Heips! Vihdoin ja viimein syyslomani alkoi! <3 Ja arvatkaapa mitä se tarkoittaa? Tietenkin sitä, että Iloliemeen tulee tiheämmin päivitystä. Seuraava osa ilmestyy keskiviikkona, ja sitä seuraava lauantaina, ainakin näillä näkymin. Tämän osan kuvat ovat jotenkin huonoja, sori. Iina käyttää sitten vihreää hajuvettä siinä yhdessä kohdassa. XD Lukemaan vaan!

Junnu ärisi vihaisena, minkä ihmeen takia Iina ja Iivana köllöttelivät. Iina huomasi Junnun tulon, ja nousi ylös.

 -Olisi pitänyt arvata, että heti kun meille tulee pikkaisen vaikeaa, niin sinä petät minua! Junnu karjui.

-Enkä! Iivana on vain ystäväni! Iina selitteli.

 -Miksette voineet istua vaikka sohvilla? Junnu kysyi.

-Selkääni särki, kun mahani oli niin iso ja painava! Iina parahti onnettomana.

-En usko, Junnu murahti.

 

Junnu katsahti Iivanaan päin, joka vain lepuutteli itseään sängyllä. 

-Sinä tulet mukaan, Iina jää tänne! Junnu komensi.  -Mut...Iina keskeytti. 

-Ei mitään muttia! Me selvitämme tämän asian miesten kesken! Junnu karjui.

 

 

Junnun ja Iivanan mentyä Iina istahti sängylle pelokkaana. Hän oli aivan varma, että Junnu kävisi Iivanaan käsiksi.

 

-Toivottavasti Junnu uskoo minua, en halua suhteemme loppuvan väärin käsityksen takia, Iina ajatteli.



Sillä välin Junnu ja Iivana keskustelivat.

-Kuka ihme edes olet, ja mitä ihmettä teet täällä? Junnu murisi.

-Hei, onpa hauska tutustua sinuunkin, Iivana sanoi ivallisesti.

-No hehheh, luuletko olevasi jotenkin hauska? Junnu kysyi.

-Menisit itseesi, etkö näe, että Iina on ihan maassa? Iivana kysyi.

-Ai, oletko tuntenut Iinan sitten pitenpäänkin, kun tiedät, milloin hänen on paha olla? Kuinka kauan teillä on ollut salasuhde? Junnu tivasi.

 

 

 

-Minä olen vain Iinan kaveri, osaan kuunnella häntä, ja kehottaisin sinuakin tekemään niin, Iivana neuvoi.

 

 

-Mistä voin tietää, että puhut totta? Junnu kysyi.

 

 

 

-Sinun täytyy vain luottaa Iinaan, jos et luota, hän löytää kyllä parempaakin seuraa. En halua kuullostaa ärsyttävältä, mutta sinun täytyy kunnioittaa Iinaa, ja myös hänen tahtoaan, Iivana neuvoi.

 

 

-Eikö teillä siis ole mitään suhdetta? Junnu kysyi.

 

 

-Vain pelkkä ystävyyssuhde, koitahan nyt tajuta, Iivana vastasi.

 

 

-No, nyt kun asia tuli selväksi, niin kellohan on aika paljon. Eikö olisi aika mennä jo kotiisi? Junnu ehdotti.

 

 

-Aivan, hyvää illan jatkoa, Iivana toivotti.

 

 

Iivana lähti suosiolla.

 

 

-Tuo Junnu on todellakin äreä, ei Iina häntä kauaa jaksa, Junnu ajatteli kävellessään ovesta ulos.



Junnu tajusi sen sijaan mokanneen, ja pahasti. Nyt oli vain korjattava tilanne. Hän käveli takaisin makuuhuoneeseen. Iina huomasi Junnun tulevan ja nousi ylös.

 

 

 

 

Iina näytti kovin apealta.

 

 

-Iivana kertoi minulle kaiken, anteeksi että saatoinkaan epäillä, Junnu sanoi.

 

 

Iina oli kuitenkin yhä surullinen.

 

 

Samassa Junnu tajusi, mistä oli kyse. Hänen oli kerrottava, että halusi pitää lapsen.

