Eräänä aamuna Petra ja Uuno viettivät yhdessä aikaa vessassa. Kun Ilolienten perhe oli kasvanut, olivat vanhukset huomanneet, että talon kahteen vessaan saattoi olla vaikea päästä lasten vallatessa ne. Niinpä Uuno ja Petra hoitivat aamutoimensa samassa vessassa. Aurinko pilkisteli ikkunasta, ja kesä oli jo lähellä.
Petra hiippaili Juulian ja Veikon makuuhuoneen läpi. Vanhus ei ollut varma, nukkuivatko nämä vielä, mutta hän päätti silti hakea heräilevän Kain pois antaen kerrankin Juulialle ja Veikolle pitkät aamu-unet. Petra vei Kain syöttötuoliin ja keitti valmispuuron pojalle aamiaiseksi. Ojennettuaan lautasen vauvalle viiltävä kipu yllättäen iski Petran selkään. Petran ilme meni mutrulle, mutta hän yritti hillitä tuskansa, ettei Kai pelästyisi. Petra alkoi olla jo vanha. Alkoi olla vain ajan kysymys, milloin terveys pettäisi lopullisesti tai kuolema koittaisi.
Petra oli juuri päästänyt Kain lattialle leikkeihinsä, kun Juulia juoksi rajua tahtia ohitse kauhealla kiireellä. Kai oli tilanteesta hieman pelästynyt, ja poika olisi varmaan alkanut itkeä, ellei hän olisi nähnyt pian vieressään ihanaa soittopeliään, jonka luokse meni. Juulia puolestaan oli pöntön äärellä ja oksensi henkensä edestä. Se siitä nukkumisesta sillä erää. Onneksi oksennus loppui aikanaan, ja nainen pääsi viimein nousemaan ylös ja vetämään vessan.
Juulia huokaisi raskaasti. Vaikka pieni oksentelutuokio ei kertoisikaan varmuudella mitään, kävi silti naisen pään sisällä melkoisen pelottava ajatus. Juulia pelkäsi olevansa raskaana. Kylmä väre värähteli selässä, ja Juulia huomasi kammoksuvansa pelkkää ajatustakin! Hän ei millään jaksaisi käydä raskauden tuomaa hullunmyllyä jälleen. Maha taas paisuisi, väsymys tulisi ja harrastukset jäisivät taas vähäisiksi. Juulia ärähti. Kunpa hän vain ylireagoisi.
Kaikkien murheiden ja pelkojen joukkoon ilmeni vielä yksi harmi. Nokkava päätti päivänsä yllättäen, eikä Jarnon surulla ollut rajaa. Olihan Nokkava viime aikoina voinut hiukan huonosti, mutta eläinlääkäri oli linnun paranemisen suhteen kovin toiveikas, kun Petra oli Jarnon kanssa siellä yhdessä käynyt. Toisin oli kuitenkin käynyt. Nokkava koki melkoisen yllättävän kuoleman.
Jarno oli todella surullinen tapahtuneesta, sillä hänelle Nokkava oli ollut uskollinen ystävä, jonka kanssa oli aina hauska leikkiä, mutta nyt kaikki olisi ohi. Tilanne sai pojan väkisinkin miettimään, oliko hän ollut huono hoitaja, vaikka aikuiset sanoivatkin kaiken olleen vain ikävää sattumaa. Tapahtuman jälkeen Jarno tunsi olonsa entistäkin yksinäisemmäksi.
Seuraavana aamuna Uuno, Atso ja Jarno olivat tulleet kunnioittamaan Nokkavan muistoa, kun kolmikko hautasi linnun jäänteet laatikossa takapihalle. Jarno nyyhkytti koko tilaisuuden. Hänen oli niin vaikea päästää linnustaan irti. Ajatella, ettei sen kanssa voisi enää viettää aikaa. Pelkkä ajatuskin tuntui hyvin epäuskottavalta. Atsonkin sydäntä särki, kun hän näki pikkuveljen surun.
