kuiskasi.

 

 

Iina tunsi olonsa niin onnelliseksi!

 

 

Junnu oli väsynyt, ja jäi nukkumaan, kun Iina jo heräsikin. Tämä päivä oli alkanut kaikesta huolimatta täydellisesti, paremmin kuin olisi voinut edes alkaa!

 

 

Aikaa oli kulunut, eilä uusia ongelmia ollut syntynyt. He söivät onnellisempina, kuin koskaan, tai no, ei siitä syönnistä oikein tullut mitään, kun nämä kaksi vain tuijottelivat toisiaan. <3

 

 

Samassa Iinalle tuli jokin, ja hän lähti juoksemaan kohti vessaa. Junnu hätääntyi.

 

 

-Mikä sulle tuli? hän kysyi.

 

 

Heti vessaan päästyään, Iina oksensi, ja paljon.

 

-Hyi, se oli kuvottavaa! Mites nyt noin kävi? Iina pohti puhdistaessaan saastaantunutta pönttöä. Iina oli aina inhonnut oksentamista. Se oli vain niin ällöttävää!

 

Junnu halusi edelleen löytää työn, mutta urheilualalla ei ollut paikkoja vapaana.

 

 

-Täällä lehdissä on joka päivä samat ilmoitukset, miksei ne ikinä vaihda niitä?! Junnu karjui raivoissaan lehdelle.

 

 

Netistä ilmoituksia löytyisi enemmän, mutta millä rahalla voi hankkia tietokoneen, kun ei pääse töihin?

 

Iina ei niin kiirehtinyt töiden etsinnässä, hän viihtyy ilomielin kotona. Hänen ja Junnun sovusta Iina oli saanut inspiraation maalata Junnusta kuvan, hän oli todellakin edistynyt yliopiston ajoilta, silloin hän sai tauluista vain 2 §:a. :D

Eräänä aamuna syöntinsä jälkeen Iina nousi  ja hänen mahansa kasvoi.

-Mitä pottua!? Enkai mä oo lihonnu! Iina kauhistui.

 

 

 

Sitten Iina tajusi: 

 

-Ei, en mä oo lihonnu, mä oon raskaana! Täytyy heti kertoo Junnulle ilouutinen! Iina innostui.

Junnu oli jälleen tutkimassa työpaikkailmoituksia kun Iina saapui.

-Mul on sulle asiaa, Iina sanoi.

-No mitä? Junnu kysyi.

-Nouse ylös, niin kerron, Iina käski.

Junnu taittoi lehden ja katsahti Iinaan päin.

-Mitäköhän kerrottavaa hänellä on minulle? Junnu pohti.

 

 

 

Samassa Junnun ilme vakavoitui. Hän oli huomannut mahan.

 

 

-Ootko sä raskaana? Junnu kysyi.

 

 

-Miten sä huomasit!? Yleensä miehet ei huomaa sitä. Eikö ole mahti juttu, me saadaan taloon pikkuinen! Iina sanoi innoissaan.

 

 

-Minusta se ei ole hyvä juttu, Junnu kertoi.

 

 

-Mitä? Etkö pidä vauvoista? Iina kysyi ihmeissään.

 

 

-Vauvat ovat ok, mutta mieti rahatilannettamme! Eihän meillä ole varaa elättää sitä, kun mä en löydä ikinä töitäkään, etkä sä edes jaksa etsiä! Junnu karjui.

 

 

Iina oli ymmällään Junnun reaktiosta. Hän oli ajatellut Junnun pomppivan riemusta, ja heistä olisi tullut pikku perhe.

 

 

-Vaadin, että teet heti abortin! Mietitään niitä vauvoja sitten kun rahatilanne on parempi, Junnu sanoi.

 

 

-No en varmaan tee! Iina vastusti.

 

 

Iina lähti pois.

 

-Mikset halua kuunnella järkipuhetta!? Junnu huusi vihaisena.

Iina oli kovin nälkäinen ja meni tekemään ruokaa itselleen.

-Mikset tehnyt mulle ruokaa? Junnu kysyi.

-Mieti sitä, Iina sanoi närkästyneenä.

