Uusi osa! Vihdoin tuli viikonloppu ja sain taas osan tehtyä.  Menkää lukemaan.

 

 

 

 

Koska talo oli metsän keskellä, susia kävi usein ulvomassa oven edessä, mutta ei niistä suurta häirintöä perheelle ollut...ainakaan vielä...

 

 

Junnun päivittäinen työn haku ei mennyt ihan niin kuin pitäisi.

 

 

 

-Miksen koskaan löydä työtä? Junnu pohdiskeli. Hänelle tuli olo, ettei saisi täyttää unelmiaan koskaan. Junnu päätti ottaa jonkun väliaikaisen hyväpalkkaisen työn, jotta talous saisi edes jostain rahaa!

 

 

Petra sentään osasi olla hurmaava! Hän leikki innoissaan, vanhempien oli ilo katsella niin reipasta pikkuista. <3 Tällä hetkellä Iina kuitenkin katselee mielummin lautastaan kuin esikoistaan. Hänen ruokahalunsa nousi jälleen kerran, jostain kumman syystä...

 

 

Eräänä iltana Junnun kävellessä keittiöön, huomasi hän kakun työtasolla.

 

-Miksi täällä on kakku? hän mietti.



Samassa Iina käveli Petra sylissään paikalle.

-Ai, sinä tulitkin jo, hienoa! Juuri sopivasti. Kutsuin pari tyyppiä kylään, Petran synttäreille! Iina kertoi, eikä Junnu viitsinyt myöntää tyhmyyttään, hän vain vastasi:

-Niin epäilinkin!

Iina vei Petran kakun luo, ja yhdessä he puhalsivat kynttilät.

 

 

 

Sen jälkeen Iina laski Petran lattialle, ja siirtyi Junnun kanssa kannustamaan tätä.

 

 

-Petra, Petra!!

 

 

Petra tunsi voiman jaloissaan, ja oli valmiina kasvamaan!

 

 

Vaatekaapin ja peilin kautta tultuaan, Petra näyttää tältä!



Ja vielä lähikuva tytöstä. Petralla on usein vaikeuksia pitää puoliaan sosiaalisissa tilanteissa, mutta hän haluaa silti aina sanoa viimeisen sanan. Petra saattaa olla suutuspäissään hyvinkin uhitteleva. Hui.



Petra halusi auttaa vanhempiaan, ja hän siivosi pari lautasta.

 

 

 

Tiskaaminen oli kuitenkin tylsää, ja Petra ajatteli, ettei enää koskaan siivoaisi mitään. Häntä suorastaan ärsytti, kun Iina ja Junnu vain ahmivat hänen synttäriruokiaan.

Talo oli tylsä, siellä ei ollut suoraan sanottua mitään kiinnostavaa tekemistä, joten Petra otti kirjahyllystä kirjan, ja alkoi lukea sitä.

 

Sillä välin Junnu ja Iina olivat menneet makuulle.

 

 

-Petrasta kasvoi oikein kaunis lapsi, Junnu myönsi.

 

 

-Niinpä. Olen varma, että hän hurmaa vielä monien poikien päät, yliopistossa viimeistään, Iina kertoi.

 

 

-Kröhöm, siihenhän on vielä pitkä aika, enemmän minua harmittaa, kun lapsi rakas ei saanut edes yhtään lelua! Junnu karjaisi suruissaan.

 

 

Iina käpertyi Junnun viereen, ja sanoi:

 

 

-Älä nyt, hän on fiksu lapsi, kyllä hän ymmärtää, Iina lupasi.

 

 

-No, niin kai, Junnu vastasi.



Petra ei kyllä todellakaan ymmärtänyt. Vanhemmat olivat ostaneet hänelle todella yli-ison sängyn, eikä ollut enää varaa laudoittaa lattiaa! Ei auttanut mikään, täytyi vain mennä peiton alle, ja alkaa nukkua.

 

 

 

 

Aamulla Petra heräsi, kun Junnu tuli kylvystä.

 

 

-Mainiota, olet jo hereillä. Laitappa vaatteet päälle ja sitten lähdetään bussipysäkille, Junnu opasti.

 

 

-Miks pitää lähtee näin aikasin, eihän se bussi tuu vielä tuntiin! Petra huudahti.

 

 

-Mutta, matka on pitkä, pukeuduhan jo! Junnu komensi.

 

 

Petra veti irveellä farkut jalkaan, ja paidan päälle.

 

 

Kun Junnu oli avannut ulko-oven, juoksi Petra kiireisesti portaita alas.

 

 

-Hei, odota minuakin! Junnu komensi, mutta turhaan, Petra juoksi innoissaan portaita.

 

 

Samassa hän huomasi edessään täysin vieraan näköisen lemmikin.

 

 

-Onkohan se koira? Saako silittää? Petra kysyi.

 

 

Susi ei mennyt pois, se tuli Petran lähelle, ja Petra silitti sitä.

 

 

-Nimeän sinut Veeraksi, Petra kertoi.

 

 

Junnukin tuli portaita alas, ja kauhistui, kun näki mitä Petra teki.