Kun Uuno oli saanut kuppan täytetyksi, kävi Jarno viemässä haudalle kukkia, jotka hän oli laittanut pieneen maljakkoon. Atso ja Uuno seurasivat tapahtumaa omassa hiljaisuudessaan. Uunosta tilanne oli harmillinen, mutta ainakin rahaa säästyisi, kun ei tarvinnut enää ostaa kallista linnunruokaa. Vanhus päätti kuitenkin tällä kertaa pitää suunsa supussa, sillä hän arveli Jarnon tulevan silloin vielä surullisemmaksi.
Uuno saapui halaamaan Jarnoa, ja hetkessä punaiseen paitaan oli ilmestynyt märkä läntti pienen pojan itkusta. Uuno taputti Jarnoa selkään ja halasi poikaa pitkään. Ele auttoi kummasti Jarnon mieltä, sillä nyt hän todella huomasi, että hänestä välitetään. Atso puolestaan katsoi kaipaavasti Nokkavan hautaa. Oli se vain väärin, että Jarnon kaltaiselta, hyvältä lemmikin hoitajalta vietiin lintu, mutta elämä joskus tuntui epäreilulta. Se Jarnonkin olisi opittava.
Vielä samana päivänä ilma kylmentyi yllättäen, ja Juulian oli pantava takki vielä kerran päälleen, vaikka hän mielellään olisikin jättänyt takin naulaan kesän toivossa. Juulia huokaisi puhdistaessaan kulhoa lioista. Hänestä tuntui, että nykyisin Iloliemen perheen arki oli vain täynnä murheita ja ahdistavia tilanteita. Juulia oli melkoisen varma olevansa raskaana, ja asia harmitti häntä kovasti. Hän ei millään jaksaisi lapsen tuomaa taakkaa, kun ennestäänkin oli jo huolehdittavaa heissä. Juulia päätti varata ajan tohtorin vastaanotolle mahdollisimman pienelle aikavälille, jossa hän selvittäisi mietteensä.
Kuukautta myöhemmin Juulia istui lääkärin vastaanottohuoneessa. Paikka tuotti naiselle vilunväreitä, sillä se sattui olemaan sama huone, missä aikoinaan oli isyystesti-huijaukset* hoidettu, tohtori vain oli eri tällä kertaa.
-Abortinko? Noh, ensin meidän on tehtävä vielä varmistusta varten raskaustesti, ja suosittelen myös, että harkitsisitte asiaa kaikessa rauhassa, mikäli tulos on positiivinen... tohtori pölisi käytännön asioita, mutta Juulia keskeytti tämän.
Juulia oli saanut tohtorin vakuutettua asiasta, ja toimenpiteisiin päästiin ryhtymään jo saman reissun aikana. Juulia makasi hermostuneena sairaalasängyllä ja seurasi, miten vieressä häärivä tohtori laittoi suojahanskojaan käteen valmiiksi. Juulia hipaisi nopeasti sairaala-asun alla olevaa mahaansa ja pyysi mielessään Veikolta anteeksi. Hän tiesi paremmin kuin hyvin, ettei mies hyväksyisi abortin tekemistä, mutta jos hän ei saisi tietää asiasta mitään... Juulia tunsi toimineensa jo turhan pitkään toisten toiveiden mukaan, jolloin hänen oma mielipiteensä oli jäänyt varjoon, mutta nyt hän halusi tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntui. Lopulta tohtori kääntyi Juuliaan päin ja ilmaisi olevansa valmis aloittamaan. Juulia nyökkäsi pienesti.
Juulian herättyä nukutuksesta, oli kaikki jo ohi, eikä pieni siminalku enää kasvanut hänen sisällään. Toimenpide oli sujunut ongelmitta, ja Juulia voitiin päästää jo samana päivänä kotiin. Kotiin päästyään nainen heittäytyi vuoteelleen pohdiskelemaan asioita. Toisaalta abortti oli tuonut mukanaan helpotuksen, sillä nyt Juulian ei enää tarvitsisi tehdä sitä, mitä ei alunperinkään halunnut: kokea raskautta ja synnyttää. Helpotus jäi kuitenkin syyllisyydentaakan alle, sillä Juulia tiesi toimineensa väärin tehdessään abortin kertomatta Veikolle. Oliko Juulia sittenkin ollut ilkeä ja itsekäs tehdessään itselle mieluisan ratkaisun ja estänyt uuden simin maailmaan tulon?
