Uuden osan aika, tänäänkin tuli hiukan aikaisemmin johtuen siitä, että pitää mennä auttamaan iskää töihin, jotta hän suostuu ostamaan kivan pelin minulle. :) Mitäpä tämä aikainen osan tulo ketään haittaisi? Kivoja lukuhetkiä. :)

Osan lukumusiiki: ♫

Kaikki tytöt päättivät mennä pihalle lekottelemaan aurinkoon, kun vihdoin ja viimein kaikki erimielisyydet oli sovittu. Heillä oli mukanaan meheviä hedelmiä ja raikasta mehua.
-Kyllä on ihana ja kaunis kevätpäivä, Essi huokaisi onnellisena.
-Ah, ja niin lämmintä! Maija karjaisi tyytyväisenä.

-Ainut vaan, ettei me olla vieläkään maksettu näitä laskuja, jotka häikäisee jo keltaisina, Lilja muisti ottaen laskut esille.
-Lilja, on sullakin tapa viettää rentoa päivää. Voitko lopettaa kaiken turhan ajattelun, nyt kun kerrankin ollaan sovussa, Petra pyysi.
-Tämähän ei ole turhan päiväistä! Miten selviäisittekään ilman mua? Mähän aina järkkään meille rahat laskuihin, Lilja huomautti.
-Hei, rauhoitutaan ja ollaan rennosti, Essi pyysi, mikä sai Liljankin muistamaan, minkä takia he pihalle eväsretkelle olivat saapuneetkin.

-Okei, mistä me puhutaan? Lilja kysyi nousten istumaan.
-Vaikkapa tästä tulevasta kesästä, Essi ehdotti venytellen.
-Tosiaan, kohtahan koko yliopisto on loppu! Maija karjaisi.
-Niinpä, eikä Petra ole vieläkään tehnyt mitään Uunon suhteen! Essi totesi.
-Häh? Petra kysyi tajutessaan, mitä Essi oli juuri sanonut.
-Että sulla alkaa olla kiire. Yliopisto loppuu jo, mutta onneksi nyt on kevät, Essi tuumaili.
-Hahhah, olkaa hiljaa, Petra käski kääntyen poispäin.
Essi ei välittänyt Petran reaktiosta, vaan alkoi heti ajattelemaan muita asioita.
-Mä kyllä haluun noi vikat omput, Essi ilmoitti.
-Etpä muuten varmasti saa! Ne on mulle! Lilja huudahti kontaten kulhoa kohti.
-Mä haluun näitä enemmän kuin sä! Essi kiljaisi.
-Etpähän! Lilja kirkui.

Petra kuunteli naurahdellen siskojen hupsuutta, ihan kuin sisällä ei olisi lisää omppuja. Sitten hän kävi pitkäkseen viltille niin, että jalat menivät sen yli. Juuri kasvanut ruohikko kutitteli Petran varpaita.
-Kesä tosiaan tulee, ja sit tää yliopisto on ohi... Ja on Essi oikeessa, mun pitäis ottaa Uunoon yhteyttä, mut jotenkin se ei vaan onnistu.. Tai siis, mun mielestä Uunon kuuluis ottaa muhun yhteyttä, sehän lähti aika törkeesti sieltä sairaalasta silloin... Petra mietiskeli asioita niin keskittyneesti, ettei huomannut paria sade pisaraa, jotka putosivat hänen paljaalle olkapäälle.
-Taitaa alkaa sataa, Maija totesi.

Nyt vasta kinastelijatkin huomasivat sateen.
-Onneksi mulla on mukana sateenvarjo! Lilja huudahti.
-Hyvä, kaiva se esiin, ennen kuin me ollaan likomärkiä, Maija komensi.
-Heh heh, Liljan huomio herpaantui, ja mä sain nää omput, Essi naureskeli ääneen.
-Hei! Lilja kiljaisi, mutta liian myöhään; Essi oli ehtinyt kaapata omenat omaan syliinsä.

Viimen saatiin Liljan varjo esiin. Petra piteli sitä pystyssä, ja Lilja änkesi heti varjon alle suojaa.
-Eihän me kaikki edes mahduta sinne, Essi huomautti nyrpistäen nenäänsä.
-No kyllähän mahdutaan, jos ollaan tiivisti, Lilja viisaili.
-No ehkä sitten, Essi sanoi sateen yltyessä.