-Kun ei kerran kotona saa ruokaa, niin mä lähen Stadiin syömään! Junnu ilmoitti laittaessaan ulkovaatteita päälle. Iina ei sanonut mitään, vaan alkoi siivota lautasia pöydästä.

 

 

 

-Älä ymmärrä näkökulmaani, onneksi tiedän erään, joka ymmärtää, Iina ajatteli näpyttäessään puhelimeen Iivanan numeroa.

 

 

Iivana lupasi tulevansa ylös talolle, ettei raskaana olevan Iinan tarvisi nähdä vaivaa ja kävellä pitkä matka tielle. Iina halusi kuitenkin tulla vastaan pihalle, jolloin hän näkisi, milloin Iivana saapuisi.

 

 

Lopulta Iina näki Iivanan, ja tervehdykseksi halaamaan tätä.

 

 

-Ihanaa, kun pääsit tulemaan näin lyhyellä varoitus ajalla, Iina sanoi kiitollisena.

 

 

-Totta kai tulin! Kuulostit niin surulliselta, oletteko taas riidelleet Junnun kanssa? Iivana tiedusteli.

 

 

-Olemme, mutta mennään sisälle, täällä on niin kylmä, kun vanha talvitakkini ei mahdu mahan vuoksi, Iina kertoi.

 

Yhdessä he lähtivät talolle päin.

He menivät köllöttelemään makuuhuoneeseen, sillä Iinan maha oli niin painava, ja hänen teki mieli lepuutella sitä. Iina kertoi Iivanalle, kuinka Junnu suuttui, kun raskaus ilmeni, hän vain vetosi rahaan, ja käski tekemään abortin.

-Aika outo se Junnu, moni olisi varmasti iloissaan, kun vaimo on raskaana, Iivana ihmetteli.

-Sanos muuta, Junnu on vaikea tapaus, Iina valitti.

-Muista, että ei sun tarvitse olla Junnun kanssa, sehän on vain sydämetön, eikä arvosta kenenkään muun mielipidettä, Iivana haukkui.

-Mutta on hänessä paljon hyvääkin, Iina puolusti.

-Kuten mitä? Iivana kysyi.

-Hän on oikesti todella huomaavainen, Iina kertoi.

-Ai? Koska viimeksi? Ei hän oikeasti välitä susta, etsi parempaa seuraa! Iivana käski.

-Mistä sä luulet tuon tietäväsi? Olen varma, että Junnu vielä muuttaa mielensä, Iina kertoi uskoen.

-Toivotaan niin, mutta muista, jos hän aina suuttuu, niin ei ole kiva elääkkään! Iivana huomautti.

Samaan aikaan Junnu oli tulossa kotiin. Hän oli miettinyt asioita.

-Ehkä se vauva ei olisikaan niin huono juttu. Rahaa on kyllä niukasti, mutta kyllä me sillä pystyisimme vauvan elättämään. Täytyy kertoa Iinalle heti, ja pyytää häneltä anteeksi ilkeää käytöstäni, Junnu mietti.

Junnu tuli ovesta sisään, ja laittoi takkinsa naulakkoon.

-Iiinaa! Junnu huuteli, mutta ei nähnyt Iinaa missään. 

 

 

 

-Hän on varmaan sitten nukkumassa, no pyydän anteeksi sitten aamulla, Junnu mietti avatessaan makuuhuoneen ovea.

 

 

-Mitä ihmettä? Junnu huudahti.

 

 

 

Mitä Junnu näki?

 

Se selviää seuraavassa osassa!

 

Siinä oli osa 5, ja laittakaa kommentteja! Tein osan vähän kiireellä, sillä kaverini tuli kylään, sen vuoksi kuvatekstit ovat vähän lyhyitä. Ensi osasta tulee kuitenkin parempi, ja siinä on jännitystäkin mukana, älkää ihmeessä unohtako tätä! Uusi osa ilmestyy jälleen viikon kuluttua! Mutta nyt niitä kommenttejä, ja muistakaa vieläkin äänestää, minkä tarinan aloitan, jos ette ole vielä äänestäneet.