Juulia hätkähti makuuhuoneen oven paiskautumisesta ja tajusi samassa tulijan olevan Veikko, jonka työt olivat loppuneet. Miten Juulia ei ollutkaan tajunnut ajan kulkua? Juulia ei todellakaan ollut valmis kohtaamaan Veikkoa juuri nyt.
Kiskaistuaan paitansa päälleen Veikko huomasi, ettei Juulia ollut hievahtanutkaan paikaltaan Veikon tultua. Hiukan kummeksuen vaimonsa käytöstä Veikko uteli, mitä Juulia oli päivän aikana tehnyt. Siinä se oli tullut, kysymys, johon Juulia ei voisi vastata.
Juulia ei voinut olla kuulematta avonaisen oven takia Veikon lepertelyjä taaperolle. Asia sai naiselle enstistä huonomman olon, miten hän oli saattanut viedä niin lapsirakkaalta similtä mahdollisuuden tulla vielä neljännenkin lapsen isäksi? Juulia kohottautui makuuasennosta istualleen vuoteelle kiduttaen itseään vielä lisää nähdessään onnelliset isän ja pojan leikkimässä yhdessä. Nyt nainen tunsi suurta katumusta abortin teosta, miten hän olikaan saattanut olla niin julma? Sillä hetkellä Juulia päätti, että hän olisi velkaa yhden vauvan Veikolle. Hänen olisi hankkiuduttava mahdollisimman pian uudelleen raskaaksi, Veikko ansaitsi tulla vielä yhden lapsen isäksi!
Päätös uudelleen raskaaksi hankkiutumisesta oli antanut naiselle hetkellisen mielenrauhan, sillä hän koki sen olevan keino hyvittää abortin tekeminen. Illemmalla Juulia kykeni jälleen jopa hymyilemään, ja hän lueskeli hyvillä mielin Atson kanssa kirjoja. Petra puolestaan soitteli Roosalle usein ja tiedusteli vauvan kasvuvaiheita ja muuta mummoja kiinnostavia asioita. Petra oli kiintynyt kovasti Roosaan tämän asuessa muutaman kuukauden Iloliemillä opintojensa jälkeen, ja piti tätä melkein omana lapsenaan ja halusi olla vara-mummona myös Roosan lapsille, kun näiden muu suku asui kaukana Alismaassa.
Petran äänekäs puhelinpölinä ei onnistunut häiritsemään hyvin kirjoihinsa keskittyneiden Juulian ja Atson lukuhetkiä. Juulia lueskeli suu auki jännittäviä uusia tietoja ruuanlaitosta, kun Atso puolestaan luki hymy huulillaan kiintoisaa seikkailukertomusta. Poika oli löytänyt kivaksi kesäpuuhaksi kirjojen lukemisen, ja päivät pitkä teini viettikin aikaansa kirjojen äärellä seikkaillen päähenkilöiden kanssa milloin minkäkin laisissa tilanteissa. Ikävä Benjaminin Alismaavierailun vuoksi ei enää häirinnyt Atson mieltä, kun hän oli keksinyt muuta sisältöä arkeensa. Jos Petran äänekäs puhelin papatus ei häirinnyt lukemista, väsyneen kiukkuinen Kai onnistui kyllä saamaan kaksikon huomion tullessaan riehumaan paikalle.
Juulia oli tyytyväinen saamastaan lisäajasta, kun Atso suunnisti Kain kanssa vauvahuoneeseen. Atso asetti pikkuveljensä kehtoon. Kai hymyili leveästi veljelleen ja haukotteli, eikä Atsokaan pystynyt katsomaan tapahtumia hymyilemättä.
Vielä samana iltana Juulia oli saapunut makuuhuoneeseen ja laittanut itsensä kauniiksi korjaamalla hieman meikkejään. Lopulta nainen oli hypähtänyt sängylle makaamaan, ja hän jäi odottamaan. Lopulta Veikko vihdoin saapui, ja Juulian odotus palkittiin.