-Sataapas täällä nyt rankasti, Maija kummasteli.
-Niinpä, ja sitä paitti ei tää varjo suojaa mitään, me kastutaan muutenkin, ku tää varjo vuotaa, Essi marisi.
-Et viittis koko ajan valittaa! Jos tää ei auta kerran yhtään, niin miks sitten et mee tonne sateeseen? Lilja ärsyyntyi Essin kakaramaiseen käytökseen.
-Hei, jos ei nyt tapeltais, jooko? Petra yritti rauhoitella tilannetta.
-Kattokaa kuka tuolla on! Maija kuiskasi, ja sai riitelyn loppumaan kuin seinään.

Essi, Lilja ja Maija viestittelivät toisilleen katseellaan:
-Mennään pois, että Petra ja Uuno saa olla kahden!
-Ei jaksa olla enää täällä sateessa, Essi huudahti, ja lähti harppomaan isoin askelin taloa kohti.
-Ei niin, Maija ja Lilja kimittivät kuorossa. Petra ei lähtenyt muiden perään, vaan hän lähestyi Uunoa. Uunoa ujostutti, ja hän piti katseensa maassa.

-Moi! Petra huudahti, kun oli päässyt Uunon kohdalle.
-Terve, mitäs sulle kuuluu? Uuno piti keskustelua yllä.
-Tällä hetkellä aika kosteaa, Petra sanoi puristaen paidan helmaansa, jolloin siitä tippui vettä.
-Mulle kanssa, koko matkan satoi kun tulin tänne, Uuno kertoi.
-Mennäänkö sisälle? Petra kysyi.
-Olen aivan märkä, joten minulle on ihan sama olemmeko täällä ulkona vai sisällä, Uuno sanoi.
-Niin, ehkä olisi parempi, että jäisimme ulos, saisimme olla ainakin rauhassa, Petra tuumi.

Petra ja Uuno kävivät istumaan märälle viltille.
-Ei ollakaan nähty aikoihin, Uuno yritti keksiä jotain puheenaihetta.
-Mikset sä oo pitänyt yhteyttä? Petra töksäytti suoraan mielessään olleet sanat. Samassa hän tajusi, miten epäkohteliaasti oli sanonut. Olisihan hän itsekin voinut pitää yhteyttä, eihän se pelkästään Uunon tehtävä ollut.
-Mä en tiennyt, että sä olit päässy pois sairaalasta, Uuno kertoi.
-No niinpä tietysti! Mistä Uuno ois voinut itetää milloin mä pääsin sieltä pois? Eii, nolo, ensin mä äksyilen sille, ja sit oonki koko ajan ollu ite syyllinen... Petra mietti nolona.

-Muuten... Miksi sä olit ollu leikkauksessa? Uuno uteli. Nyt Petalle vasta paha pulma tulikin. "Koska mult leikattiin ihmissuteus pois!" Ei, niin Petra ei voisi vastata, sillä mitä Uunokin siitä ajattelisi? Kukaan ei ollut ottanut positiivisesti uutista Petran ihmissuteudesta, miksi Uunokaan ottaisi?
-Multa vaan leikattiin yks juttu... Tai siis, poistettiin yks juttu, Petra keksi nopeasti jotain. Nyt hän ei tavallaan valehdellut, sillä sehän oli totta, että häneltä oli leikattu pois ihmissuteus, hän jätti vain sen kertomatta. Uunokaan ei enää sen enenpää kysellyt asiasta.

-Mun täytyy nyt lähtee luennolle, mut oli kiva kun nähtiin, Uuno kertoi nousten ylös. Petra ojensi kätensä, jolloin Uuno tarttui siihen, ja veti Petrankin jaloilleen.
-Niin, oli kiva jutella, tuu toki käymään joskus toistekin, Petra sanoi.
-Kiitos kutsusta, Uuno sanoi, ja halasi Petraa pitkään.


-Nyt mun kyllä pitää mennä, etten myöhästy, Uuno sanoi yhtäkkiä irrottautuen Petrasta. Uunon lähdettyä kävelemään Petra jäi seisomaan paikoilleen, ja tuijottamaan Uunon selkää. Uunon halaaminen oli tuntunut niin hyvältä.
-Halattaispa me pian uudestaan... Petra haaveili tuntien ihollaan vieläkin Uunon kosketuksen.


Sillä välin sisällä Lilja oli nauttimassa herkullisia kiinalaisia. Hän kuuli oven käyvän, mutta ajatteli sen olevan Petra. Pian Lilja kuitenkin tajusi, kuka tulija oli, ja senkin liian myöhään; Ovella seisova kuntomummo ehti nähdä Liljan kädessä olleen ruokapurkin.