 

 

-Mietin syömässä ollessani sitä vauva-asiaa, haluan, että et teekkään aborttia! Rahaa ehdimme kyllä saada myöhemminkin, Junnu huudahti.

 

 

Iina halasi Junnua yhtäkkiä.

 

 

-Kiitos, olet ihana, hän sai sanottua.

 

 

Vauvakin innostui, ja potkaisi.

 

 

-Katso Junnu, vauvamme kasvaa koko ajan enemmän! Iina hihkaisi innoissaan.

 

Junnu päätti hieroa Iinan mahaa.

-En malta odottaa, että pikkuinen syntyy, sitten leikimme oikein kunnolla! Junnu sanoi.

-Junnu, minua väsyttää, mentäisiinkö nukkumaan? Iina kysyi.

-Kaikin mokomin! Junnu vastasi.

 

 

 

Niin molemmat käpertyivät peiton alle. Uni tuli nopeasti, kun kaikki asiat oli selvitetty.

 

 

Aamulla Junnu ja Iina olivat syömässä aamiaista.

 

 

-Junnu, arvaa mitä mietin viime yönä? Iina arvuutteli.

 

 

-No? Junnu kysyi.

 

 

-Mietin vain, että olisi hyvä pitää  häät ennen vauvan syntymää.... Iina sanoi varoen. Hän pelkäsi Junnun taas suuttuvan.

 

 

-Sehän on loistava ajatus! Junnu huudahti.

 

 

-Onko? Iina varmisti.

 

 

-No, kiirehän siinä vähän tulee, mutta vauvan syntymän jälkeen olisi vielä enemmän kiireitä, Junnu sanoi. 

 

 

Niin he ryhtyivät heti häävalmisteluihin. Iina osti upean mekon.

 

 

-Olet tosi kaunis tuo päälläsi, Junnu kommentoi.

 

 

-Kiitos, mutta eikö sinunkin pitäisi pikkuhiljaa valmistautua? Häät alkavat kahden tunnin kuluttua, Iina muistutti.

 

 

-Joo joo, kävin vain hakemassa kakun leipomosta, Junnu kertoi. 

 

 

Viimein Junnukin oli saanut juhla-asun päälle, ja istui ihailemaan kakkua.

 

 

-Tämä sopii täydellisesti Iinan asuun, toivottavasti en syö vahingossa häntä! Junnu naureskeli ajatuksilleen.

 

 

Viimein oli kaikki valmista, ja Iina ja Junnu seisoivat vihkikaaren alla.

 

 

-Minua jännittää! Iina kuiski.

 

 

-Niin minuakin, mutta arvaa mitä, emme ole sopineet kumman sukunimen otamme! Junnu sanoi.

 

 

-Voi ei! Nyt ei ole aikaa miettiä, vieraat odottavat jo aloittamistamme, Iina sanoi.

 

 

-Hmm... Iina Ponsi? Äh, se kuulostaa tyhmältä... Junnu Iloliemi... Junnu pohti. 

 

 

Iinan ja Junnun pohtiessa sukunimeä, oli joku hiippaillut taloon.

 

 

-Nyt pomo on tyytyväinen... Hyvää ruokahalua, Iina! Joku naureskeli katsoessaan kakkua.



Lopulta Iina ja Junnu olivat valinneet kumman sukunimi otettaisiin. Junnu Iloliemi kuulosti hyvältä, ja se otettiin.

 

 

 

<3

Myös Milla oli tullut häihin.

-Minun on varoitettava Iinaa, ennen kuin on liian myöhäistä... Milla mietti. 

Hän tiesi, että kohta tapahtuisi jotain katalaa, hän tunsi sen.

Junnu ei oikein tullut juttuun Iinan yliopistokavereiden kanssa. Kaikki arvasivat, että Junnu oli se lehmä, joka oli keskeyttänyt opintonsa.

-Lähit varmaa meitä pakoon! Etkä halunnu kohdata vaikeuksia, kaikki sanoivat Junnulle, kun tämä koitti mennä keskustelemaan jollekkin.

Lopulta oli kuitenkin kakun leikkuun aika.