Veikolla ei tietenkään ollut mitään asiaa vastaan. Hän paloi halusta saada ainakin vielä yhden lapsukaisen. Hänen mielestään lapset olivat parasta, mitä simille saattoi tapahtua. Hetken päästä kumpikin nukahtivat toistensa viereen onnellisina. Nyt täytyi vain toivoa, että luonto puuttuisi peliin ja mahdollistaisi Juulialle raskauden. Juulia painoi päänsä tyynyyn paljon paremmalla mielellä. Menneisyyden virheitä kukaan ei saisi enää tekemättömäksi, mutta tulevaisuuteen kaikilla olisi vielä mahdollisuus jatkaa elämää parhaalla mahdollisella tavalla. Juulia pystyi hetkeksi unohtamaan pahan tekonsa ja olemaan onnellinen.
Pian aika jo riensikin, ja Juulia sai taas tehdä tuttavuutta pöntön kanssa. Oksennus vaan lennähteli pönttöön, ja olo oli mitä kamalin, mutta Juulia tunsi silti olonsa toiveikkaaksi. Juulia oli todennut tulevansa melko helposti raskaaksi, ainakin hänestä tuntui siltä, ja pieni pahoinvointikohtaus vain innoitti naisen mieltä. Juulian täytyi vain jäädä odottamaan jatkoa. Hän uskoi syvästi, että vauva kyllä saapuisi, kunhan tarpeeksi yrittäisi ja olisi kärsivällinen.
Veikko ei ollut tietoinen, mitä Juulian päässä liikkui, joten hän itse keskittyi nykyisiin lapsiinsa. Kai kasvoi ja kehittyi koko ajan, mikä ilostutti Veikon mieltä, mutta jostakin syystä potalla käyminen oli yliluonnollisen hankala tapahtuma.
Petra näpytteli perheen yhteiselle kannettavalla tietokoneella tavalliseen tapaansa susitekstejään. Edellisen romaaninsa hän oli julkaissut edellisenä talvena, ja sen myynnistä oli kertynyt mukavasti simoleoneja Ilolienten rahavarastoon. Nykyään kirjoituskin kävi vain niin vaivalloisesti, kun selkä ei kestänyt pitkään istumista, ja vanhus sai vähän väliä pitää köllöttelytaukoja. Petran sormet vilisivät ympäri näppäimistöä, kun Atso tupsahti mummonsa viereen.
Atson vasta aloitellessa urapolkuaan, saapui Veikko kotiin hyvien uutisten kera.
Juhlatunnelmaa päivään toi myös Kain synttärit! Kynttilöiden puhaltaminen hoidettiin tällä kertaa vain isän ja pojan kesken muun perheen ollessa muiden askareiden parissa. Se ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa, sillä Kai ilostui suunnattomasti jo pelkästä eri väristen kynttilöiden säihkeestä kakun päällä. Poika ei varmaan olisi ihastukseltaan saanut kynttilöitä sammutetuksi, joten Veikko sai pääosin hoitaa puhallustyön.
Kai kasvaneena.
Ja pieni katsaus pojan huoneeseen.
Eräänä lämpöisenä päivänä Atso oli saanut puhelun isältään, Kustilta, joka pyysi häntä luokseen kyläilemään. Atso oli hiukan kummissaan, sillä yleensä Kusti tuli heille kylään, mutta kertaa isä oli välttämättä toivonut pojan tulevan hänelle vierailimaan. Koska kumpikaan vanhemmista ei halunnut kyyditä Atsoa Kustille, sai poika kävellä matkan. Juulian ja Kustin eron jälkeen Kusti oli muuttanut pieneen omakotitaloon poikansa (Jukan) kanssa Ilolienten lähelle, jotta hänellä olisi mahdollisuus viettää enemmän aikaa Atson kanssa. Lisäksi Kusti oli adoptoinut perheeseen myös Jukan siskopuolen, jotteivat sisarukset joutuisi täysin erilleen toisistaan.
Kusti oli Atsoa vastassa jo kuistilla, ja miehet halivat toisiaan iloisin mielin.
Ruoka oli jo katettu pöytään, ja isä istui haarukka ja veitsi väärissä käsissä valmiina aloittamaan ruokailun. Sisällä istui myös joku nainen.