 

 

-Älä koske siihen! Junnu huudahti.



-Jätä tyttöni rauhaan! Häivy! Junnu karjui Petran ihmetellessä.

 

 

 

 

Junnu lähti jälleen liikkeelle, ja Petra oli surullinen.

 

 

-Miksi ajoit kaverini pois? hän kysyi.

 

 

-Sudet ovat vaarallisia petoja, ne eivät ole kavereitasi, Junnu ärähti.

 

 

-Ovatpas! Ja sinä et sitä määrää! hän karjaisi.

 

 

-Täytyykin lukea sinulle illalla Punahilkka-satu, niin ymmärrät susien vaarallisuuden, Junnu kertoi.

 

 

Petra käänsi päänsä Junnusta pois, ei tämä tajuaisi.

 

 

Koulubussi odottikin heitä jo. Petra meni sanaakaan sanomatta sisälle.

 

 

Petran mentyä, jäi Junnu vielä juttelemaan kuskille.

 

 

-Koskas Petra on jälleen kotona? Junnu kysyi.

 

 

-Joskus kolmelta, kuski vastasi.-Kauhistus, kaksi tuntua koulun loppumisen jälkeen! Junnu kauhistui, mutta sanoi vain:

 

 

-Ok, kiitos tiedosta, tulenkin joskus samoihin aikoihin töistä, Junnu kertoi.

 

 

-Sehän on kiva juttu, kuski hymyili irveellä.

 

 

Hetken aikaa Junnu mietti, uskaltaisiko jättää Petra parkaa tämän kuskin armoille, muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ollut, joten Junnu päätti luottaa kuitenkin kuskiin.



Pian Junnunkin kimppakyyti saapui. Astuttuaan kimppakyytiin, huomasi kuskin olevan täysin samanlainen, kuin mitä koulubussissakin oli ollut. Junnu kauhistui.

 

-Anteeksi, mutta...jos sinä viet minut töihin, niin kuka sitten vei tyttäreni kouluun? Junnu kysyi kauhuissaan.

-Kaksoissiskoni. Olemme identtiset, paitsi, että hän irvistää ihan kauhealla tavalla, kuski kertoi.

Junnu huomasi kyllä eron, koulubussin kuski oli paljon hilpeämpi ja iloisempi, toisin kuin tämä iloton vakava laama.

 

 

 

Junnun ja Petran ollessa töissä ja koulussa, oli Iinan päivä tälläinen: ensin syötiin sitten syötiin ja lopuksikin syötiin.

 

 

-Miksi minulla on näin hirveä nälkä? Iina pohti kokkailessaan.

 

 

Hetken aikaa hän kuitenkin sai leikittyä lellikkinsä, Essin kanssa.

 

 

-Olet ihana! Paljon ihanampi kuin Petra! Iina puhui pikkuiselle Essille.

 

 

Nyt suusta voi päästää sammakoita, kun Petra ei ollut kotona kuulemassa.

 

 

Lopulta Petrakin pääsi koulusta, ja hän vilkutti kuskille, joka irvisti jälleen. Petrasta koulussa oli ollut tylsää, Perta oli luokan äänelläin ja opettajat menettivät järkensä. Kavereita Petra oli jo saanut luokaltaan.

 

 

Petraparan numero ei kasvanut sitten yhtään. Häntä ärsytti aivan suunnattomasti, opettajat vihasivat häntä jo nyt. Ne vain lellivät jotain ihan hiljaisia, Petra ei edes kuullut näiden ääntä. Tyttö katsahti ylös, ja katseli korkeita puita, olisi pitkä matka taas kotiin. Petra henkäisi kyllästyneesti ja lähti kävelemään.



Hetken aikaa käveltyään Petra näki tutun kaverin.

 

-Veera! Petra huudahti eloisasti.

Petra laski läksykirjansa maahan, ja ryntäsi Veeran luo.

        

-Terve kaveri! Anteeksi, kun en aamulla voinut jäädä leikkimään kanssasi, kun isi ei antanut. Hän väittää, että te olette pahoja ja vaarallisia, mutta minä tiedän teidän olevan kilttejä, Petra kertoi.

Hän päätti alkaa opettaa sudelle kaikkia kivoja komentoja.

-Kieri, Petra komensi.

Veera kierähti.

-Hyvä tyttö! Olet nopea oppimaan, Petra kehui.



Aika riensi hyvässä seurassa, Petra havahtui, kun kuuli jostain kaukaa Junnun kimppakyydin töötähdyksen.

 

 

 

-Juokse piiloon Veera, Petra käski.

 

 

Hän pelkäsi, että Junnu tekisi jotain katalaa Veeralle tai muille susille.

 

 

Kun Petra huomasi Veeran kadonneen näkyvyydeltä, hän päätti myös itse kiiruhtaa sisälle. Junnu arvaisi, että hän olisi leikkinyt susien kanssa, jos tämä olisi löytänyt hänet leikkimästä metsästä.

 

 

Petra avasi oven kiiruisesti, Iina oli juuri sillion syöttämässä Essiä.

 

 

-Onko jokin hätänä? hän kysyi.