-Maistetaanpa tätä ostamaasi kakkua, näyttää niin herkulliselta! Iina sanoi leikatessaan palaa kakusta.

(Katsokaapa, Iina sai häälahjaksi vihreää haluvettä, ja päätti kokeilla sitä heti. XD)



Iina otti palan kakusta, ja tunki sen Junnun suuhun. Molemmat vain nauroivat.

 

 

 

Yhtäkkiä Junnu laittoi kätensä naamalleen.

 

 

-Hahhah, mikä sulle tuli? Iina kysyi.

 

 

-Minua heikottaa, Junnu kertoi.

 

 

-Voi ei! En ehtinyt! Milla järkyttyi.

 

 

Lopulta Junnu vain kaatui maahan lötkösti.

 

 

-Voi ei! Mitä tapahtui? Iina huudahti peloissaan.

 

 

-Junnu, Junnu! Herää! Iina huusi, minkä pystyi, mutta Junnu ei herännyt. Hän vain makasi maassa tajuttomana.



Iina meni täysin shokkiin, hän ei ymmärtänyt lainkaan, mitä oli tapahtunut. Junnu oli vain kaatunut maahan.

 

-Mitä mä nyt teen? Iina mietti.

 

 

 

Hän päätti soittaa pikaisesti sairaalaan.

 

 

Kun Junnu oli saatu kuljetettua sairaalaan, hänet tutkittiin, ja tehtiin nopea vatsan huuhtelu. Oli selvinnyt, että Junnu oli syönyt myrkytettyä kakkua. Lääkäri oli sanonut, että ei ollut varmaa selviäisikö Junnu, sillä myrkky oli ehtinyt levitä jo niin paljoa, ennen kuin Junnu oli saatu syrjäisestä talosta metsän läpi hoitoon.

 

 

Junnu vain nukkui ja nukkui. Hän näytti niin elottomalta, mitä jos Junnu ei selviäisi tästä?

 

 

Täytyi vain toivoa. Iinalla oli paha olla, myrkky oli varmasti tarkoitettu hänelle, ja viaton Junnu sai kärsiä. Mutta kuka tämän saattoi tehdä?



Iina kävi katsomassa Junnua niin usein, kun vain jaksoi. Raskaus väsytti häntä enemmän, kuin oli arvannutkaan. Junnun tilasta ei ollut ikinä mitään uutta kerrottavaa, mutta silti Iina jaksoi toivoa.

 

 

 

 

Eräänä päivänä Iina oli jälleen palaamassa sairaalasta. Hän oli väsynyt, sillä hän oli nukkunut viime aikoina erityisen huonosti, Junnun tila huolestutti häntä. Matka metsän läpi oli pitkä, ja Iina hymyili viimein talolle päästyään.

 

 

-En olisi jaksanut kävellä askeltakaan pidempään, hän puhui itsekseen. Metsän keskellä tuntui olevan niin hiljaista, eikä juttutoveria ollut.

 

 

Iina asteli sisälle taloon.

 

 

-Oli sekin aika moinen reissu, hän sanoi.

 

Iina riisui ulkovaatteensa, ja laittoi ne naulakkoon.

Yhtäkkiä jotain outoa tapahtui.



Mahaan alkoi sattua vietävästi.

-Ei, älä synny vielä... En pääse mitenkään sairaalaan nyt, Iina kielsi, mutta eihän se mitään auttanut, vauva syntyy nyt.

 

 

 

Iinan oli vaikea pysyä jaloillaan, synnytys uuvutti hänet totaalisesti.

 

 

-Viimeinen ponnistus, ja sitten tää on ohi, Iina kuiskasi.

 

 

Viimein hänen edessään oli pieni vauva. Iina henkäisi helpotuksesta.

 

 

Viimeisillä voimillaan Iina laittoi vauvan lattialle turvallisesti.

 

 

Sitten hän ei enää jaksanut jalat pettivät alta.



Iina kuuli vauvan itkevän, mutta sitten kaikki sumeni, eikä hän kuullut enää mitään....

 

 

 

Miten käy Junnun?

Entä Iinan?

Ja vauvan?

 

Siinä oli tämän kertainen osa, ja pyydän kommentteja! Muistutan vieläkin äänestyksestä. :)