-Tuota, sinun ei tarvitse yhtään olla pahoilla mielin. Minulla on yhä aikaa sinulle, vaikka minulla onkin nyt naisystävä, eikä sinulla ole mitään syytä harmistua, Kusti puhui vieläkin ääni hiukan täristen jännityksestä.
Iloinen tunnelma kuitenkin mureni yhtä yllättäen kuin se oli saapunutkin, kun pahanilman lintu asteli huoneeseen.
Kusti nousi pöydästä keskeyttääkseen poikien riitelyn.
Jukka oli jäänyt huoneensa oven taakse ja purki kiukkuaan polkemalla jalkaa lattiaa vasten. Oven läpi kantautuva naurukohtaus sai pojan entistä kurjemmalle mielelle. Silmien reunoilla kyyneleet kirvelivät, mutta Jukka päätti sitkeästi pitää ne poissa, isot pojat eivät enää itke. Atso oli ollut aivan oikeassa aatteessaan, ettei Jukka sulattanut Saila-Tiinaa Kustin naisystävänä hyvin. Isän elämä oli jo valmiiksi aikataulutettu, kun lapsia asui kahden eri katon alla, ja tasapuolinen huomion jakaminen kävi vaikeaksi. Kun Saila-Tiina oli tullut kuvioihin, oli Kusti täysin jättänyt huomioimatta Jukan. Näkihän hän isäänsä päivittäin, mutta heidän kahdenkeskiset isä-poika-jutut olivat jääneet tyystin taka-alalle, mikä harmitti Jukkaa kovasti. Lisäksi Saila-Tiinan saapuessa taloon Jukalle oli tullut samanlainen olo kuin pienenä poikana vanhassa kodissaan äitinsä kanssa. Jukka ei uskonut suhteiden kestävyyteen, ja hän pelkäsi joutuvansa hullunmyllyyn, jossa kaikki pettävät toisiaan.
Kotiin päästyään Atso päätyi jälleen ruokapöydän ääreen, kun Juulia oli valmistanut herkkukakkua lounaaksi. Poika ei tietenkään voinut olla möläyttämättä Kustin uudesta elämäntilanteesta.
Juulia oli loppu aterian ollut hiukan vaisuna, kun puhe oli kääntynyt hänen raskauteensa. Hän ei vieläkään ollut erityisen riemuissaan muutaman kuukauden päästä syntyvästä uudesta perheenjäsenestä, mutta Veikon tähden hän olisi valmis tekemään mitä vaan. Ruokailun jälkeen Atso tarjoutui korjaamaan astiat pöydästä, ja Veikkokin katosi pian työpapereidensa ääreen, jolloin Juulia ja Jarno jäivät keittiöön kahdestaan.
Eräänä aamuna Uuno asteli alakertaan pyjama päällään ja leveästi haukotellen. Eläkkeelle jäämisen jälkeen vanhuksen unirytmi oli muuttunut rajusti, kun ei enää ollut mikään pakko herärä aamulla aikaisin kimppakyydin tööttäilyihin. Olohuoneeseen saapuessaan vanhus paikansi sohvalla istuskelevan Kain ahkerana kirjan äärestä. Poika oli ollut heti innokas lukija sen taidon opittuaan, ja usein Kain hupeihin kuului nousta aamulla aikaisemmin, jotta hän ehti lukea kirjaa ennen kouluun lähtöä. Uuno hymyili pojan ahkeruudelle, kunnon opiskelulla tästä tulisi vielä oiva bisnesmies!
Juulia puolestaan oli päättänyt aloittaa aamunsa rentouttavalla vaahtokylvyllä. Nainen nuuhki lempisaippuansa tuoksua ja katseli ammeesta kohoavia pieniä kuplia, jotka poksahtivat ennen kuin ennättivät nousta kovin huimiin korkeuksiin. Hetki olisi ollut täydellinen, jos raskausmaha olisi poissa. Juuliaa oli alkanut pikku hiljaa tympimään, kun hänen mahassaan kasvava pikkuinen tuntui herättävän kaikkien huomion, ja hän sai jatkuvasti vastailla muiden kyselyihin maha-asukkiin liittyen. Juulia ei tiennyt, mistä kiikasti, mutta hän ei vain kyennyt hankkimaan samanlaista yhteenkuuluvuutta tämän vauvan kanssa, niin kuin aiemmissa raskauksissa oli käynyt. Naista hiukan arvelutti, tulisiko hän olemaan hyvä äiti vauvalle.