-Ja taas sinä tyttö ressu olet lihottomassa itseäsi! Nyt takamus irti siitä tuolista ja jumppaamaan! Kuntomummo komensi.Liljan ei auttanut muu kuin totella mummoa. Hän tiesi kokemuksesta, ettei pääsisi mummosta eroon, ennen kuin alkaisi jumpata.
-Voi hyvänen aika, tuollaista rasvaista pikaruokaa sinä vaan popsit, tiedätkö yhtään miten paljon noissa on piilorasvaa? Sama asia, kuin jos söisit paketillisen voita, tai joisit lasillisen ruokaöljyä, mummo selosti. Kuinka tuo mummo saakin aina Liljan kiinni syöpöttelystä :D


Illalla Petra ja Essi olivat keittiössä. Petra katsoi kateellisena Essiä, sillä tämä oli napannut kiinalais-astiasta viimeisin purkin, ja jääkaappi ammotti tyhjyydellä.
-Et viittis jättää mulle rippeitä? Petra aneli.
-Sori, just sain purkin tyhjäksi, Essi naurahti.
-Niinpä tietysti, Petra huokasi.
Samassa ovikello soi, ja sisään astui -kuin tilauksesta- Uuno pitsalaatikon kanssa.
-Onko teillä nälkä? Poikkesin tossa yhessä pizzeriassa, ja ostin pitsan, mutta sitten tajusin, etten jaksakaan syödä tätä yksin. Niin että kelpaisko? Uuno kysyi.
-Aah! Pitsaa! Tuo heti se laatikko tänne! Petra kiljui innoissaan kuin pikkulapsi.

Kuin salama, saapui myös Maija yläkerrasta herkuttelemaan.
-Miten sä tiesit, että Uuno toi pitsaa? Petra ihmetteli.
-Mun pitsa-sieraimeni haistoi sen! Maija kertoi.
-Että mikä? Petra ei pysynyt perässä.

Kaikki alkoivat hotkia pitsaa, ja pian laatikossa olikin jälellä enää vain kaksi viipaletta.
-Haluutko sä vielä? Uuno kysyi Petralta, joka ahtoi jo ties kuinka monetta palaa suuhun.
-En mä tarvii, Petra sanoi, ja katsoi haikeana, miten Uuno laittoi laatikon kiinni. Oikeasti Petralla oli edelleen nälkä, mutta hän ei kehdannut possuilla Uunon nähden kaikkea.

Uuno laittoi pitsa laatikon taskuunsa (xD).
-Huh huh, kun mua väsyttää, tää meidän pitsa ilta venyikin aika myöhäksi, enkä millään jaksaisi kävellä kotiin... Uuno kertoi haukotellen.
-Voithan sä jäädä meille yöksi, Maija ehdotti, jolloin Petra potkaisi häntä pöydän alla.
-Ai jaii! Maija vaikeroi.
-Saisinko mä tosiaan jäädä yöksi? Uuno varmisti.
-Tottakai, mikset voisi? Maija kysyi kummissaan.
-Vai mitä Petra? hän jatkoi Petran pudistellessa päätänsä.
-Pitääkö sisaruksien olla ärsyttäviä? Kohta näytän Uunon silmissä aivan säälittävältä tapaukselta, Petra tuumaili.

Uunon saadessa virallisen luvan yöksi jäämisestä, hän katosi vessaan, jolloin Petralla oli aikaa puhutella Maijaa.
-Pitäkää huoli omista asioistanne! En mä tarvitse teidän apua! Petra kivahti.
-Näytät tarvitsevan, kun kerran mitään ei näytä tapahtuvan, Maija murahti.
-Ettehän te oo antanu mun edes yrittää! Kyllä mä bielä näytän teille, Petra puhui päättäväisenä.
-Maija, Petra on oikeassa, annetaan hänen hoitaa omat asiansa, mennään me kaikki vaikka nukkumaan, Essi ehdotti niin kummallisella äänen sävyllä, että Petraa alkoi jo hiukan epäilyttää.

Essi kävi hakemassa syödyn kiinalais-kulhon lähtien kävelemään pihalle päin.
-Eikö teidän pitäny mennä nukkumaan? Petra muistutteli.
-Joojoo, mä vain vien tän roskikseen, ja samalla voisin hakea Liljankin sisälle. Se raukka on jumpannu koko päivän peläten, että se mummeli tulee taas, Essi kertoi.
-Turhaan se kuluttaa energiaansa. On todettu jo monta kertaa, että kuntomummo tulee silloin, kun Lilja näyttää kaikista laiskottelevimmalta, Maija oivalsi.
-Sanos muuta, täytyy mennä puhumaan sille järkeä, Essi ilmoitti.