 

 

-Miten niin? Petra huudahti.

 

 

-Juoksit niin kovaa vauhtia, ja miten tulet vasta nyt koulusta? Iina kysyi.

 

 

-En mä mitään oo säikähtäny, juoksin vaan nopeesti kun halusin tulla kattomaan sua. Se bussi myöhästyi, Petra selitti valheitaan.

 

 

-Voi, tulit ihan nopeasti minun vuokseni. Ikävä kyllä saat leikkiä hetken aikaa yksin, Essi täytyy nukuttaa, Iina selitti.

 

 

Sillä välin Junnu oli juuri saapunut töistä.

 

 

-Mitäs täällä on? Junnu kysyi osoittaen kirjaa.



-Äidinkieli, Petra Iloliemi, Junnu luki.

 

-Petra on pudottanut kirjansa. Toivottavasti hän ei ole leikkinyt sen suden kanssa! Junnu kauhistui, hän toivoi parasta.

-Toivottavasti Petra on vielä yhtenä kappaleena, Junnu toivoi, hän tärisi pelosta.

 

 

 

Kotiin päästyään, ja oven avattuaan Junnun silmiin osui nukkuva Iina.

 

 

-Hän taitaa olla väsy, Junnu ajatteli.

 

 

 

 

-Iiinaaa! Junnu karjaisi ja Iina heräsi.

 

 

-Mitä?! hän huudahti.

 

 

-Oletko nähnyt Petraa? Hänen kirjansa lojuivat metsässä, ja...Junnu aloitti hätääntyneenä.

 

-Hän voi hyvin, bussi oli tullut myöhässä, Iina kertoi.

-Mutta miksi hänen kirjansa olivat metsässä? Junnu kysyi.

-Hän varmaan pudotti ne, kun juoksi kotiin, Iina keksi. 

Petra oli kylvyssä. Hän oli mennyt sinne rauhoittumaan. Hän aikoi tapailla susia, tykkäsi Junnu siitä tai ei.



Petran tultua kylvystä, oli Junnulla kädessä jo valmiina satukirja.

-Minähän lupasin kertoa sinulle sadun Punahilkasta ja Isosta Pahasta Sudesta, Junnu kertoi.

-No siitä isosta ja pahasta en oo nii varma, mut lue vaan, Petra pyysi.

 

 

 

-Olipa kerran Punahilkka, joka omisti punaisen hilkan...Junnu luki ääneen. Petra kuunteli kiinnostuneena, hänelle ei oltukkaan vauva-aikana pahemmin luettu mitään.

 

 

-...Sitten susi söi Punahilkankin, ja Susi meni lepuuttamaan turvonnutta mahaansa. Onneksi metsästäjä kuuli suden masusta avun huudot, ja avasi sen. Susi oli niellyt Punahilkan ja mummon yhdellä suupalalla, eikä heille ollut sattunut mitään. Suden mahaan laitettiin kiviä, ja se ommeltiin jälleen kiinni. Lopulta susi putosi kaivoon ja paha sai palkkansa, sen pituinen se, Junnu luki.

 

 

-Veera ei kyllä ole tuollainen! Hän on minun paras kaverini! Petra kertoi.

 

 

-Sinähän puhut siitä kuin ihmisestä! Unohda sudet! Junnu komensi.

 

 

Petraa ärsytti Junnun asenne susiin, hän päätti kuitenkin pyytää apua vaikeissa läksyissä. Junnu suostui mielellään.

 

 

Junnu selitteli, ja selitteli. Petra ymmärsi asiat, koulussa hän ei ollut tajunnut. Opettajat olivat olleet huonoja.

 

 

-Onneks mulla on maailman viisain iskä! Petra ajatteli.



Kun läksyt oli saatu tehtyä, oli Petra menossa nukkumaan. Iina heräsi samaan aikaan, ja huomasi masunsa olevan aika pallo.

 

 

 

 

-Saanko mä pikkusiskon/veljen? Saako koskea? Petra kysyi.

 

 

-Ei äiti saa, äiti lihosi, Iina valehteli.

 

 

-Mutta terveystiedon tunnilla sanottiin, että kun maha kasvaa, niin siellä on vauva, Petra kertoi.

 

 

-Oliko teillä jo terveystietoa? Voi hyvänen aika, menepäs nyt nukkumaan! Iina komensi.

 

 

Iina ei halunnut kertoa asiaa Petralle, ettei tämä kertoisi asiaa vahingossa Junnulle.

 

 

Petra meni nukkumaan. Hän näki unta, että sai olla susien kunigatar. Se oli hyvä uni.

 

 

Aamulla Petra heräsi aikaisin,ennen kuin Iina ja Junnu olivat heränneet. Petra vaihtoi ulkovaatteet päälle, aamuyöstä metsässä olisi kylmää. Hän aikoi mennä katsomaan susia.

 

 

Petra lähti laskeutumaan alas portaita yön pimeyteen.

 

 

Jatkaako Petra susien tapaamista, vaikka Junnu ei siitä pidäkään?

 

 

 

Siinä oli osa, mitäs piditte? Kommentoikaa.