Aamutoimiensa jälkeen Uuno oli tylsistyksissään mennyt löhöilemään sohvalle ja surffailemaan tv-kanavilla, kun ei järkevämpääkään tekemistä keksinyt. Melko pian televisio alkoi kuitenkin kyllästyttämään vanhusta tämän todettua, että joka kanavalla pyöri jokin ohjelman uusinta, jonka hän oli nähnyt jossakin vaiheessa elämäänsä.
Ulos mennessään Uunin silmään oli häiritsevästi osunut talon nurkalla rehottava pensas, ja niinpä vanhus hankki käsiinsä puutarhasakset ja alkoi leikellä turhia oksia pois. Yllätyksekseen Uuno huomasi viihtyvänsä puutarhanhoidon parissa, ja innostuksissaan pappa kävi ostamassa lähikaupasta pussillisen tomaatin siemeniä, ja otti ensimmäistä kertaa käyttöön Iloliemen talon nurkalla olevan pienen palstatilkun. Huolillisesti vanhus ensin lannoitti palstat ja sen jälkeen peitteli pienet siemenet mullan alle. Lopuksi vielä kastelu, ja valmista tuli!
Kun Uuno oli löytänyt uuden innostuksen kasvimaalta, Veikko oli töissä ja lapset koulussa, jäi Juulialle ja Petralle aiempaa useammin kahdenkeskisiä hetkiä. Petra unohti vapaapäivinään mielellään työasiat, ja hän olisi keskustellut mielellään tulevasta vauvasta.
Hetken päästä tapahtuneesta Juulia meni leipomaan, ja Veikko heräsi pieniltä päiväuniltaan hurmaavaan tuoksuun. Mies ilmoitti, että hänellä alkaisi työpäivä tänään normaalia myöhemmin, ja hän ehtisi syödä vielä Juulian herkkuja ennen töihin lähtöä. Samassa huoneeseen juoksi Jarno, joka oli juuri päässyt ulos koulubussista.
Samana iltana Petra näpytteli ties kuinka monetta tuntia putkeen seuraavaa romaaniaan. Petralla oli ollut jo pitkään luovuuspula, mutta hänen oli silti pakko jatkaa kirjoittamista tiukan julkaisuaikataulun takia. Petrasta oli tullut kuuluisa kirjoittaja, ja monet odottivat jo malttamattomana hänen uutta kirjaansa, eikä aikataulua pystytty yhtään löysäämään. Petraa ärsytti, että hän oli käyttänyt vapaapäivänsä laiskotellessa, ja nyt hänen olisi korvattava päivällinen laiskuus illalla kunnon ponnistuksella. Kirkas näyttö väsytti Petran silmät, jotka meinasivat sulkeutua jatkuvasti itsestään.
Vanhus sammutti koneen ja hieraisi väsyneitä silmiään. Petra oli sen verran väsynyt, että päätti suunnata saman tien Uunon viereen unille. Kulkiessaan unenpöpperössä yläkerran käytävällä, ei Petralle tullut mieleenkään vilkuilla alas jalkoihinsa, jolloin hän sattui astumaan lattialle lasten leikkkien jälkeen jääneen lelulaivan päälle. Petra yritti hädissään tarrata vieressään olevasta portaiden kaiteesta kiinni, mutta hän reagoi tilanteeseen liian myöhään, eikä hän mahtanut liukastumiselle enää mitään.
Vanhus mätkähti lattialle selälleen, mikä ei tehnyt hyvää Petran jo valmiiksi reistailevalle selälle. Petra yritti nousta ylös, mutta viiltävä kipu koko selän pituudella sai hänet keskeyttämään puuhan. Kasvoille muodostui tuskallinen irvistys ja vanhus ulvahti kivun voimasta. Näkö sumentui Petran silmistä hänen alkaessa menettää tajuntaansa. Hetken päästä kaikki meni mustaksi eikä Petra enää tiedostanut mitään...
Kommentit