Pihalla Lilja jumppasi edelleen, kuten muut arvelivat. Essi käveli roskiksen luo heittäen kulhon sinne.
-Älä jaksa enää jumpata. Nyt on jo ihan yö, Essi pyysi.
-Pakko, en mä pystyis nukkumaan, kun näkisin siitä kuntomummosta unta, painajaista, Lilja kertoi kuntoillen entistä rajummin.Essi alkoi tähyilemään ympärilleen, ja kun ei nähnyt mitään sanoi normaalia hiljaisemmalla äänellä:
-En mä nukkumista tarkoitakaan! Mennään vakoilemaan Petraa ja Uunoa.
-Hä? Lilja ihmetteli.
-Uuno jää meille yöksi, ja kun me kaikki mennään nukkumaan, niin jotain näkemisen arvoista tapahtuu, Essi vinkkasi.
-Niin, ehkei se mummo nyt ainakaan tule, Lilja tuumaili.
-No niimpä! Mennään, Essi sanoi.

Essi, Maija ja Lilja asettuivat vakoilupaikoilleen, ja odottivat jotain jännää tapahtuvan.

Toistaiseksi Petra ja Uuno vain juttelivat.
-Täällä teillä on niin kotoisa tunnelma. Asuntolassa hälisee yötä päivää, enkä kohta enää jaksa, Uuno kertoi.
-Onneksi sentään yliopisto on jo niin lopussa, että kohta pääset pois sieltä, Petra huomautti, mutta Uunon ilme vain vaikeutui.
-Mutta joutuisinhan kuitenkin johonkin huonoon paikkaan, eihän mulla oikein oo rahaa, Uuno surkasteli.
-Onhan sulla rahaa! Sä oot tienannu tosi hyvin yliopistolta, Petra huomautti.
-No niin kai, mutta... nähdäänkö... me sitten, kun yliopisto on ohi? Uuno tiedusteli.
-Tottakai! En mä sua halua unohtaa ikinä, Petra kertoi.

Samassa Uuno liikahti Petraa lähemmäs, ja otti tämän kainoloonsa.
-Hyvä, mä nimittäin en aio päästää susta irti enää koskaan, Uuno sanoi lempeällä äänellä, mistä Petra alkoi saamaan kylmiä väreitä selkäänsä.
-Uuno, muutetaan yhteen yliopiston jälkeen, ja mennään naimisiin ja... Petra luetteli.
-Tottakai mennään, ja muutetaan yhteen. Mun ois pitänyt paljastaa tunteistani sulle jo teininä, mutta en jotenkin sanat eivät tulleet suusta. Ja sitten sä lähdit yliopistoon, ja mä luulin menettäväni sut koko loppu elämäkseni, Uuno kertoi.

-Miten sä muka voisit kadottaa mut, meidäthän on luotu yhteen! Kohtalo johdatti meidät tapaamaan uudestaan, Petra supatteli.
-Niin, onneksi sä et kuollut, muuten olisin varmaan ollut koko loppu elämäni aivan surkeana, Uuno paljasti.
-Tuskin nyt ihan sentään, Petra arveli.
-Eihän sellaisia tarvitse enää mietiskellä, nyt kaikki on täydellisyyttä, Uuno muistutti.

Petra oli niin ihmeissään kuin olla ja voi. Kaikki oli kääntynyt täydellisyydeksi yllättäin niin monen mutkan ja kiemuran kautta.
-Ei mun elämä sitten ihan niin pilalle mennytkään, vaikka suurta alamäkeä kuljinkin pitkään, Petra mietiskeli muistellen kaikkia lapsuuden ongelmia ja murheita.
-Mutta niin kuin Uunokin jo sanoi, ei kannata ajatella menneitä, vaan nauttia tulevaisuudesta, Petra totesi innostuen vieläkin enemmän.

Samassa Petra pomppasi Uunon syliin, ja kuiskasi tämän korvaan:
-Älä lähde siitä ikinä.
-En, olen aina kansasi, Uuno lupasi.
-Kansasi? Petra naurahti, Uuno oli sanonut vahingossa väärin.
-Voin mä sun kansaskin olla, jos vain haluut, Uuno hihitteli.
-Ei sun tarvii, Petra sanoi haukotellen.
-Tosiaan, kello onkin jo aika myöhä, kannattaisi varmaan mennä jo nukkumaan, Uuno totesi.

-Missä sä aiot nukkua? Petra tiedusteli.
-Varmaankin taas tässä sohvalla, mutta mene sä vain tuonne yläkertaan, Uuno kehotti.
-Mutta sun selkä tulee ihan kipeeks tässä sohvalla, Petra huomautti.
-Kyllä mä sen kestän, eikä tälle yölle enää nukkumista paljon jää, Uuno sanoi.
-Okei, nähdään aamulla, Petra moikkasi lähtien kävelemään yläkertaan päin.

Hän kömpi onnellisempana kuin koskaan sängylle nukkumaan.
-Kaikki kääntyy sittenkin aina hyväksi, Petra ajatteli nukahtaen nopeasti kauneuniinsa.
Unissa vilisi tietysti Uuno iloisena ja onnellisena.

Aamulla Uuno oli herännyt varhain kokkaamaan koko porukalle aamupalaa. Jokainen heräsi hyvillä mielin suussa sulavaan munakkaan tuoksuun. Lilja ja Maija pomppivat innoissaan alakertaan.
-Ihana tuoksu! Uuno, ah! Lilja intoili.
-Kyllä Petra on onnekas, Maija tuumaili.
-Tulittekin juuri sopivasti. Ruoka on aivan pian valmista, ovatko muut jo hereillä? Uuno kyseli.
-On ne, jäivät vain yläkertaan, Lilja paljasti.
-Hyvä, Uuno sanoi saadessaan viimeisenkin munakkaan paistettua.

Uuno kattoi pöydän, ja tytöt istahtivat innoissaan syömään.
-Uuno, ihana yllätys, nyt meidän kenenkään ei tarttennu tehdä ruokaa, Essi kiitteli.
-Niin, ja miten sä osasitkaan tehdä näin herkullista sapuskaa? Maija mietiskeli ahmien.
-Mitä herkkuainetta sä oot oikein tähän laittanu? Lilja kysyi.

Kaikista kehuista huolimatta, Uuno tuntui jotenkin oudolta. Häntä hermostutti aivan kauheasti. Uuno oli suunnitellut kaiken aivan valmiiksi, mutta hänen ideansa tuntui silti epävarmalta.
-Toivottavasti Petra suostuu, Uuno ajatteli.

Samassa Uuno siirsi katseensa Petraan, ja alkoi hymyilemään taas.
-Petra, en malta odottaa, että yliopisto loppuu, jotta saan muuttaa luoksesi, Uuno puheli, mikä sai Petran hiukan punastumaan.
-Nyt kaikki tajusivat, varmasti pitävät mua ilkeänä, kun en kertonu mitään eilisestä, Petra mietiskeli, mutta turhaan; kaikki tiesivät jo vakoilun takia.
-Olet tärkein sim minulle, enkä tahdo, että lähdet viereltäni enää milloinkaan, Uuno jatkoi.

Lilja ja Maija eivät jaksaneet enää kuunnella Uunon puheita, vaan ryhtyivät taas ruokiensa kimppuun, eivätkä nähneet, mitä Uuno kaiveli taskustaan. Essi katseli tarkasti, mitä Uuno oikein oli kiskonut pöydälle. Tajutessaan viimein, hänen suunsa loksahti auki, eikä pystynyt sanomaan mitään, ei edes törkeille Liljalle ja Maijalle.

-Petra kaunokaiseni, mennäänkö naimisiin? Uuno kysyi Petran tutkiessa timanttisormusta, johon kaikki Uunon varat olivat menneet.
-Uuno... Tää on niin ihana! Ja sä... ja kaikki on niin satumaista! Petra kiljui.
-Mennään naimisiin! Petra huudahti.

Hän pujotti sormuksen sormeensa, ja katseli sitä onnellisena.
-Miten sulla oli varaa tällaiseen, olisit sä voinut mulle hiukan halvemman ostaa, Petra totesi.
-Enpähän, sulle kuuluu kaikki kauneimmat ja kalleimmat tavarat. Heti nähdessäni ton, ostin sen. Parasta sulle, Uuno sanoi.
Petran silmistä pulpahti ilon kyyneleitä, Uuno oli nyt hänen, ja vain hänen.

Seuraavaksi yllätykseksi Uuno kaivoi pöydän alta hiukan kuohuviiniä, ja tarjosi sitä kaikille.
-Ehdotan, että nostamme maljan tälle maailman ihanimmalle ja suloisimmalle tytölle, Petralle! Uuno julisti.
Kaikki nostivat maljaa, ja olivat niin onnellisia Petran puolesta. Hän oli löytänyt itselleen maailman huomaavaisimman miehen.

Juhlallisen hetken jälkeen, kaikkien oli aika palata arkeen, ja opiskelemaan. Nythän oli viimeinen yliopistovuoden puolikas jäljellä. Jokainen tahtoi saada mahdollisimman hyvän arvosanan. Toisaalta, opiskelu tuntui hiukan vaikealta, kun kaikki muistelivat Uunon ja Petran onnea. Petra ja Maija pelasivat hilpeinä shakkia, Lilja perehtyi kirjoihin ja Essi kokeili maalaamista.


Opiskelutauoilla Maija ja Lilja bilettivät oikein kunnolla tanssien hulvaantuneina niin paljon kuin vain jaksoivat. He olivat jopa itse keksineet lempi biisilleen tanssiaskeleet, ja tanssahtelivat nyt innoissaan.

Maija päätti tilata pitsaa koko väelle, juuri silloin, kun kuntomummo saapui kiusaamaan.
-Minähän olen puhunut tuosta epäterveellisestä rasvaisesta ruoasta, heti roskikseen ja jumppaamaan! kuntomummo ärisi.
-Tiedätkö mitä, me ollaan kyllästytty sun määräyksiin, eikä me mitään pullukoita olla! Jätä meidät rauhaan, äläkä enää ikinä palaa! Maija kiljui raivoissaan. Kuntomummo näytti ilkeän virnistyksen, jonka jälkeen poistui Ilolienten tontilta, kenties ikuisesti.

Maija juoksi innoissaan pihalle huutamaan saaneensa kuntomummelin pois, mutta huuto jäi hiukan lyhyeen salaman osuessa raukkaan.
-Aaaaii! Tuo sattui! Maija vnkui, onneksi sentään ei päässyt hengiltään.

Petra ja Uuno kokoontuivat yleensä tekemään luentoja yhdessä. Uuno osasi auttaa Petraa, kun oli opiskellut niin ahkerasti, ja tehnyt enemmän esseitäkin.
-Jaksa vielä Petra, viimeinen rutistus yliopiston loppumisen kunniaksi, Uuno kannusti, mutteivat sanat tuntuneet tehoavan.
-Tää on niin tylsää, tulisipa se viimeinen loppukoe jo, Petra haaveili.

Petra tosiaan oli aivan väsynyt kaiken opiskelun jälkeen. Lähtiessään loppukokeeseen, hän ei nähnyt ainuttakaan iloista asiaa.
-Toivottavasti menee hyvin. Mä en suostu, jos en pääsekään läpi tästä, ja joutuisin käymään koko puoli vuotta uudestaan, hän murahteli astellen laiskasti portaita alas.

Kaikista peloista huolimatta, loppukoe meni mainiosti, ja jokainen suoritti yliopiston. Petran ja Maijan ahkera opiskelu oli tehnyt tuloksensa, ja molemmat saivat korkean keskiarvon, jopa korkeamman kuin Liljalla, mikä potutti häntä kovasti.
-Mähän olin aina se, joka opiskeli niin paljon. Nyt saan sitten surkeat keskiarvot! Lilja murehti.
-Ei se haittaa, huomenna kaikki näyttää taas valoisammalta, Essi lohdutti.

Sen jälkeen tytöt pitivät mahtavat loppubileet, ja kutsuivat kaikki kaverinsa juhlimaan. Iso väen määrä täyttikin koko pikkuisen talon. Musiikki pauhasi kovalla, ja kaikki olivat juhlamielellä.



Lopulta kaikkien oli aika kasvaa. Jättäkää hyvästit Essille, Liljalle ja Maijalle! heitä ette tule näkemään enää hirmu usein. Petraa seuraamme seuraavassa osassa kotonaan Uunon kanssa!

Siinäpä se osa. Vihdoin sain yliopiston suoritettua nelikolta + Uunolta. En malta odottaa, että pääsen pelaamaan kotioloja taas vaihteeksi. :) Käykäähän muuten katsomassa tekemääni vappu-kuvaa Simssiliinin simsseilyissä. Pääsette siihen tästä. Mutta sitä ennen, muistakaa jättää paaljon kommenttia niin kuin viime osassakin. :)